Jumi tuli – hiihtoloman tunnelmia

Siis kamalaa. Mitä harvemmin sitä avaa bloginsa, sitä useammin sitä avaa Instagrammin ja höpisee sinne. On tullut taas monta päivää blogitaukoa, jonka aikana on tullut muun muassa keräiltyä aiheita luonnoksiin ja kirjoitan ehdottomasti mahdollisimman monta niistä pian valmiiksi! Mutta onpa ollut kivaa lukea kuulumisianne arvontavastauksistanne, onneksi niin moni on ollut suht positiivinen! Itse katsoin juuri kaksi jaksoa Yle Areenan sarjasta Rankka Vuosi ja voin lämmöllä suositella, vaikka ei sitä itkemättä tai ahdistumatta voi katsoa. Hyvin silti avattu pandemiaa eri tahojen näkökulmasta. Onko kukaan katsonut?

Hiihtoloma Keski-Suomessa: Himos ja Laajis

Viime viikolla meillä meni viisi yötä mummilassa ja lomaa ei pitänyt olla ollenkaan meillä vanhemmilla, mutta itselläni siirtyi yksi isompi duuni, joten viime viikko olikin aika väljä. Mies istui etätöissä arkipäivät, mutta jäihän siihen illat sekä viikonloppu. Tuli ihan lomafiilis, kun äitini vielä huolehti monesti ruokahuollosta ja kun olet poissa kotoa, ei huuda koko ajan päälle joku siivottava lastenhuone tai pyykkäystä odottava likaisten vaatteiden kasa. Äidilleni siis iso kiitos, me teimme sitten (tai mies pääasiassa) lauantaina läjän pizzoja, joista äiti sanoi ettei mene enää pizzeriaan. Vähän kiitosta toiseenkin suuntaan!

Mennessämme tiistai-iltana pysähdyimme jälleen Pohjois-Himoksen puolelle laskemaan muutamaksi tunniksi ja voin lämmöllä sitä suositella. Nelivuotiaalle on aika raskasta matkata pelkästään ankkurissa tai sompahississä monta tuntia, joten pohjoisen tuolihissi säästää hyvin hänen jalkojaan. Se on auki vain kello 17 asti, mutta sitten on jatkettu muilla hisseillä. Himokseen saa arkena ennakkoon ostettua iltalipun hintaan 28,5 euroa, ilta on klo 15.30-19.30. Kolmen tunnin lippu viikonloppuna on kympin kalliimpi, eli neljä tuntia saa suht edullisesti. Ja hyvin väljää on ollut! Lämmin suositus! Himoksessa pienet saavat myös tunniksi kokeilla varusteita ilmaiseksi ja pohjoisen puolella on suht pitkäkin ilmainen hiihtokoulurinne, eli siellä voi hyvin ilmaiseksi aloitella lajia perheen pienimpien kanssa!

Yhtenä päivänä lapset pääsivät mäkeen valoisaan aikaan Laajavuoreen ja miehen kanssa illalla kaksin vielä laskemaan. Oli ihan huippua, miksi lapsena pidin Laajavuorea niin tylsänä, hyvin sieltäkin löytyy laskettavaa. Tai nykyään pitäisi kai sanoa Laajis, lapsuuden Kansanrinnekin on nyt nimeltään.. ETURI! Ei taipunut meidän suuhumme. Nelivuotias laski kaikki rinteet läpi ja lastenmäkiin ei enää menty, eli nyt on helpompi laskea perheenäkin eikä aina niin, että pitää jakautua puoliksi. Tytöt ottivat hiihtolomalla haltuun myös ankkurihissin, eli menevät siinä kaksin yllättävänkin sujuvasti.

Parkouria ja lumilinnaa

Jyväskylän lumitilanne oli viime viikolla aika eri kuin Tampereen (tosin tilanne muuttui tänään, en meinannut saada ulko-ovea auki kun lunta niin paljon!). Isänsä kaivoi lapsille lumilinnoja ja vitsi että jaksoivat puuhata siellä. Se vaatii vaan aina jonkun aikuisen hollille, kaksin en heitä uskalla linnoihin jättää mönkimään, ettei käy romahdus ja vahinko.

