Huvipuistattava päivä, josta tuli aivan erityinen!

*kaupallinen yhteistyö Särkänniemen kanssa

Eilen se alkoi, Särkänniemen jo syyslomaperinteeksi muodostunut Karmiva karnevaali. Sade loppui kuin sovitusti puiston ovien auetessa ja sisään vaelsi monenlaista naamiaisasua ja taidokkaita kasvomaalauksia. Ruska ja pilvien takaa kimmeltävä aurinko värjäsi upeasti puistoa ja sen puita, kun suuntasimme tutkimaan miltä karnevaali tänä vuonna näyttää. Ja mikä päivä siitä tulikaan, saatte nyt hurjan määrän kuvia kun en osannut valita, tunnelma oli niin ihana! Päivällä oli ihan eri tunnelma kuin hämärtyvässä illassa, jossa valohattara vilkkui ja chilisuklaa-kaakao lämmitti ihanasti pihalla vietetyn päivän jälkeen. Henkilökunta heilui luurankopuvuissa ja erilaiset esitykset virittivät karnevaali-päivään.

Se tunnelma on ihan mahdotonta kuvailla sanoin. Jätskiä syövät helleasuiset ihmiset ovat poissa. Maassa on lehtiä, laitteissa hämähäkinseittejä, koristuksena pääkalloja ja kummituksia. Musiikki on erilaista kuin kesällä, illan hämärtyessä huvipuisto niin sanotusti herää eloon. Laitteiden valot, jotka kesällä jäävät näkemättä näyttävät upeilta ja jokainen nurkka on koristeltu ja mietitty. Oma suosikkikohtani on ns. Kuolleiden kaupunki Angry Birds-puiston ympärillä. Se väriloisto, musiikki ja tunnelma vievät hetkessä ajatukset jonnekin aivan muualle kuin lokakuiseen Tampereeseen! Paikka on aivan erilainen kuin kesällä ja syksyn fiilikset kannattaa käydä aistimassa!

Tuolta puiston nurkilta mekin aloitimme iltapäivämme, sillä Angry Birds-shopista saa kasvomaalauksia. Esikoinen otti kaverinsa kanssa oikein kunnon maalaukset, jotka näyttivät hienolta iltapäivän teemassa. Kuopus valitsi poskeensa kurpitsan ja molemmat olivat hyvin pahoillaan, kun maalaukset jouduttiin pesemään pois illalla. Olipa hurjan näköisiä tyttöjä kyllä!

Keskityimme kiertämään laitteita, joihin lapset halusivat ja he aloittivat perinteisesti kierroksen possujunasta sekä heppakarusellista. Jonoja ei juuri pienten laitteisiin ollut eilen, joten saivat painaa niin paljon kuin jaksoivat. Jossain vaiheessa tajusin tarkastaa, josko kuopuksella olisi tullut metri pituudessa täyteen. Kesällä sitä ei saatu vielä rikki ja häntä harmitti monesti, ettei päässyt esimerkiksi Vauhtimatoon, Teekuppeihin tai moneen muuhun mihin sisko meni. ”Pipo pois”, kuului mittausohje ja jännitin, rajoilla mentiin. ”Kyllä se juuri metri on” oli tuomio. Sen jälkeen kuopus huusi laitteissa ”OLEN METRIN!” ja jonotti heti Vauhtimatoon, meni Taikapyörään ja Teekuppeihin. En ole hetkeen nähnyt niin onnellista naamaa, miltä 3-vuotias näytti Vauhtimadon kyydissä. Kotimatkalla selitys kävi siitä, että isojen tyttöjen laitteet aukesivat. Hurjapää kun on, kyseli pääsisikö Boominkin kyytiin, mutta ihan siihen ei metri riittänyt. Kyyneleet silmissä katselin toisen iloa ja mietin, että hänelle tästä syksyn huvipuistoreissusta tulikin ihan erityinen. Mahtavaa!

