Puoli vuotta kaapissa – Guess by Marciano

Lähes puoli vuotta on kulunut siitä, kun ostin tämän mekon käytettynä Moumou-blogin pitäjältä Iinalta. Totesin sen olevan niin ohutta trikookangasta, ettei mekko soveltunutkaan kevätmenoihin, vaan käyttäisin sitä sitten kesällä sandaalien ja ruskettuneen ihon parina. Buah. Kun kesäkin on jo kääntynyt loppupuolelle hermostuin, täytyyhän tämä mekko nyt joskus laittaa päälle! Joten se pääsi päälleni viime lauantaina, kun kävimme isommalla poppoolla syömässä ravintola Antikassa. Päivä oli ollut aurinkoinen, mutta illansuussa jo harmittelin, miksen ollut ottanut takkia tai neuletta mukaan tämän kaveriksi. Viileätä pitelee!

Mutta on tänä kesänä selkeästi paistanutkin, sillä tämä mekko paljastaa näköjään aika pöhkösti selässäni olevan ison rusketusraidan. :D Tykkään silti erityisesti mekon löysästä yläosasta ja väri olisi täydellinen esimerkiksi illalliselle Kreikan lämpöiseen iltaan…! <3 Nyt sen sai korvata kreikkalainen ravintola jossa olimme muuten ensimmäistä kertaa, emmekä mene ihan heti takaisin. Jopa lastenlistan lihapullat olivat loppu, odotella sai ja kasvisannos oli pettymys, eikä mieskään innostunut. No, tulipahan kokeiltua!

mekko Guess By Marciano (second hand)/ kengät DKNY/ korvikset Poola Kataryna/ laukku Jouni Exclusive/ kello Guess

Heinäkuun viimeistä viedään, se olisi asukollaasin paikka siis taasen. Minä toivon elokuulta vielä lämpimiä päiviä ja ilon pilkahduksia, tämä viikko on ollut lyhyesti sanottuna hirveä. Parempaa elokuuta kohti siis! :)

Mitä pidät oranssinsävyisestä mekosta? Entä Tammelan Antika-ravintola, oletko testannut? 

Mukavaa alkavaa viikonloppua!

Juhannuksen maksimekko

Tämän mekon ostin kolmisen vuotta sitten New Yorkista ja olen siinä viettänyt jo juhannusta 2012. Paksu vuorikangas tekee sen, että mekko on todella lämmin ollakseen kesämekko ja siinä tarkenee vähän viileämmälläkin säällä. Se palveli hyvin raskausaikana reissussa ja tykkään sen värityksestä edelleen hurjasti. Ainoa miinus on suuri määrä kangasta, joka väkisin pussittaa istuessa. Raskausmaha näytti kolminkertaiselta tässä mekossa ja nytkin istuessa se jää pussittamaan. Mutta muuten aivan ihana mekko omasta mielestäni!

Visioni siitä, että haluan mekosta kuvia laiturinnokassa meinasi olla hieman haasteellinen. Tuuli oli todella kova, laituri keikkui, tukka pörhelsi sataan suuntaan ja aurinko pilkahteli joka toisessa kuvassa esiin ja joka toisessa piiloon. Hyttyset iskivät paljaisiin käsivarsiin ja selkään ja muu mökkiseurue huuteli meitä jo pois laiturilta. Montaa minuuttia emme kuville uhranneet haastavien olosuhteiden vuoksi, mutta sain suunnilleen ikuistettua sen, mitä olin suunnitellut. Tämän pidemmälle veteen en päässyt vaikka muut rohkeasti uivatkin, niin kylmää se oli. Mutta sai tästä varpaiden liotuksestakin jo kesäfiilistä!

mekko Guess/ liivi Only/ korvikset Poola Kataryna

 

En tiedä pitäisikö mökillä pukeutua tuulipukuun, mutta tällä mökillä on niin sisävessat kuin -suihkutkin ja sadesään vuoksi vietimme kohtuu paljon aikaa sisätiloissa, joten en pakannut tuulipukua edes mukaan. Hyvin sitä mekossakin pystyi osallistumaan mökkiolympialaisiin. ;)

 

Kuka muistaa nähneensä tämän mekon blogissa? Löytyy mm. täältä (kamala, kyllä kuvien laatu/postaustyyli on kolmessa vuodessa muuttunut!).

Black and white by Guess

Perjantain sadeaamu vaihtui päivän edetessä aivan mahtavaksi kesäpäiväksi. Tuo viikonpäivä on muutenkin mielestäni aina ollut paras, viikko on pulkassa ja edessä niin pitkältä tuntuva viikonloppu! Opiskelijakollegani toimitti perjantaina käteeni todistuksen, jossa luki, että olen hyväksytysti suorittanut muotitoimittajaopinnot. Oli hyvä mieli. Söimme perheen kesken keskustassa, ensimmäistä kertaa terassilla. Kyllä tuolla auringolla on vain uskomaton vaikutus fiilikseen! Terassit olivat täynnä ja Koskipuisto kuhisi, kun kaikki juoksivat sanomaan moikat auringolle.

 

 

Kotikadulla syreeni kukki ja tuoksui ihanasti. Tajusin huomaavani nekin jotenkin ensimmäistä kertaa. Koko viikko meni allapäin ja sumussa oikeudenkäyntiä ja sen tulosta miettiessä, mutta perjantaina aurinko sai hymyn kasvoille. Tunsin itseni hurjan onnelliseksi, kun istuimme ilta-auringossa syömässä miehen ja tyttären kanssa. Tuolla samalla terassilla istuin kesäkuussa 2002, kun yliopiston pääsykokeet olivat vihdoin ohi. Olin lukenut niihin tauotta joka päivä koko kevään. Muistan tuon päivän kuin eilisen ja sen helpotuksen. Istuimme miehen kanssa samalla terassilla helpottuneena, mutta tulosta jännittäen. Nyt olemme samassa tilanteessa! Mutta mihin katosi 13 vuotta?

 

Itse asu oli taas hämmentävän mustavalkoinen minulle. Hiukset sen sijaan hohtivat juuri värjättyinä auringossa. Laitetaanko jotain uutta, kysyi kampaajani Siru. Ei laiteta, vastasin. Nuo värit ovat osa persoonaani, ovatkohan ne siinä vielä kun olen kuusikymppinen? Sirukin totesi, että eihän näitä voikaan poistaa, sillä ihmiset tunnistavat minut kadulla hiusvärini vuoksi. Kyllä minä olen monesti miettinyt pitäisikö vaihtaa tukkatyyli ”aikuisempaan”, mutta ei näistä vain voi luopua!

 

 

Nuo Vamos-kenkäkaupasta löytyneet espadrillat paljaissa jaloissa tuntuivat täydellisen kesäiseltä ja Nooran pöydästä muotikirpparilta nappaamani paita on ihanan tuntuinen päällä. Toisen roska on todellakin toisen aarre, vaikken usko että tämä Noorallakaan on luokiteltavissa sarjaan ”roska”, niin ihana ja hyväkuntoinen se on!

farkut Cubus/ kengät Gaimo/ paita Guess (second hand)/

 aurinkolasit KappAhl/kello Guess/ kaulakoru Promod

 

Perjantaina oli ihana fiilis, johon voi palata näiden kuvien myötä. Nyt sataa ja uusi viikko on aluillaan, toivotaan että se on kaikilla kiva!

 

Mitä sinä pidät mustavalkoisesta kokonaisuudesta?