Mahtava joulupukki, reissusuunnitelmat ja lahjat

Joulu alkaa olla taputeltu. Onko ollut onnistunut pyhäputki siellä?

Meillä on lillitty neljä päivää paljussa. Päivällä ja illalla, ollaan ihan rusinoita kaikki. On tehty kauden eka hiihtolenkki äidin ja isin suksilla, laskettu pulkkamäkeä oltu metsäretkellä lasten kanssa. Syöty niin paljon juustoja, etten halua enää nähdä juustoja (pari päivää menee niin pyörrän sanani).

Aattona meille porhalsi pukki, jonka kanssa otin sattumalta selfien Jyväskylän joulunavauksessa. Ihan huikea tyyppi ja päätin varata hänet heti, sai vielä juuri ja juuri mahtumaan yhden ajan aattoonsa. Joulupukkinen-nimellä Instagrammissa kulkeva pukki saapui taloon, oli opetellut lasten nimet ja erityisjutut ja laittoi meidät aikuiset laulamaan sekä lausumaan runon. Huikea tyyppi! Voin todella lämmöllä suositella, jos kaipaat pukkia Jyväskylän seudulla.

Entä mitä joulupukki toi meille lahjaksi? Tyttöjen kasa oli aika Frozen painotteinen – oli Frozen-lakanaa, palapeliä ja legolinna. Tuota linnaa rakennettiin pitkään joulupäivänä, joten ihan paras lahja, että oli tekemistä! Tytöt saivat huoneeseensa kellon, sillä molemmat kyttäävät jo kellonaikoja sekä opettelevat numeroita. Kuopus sai lahjakortin kummeille, jossa luvattiin yökyläily ja Disney-leffa, esikoinen sai ennakkoon yökyläilyn sekä Ariel-musikaalin kummeilta. En ehkä kestä miten tärkeitä molemmat veljeni vaimoineen ovat tytöille. Se on ihan pyyteetöntä rakkautta molemmin puolin. Kiitos veljeni, että olette löytäneet noin fiksut ja ihanat vaimot!

Minulle pukki toi hyvin näköiseni setin – teetä, kestoteemukin, lenkkarit, Leijonakuningas-korvikset (kuulemma Krakovan joulutorilta), toiset korvikset sekä toivomani Gaston Lugan repun. Ihana paras ylläri oli Disney on ice-liput. Olin juuri sanonut lapsille, ettei tänä keväänä mennä ja sieltä tärähti kaikille neljälle liput!

Miehelleni annoin lahjaksi (toki perinteiset pyjamat) aikaa. Eli yhden yön reissun Tallinnaan. Olen oppinut pressireissujen kautta missä siellä kannattaa käydä ja ajattelin toteuttaa hänelle mieleistä tekemistä ja aikaa yhdessä.

Joulu on ollut aikaa yhdessä. Joulu on ollut aikaa paljussa. Joulupallosirpaleiden imuroimista lattialta. Kolme serkusta samismekoissa. Joulu on ollut loputonta väsymystä kun kuopus ei tykkää nukkua. Joulu on ollut ulkoilua, 300 sivua luettua kirjaa ja… hyvin perinteistä.

Entä siellä? <3

Disney-kurpitsojen perinne jatkui!

Mehän emme vietä Halloweenia. En ole koskaan innostunut juhlasta, joka tuntui pitkään suomalaiseen yhteiskuntaan päälleliimatulta, kaupalliselta touhulta. Jotenkin olen halunnut siirtää perinteet omasta lapsuudesta lapsille, eikä silloin kyllä koulussa edes hiiskuttu asiasta nimeltään Halloween! Joten se ei ole ollut millään tavalla mukana omassa elämässä, eivätkä kauhuruoat tai koristelut ole tuntuneet omalta jutulta.

Mutta kuinka kovaa se onkaan tullut Suomeen! Myönnetään, onhan se kiva piristys pitkään ja pimeään syksyyn. Koulussa (eskari on koulun yhteydessä, eli sen myötä eskareillakin) oli tällä viikolla joka päivä Halloweenin vuoksi eri pukeutumisteemakin! E  Lasten myötä aloimme sen verran innostua asiasta, että neljä vuotta sitten ostettiin ekat kurpitsat ja kaiverrettiin ne silloin 2-vuotiaan esikoisen toiveen mukaisesti Nalle Puhiksi ja Arieliksi. Tai siis mies kaiversi. Ja miten onnistuikaan hommassa!

