Koronaväsymyksestä ja vastakkainasettelusta

Aihe, joka pyörii koko ajan kielen ja mielen päällä, mutta josta ei kuitenkaan halua kirjoittaa. Me koemme tämän tilanteen niin eri tavalla riippuen terveydentilastamme, ammatistamme, perhetilanteesta ja ties mistä, että on vaikeaa sanoa asioista niin, ettei loukkaa ketään. Aina löytyy ihmisiä puolesta ja vastaan. Someni on kuitenkin alkanut täyttyä sanasta koronaväsymys. Haikeudesta entisiin aikoihin, pienestä epätoivosta ettei loppua näy. Väsymyksestä siihen, että harrastukset ovat tauolla ja pikkulapsiarkeen ei saa minkäänlaista taukoa. Pelkoa omasta toimeentulosta. Pikkuserkkuni Tommi eilen tarttui aiheeseen ja kertoi, kuinka täysillä ovat noudattaneet rajoituksia ja kuinka pahalta tuntuu, kun elämme ns. eri todellisuuksissa. Ymmärrän hyvin. Hänelle ehdoteltiin metsäretkeä ja auringossa nauttimista, mutta entä jos toivoisi vuoden jälkeen vaikka reissua yksin teatteriin eikä sitä metsäretkeä? Sekään ei ole kaikkia varten.

Koronaväsymys ja huoli yhteiskunnasta

Jokainen kokee tilanteen eri tavalla, kuten sanoin, omista lähtökohdista riippuen. Minä ajattelin aluksi, että samapa tuo, tehdä kotona töitä, kun muutenkin tein. Vuoden aikana on valjennut, kuinka usein itse asiassa kävin esimerkiksi Helsingissä, näin siellä kollegoita ja sukua. Kävin välillä kahviloissa kirjoittamassa ihan sen vuoksi, ettei koko ajan imuri ja pyykit huuda korvan juuressa. Meikkasin ja puin useasti aamuisin. Kävin reippain mielin jumpassa, enkä pala kurkussa peläten, että joku aivastaa. Tai että itse aivastan!

Oikea Murphyn laki iski eilen, kun lapsi valitti nuhaista oloa. Ei ole kuumetta, ei nuhaa mutta on nuhainen olo. Pidin sitten kotona. Ja pidän tänään. Kiireisin työviikko ja tänään tarkoitukseni on olla livenä koneen kautta tuomaroimassa Nuorten yrittäjien kisaa. Lapsi seurana. Täynnä energiaa nuhaisessa olossaan. Kiristää ihan molempien hermoja. Ja tiedän, että näitä tilanteita lapsiperheissä riittää.

Entä sitten nuoriso? Kaikki tauotetut harrastukset, etänä opeteltavat vanhojen tanssit, perutut penkkarit. Kuinka paljon pahoinvointia se aiheuttaa yhteiskuntaamme? Entä kulttuurialan hätä? On ihmeellistä miten yksi ala voidaan ajaa niin täysillä alas ja sen myötä jättää alalla työskentelevät oikeasti hätään. Se on myös monelle se tärkein ja ainoa harrastus, kulttuuri ja lisää pahoinvointia sekin. Ymmärrän hyvin, että pakko on ollut rajoittaa, mutta ala on todella pulassa.

Korona ja vastakkainasettelu

Tämä on yksi ahdistavimpia juttuja koronaan liittyen. Elämme monet eri todellisuuksissa. On ihmisiä, jotka ovat istuneet kotonaan vuoden. Kuten mummoni kertoi palvelutalosta jossa asuu, on siellä ihmisillä kamalan paha olla. Mummoni pääsee lenkille omin jaloin vielä ja on tavannut esimerkiksi puistossa veljeni perhettä, mutta suurin osa asukkaista ei pääse ulos ilman apua eikä heillä käy vieraita. He tietävät elävänsä elämänsä ehtoopuolta. Mitä pidemmän aikaa on kulunut sitä enemmän kuulee mummon äänestä ahdistuksen talon henkisestä ilmapiiristä. Ja mitä siihen voi sanoa? Ei ole mitään fiksua sanottavaa. Koittakaa jaksaa? Eihän niin voi sanoa. Tuntuu äärettömän turhalta. Onneksi molemmat mummoni ovat nyt saaneet ensimmäisen rokotteen.

