Kaavoihin kangistunut stressaaja

Sitä täytyy ihmisen näköjään elää itsensä kanssa lähes 40 vuotta, ennen kuin oppii edes vähän tuntemaan itseään. Minä olen pitänyt itseäni vähän heittäytyjänä, ex tempore-ihmisenä ja ties minä ”coolina” tyyppinä. Etten muka suunnittele urheilujani (no en kovasti kyllä), enkä viikon ruokia etukäteen (mikä olisi vain ja ainoastaan järkevää mutten malta) ja voin lähteä tosta noin vain reissuun. Että tosta noin vain asuin Thaimaassa monta vuotta.

Olen jyystänyt yrittäjäkurssia välillä itku kurkussa eteenpäin. On tuntunut siltä, että pitäisi handlata niin monta uutta asiaa ja laskelmaa yks kaks. Olen soittanut pankkiin, työkkäriin, tilitoimistoon ja… isälle! Suutuin hänelle (no en suuttunut, mutta tokaisin), että kun olet alaa nähnyt, mikset sanonut että yrittäminen on näin haastavaa? Tai ajattelin, että se itse yrittäminen on haastavaa, mutta että yrityksen perustamisessakin saan jo hepulin. No, itse asiassa kaikki on täysin handlattavissa. Olen kahlannut asioita läpi samalla kun tytöt ovat olleet kesälomalla (kakka äiti täällä hei) ja yrittänyt tehdä taas kaiken liian äkkiä. Kun on kärsimätön sielu. Mutta uuden edessä olen ollut aika tiukoilla taas. Sitten pysähdyin ajattelemaan – olen kyllä kärsimätön (eli sen takia monesti aikaansaava, kaikki pitää tehdä heti ja nyt) ja yllytyshullu kokeilija, mutta olenko spontaani? Minulla itse asiassa pyörii pään sisällä niin tarkka kalenteri täynnä rutiineja ja tapoja, että kun mietiskelin asiaa tällä viikolla, pelästyin itsekin.

Torstaina olimme Pyynikillä ensi-illassa. Facebook oli muistuttanut minua erilaisista muistoista päivältä 4.7. eri vuosina. Olin juonut teetä ja lukenut Me Naisia vuonna 2014. Pakastanut mansikoita vuonna 2018. Ollut teatterin ensi-illassa vuonna 2018. Järkytyin. Istuin siinä lukemassa aamulla tullutta Me Naisia teen kanssa, olin lähdössä teatterin enskariin ja… illalla poimin ja pakastin mansikoita. Siis täsmälleen samalla päivämäärällä kuin aina. Vuodesta viis.

Asia vain paheni. Kun aloimme suunnitella Air bnb-majoitusta Turkuun, kirjauduin tilille ja katsoin, milloinkas me siellä olimmekaan kaksi yötä, viime kesänä mutta tarkalleen…? Arvaatteko jo? Vitsi, no ne kaksi yötä, mitä nytkin olin varaamassa. SAMAT PÄIVÄT! En oikeasti kestä. Ja me emme päättäneet tehdä kesäretkeä Turkuun, vaan ajamme sinne hakemaan lapsia hoidosta ja ajattelimme sitten jäädä, ettei mene liian myöhäiseksi. Selkeästi joku kalenteri alitajunnassa käski jäämään.


paita ZARA/ hame ANNA FIELD/ rannekoru BY PIA’S/ korvikset MAANANTAIMALLI/ tennarit CONVERSE/ takki ONLY

No mutta. Ainakaan tänään en ole Ruisrockissa, missä olen muutaman kerran tällä päivämäärällä ollut. Sen sijaan olen selkeästi tapojeni ja vuodenaikojen orja. Asiat nyt vain kuuluu tehdä silloin kuin ennenkin, en edes tiedosta sitä. Tajusin, että ärsyynnyn hirveästi sellaisista reissuista, jossa ei suunnitella, joissa ei nousta järkevään aikaan ja aleta tekemään, joissa on majapaikat ehkä vielä auki. Meidänkin loma miehen kanssa sisältää jo ainakin 8 tunnin venereissun sekä 16 kilometrin pyöräilyn. Ehkä vähän heittäytymistäkin. Että osaisi vain ollakin!

