Heinäkuu, kun yksiä kenkiä pidin (voita kesälukemista!)

Elokuun viidettä viedään ja ai että, miten olen nauttinut näistä keleistä! Aurinko paistaa täydeltä taivaalta ja sen puolesta tuntuu vielä ihan kesältä. Omenasosehommat ovat alkaneet samoin kuin koululaisen huoneen teko. Mutta on myös alkanut kiire, kun mies lähti töihin, omat hommat yritän hoitaa ja lapset ovat kotona. Tuntuu, ettei ehdi urheilemaan ollenkaan, tekee liian myöhään illalla hommia ja koko ajan on joku kesken (niin kuin se koululaisen huone). Mutta ei auta kuin hengitellä, josko se tästä tasaantuu kun muutaman viikon päästä päiväkoti pyörähtää käyntiin!

Heinäkuun luetuimmat jutut

Heinäkuu meni niin vauhdilla, etten voi käsittää. Käytiin Jyväskylässä, Kuusamossa, Ähtärissä ja Hangossa. Oltiin monesti paikassa, jossa oli kylmää ja sateista, mikä mäihä! Heinäkuu tosin oli normaalia viileämpi, eli sen vuoksi nämä elokuun lämmöt ovat tuntuneet aivan ihanilta! Heinäkuussa tein automatkoilla läppärillä hommia enemmän kuin ikinä, kiitos miehelle, joka jaksoi ajella. Oli elämäni ensimmäinen kesä, kun en voinut olla päivääkään avaamatta läppäriä, johtuen muun muassa yhden firman asiakaspalvelusta jota teen ja täytyy sanoa, että se tuntui ja tuntuu. Koko ajan on pidettävä kone mukana ja takaraivossa jyskyttää joku kesken oleva juttu.

Mutta – heinäkuun luetuimmat blogijutut! Heinäkuussa tein tähän astisen blogurani, eli 8,5 vuotta kestäneen rustauksen ehdottoman kävijäennätyksen. Vaikka oli kiire ja väsy ja mentiin paikasta toiseen, se tuntui todella suurelta jutulta. Kiitos kun kävitte lukemassa!

Heinäkuun top 3 oli seuraavanlainen:

  1. Outoja aikoja se IG:n räjäyttänyt mekko
  2. Huono hemoglobiini ja anemia (vitsi asia, jolle en ole ehtinyt sillekään tehdä mitään, mutta sain spostia ja suosituksen lääkäristä, yritän ehtiä ottaa tuohon lääkäriin pian yhteyttä!)
  3. Tampereen parhaat lounasravintolat (yli 1,5 v vanha postaus, joka alkoi nousta kotimaan matkailun myötä ja jota piti päivittää koko heinäkuun, mutta…!)

Hauskaa kyllä huomata, miten vanhatkin postaukset lähtevät nousuun, täytyy kyllä tuota lounaspaikkajuttua täydentää pikimmiten!

Heinäkuun asut – äänestä ja voita kesälukemista

Kyllä muuten nauratti, kun kasasin yhteen heinäkuun asut. Niistä näkee, että vaikka kaappi on täynnä ihania sandaaleita (joissa menin esimerkiksi eilen) ja erilaisia kesäkenkiä, onnistuimme olemaan aina niissä viileissä paikoissa ja sandaalit jäivät käyttämättä. Valkoiset Converset ovat kevään ja kesän luottokenkäni, eivät liian kuumat, mutta lämpöiset viileässä kesäsäässä ja varrellinen versio menee monen asun kanssa. Vai mitä sanotte? Mutten kyllä tajunnut pitäneeni lähes joka asukuvassa samoja kenkiä, ups!

Huikkaa siis kommentteihin mikä heinäkuun asuista innosti eniten ja mielelläni myös kuulen, jäikö joku postaus heinäkuulta mieleesi tai kaipaatko postausta jostain tietystä aiheesta? Kommentin jättäneiden kesken arvon kahden kirjan paketin, jossa on rakkausromaani Kun sanat eivät riitä sekä Maaret Kallion kirja Inhimillisiä kohtaamisia.