Samalla kun toiset ovat jääneet erittäin tiiviisti kotiinsa, toiset matkaavat ulkomailla suhteellisen normaalisti. Tämä Hesarin juttu, jossa matkustettiin huvikseen sukua tapaamaan ja lennettiin kotiin kovassa kuumeessa oli suhteellisen hämmentävä. Ihan oikeasti toiset tekee näin! Kyttäillään kuka käyttää maskia kaupassa ja on käyty jopa ihmisten kimppuun, jos maski puuttuu (kuka voi tietää mistä syystä se puuttuu, sairaus kenties eikä pysty käyttämään?). Kytitään toisiamme jatkuvasti. Eilinen keskustelu somevaikuttajan vastuusta matkustaa tällä hetkellä oli minusta oikean suuntainen kyseenalaistaen hupimatkustamisen, mutta miksi teilattiin niin rajusti yksi ihminen? Entä eräs hyvinvointivaikuttaja, joka käy useinkin ulkomailla ja jonka seuraajamäärät ovat kymmenkertaiset? Miksi tämä kulminoitui yhteen ihmiseen niin rajusti? Ymmärrän toki pointin, mutta minusta ilmiöstä voisi keskustella laajemmin. Tämä KaksPlussan juttu nosti sentään esiin toisenkin samassa kohteessa olevan kotimaisen someihmisen.

Edessä ovat kohta koulujen hiihtolomat. Odotettavissa on ruuhkia hiihtokeskuksissa ja matkustamista. Se osaltaan pitää monia kotimaisia matkailuyrityksiä pystyssä, hekin ovat olleet pulassa. 10% Helsinkin hotelleista on varattu hiihtolomalle. 10!! Se on ennätysvähän ja hotellit ovat hädässä. Mutta teilaammeko jokaisen, joka matkustaa hiihtolomalla? Toivottavasti emme ja uskon, että ihmiset osaavat matkata vastuullisesti.

Koronaan sairastuneet läheiset ja toivo terveydestä

Joulukuussa minä itkin ja rukoilin. Koin sellaista ihmeellistä voimattomuutta ja toivottomuutta, etten ole ennen kokenut rakkaiden sairastuessa koronaan. Kun kuva sairaalasta tuli pelästyin aivan valtavasti. Istuin yksin kotona vietyäni lapset hoitoon ja minulla oli vapaus itkeä ja laittaa kädet ristiin. Se oli ainoa asia, mitä osasin tehdä. Ehkä se auttoi. He tokenivat. Mutta pelästyin tosissani. Avatessani Iltalehteä ja katsoessani niitä tilastoja siltä viikolta itkin taas, kun tiesin, että siinä luvuissa ja sairaalatyypeissä on omia läheisiä. Ne luvut muuttuivat todellisimmiksi. Tauti muuttui entistä todellisemmaksi.

Siksi sitä haluaa ajatella, että jokainen päivä, kun saan herätä kauniiseen talvipäivään ja rakkaani ovat täällä ja terveenä, on niin arvokas, ettei koronaväsymystä voi valittaa. Mutta väkisin se välillä nostaa päätään. Kun pakkanen saa rään valumaan pitkin kasvoja kaupassa maskin takana, etkä voi tehdä mitään. Kun halkeilleet pikkukädet rasvataan jälleen illalla ja lapset itkevät että kirvelee. Ne on pesty rikki talven aikana. Kun mietit maaliskuisia lapsia, viime keväänä peruttuja sukulaissynttäreitä ja tajuat, ettei tule tänäkään keväänä niitä kemuja. Kun viet itkevät lapsen neljättä kertaa koronatestiin ja lohdutat tyhmänä, että se on äkkiä ohi. Niissä hetkissä se jotenkin kulminoituu, että ei helvetti mitä paskaa. Anteeksi että kiroilin, mutta en osaa muutenkaan muotoilla niitä hetkiä äitinä.