Kolmen sukupolven voimin kävimme myös tutkimassa parkouria, jota löytyy Jyväskylän yliopiston ympäristöstä. Kun varaa ajan, saa ilmaiseksi puhelimeen kartan ja suorituspaikat, joissa avautuu videoita ja mysteerikysymyksiä. Kiva idea ja tytöt suorittivat innoissaan rasteja, ainoa miinus oli vaakatasoon satanut lumi ja tuuli, kun videoita pakko katsoa paljain käsin luurista. Mutta suosittelen testaamaan, ainakin vielä ensi viikonloppuna pääsee!

Hiihtoa ilman maratonia

Lähdin yhtenä päivänä hiihtämään yksin ja mennä sivakoin 16 kilometriä siltä istumalta, kun niin innostuin. Tällä viikolla piti olla Jyväskylän hiihtomarathon, johon olin alkuvuoden harjoitellut, mutta sehän peruttiin. Tuntui silti, että tekniikka on kehittynyt ja oli kivaa mennä, perjantaina hiihtelimme vielä miehen kanssa talven ekan (ja vikan?) yhteishiihtolenkin. Intoa olisi nyt hiihtää, harmittaa kovasti ihan jo hiihtoseurankin puolesta että kävi näin. Tai heidän puolestaan, jotka ovat treenanneet vähän enemmän tosissaan kuin minä.

Näillä eväin siis mentiin lasten hiihtoloma! Miten teillä ovat menneet talviviikot? Vielä pääsee ladulle ja rinteeseen, tänään on tullut hurjasti lunta! Vai odotatko jo kevättä?

P.S. Pahoitteluni kännykkäkuvista, kun rinteessä ja ladulla ei kameraa mukana. Ja roikotuskuvan otti kuopus ja hän ei jaksa käsitellä järkkäriä vielä. Mutta huomenna taas kamerakuvat!

Kohti hiihtomarathonia! Mikä sai hiihtoinnostuksen palaamaan 17 vuoden tauon jälkeen? Miten treenata hiihtomarathonille?

Kaupallinen yhteistyö Ski Jyväskylän kanssa

Hirveän pitkä alamäki, edessä maailman isoin ylämäki, 45 minuuttia aikaa, sauvat ilman piikkejä… Ah mikä ilo hiihtää!

Tässä on tiivistettynä fiilikseni ala-asteen hiihdoista. Tiedättekö mitä teimme vitosluokalla, kun meillä oli liikkaopena mies ja liikuntaa oli tunti maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin? Hiihdimme 5 km joka kerta hirvittävän haastavalla Keljonkankaan vitosen ladulla (tätä ei tarvitse selittää kenellekään joka on sen hiihtänyt, loputtomasti alas ja sitten ylös). Siinä olivat hiihtokokemukseni kouluajoilta. Homma alkoi innostaa, kun hiihtelimme ihan mitä vaan vauhtia Lapin lomilla äidin kanssa, mutta siihen se jäi. Vapaaehtoisesti ladulle ei tehnyt mieli. Hiihdimme isäni kanssa vitosen Ladun Majalla alkuvuodesta 2001 ja päätin, etten hiihdä enää ikinä. Olin ihan rikki. Tosin isäni sanoi jälkikäteen ”mitä sä riehuit, kamala tahti, en meinannut millään pysyä perässä!”. Älä tee täysillä jos teet jotain kerran vuodessa! Mutta mikä sai palaamaan laduille, kun innostus oli vähän kuin tapettu kouluhiihdoilla?