Arvonta on auki aina tämän viikon loppuun, eli 9.8.2020 klo 18 arvon voittajan. Onnea matkaan ja ISO KIITOS heinäkuun kävijämäärän lähes tuplaamisesta ja siitä, että jaksatte jättää kommentteja ja laittaa vielä sähköpostiakin. KIITOS! <3

Toivottavasti elokuusi on alkanut iloisesti!

Haaste: sukunimeni ensimmäinen kirjain!

Pitkästä aikaa perinteinen blogihaaste, vitsi näitä aikanaan olikin paljon! Oli niin hauska juttu, että pakko toteuttaa, kun Tiian blogista bongasin tällä viikolla! Ideana on siis vastata kysymyksiin vaihtoehto, joka alkaa sukunimen ensimmäisellä kirjaimella, eli tässä tapauksessa mennään kirjaimella L. Irtoaakohan tästä jotain uutta teille, huikatkaa kommentteihin!

VAATE:

Mulle tuli kirjaimesta L ihan hassuja vaatteita mieleen. Ensimmäisenä nimittäin lumilautakengät! Ne ovat ostettu 24 vuotta sitten Iso-Syötteen vuokraamosta käytettynä ja edelleen käytössä. Lumilautakengät ovat ihanat, sillä käppäilepä niissä kovissa laskettelumonoissa mihinkään, mutta lautakengillä voi vaikka laskea pulkkamäkeä. Ne ovat kuin Sorelin saappaat. Omani, jotka on käytettynä ostettu ja 24 vuotta minulla olleet… Haisevat järkyttävälle. En kyllä ymmärrä mistä tuli mieleen ensimmäisenä tämä, mutta pakko oli pitäytyä siinä ja oikeasti rakastan niitä lautakenkiä. Uudet ovat niin kovia, etten varmaan osaisi enää laskea jos sellaiset ostaisin! Ja hei lenkkarit. Paljonko olen juoksulenkkarit jalassa? Paljon!

JUOMA:

Limppari. Juon vähän liikaa Pepsi Maxia ja Zero colaa. Tai paljon vähemmän kuin esimerkiksi Thaikku-vuosina, mutta minulla on yleensä 1,5 litran pullo jääkaapissa ja aina, jos juoksen pitkän lenkin ja on yhtään kuuma, en pysty juomaan sen päälle vettä, vaan marssin hikisenä juomaan hapollista limpparia suoraan pullosta. Kukaan muu meillä ei juo keinomakeutettuja limppareita, en anna lasten juoda niitä ja mies ei tykkää. Joten käyn sitten aika ajoin juomassa sieltä pullosta. En ikinä lasista, hyi limppari maistuu karmealle lasista. Onpahan muuten järkyttävä tapa nyt kun ääneen kerroin, pitäisiköhän opetella pois siitä!

PAIKKA:

Ensimmäisenä mieleen nousi Loughborough. Onko kukaan edes kuullut paikasta? Järkyttävän ihana ja sympaattinen pikkukaupunki Englannissa, 170 kilometriä kaakkoon Lontoosta. Sieltä löytyy Englannin viidenneksi parhaaksi yliopistoksi rankattu ihana yliopisto kampuksineen, on Sainsburyt, Tescot ja paikalliset pubit, suloinen leffateatteri ja markkinat kävelykadulla. Kaikki tarpeellinen, mutta silti kaupunki on todella pieni ja elää paljon opiskelijoista. Siellä asuimme puolisen vuotta mieheni kanssa, puhelinkaupan yläkerrassa olevassa asunnossa. Oli muuten ehkä yksi elämäni onnellisimpia puolivuotisia. Edelleen olemme yhteyksissä sieltä saatuihin ystäviin ja kerran olemme palanneet kaupunkiin sen jälkeen. Junalla pääsi Lontooseen halvalla ja vartissa olit Leicesterissa tai Nottinghamissa (no niin, nyt on moni varmasti enemmän kartalla!). Kävimme tuon puolivuotisen aikana todella monessa Englannin kaupungissa autolla tai junalla, kävimme Bon Jovin keikalla Coventryssa ja pääsiäisloman kestäessä pari viikkoa kiersimme Ranskaa ja Italiaa sen ajan. Easy Jetillä pääsi halvalla käymään Irlannissa ja Skotlantiin matkasimme bussilla. Tuli nähtyä ja koettua ihan tajuttoman paljon puolessa vuodessa ja rekkasin vielä 20 opintoviikkoa tuosta ajasta (eli puhutaanko nykyään noin tuplista eli n. 40 opintopistettä, en tiedä, valmistuin viikkoajalla). Suosittelen, lähtekää vaihtoon jos voitte!