Toivon kovasti, että jaksamme pitää kiinni rajoituksista, niin koville kuin se ottaakin. Mutta toivon myös, että jokainen toimisi mahdollisimman hyvin itse ja perheenä, eikä olisi niin hirveää vastakkainasettelua ilmassa. Joku seuraajani kertoi nähneensä, kun naisautoilijalle huudettiin hänen ollessaan yksin autossaan maksi päässä ”ota se pois hölmö, sä olet yksin siellä!”. Että sitä voi sitten liikaakin käyttää.


tunika ja korvikset UHANA DESIGN/ leggarit KATRI NISKANEN/ takki PBO/ kengät ANDIAMO

Koitetaan jaksaa. Halaus juuri sinulle. Yksinäiselle, väsyneelle, työttömälle, siellä eturintamassa taistelevalle, koronatestaajalle, opettajalle, ihan kaikille. <3

P.S. Tammikuun asuäänestys saatiin pulkkaan ja palkinto lähtee Sirpalle. Kiitos kaikille osallistuneille, ihanaa kun löysitte tammikuusta monia kivoja juttuja!

Talviloman parhaat Jyvässeudulla (lapsella tai ilman, lumella tai ilman!)

*kaupallinen yhteistyö Visit Jyväskylän kanssa

Loma tulossa eikä mitään tekemistä? Viikonloppu, että haluaisit ottaa irtioton johonkin, ei liian kauas, ehkä lähimatkailua suosien? Minulla on ilo jakaa teille nyt iiiiso läjä suosituksia Jyvässeudulta kiitos viime viikonlopun. Suurin osa paikoista on sellaisia, että toimivat myös vaikka pariskuntana ilman lapsia ja ihan kaikki kohteet ovat lapsiperheen unelmakohteita, varsinkin jos on touhunpesiä perheessä! Lisäksi näitä on siitä kivaa jakaa, että toimivat jos on kaunis luminen talvipäivä, mutta jos taivaalta roikaa vettä ei hätää – monta vinkkiä niillekin päiville löytyy!

Meillä oli odotettu viime viikonlopun reissua todella hartaasti. Esikoinen odotti ehkä eniten aikaa kaksin äidin kanssa, mutta myös suosikkilajejaan laskettelua ja uimista. Hän hoki koko viikon voi kun olisi perjantai ja minä mielessäni hiljaa ”anna hänen säilyä terveenä”. Ja matkaan päästiin! Tervetuloa reissutunnelmiin mukaan, napatkaan teidän lomaan sopivia vinkkejä!

BEACH JUMP & PARK

Perjantai aloitettiin Beach & Jump Parkista, josta löytyy trampoliineja, hiekkakenttä jossa voi pelata vaikka lentopalloa ja pienimuotoinen kuntosali, jossa voi vanhempi treenata lasten pomppiessa. Kiva idea! Jo ensimmäisessä kohteessa lapseni totesi, että ihanaa kun reissusta saa uusia kavereita ja alkoi mennä ja touhuta Yli pyykkivuorten Hannan tyttären kanssa. Suloiset tytöt! Trampoliiniparkki on Seppälänkankaalla, noin 7 kilometrin päässä Jyväskylän keskustasta.

PEURUNKA

Kun on tarpeeksi saatu hiekkaa varpaisiin on aika siirtyä uimaan. Siirryimme siis Peurunkaan Laukaaseen, jossa meitä odotti illallinen sekä tietenkin kylpyläpuoli. Peurungasta olen useasti teille kertonutkin, se on oikea pieni aktiviteettiparatiisi mistä löytyy lenkkimaastot, hiihtoladut, fatbiket, jumpat ja kuntosalit, mutta toisaalta myös hemmottelupaikka, josta löytyy kauneushoitola, infrapunasauna ja porealtaita. Yllättäen lapseni ei suostunut juoksemaan Suomen pisintä vesiliukumäkeä ylös ja alas, vaan siirtyi kavereiden kanssa leikkimään kun äitinsä yritti rikkoa ennätystään. Kisasin itseäni vastaan, eikä muuten ollut eka kerta kun teen näin Peurungassa! Wibit-rata on myös hitti, siinä on kivaa niin äidin kuin lapsen kiipeillä. Siirryimme kylpytakeissa huoneeseen, jossa lakkasimme varpaankynnet turkooseiksi ja söimme parit matkaan ostetut karkit. Lapsi vaikutti ihan superonnelliselta (ja väsyneeltä, käväisin vessassa ja vastassa oli nukkuva tyttö <3).

Peurungassa oli ihan hurjan hiljaista ja ihanaa nukkua ja tein jotkut omat nukkumisennätykset tuona yönä. Siltä pohjalta olikin hyvä ponnistaa seuraavaan aktiviteettiin kohti Laajavuorta! Laajavuori eli Laajis on ihan huikea paikka monesta syystä – siellä on hyvät rinteet niin pienille kuin isoille, hyvä vuokraamo ja sijainti on mieletön, vain nelisen kilometriä keskustasta. Paikallisella Linkillä pääsee suoraan eteen hetkessä! Hiihtoladut lähtevät suoraan rinteen alta, jos osa poppoosta haluaa mäkeen ja toiset ladulle.

