Joulun 2020 yllärit, tunnelmat ja ihanimmat jutut!

Äiti, ihan hirveän haikea olo. Kaikki oli niin kivaa. Miksi se meni niin äkkiä?” kyseli esikoiseni eilen nukkumaan mennessään. Näinhän se on. Joulua odotetaan ihan hirveästi ja pitkään ja hetkessä se on ohitse.

Minä mietiskelin myös iskevää haikeutta kotona, mutta samalla myös sitä, että oikeastaan on ihanaa päästä omaan sänkyyn ja saada tavarat paikalleen sekä kaappiin. On se aikamoista hössötystä koko ajan, kun ihmisiä on useampi. Serkuksia on vain kolme, mutta kyllä hekin saivat kaikenmaailman uimahyppyleikkejä aikaiseksi mummilan sohvalta ja ääni nousi jatkuvasti porukassa niin, että he jotka halusivat katsoa leffaa, katsoivat sitä luurit päässä.

Jouluna 2020 olin päättänyt ottaa enemmän kuvia ihmisistä kuin aiemmin, sillä monesti tulee otettua ns. blogiin sopivia kuvia. No sain aattoiltana sentään porukan yhden pöydän ääreen niin, että koko porukasta on kuva.

Joulun parhaat ruoat

Edelleen ne juustot ovat minun juttuni. Suklaata ei tehnyt edes mieli. Kalaa ja juustoja meni ja paljon. Riisipuuro oli ihanaa. Samoin ihastuin kovasti kokeilemaamme lehtikaali-päärynä-vuohejuustosalaattiin, lämmin suositus! Tämä ei ole edes mikään jouluruoka, mutta kaipasin vähän jotain kevyempää joulupöytään ja suorastaan ahmin tätä salaattia, rosollia sekä sienisalaattia.

Joulun ihanimmat ulkoilut

Niinhän se oli, että Jyväskylän keli ei pettänyt taaskaan. Lunta oli, joskin niin vähän, että mäkeä laskiessa karahti välillä pylly käpyyn, eikä luonnonlumille ollut vielä vedetty hiihtolatuja. Olin jo miettinyt miten erilaista on istua paljussa katsellen vihreää ruohoa, mutta ei tarvinnut. Lunta kyllä riitti valkaisemaan maiseman. Niin kaunista! Laskimme mäkeä, lapset tekivät ison lumiukon enonsa kanssa ja olimme lumisotaa. Tapaninpäivänä kuopus pääsi Laajikseen lautailukouluun, jota oli toivonut ja me laskimme muut kolme myös. Eilen kun ajoimme kotiin, pysähdyimme kolmeksi tunniksi Himokseen. Aivan ihanaa oli olla mäessä. Mietin siellä illan pimetessä, että yhdet rakkaimmat lapsuusmuistoni liittyvät viikkoihin Iso-Syötteellä. Kun hissit jo sulkivat ja vielä kerran halusit laskea. Lähtisin mäkeen kyllä joka päivä, jos se olisi mahdollista.

Joulun paras leffa, telkkariohjelma sekä kirjat

Meilläkin katsottiin Disneyn Soul kuten monen muunkin perheessä, mutta vähän meni ohi tai aika paljonkin. Samalla grillattiin Nakki-Hannun makkaroita (joo, joulupäivänä, kaverin perustama firma!) ja juteltiin, joten tuo pitäisi nähdä uudelleen. Sen sijaan Laulu Rakkaudelle osui suoraan sydämeen ja oli ehkä joulun ihanin ohjelma! Katsomatta jäi Lumiukko, Samu Sirkan joulu ja muut perinteiset. Olin tästä vähän hädissäni. Olin lenkillä Lumiukon aikaan, enkä tajunnut pyytää nauhoittamaan. Kirjoja oli mukana läjä, mutta onnistuin vain äänikirjana kuuntelemaan (elämäni eka fiktiivinen äänikirja!) Suljettujen ovien takana, joka oli hirveän huono mielestäni.

Joulun suloisimmat

Olivat kyllä tällä kertaa kolme serkusta. He eivät ole viettäneet kunnolla aikaa koko vuonna, eivätkä ikinä viittä päivää yhdessä. Heidän halejaan ja leikkejään oli aivan ihanaa seurata. Priceless.