RUOKA:

Vastaanko taas mitä tuli ekana mieleen? LANTTULAATIKKO! Rakastan lanttulaatikkoa, mutta sitä voi syödä lusikallisen kerrallaan, muuten maha ei kestä. Toinen mitä rakastan ja alkaa kirjaimella L on leipä. Naapuri leipoo juureen tehtyä leipää ja olen nyt viisi (?) leipää hakenut sieltä (maksan siis niistä) ja seuraava tilauksessa. Syön ihan liikaa leipää! Leipä on maailman parasta!

ELÄIN:

Leijona. Häissämme laulettiin Leijonakuninkaasta biisi ja en tiedä ehkä mitään niin vaikuttavaa kokemusta, kun nähdä leijona luonnossa Afrikassa. Häämatkalla Etelä-Afrikassa istuimme maasturissa, jossa ei ollut kattoa, oppaamme istui pyssymies vieressään (siis vartija tms.) keulassa. Nurkan takaa käveli yhtäkkiä kolme naarasleijonaa, rauhassa pitkin tietä kävelivät meitä kohti. Ihan vierestä. Vaikka siinä oli ihminen aseen kanssa vieressä, en tainnut tuolla hetkellä hengittää leijonan kävellessä vierestäni. Huih! Olisiko siinä ehtinyt reagoida, jos jotain olisi tapahtunut? Myös leopardin ruoan metsästys oli vaikuttava tapahtuma seurata.

KUKKA:

Tykkään hirveästi lupiineista, minusta ne ovat kauniita vaikkakin ovat haitallinen kasveja. Lemmikit ovat myös tosi kauniita, niitä kasvaa hirveästi kympin juoksureittini varrella ja hymyilen aina niille! <3

TYTÖN NIMI:

Lotta. Minä olisin halunnut kuopuksesta Lotan, mutta koska miehen perheessä oli lapsuudessa koira nimeltään Lotta, niin ei pudonnut ehdotukseni hänelle. Sanoi, ettei pysty huutelemaan Lottaa. Toisaalta ehkä ihan hyvä, että etunimi ei ala samalla kirjaimella kuin sukunimi.

POJAN NIMI:

Hmm. En ole koskaan miettinyt L-kirjaimella alkavia poikien nimiä. Olin esikoista odottaessa varma, että hän on poika ja olisi saanut nimensä edesmenneen ukkinsa eli miehen isän mukaan. Se nimi ei ala L-kirjaimella. Mutta tykkään mm. nimistä Lauri ja Leevi!

AMMATTI:

Lastentarhanopettaja. Kun hain vuonna 2002 yliopistoon, pääsin kolmeen eri hakemaani paikkaan. Hain siis kasvatustieteitä lukemaan Tampereelle, mutta totesin, että Helsingin yliopistoon on samat kirjat ja valintakoe viikkoa aiemmin. En ollut aikeissa muuttaa Helsinkiin, mutta kävin viikko ennen varsinaista koetta harjoittelemassa Helsingissä. Lisäksi samalla kokeella pystyi hakemaan varhaiskasvatukseen Tampereelle ja hain sitten sinnekin. Varhaiskasvatuksessa oli myös soveltuvuuskoe ja ryhmähaastattelu. Siellä kokeessa ryhmän piti esittää eläinten teekutsuja ja saimme puhua vain eläinten kielillä, roolit oli määrätty etukäteen. Muistan ikuisesti opiskelukaverin (tuli siis hänkin aikuiskasvatuksen puolelta lopulta), joka taapersi ankkana teemuki kädessä ja sanoi jatkuvasti KVAAK KVAAK. Itse olin SIILI, mitä ne muka puhuu? Siinä sitten nyökyttelin ankalle ja sanoin TUF TUF ja mietin, että olenko ihan oikeasti yliopiston pääsykokeessa, naurattaa vieläkin. Sain senkin paikan, mutta ei minusta olisi ollut varhaiskasvatukseen. Kaikki kunnia heille, jotka ovat alalla, raskas duuni ja mielettömän, mielettömän tärkeä. Upeita tyyppejä kuopuksestakin pitämässä huolta, itkettää jo nyt, kun syksyllä uusi päikky edessä! Mutta kertoo kuinka hirveästi pänttäsin, kun kolme yliopistopaikkaa lohkesi. Pitikö tähän vastata mikä haluaisi olla, nyt lähti niin laukalle? Haluaisin olla ammattilumilautailija!

KUVAUS HENKILÖSTÄ:

Luotettava ja lojaali. Yhdet mieheni tärkeimmistä ominaisuuksista. Luotettava, luotettava, luotettava. Peruskallioni. Lujatahtoinen!

JOKA KODISSA:

No ainakin lautanen, lusikka, laatikko, lyijykynä, lasi… Olipa helppo kirjain!


toppi VERO MODA/ farkut MANGO/ kengät CONVERSE/ korvikset ANNE-MARI PAHKALA&EERO HINTSANEN/ mekko UHANA DESIGN

Pitäisköhän kokeilla tätä tyttönimen ekalla kirjaimella, joka on E. Olisiko vaikeampi? Nyt oli kyllä helppo keksiä vastaukset, jotka alkavat L-kirjaimella. Tuliko mitään uutta esiin?

Ja hei noi korvikset! Ne ovat ne, jotka voitin Karita Tykän IG-kisasta! Anne-Mari Pahkalan suunnittelemat ja Eero Hintsasen toteuttamat SULA-korut, kannan niitä niin ylpeydellä tämän kotimaisen mekon kanssa! <3 Ja tiedättekö mitä? Ostin elämäni ekan ”kunnollisen” huulipunan, joka oli aivan ihana ja kestävä huulilla. Ja luonnonkosmetiikkaa! Kannattaa kurkata jos haet hyvää punaa, ihastuin totaalisesti! Näköjään kyseinen sävy LOVE on loppuunmyyty, mutta samalta merkiltä löytyy monia muita sävyjä, ihana mattapuna!

Sellaisia mietteitä sunnuntaihin! Onpa ollut ihana ihana viikonloppu sateesta huolimatta! <3 Entä siellä?

Kaavoihin kangistunut stressaaja

Sitä täytyy ihmisen näköjään elää itsensä kanssa lähes 40 vuotta, ennen kuin oppii edes vähän tuntemaan itseään. Minä olen pitänyt itseäni vähän heittäytyjänä, ex tempore-ihmisenä ja ties minä ”coolina” tyyppinä. Etten muka suunnittele urheilujani (no en kovasti kyllä), enkä viikon ruokia etukäteen (mikä olisi vain ja ainoastaan järkevää mutten malta) ja voin lähteä tosta noin vain reissuun. Että tosta noin vain asuin Thaimaassa monta vuotta.

