Joko tai

Bongatessani tämän haasteen useammasta blogista ja lukiessani mietteissäni Jonnan vastauksia, ajattelin että haasteeseen on helppo vastata. Mutta eipä todellakaan ole, asiat eivät usein ole joko tai vaikka haluaisin niin ajatella. Osaisitko itse vastata helposti tämän haasteen kysymyksiin? Valita siis kahdesta vaihtoehdosta paremman? Myönnän myös, että eilen lukaisin muutamaa blogia ekaa kertaa kuukausiin. En ole kesällä avannut kuin pääasiassa oman blogini kiitos kelien (olin aina pihalla) ja ajanpuutteen. Instaa ja storieseja on tullut jonkin verran katseltua, siellä kommentointikin on niin helppoa. Ja näin on tainnut käydä monelle muullekin, olen saanut Instassa viestejä useastikin ihmisiltä, jotka eivät kuulemma blogin puolelle tule ollenkaan. Oletteko huomanneet ilmiön?

Mutta siihen haasteeseen ja kysymyksiin! Valitaan siis parempi!

Suihku illalla vai aamulla?
Poikkeusetta illalla, koska yleensä urheilen illalla ja aamulla ei vain lasten kanssa ehdi. Tietysti jos satun urheilemaan aamulla vaikka viikonloppuisin, siirtyy suihku aamuun. Mutten ikinä ehtisi pestä ja kuivata hiuksia aamuisin!

Suunniteltu vai ex tempore?
Mahdollisuuksien mukaan aina ex tempore. Niin syntyy parhaat reissut. Tietyt asiat on pakko suunnitella, mutta tykkään elää hetkessä mahdollisuuksien mukaan.

Kaupungin ydin vai luonnonläheisyys?
Ajattelin heti, että tämä on helppo. Vaan eipä ole. Haluan asua kaupungissa, mutta luonnossa ja metsässä on ihanaa liikkua ja mieli lepää veden äärellä.

Kirkkaat vai neutraalit värit?
Kirkkaat. Neutraalista tulee mieleen beige, joka on inhokkini numero 1 niin puketumisessa kuin sisustuksessa.

Tee vai kahvi?
Tarvitseeko tähän vastata? Onko vielä joku, joka ei tiedä, etten ole ikinä juonut kuppiakaan kahvia?

Kevät vai syksy?
Olisin ennen tätä kevättä vastannut ehdottomasti syksy, kuulaat kirkkaat aamut, mahtavat juoksukelit, omenat ja kynttilät. Glögi! Mutta tämä kevät oli upeista upein ja nautin kyllä täysillä toukokuun helteistä sekä omenan- ja kirsikankukista. Keväästä tulee mieleen huhtikuu, josta en tykkää sitten yhtään!

Aamut vai myöhäiset illat?
Olen ehdottomasti iltaihminen ja tykkään valvoa myöhään. Lasten kanssa se ei valitettavasti vain usein kannata, kun herätys on aina 7.30. Kesäaamuissa on kyllä taikansa, kun lähtee juoksemaan auringon ensi säteissä. Mutta talven pimeät aamut ja aamujen tahmeus. Hyi.

Ylipukeutunut vai alipukeutunut?
Yli, ehdottomasti.

TV-sarjat vai elokuvat?
Sarjat. Leffoja ei vain nykyään ehdi katsomaan, yksi jakso sarjaa on juuri sopiva!

Korkokengät vai matalapohjaiset kengät?
Tämäkin on helppo, rakastan tennareita ja ne miellyttävät minua esimerkiksi asukuvissakin enemmän kuin korkkarit!

Suklaa vai karkki?
Ei epäilystäkään, karkki. Suklaata voin syödä yhden palan, mutta irtokarkkeja pystyn syömään aivan liikaa kerralla.

Puhelimen kalenteri vai paperinen?
Puhelimen. Paperilla kulkee jatkuvasti kuitenkin muistilista to do-asioista!

