Disney-kurpitsojen perinne jatkui!

Mehän emme vietä Halloweenia. En ole koskaan innostunut juhlasta, joka tuntui pitkään suomalaiseen yhteiskuntaan päälleliimatulta, kaupalliselta touhulta. Jotenkin olen halunnut siirtää perinteet omasta lapsuudesta lapsille, eikä silloin kyllä koulussa edes hiiskuttu asiasta nimeltään Halloween! Joten se ei ole ollut millään tavalla mukana omassa elämässä, eivätkä kauhuruoat tai koristelut ole tuntuneet omalta jutulta.

Mutta kuinka kovaa se onkaan tullut Suomeen! Myönnetään, onhan se kiva piristys pitkään ja pimeään syksyyn. Koulussa (eskari on koulun yhteydessä, eli sen myötä eskareillakin) oli tällä viikolla joka päivä Halloweenin vuoksi eri pukeutumisteemakin! E  Lasten myötä aloimme sen verran innostua asiasta, että neljä vuotta sitten ostettiin ekat kurpitsat ja kaiverrettiin ne silloin 2-vuotiaan esikoisen toiveen mukaisesti Nalle Puhiksi ja Arieliksi. Tai siis mies kaiversi. Ja miten onnistuikaan hommassa!

Tänä vuonna hän jo ehdotteli, että jos tekisi ihan sellaisen tavallisen irvistävän kurpitsanaaman, niissä Disney-jutuissa on niin kova homma. Hän siis mittaa netistä etsityn kuvan oikeaan kokoon, jotta se on juuri oikean kokoinen kurpitsaan. Piirtää sen läppärin näytöltä läpi paperille, piirtää sitten kuvan kurpitsaan ja näin se pikku hiljaa valmistuu. Ymmärrän, että työ on kova. Mutta mielessäni hehkui vielä viime syksyn upea Helinä-kurpitsa ja hihkuin, ettei voi lopettaa perinnettä, haluan Mikki Hiiren! Yllättäen esikoinen oli samaa mieltä miehen kanssa ja toivoi sitä perinteistä naamaa ja kuopus ehdotti kakka-emojin kaiverrusta kurpitsaan. KANNATAN KAKKAA! Kyllä on kova paikka yrittää täyttää kolmen naisen toiveet.

Lopulta mies taipui Mikkiini ja alkoi sitä väkästellä. Jossain vaiheessa laittoi luurit päähän ja työskenteli pod casteja kuunnellen. Hän tekee ihan kaiken mitä tekee valtavalla pieteetillä, todella huolella alusta loppuun. Se takaa sen, että yleensä lopputulos on hieno, oli kyse autonpesusta, taulun laittamisesta seinään tai kurpitsan kaivertamisesta. Mutta minun lyhyt pinna ja kärsimätön luonne ei voi kuin hämmästellä, miten toinen jaksaa keskittyä!

Ihaillessani Mikkiä mies lupasi vielä käydä uudelleen kaupassa, hakea uuden kurpitsan ja tehdä sen perusnaamankin. He tekivät sitten yhdessä esikoisen kanssa hänen piirtämänsä naaman ja kaikki olivat tyytyväisiä. 3 veekin ihaili valmiita kurpitsoja unohtaen kakkavaateensa.

Sen enempää meillä ei Halloweenia vietetty, mutta ovathan nämä nyt aivan ihania ja luovat tunnelmaa! Oli lapsen kuumeen vuoksi pakko jumittaa kotona, joten olipahan sitten aikaa tällekin taas. Niin kova perinne, että mies alkaa varmaan jo stressata ensi vuonna Halloweenia. Minkä Disney-hahmon keksimme ensi vuonna? Ja niin sääli, kun nämä kestävät kuitenkin suhteellisen vähän aikaa. Ovat aikamoinen kodin piristys! Valelin kurpitsat sisäpuolelta etikalla, sen pitäisi vähän parantaa säilyvyyttä, mutta ensi viikolla näille saa kuitenkin jo heittää hyvästit.

Nautitaan siis nyt! Perinteinen hautausmaalla käynti jäi nyt tekemättä kuumehommien vuoksi, mutta kurpitsaperinne jatkui! Ja tänään leivotaan sitten kurpisapiirakkaa urakalla.

