Tunnemyrsky nyt ja kaksi viikkoa sitten

Vietin ihan mielettömän tunteikkaan päivän torstaina. Ihan yksikseni kuulkaa. Kävin vihdoin (en tiedä oliko se vihdoin, mutta tuntui että iäisyys on jo kulunut) läpi veljen häistä kertyneet kuvat. Käsittelin heille parhaat ja laitoin eteenpäin. Disney-biisit soivat taustalla kuten häissä ja välillä oli ihan sumeana koko näkymä, en meinannut nähdä ruutua itkulta.

Kaksi viikkoa on valtavan lyhyt aika, mutta miten se tuntuu niin pitkältä? Paljon on ehtinyt jo tapahtua häiden jälkeen ja tuo elokuun viimeisenä ollut upea kesäsää on enää muisto, syksy on jyrännyt vahvasti parissa viikossa kehiin. Lehdet ovat alkaneet muuttua punaisiksi ja vettä tulee harva se päivä. Elokuun viimeinen oli samalla jotenkin täydellinen hääpäivä sekä todellakin kesän viimeinen päivä.

Kuvia selatessa kyyneleet toi silmiin parin onni. Niin monessa kuvassa se tapa, millä katsoivat toisiaan. Itketti katsella montaa rakasta ihmistä, ihanaa kun olivat paikalla. Kuristi kurkkua kun harmitti vieläkin esikoisen puolesta, mutta onneksi pääsi sentään paikalle. Itketti katsoa komeita veljiäni kuvissa, milloin mahtoi heistäkin aikuisia miehiä kasvaa? Miten sitä pitääkin aina pikkuveljiään… No, pieninä.

Kuvissa näkyi onnellisia ja iloisia ihmisiä, sekä valtava määrä halauksia. Hymyilytti, miten kumaraan parimetrinen veljeni joutui menemään halatessaan 93-vuotiasta, hieman jo kasaan painunutta mummoaan. Miten isot miehet halasivat onnellisina toisiaan. Miten monessa kuvassa pidäteltiin itkua liikutuksesta. Häät ovat ihan mielettömän ihania tapahtumia ja haikeana mietin, ettei ole häitä tiedossa varmaankaan aikoihin. Lähipiiri on nyt saatettu avioliiton onnelliseen satamaan, mielelläni kyllä pääsisin häihin taas!

Sen lisäksi, että toki sitä mielellään on itse onnellinen, on se onni, jota tunsin hääparin puolesta aivan ihanaa. On ihanaa katsoa nuoria, onnellisia ja rakastuneita ihmisiä, joilla on läheiset ympärillään juhlimassa. Kiitos juhlista upealle parille!

Tämä viikonloppu kaksi viikkoa häistä menee taas Jyväskylässä. Miten minusta tuntuu, että tässä välissä meni vähintään kaksi kuukautta? Tällä kertaa niskaan ei vedetä parhaimpia, tällä kertaa jalkaa nykäistään lenkkarit ja trikoot ja suuntaan ensimmäistä kertaa yksin puolimaratonille. Fiilis on vähän kumma. Vaikka yksinhän sitä juoksee aina, on tämä silti omituista. Saa nähdä kuinka käy, palaan fiiliksiin varmasti, kävi miten kävi! Tänäänkin mennään tunnemyrskyssä varmasti, mutta omaa päätä vastaan taistellen. Jalat jaksaa varmasti.

Halusin siis jakaa vielä onnellisia fiiliksiä ja toivottaa sydämiä kaikkien viikonloppuun! Mitä sinulla on mielessä tälle viikonlopulle? Tule heittämään läpyt Jyväsjärvelle, kannustus on aina ihan maailman parasta! <3

Kehutuin look ikinä

Terveisiä Pärnusta! Kotiuduin eilen myöhään sellaiselta luksusreissulta, ettei parempaa ehkä ole ollut. Kolme päivää elämyksiä, hotelliöitä, ihania ruokia ja suunniteltu ohjelma. On aika mahtavaa näin pienten lasten äitinä päästä reissulle, jossa ei tarvitse miettiä mitään. Ilmaantua vain paikalle. Kyydit, ruoat, tekemiset ja majoitukset on hoidettu. Täytyy muuten sanoa, että ihastelin monta kertaa sitä lämpöä, millä meidät otettiin joka paikassa vastaan. Virolaiset olivat aivan superystävällisiä ja lämminhenkisiä ja meidät halattiin tervetulleeksi joka paikassa. Jäi lämmin olo reisssusta. Ja jäi niin monta kuvaa ja kokemusta, etten tiedä mistä lähteä teille niitä purkamaan.

Siispä sulattelen hetken ja keskityn nyt ensisijaisesti sairastupaan, esikoisella on nyt viikko kuumetta täynnä. Yö meni yskiessä ja vien hänet tänään kolmatta kertaa lääkäriin. On sitten hätävarjelun liioittelua tai ei, mutta lapsi on ollut jo viikon poissa eskaristakin ja ihan superkalpea ja kurjana, täytyisi saada tauti taittumaan.

Mutta palataan hetkeksi viikonloppuun (tuntuu muuten että siitä on iäisyys) ja lookiin, joka minulla oli veljeni häissä. Oli hauskaa, miten hirveästi ihmisillä sattui olemaan sinistä päällä. Morsiusparin äideillä, kälyllä, kaasoilla, kavereilla, todella monella oli tummansinistä päällä. Tunsin itseni vähän huutomerkiksi kirkossa oranssissani, mutta kyllä kuulkaa sai mekko kehuja. Ja tukka. 93-vuotiaan mummoni mielestä näytin filmitähdeltä ja hän kehui minua joka käänteessä, olin ihan hämmentynyt. Olin nimittäin ajatellut, että look olisi ns. liikaa mummolleni, mutta päinvastoin.

