Flow Park, kattokiipeily, Kuuma sekä Kajo – Upea adrenaliinintäyteinen staycation Tampereella

*kaupallinen yhteistyö Visit Tampereen kanssa

”Täytyy myöntää, että mullakin vähän tuntuu jaloissa” ”No hei jes, mulla ne ovat ihan makaronia!”

Näistä fiilksistä alkoi meidän suhteellisen lyhyt, mutta sitäkin elämysrikkaampi staycation Tampereella. Se on ihan uskomatonta, miten omasta kotikaupungista voi aina vaan löytää paikkoja, joissa ei ole käynyt. Monia juttuja on ollut tarkoitus testata, mutta ne monesti vaan jäävät. Saimme siis läjän elämyksiä parilla adrenaliinipiikillä (tai ei edes niin parilla, huih) varustettuna ihanilla ruoilla ja superhiljaisella nukkumapaikalla. Olimme niin täynnä Tampere-energiaa tämän reissun jälkeen että! Hyppää mukaan viime viikonlopun seikkailuumme ja nappaa parhaat vinkit mukaasi, kun tulet Tampereelle vierailulle tai lähdet tutkimaan uusin silmin kotikaupunkiasi. Aloitetaan yhdeltä Tampereen parhaista lounaspaikoista, jonka kuitenkin moni ohittaa liian usein. Sit lähretään Manse-kiekalle!

Kauppahalli sekä 4 vuodenaikaa

Kauppahalli on Tampereen ydin, ihan mieletön paikka täynnä makuja ja historiaa. Siellä voi syödä munkin, nauttia Tampereen parhaan burgerin, ostaa mukaansa kalaherkkuja tai istua juustoille ja viinille tai vaikkapa sushille. Ja siinä oli vain pari esimerkkiä. Kauppahallin soisi pysyvän pystyssä, se on ollut vähän vaikeassa raossa viime vuosina, mutta voi vitsit miten ilahduttavaa oli nähdä se perjantaina. Täynnä elämää ja puheensorinaa! Jouduimme hetken jonottamaan lounasta yhdessä ihanimmista lounaspaikoista, 4 vuodenajassa ja mieskin vaan totesi, että tämä jos mikä on positiivinen ongelma.

4 vuodenaikaa tarjoilee maistuvia makuja ja vaihtuvan lounaslistan, mutta todella moni on ylistänyt maasta taivaaseen heidän bouillabassensa sekä aamiaisen, eli nekin kannattaa testata! Tällä kertaa pöytiin ohjattiin, jotta saatiin aina varmistettua puhdistettu paikka asiakkaille (kuinka huolellista!) ja alkusalaatti ihanan leivän kera tuli hetkessä. Päädyimme ottamaan lounaslistalta jokirapu+lohisalaatit ja jälkkäriksi maistelimme pieniä makeita. Erittäin toimivaa ja erittäin täydellinen miljöö aloittaa Tampereen staycation!

Iltapäivän sykkeen nostatus – Flowpark Varala

Kohti korkeuksia! Iltapäivällä kurvasimme Varalaan, josta löytyy kiipeilypuisto Flowpark. Nolona tunnustan, etten ole tässä kiipeilypuistossa käynyt sitten ikinä. Kesällä piti mennä lasten kanssa ja kävimme jo pihassa, mutta oli ruuhkaa ja meillä liian vähän aikaa. Nyt syksyllä ruuhkat ovat ohi ja puistossa on todella hyvin tilaa kiipeillä, lämmin suositus! Mutta silti aikaa saa kyllä palamaan ihan huolella, jos haluaa käydä paljon ratoja läpi.

Aluksi saimme hyvän ja selkeän opastuksen valjaista ja niiden käytöstä radoilla ja pääsimme testaamaan itse testiradan. Olimme viime vuonna Hyvinkäällä kiipeilemässä, joten tekniikka on tuttua, mutta Varalan radat uusia. Ne on jaettu vihreisiin, sinisiin, punaisiin sekä mustaan vaikeusasteensa mukaan. Testiradan jälkeen aloitimme lähimmältä siniseltä, jonka ajattelimme olevan sellainen helppo alkupala. Radoille on pituusrajoituksia, eli kuopuksemme ei pääsisi kuin lasten radalle, mutta esikoinen pääsisi puolestaan jo aika vaativillekin radoille. Täytyy testata heidänkin kanssaan!

