Linnan kuningattaren lempirafla Ventuno!

Pidimme perinteistä kiinni äitini kanssa suunnatessamme Kaija Koon Hartwall-areenan keikalle. Edellisestä kerrasta Areenalla sekä Tomi Björkin Bronda-ravintolassa oli kulunut neljä vuotta. Nyt suuntasimme ennen keikkaa syömään uudehkoon, Tomin sekä Matti Wikbergin Ventunoon, joka löytyy Designmuseon vierestä Korkeavuorenkadulta. Se sijaitsee Ohranan talossa eli tsaarin ajan salaisen poliisin rakennuksessa. Rakennus oli toiselta puolelta remontissa ja ikkunan takana hipsivät työmiehet meinasivat viedä huomioni pariin otteeseen, mutta sisäpuolella oli oikein lämmin ja niin sanotusti jämpti tunnelma. Astuimme nälkäisinä sisään jo vähän ennen viittä jolloin keittiö aukesi iltaa varten ja hipsin tutkimassa paikkaa kännykkäni kanssa. Järkkäri ei päässyt reissulle mukaan, joten pahoitteluni puhelimella otetuista kuvista.

Marraskuun illassa palavat kynttilät, ikkunan takaa suhahtava ratikka ja ihana iso napolilainen puu-uuni toivat tunnelmaa paikkaan. Aloitimme illan bellineillä ja sanoisin, että oli ehkä paras sellainen, jonka olen maistanut. Persikkapyre oli ihanaa! Päädyimme aika äkkiä ruokavalinnassamme maistelumenuhun, joita oli valittavana kaksi eri kokoista. Otimme niistä pienemmän ja sen kanssa viinipaketin, jonka sai myös jakaa. Kiva ehdotus tarjoilijalta oli puolittaa se, niin hinta ei nouse niin korkeaksi ja juotavaa ei tule niin isoa määrää yhdelle.

Ventunossakin mennään samalla periaatteella kuin muissa Björkin ravintoloissa, eli ajatus on jakaa annoksia, mutta jakamattakin pärjää. Minä skippasin punaisen lihan menussa, eli kaksi maistelumenun seitsemästä annoksesta piti muokata, mutta se ei ollut ongelma.

Sitten vain ensimmäisen ruoan kimppuun, järjestys oli eri kuin netissä löytyvässä versiossa. Ensimmäisenä äitini maisteli siis fenkolikeksiä ja mausteista makkaraa, minä sain puolestani katkarapua ja mustekalaa simpukankuoressa. Oli muuten hurjan kaunis annos, äiti puolestaan kehui kovasti makkaran makua. Illallinen jatkui ihanan maukkaalla risottopallolla ja seuraavaksi pöytään tuotiin suoraan uunista juustoinen leipä, jossa oli kolmea eri juustoa. Voitte uskoa, kuinka hyvää oli.

Olimme etukäteen miettineet kuinka pieniä tai isoja ovat maistelumenun annokset ja kaikki olivat kohtuullisen pieniä ja ihanan erilaisia makuja. Seuraavaksi saimme maistella raakaa kuningasmakrillia ja oliivia, joka omasta mielestä oli menun ehkä tylsin osio. Sitten tuli se, joka pamautti mahat kunnolla täyteen, eli pasta. Menuhun kuuluva haudutettu häränrinta oli äitini mielestä menun parhaita annoksia ja todella maukas. Minä sain puolestani sienipastaa ja jäin kyllä kaipaamaan siihen enemmän suolaa tai makua. Se oli niin ulkonäkönsä kuin makunsa puolesta aika halju. Kun kerroin asiasta tarjoijalle, hän kertoi että yleensä moittimista tulee liiasta suolasta. Äitini testasi sieniversion myös ja oli kyllä samaa mieltä mauttomuudesta.

Viimeinen lämmin ruoka oli paistettua kalaa, sinipallas frittereitä ja peruna-kaalipaistosta. Tämä annos oli taas puolestaan todella ihana. Illan kruunasi sitruunapiirakka ja karhunvatukkasorbetti, olimme molemmat annoksesta naama muikeana. Hurjan hyvää! Ja vaikka kyseessä oli jo seitsemäs ruokalaji, sen jaksoi hyvin ja sitruuna oli ihanan kevyttä ja raikasta monen ruokalajin jälkeen. Tänne kannattaa mennä jo pelkästään tämän takia! Jälkiruokaviinikään ei ollut makea ja tuhti kuten monesti, vaan punainen ja pirskahteleva, todella nappi valinta sekin!

Tarjoilijamme oli ihanan napakka ja täsmällinen, ainoa mitä jäimme kaipaamaan oli tarkempi avaus viineistä. Ne vain tulivat laseihin ilman sen tarkempia kertomuksia tai maisteluita. Toisaalta kivan rentoa. Kokonaisuus oli niin hyvä ja jälkkärikin ihan yliveto, että annoin anteeksi välissä tulleen mauttoman pastan. Seitsemän ruokalajin setin jaksaa kyllä hyvin syödä, isompi menu olisi jo tehnyt tiukkaa.