LAAJIS

Olen laskenut Laajiksessa monet kerrat ysärillä, mutta noista ajoista keskus on kehittynyt hurjasti. Kahvilassa on todella kiva lasten leikkipaikka, kesällä Laajiksessa toimii seikkailupuisto ja lapsille on niin naru- kuin mattohissi. Muistan kuinka kaiuttimista soi isollaan Neon 2-bändin Kemiaa, kun olimme koulun kanssa rinteessä ja hymyilytti, kun nyt radiosta soi isollaan No Doubtin iso 1990-luvun hitti Don’t Speak, kun laskin alas. Ihanat muistot tulvahtivat mieleeni!

Laajikseen saapuivat meidän kanssamme laskemaan myös mies ja kuopus ja olimme erinäisillä kokoonpanoilla rinteessä. Anoppi otti kuopuksen hoiteisiinsa kahvilan leikkipaikalla kun hän väsyi ja pääsimme kolmistaankin mäkeen. Rinteet olivat niin upeassa kunnossa, ettei parempaa olisi voinut toivoa. Oli todella ihanaa olla pitkästä aikaa laskemassa ja älyttömän hyvä idea olla siellä sillä hetkellä, kun rinteet aukeavat. Ei jonoja ja koskematonta lunta piisasi! Lapset saivat Laajis-pipot muistoksi ja muuta pipoa esikoinen ei ole tällä viikolla eskarissa pitänyt!

AALTO ALVARI

Posket punaisina ulkoilusta ja suupielet ruskeina kaakaosta siirryimme Aalto Alvariin, joka sijaitsee noin kilometrin päässä Jyväskylän keskustasta. Vuonna 1955 avattu Aalto Alvari oli yksi Suomen ensimmäisistä uimahalleista. 1991 sinne avattiin kylpyläpuoli ja täytyy sanoa, että kokonaisuus on huikea. On aaltoallas, vesiliukumäki, uimaratoja, koskiallas, poreita ja hyppypaikkoja. Vastikään rempatut pesutilat ansaitsevat hatun noston siisteydestään – jopa sunnuntaina siistijä kävi paikalla jatkuvasti! Kun lapsena pääsin koulun kanssa aina uimaan tähän kaupungin uimahalliin, luulin, että kaupungin uimahallit ovat näin upeita aina. Hämmästyin kun tajusin Tampereella, että kaupungin halleissahan on monesti vain ne perusaltaat. Aalto Alvari on lapsenkin mielestä huippupaikka, olemme siellä välillä mummilan reissuilla käyneet.

ALEXANDRA + FRANS & SANDRA

Laskettelu ja uinti uuvuttivat ja mietin, jaksaako lapsi illallista. Siirryimme keskustaan hotelli Alexandraan, jossa meitä odotti hotellin tervehdys, smoothieta ja karkkeja. Ja hotellissa näkyi Disney junior-kanava! Uutta virtaa tuli hetkessä, kun sai pötkötellä ja juoda smoothien. Lapsi huudahti ovelta, että äiti täällä on vain yksi sänky ja luulin, että se on huono juttu. ”Lohduttelin”, että ei hätää, kyllä me siinä pärjäämme ja hän totesi, että ei kun se on IHANAA! Voi pientä!

Illallisen söimme alakerran Frans&Sandrassa, jossa oli jälleen ihan mielettömän ihana palvelu ja herkullinen ruoka. Lapsi tykkäsi erityisesti lastenlistan alkuruoasta friteeratuista kukkakaaleista ja kaikki kehuivat annoksiaan. Allergiat otettiin upeasti huomioon ja illallinen oli todella onnistunut.

Ajattelin, ettei lapsi jaksaisi enää mitään, mutta niin me vetäisimme kylpytakit niskaan ja menimme vielä Alexandran saunaan. Siellä ei ollut ketään ja tiesin sen olevan todella ihana, joten halusin näyttää paikan lapselle. Saunassa on todella hyvät löylyt, siellä on Lumenen hoitotuotteita ja lainauikkareita. Saunan ulkopuolella on poreammeet, hedelmiä ja vettä. Ihan luksuspaikka hotellin saunaksi, käy ehdottomasti jos yövyt siellä!