Välillä syötiin Riemu-ravintolassa buffa ja jatkettiin taas laitteesta toiseen. Riemun kulmilla on tämän syksyn uutuus, CREEPS-kauhukuja, jonne ikäraja on K16. Sinne on erillinen pääsymaksu ja olisin halunnut kurkata sinne, mutta… En rehellisesti sanottuna uskaltanut! Olisi pitänyt mennä yksin ja korvaan kuiskivat zombiet saivat karvat pystyyn jo ajatuksen tasolla. Jäi testaamatta! Kuka kävi, oliko superkauhea?

Huvipuiston päädyssä oleva zombie-alue piti käydä tutkimassa pariin kertaan, sillä olisimme halunneet nähdä morsian-zombien, mutta häntä emme onnistuneet bongaamaan. Menin alueelle tyttöjen kaverin kanssa, sillä esikoinen ei halua zombeilla ja kuopus kävi kurkkaamassa ja totesi, ettei halua enempää. Alue on onneksi hyvin rajattu päätyyn, joten zombeja ei todellakaan ole pakko nähdä koko reissulla, jos ne pienempiä hirvittävät. MIelestäni tyypit olivat jotenkin leppoisampia kuin aiempina vuosina, tulivat kanssani selfieen ja osa jopa jutteli. Ehkä heistä oli tehty hieman leppoisampia ja suurin kauhu jätetty sinne Kauhukujalle! Mielettömät maskeeraukset heillä on ja uutuutena oli muun muassa Tapparan ja Ilveksen joukkueesta karanneet zombiet. Ystävällinen professori kysyi haluammeko yhteiskuvan ja ystävällinen ääni kuulosti hullulta katsoessaan hänen ulkonäköään. Älä anna ulkonäön hämätä, kivoja kavereita ovat!

Minusta tuntuu, että nautin melkein eniten siitä tunnelmasta, koristeista ja väriloistosta, kesällä tuli juostua niin monet laitteet useasti läpi. Ja tullaan muuten käymään ensi kesänäkin, sillä kausarit on päivitetty! Nyt ei tarvitse varata uutta kuvaa Kausikorttiin, sillä vanhan saa päivitettyä Näsinneulan aulassa. Näin säästää vaivaa kuvien etsimisessä, eikä tarvitse käyttää uutta muovia. Päivitetyllä Kausikortilla pääsee rajattomasti Karmivaan karnevaaliin ja seuraavaksi sillä pääsee nauttimaan Koiramäen joulusta ennen ensi kesän huvitteluja. Kausikortti on myös ennakkohintaisena halvempi, päivitys maksaa 119 euroa.

Voi olla, että täytyy vielä käydä ensi viikon aikana uudelleen aistimassa Karmivaa karnevaalia. Kukakohan lähtisi kanssani Creepsiin? Vai haluanko edes sinne? Apua, aikuisenkin on vaikeaa hokea itselleen, että näyttelijöitä ovat vain. Karmivaan karnevaaliin pääsee huvittelemaan tänään sunnuntaina ja ensi viikolla tiistaita lauantaihin, maanantai on lepopäivä.

Kiitämme kovasti eilisestä huvipuistattavasta päivästä, hymyilin aamulla miettiessäni pienen onnellista naamaa ja esikoinenkin kiitti kivasta eilisestä. Painui muistoihin!

Kuka on menossa tai oli jo eilen? Eikö ole huikeasti maskeerattuja zombieita?

Puuhamaa se on paras paikka?

Siis tuo rallatus, tiedätte varmasti jokainen Alatalon laulaman Puuhamaa-laulun. Sitä ei varmaan ole vaihdettu ikinä, soinut parikymmentä vuotta televisiossa? Olen käynyt Puuhamassa joskus lapsena ja viime viikolla suunnistimme sinne kälyn sekä tyttöjen serkkujen kanssa. Tampereelta ei aja kuin tunnin paikalle ja parkkipaikka on ilmainen, eli paikan päälle oli hyvin helppo saapua.