Tämän viikonlopun yritän omaksua taas hirveästi lisää yritysasioita, kun miehellä alkoi parin viikon loma ja saan ehkä paremmin irrotettua siihen aikaa. Tuntuu hurjalta, miten moni vain ”ilmoittaa” olevansa nyt yrittäjä. Teidän arvostus on noussut ihan uuteen määrään tämän oman tahkoamisen myötä! Ainakaan fb ei voi muistuttaa, että olisin jotain tällaista ennen tehnyt, hah!

Oletko itse tapojesi orja vai oikeasti suunnitelmaton? Ihanaa viikonloppua kaikille kylmyydestä huolimatta! <3

Tähkäpää lumosi, kun lapset juhlivat

Onpa sulla hieno kruunu, onpa sulla hieno kruunu” hoki 2-vuotias katsoessaan synttärijuhliemme päätähteä, Tähkäpäätä. Viime vuonna vietimme tuplajuhlia Frozen-teemalla ja kun tänä vuonna kyselin, onko prinsessatoiveita, vastaus oli selkeä. On ja sen on oltava Tähkäpää. Pienempi ei vielä mukissut vastaan, vaan suostui teemaan.

Tuumasta toimeen siis! Varasin heti Juhlaprinsessan maaliskuiseen lauantaihin ja lähempänä juhlia sovittiin ohjelmasta. Täysin Tähkäpää-teemaisia koristeita ja rekvisiittaa en löytänyt, mutta menimme näillä, missä oli useampia prinsessoja. Kakkutaikurin kanssa sovittiin, että tehdään taas kakku, jossa on barbie keskellä, tällä kertaa tietenkin Tähkäpää. Nukkekakku oli esikoisen ehdoton toive. Pyysin myös tekemään Pascal-keksejä.

Näin rakentui teema ja pikkuhiljaa tarjoilut sen ympärille. Suolaiset tuottivat eniten päänvaivaa ja lopulta sovelsin. Tarjosimme Lidlin pikkupizzoja, joihin lisäsin juustoa ennen paistoa ja lisäksi tein neljä pellillistä piirakkaa. Olin ihan ylpeä tästä, sillä onnistuin leipomaan kahden pienen avustuksella ilman ohjeita. Tein kinkkupiirakkaa, kanapiirakkaa ja kaksi erilaista kasvispiirakkaa. Toinen syntyi mitä kaapissa on pohjalta ja oli sitten feta-pinaattipiirakka, toiseen oli jäljellä parsaa, purjoa ja kesäkurpitsaa. Näytti niin vihreältä, että kaivelin mitä kaapissa vielä olisi ja näin lisäsin siihen väriksi porkkanaa. Kyllä niitä kehuttiin, eli ehkä olivat ihan onnistuneita! Lisäksi pöydässä oli mini-Oreoita (opin, että Oreot ovat monelle allergiselle todella sopivia keksejä, siksi niitä), poppareita, pähkinöitä, karkkeja, viinirypäleitä, nakkeja ja kaikkea sellaista helppoa perusjuttua. Mangojuustokakun tein ja koristelin pääsiäismunin, mutta kerron, ettei kannata. Kakun ei tarvinnut kauaa seistä, kun munat alkoivat sulaa ja upota kakkuun. Mutta hyvää se oli!

Mutta entä se itse päivä! Aloitimme päivän laulamalla ja antamalla oman lahjamme, tytöt rakentelivat yöpuvuissaan uutta palapeliään ja minulla oli ihanan odottava tunne juhlista.