Joulun yllätyslahjat

Mies vietti joka ilta noin 1,5 viikon ajan meidän sekä naapurin autotallissa (!!) ennen joulua. Meinasi jo tuskastua, että aika loppuu kesken, mutta sai maalia vaille valmiiksi lahjani. Ihmettelin suuresti mitä on mahtanut tehdä ja aatona se selvisi. Paketissa oli latauslaatikko, jossa on 6 erilaista päätä, kun niitä tarvitsevat mm. langattomat luurini, puhelin ja juoksukello. Oli ilmeisen tuskastunut jatkuvaan piuhojeni etsimiseen. Lisäksi kannessa on langaton lataus. Enpä olisi osannut odottaa mitä paketista paljastuu! Niin paljon aiheutti kyselyä IG:ssa, että mies lupasi tehdä näitä maksua vastaan seuraajillekin!

Vanhemmiltani saimme jo etukäteen lahjaksi kodinkoneet, joten en odottanut kuin miehen lahjaa, mutta veljeni sekä kälyt olivat ostaneet lahjakortin meille Hellaan ja Huoneeseen. Can’t wait milloin päästään sinne, aika kivaa!

Tytöt saivat Frozen-nuket, joista Elsa jäi mummilaan, kuopus sai nimikoidun unikaverin, esikoinen toivomansa poika-LOLin ja lisäksi saivat monta puuha/tarrakirjaa. Mummoni oli kutonut hirveän läjän villasukkia, vaikka meinasi ettei enää jaksaisi.

Kuopus sai kummeiltaan Inkan aarteen lahjaksi ja sitä pelattiin ehkä 30 kertaa. Uudestaan ja uudestaan. Oli lasten suosikki!

Joulun 2020 poikkeusratkaisut

Pukki oli tilattu autokatokseen, johon lämmitettiin glögiä ja käly teki saaristolaisleivästä pieniä herkkupaloja. Pukki oli aivan yhtä mahtava kuin viimekin vuonna ja lauloimme hänelle autokatoksessa. Raahasin ulos myös rengasvaloni, jotta sain pimeydessä kuvia. Isomummo tuli maski päässä autokatokseen katselemaan joulutunnelmaa ja kävi äitini kanssa kaksin hautuumaalla. Pitkästä aikaa meillä muilla jäi hautuumaa väliin. Kun lahjat oli jaettu, 4-vuotiaamme nosti vakavan näköisenä kätensä ylös, viittasi ja kysyi tomerasti ”monessako kodissa sä olet jo käynyt?”. Pukki kertoi lopettaneensa laskemiseen kolmannen triljoonan kohdalla ja tämä kelpasi. Nutun alla on muuten näyttelijänainen, aivan ykkönen!

Lapset kantoivat innoissaan paketteja pihalla ja kun pukki oli lähtenyt, mokasimme. Samaan aikaan kun piti hyvästellä isomummo ja olisin halunnut jutella hänelle hetken, olivat lapset paketteineen rynnänneet sisään ja repineet puolet auki keskenään. Jäi siis näkemättä se riemu ja se harmitti eniten. Ihan loppuun asti ei suunniteltu autokatoskeikkaa!

Niin se hurahti, joulu 2020. Nyt olemme takaisin Tampereella, ainakin kolme asiaa jäi Jyväskylään joten ajatuksissa on, voisimmeko palata uutena vuotena. Pitäisi rohkaistua kysymään äidiltä, jaksaako uudelleen.

Vähän kauhuissani ajattelin miten selviämme näistä päivistä, kun teemme miehen kanssa töitä ja lapset ovat lomalla, mutta hyvin on sujunut. Näitä päiviä varten ystävät soittavat naapurista ja pyytävät pulkkamäkeen ja pakkasessa on jotain syksyn makaronilaatikoita. Aivan hyvä. Selvitään. Kaikki oli hetken aikaa niin ihanan tavallista jouluna oudon vuoden jälkeen.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, kiitos joulu 2020. En aio luopua kuusesta vielä hetkeen, täytyyhän sen pari kuukautta olla!

Miten oma joulusi sujui?

