Disney-kurpitsojen perinne jatkui!

Mehän emme vietä Halloweenia. En ole koskaan innostunut juhlasta, joka tuntui pitkään suomalaiseen yhteiskuntaan päälleliimatulta, kaupalliselta touhulta. Jotenkin olen halunnut siirtää perinteet omasta lapsuudesta lapsille, eikä silloin kyllä koulussa edes hiiskuttu asiasta nimeltään Halloween! Joten se ei ole ollut millään tavalla mukana omassa elämässä, eivätkä kauhuruoat tai koristelut ole tuntuneet omalta jutulta.

Mutta kuinka kovaa se onkaan tullut Suomeen! Myönnetään, onhan se kiva piristys pitkään ja pimeään syksyyn. Koulussa (eskari on koulun yhteydessä, eli sen myötä eskareillakin) oli tällä viikolla joka päivä Halloweenin vuoksi eri pukeutumisteemakin! E  Lasten myötä aloimme sen verran innostua asiasta, että neljä vuotta sitten ostettiin ekat kurpitsat ja kaiverrettiin ne silloin 2-vuotiaan esikoisen toiveen mukaisesti Nalle Puhiksi ja Arieliksi. Tai siis mies kaiversi. Ja miten onnistuikaan hommassa!

Tänä vuonna hän jo ehdotteli, että jos tekisi ihan sellaisen tavallisen irvistävän kurpitsanaaman, niissä Disney-jutuissa on niin kova homma. Hän siis mittaa netistä etsityn kuvan oikeaan kokoon, jotta se on juuri oikean kokoinen kurpitsaan. Piirtää sen läppärin näytöltä läpi paperille, piirtää sitten kuvan kurpitsaan ja näin se pikku hiljaa valmistuu. Ymmärrän, että työ on kova. Mutta mielessäni hehkui vielä viime syksyn upea Helinä-kurpitsa ja hihkuin, ettei voi lopettaa perinnettä, haluan Mikki Hiiren! Yllättäen esikoinen oli samaa mieltä miehen kanssa ja toivoi sitä perinteistä naamaa ja kuopus ehdotti kakka-emojin kaiverrusta kurpitsaan. KANNATAN KAKKAA! Kyllä on kova paikka yrittää täyttää kolmen naisen toiveet.

Lopulta mies taipui Mikkiini ja alkoi sitä väkästellä. Jossain vaiheessa laittoi luurit päähän ja työskenteli pod casteja kuunnellen. Hän tekee ihan kaiken mitä tekee valtavalla pieteetillä, todella huolella alusta loppuun. Se takaa sen, että yleensä lopputulos on hieno, oli kyse autonpesusta, taulun laittamisesta seinään tai kurpitsan kaivertamisesta. Mutta minun lyhyt pinna ja kärsimätön luonne ei voi kuin hämmästellä, miten toinen jaksaa keskittyä!

Ihaillessani Mikkiä mies lupasi vielä käydä uudelleen kaupassa, hakea uuden kurpitsan ja tehdä sen perusnaamankin. He tekivät sitten yhdessä esikoisen kanssa hänen piirtämänsä naaman ja kaikki olivat tyytyväisiä. 3 veekin ihaili valmiita kurpitsoja unohtaen kakkavaateensa.

Sen enempää meillä ei Halloweenia vietetty, mutta ovathan nämä nyt aivan ihania ja luovat tunnelmaa! Oli lapsen kuumeen vuoksi pakko jumittaa kotona, joten olipahan sitten aikaa tällekin taas. Niin kova perinne, että mies alkaa varmaan jo stressata ensi vuonna Halloweenia. Minkä Disney-hahmon keksimme ensi vuonna? Ja niin sääli, kun nämä kestävät kuitenkin suhteellisen vähän aikaa. Ovat aikamoinen kodin piristys! Valelin kurpitsat sisäpuolelta etikalla, sen pitäisi vähän parantaa säilyvyyttä, mutta ensi viikolla näille saa kuitenkin jo heittää hyvästit.

