Mitä vitamiineja kannattaa tankata? Ja miksi?

*yhteistyössä Nordic Glow, linkit affiliate-linkkejä

Vitamiiniviidakko. Siihen olen itse eksynyt niin monen monta kertaa. On multivitoja, on rasvoja, eri kirjaimia, magnesiumia, sinkkiä, rautaa ja ties mitä. Mitä ihmettä sitten kenenkin kuuluisi syödä vai tarvitseeko vitamiineja tai lisäravinteita ollenkaan? Saako ihminen monipuolisesta ravinnosta kaiken tarvitsemansa? Mihin koulukuntaan sinä kuulut?

Minä olen aina syönyt jotain vitamiinia, vähän vaihdellen. Luin, ettei esimerkiksi multivitoja tulisi syödä jatkuvasti, sillä sinkkiä ei pitäisi saada koko ajan. Flunssakuurina olen ottanut niitä. Lisäksi olen syönyt 1990-luvulta asti B-vitamiinia jossain muodossa ja nyt neljääkymppiä lähestyessä mittautin elämäni ensimmäistä kertaa ne B-vitamiinitasoni, jotka olivat kolminkertaiset! Tässä se nähdään, että on vaikeaa tietää päällepäin, mitä vitamiinia tarvitsisi, eikä minulta näköjään ainakaan sitä puutu vaikka punainen liha ruokavaliosta puuttuukin.

Magnesiumia olen ottanut iltaisin kovaa treenatessa, se on parantanut unta ja palautumista. Mutta. Sekä sinkki että magnesium taas haittaavat sen raudan imeytymistä, mistä minulla tuntuu olevan koko ajan pulaa. Apua! Multivitoissa on juurikin vähän se haitta, että vaikka niistä ajattelee saavansa ”vaikka mitä”, on täysin eri asia, mitä niistä elimistö oikeasti pystyy käyttämään hyväkseen, kun vitamiinit haittaavat toistensa imeytymistä. Siksi onkin järkevintä monesti ottaa puhtaita vitamiineja, jossa on tasan sitä yhtä ainetta. Näin niitä on helpompi jakaakin iltaan ja aamun ja maksimoida imeytyminen.

Nyt kun omat vitamiiniarvot on testattu, sitä tietää paremmin, mitä vitamiinia kannattaisi syödä. Se D-vitamiinihan oli itselläni alhaalla ja konsultoimani lääkärin mukaan näin on lähes jokaisella suomalaisella. Etelän maissa ja auringossa asuvilla ihmisillä D-vitamiinitaso on kuulemma helposti 100-200, kun minimiksi suositellaan arvoa 75. Suomalaiset tarvitsevat lisäravinteena D-vitamiinia, syötänhän sitä lapsillekin päivittäin, miksi en itse muista syödä! D-vitamiinin puutoksella on todettu olevan jopa yhteyksiä moniin sairauksiin kuten diabetekseen.

Tähän ongelmaani tuli ratkaisu kuin tilauksesta, kun Nordic Glow kysyi, haluanko testata heidän vitamiinejaan. Yrityksen takana toimii pieni suomalainen tiimi ja he ovat tuoneet markkinoille puhtaita vitamiineja, jotka sisältävät sitä mitä lupaavat, eivät täyteaineita tai muuta ylimääräistä. Testaukseeni saapui sitä D-vitamiinia, joka on heillä täysin kasviperäinen D3-vitamiini. Moni D-vitamiinihan on eläinperäinen, eli tämä sopii hyvin kasvisyöjille tai vegaaneille. Päiväannoksessa on 50 mikrogrammaa vitamiinia, joka on suhteellisen hyvänkokoinen annos. Monesti vitamiinitaso yhdessä tabletissa on vain 25 mikrogrammaa. Mielenkiintoista nähdä, kun verikokeesta otetaan seurantana vitamiinitasot, kuinka hyvin saan sen tällä nousemaan. Toki aurinkokin tulossa koko ajan enemmän apuun! Tiedättekö muuten, minä kerran ostin kollageenia, joka on lehmäperäistä, enkä kykene syömään sitä sittenkään! Meni niin sanotusti jauhot suuhun parinkymmenen vegevuoden jälkeen.

Lisäksi olen syönyt maitohappobakteeria. Nordic Glow maitohappo sisältää myös sinkkiä (älä siis miksaa raudan kanssa!), joten yhdessä maitohappo ja sinkki ovat tehokuuri esimerkiksi flunssaa vastaan. Sinkin syöminen lyhentää todistetusti flunssan kestoa ja maitohappo pitää suoliston kunnossa. Sanotaan, että hyvinvointi lähtee vatsasta. Jos suolisto on kunnossa, ihminen voi kokonaisvaltaisesti paremmin. Tässä maitohapossa on neljää eri bakteeria ja se tehostaa vastustuskykyä. Täydellinen flunssapilleri siis, tällä hetkellä tuntuu että meidänkin lähipiiristä kaikki ovat tai ovat juuri olleet kipeänä!