Olen jyystänyt yrittäjäkurssia välillä itku kurkussa eteenpäin. On tuntunut siltä, että pitäisi handlata niin monta uutta asiaa ja laskelmaa yks kaks. Olen soittanut pankkiin, työkkäriin, tilitoimistoon ja… isälle! Suutuin hänelle (no en suuttunut, mutta tokaisin), että kun olet alaa nähnyt, mikset sanonut että yrittäminen on näin haastavaa? Tai ajattelin, että se itse yrittäminen on haastavaa, mutta että yrityksen perustamisessakin saan jo hepulin. No, itse asiassa kaikki on täysin handlattavissa. Olen kahlannut asioita läpi samalla kun tytöt ovat olleet kesälomalla (kakka äiti täällä hei) ja yrittänyt tehdä taas kaiken liian äkkiä. Kun on kärsimätön sielu. Mutta uuden edessä olen ollut aika tiukoilla taas. Sitten pysähdyin ajattelemaan – olen kyllä kärsimätön (eli sen takia monesti aikaansaava, kaikki pitää tehdä heti ja nyt) ja yllytyshullu kokeilija, mutta olenko spontaani? Minulla itse asiassa pyörii pään sisällä niin tarkka kalenteri täynnä rutiineja ja tapoja, että kun mietiskelin asiaa tällä viikolla, pelästyin itsekin.

Torstaina olimme Pyynikillä ensi-illassa. Facebook oli muistuttanut minua erilaisista muistoista päivältä 4.7. eri vuosina. Olin juonut teetä ja lukenut Me Naisia vuonna 2014. Pakastanut mansikoita vuonna 2018. Ollut teatterin ensi-illassa vuonna 2018. Järkytyin. Istuin siinä lukemassa aamulla tullutta Me Naisia teen kanssa, olin lähdössä teatterin enskariin ja… illalla poimin ja pakastin mansikoita. Siis täsmälleen samalla päivämäärällä kuin aina. Vuodesta viis.

Asia vain paheni. Kun aloimme suunnitella Air bnb-majoitusta Turkuun, kirjauduin tilille ja katsoin, milloinkas me siellä olimmekaan kaksi yötä, viime kesänä mutta tarkalleen…? Arvaatteko jo? Vitsi, no ne kaksi yötä, mitä nytkin olin varaamassa. SAMAT PÄIVÄT! En oikeasti kestä. Ja me emme päättäneet tehdä kesäretkeä Turkuun, vaan ajamme sinne hakemaan lapsia hoidosta ja ajattelimme sitten jäädä, ettei mene liian myöhäiseksi. Selkeästi joku kalenteri alitajunnassa käski jäämään.


paita ZARA/ hame ANNA FIELD/ rannekoru BY PIA’S/ korvikset MAANANTAIMALLI/ tennarit CONVERSE/ takki ONLY

No mutta. Ainakaan tänään en ole Ruisrockissa, missä olen muutaman kerran tällä päivämäärällä ollut. Sen sijaan olen selkeästi tapojeni ja vuodenaikojen orja. Asiat nyt vain kuuluu tehdä silloin kuin ennenkin, en edes tiedosta sitä. Tajusin, että ärsyynnyn hirveästi sellaisista reissuista, jossa ei suunnitella, joissa ei nousta järkevään aikaan ja aleta tekemään, joissa on majapaikat ehkä vielä auki. Meidänkin loma miehen kanssa sisältää jo ainakin 8 tunnin venereissun sekä 16 kilometrin pyöräilyn. Ehkä vähän heittäytymistäkin. Että osaisi vain ollakin!

Tämän viikonlopun yritän omaksua taas hirveästi lisää yritysasioita, kun miehellä alkoi parin viikon loma ja saan ehkä paremmin irrotettua siihen aikaa. Tuntuu hurjalta, miten moni vain ”ilmoittaa” olevansa nyt yrittäjä. Teidän arvostus on noussut ihan uuteen määrään tämän oman tahkoamisen myötä! Ainakaan fb ei voi muistuttaa, että olisin jotain tällaista ennen tehnyt, hah!

Oletko itse tapojesi orja vai oikeasti suunnitelmaton? Ihanaa viikonloppua kaikille kylmyydestä huolimatta! <3