Nautitaan siis nyt! Perinteinen hautausmaalla käynti jäi nyt tekemättä kuumehommien vuoksi, mutta kurpitsaperinne jatkui! Ja tänään leivotaan sitten kurpisapiirakkaa urakalla.

Vietetäänkö teillä Halloweenia jotenkin? Kuka muistaa neljän vuoden takaa ekat Disney-kurpitsat?

Opiskelijoiden Halloweenit

Minä olen aina ollut aika paljon Halloweenia vastaan. Se on tuntunut niin kaupalliselta juhlalta krääsineen, mutta lasten myötä se on vähän rantautunut meillekin. Kaverit puhuvat siitä, joten kyllähän se tarttuu. Lapsi pyysi minua tänä syksynä hommaamaan hänelle kummitusasun ja aiemmin olinkin bongannut lasten Halloween-juhlan Ahlmanilta, jossa olisi vielä pukukisa. Kuulosti kivalta tavalta viettää lauantaita perheen kesken!

Lähdimme siis käymään eilen. Pukukisat oli ilmoitettu alkaviksi kello 14 ja 16 ja niissä piti olla pienten sekä isojen sarja. Kiiruhdimme paikalle ensimmäiseen kisaan ja meille todettiin, että siihen olisi pitänyt ilmoittautua alueen toisessa päässä olevassa kahviossa (?). Mitään ohjeistusta tähän ei annettu. Kisan tuomarointi tapahtui äänestämällä ja meille sanottiin (niin kuin monelle muullekin), että tulkaa takaisin kello 16. Olimme ajatelleet olla siihen aikaan jo kotona, mutta lapsi oli toisaalta pukukisaa odottanut joten…

halloween+kurpitsa taapero+halloween

Paikalla oli ällötyskuja, kahvio, satumetsää ja kauhukujaa, kasvomaalauksia sekä hirveästi ihmisiä. Meidän pienet eivät halunneet kummitusjuttuihin, joten käväisimme satumetsässä ja nautimme kahviossa herkut. Täytyy sanoa, että oli muuten älyttömän hyvät kuppikakut, pisteet siitä! Muuten tuntuu, että tapahtuma oli aika köykäisesti rakennettu ja sisäänpääsymaksukin oli. Koristelu oli ihan hienoa, mutta parhaaksi anniksi jäi kahvilan tuotteet.

Odottelimme sitten pihalla uuden kisan alkua, joka olikin eri tuomarointisäännöillä (lapset laitettiin valitsemaan suosikkinsa), eikä mitään isojen ja pienten sarjoja ollut. Tuntuu, että lapsi ei edes ymmärtänyt, että kisa oli ja meni.

halloween+kummitus halloween+kuppikakku halloween+koriste

Huh. Lopulta kaikkien odottelujen jälkeen reissumme kesti lähes viisi tuntia, olimme pukeneet ja riisuneet lapset varmaan viidesti edes takaisin ja olimme kaikki superuupuneita. Yritin suhtautua positiivisesti, juhla oli opiskelijoiden järjestämä ja rahat menivät hyvään tarkoitukseen. Saihan siinä ainakin ulkoilla ja olla yhdessä!

siskokset+racoon nokipannu+halloween

Yleensä olen tykännyt pyhäinmiestenpäivänä käydä hautuumaalla katsomassa kynttilämerta ja miettimässä rakkaita, mutta olimme liian uupuneita siihen. Tulipahan testattua elämäni ekaa kertaa jonkinmoinen Halloween-juhla ja voin sanoa, että uupumus tuli! :D No, saipahan olla kummitus kun pyysi! Silti tuntuu, että ensi vuonna keskitytään taas kaivertamaan Nalle Puh-lyhtyjä ja rauhoittumaan kynttilöitä ihaillessa.

Miten siellä vietettiin pyhäpäivää, olitko hautausmaalla käymässä? Oletko juhlinut yleensä Halloweenia? Ketään, joka kävi Ahlmannilla eilen?

Halloweenin kurpitsahulluus sekä arvontavoittaja!

