Eihän me tehty mitään!

Nyt saatte vielä jonkin aikaa kestää näitä Kypros-teemaisia juttuja, sillä kuvia reissusta kertyi lähes 5000 ja joukossa oli näköjään 15 asukuvat. Yllätyin määrää, sillä en monesti jaksanut laittaa tukkaa tai meikata tai olinkin päivän uikkareissa. Mutta sitten hattu pelasti ja välillä otettiin parit kuvat per päivä.

Otsikkoon liittyen, niin se pieni suorittaja löysi minut lomallakin. Viimeisenä päivänä tuli ihan hirveä paniikki, ettemme ole ns. tehneet mitään. Viime vuonna vuokrasimme auton viideksi päiväksi ja menimme paljon enemmän. Toisaalta se johtui siitä, etteivät uima-allasalueet olleet vuosi sitten niin lapsiystävälliset, toisaalta siitä, että meillä oli ne enterot – ei altaisiin voinut mennäkään. Nyt me olimme hyvin paljon hotellilla, sillä tytöt rakastivat altaita ja niiden matalia päitä sekä merirosvoteemaista lastenaluetta. Ruoka oli hyvää ja lastenkerhot taas aivan ykkösiä. Varsinkin esikoinen pyysi Bamse-kerhoon ja kävi kaikki Bamsen teemabileet karkkibileistä pizzabileisiin ja Hawaii-bileistä suklaabileisiin. Sitten piti nähdä iltaohjelmia, muun muassa Disneyn prinsessoista koostettu on hurjan hyvä! Ja maksimissaan kymppiin valvoivat. Päiviä siis kului hyvin luonnollisesti hotellilla. Sitten vielä äkkäsimme ekan viikon jälkeen quiet poolin, jonka reunalla oli kohtuu hiljainen sekä varjoinen paikka kärryissä nukkuville tytöille ja meille vanhemmille allas siinä samalla. Ei tehnyt mieli lähteä esimerkiksi kauppoja kiertämään, jota mietin useamman kerran.

Viimeisenä päivänä mietin, että eihän me tehty mitään! Sitten taas – mitä oikeastaan olisi pitänyt tehdä? Yhdessäolo ja uiminen olivat ne ykkösaktiviteetit ja rannalla käytiin useasti. Kävin erilaisissa jumpissa ja juoksemassa, mies polkaisi 150 kilometriä pyörällä ja kolme päivää autoiltiin, joten tehtiin me jotain.

Lentokenttäbussissa matkalla kotia kohti juttelimmekin, että ehkä se olo tulee vaan siitä, mitä kaksin on nähnyt ja touhunnut lomilla, nyt touhuttiin kerhojuttuja, uimajuttuja ja yhdessäoloa. Ja se oli kyllä parasta, nähdä kun esikoinen ui itsekseen ilman apuja ja kuopus meni parhaansa mukaan perässä. Hassua, että sitä tulee paniikki siitä, mitä pitäisi tehdä lomalla. Toisaalta, kun on samassa kohteessa, ei jaksa niitä samojakaan paikkoja käydä katsomassa.

Ja apua mikä suorittaminen alkoi kotona, kun purki laukkuja, täytti jääkaappia, hoiti laskuja ja posteja ja muuta! Heti huomasin, kuinka paljon vähemmän teen lasten kanssa ja nyt tekee mieli painaa sitä jarrua. Täytyy nauttia kesästä ja heistä ja yrittää hylätä se suorittaminen!


housut ja kengät ZARA/ paita DESIGUAL/

Sen sijaan ajattelin, että kun tytöt ovat muutamana aamuna kesäkerhossa, urakoin tosissani blogijuttuja, mutta kone ei ole taas pariin päivään auennut. On ollut kivempaa pyöräillä tyttöjen kanssa, pienentää pyykkipinoa ja juosta. Oli se aika paljon hikisempää hommaa tuolla!

En saanut edes yhtä kokonaista kirjaa luettua, siinä missä viime vuonna luin kolme. Tästä syytän kyllä vähän hotellin täysillä toiminutta wifiä. ;) Mutta se, mikä jännitti etukäteen, oli sairastelu. Viime vuodesta jäi jännitys, mutta nyt selvittiin kaikki neljä ilman tauteja reissussa, ei mitään, ei pienintäkään nuhaa paikan päällä! Se oli kyllä tuuletuksen arvoinen paikka ja voin kertoa, että lähes lähtöpäivänä kuopus ennätti mm. syömään linnunkakkaa…

On se oleminen vaan välillä (aina) vaikeaa, kuka samaistuu tähän? Toivottavasti innostutte vielä matkakuvista/höpinöistä, niitä nyt riittäisi aika paljon takataskussa…! Tämä simppeli kesäpukeutuminen on niin ihanaa, aika hyvin riittäisi Suomessakin nyt kesäkelejä!