P.S. Vikan joulukalenteriluukun arvonta keräsi yhteensä 705 arpaa! Arpaonni potkaisi Saria blogin puolella. Onnea!

Himoksen ennakko-joulun ihania tunnelmia

*kaupallinen yhteistyö Himoslomat & Somessa.com

Joulu tulla jollottaa ensi kuussa ja kuten ehkä tiedätte, minä olen todellinen jouluihminen. Rakastan joulun odotusta, joululauluja, tunnelmaa, juustoja ja kuusen koristelua. Olimmekin koko perhe aivan innoissamme, kun pääsimme fiilistelemään viikonlopun ajan ennakkojoulua. Tonttulakit ja joulukoristeet kassissa suuntasimme kohti Himosta, jonne myös isovanhemmat saapuivat vastakkaisesta suunnasta. Onpa kiva sijainti Jämsän Himoksella, kun toiset saapuivat Tampereelta ja toiset Jyväskylästä! Mutta Himoslomat tarjoavat rennompaa joulua myös sinulle, jota joulu saattaa enemmän stressata kuin innostaa. Valmiita ruokia, majoitusta ja ohjelmaa ilman suursiivousta!

Jouluhan on myös stressin aiheuttaja monelle. Pitää tilata pukki, hoitaa lahjoja, ruokia ja siivota. Joulu Himoksella on hyvä ratkaisu, jos joulu meinaa mennä stressin puolelle. Mökit ovat valmiiksi siivottuja, paikalle voi tilata kuusen koristeineen, joulupukkikin saapuu mökille Himoksen puolesta. Itse asiassa kaikkiin 30.11.2019 mennessä tehtyihin varauksiin Himoslomat tarjoavat joulupukin käynnin ilmaiseksi! Ja jos ruokailut stressaavat, on Tupa-keittiössä tarjolla jouluruokaa joka päivä ja valmiiksi voi ostaa esimerkiksi paketin, johon kuuluu kuusi ruokailua.

Me saavuimme perjantai-iltana Himokselle, josta meille oli varattu majoituksena Salavan Tsaari, tänä vuonna valmistunut huvila. Siinä olisi tilaa kahdessa kerroksessa kyllä isollekin poppoolle! Eniten ihastutti kaikkia iso poreamme, joka löytyi terassilta. Koska Salavan Tsaari on rakennettu rinteeseen, oli alaterassiltakin upeat (ja jouluiset, oli perjantaina maakin valkoisena!) maisemat. Mökkejä Himoksella riittää ja sellaisia joissa on poreamme sisällä tai ulkona on yli 50 kappaletta. Minulta paljon Instassa kyseltiin mökin hintoja tai missä niissä on poreamme, mutta tosiaan vaihtoehtoja piisaa ja hintakin vaihtelee hurjasti riippuen majoituksen ajankohdasta. Kannattaa kurkata lisää täältä!

Siellä me sitten söimme juustoja, saunoimme ja lilluimme poreissa joululauluja kuunnellen ja tonttulakit päässä. Sytytimme takkaan tulen, laitoimme kuuseen koristeita ja nautimme yhdessäolosta. Itse asiassa tajusin, että vaikka olemme paljon isovanhempien kanssa tekemisissä, emme ole koskaan lomailleet kuudestaan! Kaikki nauttivat kovasti ja lapset olivat onnellisia isovanhempien seurasta. Aamulla käytiin ensimmäisenä ukin kimppuun ja halittiin häntä kovasti. Vuokramökissä on aina enemmän lomalla, kun ei stressaa siivoamisesta samalla tavalla. Vai johtuiko se siitä, että isäni keitti aamupuurot ja äitini valmisti lounaan? Voi olla. Hämmästelimme valtavan hyvää varustelua mikä keittiöstä löytyi, mitään emme jääneet kaipaamaan.

