Te varmaan moni tiedättekin tämän, mutta minä olen vähän liian ankara itseäni kohtaan. Viimeisin ahdistuksen aiheeni on ollut blogini, olen ollut sen suhteen vähän jumissa. Tuntuu, että niin monet aihealueet on jo koluttu, eikä minulla ole ammennettavaa kotiäitiydestä, jos en ala kirjoittaa pottailuista ja uhmaraivareista (älkää pelätkö, en ala).
Tällaisina jumihetkinä keskityn elämään blogin ulkopuolella, luen kirjaa, yritän unohtaa hetkeksi somen. En plärää Instaa, sillä muiden upeat jutut ja kuvat lyövät painetta niskaan. Juoksulenkillä sanoin miehelle, etten tiedä miten ponnistan tästä eteenpäin, tuntuu etten kehity yhtään esimerkiksi kuvaamisessa. Pitäisikö postata harvemmin ja lähteä valokuvauskurssille? Mies otti tästä vähän itseensä, hänhän niiden asukuvien takana on. Vaikka ihan rehellisesti puhuin tuote- ja matkakuvista.
Olen siis todella paljon pyöritellyt ajatuksia blogista suuntaan ja toiseen tässä viime päivinä ja eräänä päivänä muistin, että tarkoitukseni oli tehdä jossain vaiheessa heinäkuuta postaus, jossa olisi heinäkuinen asu jokaiselta blogivuodelta. Unohtui tässä vilskeessä, joten näillä pitkillä saatesanoilla pääsemme postaukseen, jossa on jokaisen kuuden blogivuoden elokuinen asu. On niissä jotain tapahtunut ja ainakin kunnianhimo esimerkiksi asukuvien taustojen kanssa on kasvanut kovasti. Pahoitteluni, ettei kaikissa vanhoissa kuvissa riittänyt oikein koko!
2012. Ensimmäinen blogivuosi, peiliselfiet ja hirvittävä määrä värejä. Tuo aika kaksin edellisessä kodissa tuntuu todella kaukaiselta. Olin tässä kuvassa raskaana noin viikolla 8 ja tuntui, että se näkyy jo kilometrin päähän. Kyseinen mekko on muuten nähty viimeksi blogissa tämän vuoden helmikuussa!
2013. Siis miksi tuo käsi on tuolla seinällä? Ja lausekin kesken! Edelleen ihan hirveä määrä värejä, nyt ei menisi tällainen yhdistelmä läpi. Oli hääpäivämme ja olimme Robbie Williamsin keikalla Tallinnassa (hassua, olimme nytkin Robbieta katsomassa Tampereella elokuussa). Mukana oli vauva, jota isovanhemmat hoitivat keikan ajan.
2014. Muistan, että tämän kuvan aikoihin tuntui että on pakko saada jotain omaa nyt elämään. Hain siis Helsinki Design Schoolin ja muutamaa viikkoa myöhemmin aloitin muotitoimittajaopinnot. Siis selkeästi elokuu on minulle joku ”tuskailun” kuukausi, jolloin täytyy kehittää jotain uutta! Otin kuvat itselaukaisevalla ja mahduin juuri ja juuri kuvaan kokonaan.
2015. Mies oli jo pysyvästi kameran takana, mikä oli minulle suuri helpotus ja apu tähän touhuun. Rakastin (ja edelleen tykkään aika monista) Desigualin vaatteita. Muistan hyvin elävästi vielä tämän päivän, olin raskaana taas noin viikolla 7-8 ja olimme tapahtumassa Hämeenkadulla, missä harrastin sinnikästä nielemistä. Olo oli huono ja väsy aivan hirveä, näihin kuviiin piti ihan vääntää hymy.
2016. Kroppa alkoi olla oma mahakuvien jälkeen, vaikka imetyksen takia piti kikkailla eikä mekkoja juuri ollut käytössä. Fiilis asukuvissa oli todella hyvä, kun sai laittaa ”omia” vaatteita päälle. Into blogin suhteen oli valtava: olin juuri saanut tietää pääseväni Bellablogeihin, minua oli pyydetty malliksi muotinäytökseen blogin kautta, oli monta yhteistyötä vireillä… Tuntui, että työni palkittiin viiden vuoden jälkeen ja innosta puhkuen väänsin blogia!
2017. Tässä kohtaa sanon, että iso käsi miehelle. Hän on kehittynyt kuvaajana valtavasti ja jaksaa tätä kuvaustouhua yllättävän hyvin. Oma tyylini on kehittynyt yksinkertaisempaan ja koska lasten myötä vaatekokoni pieneni, on myös tämä kuvassa oleva mekko lähdössä myyntiin kaiken muun ohella (stay tuned, syyskuussa räjähtää myyntiin!). Kuvissa on haastavinta nykyään keksiä joku asu, jota ette ole nähneet. Jos molemmat muksut ovat mukana ja hereillä, emme enää edes yritä. Tässä kuvassa nukkuivat auton takapenkillä ja kuvaus onnistui. Ihana niin, sillä pala sydämestä jäi noille pelloille ja auringonlaskuihin.
Tällä tavalla kun kuvat laittaa pötköön tajuaa, kuinka ison elämänkaaren blogi on jo elänyt mukana. Harrastuksesta on tullut elämäntapa ja intoni kehittää sitä on kasvanut koko ajan.
Luulen, että paluu arkeen vie hetkensä ja kun tästä pääsen vauhtiin taas, inspiraatiokin iskee. Syyskuu on yleensä ollut minulle se inspiroivin kuukausi, valo on vielä upea, ilma ei liian kylmä, harrastuksista saa virtaa ja kesää ei enää niin haikaile. Eli ehkä tämä blogijumi liittyy siihen, että mieli on vielä kesän reissuilla ja lapset kasvaneet liian nopeasti. Ihan liian nopeasti. <3
Onko ruudun takana ketään, joka muistaa nähneensä nämä kaikki silloin kun ne on postattu? Tai blogijumista kärsineitä? Aurinkoista viikonloppua kaikille!