Törmäsin mekkoon ihan vahingossa, kun selailin Saran blogia. Mekko näytti jotenkin niin väriseltäni ja ennen kaikkea mukavalta, että laitoin tilaukseen. En ole aiemmin tilannut Asokselta ja hämmästyin, miten tarkkaan siellä pystyi määrittämään kokonsa. Siellä kysyttiin jopa mitä kokoa käytän esimerkiksi Onlylta ja näin koko-opas suositteli minulle kokoa 36. Ja passeli oli! Mekko löytyy täältä, jos joku innostuu.

Mekossa oli monta ihan superkivaa juttua. Se oli helppo päällä, ei puristanut mistään. Se ei rypisty ja se heiluu nätisti tanssiessa. Se on pitkä, joten sukkiksia ei tarvittu, mikä on minusta ihan parasta. Vihaan ohuita sukkiksia! Kohtuullisen paksua kangasta ja lämmin se kyllä oli, eli hellekelillä olisi voinut olla tukalaa.

Halusin helpon ja näköiseni juhlalookin, joten päätin pyytää näyttävän kampauksen, joka vie huomion niin, ettei tarvita paljoa koruja. Malliksi vein kuvan kampauksesta, joka minulle on tehty vuonna 2015. Tästä tuli juuri sellainen kun toivoin, tuossa 2015 lookissani oli letit sivuilla, lauantaina letti tehtiin päälle. Ja lakkaa oli niin paljon, että tukka pysyi asennossa vielä sunnuntai-iltanakin!


mekko Y.A.S/ korkkarit CLARKS/ rannekoru OXXO/ korvikset CITYMARKETISTA (ehkä niillä joku merkkikin oli, mutten enää muista)

Ihan harmitti laittaa mekko kaappiin, voi kun voisin käyttää sitä taas! Mutta missä tuollaista voisi käyttää, jos juhlia ei ole tiedossa? Viitsiikö sitä seisottaa kaapissa vai onko se laitettava kiertoon? Viihdyin siinä niin hyvin, etten muista ikinä olleeni näin helpossa juhlalookissa.

Tyttöjen mekoista kysyttiin myös, ne olivat Zalandolta nämä mekot. Voi että säälittää tuo kuumeinen morsiustyttö, hän oli niin odottanut juhlia!

Sellainen look oli viime viikonloppuna, mitä tykkäätte? Viimeksi muuten poseerasin kuvaajalle tuossa kohtaa 14 vuotta sitten hääpuvussa, oli hassua olla siellä taas niin pitkän tauon jälkeen!

 

3 veen valitsema työhaastatteluasu

Nyt kun kirjoitan tätä, on 16 tuntia siitä, kun starttasin Visit Pärnun reissulle. Olen tavannut monta ihmistä, ketä en ole ikinä ennen nähnyt. Raahannut laukkua, syöttänyt alpakoita, jutellut, seilannut merellä, ties mitä. Ajatuksissa on monta postausta, mutta nyt on todettava, että täytyy mennä nukkumaan. Siksi en pysty mihinkään pidempään postaukseen, mutta olette moni kyselleet Instassa mikä paita minulla on päällä, kun olen nyt monta päivää vetänyt samassa mekossa. Kerron.

Kävelin torstaina kaupungilla esikoisen kanssa, olimme olleet lounaalla ja kävelimme Koskikeskuksessa sijaitsevan Muotikaarteen ohi. Kauppa, jossa en ole ikinä käynyt tai sieltä mitään ostanut, sellainen mummojen kauppa kun on ajattelin. Pysähdyin tuijottamaan ikkunassa olevaa mekkoa, kun kuopus kysyi mitä teen. ”Mietin pitäisikö äidin laittaa tuo mekko huomiseen työhaastatteluun” vastasin. JOOO kuului vastaus, äiti se on tosi nätti!

Lopun tiedätte. Menin sisälle, sovitin, oli kiva, kuopus kantoi sen kassalle ja kertoi niin äidin haastatteluista kuin tulevasta morsiustyttöhommastaan. Minä mietin, että mekko vaikutti samaan aikaan sellaselta, jota on kiva käyttää kuin siistiltä. Sellaiselta, jota on jo nyt käytetty niin ballerinojen kanssa, sukkisten ja maihareiden kanssa, nahkatakin kanssa, haastattelussa, brunssilla, kampaajalla, alpakoita syöttäessä, ihan siellä sun täällä! 3-vuotiaan rohkaisu oli siis paikallaan, se on kiva!


mekko ZEZE NORDIC/ kengät WONDERS/ korvikset LINDEX

Me jatkamme vielä pari päivää Visit Pärnun reissuamme ja seuraavaksi edessä olisi mm. supjoogaa. Huhhei, mittarissa +13. Mekko saa jäädä hotelliin odottamaan siis!

Jotenkin tuntuu, että viimeisen viikon aikana on tapahtunut niin paljon, ettei auta kuin kirjoittaa aiheita ylös paperille ja postata pikkuhiljaa. Jotenkin ihan hämmentävää tämä häätouhu, minun yksin reissaaminen ja esikoisen samalla kipeänä olo. Monta asiaa päällekkäin.

Mutta! Mitä tykkäätte mekosta, moni siitä kysellytkin? Josko tänään saisi vaihdoin vastauksia mm. starttirahasta?

P.S. OP-kodin arvonta on päättynyt, voittajaksi osui Merja. En ole saanut vastausta spostiin, joten odotan vielä perjantaihin 6.9.19 klo 18 vastausta ja sitten arvon uudelleen, jos en tavoita voittajaa!