Tarviiko sanoa, että kaaduimme sänkyyn päivän jälkeen ja nukuimme jälleen todella sikeästi? Alexandran aamiainen on kaupungin parhaita – millaista oli aloittaa sunnuntai vihersmoothiella, haudutetulla teellä, mielettömän hyvällä puurolla ja lähituottajien leivillä? Lapset halusivat olla yhdessä lasten pöydässä, joten nautin aamiaiseni rauhassa lehtiä lukien. Ihan mahtava sunnuntain startti!

HUTUNKI

Startin jälkeen suuntasimme kohti Vaajakoskea ja Hutunkia, joka sijaitsee noin 10 kilometrin päässä keskustasta. Aivan käsittämätöntä, etten ole ikinä siellä käynyt. Vannoin innostuneena, että tulen isovanhempien ja lasten kanssa ainakin keilaamaan, miten kivaa! Hutungissa voi keilata, pelata salibandya, sulkapalloa, kiipeillä, pelata hohtominigolfia ja jumppiakin näytti olevan. Kiipeilyseinä nousi aina 15 metriin asti ja sai minun polveni lyömään loukkua, kun katsoinkin ylöspäin. Wau! En ole koskaan tajunnut, että Hutunki on niin korkea. Keilakenkiä löytyi jopa koossa 26, joten ehdottomasti haluaisin perheen kanssa keilailemaan. Keilarata tunniksi, mihin nelihenkinen perhe hyvin mahtuu maksaa 22 euroa. Ei paha!

HÄKÄRINTEET

Keilailu jäi vähän kesken, kun aika oli jo jatkaa matkaa Hankasalmelle ja Häkärinteille, noin 50 kilometrin päähän Jyväskylästä. Olen käynyt siellä kerran 1990-luvulla, enkä muistanut paikasta enää paljoa. Siellä olikin alkamassa Dumle-laskukisa, jossa tarkoitus oli laskea kaksi kierrosta mahdollisimman samaan aikaan ja kaikki lapset innostuivat osallistumaan! Hissejä löytyi sompahissistä naruhissiin ja ankkureihin. Ja ruoka! Se yllätti! Häkärinteillä on lähi- ja luomuruokaa buffassa tarjolla ja se oli todella hyvää. Paikan omistaja Jukka kertoi, että heillä on paljon erilaisia tempauksia keskusessa – lauantaina oli ollut hiihtokoulu kympillä, sunnuntaina sitten Dumle-kisa. Hän näytti luotsaavan Häkärinteitä täydestä sydämestä!

Dumle-tikkari suussa sanoimme heipat rinteille ja iloisena lapseni kyseli ”mihin sitten mennään?”. Jouduin kertomaan reissun olevan ohi ja hän oli todella pettynyt, intoa olisi vielä piisannut. Kun olen yrittänyt kysellä mikä oli kivointa, ei yhtä suosikkia ole noussut. Kaikki oli kuulemma ihan mielettömän kivaa. No niin oli minustakin!

Ja tiedättekö mitä? Tämä viikko on ollut jotenkin erilainen. Lapsi on lähestynyt minua ihan eri tavalla. Jutellut jotenkin eri tavalla. Pitänyt enemmän kädestä. Tuo viikonloppu kaksin lähensi meitä niin paljon ja avasi silmiäni, että täytyy ottaa jollain tapaa tavaksi. Sillä oli niin valtavan suuri merkitys, kun isompi on jäänyt uhmailujen keskellä vähän paitsioon, etten etukäteen osannut arvata. Ehkä paras blogireissu minkä olen ikinä tehnyt. Korvaamaton. Se hetki kun kaikki oli ohitse ja lapselta pääsi itku.

Toivottavasti saitte inspiraatiota Jyväskylän seudulle matkaamiseen ja ideoita mitä kaikkea siellä voi puuhata! Onko suunnitelmissa talvilomaa Keski-Suomessa?

Kiitos seurasta bloggaakollegat ja minityypit! Reissulla oli mukana Yli pyykkivuorten, Ready Steady Flow, Valkoisen vuoren rinteillä sekä Outdoor family-bloggaajat lapsineen. Täältä voit lukea toisen jo ilmestyneen jutun reissustamme, jonka Johanna ehti kirjoittamaan!