Lauantait vai sunnuntait?
Vielä kuusi vuotta sitten ihmettelin, miksi kalenterissa täytyy olla sunnuntai. Se on sellainen masentunut töidenodotuspäivä, jolloin ei saa mitään aikaseksi, kun miettii vaan maanantaiaamua. Kotona oleminen on muuttanut tätä, viimekin sunnuntaina kävin lenkillä tyhjillä Helsingin kaduilla, olin mummoni kanssa ja kälyn babyshowereissa – niistä on tullut ihan oikeita päiviä! Mutta silti, ehdottomasti lauantai.

Tanssiminen vai laulaminen?
Laulaminen. En osaa, mutta laulan ihan koko ajan. Juostessa laulan ääneen, lapsille laulan, keksin paljon omia hoilotuksia joille lapset nauravat, laulamme yhdessä… En jaksa miettiä meneekö nuotilleen, kun laulattaa! Sanat voivat olla hyvin voimakkaita laulaessa!

Auringonnousu vai lasku?
Lasku. Ne upeat etelän auringonlaskut, parina viime päivänä pinkiksi värjäytynyt taivas. Ihanaa!

Kulta vai hopea?
Tämäkin on ehdoton, hopea!

Kysymysten esittäjän vai vastaajan rooli?
Hmm. Kunhan saa puhua! Tenttaan kyllä uusilta ihmisiltä heti iät ja nimet ja kaikki, kun kiinnostaa, sain tästä joskus 10 vuotta sitten noottia, että joku ahdistui kun tenttasin ja olin liian tuttavallinen heti. Yritin ottaa opiksi.

Tulppaani vai ruusu?
Tulppaani. Ruusut ovat kauniita, mutta jollain tapaa ”mummo”kukkia.


toppi VERO MODA/ shortsit LIDL by Heidi Klum/ tennarit CONVERSE/ takki NOISY MAY/ korvikset H&M/ arskat RAYBAN (saatu)

Jonnan blogissa oli vielä kesäekstrakysymykset, mutta vastailin niihin kesän alussa, niin skippaan ne. Olipa yllättävän vaikeita kysymyksiä muutamaa itsestäänselvyyttä lukuun ottamatta! Mikä olisi itsellesi vaikea kohta?

Kuvat ovat lauantailta, joka taisi olla hetkeen viimeinen todella lämpöinen päivä. Minä sitten rakastan lapsuusmaisemia Helsingin kivitalojen keskellä, se fiilis mikä tulee sisälle tuolla kävellessä on jotain, mitä ei saavuta muualla.

Mitä pidät asusta? Iloista tiistaita kaikille!

P.S. Olen täysin unohtanut täällä huudella, että asuäänetyksen heinäkuun osalta voitti 100-0 asu nro 5 ja arpaonni suosi kosmetiikkapaketin kohdalla Marikkia. Kiitos osallistuneille! 

Tunnustuksia ja ohjeita.

Sain viime viikolla (vai tällä, menen jo viikoista sekaisin) kahdesta eri blogista tunnustuksen, ihan oman blogger awardin. :) Toinen tunnustus tuli Fantazya-blogista ja toinen Meidän elämää-Anulta. Kiitos naiset, ihanaa jos tykkätte horinoistani! Minä koen näissä tunnustuksissa haasteellisimmaksi nostaa 10 blogia esille, kenelle tunnustuksen haluan antaa sillä pelkään unohtavani jonkun tärkeän/moni on jo tämän saanut. Mutta yritetään, kyllä näistä niin hyvä mieli tulee!

Kuvitukseksi pääsevät asukuvat viime viikolta, joihin ei ihan täysillä valo riittänyt, mutta joista muuten syysfiilikseltään tykkään hirveästi!