Miksi aloin taas hiihtämään? Oma hiihtohistoriani

Lähdimme muutama vuosi sitten Vuokattiin tammikuun lopulla viikoksi lomailemaan. Tiesin, että ladut lähtevät ihan ulko-ovelta ja kun lapselle oli sukset mukana, mietin että voisihan nuo ottaa itselleenkin. En omistanut suksia, joten otin lainaan äitini sukset. Edellisestä hiihtokerrasta oli 17 vuotta ja olin aluksi kuin bambi jäällä huitoessani menemään. Mutta kyllä se sieltä lähti! Vuokatin maisemat olivat todella kauniit, latu hyvä ja lopulta kävin joka päivä hiihtämässä muutaman kilometrin. Ihan ammattilaisena, joku ohi hiihtänyt mies sanoi, että minulla on sauva väärinpäin kädessä! Kyllä nauratti.

Mutta siitä se innostus lähti ja pian ostin omat pitopohjasukset (karvalankut, kuten niitä nimitän). Vitsi oli kivaa hiihtää hyvillä suksilla! Sivakoin lähes joka ilta helmikuun ajan, se oli loistavaa kestävyysharjoittelua juoksun ohelle, jossa saa ylävartalokin jatkuvaa liikettä. Hurautin pimeinä iltoina Kauppiin ja hiihtelin onnessani kympin lähes joka ilta. Hurahdin hiihtoon taas! Aikä vähälle jäävät välillä kilometrit Tampereen talvissa, mutta ulkoilu- ja liikuntamuotona hiihto on aivan loistavaa ja tekee hyvää koko kropalle, henkisesti ja fyysisesti! Eikä tarvitse hiihtää kelloa vastaan vaan saa mennä täysin omaan tahtiin, mikä palautti hiihtointoani. Kilometrejä ei myöskään tarvitse anehtia, hiihdä vaikka 3 kilometriä nautiskellen, kaikki se on kotiinpäin ja kroppa sekä mieli kiittävät!

Miksi aloin treenata hiihtomarathonille ja mitä treeniin kuuluu?

Tänä talvena olin ehtinyt hiihtää muutaman kilometrin ensilumen ladulla Rukalla, kun sain viestiä siitä, lähtisinkö treenaamaan hiihtomarathonille? No tottahan toki, olin heti valmis, vaikka samalla jännitti, pelkkä sana marathon kuulostaa… No jotenkin hurjalta! Mutta jos olen kahden juoksulenkin jälkeen ilmoittautunut puolimarathonille ja selvinnyt siitä kunnialla, kyllä hiihtokin menee oli ajatukseni. Sain valmentajakseni Ida Meriläisen, ihanan pirteän ja iloisen ammattihiihtäjän ja meillä on pari kuukautta aikaa treenata hiihtomarathonille, joka hiihdetään Jyväskylässä 13.3.2021. Valittavana on 30 tai 50 km ja päätin ottaa tavoitteekseni tuon lyhyemmän, jotta pääsisin maaliin hiihdosta nauttien tai hyvissä fiiliksissä. Aikatavoitetta ei ole, aion mennä enemmän fiilistellen, reitti Huhtasuolta kohti Peurunkaa on kuulemma todella hieno, eli jo sen takia kannattaa lähteä mukaan! Kieli vyön alla ei ole mikään pakko matkaa repiä.

Hiihto on kestävyysurheilua, eli peruskunto on se ykkösjuttu mitä täytyy kehittää lisää, samoin kuin voimatreenit (keskivartalo!) ja lisänä hiihtotekniikkaa sekä tietenkin sitä hiihtoa. Otimme Idan kanssa puhelun treenien aluksi, jossa hän kysyi millainen treenaaja olen ja alkoi tehdä minulle treeniohjelmaa. Siinä on lajeja ja harjoitusten kesto, ei kilometrimääriä. Esimerkiksi treeniohjelmassa saattaa lukea 90 min sauvakävelyä, pidä syke maltillisena. Se, montako kilometriä menee tuossa ajassa ei ole oleellista, vaan sykkeet pk-alueella ja pidempi kesto. Treeniohjelmassa on salitreenejä, pk-lenkkejä, hiihtoa, hiihdon tekniikkaa ja juoksutreeneillä esimerkiksi vetoja ja palautuksia sen tasaisen juoksun lisäksi. Ohjelmassa on lankutushaastetta ja venyttelyä. Minä merkkaan ylös mitä olen tehnyt ja millainen oli fiilis.

