Pikkutyttöjen unelma: Frozen-jäälyhty

Mitäpä tähän nyt sanoisi. Tuntuu niin laimealta sanoa kiitos, mutta kiittää haluan niistä lukuisista viesteistä, jotka jätitte edelliseen postaukseen. Erityisesti mieltäni lämmitti se viestien määrä: yhtä ilkeilijää kohden noin monta positiviista viestiä. Minua yllätti kuinka valtava määrä klikkauksia tuli ja kuinka monta teitä siellä ruudun takana onkaan. Jos voisin, kävisin jokaista halaamassa henkilökohtaisesti. Tunsin oloni välillä jo ihan hölmöksi, että suutuin ja ärsyynnyin niin totaalisesti yhdestä viestistä, mutta kiitän teitä kovasti positiivisten viestien tulvasta. <3 Kiitän sinua ystävä, joka kerroit facebookin kautta, että blogini on paras ja sinua, joka sanoit että muita et luekaan. Vaikkei tarkoitus ollut ruinata mitään päähäntaputtelua, on positiivisten sanojen voima uskomaton. Miksei voi takertua niihin jonkun satunnaisen ikävän kommentin sijaan? Ihmisen mieli on välillä nurinkurinen.

Lisäksi haluaisin nostaa vielä esille asian, josta kirjoitin jo edellisessä postauksessa: lapsi ja odotus on siunaus ja jokainen, joka saa sen kokea on etuoikeutettu. Vaikka se vaatii fyysisesti ja henkisesti paljon, niin silti kiitän onneani joka ilta. Kun Indiedaysin etusivulle oli nostettu edellinen postaukseni, oli siihen kylkeen laitettu pari lausetta postauksestani ja hieman muutettu lausetta. Pieni juttu, mutta noilla kahdella lauseella oli saatu koko odotus kuulostamaan negatiiviselta, vaikka ihan rehellisesti tunnen olevani etuoikeutettu. Ajattelin jo, että tänne sataa lisää pas**a tuon takia, sillä en todellakaan pidä lasten saamista itsestäänselvyytenä tai halua vain valittaa asiasta. Tilaa väärinymmärryksille kyllä piisaa, varsinkin kun tekstistä irrottaa pari lausetta. Huoh, alkaa tosissaan tuntua siltä, että kaivan verta nenästäni sanoin niin tai näin. Onneksi Indiedaysilta korjasivat lauseen heti alkuperäisen kaltaiseksi kun pyysin, kiitos siitä. 

Mutta nyt vihdoin eteenpäin raskausasiasta suin päin jäälyhtyjä! Kovimmat paukkupakkaset ovat ohi ja nyt nautitaan sitten lumimyräkästä. Huh, talvea toivoo ja sitten menee hampaat jäässä pihalla toivoen, että olisi jo kesä. Itse kyllä nautin valkoisesta maasta ja sen tuomasta valosta, ainoa mitä on ikävä on toppahousut. Viimalla ja pakkasella olisi ihan kiva omistaa toppahousut, jotka mahtuvat päälle.

Me käytimme viimeiset kovemmat pakkaset hyväksi testaten Frozen-jäälyhtyjä, joita alkoi vilistä blogeissa ja Instagrammissa pakkasten myötä. Koska kyseisiä puuha- ja värityskirjoja on kertynyt aika läjä ja päällekkäisyyksiäkin on jo tullut, me uhrasimme näihin pari puuhakirjan sivua tyttären luvalla (heh, itse asiassa hän innostui vähän liikaakin kirjan repimisestä…). Toinen vaihtoehto olisi tulostaa kuvia netistä tai alkaa vaikka itse taiteilemaan!

Koska kyseessä ovat harjoitusversiot ja ensimmäiset jäälyhdyt mitä olemme miehen kanssa tehneet 15 vuoden aikana, eivät nämä ole ihan priimaa. Saatte kuitenkin ideasta kiinni!

Tuloste/paperi kannattaa teipata kiinni ämpärin reunaan, sillä ilman teippiä se lähti liikkeelle ja vähän repeili. Ämpäriin vesi (ei kannata täyttää ihan piripintaan) ja pihalle. -15 asteen pakkasessa omat lyhtymme olivat kellon ympäri tämän jääpaksuuden saavuttamiseksi.

Koska tuuli on tällä hetkellä kova, niin kannellinen hautakynttilä oli ihan käypä ratkaisu valoksi, tosin eihän tuo kannellinen niin kaunis ole kuin kynttilä ilman kantta. Mutta kannattaa kokeilla kaikkea, kokeilin jopa pattereilla toimivia valopalloja, mutta epäilin pattereiden pakkaskestävyyttä.

Näistä saisi kivat teemalyhdyt talvisynttäreille kuvia vaihdellen, pikkuneitiä tuntuivat kovasti ilahduttavan näinkin. 

Oletko törmännyt jo Frozen-lyhtyihin tai tehnyt jäälyhtyjä? Kiitos vielä kaikki kommentoijat ja leppoisaa keskiviikkoa! <3