Fyysisestihän se sininen rata ei ollut haastava, mutta apua miten korkealle se meni yhdestä kohdasta! Varala on vielä rinteessä, joten se korostaa korkeutta. Siellä ison puun latvassa katselin alas, kun joku vieras nainen innostui vilkuttelemaan ja tunsin hetkellisesti aikamoista korkeanpaikankammoa. Kun totesin jalkojeni olevan makaronia korkeudesta, mies myönsi, että hänelläkin tuntuu korkeus. Hahaa, oikeastiko! Mahtavaa, yleensä häntä ei pelota mikään. Tai no, olihan siinä fyysisestikin tasapainoilua, konttaamista putkesta ja liukua, mutta korkeus oli itselleni hurjinta!

Minusta vihreäkin rata antoi jo haastetta (vaikka siinä luki erikseen ettei ole korkea, hih!) ja itse jumitin vihreisiin sekä sinisiin miehen mennessä myös punaiseen, mustat saavat odottaa ensi kertaa. Syksyn raikkaassa ilmassa pitävät hanskat kädessä oli upeaa kiivetä muuten, mutta onnistui se sade yllättämään lyhyellä, mutta sitäkin runsaammalla kuurolla. Kypärät märkänä ja naamat hymyssä kuitenkin jatkettiin matkaa kuuron jälkeen. Oli kyllä pari kohtaa missä tuli ylitettyä itsensä, oli hauskaa, sai kunnon adrenaliinipiikin kehoonsa ja oli tällaisille aktiivisuuspörheltäjille juuri oikeaa puuhaa. Se on jännä, miten korkeus alkaa tuntua, vaikka pää tietää, ettei putoamaan pääse valjaista. Jos jää jumiin radalle, aina autetaan pois. Todella mukava fiilis jäi paikasta ja sitä pyörittävistä ihmisistä!

My Home Tampere – täynnä paikallisia merkkejä ja Manse-energiaa

Varalasta ajoimme Kalevan perukoille Forenomin uuteen kerrostaloon, josta löytyy My Home Tampere. Kiipeilyn jälkeen oli kosteat vaatteet ja vähän nälkä, joten nappasimme viereisestä S-Marketista pari homejuustoa ja keksejä matkaan ja suuntasimme asunnolle. No hei miten mukava se oli! Ihastuin valtavasti sen kodikkuuteen sekä siihen, miten Tampere oli tuotu joka kulmassa esiin. Oli Finlaysonin tekstiilejä, paikallista kahvia, Muumeja niin tauluissa, mukeissa kuin torkkupeitossa, oli Tapparan mukia ja ties mitä.

Mies hihkaisi tajutessaan, että telkkarin vieressä ovat Genelecin kotimaiset kajarit. Pantiin poppi soimaan (on muuten mieletön äänentoisto kyseisissä vermeissä, wau!) ja kaapista löytyi korkkaamaton Nähdään kosken rannassa-lautapeli. Apua! Korkkaamaton lautapeli! Me rakastamme tietovisoja, joten innoissani avasin kuoret ja aloimme arvuutella kysymyksiä. Hämmästyttävän hyvin tunnemme jo Tampereen, ei kai sinällään yllätys 19 vuoden jälkeen, mutta yllätyin itsekin mitä kaikkea kaupungista on oppinut. Menee joulupukin toiveisiin tuo peli, vähänkö kivoja kysymyksiä ainakin näin paikallisen näkökulmasta! Siinä kun istuit torkkupeiton alla pelailemassa sateen rummuttaessa ikkunoita meinasi tulla pieni hoppu illalliselle, mutta akateeminen vartti tai jotain… Ja muuten, yöunet olivat todella makoisat, asunto on aivan pilkkopimeä ja hiljainen, vitsi miten hyvin nukuimme!