Italialaiseen keittiöön nojaava Ventuno tarjoilee kaikkea aamiaisesta illalliseen, eli siellä voi vierailla moneen vuorokauden aikaan. Remontti talossa valmistuu vuodenvaihteessa ja siihen valmistuu 60 luksusasuntoa, joten oven takana häärivät työmiehetkin ovat pian poissa. Niin ja miksi otsikoin tämän postauksen näin? Koska idea ravintolasta tuli jostain Tanssii tähtien kanssa ohjelmasta, jossa äitini oli kuullut Jaana Pelkosen sanovan Ventunon olevan hänen lemppareitaan. Itsenäisyyspäivänä Jaana puolestaan kruunattiin Linnan juhlien kuningattareksi ainakin iltapäivälehtien mukaan, joten näin me kävimme testaamassa kuningattaren lempparin.

Suosittelen lämpimästi, käy sinäkin! Ihana idea vaikka joululahjaksi istua pitkän kaavan mukaan maistelemassa! Onko kokemuksia paikasta? Ja kiitos äiti upeasta synttärilahjasta!

Ensimmäinen visiitti

Jotenkin hassua, että olen käynyt joulutoreilla niin Tsekeissä kuin Saksassakin, mutta oman pääkaupungin joulutori on kokematta. Olen aina käynyt joulukuun visiittini Helsingissä niin kiireisellä aikataululla, etten ole ehtinyt sinne kurvata. Oikea häpeäpilkku tällaiselta jouluihmiseltä ja joulutorien rakastajalta kuten minä! Suorastaan asun Tampereen joulutorilla joulukuun, joten täytyihän minun joskus päästä näkemään Helsinginkin versio!

Senaatintorilla pidettävät Tuomaan markkinat avautuivat eilen kello 10 ja pian avaamisen jälkeen lompsin mökkien välissä äitini kanssa. Keli oli mielettömän upea ja aurinko valaisi takana näkyvän Tuomiokirkon, kojuissa alkoivat ensimmäiset kaupat käydä ja me tutkailimme tarjontaa ja nuuskimme tuoksuja. Ihanaa joulufiilistä!

Omat suosikkini löytyivät pian ja toin miehelle kotiin Lappeenrannasta kotoisin olevaa Lehmus-roasteryn Kettu-kahvia kojusta numero 100 sekä ostin herkkuja maisteltavaksi Chjokon mökiltä numero 70. Aivan järjettömän hyviä, Helsingissä käsintehtyjä suklaita olivatkin! Nukenvaatteet sekä samassa kojussa olleet prinsessapyyhkeet pysäyttivät meidän myös, voi olla, että joulupukki saattaa paketoida tytöille Frozen-kasvopyyhkeet pukinkonttiin!

Ehkä mielenkiintoisimmat koristeet löytyivät karusellin lähistöltä (menin jo unohtamaan yrittäjän nimen), mutta bongaatte ne kyllä. Siellä mökissä roikkui muun muassa hampurilainen, sushi, soijapullo ja kurkkukuusenkoristeita! Kyllä pistivät hymyilyttämään pakkasessa, sushikuusi! Suosittelen kurkkaamaan!

Tuomaan markkinnoilla on käsitöitä, lahjaideoita ja herkkuja vaikka millä mitalla, lisäksi siellä on iso ruokapiha herkuttelua varten. Istahdimme upeassa auringonpaisteessa glögille lämpölamppujen alle ja kuuntelimme joululauluja samalla.

Markkinoilla voi lisäksi tavata joulupukin päivittäin ja tiedättekö mikä on ihan ykkösjuttu? Tuomaan markkinoilla voi saunoa! Joo-o! Sauna on puulämmitteinen sekasauna ja sinne mahtuu kerrallaan 15 saunojaa. Olisin rynnännyt sinne kiljuen, jos se olisi ollut jo auki, sauna valitettavasti aukesi vasta kello 14 kun minä jo istuin bussissa kotimatkalla. Miettikää miten ihanaa olisi istahtaa saunaan joulutorilla! Kuunnella joululauluja pimeässä, tuijotella Tuomiokirkkoa ja fiilistellä. Voi vieläköhän pääsisin siellä käymään ennen joulua? Sauna on auki keskiviikosta sunnuntaihin ja saunamaksu on 5 euroa.

Saimme torin kierrettyä kohtuu väljään aikaan ja yksi joululahja, suklaat ja kahvit laukussa poistuimme joululaulujen saattelemana. Olin iloinen, että vihdoin pääsin käväisemään Tuomaan markkinoillakin. Suosittelen lämpimästi, ohjelmaa piisaa, samoin kuin herkkuja ja joulutunnelmaa.

Tiedättekö missä olin sitten iltapäivällä? No kotikaupungin joulutorin avajaisissa, haistelemassa pähkinöiden tuoksua ja syömässä kauden ekaa riisipuuroa. Lapseni esitti joulupukille toiveen yksisarvisesta (sellaisesta limaa kakkaavasta, you know) ja torilla esiintynyt Anne Mattila ilmoitti toivovansa samaa. Joulupukki kuuli nyt sitten molempien toiveet.