Entäs se paikka sitten, onko se paras? Sisäänpääsy on 25,50 euroa, alle 3-vuotias pääsi ilmaiseksi. Sillä maksulla saa sitten kaiken, mitä puistosta löytyy. On jonkinlaisia laitteita, serkkutyttöjen suosikki oli sellainen, missä sai itse painaa napista pyöriikö laite pää ympäri. On iso iso leikkipuistoalue, sisäleikkipuistoa ja mm. leppislaite ja karuselli pienemmille lapsille. Keli oli niin kuuma, että enemmänkin olisi voinut tutkia sitä puistoaluetta, mutta lapsilla liimaantuivat paidat selkiin kiinni. Siispä siirryimme buffaan syömään ja vesipuistoalueelle.

Buffa oli ihan ok, mutta suuri miinus oli kertakäyttöastiat, joita siellä käytettiin heinäkuun ihmismassalle. Olin aika hämmentynyt. Siirtyessämme vesipuistoalueelle näkyi ihmismassan vaikutus pesutiloissa – kaikkialla oli aika likaista ja hiuksia joka puolella, missään ei taidettu päivän aikana siivota. Vessoissa tursusi roskiset yli.

Itse vesipuisto oli tuollaisella +30 kelillä mainio, vaikka väkeä toki oli paikalla. Esikoinen laski serkkujensa kanssa joka ikisen mäen ja pienillekin löytyy allas ja vähän helpompi mäki. Kun jossain vaiheessa isommat jäivät jonottamaan vesiliukumäkiin, me hiippailimme kuopuksen kanssa höyrysaunaan, joka löytyy altaan reunalta. Se oli hänen mielestään tosi ihana, vaikka edelleen, se lattioiden puhtaus…

Lapsena minulle jäi mieleen, että Puuhamaa oli tylsä. Veikkaan tuon ikäni (olin ehkä 8-9-vuotias) olleen sellainen, että kaipasin jo laitteita, enkä niin innostunut polkuveneestä tai trampoliineista. Sen ikäisenä vesipuisto olisi ollut huikea, mutten muista oliko keli liian kylmä vai onko vesipuistoa edes aina ollut? 5-vuotiaille likoille näytti uppoavan puistossa ihan kaikki, eli heillä oli ihan täydellinen ikä tuohon puistoon.

Minua jäi häiritsemään pesutilojen epäsiisteys, vessojen epäsiisteys ja henkilökunnan sellainen ”blaah”-asenne. Kertakäyttöastiat. Kun menimme kuopuksen kanssa laitteeseen, jota poljetaan itse ylhäällä, meni laitteen kyytiin asettautumisessa aikansa, kun penkki jäi aina käteen. Sähköformuloissa lasta ei autettu kypärän kanssa. Tuntui, että niin tunnusbiisi kuin laitteet ovat sieltä jostain kaukaa vuosien takaa.

Kun meinasin ostaa lähtiessä juotavaa matkalle, ei jono liikkunut kerta kaikkiaan mihinkään kahviloissa ja päätin kurvata parin kilometrin päässä olevaan K-kauppaan hakemaan matkajuomiset. Se olikin hyvä idea, sillä puiston ulkopuolella mainostettiin, että Puuhamäki-kuitilla saa kaupasta 5% alea, eikä ollut jonoja. Suosittelen!Menisinkö uudelleen Puuhamaahan? Menisin, mutta sen verran iso alue on ja lippu niin tyyris, että varaisin ehkä ihan koko päivän hommaan. Viileämpi päivä ja pelkkä se puisto- ja laitealue toimisi varmaan paremmin kuin supertäysi ja siivoamaton vesialue. Jos esikoiselta kysytään, hän varmaan menisi uudelleen ja vain vesipuolelle. Siis vähän kahtiajakoiset fiilikset jäi meidän reissusta!

Mitkä ovat omat tunnelmasi Puuhamaasta, milloin olet viimeksi käynyt? Sainko korvamadon aikaiseksi tuolla biisillä?

P.S. Huomasitteko kuvasta, MISTÄÄN ei saa noin valtavia pehmiksiä. HUIH!

Hurjin reissu ikinä Särkänniemeen (sis. arvonnan!)