Yllättäviä kotimaisia makuja – illallinen Kajossa

Rautatienkadulla Tampereella on nykyään aikamoinen keskittymä Tampereen parhaita ravintoloita. Sieltä löytyy myös ravintola Kajo, joka lupaa sivuillaan keittiön olevan luova ja pohjaavan luonnon makuihin. En itse ole koskaan käynyt Kajossa (monestiko on pitänyt!), joten menin innolla sitä testaamaan. Eilen muuten juttelin erään ruokaa harrastavan pariskunnan kanssa, joka kertoi, että Kajossa oli ennen erilaiset jaetut annokset, mutta tänä vuonna ravintola on vaihtanut tilalle menun, jota saa neljällä tai kuudella ruokalajilla. He sanoivat, että Kajo tekee nyt parasta ruokaa ikinä, mutta samalla hinta on noussut entisestä.

Fiilikseltään ja sisustukseltaan Kajo on rento ja ilmapiiri mukava, kuten oli myös pöytäämme hoitanut Juuso. Ihana tyyppi, joka ei häkeltynyt mistään. Kuuden ruokalajin menu viineineen alkoi lupaavasti maidolla leikatulla aperetiivilla sekä keittiön tervehdyksellä. Mielenkiintoinen oli myös seuraava ruokalaji, umami-kulho. Sen pohjalla oli sienivanukasta, päällä kyssäkaalikermaa ja juomana oranssi viini. Oli kyllä sellaista makujen sinfoniaa, ettei tiennyt mitä ajatella. Seuraava annos oli myös aikamoinen makujen sekoitus, joita en olisi ikinä itse osannut yhdistellä – oli hernettä, mätiä ja purjoa. Kasvimaa kuten sanottiin! Ainoa annos joka meillä oli erilainen oli seuraava possua sisältänyt annos, itse sain täydellisesti kypsytettyä punajuurta. Välissä suu raikastettiin niin yrteillä kuin kuukauden suolaliemessä kypsetyllä kirsikkatomaatilla. Luovuutta ja ajatuksia ja omia ideoita ravintolalla kyllä on!

Loppua kohden tahti hidastui ja perunaa saimme odottaa 40 minuuttia, samalla kun sen kanssa tarkoitettu viini lämpeni lasissa sen 40 minuuttia. Se oli vähän liian pitkä odotus. Samoin jälkkärinä tarjoiltu teevanukas ei saanut pisteitä minulta, kun menussa oli jo sienivanukaskin. Se rakenne ei vaan lähde. Muuten maut olivat kekseliäitä, viinit nappeja ja tarjoilu ensiluokkaista. Aikaa saa ruokailuun varata, kolmisen tuntia meni vauhdilla! Sitten porhalsimme takaisin Kalevaan unille valmiina seuraavan päivän aktiviteetteihin.

Hotelli Tammer, Tampereen ylpeys ja mainio aamiainen

Aamiaisen nautimme hotelli Tammerissa, joka kohoaa ylväänä Koskipuiston kupeessa. Kuulimme muuten seuraavalla aktiviteetilla kattokävelyllämme todella mielenkiintoisia faktoja Tammerista, mutten ehkä paljasta niitä, niin saatte kävelystä kaiken irti jos sinne menette! 1920-luvulla rakennettu Tammer on arvokas ja kaunis rakennus, jossa olemme pari kertaa yöpyneet. Siihen liittyy kiva muisto, sillä uskalsimme mennä sinne brunssille, kun esikoinen oli 2 viikkoa vanha. Muistan, kuinka jännää oli olla ensi kertaa vauvan kanssa niin sanotusti ihmisten ilmoilla ja hyvin meni! Sittemmin olemme käyneet aamiaisella nelistäänkin, Tammerin aamiainen on ensiluokkainen ja juhlava sali antaa ihanan arvokkaat puitteet aamiaiselle.

Meitä ihastutti raikas tyrnishotti, joita oli tiskillä saatavilla. Buffetista löytyi totta kai mustaamakkaraa ja leipäosastolla en tiennyt minkä valitsisin, ihania! Sain viestiä Instagrammin puolella, missä kyseltiin onko aamiainen suppeampi rajoitusten myötä, sellaista on puhuttu, mutta en kyllä huomannut! Ainoa ero oli se, ettei pöytiin tarjoiltu kahvia ja teetä, vaan ne tuli itse hakea. Loistava startti päivälle, tänne kannattaa paikallistenkin mennä!