Vietetäänkö teillä Halloweenia jotenkin? Kuka muistaa neljän vuoden takaa ekat Disney-kurpitsat?

Kaavoihin kangistunut stressaaja

Sitä täytyy ihmisen näköjään elää itsensä kanssa lähes 40 vuotta, ennen kuin oppii edes vähän tuntemaan itseään. Minä olen pitänyt itseäni vähän heittäytyjänä, ex tempore-ihmisenä ja ties minä ”coolina” tyyppinä. Etten muka suunnittele urheilujani (no en kovasti kyllä), enkä viikon ruokia etukäteen (mikä olisi vain ja ainoastaan järkevää mutten malta) ja voin lähteä tosta noin vain reissuun. Että tosta noin vain asuin Thaimaassa monta vuotta.

Olen jyystänyt yrittäjäkurssia välillä itku kurkussa eteenpäin. On tuntunut siltä, että pitäisi handlata niin monta uutta asiaa ja laskelmaa yks kaks. Olen soittanut pankkiin, työkkäriin, tilitoimistoon ja… isälle! Suutuin hänelle (no en suuttunut, mutta tokaisin), että kun olet alaa nähnyt, mikset sanonut että yrittäminen on näin haastavaa? Tai ajattelin, että se itse yrittäminen on haastavaa, mutta että yrityksen perustamisessakin saan jo hepulin. No, itse asiassa kaikki on täysin handlattavissa. Olen kahlannut asioita läpi samalla kun tytöt ovat olleet kesälomalla (kakka äiti täällä hei) ja yrittänyt tehdä taas kaiken liian äkkiä. Kun on kärsimätön sielu. Mutta uuden edessä olen ollut aika tiukoilla taas. Sitten pysähdyin ajattelemaan – olen kyllä kärsimätön (eli sen takia monesti aikaansaava, kaikki pitää tehdä heti ja nyt) ja yllytyshullu kokeilija, mutta olenko spontaani? Minulla itse asiassa pyörii pään sisällä niin tarkka kalenteri täynnä rutiineja ja tapoja, että kun mietiskelin asiaa tällä viikolla, pelästyin itsekin.

Torstaina olimme Pyynikillä ensi-illassa. Facebook oli muistuttanut minua erilaisista muistoista päivältä 4.7. eri vuosina. Olin juonut teetä ja lukenut Me Naisia vuonna 2014. Pakastanut mansikoita vuonna 2018. Ollut teatterin ensi-illassa vuonna 2018. Järkytyin. Istuin siinä lukemassa aamulla tullutta Me Naisia teen kanssa, olin lähdössä teatterin enskariin ja… illalla poimin ja pakastin mansikoita. Siis täsmälleen samalla päivämäärällä kuin aina. Vuodesta viis.

Asia vain paheni. Kun aloimme suunnitella Air bnb-majoitusta Turkuun, kirjauduin tilille ja katsoin, milloinkas me siellä olimmekaan kaksi yötä, viime kesänä mutta tarkalleen…? Arvaatteko jo? Vitsi, no ne kaksi yötä, mitä nytkin olin varaamassa. SAMAT PÄIVÄT! En oikeasti kestä. Ja me emme päättäneet tehdä kesäretkeä Turkuun, vaan ajamme sinne hakemaan lapsia hoidosta ja ajattelimme sitten jäädä, ettei mene liian myöhäiseksi. Selkeästi joku kalenteri alitajunnassa käski jäämään.


paita ZARA/ hame ANNA FIELD/ rannekoru BY PIA’S/ korvikset MAANANTAIMALLI/ tennarit CONVERSE/ takki ONLY

No mutta. Ainakaan tänään en ole Ruisrockissa, missä olen muutaman kerran tällä päivämäärällä ollut. Sen sijaan olen selkeästi tapojeni ja vuodenaikojen orja. Asiat nyt vain kuuluu tehdä silloin kuin ennenkin, en edes tiedosta sitä. Tajusin, että ärsyynnyn hirveästi sellaisista reissuista, jossa ei suunnitella, joissa ei nousta järkevään aikaan ja aleta tekemään, joissa on majapaikat ehkä vielä auki. Meidänkin loma miehen kanssa sisältää jo ainakin 8 tunnin venereissun sekä 16 kilometrin pyöräilyn. Ehkä vähän heittäytymistäkin. Että osaisi vain ollakin!