Yrittäjyys, ruuhkavuodet, tavoitteelliset treenit… Miten onnistuu perhe-elämä ja treenaaminen?

Ajattelin, että tämä on ihan iisi homma, olenhan aina liikkunut. Mutta aika pian huomasin, että olen aina liikkunut niin, että teen mitä ehdin. Jos jää aikaa tunti, kipitän vauhdilla juoksulenkille. En ole suunnitellut treenejä ikinä etukäteen ja nyt talvella haluaa laittaa aikaa myös esimerkiksi lautailuun. Onkin ollut yhtäkkiä haaste miettiä, minä päivänä jää aikaa salitreeniin, minä päivänä ehdin 1,5 tuntia sauvakävellä ja niin edespäin. Täytyy miettiä vähän alkuviikosta päiviä, milloin tehdä ja mitä. Mutta kun joku on tehnyt ohjelman, niin vitsi sitä tulee tehtyä! Olen ollut ihan sairaan iloinen etten vain juokse, vaan kävelen valtavasti, hiihdän, teen lihaskuntoa, venyttelen ja nousen illalla sohvalta lankuttamaan miehen kanssa, kun se ohjelmassa lukee. Ihan todella hyvä motivaattori on oma valmentaja! Ja hiihtovalmennustahan on aikuisille tarjolla, jos tuntuu ettei halua lähteä ladulle esimerkiksi tauon jälkeen itsekseen.

Täytyy kyllä myöntää, että olen luistanut välillä treeneistä ajanpuutteen vuoksi tai tehnyt jotain muuta. Lihaskunnon hoidin tällä viikolla lihaskuntojumpalla salin sijaan ja yhtenä päivänä hiihdon päälle olisi pitänyt juosta 15 minuuttia (erilainen lihasärsytys), mutten ehtinyt kun piti kiirehtiä hakemaan lapsia. Pitkät kävelyt ovat olleet vaikeita tehdä henkisesti, haluaisin juosta ja riehua, sauvakävely ei ole ollut mieleen, vaikka tiedän sen olevan erittäin hyvää peruskuntohommaa. Mutta ei kai kaikesta ole pakko tykätä? Purnasin niin sauvakävelystä, että Ida lupasi, ettei laita sitä enää paljon treeniohjelmaan. Nolotti, kun valitin etten kestä jotain lajia, mutta toisaalta, parempi ehkä sanoa ääneen kuin mennä tatti otsassa väkisin ja kadottaa liikunnan ilo? Sillä sillä minä tätä treeniä teen, ilolla ja innostuksella ja aivan mahtavaa, kun tulee tehtyä monipuolisesti!

Ida ja elämäni ensimmäiset tekniikkatreenit Laajavuoressa

Eilen tapasimme Idan kanssa livenä ensi kertaa Jyväskylän Laajavuoren laduilla ja teimme erilaisia tekniikkatreenejä. Ida tsekkasi varusteeni ja totesi, että hyvät ovat ja oikean mittaiset sauvat. Sauva ei saisi myöskään joustaa liikaa.

Olin pukeutunut toppavaatteisiin eilen viiman takia ja sen vuoksi, ettemme tehneet hikilenkkiä vaan tekniikkahommia. Yhdellä suksella, ilman sauvoja, erilaisin rytmein – elämäni ensimmäiset hiihdon tekniikkatreenit! Sain todella monta oppia ja pystyin korjaamaan heti esimerkiksi sitä, mistä lähtee tasatyöntö, sen täytyykin lähteä vartalon läheltä. Hiihtoinnostus jäi ja haluan kyllä pikimmiten testata erilaisia oppejani!

Hiihtomarathoniin on nyt aikaa kuutisen viikkoa, eli hyvin on aikaa vielä kehittää peruskuntoa ja haastaa itsensä kivaan tapahtumaan mukaan. Lähde kokeilemaan? Onko täällä muita, jotka ovat innostuneet hiihtämisestä uudelleen esimerkiksi aikuisena? Tai muita jotka tähtäävät maaliskuun marathonille?

