Erittäin harvoin tulee nykyään käytyä oikein hienosti kaksin miehen kanssa syömässä. Siksi olikin niin ihanaa, kun jouluna paketista paljastui lahjakortti Hellaan ja Huoneeseen pikkuveljiltäni ja kälyiltäni. Nyt tulisi lähdettyä syömään oikein kunnon paikkaan! Kun saimme sattumalta vielä viime perjantaille lastenvahdin homma oli sinetöity – käytetään lahjakortti heti, ettei jää laatikkoon ja unohdu! Edellisen kerran kävimme Hellassa ja Huoneessa juhlimassa hääpäivää elokuussa 2008, eli tovi on vierähtänyt välissä. Muistan, että ruoat olivat mielettömän hyviä, vaikka tunnelma oli ehkä hieman jäykkä (saattoi johtua fiilis myös nuoresta iästä ja kokemattomuudesta). Nyt menimme testaamaan pitkästä aikaa ravintolaa, joka on vaihtanut paikkaakin sitten viime visiitin!

Hella ja Huone uudistui – millainen on uusi ravintola?

Muistan, kun mietimme vuonna 2008 mihin menisimme oikein hienosti syömään, että kaksi ravintolaa nousi yleensä yli muiden fine dining-listalla: Näsinneula sekä Hella ja Huone. Arto Rastas luotsasi paikkaa reilun 10 vuotta ja myi sen työntekijöilleen Ilmari Saarikoskelle ja Humberto Pulido Garcésille vuonna 2018. Viime kesänä ravintola muutti Salhojankadulta Aleksanterinkadulle pizzeria Napolin viereen, eli nyt paikan löytää aivan ydinkeskustasta.

Yllätyin paikan sisustusta, joka oli todella hillitty ja maanläheinen. Ruuhkaa ei ollut ja siinä missä muistan viimeksi, että viereinen pöytäseurue oli Salhojankadulla ihan kyljessä, nyt sai jutella rauhassa. Meidät otettiin ystävällisesti vastaan ja ohjattiin pöytään sekä annettiin menut, mutta sitten jo jäin kaipaamaan jotain, mikä kuuluisi useamman satasen illallisessa olla. Jonkinlaista suositusta alkuun. Joko aperetiiveja, menusuositusta, kyselyä siitä, millaista haluaisimme. Oli toki selvä, että otamme maistelumenun, sillä lahjakortti oli siihen, mutta eihän tätä henkilökunta tiennyt.

Hella ja Huone maistelumenu sekä viinipaketti

Kerroimme siis ottavamme maistelumenun kummallekin sekä siihen kuuluvan viinipaketin ja homma oli sillä selvä. Ei suosituksia, ei allergiakyselyitä. Äkkiä huikkasin ennen kuin tarjoilija poistui, etten syö punaista lihaa, onko sitä menussa? Ei kuulemma. Jäimme odottelemaan.

Meille tuotiin pussillinen leipiä, jotka oli leivottu paikan päällä, mutta valitettavasti niistä ei kerrottu sen enempää. Olivat kaikki erinomaisia, mutta olisin toivonut kuulevani ihan leivistäkin jotain enemmän.

Alkuun keittiön tervehdyksenä saimme inkivääri-omenaliemen, joka sopi kyllä pakkasiltaan mainiosti. Seuraavaksi oli alkupalojen vuoro. Saimme osteria bloody mary-liemellä sekä ankanmaksaa että kasvisalkupalan sienistä. Viimeksi mainittu oli ehdottomasti paras. Viinipakettiin kuulunut samppanja oli sekin aivan täydellinen.

Seuraavaksi vuorossa oli sahramilla maustettu kalakeitto, joka oli erinomainen. Sen kanssa sai kaadon viinä ja näin, että tarjoilija avasi uuden pullon. Katselin lasiani, jossa uiskenteli ihan tosissaan korkinpaloja ja oli pakko sanoa asiasta. Ai jaa, vastattiin ja sain uuden lasillisen. Onneksi kalakeitto oli erittäin hyvää ja vei ajatukset taas vähän puolitiehen jääneestä palvelusta. Siinä oli ruijanpallasta, jota tulee erittäin harvoin syötyä, todella hyvää!

Seuraavaksi nautimme jälleen kalaa, nyt puolestaan madetta purjopiirakan kanssa. Oli hyvä annos, selkeästi kalat olivat ravintolan vahvuus. Fenkolikastike oli erinomaista ja purjopiirakka suussa sulavaa.

Kalan jälkeen saimme kaadon erittäin hyvää kuivaa siideriä sekä juustonpalan sen kanssa. Edessämme oli myös siirapin seassa kaksi käpyä, joista tarjoilija mainitsi, että ne ovat sitten ihan syötäviä. Söin yhden ja mietin, että tässä meni kyllä kikkailu liian pitkälle. Maistui sahanpurulta suussa ja toinen käpy sai jäädä koskematta. Juusto sen sijaan oli erinomaista Mouhijärven lähijuustoa ja maistui siiderin kanssa täydellisesti.

Jälkiruoka jäi myös itseltäni puolitiehen. Sen sijaan, että se olisi ollut ällömakeaa, se olikin aika hapanta. Karpaloposset rosmariinivaahdolla olivat kirpeät ja rosmariinille maistuvaa vaahtoa tuntui olevan loputtomiin. Makeutta haettiin jälkiruokaviinillä, joka oli niin makeaa, etten kyennyt siihenkään. Ehdottomasti aterian huippukohta koettiin kalojen kohdalla!

Maistelumenun hinta-laatusuhde on erinomainen

Jos katselee menun hintoja tai esimerkiksi samppanjalasillisen hintaa, on ehdottomasti parasta vastinetta rahalle ottaa 68 euroa maksava maistelumenu sekä viinipaketti (52 euroa) siihen. Näin maisteltavana on monia makuja ja sellaisiakin, mitä ei välttämättä tilaisi. Viinit ovat erinomaisesti paritettu ruoille ja toimivat kyllä.

Kun kuitenkin aterialle tulee hintaa 240 euroa, olisin toivonut palvelulta aika paljon enemmän. Ruoat tuotiin ja lautaset vietiin, mutta ruoista tai viineistä kerrottiin valitettavan vähän verrattuna aiempaan. Jotenkin homma jäi vähän puolitiehen ja sai miettimään, onko Hella ja Huone enää sitä parasta fine diningia Tampereella. Upeita makuja illassa oli (miinus kävyt), eli pienestä se oli kiinni, että homma oltaisiin saatu oikeasti nappiin.

Mutta tulipahan lähdettyä ja olimme erittäin kiitollisia muutamasta tunnista kaksin, oli todella kivaa käydä pitkästä aikaa pitkän kaavan mukaan syömässä. Iso kiitos siis asianosaisille joululahjasta! <3

Onko itselläsi kokemuksia vanhasta tai uudistuneesta Hellasta ja Huoneesta?