Uudelleen korkeuksissa – Cafe Katto ja roof walk

Muistatteko kun olen kirjoittanut Cafe Katosta, joka avattiin kesällä? Olemme käyneet siellä muutaman kerran kesän aikana ja kävelleet sen kattokierroksen, johon pääsee ilman valjaita. Lauantaina oli edessä koko rakennuksen kiertävä kattokävely, jossa puetaan valjaat ja kiinnitetään vaijeri metallitankoon varmistamaan. Ajattelin etukäteen, että taas mennään, Katja ja makaronijalat, mutta ei! Vaikka olimme paljon korkeammalla kuin puussa, jalkojen alla oli koko ajan katto eikä suoraan alas nähnyt, eikä minua ainakaan huimannut yhtään. Oppaamme Miisa oli aivan ihana ja kyseli jatkuvasti onko kaikki hyvin. Oli! Faktat kuultiin korvanapin kautta, joten ei ollut ongelmaa, ettei selostusta kuulisi. Miten kauniiksi kelikin muuttui!

Cafe Katto on ihastuttava kahvila, josta saa mm. salaatteja sekä leivonnaisia ja ihania drinkkejä. Sisään pääsee kosken lähellä olevasta ovesta, jossa vielä yökerhon kyltit näkyvät. Siitä lattiaan liimatut opastetarrat johdattavat hissille ja ylös. Kuulimme kierroksella todella monta mielenkiintoista juttua Tampereesta – voitteko kuvitella, että Tampereen maamerkki koski on ollut suunnitteilla laittaa tunneliin aikanaan? Miten erilainen kaupunkikuva olisikaan! Ja miten erilaiselta kaupunki näyttää yläilmoista, sain kotikaupungista monta uutta faktaa ja perspektiiviä esiin. Lämmin suositus ja sopii hyvin vaikka olisi vähän korkeanpaikankammo. Miten upealta Tampere näytti!

Savusauna keskellä keskustaa – Saunaravintola Kuuma

Mitä olisi näiden saunahullujen staycation ilman löylyä! Ei mitään! Suuntasimme katolta suoraan saunaan, Saunaravintola Kuuma löytyy Laukontorin laidalta, eli oikeasti Finlaysonilta voit kävellä suoraan kohti Pyhäjärveä ja olet perillä. Tai siis yritimme mennä suoraan – netissä lukenut kello 12 ei pitänytkään paikkaansa, vaan sauna avautui kello 13. Odottelimme torilla aukeamista ja ryntäsimme heti sisään.

Kuuma tarjoilee niin ruokaa, iltaelämää kuin kaksi sekasaunaa, eli uikkarit mukaan! Olemme saunoneet paikassa kerran, kun se oli juuri avattu ja pulahdusallas oli vielä kiinni. Koska olimme avaushetkellä paikalla ja päiväsaunassa, saimme olla koko saunapuolella ihan kaksin! Hei kuinka luksusta! Toinen Kuuman saunoista on savusauna ja toinen tavallinen, istuskelimme molemmissa ja kävimme välillä pulahtamassa Pyhäjärvessä ja keinumassa terassilla, johon saa ravintolan puolelta ostaa halutessaan juomia. Miten täydellinen päätös Tampereen staycationille tuo saunahetki Kuumassa olikaan! Tiesittehän, että Tampere on Suomen virallinen Sauna capital, täällä on ihan älyttömän monta ihanaa yleistä saunaa Rajaportista omaan vakkariimme eli Kaukajärven saunaan. Testatkaa!

Huih, tulipas pitkä juttu ja paljon Tampere-asiaa. Mutta huomaatteko miten innoissani olen omasta kotikaupungistani ja paljonko saimme siitä uutta irti? Ihan mahtavaa, vieläkin aivan fiiliksissä kaikesta. Onko itsellesi tuttuja juttuja? Mikä on Tampereella parasta?

P.S. Lauantai jatkui vielä teatterin ensi-illalla, jota voin sitäkin lämpimästi suositella Tampereen reissun ohjelmanumeroksi!

Tampereen pizzabattle – oliko tämä pizza parasta ikinä?

Tampereen pizzakuninkuudesta on käyty vääntöä ja yhteinäistä mielipidettä siitä, missä tehdään Tampereen parhaat pizzat ei liene löytynyt. Eilen neljän hengen pöytäseurueessamme kolme oli vahvasti yhtä mieltä siitä, että parhaat pizzat löytyvät Lucasta. Minä istuin seuraan mielenkiinnolla ja tunnustin siinä sitten suorilta, etten ole ikinä vielä maistanut Lucan pizzaa ja tähän asti ykkönen on ollut Sitkon kasvispizza.