Iloisia liikuntahetkiä, nyt on niin täydelliset ulkoilukelit, että ei ole tottakaan!

14 ja 17 vuotta taukoa – mitä sitten tapahtui?

Niin, sen kun tietäisi. Mutta niin kävi, että kiitos Vuokatin loman ja Wernerin laskettelukoulun, meidän perhe on tällä hetkellä hyvin hurahtanut talviurheilujuttuihin. Ensin motivaattorina toimi se, että käydään kokeilemassa ennen laskettelukoulua onko lapsella yhtään intoa. Oli ja laskettelukoulu oli todella hyvä ja into jäi. Sitten äiti innostui kaivamaan lautansa esiin ja harjoittelemaan taitojaan yli 14 vuoden lautailutauon jälkeen, Vuokatinrinteiden mattohissit auttoivat voittamaan kammon. Hissitouhu on tauon jälkeen melkein pahempaa kuin alastulo, mutta mattohississä seistiin lauta kainalossa – voiko helpompaa olla! Tosin oma laskemiseni oli lastenrinteitä ja hiljaista vauhtia, mutta sain kuitenkin tultua alas. Miehen lautailu olikin sitten aika paljon sujuvampaa.

vuokatti+lumilauta+vuokatinrinteet vuokatti+lumilauta+vuokatinrinne

Mutta sitten. Mikä meidät yllätti täysin, oli 1 v 10kk vanha taapero. Hän karjui vuokraamossa siskonsa lähtiessä laskettelukouluun, että missä minun sukset, missä minun kypärä! Huviksemme kysyimme, kuinka pientä monoa löytyy ja pienin oli koossa 24. Ei olisi tullut mieleenkään viedä pientä rinteeseen, mutta kun hän vaatimalla vaati. Niinpä siskon toisena laskettelupäivänä me veimme alle kaksivuotiaan suksille, mattohissillä ylös ja isänsä mietti, miten sen ikäisen kanssa tullaan alas. Eipä tarvinnut miettiä, sillä hän halusi tulla itse. Käänsi suksensa kuin luontaisesti lopussa auraan ja tuli yksinään alas. Olin totaalisen hämmästynyt. Se tyytyväinen ilme, mikä naamalla oli kun sai sukset ja huuto ”uudestaan”. Olimme ajatelleet lyhyttä könyämistä, sen sijaan taapero laski innoissaan lähes koko tunnin, minkä kamat olivat vuokralla. En edelleenkään pysty tätä hämmästelemättä kertomaan, olimme niin äimänä tästä itsenäisestä laskemisesta.

vuokatti+laskettelu+vuokatinrinteet vuokatti+taapero+laskettelu vuokatti+vuokatinrinteet+lapset

Joten siinä missä Vuokatinrinteiden testaus jäi viime vuonna yhteen parituntiseen, minkä mies oli yksin rinteessä, tänä vuonna viikossa ehti olla neljä rinnepäivää ja me kaikki tulimme alas. Viimeisellä kerralla pakkasta oli 16 astetta, joten vuorottelimme sen kanssa, kuka oli Hupilassa eli lastenleikkipaikassa rinteen alla. Siellä taapero viihtyi, kun keli meni vähän liian rapeaksi hälle. Hissilippu oli kivasti hinnoiteltu, muutaman helpon rinteen lipun sai 10 eurolla koko päiväksi ja lapset eivät tarvinneet lippua. Nämä rinteet piisasivat meille hyvin!

Viikko 5 on myös ihanteellinen loma-aika ”ruuhkien” puolesta, näette kuvistakin kuinka paljon niitä oli. Tilaa harjoitella ja laskea oli vaikka muille jakaa, enkä lakannut ihastelemasta rinteiden upeaa kuntoa ja rauhaa rinteessä. Hississä olin lähes aina yksin. Matkaa rinteille Katinkullan majoituksesta oli pari kilometriä, joten oli helppo piipahtaa vaikka se tuntikin rinteessä.