Tänä vuonna hän jo ehdotteli, että jos tekisi ihan sellaisen tavallisen irvistävän kurpitsanaaman, niissä Disney-jutuissa on niin kova homma. Hän siis mittaa netistä etsityn kuvan oikeaan kokoon, jotta se on juuri oikean kokoinen kurpitsaan. Piirtää sen läppärin näytöltä läpi paperille, piirtää sitten kuvan kurpitsaan ja näin se pikku hiljaa valmistuu. Ymmärrän, että työ on kova. Mutta mielessäni hehkui vielä viime syksyn upea Helinä-kurpitsa ja hihkuin, ettei voi lopettaa perinnettä, haluan Mikki Hiiren! Yllättäen esikoinen oli samaa mieltä miehen kanssa ja toivoi sitä perinteistä naamaa ja kuopus ehdotti kakka-emojin kaiverrusta kurpitsaan. KANNATAN KAKKAA! Kyllä on kova paikka yrittää täyttää kolmen naisen toiveet.

Lopulta mies taipui Mikkiini ja alkoi sitä väkästellä. Jossain vaiheessa laittoi luurit päähän ja työskenteli pod casteja kuunnellen. Hän tekee ihan kaiken mitä tekee valtavalla pieteetillä, todella huolella alusta loppuun. Se takaa sen, että yleensä lopputulos on hieno, oli kyse autonpesusta, taulun laittamisesta seinään tai kurpitsan kaivertamisesta. Mutta minun lyhyt pinna ja kärsimätön luonne ei voi kuin hämmästellä, miten toinen jaksaa keskittyä!

Ihaillessani Mikkiä mies lupasi vielä käydä uudelleen kaupassa, hakea uuden kurpitsan ja tehdä sen perusnaamankin. He tekivät sitten yhdessä esikoisen kanssa hänen piirtämänsä naaman ja kaikki olivat tyytyväisiä. 3 veekin ihaili valmiita kurpitsoja unohtaen kakkavaateensa.

Sen enempää meillä ei Halloweenia vietetty, mutta ovathan nämä nyt aivan ihania ja luovat tunnelmaa! Oli lapsen kuumeen vuoksi pakko jumittaa kotona, joten olipahan sitten aikaa tällekin taas. Niin kova perinne, että mies alkaa varmaan jo stressata ensi vuonna Halloweenia. Minkä Disney-hahmon keksimme ensi vuonna? Ja niin sääli, kun nämä kestävät kuitenkin suhteellisen vähän aikaa. Ovat aikamoinen kodin piristys! Valelin kurpitsat sisäpuolelta etikalla, sen pitäisi vähän parantaa säilyvyyttä, mutta ensi viikolla näille saa kuitenkin jo heittää hyvästit.

Nautitaan siis nyt! Perinteinen hautausmaalla käynti jäi nyt tekemättä kuumehommien vuoksi, mutta kurpitsaperinne jatkui! Ja tänään leivotaan sitten kurpisapiirakkaa urakalla.

Vietetäänkö teillä Halloweenia jotenkin? Kuka muistaa neljän vuoden takaa ekat Disney-kurpitsat?

Kaavoihin kangistunut stressaaja

Sitä täytyy ihmisen näköjään elää itsensä kanssa lähes 40 vuotta, ennen kuin oppii edes vähän tuntemaan itseään. Minä olen pitänyt itseäni vähän heittäytyjänä, ex tempore-ihmisenä ja ties minä ”coolina” tyyppinä. Etten muka suunnittele urheilujani (no en kovasti kyllä), enkä viikon ruokia etukäteen (mikä olisi vain ja ainoastaan järkevää mutten malta) ja voin lähteä tosta noin vain reissuun. Että tosta noin vain asuin Thaimaassa monta vuotta.