Mutta mitä Himoksella voi puuhata jos ei ole lunta? Jouluna varmaankin jo pääsee rinteeseenkin ja sehän on se juttu, mitä olemme 1990-luvulta asti käyneet siellä tekemässä, pulkkailua sekä lumilautailua. On siis jäänyt näkemättä kokonaan Himoksen toiset kasvot ja yllätyin mitä kaikkea sieltä löytyykään! On siis tekemistä porukalle, jossa osa tai kukaan ei halua rinnehommiin. On pakohuonetta, Peikkometsää ja moottorikelkkoja. Läskipyöriä, savusaunaa ja piparinleivontaa. Kurkkaa tarkemmin joulun ajan ohjelma, ympäri vuoden aktiviteetteja on varattavissa muutenkin ja jouluna valmiiksi järjestettyä ohjelmaa enemmän.

Lauantaiaamupäivänä me kävelimmekin kohti Mono Pubia ja mikä tuoksu tulvahtikaan nenään kun oven avasi! Saimme leipoa ison läjän pipareita, lapset olivat onnessaan kun oli Muumi-muotteja tarjolla. Tämä pipareiden leipominen kustantaa 5 euroa/hlö, eli ei paha hinta taikinasta, koristeista ja leipomispaikoista. Lasten mielestä parasta oli koristelu ja he päästivät luovuuden valloilleen. Minusta parasta oli katsoa isovanhempia leipomassa lasten kanssa ja voi että, emme ole aiempina vuosina leiponeet näin aikaisin! Oli kotiin tuomisina iso läjä pipareita! Lähdimme edeltä hakemaan autoa mökiltä, sillä vajaa parin kilometrin matka oli liikaa esikoiselle kävellä takaisin ja sillä aikaa lapset olivat selittäneet kuulemma Sallalle vaikka mitkä asiat elämästään. Ihanan ystävällinen Salla olikin ja auttoi meitä erinäisissä kysymyksissä!

Iltapäivällä oli edessä meitä kaikkia ihastuttanut ohjelmanumero, Peikkometsä. Äitini sanoi, että siitä oli paljon juttua esimerkiksi lehdissä, kun se avattiin vuonna 1990. Treffasimme HimosCenterin aulassa Jonnen, joka lähti vetämään meille peikkometsää. Hän kertoi, että moni tuo lapsensa nyt sinne, kun on itse käynyt lapsena peikkoihin tutustumassa. ÄITI! Miksei me olla käyty? Vaikka asuimme lähellä, kävimme laskemassa Himoksella ja… Peikkometsä jäi. En itse edes tiennyt sellaisesta! No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Vaikka metsä on suunnattu lapsille, oli aikuisillakin ihan tosi hauskaa. Metsässä oli rasteja, pääsimme keinumaan peikonhännässä, kävelemään riippusiltaa ja pujottelemaan hämäkinseitissä. Mukanamme tuli Himmi-peikko ja Jonne veti hienosti kierrosta ottaen lapset huomioon, kuopuksemme oli vähän kipeänä ja innostui hommasta vasta lopussa, sen sijaan esikoinen oli käsi pystyssä rasteilla huutaen ”saanko olla eka?”. Lopussa pääsimme paistamaan tikkupullaa. En ole ikinä tehnyt moista ja oli hauskaa testata sitäkin. Ja nauraa ääneen, isäni teki pullasta pienen patongin kokoisen ja paistoi sen mustaksi. Mutta niinkin kuulemma on ihan ok tehdä ja kuoria sitten pois tummin kerros ennen syömistä! Kylläpä maistui pulla hyvältä metsässä. Lapset halusivat vielä palata rasteille pullien jälkeen, niin kivoja ne olivat! Ja minäkin olin ihan innoissani kuten selkeästi isänikin, joka laittoi naama virneessä pyörimisvauhteja minulle peikonhännässä.

Metsäreissun jälkeen kaikkia hymyilytti ja esikoinen pyysi, että jos tullaan Himoksen rinteisiin, tullaanhan uudestaan Peikkometsään? Se oli kuulemma niin ihanaa! Kaikilla oli iloinen mieli, kyllä metsä tekee hyvää. Pienelle alueelle oli saatu paljon kaikkea mahtumaan. Suuntasimme takaisin majoitukseen vaihtamaan vaatteita ja palasimme vastapäätä Peikkometsää olevaan Tupa-ravintolaan, jossa maistelimme ennakkoon joulumenuta. Kaikkea ei oltu laitettu tarjolle ja esimerkiksi laatikot puuttuivat mitä taas jouluna on tarjolla, mutta hyvät salaatit ja kalat saimme maistella, samoin kuin lämpimien ruokien possu sai kehuja muilta aikuisilta. Tarjolla on muun muassa kuuden ruokailun paketti helpottamaan joulun ruokailuja, kannattaa kurkata lisää!