Tiedättekö, kirjoitin ajatuksissani otsikkoon kurpitsavoittaja! En sentään kurpitsoja ala postittelemaan! :D

Mutta siis mikä kurpitsahulluus? Miehen innostus erilaisiin kurpitsankaiverrustekniikkoihin on ollut viikon verran valloillaan ja ensimmäisenä tehty Nalle Puh on jo aika nahistunut. Seuraavaksi täällä syntyi Ariel sekä Tiikeri, jotka mies teki eri tavalla kuin Puhin. Siinä missä Puh oli perinteisesti läpikaiverrettu, muut ovat koverrettu mahdollisimman tyhjiksi ja kaiverrettu vain pintaan. Näyttäisi siltä, että näin kurpitsa säilyy hyvänä pidempään!

Kurpitsan kaivertaminen vaatii kärsivällisyyttä ja pikkutarkkuutta ja on hauska katsoa miten keskittyneenä mies on niitä vääntänyt. Ensimmäisenä tietenkin leikataan kurpitsalta hattu irti, tyhjennetään sisus (lapsen Puh-haarukka oli kuulemma oiva ”kampa” siementen erotteluun) ja sen jälkeen hyväksi kikaksi säilyvyyden kannalta osoittautui huuhdella tyhjä kurpitsa sisäpuolelta etikalla.

Mallikuvat mies etsi netistä, mutta tietenkin ne tulee vielä sovittaa omaan kurpitsaan sopivaksi. Puh ja tiikeri syntyivät perinteisellä ”piirrä malli paperiin, leikkaa kuvio paperista irti ja tussaa se kurpitsaan”-tekniikalla, mutta Arielin mies teki painelemalla kuvan neulan avulla kurpitsaan. Itse kuvan kaiverrus tapahtui tosiaan poralla ja kaiverrusterällä ja viimeistely mattopuukolla.

Sitten vain kynttilä sisään ja ihastelemaan lopputulosta, täällä on oikea Halloweenin Disney-rivistö!

Minun tehtäväkseni jäi sisustat, eli kurpitsa ja sen siemenet. Sosekeitosta tuli takuumaistuvaa ja tänään kokeilin tehdä tiikeripiirakkaa, eli suolaista kurpitsapiirakkaa tiikerikurpitsan sisuksista. Pohjaksi tein huippuhyväksi havaitun pohjan, jonka ohjeen nappasin kaiman blogista (minä muuten isoon vuokaan tuplaan kaikki muut määrät paitsi voin).

Kurpitsan paiston oliiviöljyssä ja maustoin sekä lisäsin tilkan vettä. Kurpitsan lisäksi piirakkaan päätyi pinaattia, fetaa ja perinteinen kerma-munaseos sekä juustoraastetta. Oli muuten huippuhyvä makean ja suolaisen liitto!

Siemenistä parhaan herkun saa huuhtelemalla ne, pyörittelemällä öljyssä (meillä on käytetty tähän avokadoöljyä), lisäämällä suolaa ja pippuria ja paahtamalla uunissa 200 asteessa noin 10 minuuttia. Herkkua tulee!

Siis lyhtyjä ja kurpitsaherkkuja on syntynyt täällä, vaikkemme edes Halloweenia juhli. Mutta täytyy näistä kurpitsoista ottaa ilo irti varmasti jatkossakin, aikamoisia syksyn piristäjä vai mitä?

Sitten se arvontavoittaja: Syster P:n huiviarvontaan kertyi yhteensä 136 arpaa ja niistä arvottiin voittajaksi Ida/Chocoma! Onnittelut sinne, ilmoitatko minulle vielä sähköpostilla osoitteesi! :)

Itselleni tuli ihan surku, kun teitä oli niin monta osallistujaa ja voin palkita vain yhden. Mutta hei, ensi viikolla polkaisen seuraavan arvonnan käyntiin, joten pysykäähän kuulolla! Kiitos runsaasta osallistujamäärästä!

Kuka innostui,kurpitsoista, kaiverretaanko teillä lyhtyjä tai tehdään kurpitsaruokia? Vinkkaa joku hyvä, kurpitsaa piisaa vielä…!