Olen jyystänyt yrittäjäkurssia välillä itku kurkussa eteenpäin. On tuntunut siltä, että pitäisi handlata niin monta uutta asiaa ja laskelmaa yks kaks. Olen soittanut pankkiin, työkkäriin, tilitoimistoon ja… isälle! Suutuin hänelle (no en suuttunut, mutta tokaisin), että kun olet alaa nähnyt, mikset sanonut että yrittäminen on näin haastavaa? Tai ajattelin, että se itse yrittäminen on haastavaa, mutta että yrityksen perustamisessakin saan jo hepulin. No, itse asiassa kaikki on täysin handlattavissa. Olen kahlannut asioita läpi samalla kun tytöt ovat olleet kesälomalla (kakka äiti täällä hei) ja yrittänyt tehdä taas kaiken liian äkkiä. Kun on kärsimätön sielu. Mutta uuden edessä olen ollut aika tiukoilla taas. Sitten pysähdyin ajattelemaan – olen kyllä kärsimätön (eli sen takia monesti aikaansaava, kaikki pitää tehdä heti ja nyt) ja yllytyshullu kokeilija, mutta olenko spontaani? Minulla itse asiassa pyörii pään sisällä niin tarkka kalenteri täynnä rutiineja ja tapoja, että kun mietiskelin asiaa tällä viikolla, pelästyin itsekin.

Torstaina olimme Pyynikillä ensi-illassa. Facebook oli muistuttanut minua erilaisista muistoista päivältä 4.7. eri vuosina. Olin juonut teetä ja lukenut Me Naisia vuonna 2014. Pakastanut mansikoita vuonna 2018. Ollut teatterin ensi-illassa vuonna 2018. Järkytyin. Istuin siinä lukemassa aamulla tullutta Me Naisia teen kanssa, olin lähdössä teatterin enskariin ja… illalla poimin ja pakastin mansikoita. Siis täsmälleen samalla päivämäärällä kuin aina. Vuodesta viis.

Asia vain paheni. Kun aloimme suunnitella Air bnb-majoitusta Turkuun, kirjauduin tilille ja katsoin, milloinkas me siellä olimmekaan kaksi yötä, viime kesänä mutta tarkalleen…? Arvaatteko jo? Vitsi, no ne kaksi yötä, mitä nytkin olin varaamassa. SAMAT PÄIVÄT! En oikeasti kestä. Ja me emme päättäneet tehdä kesäretkeä Turkuun, vaan ajamme sinne hakemaan lapsia hoidosta ja ajattelimme sitten jäädä, ettei mene liian myöhäiseksi. Selkeästi joku kalenteri alitajunnassa käski jäämään.


paita ZARA/ hame ANNA FIELD/ rannekoru BY PIA’S/ korvikset MAANANTAIMALLI/ tennarit CONVERSE/ takki ONLY

No mutta. Ainakaan tänään en ole Ruisrockissa, missä olen muutaman kerran tällä päivämäärällä ollut. Sen sijaan olen selkeästi tapojeni ja vuodenaikojen orja. Asiat nyt vain kuuluu tehdä silloin kuin ennenkin, en edes tiedosta sitä. Tajusin, että ärsyynnyn hirveästi sellaisista reissuista, jossa ei suunnitella, joissa ei nousta järkevään aikaan ja aleta tekemään, joissa on majapaikat ehkä vielä auki. Meidänkin loma miehen kanssa sisältää jo ainakin 8 tunnin venereissun sekä 16 kilometrin pyöräilyn. Ehkä vähän heittäytymistäkin. Että osaisi vain ollakin!

Tämän viikonlopun yritän omaksua taas hirveästi lisää yritysasioita, kun miehellä alkoi parin viikon loma ja saan ehkä paremmin irrotettua siihen aikaa. Tuntuu hurjalta, miten moni vain ”ilmoittaa” olevansa nyt yrittäjä. Teidän arvostus on noussut ihan uuteen määrään tämän oman tahkoamisen myötä! Ainakaan fb ei voi muistuttaa, että olisin jotain tällaista ennen tehnyt, hah!

Oletko itse tapojesi orja vai oikeasti suunnitelmaton? Ihanaa viikonloppua kaikille kylmyydestä huolimatta! <3