Onko tämä pelkästään ihanaa vai ihan kamalaa?

Perjantaita ystävät! Sieltä se viikonloppu taas tulla humpsahti eteemme ja se onkin sitten viimeinen pätkä, joka saadaan viettää helteessä hetkeen. Onneksi näin, sillä mieheni on huhkinut sisällä odottaen lomaa ja lämpöä, niin saapahan nyt ne pari päivää edes. Sama itselläni, veri on vetänyt rannalle ja ulos ja olen välillä kärvistellyt läppärin kanssa pihalla peläten, että se ylikuumenee. Mutta käsi ylös, onko tämä hellepätkä ollut ihana? Vai ihan kamala? Kuka huokaisee helpotuksesta, kun se on kohta ohi ja sateet tulevat?

Helle on parasta

Kyllä, minä kuulun niihin, joiden mielestä hellettä ihanampaa ei ole. Toki ymmärrän, ettei se voi jatkua loputtomiin ja samalla näen, että luonto kaipaa vettä, muun muassa vanhuksilla on tukalaa, järviin alkaa kertyä sinilevää, lapset tappelevat selkeästi herkemmin, he meinaavat uuvahtaa kuumassa. Onneksi on saatu nauttia nyt. Uskaltauduin viikko sitten ekaa kertaa jumppaan sitten maaliskuun alun. Oli aivan ihanaa. Itketti siellä jumpatessa. Jospa pikkuhiljaa saisi takaisin sen kunnon ja voimat, mitä ennen kevättä oli! Eilen kävin samassa aamuysin jumpassa (on muuten aivan ihana aika jumpalle!) ja hymyilin polkiessani sinne hiki otsalla. Miten ihanaa on, että jo aamulla on lämmin! Se on etelänlomilla aivan parasta, hipsiä aamulenkille ja aamiaiselle lämmössä, joka muuttuu pikkuhiljaa päivällä paahtavaksi kuumuudeksi.

Helteen haittavaikutukset

Ymmärrän hyvin, että on todella paljon ihmisiä, jotka eivät välitä näin kuumasta. Tai mikä pahempaa, ihan oikeasti tulevat sairaiksi. Ja perusterveenkin täytyy olla aika tarkka nesteen saamisen kanssa. Luonto kaipaa vettä ja itse en ole kyllä pystynyt pitkiä lenkkejä kuumassa vetämään, kymppi on maksimi. Sitten alkaa vain pää kiehua. Viileämmässä on helpompi urheilla ja jaksaminen on parempaa. Sade on virkistävää, jos sitä ei ihan aamusta iltaan viikkotolkulla tule. Syöminen on kanssa vähän retuperällä, en itse pysty syömään kuumia ruokia, joten tulee syötyä salaatteja, vesimelonia, savukalaleipiä, kaikkea sellaista vähän naposteluhenkistä. Sadepäivänä voi ulkoilla sadekamppeissa ja keittää lämpöisen sopan päälle! Lapset jaksavat varmasti vähän viileämmässä paremmin aktiviteetteja mistä haaveillemme, kuten reissun Flow-parkiin. Kauanko siitäkin on puhuttu!

Uimarannalla olemme käyneet pari kertaa ja heittäneet talviturkit, mutta ihmismassa siellä on kyllä liikaa korona-ahdistuneelle. Eilen lapsi jäi isompien uimapatjan alle sukeltaessaan, onneksi olin ihan vieressä ja näin koko ajan. Parkkipaikkoja ei löydy ja vesiin kertyy jo sinilevää. Ensi viikolla saanee pulahtaa lämpöisessä vedessä ilman rannan hirveää ruuhkaa!

Odotatko helteiden palaavan?

Minä toivoisin, että vielä vähän saataisiin tälle kesälle hellettä. Tai jos ei ihan sitä, niin ainakin jotain aurinkoisia +20 päiviä. Olen niitä, jotka inhoavat hetkeä, kun pitää laittaa pitkät housut ja sukat. Sinnittelin kesäkengissä ja käärityissä lahkeissa vielä syyskuussa muistaakseni vuonna 2004 ja kaverini tokaisi tuolloin ”tiedän että siellä Kreikassa missä äsken olitte oli varmaan lämmin, mutta täällä on Katja jo syksy”. Muistan vielä sen kohdankin Tammelantorin laidalla, missä hän sen sanoi. 16 vuotta sitten. Luovutin, seuraavana päivänä laskin lahkeet, panin sukat ja umpikengät.


mekko GUESS/ korvikset MAJO DESIGN (saatu)/ hattu H&M/ arskat LE SPECS/ kengät PLAKTON

Mutta kiitos kesä siitä, että nyt on kolmas perjantai putkeen, kun mies heiluu kahden grillin taktiikalla, saamme taas toivottavasti ihanaa savukalaa ja voimme istua kesävieraiden kanssa pitkälle iltaan ilman, että pitää hakea toppatakki sisältä. Saunoa ja katsoa terassilla auringonlaskua. Se on ihanaa. Kesä ja kesävieraat. <3 Monet sanovat, ettei ole mitään turhempaa kuin säistä valittaminen (ei olekaan), mutta onko turhaa kiljua täällä miten ihanaa on ollut? Miten kevyt askel on ilman umpikenkiä? Miten tunsin niin syvää onnea pari päivää sitten, kun poljin päiväkodista kotiin kuopus pyöräkärryssä ja katselin hiekkatietä edessäni. Pyörä rohisi hiekassa, aurinko oli kuuma, tyttö istui kirjakasan keskellä (kirjaston kautta <3) kärryssä, kaikkialla oli supervihreää. Teki mieli huutaa ”rakastan sinua elämä!”, mutta päätin todeta mielessäni, ettei kukaan pidä ihan hulluna. Kuinka voi rakastaa sitä lämpöä ja vehreyttä.