Arvatkaa mihin palasimme syömisen jälkeen? No paljuun tietysti! Mikä siinä onkin niin ihanaa! Äitinihän vuokrasi mummilaankin viime jouluna paljun, tosin poreettoman ja perinne jatkuu tänä vuonna, jotain niin superkivaa siinä on!

Sunnuntaiaamuna heräsimme ja pakkailimme rauhassa ennen siirtymistä viimeiseen aktiviteettiin. Ajelimme noin 10 kilometriä Hirvikartanolle, jossa on nimensä mukaisesti hirviä sekä myös peuroja ja poroja. Paikassa on ravintola, joka on kesäisin auki, talvisin tilauksesta. Ruokailijoille eläimiin tutustuminen on maksutonta, muille se maksaa 7 euroa. Meille tultiin vetämään kierrosta ja kertomaan hirvistä, kuinka Sauli-uroksen emon tappoi karhu ja se sitten päätyi asumaan tarhoihin. Viereisessä aitauksessa oli Jenni Haukio kahden kesäkuisen vasan kanssa. Kuulimme karanneesta Matti-Eskosta, joka kuukausien päästä palasi kotiin hyvin nälkäisenä. Ja saimme syöttää hirviä, isäni jopa antoi leivän suoraan suusta Saulille ja sai siis hirven suukon kaupan päällisiksi. Kyllä kuulkaa nauratti koko porukkaa, ehdin tallentaa tilanteesta videon mutta kuvat jäivät. Hauska paikka ja äitini suunnitteli, että kesällä voisi patikoida Himokselta sinne ja käydä testaamassa ruoan!

Kylläpä olimme hyvällä mielellä viikonlopun jälkeen. Kun joku muu järjestää ruokia, ohjelmaa ja hoitaa kuusenkin paikalle, hommasta jää jo iso osa stressistä pois. Ja kun ohjelmaa on järjestetty, tulee tehtyä yhdessä kaikkea kivaa. Monesti sitä vain puhuu että pitäisikö mennä tai tehdä, mutta nyt tuli oikeasti tehtyä! Voisin hyvin kuvitella viettäväni jouluakin Himoksella, sillä tuo suuri majoituksemme olisi vetänyt myös veljeni perheineen sisäänsä. Olemme aina joulut reissanneet mummilaan ja joutuneet pakkaamaan, joten samalla vaivalla sitä pakkaisi mökille ja matkakin olisi lyhyempi!

Jos innostuit mökkijoulusta tai olit jo sellaista miettinyt, nappaa alekoodi Katja10 mukaasi, kun varaat majoitusta Himoksesta. Sillä saa 10 % alennusta joulun ajan 23-26.12.2019 mökkimajoituksesta. Ota huomioon, että etu ei toimi verkkokauppavarauksissa vaan soittamalla 020 711 9200 tai varaamalla
sähköpostitse himoslomat@himoslomat.fi. Etu on voimassa 13.12.2019 saakka!

Paljuuminen, sauna ja peikkometsä olivat parasta”, sanoi kuopus. Oli niin odottanut paljua, että jopa isänpäiväkortissa kerrottiin että isin kanssa on ihanaa paljuta”

Muita jouluihmisiä linjoilla? Innostaako mökkijoulu vai haluaisitko viettää joulun kotosalla? Ja hei, kuka on käynyt Peikkometsässä?

P.S. Käy kurkkaamassa myös Tiian reissu Himokselle, heillä oli hieman eri aktiviteetit lasten iän mukaan!

Me oltiin taas me

Siinä se seisoi. Nenänmitan päässä itsestäni. Sydämessäni läikähti, se oli lyhyt hetki, mutta yhtäkkiä olimme kaksin ja olimme taas me. Se peruskaksikko, josta perheemme on saanut alkunsa ja se kaksikko, joka jakanut niin monet ilot ja surut. Se kaksikko, joka meinaa välillä unohtua pikkulapsiarjessa. Se, joka on ajanut peräkkäin moottoripyörillä, tuulettanut 20 metriä pinnan alla mahtavaa mantarauskuhavaintoa, juossut Indonesiassa aamuyöllä mereen ääneen nauraen ja… pussannut ankkurihississä.