Ohjeet ovat seuraavat:

1. Kirjoita lyhyt postaus palkinnosta logoineen

2. Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen

3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille

4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi

5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi

vpunainen3

vpunainen8

Kuinka aloitin bloggaamisen? Moni on jo sen kuullut, mutta lyhyt kertaus. Käytin töissä erinäisiä legokoruja, Nanson ja Marimekon mekkoja, värikkäitä sukkiksia ja kaikkea oranssista pinkkiin. Eräänä päivänä yksi työkavereista kysyi, pidätkö jotain blogia asuistasi, kun ovat niin hauskoja. Nauratti, en tiennyt blogigenrestä mitään, en edes hirveästi niitä lukenut, mutta pamautin oman blogin samana iltana pystyyn lähes viisi vuotta sitten. Nimen nappasin Desigualin perustajalta, joka on todennut luovansa optimismia ja energiaa vaatteilla. Koska en suhtautunut blogiin vakavasti, en pahemmin nimeä miettinyt ja se sitten jäi, kun kokisin hankalaksi sen muuttamisen enää

Järkkäriä en omistanut, kuvat otin pokkarilla peilin kautta, kuvankäsittelyä en harrastanut. Bloggasin nimellä Amanda ja otin kuvat päättömänä. Paljastin oman nimeni, kun sähköpostien vaihtaminen alkoi olla hassua kun kaikki kutsuivat minua Amandaksi. Olin Amanda, koska se oli ollut marsuni nimi 1990-luvulla ja olin päättänyt, että joskus saan tytön, hänestä tulee Amanda. No, nimi on 20 vuodessa niin yleistynyt, ettei tytöistämme tullut Amandoja, mutta vieläkin koen tuohon nimeen jotain yhteyttä.

Tarkoituksena oli vain kuvailla omia asuja huvikseen (sieltä peilin kautta), mutta puoli vuotta blogin perustamisen jälkeen aloin odottaa esikoistamme ja aiheet lavenivat, kun lapsiperhearjessa se toimistoasu ei enää ollut niin juttu. Vuonna 2012 mies hommasi järkkärin ja tutkiessani tuota monimutkaisen näköistä laitosta totesin, etten muuten tuohon koske. Heh. Nyt en ole koskenut pokkariin varmaan vuoden 2013 jälkeen?

Siitä tämä sai alkunsa ja pitkä matka on tultu eteenpäin!

vpunainen5 vpunainen1

Ohjeita aloittelijalle? No, minähän en pyrkinyt homman kanssa alussa mihinkään, mutta ohjeita varmasti kaipaavat ne, jotka haluavat tehdä hommaa alusta asti hyvin. Ohjeiden antaminen on sinänsä hankalaa, sillä toisia lukijoita kiinnostaa tekstit, toisia kuvat, toisia lapset, toisia ruoat. Toisia kaikki. Minä itse pyrin tekemään sellaista blogia, joita itse tykkään lukea, se on minun paras ohjenuorani. Tykkään kuvista, mutta enemmän kuin 15 täydellisestä kuvasta tykkään sujuvasta tekstistä ja syvemmistä ajatuksista. Koska oma elämä on täynnä lapsiarkea, tykkään lukea blogeista siitä muusta, mutta välillä lapsijututkin kiinnostavat. Tykkään huolitellusta ulkoasusta, jossa kuvat ovat palstan levyisiä ja teksti ei ole esim. keskitetty, mutta ei se ole tärkeää. Tykkään, kun asukuvista löytyy helposti tiedot, mistä vaatteet ovat enkä hätkähdä mainoksia, jos ne kulkevat kivasti tekstin lomassa. Tykkään, kun kirjoittaja tuo persoonaansa esille eikä kaikki ole niin siloiteltua. Upeat kuvat ovat tietysti upeita, mutta joskus ei vaan jaksa selata täydellisiä kuvia läpi.