Maanantaina piti olla hurja sadepäivä, kun katsoimme ennustuksia. Aiemmin oli sovittu tuolle päivälle Särkkä-reissu ja aloimme miettimään homman perumista. Reissu oli kuitenkin sovittu kauempaa saapuvien pikkuveljen ja kälyn kanssa, joten siitä pidettiin kiinni ja todettiin, että sittenpähän ei tarvitse jonotella, kun olemme puistossa sateella! Koko edellisen yön valvoskelin ja jännitin, mutta en sadetta vaan jotain muuta.

Maanantaiaamu valkeni, aurinko paistoi ja odotettu seuramme saapui. Kuopus ilmoitti menevänsä possujunaan ja teeastioihin, esikoinen odotti Tukkijokea. Aloitimme päivämme Näsinneulasta, sillä huvilaitteet eivät olleet vielä auki. Kälyn ensi kerta muuten tuolla tornissa, jo oli aikakin nähdä Tampere tuosta upeasta vinkkelistä! Kello 12 laitteet aukesivat ja ryntäsimme aloittamaan turneemme. Kaikki piti saada käytyä. Ja tässä oli se syy, miksi valvoskelin.

Minä olen nimittäin pienestä pitäen kiertänyt kaikki laitteet Särkässä. Mieluiten noin 10 kertaa putkeen. Kun uutuus on avattu, se on juostu heti testaamaan. Vedoten ikääni, lapsiin ja muuhun mahdolliseen olen kuitenkin skipannut kaksi uutuutta, Hypen sekä X:n. Mies on testannut molemmat ja houkutellut minua matkaan. Viime syksynä jäi oikein harmittamaan, etten muka pysty, kun rakastan niin kieppua laitteissa. Hypen korkeus vei jalat alta pelkästään katsoessa. Olin päättänyt, että tällä reissulla käyn ne kaikki laitteet, myös nuo kaksi liian hurjaa. Polvet tutisivat, kun katselin Hypeä, joka syöksyy 46 metrin korkeuteen 100 kilometrin tuntivauhtia.

Mutta hätä ei ollut tämän näköinen, sillä Hype oli vuorossa vasta viimeisenä! Mies oli nimittäin luvannut tulla suoraan töistä viemään minut noihin hurjiin laitteisiin, joten koko päivä oli aikaa jännittää ja kiertää kaikki muut! Tytöt aloittivat kierroksensa karusellista sekä perinteisestä possujunasta ja seisoessani kaksimetrisen veljeni vieressä muistelin, kuinka mekin ajelimme 1990-luvulla tuolla legendaarisella laitteella. Nyt hän tuntui innostuvan jo karusellissa ja oli myös päättänyt käydä Hypessä, en tiedä kumpaa jännitti enemmän.

Kiersimme laitteita järjestyksessä auringon paistaessa ja jonoja oli maanantaiaamuna ihanan vähän. Muutos viime vuodesta oli hurja: esikoinen jäi pari senttiä alle 120 cm:n maagisen rajan, eikä näin päässyt odottamaansa Moto Geehen, mutta samalla hän kieltäytyi menemästä lällyjuttuihin siskon kanssa, kuten Leppäkerttuihin. Hän kyseli jatkuvasti mihin pääsee yksin ja kun sanoin, että esimerkiksi Kantti X Kantti-autoihin, naama loistaen hän totesi ”WAU!”. Sitten eno ajeli pikkusiskon kanssa eri autossa kuin esikoinen, joka halusi mennä ehdottomasti YKSIN kaikkeen mihin pääsi. Ensi kesänä onkin sitten jo hurja meno! Viikinkilaivassakin 5-vuotias enää vain hymyili, siinä missä pari vuotta sitten kirkui pää sylissäni. Pikkusisko kävi kaikki mihin pääsi alle metrin mitassaan ja hymyillen nautti niistä, mutta kyllä ne kasvavat äkkiä!