Eilen avattiin taas Tampereen paras terassi Finlaysonilla, joka oli vakkarivalintoja jo vuosia sitten, kun paikalla oli vielä toinen ravintola. Ihana iso aurinkoterassi, jossa on kiva katsella ihmisiä. Nyt paikalla on Lucan ravintola, joka toimi ennen Hämeenkadulla ja maaliskuusta asti ravintola on sijainnut Frenckelillä. Olisiko voinut olla täydellisempää keliä terassiavajaisiin kuin eilen oli, ei tarvinnut värjötellä! Kirsikankukat ovat alkaneet kukkia terassin vieressä, pizza tuoksui järkyttävän hyvälle ja kylmät Aperol Spritzit maistuivat ihanalle. Varsinaiset avajaiset alkoivat vasta iltapäivällä esiintyjineen, mutta me nautimme rauhassa antimista jo puoliltapäivin.

Mikä tekee Lucan pizzasta niin spesiaalin? Luca on pizzamestari Roomasta ja tuonut oppinsa mukanaan Suomeen. Kaikki lähtee taikinasta. Sitä kohotetaan mahtavat 72 tuntia, jonka jälkeen pizzaa paistetaan vain 90 sekunnin ajan 400 asteisessa Scugnizzonapoletano-uunissa. Ja tuloksena on hurjan rapea pizzapohja, joka on pizzojen sydän. Ja meille luvattiin, että pizzat tehdään suurella sydämellä ja sen pitäisi niissä maistua myös!

Lucan lista on suhteellisen napakan mittainen ja tarjolla on alkupaloja, pizzoja (yllätyyyys!) sekä salaatteja. Pitkän pohdinnan ja tarjoilijan kolmatta kertaa tullessa kysymään tilaustamme pääsimme lopputulokseen – tilasimme jaettavaksi Insalata di pomodoria, Insalata verdeä sekä burrataa. Pizzoista päädyimme valitsemaan neljä, jotka olivat Think Finnish, Zucchine e prosciutto, Cheeeese sekä Patate, joista viimeinen tehtiin puoliksi ilman possunposkea ja on siksi puoliksi leikattu.

Siinä auringossa odotellessa ja höpistessä vaihdoimme muun muassa mielipiteitä erilaisista ravintoloista ja pizzoista. Söimme alkupaloja, joista burrata oli täydellisen kermaista ja pehmeää, sardini siinä ehkä tökki ainakin minua. Sen saa valita myös kinkulla tai tomaateilla. Salaatit olivat raikkaita ja valkosipulisia, mutta alkupaloista ei vielä tullut mitään tajunnanräjäyttäjäfiilistä. Kun pizzavalintamme sitten saapuivat pöytiin, oli meininki jo toisenlainen. Henkäisimme ihastuksesta, miten kauniita pizzoja! Niitä sitten kuvattiin urakalla ja samalla äkkäsimme, ettemme tilanneet yhtään tomaattipohjaista pizzaa vaan neljä valkoista pizzaa sen enempää asiaa harkitsematta. Eipä tuo haitannut.

Kimppuun. Mistä aloittaisi? Peruna pizzassa kuulosti niin eksoottiselta, että aloitin siitä. Oli hyvää, uskon, että originaaliversiona lihan kanssa vielä maukkaampi. Jatkoin superjuustoiseen neljän juuston pizzaan, joka oli aivan ihana. Sen kruunu ja herkullinen suolapala olivat päällä koristeena olleet parmesanilastut. Ihan suosikkini! Lohipizza maistui hyvältä myös ja oli ihanan esteettinen, mutta yllättäen tykkäsin myös ihan hirveästi prosciuotto-pizzasta, jota ei ollut edes tarkoitus kinkun takia maistaa. Äkkäsin kuitenkin edessäni houkuttelevan palan, johon kinkkua ei ollut osunut ollenkaan mutta kesäkurpitsoja kyllä ja suosittelen. Kurpitsoissa oli hurjan hyvä maku!