Tämän viikonlopun yritän omaksua taas hirveästi lisää yritysasioita, kun miehellä alkoi parin viikon loma ja saan ehkä paremmin irrotettua siihen aikaa. Tuntuu hurjalta, miten moni vain ”ilmoittaa” olevansa nyt yrittäjä. Teidän arvostus on noussut ihan uuteen määrään tämän oman tahkoamisen myötä! Ainakaan fb ei voi muistuttaa, että olisin jotain tällaista ennen tehnyt, hah!

Oletko itse tapojesi orja vai oikeasti suunnitelmaton? Ihanaa viikonloppua kaikille kylmyydestä huolimatta! <3

Tähkäpää lumosi, kun lapset juhlivat

Onpa sulla hieno kruunu, onpa sulla hieno kruunu” hoki 2-vuotias katsoessaan synttärijuhliemme päätähteä, Tähkäpäätä. Viime vuonna vietimme tuplajuhlia Frozen-teemalla ja kun tänä vuonna kyselin, onko prinsessatoiveita, vastaus oli selkeä. On ja sen on oltava Tähkäpää. Pienempi ei vielä mukissut vastaan, vaan suostui teemaan.

Tuumasta toimeen siis! Varasin heti Juhlaprinsessan maaliskuiseen lauantaihin ja lähempänä juhlia sovittiin ohjelmasta. Täysin Tähkäpää-teemaisia koristeita ja rekvisiittaa en löytänyt, mutta menimme näillä, missä oli useampia prinsessoja. Kakkutaikurin kanssa sovittiin, että tehdään taas kakku, jossa on barbie keskellä, tällä kertaa tietenkin Tähkäpää. Nukkekakku oli esikoisen ehdoton toive. Pyysin myös tekemään Pascal-keksejä.

Näin rakentui teema ja pikkuhiljaa tarjoilut sen ympärille. Suolaiset tuottivat eniten päänvaivaa ja lopulta sovelsin. Tarjosimme Lidlin pikkupizzoja, joihin lisäsin juustoa ennen paistoa ja lisäksi tein neljä pellillistä piirakkaa. Olin ihan ylpeä tästä, sillä onnistuin leipomaan kahden pienen avustuksella ilman ohjeita. Tein kinkkupiirakkaa, kanapiirakkaa ja kaksi erilaista kasvispiirakkaa. Toinen syntyi mitä kaapissa on pohjalta ja oli sitten feta-pinaattipiirakka, toiseen oli jäljellä parsaa, purjoa ja kesäkurpitsaa. Näytti niin vihreältä, että kaivelin mitä kaapissa vielä olisi ja näin lisäsin siihen väriksi porkkanaa. Kyllä niitä kehuttiin, eli ehkä olivat ihan onnistuneita! Lisäksi pöydässä oli mini-Oreoita (opin, että Oreot ovat monelle allergiselle todella sopivia keksejä, siksi niitä), poppareita, pähkinöitä, karkkeja, viinirypäleitä, nakkeja ja kaikkea sellaista helppoa perusjuttua. Mangojuustokakun tein ja koristelin pääsiäismunin, mutta kerron, ettei kannata. Kakun ei tarvinnut kauaa seistä, kun munat alkoivat sulaa ja upota kakkuun. Mutta hyvää se oli!

Mutta entä se itse päivä! Aloitimme päivän laulamalla ja antamalla oman lahjamme, tytöt rakentelivat yöpuvuissaan uutta palapeliään ja minulla oli ihanan odottava tunne juhlista.