Kuka osaa heittää lomalla riippukeinuun vai riehutko paikasta toiseen ja mattolaiturilta torikahveille?

P.S. Sain toukokuun asuäänestyksen hoidettua, numerot 3 ja 4 jyräsivät siellä enkä ihmettele. Arpaonni suosi mannaa ja paketti laitettu matkaan! Onnea ja kiitos osallistuneille!

Tasan kaksi vuotta pysäyttävästä päivästä.

Minä ajattelin kuulkaa, että tulen aivan täynnä tarmoa kotiin lomalta. Kyllä itse asiassa jollain tapaa olinkin ihan täynnä energiaa ja hyvää mieltä, mutta maanantaina huomasin, että kolme rinnepäivää, kuusi hiihtopäivää, kuusi uintipäivää, pulkkamäet, jumpat ja safarit painoivat kropassa. Purin vielä vauhdilla kaikki laukut ja pesin pyykit, tiistaina urakoin viikon sähköpostit pois ja osallistuin skype-keskusteluun ja samalla yritin napata taas kiinni siitä ajatuksesta, että olen arkisin yksin. Se vaatii vähän totuttelua.

On siis ollut hullu hoppu ja pari päivää ihan jäätävä väsymys, unettomuuskin hiipii aina mukaan kuvioon, kun tunnen, että vuorokaudesta loppuu tunnit. Kyllä siitä toisesta aikuisesta on ihan järjetön apu arjessa, sen huomaa kun jää yksin. Lomalla kuviosta tippuu vielä pyykinpesut ja siivoilut, eli kaikki aika käytetään ulkoiluun, touhuun ja yhdessäoloon. Olen ehkä maailmankaikkeuden huonoin lomalta palaaja, mieli laahaa vielä muualla ensimmäisen viikon ja haikeus on kova!

desigual+neuletakki+vuokatti desigual+knitweardesigual+knitwear+secondhand

Mutta. Sitten kolikon toinen kääntöpuoli. Minä rakastan touhuta ja puuhata lasten kanssa. Ja olen onnellinen kun jaksan ja pystyn. Tämä päivämäärä on nimittäin piirtynyt lähtemättömästi mieleeni kahden vuoden takaisten tapahtumien vuoksi. Niille, jotka eivät muista tai eivät olleet tuolloin vielä matkassa, kerron tiivistelmän.

Menin sairaalaan näytille verenvuodon takia raskausviikolla 33. En ollut enää hirveän huolissani, sillä tuo vaiva oli ollut mukana lähes koko odotuksen. Viikonloppuna olimme käyneet Disney on Ice-showssa ja matka oli ollut tuskainen, autossa istuminen teki sen, että maha oli kivikova koko ajan. No, sen jälkeen olo helpotti ja unohdin asian.

Tuolla sairaalakäynnillä lääkäri totesi tylysti, että tämä vauva on syntymässä, ei saa syntyä. Sinä menet suoraan osastolle ja saamaan kortisonipiikkejä, etkä saa liikkua. Järkytyin ihan hirveästi, itkin valtoimenaan paniikissa ja mies, joka odotti työpäivän kesken lounastunnilla sairaalan kahviossa esikoisen kanssa, viestitteli, että mikä tilanne. En muista tuosta hetkestä mitään. Seisoin käytävässä joku lappu kädessä, minua saatettiin osastolle, ehkä soitin (?) miehelle hysteerisen puhelun ja kerroin tilanteen. En edes muista, miten ratkaisimme sen päivän, sillä esikoinen oli kotihoidossa ja miehen oli tarkoitus palata töihin. Päässäni risteili kaiken maailman kauhukuvat ja sairaalassa olo oli hirveää.

Siitä alkoi päivä kerrallaan eläminen, täysi makaaminen, päivä kerrallaan sen keksiminen, kuka hoitaa esikoista. En pystynyt nukkumaan sairaalassa, minuun pistettiin jos jonkinmoista ainetta, kortisoni aiheutti ihan hirveät sivuoireet ja vähän väliä joku tuli ottamaan supistuskäyrää ja hoki ”oi voi voi, nämä ovat ihan synnytyssupistuksia, ei saisi olla”. Itkin silmät päästäni kuuden opiskelijan keskellä, joiden tutkimuskohde olin ja kuuntelin, kun lääkäri selitti, että tämä vauva voi syntyä milloin vain. Opiskelijat katselivat muualle ja vaikuttivat vaivaantuneilta, minä tunsin itseni esineeksi. Teki mieli kirkua.