Mieti ensinnäkin nimi hyvin. Voi olla, että joudut sen kertomaan viidenkin vuoden päästä ja se nyppii sinua useampaan kertaan. Älä rajaa aiheita liian tarkkaan, jos aloitat muotiblogina, voit ihan hyvin laajentaa aihepiirejä jatkossa. Verkostoidu mahdollisuuksien mukaan, kommentoi toisen blogeissa, jätä allekirjoitukseesi osoite omaasi. Instagrammin kautta saa blogille lisää lukijoita, joten suosittelen senkin hyödyntämistä. Vastaa kaikkiin kommentteihin mitä saat, osoita että ne ovat tärkeitä (koska ne oikeasti ovat todella iso osa tätä!) ja kirjoita ja kuvaa sitä, mistä itse tykkäät. Se näkyy jutuissasi teetkö niitä sydämellä vai et. Lukijaa kiinnostaa varmasti enemmän sydämestäsi kirjoitettu juttu, kuin se, oliko paita vähän rutussa asukuvissa.

vpunainen7 vpunainen6

vpunainen4

Siinäpä jotain ekana mieleen tulleita juttuja. Kiitinkin alussa ihania blogissani vierailevia naisia, joilta tunnustus tuli, sitten vielä listaan ne 10 blogia. Tästä puuttuu osa ”suosikkejani”, koska tiedän osan saaneen jo tunnustuksen ja osa ei taas tykkää ottaa haasteita vastaan (no, voihan tämän ottaakin vain ihanan blogin tunnustuksena).

Siis te arvon 10 naista, joiden blogeja olen tiukasti seurannut, te olette timantteja jokainen omalla tavallanne. Syyt, miksi kurkin kirjoituksianne ovat jokaisen kohdalla hyvin erilaiset. Yksi on hauska persoona, yksi tyyliguru, yhdellä samanikäinen lapsi, kolmannen elämää olen seurannut jo vuosikaudet, neljäs kommentoi juttujani uskollisesti vuodesta toiseen ja lista jatkuu. Kiitos kun saan seurata juttujanne, jatkakaa hyvää työtä!

1. Beauty of life

2. Peace & Style

3. Home at last

4. Perhosia masussa

5. Outi’s life

6. Curiouser & Curiouser

7. Nainen talossa

8. Rööperin rouva

9. Souliina

10. Onnenhetkiä paratiisissa

vpunainen2

hame LINDEX/ neule VILA/ tennarit CONVERSE/ takki blogikollega Nooran kirppispöydästä/ pehmisjätskikorvisten alkuperää en enää muista!

award

Sitten vain koppia tunnustuksesta! Tuliko tässä itsellesi jotain uutta esiin minun blogistani? Ihanaa torstaita kaikille!

Näistä onni koostuu

Olen saanut jo kaksi haastetta Susannalta, mutta niin ne vaan jäävät kaiken keskellä tekemättä. Nyt ajattelin tsempata ja napata viimeisimmän haasteen, jossa pyydettiin listaamaan viisi omaan onnellisuuteen vaikuttavaa asiaa. Kirjoitan blogipostauksia aina palan sieltä ja toisen täältä tietämättä monesti milloin ne päätyvät julkaisuun asti, mutta kun sateisena iltana ukkosen jyristessä kirjoitin tätä, nämä viisi asiaa nousivat esille.

LAPSET
Elin hyvin pitkään elämää luullen, että tulen olemaan lapseton. Käänsin ajatukseni niin, että näin kaiken lapsiin liittyvän ärsyttävänä ja raskaana. Lastenvaatteista intoilevat naiset ihan pimeinä. Lastensa kanssa samistelevat äidit identiteettinsä hukanneina. Kunnes tuli oma vuoro. Minä rakastan sanoa ääneen TYTÖT, siskokset. Itselläni ei ole koskaan siskoa ollut ja mielenkiinnolla seuraan, mitä heistä kasvaa ja toivon kovasti, että heistä tulee läheisiä. Olen joutunut lasten myötä kääntämään maailmani ympäri ja innostunut pitämään lastenvaatekutsuja, hoilottanut vuosikaudet muskarissa, imettänyt ties missä ja puhunut yövalvomisesta ja synnytyksistä. Lasten myötä vasta olen tajunnut, että onni on tässä ja nyt. Ihan joka arkipäivässä, niissä hetkissä, kun pieni käsi tarttuu omaani tai pieni vauva hymyilee onnessaan saadessaan mahan täyteen. Kun aamulla väsyttää ja kuulee esikoisen kiljahdukset ja vauvan jokelluksen, päähän oikein jysähtää miten onnekas sitä on, että on saanut oman perheen. Ne hetket ovat korvaamattomia, vaikka kuinka ottaisi päähän ja väsyttäisi puolet ajasta. Ennen etsin onnea aina jostain oven takaa, nyt koen sen olevan läsnä siellä, missä perheeni on.