Ihan jokaista suupalaa pizzoista emme pystyneet viimeistelemään, mutta aika hyvä suoritus. Jälkkäriksi pöytään tilattiin mansikkatiramisua, joka oli hämmentävä kaikkien mielestä. Kuten seurueen sananiekka Janica totesi, ei ole oikeaa tapaa tehdä tiramisua. Tässä vaaleassa versiossa maistui mansikka ja vanukas, eli sellaisen tumman kahviin vivahtavan jälkkärin sai tämän kohdalla unohtaa. Hurjan makea jälkkäri, joka ei minulle uponnut (no, en ole kyllä jälkkärityyppejä muutenkaan), mutta toisella puolella pöytää sai kehuja.

Mikä sitten on tuomio? Mistä ne Tampereen parhaat pizzat saa? Käyn itse sen verran harvoin pizzalla, etten ole ehkä paras kertomaan, mutta luotan, kun pöytäseurueeni sanoi, että Luca on ykkönen. Eikä toisaalta ihme, pizzat ovat valittu viime kesänä Italiassa Pohjois-Euroopan parhaiksi! Tykkäsin itsekin hurjasti taikinasta eli pohjasta, joiltain täytteiltä olisin toivonut enemmän makuja, toisaalta välillä suuhun osui ihan täydellinen juuston ja basilikan liitto. Aivan ehdottomasti suosittelisin pizzaa kaipaavalle paikkaa. Sijainti on mahtava, sekä sisä- että terassitilat ovat laajat. Täydestä ravintolasta ja avajaisista huolimatta odotusajat olivat maltilliset ja palvelu toimi alkukankeuden jälkeen hyvin. Hinta-laatu-suhde on kohdillaan, pizzat maksavat 14-18 euroa kappale.

Käy testaamassa. Oiva valinta vaikka vappupizzalle. Minä kiitän kivasta iltapäivästä pöytäseuruetta, oli aika täydellinen tapa viettää lauantaita auringon lämmittäessä. Seuraavan kerran palaankin sitten koko perheen kera testaamaan, mitä he ovat mieltä, ovatko nämä ne Tampereen parhaat!

Missä on sinun mielestä (Tampereen) parhaat pizzat?

*ruoat ja juomat saatu

Aprillipäivän kollaasi huikealla arvonnalla!

Ihanaa huhtikuuta ystävät ruudun toisella puolen! Olen harvinaisesti liikkeellä kollaasini kanssa heti kuun ensimmäisenä päivänä. Näin on maaliskuu hurahtanut ohitse ja ilmassa alkaa olla jo todella paljon kevättä. Olimme eilen tuntikausia Niihaman majalla – hiihdimme, laskimme mäkeä ja nautimme vohvelia pihalla. Posket hehkuivat kaikilla kotona, aurinko lämmitti niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Päästän vähän haikeudella irti hiihtokeleistä ja talvesta, nyt on viimeiset hetket ehtiä ladulle!

Maaliskuu oli ihan huippu kuukausi, joka aloitettiin Apulannan keikalla, vietettiin paljon synttäreitä ja käväistiin Tukholmassa. Koska meillä oli niin juhlien täyteinen kuukausi, halusin maaliskuun asukollaasiin liittää vähän paremman palkinnon. Toivottavasti tykkäätte! Palkinnossa on siis Jokipiin pellavan laudeliina, Osmian saippuaa sekä Finlaysonin ihana iso muumipyyhe ja muumikassi. Tämä setti lähtee yhdelle kommentoineelle!

Osallistumaan pääset seuraavasti:

  1. Huikkaa kommenttikenttään suosikkiasusi, maaliskuun kohokohtasi tai postaustoiveesi. Tai vaikka kaikki nämä! Saat yhden arvan.
  2. Toisen arvan saat, jos tykkäilet Facebookissa tai seuraat Instagrammissa (@optimismiakatja)
  3. Muista jättää sähköpostiosoitteesi ja kerro, oletko mukana yhdellä vai kahdella arvalla.

Arvonta sulkeutuu viikon kuluttua eli 8.4.2018 klo 18!

Ja hei, fbssa on auki koruarvonta, klik! Fanni K-arvonnassa voitti puolestaan Seija, voittajan olen tavoittanut sähköpostilla!

Onnea arvontaan ja oikein aurinkoista pääsiäisen jatkoa! Kuka lähtee tänään ladulle?