Kevätkodin kevätuutuuksia Helsingissä

Kuinka moni on ollut innoissaan maaliskuussa palanneesta lumesta ja pakkasesta, kuinka moni järkyttynyt? Itse kuulun siihen kastiin, jonka mielestä kevät ei kuulu helmikuuhun, eikä varsinkaan vesisade ja nautin kovasti palanneesta kevättalvesta. Helmikuu on kuitenkin se kuukausi, jolloin huomaa selkeästi päivän pitenevän ja auringon paistavan. Helmikuussa julkaistaan monet kevään uutuusmallistot lastenvaatteista sisustukseen ja hei, helmikuussa kauppoihin tulevat tulppaanit!

Kävin useammassa kevättapahtumassa helmikuussa ja yhdestä viehätyin aivan erityisesti. Jaoinkin silloin suorilta fiiliksiäni Instan puolella storieseissa tuosta kuukauden takaisesta tapahtumasta. Silloin julkaistiin Vallilan kevätuutuuksia ihan uudenlaisessa muodossa – pääsin helsinkiläiseen kotiin tutkimaan niitä! Oli lakanoita, astioita, verhoja ja kankaita, vaikka mitä sisustusjuttuja esillä. Miksi tuo tilaisuus viehätti minua aivan erityisesti? Ensinnäkin Vallila on yksi suosikkejani, joita hommasin opiskelijakotiimme 15 vuotta takaperin. Toisekseen muun muassa uudet kaupunkikuosit ovat vieneet sydämeni, Tammerkosken, Aurajoen ja Jyväsjärven muodossa. Kolmanneksi tuo tilaisuus helsinkiläisessä kodissa oli aivan omaa laatuaan ja koti aivan täydellinen.

Olen aina sanonut, että unelmakotini ei ole omakotitalo maalla, vaan kivitalo Helsingissä kerrostalossa. Uskon, että tähän vaikuttaa paljolti mummolani, joka on säilynyt samanlaisena kohta 65 vuotta vanhassa kivitalossa Helsingissä. Rakastan isoja ikkunansyvennyksiä, ikkunasta näkyviä ratikoita ja muuta, mitä liitän noihin taloihin. Tämä asunto, jossa järjestettiin Vallilan kevättilaisuus sijaitsi Viiskulmassa ja narisevat lautalattiat, ikkunasta näkyvät kaupunkimaisemat ja isot ikkunasyvennykset olivat täydellisiä!

Vallilan kevätuutuuksissa on samoja vahvoja kuoseja kuin mihin merkillä on totuttu ja innoitusta on haettu mm. Meksikosta, joka näkyi erityisesti makuuhuoneessa. Kevään trendi ovat voimakkaat ja vahvat värit, joita olen kyllä nähnyt monessa eri kevätlanseerauksessa. Myös luonto ja siihen viittaavat printit ovat tänä keväänä kova sana! Omia suosikkejani oli turkoosi ja pinkki ja yhtä lailla tuo mustavalkoisuus. Tai oikeastaan se mustavalkoisuus yhdistettynä vahvoihin väreihin. Ihania juttuja!

Onko sinulle iskenyt sisustusinspiraatiota kevään myötä? Viehättääkö näissä kuvissa joku?

P.S. Helmikuun asuäänestyksen voitti yhdellä äänellä asu numero 1, jossa on pitkään myynnissä ollut takki. Suosikki, jonka ostin neljä vuotta sitten Tukholman Desigualin alesta, mutta joka on jäänyt aika isoksi. Vetäisin hetken mielijohteesta päälle ja vei sitten koko potin. Ehkä hyvä ettei ole mennyt kirppiksellä kaupaksi! Kiitos äänestäneille! Arpaonni suosi puolestaan Mirkaa, onnea sinne!

Täysin uudenlainen treenikonsepti – innostaisiko heimolaisuus?