Niin. Olimme siis eilen ohikiitävän hetken, kahden nousun verran kaksin ankkurihississä. Tiedättekö milloin oli edellinen kerta? Jos en ihan höpöjä puhu, niin vuonna 2004. Vai oliko 2005? Sen jälkeen tuli vaihto-opiskelutalvi Englannissa, muutama talvi meni Thaimaassa, sitten oli koira ja… Yks kaks oli mennyt 14 vuotta ilman, että kävin rinteessä. Sitten minä olen saanut mennä yksin hissillä miehen mennessä esikoisen kanssa. Eilen saimme mummin ja ukin mukaamme Himokselle muutamaksi tunniksi ja tyttöjen jo uuvahtaessa laskimme pari mäkeä kaksin. Ja menimme yhdessä ankkurihississä. Koska laskemme eri jalat edellä, olemme hississä naamatusten, ihan nenä vasten nenää. En edes muistanut millaista se on. Tuli ihan mieletön flash back, kun katsoin niihin ruskeisiin tuikkiviin silmiin ja mietin, että onpa kiva tyyppi siinä pussausetäisyydellä.

Siinä sitten mietin, miten pienissä hetkissä voi olla hirmuisen paljon onnea. Eilen oli ihana puolikas päivä Himoksella ja rinteet suhteellisen tyhjät. Aurinko paistoi ja rinteet olivat kivan pehmeät. Pitkästä aikaa tuntui, että laskuni sujuivat enkä jännittänyt ja piiitkästä aikaa pääsimme laskemaan ”kunnolla” isovanhempien ollessa pienimmän kanssa pulkkamäessä. Oli ihan huippua.

Päähäni pulpahti toinenkin hassu ajatus. Mietin, että mehän olemme oikeastaan yhdessä lumilautailun ansiosta. Minä nimittäin monesti halusin lähteä lautailemaan teini-ikäisenä, mutta olin arka lähtemään yksin eikä ollut rinnetouhusta innostuneita tyttökavereita. Kun mieheni istui viereeni ruotsin abikurssilla (se oli ainoa vapaa paikka ja hän oli myöhässä, eli pakkorako istua siihen) aloimme jutella. Se kurssihan meni enemmän jutteluksi kuin opiskeluksi ja sen huomasi myös opettaja, mutta siinä sitten puhuimme myös lautailusta ja vaihdoimme numeroita. Miehellä oli kausari rinteisiin ja sanoi käyvänsä kaverinsa kanssa usein, jos joskus lähtisin mukaan.

Talvi tuli ja talvi meni, en ikinä lähtenyt elämäntilanteeni vuoksi mukaan. Mutta hänen numeronsa jäi luuriini. Mietin eilen, olisinko ikinä löytänyt koko tyyppiä enää ilman tuota numeroa. Tai ehkä kyselemällä olisin aikana ennen fbta ja muita, mutta koska numero löytyi puhelimestani, laitoin eräänä toukokuisena aamuna siihen viestin ihan pokalla. Sen kivan oloisen lumilautailjatyypin numeroon, lähes 18 vuotta sitten.

Ihmeellisiä ajatuksia sitä ihmisellä rullaa päässä välillä. Kun tuo ajatus tuli mieleeni, olin yhtäkkiä hyvin kiitollinen kaikesta. Elämä on kyllä aikamoinen kohtalo. Siinä istuin tyypin vieressä, joka pyysi minua lautailemaan vuonna 2000. Kuvaa meistä otti tyttäremme. Kuka olisi uskonut? Mieletön hetki ajatuksissa ja muistossa yhtä lailla kuin nykypäivässä. Mieletön varmastikin kauden vika reissu Himokseen.

Miten sinä olet tavannut puolisosi? Uskotko muuten kohtaloon? Hyvää alkanutta viikkoa, huhtikuuta ja aprillipäivää!

P.S. Rinteet olivat ihan huiput, mene ihmeessä jos ehdit vaikka ensi viikonloppuna!