Kyllä joulukuu ja rauhoittuminen tunnelmaan on ihanaa aikaa, oletteko samaa mieltä? Oletko menossa Tuomaan markkinoille?

Kohuttu Amos Rex lasten kanssa

Alkusyksystä aukesi Helsingin keskustaan uusi kohuttu museo, Amos Rex. Se tuli ainakin omassa somessa jatkuvasti vastaan, mutta näin lähinnä kuvia – en kuullut juurikaan mielipiteitä oliko se käymisen arvoinen. Äitini oli saanut suosituksia siitä, että Amoksessa on paljon hauskaa lapsillekin, joten hän oli päättänyt viedä meidät sinne risteilyn jälkeen. Helsingin ytimessä, Sokosta vastapäätä oleva Amos Rex on helppo saavuttaa ja sinne suuntasimmekin suoraan satamasta, kun olimme koukanneet viemään tavarat rautatieasemalle säilytykseen.

Mikä siis on Amos Rex? Se on taidemuseo, jossa menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus kohtaavat. Poikkeuksellisesti uudet, elokuun lopulla avatut näyttelytilat sijaitsevat maan alla ja näyttelystä vastaa aina loppiaiseen 6.1.2019 asti japanilainen teamLab. Uusien näyttelytilojen lisäksi Amos Rexiin kuuluu vuonna 1936 rakennettu Lasipalatsi, elokuvateatteri Bio Rex sekä näyttelytilan katto, joka avautuu Lasipalatsin aukiolla isoina kumpuina. Niihin muuten näytti kiipeilevän niin lapset kuin aikuiset!

Lähdin ihan ummikkona kohti Amos Rexiä ja hämmästyin, kun ovella oli jono keskellä arkipäivää. Menimme jonon perälle ja oletimme, ettei se kauaa kestä, mutta saimmekin yllättyä positiivisesti. Ystävällinen henkilökunnan jäsen haki meidät ulkoa käsin ja näytti, mistä pääsee lastenrattaiden kanssa esteetöntä reittiä sisälle (ja hei jonotta!). Emme siis joutuneet kokeilemaan jonon kestoa tai sen enempää pienten lasten pinnan kestoa. Kiitos tästä!

Pääsyliputkin yllättivät iloisesti, sillä tuosta 18 euron hinnasta sai -20% alennusta Danske Bankin kortilla, lapset olivat ilmaisia. Painuimme maan alle ja hämmästyin miten paljon ihmisiä paikalla oli! Suuntasimme sisälle tutkimaan teamLabin näyttelyitä ja jumituimme pisimpään tilaan, jossa krokotiilit, linnut ja kukkaset menivät pitkin seiniä ja lattioita. Kuvaaminen tuossa valossa oli aika mahdotonta, mutta tässä teille pari maistiaista! Asiaa vaikeutti vielä se, että 2-vuotiasta alkoi jännittää lattialla liikkuvat krokot ja hän halusi olla sitten sylissä.

Vuonna 2001 perustettu teamLab sulkee sisälleen noin 500 ihmistä ja näyttely on teknisesti erittäin haastava järjestää. Uskon! Tiedättekö nimittäin miten nuo krokot ja kukat syntyvät? Ne väritetään keskellä näyttelyä ja skannataan ja hetken päästä seinällä voi nähdä oman liskonsa juoksemassa. Niin paljon niitä on, että bongaaminen saattaa olla haastavaa, mutta laite skannaa vain ääriviivojen sisälle piirretyt jutut, eli 2-vuotiaankin värittämä hyvin punainen lisko ilmestyi ihan liskon näköisenä seinälle! Wau! Ja jokainen hahmo tekee jotain riippuen siitä, tallotaanko sitä, saako se syötävää jne. Kukan terälehdet hajoavat, krokotiili syö sammakoita ja näin ihmiset tekevät piirrustuksillaan ja liikkumisellaan koko näyttelyn. Aika huima innovaatio (ja teknisesti niin käsittämätön juttu, etten edes yritä käsittää!).

Emme jonottaneet näyttelyssä olevaan Crowsiin, jota on mainostettu näyttelyn vaikuttavammaksi, sillä lapset uuvahtivat tuolla piirrustusmaailmassa jo niin. Crows on tilataideteos, joka herättää katsojassa fiiliksen ympäröivistä variksista. Sinnekin oli jono ja mietimme, josko pienin kokee sen liian jännäksi. Mutta ehdottomasti muuten suosittelen käymään myös lasten kanssa, pääsy on tehty helpoksi, lapsille ilmaiseksi ja oman piirrustuksen herääminen eloon – onhan se nyt täysin käsittämätöntä aikuisellekin! Olimme vaikuttuneita!

Kuka on käynyt kurkkimassa näyttelyn, oliko lapsia mukana?

Amos Rex
Mannerheimintie 22-24
maanantai 11-18
tiistai suljettu
keskiviikko 11-20
torstai 11-20
perjantai 11-18
la – su 11-17