Ja voi että minä nautin iltapäivästä ja niin nauttivat tytötkin. Lähes 50 ihmistä saapui tyttöjä juhlimaan, viimeiset vieraat lähtivät yhdeksän aikaan illalla. Tarjoilut tekivät kauppansa ja tunti bileiden aloituksen jälkeen Tähkäpää saapui ja lumosi välittömästi koko lapsijoukon 2-vuotiaasta 7-vuotiaaseen. Se on uskomatonta, miten iso lauma lapsia istuu hiljaa, kuuntelee ja jonottaa kasvomaalauksiin. He osallistuivat ohjelmaan ja kuuntelivat ohjeita ja sanoisin, että kiitos Tähkäpään, meiltä puuttui sellainen hervoton kiljunta, juokseminen ja sotku. Ihan ihmettelin, ettei tässä talossa voi olla 20 lasta paikalla. Heillä oli järkevää puuhaa ja kaikki olivat innoissaan. Äiti sai jutella aikuisseuran kanssa. Sanon, että todellakin hintansa väärti juttu monessa mielessä! Tähkäpää piti arvausleikkejä, joissa piti sulkea silmät (vitsi että homma rauhoittui), veti yhteistanssia, teki huippuhienoja kasvomaalauksia ja jaksoi kärsivällisesti pienten tukasta kiskomisen ja peruukkikyselyt. Suurin sotku tuli vasta, kun 5 lasta jäi leikkimään prinsessan poistuttua. Ehdottoman hyvä juhlien ohjelmanumero siis, hän viipyi meillä noin 2,5 tuntia.

Kuvista näkeekin, miten täysillä Juhlaprinsessa roolinsa vetää ja miten ihastuneena koko ajan joku lapsen käsi häntä koskettelee. En sitten kerro mitään siitä, kun sokerilla kyllästetyt pikkunaiset alkoivat riisua Tähkäpään mekkoa hänen tehdessä lähtöä… Sattuuhan näitä! Juhlaprinsessalla on äärimmäisen hyvin prinsessajutut hallussa ja kuten 92-vuotias isomummoni sanoi touhua katsellessaan: on hämmästyttävää, miten tiukasti hän nappaa lapset lumoihinsa ja keskittyy heihin. Mummoni sanoi, että Tähkäpää näytti siltä, kuin aikuisia ei olisikaan. Hän eli satua lasten kanssa todeksi ja se, jos mikä tekee synttäreille hohdokkaan lisän!

Synttäreitä odotettiin hirmuisesti. Minäkin odotin, sillä kutsumme aina niin sukulaisia kuin ystäväperheitä paikalle ja on ihanaa, että ihmiset niin pääkaupunkiseudulta kuin Keski-Suomesta ajelevat juhlimaan, nautin täydestä talosta ja hulinasta. Tytöt saivat ihania lahjoja, olin pyytänyt, ettei kauheasti leluja tuotaisi ja näin meille kertyikin aikamoinen määrä puuhakirjoja ja tarroja, lahjakortteja Leon Leikkimaahan ja oma Frozen-reppu kuopukselle, josta hän oli hellyttävän innoissaan. Puuhaa on piisannut bileistä asti, kun on testattu uusia pelejä ja luettu kirjoja.

Alla oleva kuva tiivistää onnellisen 5-vuotiaan tunnelmat. Kiitos Juhlaprinsessa, kun olit mukana juhlassamme, saimme mahtavia muistoja! Onnistuin jopa nappaamaan yhteiskuvan prinsessasta ja kaikista lapsista ja lähetin sitä muistoksi juhlissa mukana olleille.

Ehdottomasti juhlat olivat kaiken vaivan väärti ja nyt viidennellä kerralla olin jo oppinut: siivoa jälkikäteen, etukäteen sitä ei kannata tehdä. Ja tiedättekö, kaveri vinkkasi, että nuo jätti-ilmapallothan voisi myydä ja näin tein, sain ne fb-kirpparilla myytyä seuraavan viikon 25-vuotissynttäreille! Aikamoinen kierrätysidea ja pieni säästö, kiitos ideasta!

Tätä laulua laulellen aloitetaan keskiviikkomme, kuka rakastaa Tähkäpäätä?

Ylös mä nousen hoitamaan päivän haasteet
Pölyjä oikein tarmolla puhdistan
Vahaan ja kuuraan, sitten mä pyykkään vaatteet
Tomutan, huokaisen, loppuun sain homman sen
On aika kirjasen ja toisen, kolmannen
Sen jälkeen kenties vielä hiukan maalailen
Ja sitten rokkaan, neulon, kokkaan, haaveilen
Mä oisin valmis jo seikkailuun

Mitkä ovat omat parhaat synttärimuistosi, vietetäänkö teillä lasten kutsuja teemalla?