Mutta ennen illan auringonlaskua kuitenkin päivän työt ja sitten Särkkään, onkohan siellä ihan hirveä jono Tukkijokeen? Miten sinun fiilikset, ihana vai kamala helle? Jäätkö kaipaamaan?

Hurlumhei-oloa ja kesämenoa

Parissa päivässä ollaan taas menty sinne sun tänne ja samalla ei minnekään, kun on oltu kotona ja saatu luoksemme veli perheineen pariksi päiväksi. Julkaisin sunnuntaina postauksen kesäkavereista ja tuntuu, että jo sata asiaa tapahtui sen jälkeen. Mutta kerron teille pari juttuja, joita olen tehnyt viimeisten päivien aikana ja joita suosittelen lämpimästi! Ja pari tylsempää, jotka on vain pakko tehdä.

  • Jälleen yksi Särkkä-reissu heitetty. Sain kunnian viedä tädin pienen ensi kertaa huvipuistolaitteeseen, nimittäin legendaariseen heppakaruselliin. Särkkä on aina yhtä ihana, vaikka heinäkuussa jonot ovat kyllä ihan eri luokkaa kuin kesä- tai elokuussa. Sieltä saa muuten lakupehmistä, joka on parasta mitä olen ikinä maistanut (en tykkää jätskistä yleensä, mutta tämä!)
  • Kävimme myös katujuna-ajelulla, jossa saa kivan läpileikkauksen Tampereen ytimestä ja voi jäädä jollain pysäkillä pois ja jatkaa taas seuraavalla kiekalla matkaa. Juna kiertää Särkän, Tampereen torit, Torni-hotellin yms. Hinta on aikuisilta 7 euroa, lapsilta 5 euroa, ei kovin paha. Olin ylpeä, kun tädin pieni nukahti ajelulla syliin. On ihanaa ottaa tämä tädin rooli, kun ei tarvitse esimerkiksi hoitaa yövalvomisia. Ymmärrän isovanhempia!
  • Laukontorilla syöty niin vohvelia kuin Ilopillerin salaattia. Suosittelen, Laukontorilla on hurjan ihanat ruoat!
  • Kuuman brunssi testattu. Se on aivan erilainen kuin vuosi sitten (jos satut lukemaan viime kesän kirjoitukseni blogista), mutta todella hyvä. Paahdettu selleri ja kebab-kastike, suolainen pannari, muikut, lohi, salaatit… Kaikki todella hyvää ja vähän erilaista! Ja jälkkärinä chia-vanukasta, tykkään!
  • Marjoja ahmittu. En nyt oikein ymmärrä miten olen aiempina vuosina niin määrätietoisesti kerännyt pihamme vatut pakkaseen. Nyt tungen kaikki suuhun tai puuroon, ei niitä malta pakastaa!
  • Rannalla käyty. Olikin sitten kylmä, mutta lapset uivat ja tädin pieni innostui selkeästi vedestä! Montako kertaa olen jo maininnut tuon pienen tytön?
  • Viime yönä perhe jaettu kahtia. Isä ja tytär menivät telttaan ihan kotipihalle ja me kuopuksen kanssa parisänkyyn. Teltassa tuntuivat nukkuvan paremmin, meillä vähän ilta sisällä venähti. Mutta tytöt olivat molemmat innoissaan saadessaan huomiota ja 6-vuotias ei kaivannut sen ihmeempää telttailua. Se oli hänelle luvattu, mutta jäi miehen loman aikana toteuttamatta, pihatelttailu onnistuu työviikollakin. Suosittelen! Tai no, en minä siellä teltassa nukkunut, mutta tuntuivat olevan tyytyväisiä.