Kiertäessämme laitteita tunnista toiseen iski nälkä ja olisin halunnut testata uuden buffet-ravintola Riemun, mutta sweet and sour-kana ja tonnikalaperunat eivät innostaneet lapsia, joten päädyin ensimmäistä kertaa ikinä Pellen Pizzeriaan. Miten on mahdollista, ettemme ole käyneet siellä ikinä! Pizzabuffa yllätti positiivisesti ja vegaaninen Vebab-pizza oli sekä minun että kälyn suosikki, todella maukas! Ja voin vinkata, että pizzerian vieressä oleva Trombi ei ollut ihan ykköslaite syömisen jälkeen, mutisimme veljeni kanssa siinä mahallamme maatessamme, käyköhän tässä huonosti.

Nautimme päivästä hurjasti, söimme pehmikset, juoksimme kaikki laitteet ja itse kiinnitin huomiota Särkänniemen yleisilmeeseen, joka on todella onnistunut. Värejä on lisätty hurjasti ja alue on todella hieno Hypen ympärillä. Kukkaisviikot tekivät ilmeeseen ihan oman lisänsä ja perhospenkit sekä istutukset ovat kauniita!

Sitten tulikin yks kaks se iltapäivä ja mieskin saapui paikalle. Hypeen ei tarvinnut jonottaa kuin yhden kierroksen verran ja kävellessäni kohti vaunua tunsin aitoa, ihan hirveän kovaa pelkoa ja jalkani olivat makaronia. Huusin suunnilleen jo silloin, kun laite oli vielä paikallaan. Pelkäsin eniten sitä korkeutta. Ja sitä, etten tiedä miltä homma tuntuu, kyllä on hurjaa heittäytyä tuntemattomaan. Laitteen ampaistessa matkaan huusin kuin syötävä ja sen ollessa korkeimmalla kohdalla jalat olivat velliä. Kun se ampaisi alamäkeen huusin äitiä. Aikamoinen alkukantainen reaktio. Ja hetkessä kaikki oli ohi, nauroin ihan hepulissa noustessani kyydistä ja totesin, että pakko mennä uudelleen, meni ihan hepuliin koko reissu. Ja niin me mentiin miehen kanssa etupenkkeihin ja uudelleen taivaalle. Toisella kertaa katselin jo ympärilleni, en huutanut äitiä, mummoa tai muitakaan sukulaisia ja jopa nautin kyydistä. Korkeus on pelottavaa, mutta kyyti pehmeä.

Sen jälkeen voitettiin sitten X ja se tuntui jo matalalta Hypen jälkeen ja jotenkin leppoisalta, enkä kirkunut niin kuin olin luullut, vaan katselin yläilmoista alhaalla temppuilevia lapsiani. Fiilis oli ihan huikea, kun oli voittanut pelkonsa ja saanut aikamoisen adrenaliinipiikin!

Päivä päätettiin Tukkijokeen viisi minuuttia ennen sulkemista ja yhtäkkiä se kahdeksan tuntia puistossa oli kulunut. Mieletön päivä taas, eikä oltaisi poistuttu, jos ei olisi ollut pakko. Sain muuten juttua kirjoittaessani kiinni siitä tutinasta, minkä jännitys aiheutti ja hymyilytti, kun ajattelin fiilistä Hypen jälkeen. Huikeaa!

Jos sinä haluat testata huikean Hypen tai X:n tai vaan nauttia päivästä kauniissa Särkässä pehmistä nautiskellen, jätä tähän postaukseen kommentti ja olet mukana kahden Särkänniemi-rannekkeen arvonnassa (arvo 92e). Arvonta on auki aina 27.6.2018 klo 18 asti, eli hyvin aikaa osallistua! Kommentoi alle vaikka mikä on kaikkien aikojen lempparilaitteesi ja muista jättää sähköpostiosoite, se näkyy vain minulle.

Onnea arvontaan ja aurinkoista keskiviikkoa!

P.S. Muista myös vielä muutaman päivän auki oleva Zones by Särkänniemi-rannekearvonta, sekä blogin että facebookin puolella! Molemmissa arvotaan kaksi ranneketta sisähuvipuistoon!

*yhteistyössä Särkänniemi