Voi että kuulkaa. Olen viime vuosina ollut aika monessa mediatilaisuudessa ja yksi mieleenpainuvimpia on ollut elokuinen Lidlin reissu, jossa trikoot jalassa pyöräiltiin ja melottiin. Että nautin, kun sai juttelun ja kuvailun lisäksi urheilla! Kun sain kutsun Trib3-treenipaikan ennakkotilaisuuteen, olin ihan into piukeana. Pääsisin treenaamaan ja vetämään kovaa! Muutama päivä ennen tuota tilaisuutta ääni lähti. Se oli pitkälti poissa vielä, kun saavuin viime maanantaina avattuun, Töölöntorin vieressä sijaitsevaan rouheaan treenimestaan. Toiveikkaasti vielä vaihdoin treenikamat ja ajattelin, että josko teen rauhaksiin, mutta briefiä kuunnellessani totesin, ettei tule mitään. Tämä on treeni, joka kannattaa tehdä täysillä ja tiedän, etten pysty himmaamaan. Luovuin ajatuksesta treenata niin puolikuntoisena ja tyydyin kuvailemaan ja katselemaan. Oli muuten järkyttävän vaikeaa, pakenin välillä pois salista kun teki niin mieli hikoilla. Kun näin, miten Coaching Kira-blogia pitävä Kira alkoi hikimäärän noustessa laulamaan ääneen ja teki selvästi täysillä, tiesin, että juuri noin minäkin tekisin. Salissa soivat biisit olivat ihan huikeita ja kannustivat tekemään parhaansa.

Mutta peruutetaan hieman. Mikä ihme sitten on Trib3-sali, ihan uusi konsepti Suomessa? Ensimmäinen paikka avattiin nyt Töölöntorin kulmille, entisen elokuvasalin Adlonin tiloihin. Paikkaan oli jätetty industriaalinen sisustus ja hieno henki, lisäksi valot olivat aika hämärällä. Ainoa mikä allekirjoittanutta tökki, oli aulassa soiva musiikki. Se oli liian kovalla ja kun halusin kysellä uudesta konseptista ja ääni oli puoliksi poissa… Tiedätte.

Hipsin tutkimaan pukuhuoneen, joka sekin on hyvin pelkistetty ja jätetty betoniseinälle. Sitten olikin aika kurkkia saliin, olimme ensimmäisiä, jotka sinne astuivat. Komeassa valaistuksessa oli rivissä kahvakuulia, step-lautoja, juoksumattoja ja käsipainoja. Trib3-treenissä tehdään 45 minuutin HIIT-treeni, jossa nostetaan sykettä juoksumatolla ja siirrytään sitten vauhdilla tekemään esimerkiksi punnerruksia, kahvakuulaheilautuksia tai burpeeta. Tämä jo kertoo, että maksimisykkeen treeni on. Treenejä on erilaisia: on alavartalosetti, koko kropan treeni ja niin edelleen. Jokaisella valmentajalla on omat liikkeensä, joten kokovartalotreenikään ei ole aina sama, jonkin konseptin treeni, vaan valmentajat saavat muokata niitä mieleisekseen.

Katselin 20 minuutin näytetuntia, jonka jälkeen näkyi aika punaisia naamoja. Kovaa siis mennään, toki saa itse säätää juoksumaton vauhtia pienemmälle, ottaa pienempiä painoja tai vaihtaa esimerkiksi helpompaan punnerusasentoon, joten mukana pärjää monentasoinen treenaaja. Katsellessani mietin, että ehkä ihan alusta treeninsä aloittava olisi vähän ulkona kuvioista, kun nopealla tahdilla huudetaan seuraava liike. Entä jos ei tiedä mikä on burpee? Minulle jäi epäselväksi, onko mitään opastuksia tiedossa vai täytyykö ihmisillä olla vähän treenitaustaa tietääkseen kaikki liikkeet. Äkkiähän sen kyllä näkee, mitä vierustoveri tekee. Lisäksi kuulin naisihmisiltä kommenttia, että paljon tehdessä vitosen painot olivat vähän liikaa, ne olivat siis pienimmät tarjolla olevat.

Lisäksi treeniin saa sykevyön rintaansa, josta näkee edessä näytöllä kaikkien salissa treenaavien sykkeet. Tämäkin on vähän niin ja näin juttu mielestäni, sillä jokaisen sykealueet ovat niin valtavan erilaiset ja päivät erilaisia. Olen itse vetänyt tismalleen saman juoksutreenin viikosta riippuen sykkeellä 160 tai 142. Kannustaako se siis, että joku vetää hurjilla sykkeillä, jos oma sykealueesi on alhainen? En tiedä, mutta voisin suoraan sanottuna pitää sykkeet itseni tiedossa.