Ja voi että minä nautin iltapäivästä ja niin nauttivat tytötkin. Lähes 50 ihmistä saapui tyttöjä juhlimaan, viimeiset vieraat lähtivät yhdeksän aikaan illalla. Tarjoilut tekivät kauppansa ja tunti bileiden aloituksen jälkeen Tähkäpää saapui ja lumosi välittömästi koko lapsijoukon 2-vuotiaasta 7-vuotiaaseen. Se on uskomatonta, miten iso lauma lapsia istuu hiljaa, kuuntelee ja jonottaa kasvomaalauksiin. He osallistuivat ohjelmaan ja kuuntelivat ohjeita ja sanoisin, että kiitos Tähkäpään, meiltä puuttui sellainen hervoton kiljunta, juokseminen ja sotku. Ihan ihmettelin, ettei tässä talossa voi olla 20 lasta paikalla. Heillä oli järkevää puuhaa ja kaikki olivat innoissaan. Äiti sai jutella aikuisseuran kanssa. Sanon, että todellakin hintansa väärti juttu monessa mielessä! Tähkäpää piti arvausleikkejä, joissa piti sulkea silmät (vitsi että homma rauhoittui), veti yhteistanssia, teki huippuhienoja kasvomaalauksia ja jaksoi kärsivällisesti pienten tukasta kiskomisen ja peruukkikyselyt. Suurin sotku tuli vasta, kun 5 lasta jäi leikkimään prinsessan poistuttua. Ehdottoman hyvä juhlien ohjelmanumero siis, hän viipyi meillä noin 2,5 tuntia.

Kuvista näkeekin, miten täysillä Juhlaprinsessa roolinsa vetää ja miten ihastuneena koko ajan joku lapsen käsi häntä koskettelee. En sitten kerro mitään siitä, kun sokerilla kyllästetyt pikkunaiset alkoivat riisua Tähkäpään mekkoa hänen tehdessä lähtöä… Sattuuhan näitä! Juhlaprinsessalla on äärimmäisen hyvin prinsessajutut hallussa ja kuten 92-vuotias isomummoni sanoi touhua katsellessaan: on hämmästyttävää, miten tiukasti hän nappaa lapset lumoihinsa ja keskittyy heihin. Mummoni sanoi, että Tähkäpää näytti siltä, kuin aikuisia ei olisikaan. Hän eli satua lasten kanssa todeksi ja se, jos mikä tekee synttäreille hohdokkaan lisän!

Synttäreitä odotettiin hirmuisesti. Minäkin odotin, sillä kutsumme aina niin sukulaisia kuin ystäväperheitä paikalle ja on ihanaa, että ihmiset niin pääkaupunkiseudulta kuin Keski-Suomesta ajelevat juhlimaan, nautin täydestä talosta ja hulinasta. Tytöt saivat ihania lahjoja, olin pyytänyt, ettei kauheasti leluja tuotaisi ja näin meille kertyikin aikamoinen määrä puuhakirjoja ja tarroja, lahjakortteja Leon Leikkimaahan ja oma Frozen-reppu kuopukselle, josta hän oli hellyttävän innoissaan. Puuhaa on piisannut bileistä asti, kun on testattu uusia pelejä ja luettu kirjoja.

Alla oleva kuva tiivistää onnellisen 5-vuotiaan tunnelmat. Kiitos Juhlaprinsessa, kun olit mukana juhlassamme, saimme mahtavia muistoja! Onnistuin jopa nappaamaan yhteiskuvan prinsessasta ja kaikista lapsista ja lähetin sitä muistoksi juhlissa mukana olleille.

Ehdottomasti juhlat olivat kaiken vaivan väärti ja nyt viidennellä kerralla olin jo oppinut: siivoa jälkikäteen, etukäteen sitä ei kannata tehdä. Ja tiedättekö, kaveri vinkkasi, että nuo jätti-ilmapallothan voisi myydä ja näin tein, sain ne fb-kirpparilla myytyä seuraavan viikon 25-vuotissynttäreille! Aikamoinen kierrätysidea ja pieni säästö, kiitos ideasta!

Tätä laulua laulellen aloitetaan keskiviikkomme, kuka rakastaa Tähkäpäätä?

Ylös mä nousen hoitamaan päivän haasteet
Pölyjä oikein tarmolla puhdistan
Vahaan ja kuuraan, sitten mä pyykkään vaatteet
Tomutan, huokaisen, loppuun sain homman sen
On aika kirjasen ja toisen, kolmannen
Sen jälkeen kenties vielä hiukan maalailen
Ja sitten rokkaan, neulon, kokkaan, haaveilen
Mä oisin valmis jo seikkailuun

Mitkä ovat omat parhaat synttärimuistosi, vietetäänkö teillä lasten kutsuja teemalla?

*Juhlaprinsessa saatu alennuksella näkyvyyttä vastaan