*Juhlaprinsessa saatu alennuksella näkyvyyttä vastaan

Disney on Ice – se aika vuodesta, kun sadut heräävät eloon

Oli 1990-luvun alku, kun pääsin katsomaan luistelevaa Mikkiä Helsinkiin mummon kanssa. Söin pahanmakuista jäähilejuomaa, joka jäi kesken ja palelin, mutta tuon mukin säilytin aina.

Siitä asti mielessä on pysynyt muisto Disney on Ice-näytöksestä, jossa sadut todellakin heräävät henkiin. Parikymmentä vuotta ehti kulua väliä, kunnes vuonna 2011 menimme kummitytön kanssa sinne ja nyt olemme käyneet useampana vuonna peräkkäin oman tytön kanssa. Tämä vuosi oli kuitenkin taas omalla tavalla erikoinen: kuopus pääsi mukaan ensimmäistä kertaa!

Viime vuonnahan teemana oli Frozen, joka täytti Hartwall-areenan pienillä Elsoilla. Tänä vuonna esityksessä nähdään Frozen-pätkän lisäksi Toy Story, Autot sekä Ariel, näistä ehkä pisin pätkä oli Toy Storylla. Autot-osuus oli huikea, sillä luistelua ei tuossa pätkässä nähty, vaan upeaa driftailua jäällä. Isäkin heräsi eloon!

disneyonice+martti disneyonice+taapero disneyonice+anna+hans+frozen disneyonice+toystory

Kuinka kävi sitten taaperon kanssa? Ihan hyvin, hän jaksoi yllättävän hyvin istua paikallaan. Meillä oli eturivin paikat ja kun hahmot tulivat ihan eteen heiluttamaan, se hieman jännitti. Esityksessä on myös pari ”räjähdystä”, jotka olivat jännempiä kohtia ja äänet kohtuu kovalla, eli jos pieni suostuu pitämään kuulosuojia, suosittelen niitä myös mukaan.

Itse esitys on kyllä huiman upeasti tehty ja mukaansatempaava. Se ei toista samoja juttuja kuin aiempina vuosina, vaan aina mukana on uutta ja hahmot upeasti toteutettuja. Ei voi kun ihmetellä, miten osassa noista puvuista voi luistella! Esitys hurmaa siis niin aikuiset kuin lapsetkin, mutta omalla tavallaan. Sadut todellakin heräävät henkiin ja lavasteet ovat viimeisen päälle, en voi kuin kehua tätä showta. Taapero rakasti ilmassa leijuvia saippuakuplia ja lunta ja eturiviläisille tuotiin käteen pala Elsan lunta. Sekin oli pieni ja samalla niin suuri elämys lapsille!

disneyonice+ariel disneyonice+olaf disneyonice+toystory2 disneyonice+frozen+anna disneyonice+sebastian disneyonice+frozen

Kuopuksen kummitäti Disney-fanina oli fiiliksissään eturivin paikasta, minä rakastan Disneyta ja tuttuja tarinoita on ihanaa seurata. Mukana ollut veljenikin sai suosikkinsa, Perunapään jäälle!

Ovethan avataan tuntia ennen esitystä ja en tiedä, onko ajoissa menemisestä muuta iloa, kuin joutua siihen lelumyyntishow’hun. Hinnat olivat nousseet viime vuodesta ja 13 euroa popcornista tai 30 euroa välkkyvästä miekasta on aika… Huih. Suuresta massasta huolimatta homma soljuu hyvin ja tällä kertaa pelasivat korttipäätteetkin, jotka viimeksi tökkivät!

disneyonice+salamamcqueen disneyonice+potatohead disneyonice+bee disneyonice+dinosaurus

Elokuussa ostetut eturivin paikat saatiin vihdoin käyttöön, on tätä odotettukin! Päivä huipentui siihen, että esikoinen jäi kummeilleen yökylään ja me palasimme junalla kotiin vain yhden lapsen kanssa (muuten, olemme kerran menneet tähän jääshow’hun autolla ja se oli hirveää, junaile jos voit!). Ihana päivä täynnä satua ja rakkaita!

Onko joku muu menossa vielä tänään tai huomenna? Olitko jo? Mitä pidit? Satumaista viikonloppua, onko siellä Disney-faneja?