Sitten niitä perusarkeen kuuluvia juttuja:

  • Parin päivän aikana jolkotettu 17 kilometriä ja pyöräilty kovaa 8 kilometriä. Kun ensin lomailee aika vähillä urheiluilla ja sitten rykäisee, tuntuu kroppa olevan vähän ihmeissään. No, tästä se isompi urheilumäärä taas lähtee! Ja ehkä syyskuun puolimaratoni?
  • Pyykkiä pesty 5 koneellista päivän aikana. Kun oli paljon yövieraita, tuli paljon lakanapyykkiä ja kaikki pyyhkeetkin uusin. Mutta kuulkaa, lakanat kuivuvat tällä kelillä ulkona tunnissa! Näin viime yönä unta (joo, hurjat unet), että pesin onnessani vielä täkit ja tyynyt. Ehkä sekin pitäisi taas tehdä! Pienet on ilot!
  • Marjoja täytyisi pakastaa lisää. Laitoimme 20kg mansikkaa ja yksi rasia jo syöty, veikkaan, ettei tuo määrä riitä puoleenkaan talveen.
  • Olen matkakuvia plärätessä ja viikko Kroatian jälkeen kärsinyt matkakuumeesta. Mmmm. Sitten olen miettinyt, että ihmisen täytyy ammentaa arjestaan ja keskittyä siihen. Miten aina veri vetää reissuun ja sitä jaksaa paremmin, kun vaikka kuukausienkin päässä on reissu odottamassa? Seuraavasta ei tietoa, mutta yritän nyt ammentaa siitä arjesta.
  • Olen alkanut valmistella puhetta pikkuveljeni häihin. Hänen, joka oli itse naimisiin mennessäni 14-vuotias. Sama kirkko ja juhlapaikka kuin meillä 14 vuotta sitten, pelkästään sen kirkon ajattelu saa itkemään. Puheen aloittaminen on saanut itkemään. Toivon, että tässä käy niin kuin toisen veljen häissä pitämässäni puheessa – luin sen kotona itsekseni niin monta kertaa parkuen, että kyyneleet olivat jotenkin jo ehtyneet ja selvisin hääpäivänä esiintymisestä vain hieman nieleskellen!
  • Miehen käsi. Mietin häntä eilen juostessani koko ajan ja kaipasin kovasti yhteisiä lenkkejämme. Kädessä on vielä kova työ, jotta se esim. jonain päivänä vielä suoristuu ja täryytys on saanut sen vielä särkemään, vaikka leikkauksesta tulee kohta 7 viikkoa. Voi että, toivottavasti päästään pian lenkille yhdessä!
  • Tajusin veljeni puheiden myötä, että ensi viikolla on elokuu. Tuli vähän puskista. Joten jonottelin sinnikkäästi kasvatus- ja opetuspalveluihin selvittääkseni, olenko ilmoittanut, että kuopus on 10 päivän sijaan jatkossa 15 päivää päiväkodissa. Sehän alkaa ihan juuri! Ja asia oli kunnossa, turhaan hätäilin.
  • Olen kilpailuttanut puhelinliittymääni. Olen maksanut ihan tyhmästä liittymästä ylihintaa vuoden ja ihmetellyt, kun ulkomaan paketti loppuu heti. Äh! Nyt saa kyllä DNA jäädä!
  • Olen tilannut Wilkakselta ekat leggarit ja pitkähihaiset lapsille syksyä ajattelen. Viimeistä lastenvaatekokoa 134/140cm viedään esikoisella. APUA!

Ja ne jännemmät parin päivän tapahtumat:

  • Esikoiselle ostettu koulureppu. Oi voi. Lupasin hänelle pari päivää kaksin elokuussa, kun pienemmällä alkaa jo päiväkoti. Saa valita mitä tehdään. Kuulemma Särkkään ja vain hurjiin laitteisiin ainakin! Ei enää ikinä possujunaa! :D
  • Kuopus kokenut kovaa mustasukkaisuutta. Jotenkin ajattelin, ettei lapsi joka on aina tottunut jakamaan olisi niin mustasukkainen kuin esikoinen, mutta apua. Hän itki lohduttomasti, ettei äiti saa pitää serkkuvauvaa koko ajan sylissä ja selitti vieraiden lähdettyä, että oli pakko olla mustasukkainen, jotta saisi äidin ja isän kanssa omaa elämää. Halusi kuulemma olla vauva. Vielä viime viikolla suuttui, jos vauvattelin. <3
  • On saanut olla ilman sukkia! Sandaaleissa! Minulla on edelleen näitä sekä Kreetan että Kroatian asukuvia ties kuinka. Suomessakin on yhdet otettu mm. juhannuksena, eli kuukausi (!!) sitten, mutta juurikaan ei ole Tampereella kuvattu koko kesänä. Pelkään että osa kuvista jää koneen uumeniin, eihän näitä kehtaa enää syyskuussa käyttää. Mutta nyt on helleeeeeee!


toppi VILA/ shortsit CUBUS/ kengät ja hattu H&M/ arskat LE SPECS/ korvikset LINDEX

Ajattelin aloittaa tänään aamun jumpalla ja lapsiparkilla, mutta katsottuani että tämä olisi ainoa helleviikko ja lasten vikoja lomaviikkoja, päätin antaa olla. Juoksen sitten taas illalla, kun aurinko laskee, se on parasta! Nyt saa yrittäjyyshommatkin odottaa sen hetken, kun lapset ovat kotosalla, nyt nautitaan lämmöstä, yhdessäolosta ja marjoista. Uskaltaisikohan sitä uimaan, olen käynyt kerran järvessä ja senkin saunasta tänä kesänä.

Oliko tuttuja juttuja? Miten sinä meinaat käyttää tämän viikon hellepäivät, mitä suosittelisit?