Tsemppiä  Victoria Beckham, minäkin olen pussannut lastani uima-altaassa suulle!

MIES
Olen hänestä kirjoittanut niin monen monta kertaa, etten kyllä enää kehtaa. Hih. Hän on ollut yli 15 vuotta tuki ja turva, jota inhoan aina kun hän palauttaa minut maan pinnalle valituksistani ja haihatteluistani, ollen kuitenkin lähes aina oikeassa. Ja samalla rakastan juuri sen takia, että hän on niin jalat maassa-tyyppi jota ei pienet tuulet heilauta. Hän jaksaa tukea, auttaa ja tsempata. Hänen kanssaan jaan ihan kaiken. Hän tuntee minut niin hyvin, että onnistuu ärsyttämään tietäessäni reaktioni asioihin, sama pätee varmasti toisin päin.

LIIKUNTA
Aivan elintärkeä juttu minulle. Olen harrastanut lapsuudessa koripalloa ja pesäpalloa, omistanut hevosen, pyöräillyt koulumatkat ja aloittanut jumpissa käymisen 20 vuotta sitten nuorisoaerobicilla, jossa käytin äidin säärystimiä. Apua, säärystimet! :D Arkiliikuntaa lasten kanssa piisaa ja valitsen aina portaat hissin sijaan jos mahdollista ja kävelen paikkoihin aina kun voin. Rakastan yli kaiken myös jumppia ja kipeät lihakset saavat minut hyvälle tuulelle, tunnen että treeni on mennyt perille kun reisiä polttelee. Minä olen onnellisempi ja parempi ihminen kun saan hien pintaan.

Meren äärellä vedetty bodyvive oli aika erilainen fiilikseltään!

UNI
En pitkään aikaan tajunnut, miten tärkeää uni on, kunnes sitä ei enää saanut. Ensin lapsen myötä ja sitten unettomuus vei unet pois. Tulin oikeaksi uninatsiksi – ei saa harrastaa liian myöhään liikuntaa, join yrttiteetä, pistin puhelimeni pois ja villasukat jalkaan. Edelleen unettomuus löytää minut herkästi ja kello ja kännykkä ovat makuuhuoneessani kiellettyjä asioita – en halua tietää mitä kello on kun heräilen etten tuskastu enkä halua vahingossakaan räplätä puhelinta sängyssä. Unenpuute tekee minut hirveäksi ihmiseksi ja näen maailman mustana, riittävä uni on todellinen takuu onnelliseen päivään.

Lentokentälle saavuttiin nukkuen, joskus käy niin, että he nukkuvat yhtä aikaa!

AURINKO
Rakastan syksyä, mutta kyllä auringossa vietettyjen vuosien jälkeen siitä on tullut mielettömän tärkeä fiilistekijä. Kun aurinko paistaa, jaksaa paremmin mitä vain. Välillä on ihanaa kuunnella sisällä sadetta, mutta univaje aurinkoisena päivänä ei ole ollenkaan niin paha kuin sadepäivän unettomuus. Toisaalta kiroan valoisat aamuyöt kesällä ja mielelläni nukkuisin pilkkopimeässä.

Siinäpä äkkiseltään viisi onnellisuuden juttua, jotka nousivat mieleen. Tämä haaste on kiertänyt aika monella, mutta jaksaisiko S vastata vielä tähän? Entä Emmi? Outi, otatko sinä kopin?

Kirvoittiko tämä ajatuksia, mitkä ovat oman onnellisuutesi avaimet?