Treenin jälkeen voi aulaan siirtyä vaikka palauttavalle smoothielle, jotka olivat hurjan hyviä ja lisäksi salille on tulossa A-oikeudet, eli halutessaan voi jäädä treenin jälkeen skumpalle. Jännä ajatus, olisi kivaa kuulla tekeekö moni näin. Maistelin treenejä katsellessani ihania Reloven herkkuja, joita muuten suosittelen todella lämmöllä, vastapäätähän löytyy myös Reloven kahvila ja kirppis.

Vaikka julkisista sykkeistä en innostunut, niin itse treenistä innostuin hurjasti. Hyvin perusliikkeillä vedettävä HIIT-treeni, joka on varmasti omiaan vaikka kerran viikossa muiden treenien joukkoon, kun haluaa niistä itsestään kaiken irti! Ihanaa, ettei jokainen tunti ole jonkun konseptin mukainen vaan ohjaajat saavat päättää itse sisällöistä! Ja tiedättekö mitä? Jos ette pääse Helsinkiin treenaamaan niin ei hätää, samanlainen keskus avataan Tampereelle Tampellaan näillä näkymin huhtikuun alussa. Koska saimme treenikortit matkaamme, voit olla varma, että minuun törmää Tampereen treeneissä. Haluan niin kokea tuon fiiliksen, kun mennään kovaa ja ohjaaja sekä musat kannustavat eteenpäin.

Eka kerta on ilmainen, eli kannattaa käydä testaamassa, muuten treeni maksaa 20e/kerta. Treenaajista otetaan polaroid-kuva seinälle, jonka myötä sitä sitten kuuluu heimoon, kenen kanssa hikoilla yhdessä.

Miltä kuulostaa, innostaako heimolaisuus? Oletko törmännyt maailmalla tähän konseptiin?

Linnan kuningattaren lempirafla Ventuno!

Pidimme perinteistä kiinni äitini kanssa suunnatessamme Kaija Koon Hartwall-areenan keikalle. Edellisestä kerrasta Areenalla sekä Tomi Björkin Bronda-ravintolassa oli kulunut neljä vuotta. Nyt suuntasimme ennen keikkaa syömään uudehkoon, Tomin sekä Matti Wikbergin Ventunoon, joka löytyy Designmuseon vierestä Korkeavuorenkadulta. Se sijaitsee Ohranan talossa eli tsaarin ajan salaisen poliisin rakennuksessa. Rakennus oli toiselta puolelta remontissa ja ikkunan takana hipsivät työmiehet meinasivat viedä huomioni pariin otteeseen, mutta sisäpuolella oli oikein lämmin ja niin sanotusti jämpti tunnelma. Astuimme nälkäisinä sisään jo vähän ennen viittä jolloin keittiö aukesi iltaa varten ja hipsin tutkimassa paikkaa kännykkäni kanssa. Järkkäri ei päässyt reissulle mukaan, joten pahoitteluni puhelimella otetuista kuvista.

Marraskuun illassa palavat kynttilät, ikkunan takaa suhahtava ratikka ja ihana iso napolilainen puu-uuni toivat tunnelmaa paikkaan. Aloitimme illan bellineillä ja sanoisin, että oli ehkä paras sellainen, jonka olen maistanut. Persikkapyre oli ihanaa! Päädyimme aika äkkiä ruokavalinnassamme maistelumenuhun, joita oli valittavana kaksi eri kokoista. Otimme niistä pienemmän ja sen kanssa viinipaketin, jonka sai myös jakaa. Kiva ehdotus tarjoilijalta oli puolittaa se, niin hinta ei nouse niin korkeaksi ja juotavaa ei tule niin isoa määrää yhdelle.