Kolmas käyttämäni Nordic Glow tuote on Omega 3, eli kalaöljy. Kuka muistaa hirveän kalanmaksaöljyn maun lapsuudesta? No, tätä pilleriä nielaistessa ei mitään maista, mutta hyödyt saa. Öljyllä on Friends of the sea-sertifikaatti, jonka saa vain, kun käyttää niiden vesien kaloja, joita ei liikakalasteta. Öljyä tarvitaan muun muassa nivelten ja verenkiertoelimistön hyvinvointiin. Myös aivot ja muisti rakastavat kalaöljyä! Ja sanoisin itse, että ihokin rakastaa öljyä.

Kannattaako vitamiien syöminen? Sanoisin, että kyllä. Vietän itse suhteellisen aktiivista (tai jopa todella aktiivista, olette mm. Instassa kommentoineet) elämää. Urheilen, puuhaan lasten kanssa ja pyyhin erittäin usein nuhaneniä. Tästä huolimatta meni yli vuosi ilman flunssaa. Vaikka altistusta on lasten taholta aika lailla koko ajan. Minä uskon, että tämä johtuu monipuolisesta ruoasta, sen tukemisesta vitamiineilla ja urheilusta sekä ulkoilusta. Tietenkin myös riittävä lepo on tarpeen!

Näiden vitamiinien hankkiminen on tehty superhelpoksi, sillä seuraajilleni on varattu alennus, jonka löydät linkkien takaa ja ohkaiseksi tehty purkki mahtuu postiluukusta sisään, eli postireissua erikseen ei tarvita. Lisäksi ei sitoudu ostamaan kuin sen yhden kerran, kuinka monelle on tuputettu puhelimessa niitä jatkuvia tilauksia D-vitamiinista? Minäkin tilasin kerran sellaisen ja niitä D-vitskuja tippui sitten vielä väärään osoitteeseen kun muutimme, mutta laskut löysivät uuteen osoitteeseen. Raivostuttavaa. Tässä ei käy niin, jos tuote ei ole mieluinen, sitä ei kolahtele koko ajan luukusta. Tuotteet toimitetaan kotiin ilmaiseksi – kätsää, kun näitä ruuhkavuosia viedään itse kullakin!

Olen ihan älyttömän monta kertaa kuullut kysymyksen, mistä saan kaiken virtani. Se on varmastikin monen asian kombo, mutta monipuolinen syöminen ja liikunta ovat avaimeni hyvinvointiin. Ja verikoe sekä testit kertoivat omaa kieltänsä, en ihan kaikkea tarvitsemaani saa ravinnosta, joten lisäravinteet ovat siihen hyvä tuki, mutta eivät tietenkään korvaa monipuolisen ravinnon merkitystä. Hyvinvointi on niin monen asian kombo, mutta siitä kannattaa pitää huoli!

Mitä lisäravinteita itse syöt? Tai mitkä ovat avaimesi hyvinvointiin? Pirteää viikonloppua!

SmileSpa – sain hymyni takaisin

*kaupallinen yhteistyö SmileSpan kanssa

Minä hymyilen mielelläni. Erityisesti valokuvissa tykkään hymyillä niin, että hampaat näkyvät. Kun syömäni nestemäinen rauta (+ tietenkin tee) alkoi kesällä hitaasti ja varmasti tummentaa hampaitani, alkoi sisälleni hiipiä epävarmuus. Mustuneet alaetuhampaat näkyivät väkisin ja yläetuhampaani, joka on rakennevirheen takia muovia, alkoi tummua saumastaan. Aloin kääntää päätäni kuvissa ja puhumaan niin, etteivät hampaani näkyisi. Pidin jopa kättä suun edessä.

Vielä isompi asia kuin ulkonäkö hampaissa on toki suun terveys, joka vaikuttaa oleellisesti hyvinvointiin. Jos suussa muhii pöpöjä ja tulehduksia, ne voivat levitä koko kehoon. Ja vanhempien suun hyvinvointi vaikuttaa oleellisesti myös lasten bakteerikantaan. Niin moni asia vaikuttaa suuhun ja hampaisiin – itse stressasin niin hirveästi ylioppilaskirjoituksia, että sain pahan ientulehduksen suuhuni jota hoidin kuukauden päivät. Kaikessa stressi voikin näkyä!

Kaksi vuotta sitten tarjosin itselleni syntymäpäivälahjaksi hammaskivenpoiston ja päätin tehdä niin joka syksy. Näin se jäisi tavaksi ja tulisi käytyä vähintään kerran vuodessa hammaslääkärissä. Kuinka ollakaan, heti viime vuonna se jäi, mutta tänä vuonna sain yhteistyöehdotuksen SmileSpalta juuri synttäreiden alla. Tartuin siihen innolla, sillä suuni todellakin kaipasi puhdistusta! Tiesin jo siitä kahden vuoden takaisesta, että pelkkä hammaskivenpoisto ja hampaiden putsauskin tekee ihmeitä purukalustolle. Valkaisua en voi edes harkita, sillä etuhampaani muovi ei valkaistu, eli sille täytyisi sitten erikseen tehdä jotain.