Kun eräänä yönä itkin ääneen käytävässä, tuli toinen äiti luokseni ja kertoi olleensa jo viikkoja osastolla ja ymmärsi kuinka hirveää siellä olo on. Hän oli päässyt viikolle 32 ja toivoimme yhdessä viikkoja lisää. Kun tapasin hänet seuraavana päivänä, hän voipuneena ilmoitti, että vauva oli pitänyt leikata vain tunti keskustelumme jälkeen ulos. Toivoin parasta hänelle ja vauvalle. Yhdessä huoneessa oli äiti, jonka vauva syntyi viikolla 24. Tuo osasto oli jotenkin niin täynnä toivoa, epätoivoa, surua ja äitejä, jotka kulkivat surullisena käytävällä, että ajattelin kahdeksassa päivässä tulevani hulluksi.

desigual+pieces+vuokatti desigual+vuokatti
farkut LINDEX/ toppi NEO NOIR/ neuletakki DESIGUAL (second hand)/ kengät MUSTANG/ pipo PIECES

No, te tiedätte miten meidän tarinassa kävi. Päivä kerrallaan nitkutimme, oloni oli aivan hirveä ja tuntui monta viikkoa siltä, että hän syntyisi. Lopulta homma käynnistettiin viikolla 39 ja neiti lensi hetkessä pihalle. Itkin helpotusta, onnea ja kaikkea mahdollista.

Siksipä kiireen keskellä yritän muistaa aina raivata tilaa syliajalle, halauksille ja yhdessäololle. Sitä viime viikkomme oli täynnä. Tämä päivämäärä kaksi vuotta sitten pysäytti oman touhuamiseni niin rajusti ja pisti arvoja uuteen järjestykseen, etten sitä unohda. Olkoon kiire, se on ihanaa että saamme touhuta ja saamme touhuta yhdessä. Ja aina välillä pysähdytään. Yhtään aamuakaan en suostu ilman aamuhalia aloittamaan.

Halaan siis kuopusta tänään erikoisen lujaa. Niin kuin tuota toistakin. Hitsi että pienellä pitää olla kiire oppia kaikki aikaisin, mahassakaan ei meinannut malttaa.

Toivon oikein onnellista ja halauksia täynnä olevaa torstaita sinulle! Nämä lumikuvat muistuttavat ihanasta lomaviikosta yhdessä ja asu on sitä, mitä oli koko viikon – tukkaa en laittanut kertaakaan, pipo oli päässä jatkuvasti ja yleensä farkkujenkin tilalla toppahousut. Pyllyssä aina vähän lunta!

Mitä mielipiteitä asusta? Ovatko omat odotuksesi sujuneet hyvin? Oletko joutunut pelkäämään? 

P.S. KIITOS ihanista kommenteistanne blogisynttäripostaukseen! Arpaonni suosi tällä kertaa KIRSIÄ, voittajalle laitettu sähköpostia!

Viime päivinä olen…

kuluneet viikot ovat olleet niin ihme haipakkaa, kun on taas yksin päivät tyttöjen kanssa. Kaikkea kivaa on tapahtunut ja nyt oli ihan pakko pysähtyä kirjaamaan ylös muutama ihan arkinen asia viime päivistä. Mitä sinä olet puuhannut viime päivinä? Tässäpä jutut, mitä itselleni tuli ekana mieleen!

desigual+denim desigual+mystyle

Viime päivinä olen:

  • syönyt hirveästi sinkkiä, spiruliinaa sekä magnesiumia toiveenani pysyä terveenä ensi viikon koitokseen
  • osallistunut ravintola Tuhtossa puuronsyönnin MM-ennätykseen tyttöjeni kanssa
  • käynyt säännöllisesti Rela-hierojien Vernerillä ja huomannut, kuinka hyvinä juoksujalat pysyvät
  • sanonut miehelle, että kuopuksemme on jonkinsortin lapsinero, hän oppii kaiken niin hetkessä (myös ne negatiiviset jutut), puhuu paljon ja saa pölpöttää aika yksikseen taaperoharrastuksissa
  • tuntenut suurta ylpeyttä, kun perhekerhossa esikoisesta sanottiin ”hän ottaa aina niin hienosti kaikki mukaan leikkiin ja vetää leikkejä
  • tämän myötä tuntenut helpotusta, sillä olen soimannut itseäni siitä, ettei lapsella ole yhtä pysyvää tarharyhmää vaan paljon kavereita eri kerhoissa, harrastuksissa ja kavereilla – se ei ehkä olekaan huono vaan hyvä asia?
  • hihittänyt meikatessa, kun remonttimies laittoi tapettia uuteen makuuhuoneeseen ja esikoinen pyysi tosissaan, voisiko heidät siskon kanssa liisteröidä seinään, kun Late Lampaassakin tehdään niin?
  • tuntenut ihanaa yhteenkuuluvutta, kun yksi naapuri ottaa lasta leikkimään, toinen lainaa apuvälinettä kipeään selkään, kolmas tarjoaa mökkiään meille. Harrastusten alkamisen myötä nähnyt taas tuttuja naamoja, höpötellyt naapureiden kanssa omppuja syöden ja miettinyt, että olemme kasvattaneet hyvät ”kotiäitiverkostot”, mistä olen ollut hirmu iloinen

desigual+farkku deisgual+autumn

  • fiilistellyt ihan hirveästi omassa sängyssä nukkumista ja uutta näkymää makkarin ikkunasta (hah, omasta kodista voi löytyä uusia näkymiä)
  • myynyt hirveästi kamaa kirppareiden kautta, saanut kaappeihin ja makkareihin tilaa
  • nukkunut kahden viikon aikana neljät päiväunet. Tämä on enemmän kuin koko viiden vuoden kotiäitiaikanani.
  • päivittänyt vähemmän blogiani
  • keskittynyt lapsiin, kotiin, mieheen, hyvinvointiini ja lepoon, pysähtynyt enemmän
  • aloittanut katsomaan Narcosin 3. kautta, joka alkoi parin jakson jälkeen rullata ja olla jännä!
  • myöhästellyt, koska jään AINA suustani kiinni, rakastan höpöttämistä
  • yrittänyt keskittyä hyvään huonon sijasta, sillä tapanani on aina pelätä pahinta, kaikkihan on itse asiassa todella hyvin!

desigual+sale
paita DESIGUAL/ takki ONLY/ hame LINDEX/ korvikset POOLA KATARYNA/ nlkkurit Prahasta/ kello TOMMY HILFIGER

  • ihmetellyt facebook-muistoja, olen ollut viime vuonna tähän aikaan lyhytlahkeisissa housuissa!
  • jäänyt ”jumiin” parkkiruutuun, kun en osannut laittaa pakkia päälle. Laitoin siis kuten vuokra-autossa, kunnes äkkäsin, että hei, tämä onkin meidän auto taas ja pakki vaihdekepissä edessä, ei takana. Miten blondi olo tulikaan!
  • varannut kahdet vaatekutsut syksylle, se on niin kotiäitiparhautta! Ystäviä ja vaatteita ja herkkuja!
  • päivitellyt uutisia koskien Floridan myrskyjä, aika lohduton näky tämä. Sitä katsoessa ei tule enää mieleen valittaa, että äh kun meillä Suomessa sataa. :(

Tästä listastahan tulee ihan loputon, höpöttelen taas mitä mieleen juolahtaa, ihan samanmoinen olen naamatustenkin. Suokaa anteeksi, puheripuli taas.

Asu on ollut pariin otteeseen tällä viikolla päällä eri kengillä vaihdeltuna. Ihme kelit Suomessa, kun Prahasta ostamani Desigualin paita oli ensiksi liian kuuma, viikkoa myöhemmin ei meinaa pärjätä pitsihihoissa. Pukeutuminen on kyllä välillä haasteellista! Desigualit ovat blogissa harventuneet, mutta tätä paitaa en alerekissä voinut ohittaa – on pitsiä, farkkua, kuvioita ja kaikkea mahdolllista. Varmasti yhtä mielipiteet jakava paita kuin frillatkin!

Mitä sinä pidät asusta? Tai mitä olet kuluneella viikolla puuhaillut? Rentouttavaa sunnuntaita jokaiselle! <3

P.S. Kiitos tuhannesti elokuun asuäänestykseen osallistujille! Tällä kertaa arpaonni suosi nimimerkkiä tiiu ja voittajalle on palkinto postitettu. Voittajiksi äänestitte asut numero 7 ja numero 8, ne saivat täsmälleen saman verran ääniä.

Pysykää kuulolla, uutta arvontaa tulossa ensi viikolla!