Ventunossakin mennään samalla periaatteella kuin muissa Björkin ravintoloissa, eli ajatus on jakaa annoksia, mutta jakamattakin pärjää. Minä skippasin punaisen lihan menussa, eli kaksi maistelumenun seitsemästä annoksesta piti muokata, mutta se ei ollut ongelma.

Sitten vain ensimmäisen ruoan kimppuun, järjestys oli eri kuin netissä löytyvässä versiossa. Ensimmäisenä äitini maisteli siis fenkolikeksiä ja mausteista makkaraa, minä sain puolestani katkarapua ja mustekalaa simpukankuoressa. Oli muuten hurjan kaunis annos, äiti puolestaan kehui kovasti makkaran makua. Illallinen jatkui ihanan maukkaalla risottopallolla ja seuraavaksi pöytään tuotiin suoraan uunista juustoinen leipä, jossa oli kolmea eri juustoa. Voitte uskoa, kuinka hyvää oli.

Olimme etukäteen miettineet kuinka pieniä tai isoja ovat maistelumenun annokset ja kaikki olivat kohtuullisen pieniä ja ihanan erilaisia makuja. Seuraavaksi saimme maistella raakaa kuningasmakrillia ja oliivia, joka omasta mielestä oli menun ehkä tylsin osio. Sitten tuli se, joka pamautti mahat kunnolla täyteen, eli pasta. Menuhun kuuluva haudutettu häränrinta oli äitini mielestä menun parhaita annoksia ja todella maukas. Minä sain puolestani sienipastaa ja jäin kyllä kaipaamaan siihen enemmän suolaa tai makua. Se oli niin ulkonäkönsä kuin makunsa puolesta aika halju. Kun kerroin asiasta tarjoijalle, hän kertoi että yleensä moittimista tulee liiasta suolasta. Äitini testasi sieniversion myös ja oli kyllä samaa mieltä mauttomuudesta.

Viimeinen lämmin ruoka oli paistettua kalaa, sinipallas frittereitä ja peruna-kaalipaistosta. Tämä annos oli taas puolestaan todella ihana. Illan kruunasi sitruunapiirakka ja karhunvatukkasorbetti, olimme molemmat annoksesta naama muikeana. Hurjan hyvää! Ja vaikka kyseessä oli jo seitsemäs ruokalaji, sen jaksoi hyvin ja sitruuna oli ihanan kevyttä ja raikasta monen ruokalajin jälkeen. Tänne kannattaa mennä jo pelkästään tämän takia! Jälkiruokaviinikään ei ollut makea ja tuhti kuten monesti, vaan punainen ja pirskahteleva, todella nappi valinta sekin!

Tarjoilijamme oli ihanan napakka ja täsmällinen, ainoa mitä jäimme kaipaamaan oli tarkempi avaus viineistä. Ne vain tulivat laseihin ilman sen tarkempia kertomuksia tai maisteluita. Toisaalta kivan rentoa. Kokonaisuus oli niin hyvä ja jälkkärikin ihan yliveto, että annoin anteeksi välissä tulleen mauttoman pastan. Seitsemän ruokalajin setin jaksaa kyllä hyvin syödä, isompi menu olisi jo tehnyt tiukkaa.

Italialaiseen keittiöön nojaava Ventuno tarjoilee kaikkea aamiaisesta illalliseen, eli siellä voi vierailla moneen vuorokauden aikaan. Remontti talossa valmistuu vuodenvaihteessa ja siihen valmistuu 60 luksusasuntoa, joten oven takana häärivät työmiehetkin ovat pian poissa. Niin ja miksi otsikoin tämän postauksen näin? Koska idea ravintolasta tuli jostain Tanssii tähtien kanssa ohjelmasta, jossa äitini oli kuullut Jaana Pelkosen sanovan Ventunon olevan hänen lemppareitaan. Itsenäisyyspäivänä Jaana puolestaan kruunattiin Linnan juhlien kuningattareksi ainakin iltapäivälehtien mukaan, joten näin me kävimme testaamassa kuningattaren lempparin.

Suosittelen lämpimästi, käy sinäkin! Ihana idea vaikka joululahjaksi istua pitkän kaavan mukaan maistelemassa! Onko kokemuksia paikasta? Ja kiitos äiti upeasta synttärilahjasta!