No, jos lautailusta oli 14 vuotta aikaa, niin mistä sitten 17 vuotta? Hiihtämisestä! Minä hiihdin aikoinaan ihan hirveästi, niin koulussa kuin vapaa-ajalla. Sitten tuli vain stoppi. Muutto, työt, ulkomailla asuminen, aina joku syy. Lopulta ei ollut suksia. Esikoinen on tänä talvena innostunut hiihdosta tosissaan ja laskettelukoulun myötä myös hiihtomäet luonnistuivat hyvin. Arvaatte, mitä taapero sanoi kun näki siskonsa hiihtävän? MISSÄ MINUN SUKSET kuului taas. Hän sain jalkaansa kenkäsukset ja ensimmäisenä hiihtopäivänään Vuokatissa hiihti vaikka kuinka pitkään. Katinkullan lomalla oli ihanaa juuri se, että ladut lähtivät ovelta, ei tarvinnut kuin laittaa monot jalkaan ja lähteä. Reitit olivat upeassa kunnossa (monesti olen kärsinyt alamäessä rikki olevista laduista, mutta tuolla ei ollut koskaan sitä) ja reitit kylpylän lähellä tasaisia, joten lapset pärjäsivät hyvin.

vuokatti+hiihto+katinkulta+ladut vuokatti+hiihto+katinkulta vuokatti+taapero+hiihto vuokatti+katinkulta+latu vuokatti+hiihtoladut+katinkulta vuokatti+hiihtäjä

Lasten myötä siis minä lainasin äidiltäni sukset ja ajattelin kokeilla vähän hiihtoa. Kävi sitten niin, että hiihdin jokaisena lomapäivänä. Koska sukset olivat minulle vääränkokoiset, jouduin hiihtämään hartiavoimin ja kädet täristen, sillä ne menivät lähinnä taaksepäin. Mutta hiihdin silti. Kelit ja upeat ladut kutsuivat puoleensa niin. Lopulta innostuimme niin, että laitoimme lapset pariksi tunniksi Katinkullassa olevaan maksulliseen lastenmaailmaan ja lähdimme miehen kanssa kaksin hiihtämään. Ensimmäistä kertaa ikinä. Oli iltapäivä, pakkasta 15 astetta, maisema oli hurjan kaunis ja me hiihdimme ekaa kertaa yhdessä. Ihana iltapäivä!

vuokatti+hiihto vuokatti+hiihtokuva

Mihin tämä kaikki sitten johti? Siihen, että tänään, laskiaissunnuntaina, olemme lähdössä päiväksi rinteeseen ja hiihtämään. Eilen oli suksitestaus Kaupissa ja minä kokeilin oikeankokoisia suksia – nauratti, kun huomasin miten dramaattinen ero on, kun sukset ovat oikeanlaiset. Päädyin siis suoraan XXL:n hankkimaan Fischerin karvasukset ja tänään toivottavasti niillä hiihtelen, ehkä tulen rinteestä välillä laudalla.

Kiitos siis lasten, mekin pääsimme taas takaisin näiden talviurheilulajien pariin. Kiitos osaksi Vuokatinloman ja mahtavien olosuhteiden, kiitos sen, että Tampereellakin on ollut näin upea talvi. Minä olen aivan into piukeana näistä lajeista, vuonna 1995 ostettu lauta pelittää mainiosti ja suksikaupoilla olin ensimmäistä kertaa yli 20 vuoteen.

Tästä tekstistä tuli ihan huikean pitkä, mutta toivon, että saitte siitä inspiraatiota. Hiihto on aikamoinen välinelaji, mutta huomasin, että vaikka suksi lipsui sataan suuntaan, maisemat ja hyvät ladut sekä into veivät niin mukanaan, että hiihdin siitä huolimatta.

Nyt otetaan kaikki irti lopputalvesta, eikö? Innostaako itseäsi rinnelajit tai hiihto? Suosittelen lämpimästi elvyttämään harrastuksia, jos edelliskerroista on aikaa. Kyllä sitä vielä osaa!

Talvista laskiaissunnuntaita kaikille, pitäkää kivaa!