Puoliksi innoissani ja puoliksi vähän kauhulla astelin pari päivää synttäreiden jälkeen kohti hammaskauneushoitola SmileSpata, joka sijaitsee aivan Ratinan kauppakeskuksen vieressä (sieltä löytyy muuten hyvin parkkitilaa) Suvantokadulla. Innoissani siitä, että saisin suuni puhtaaksi ja samalla jännittäen, sattuuko joku. Minulla ei periaatteessa ole mitään hammaslääkärikammoja, sillä olen viettänyt niissä ihan hirveästi aikaa ja ovat tulleet tutuiksi. Hampaitani on vedetty irti, on ollut monenlaisia oikomishoitoja, irronneita telaketjuja, kadonneita hammasrautoja, on valettu purentakiskoa narskuttelijalle ja kaikki neljä viisuriakin piti vetämisen sijaan leikata ja tikata. Aina se silti jännittää, miltä tällä kertaa tuntuu ja mitä sieltä löytyykään.

Astuessani sisälle SmileSpahan leuka loksahti. Se kliininen haju, kovat penkit ja hammashoitoloiden tavaramerkki turkoosi väri puuttuivat täysin! Samoin kuin lapsuudesta takaraivoon jääneet erilaiset opastus- ja ”pelottelu”kuvat hampaiden hoidosta. Astuin todellakin spahan, potkaisin kengät jaloistani ja laitoin tossut tilalle. Esitietolomakkeen täytettyäni en meinannut malttaa penkkiin tulla, kun heiluin siellä ja täällä kamerani kanssa. Miten kauniisti sisustettu paikka, vessakin aiheutti sisustuksellaan huokailuja! Mietin, miksei kukaan muu käytä pinkkiä väriä hammashoitolan sisustuksessa, aivan ihastuttava värimaailma! Ratinan suvantoon ja Laukontorille avautumat näkymät olivat myös ihan omaa luokkaansa verrattuna aiempiin kokemuksiin hammashoitoloista. Hoitolassa toimii suuhygienistejä, jotka tekevät muun muassa hammaskiven poistoa, valkaisuja ja soodapuhdistusta.

Minun suuni hoiti pinkkiin paitaan pukeutunut, ihanan ystävällinen ja rauhallinen suuhygienisti Saila Kallonen, jonka äänenpaino ja juttelu oli niin rauhoittavaa, että varmasti taltuttaisi pahemmankin hammaslääkärikammon. Lopulta maltoin istahtaa pinkkiin penkkiin ja Saila alkoi käymään suutani läpi. Minullahan on todella ahdas suu, jota pitäisi ahkerammin hammaslangata ja kotihoitaa, usein jää vain hampaidenpesuun itselläni. Saila siis poisti hammaskiven, putsasi hampaidenvälit ja muistutti useaan kertaan, että tee tätä kotonakin. Hoito ei sattunut, ainoastaan se hampaiden raaputusääni aiheuttaa itselleni aikamoiset kylmänväreet. Lopuksi tehtiin vielä soodapuhdistus päälle, joka entisestään poisti tummentumia. Suurta toivoa muovihampaan tummentumien suhteen ei Saila uskaltanut antaa, koska siinä on tosiaan muovin sauma tummentunut, ei itse hammas. Soodapuhdistuksen ajaksi kasvoille laitettiin liina (koska hienojakoinen sooda pöllyää herkästi joka puolelle) ja suuhun muotti sitä levittämään. Tämä oli ehkä ”jännin” kohta, kun suu on pakotettu tiettyyn asentoon ja nenä peitossa, niin ahtaanpaikankammoiselle tulee hetkellinen ”iik en saa henkeä”-olo. No, happi tietenkin kulkee aivan hyvin ja minua ainakin rauhoitti todella paljon, kun Saila sanoi useaan otteeseen, että nostat vain käden ylös jos joku sattuu tai ahdistaa, niin lopetetaan heti. Paikassa sai olla rauhassa kaksin hänen kanssaan, eikä tarvinnut hävetä jos joku pelotti tai olisi sattunut.

Kun soodapuhdistus oli valmis, oli aika kurkata peiliin. Siellä ne kiilsivät, hampaat vailla tummentumia ja hei, se muovihammaskin oli puhdistunut! Huomannette eron ennen ja jälkeen-kuvissa. Olin kirjaimellisesti yhtä hymyä, miltä tuntui taas kehdata avata suu ja hymyillä kunnolla! Ja tietenkin poissa oli hammaskivi ja muut tulehduksia ja reikiä aiheuttavat asiat. En ole vielä yhtään reikää saanut suuhuni aikaiseksi *kopkop*, joten todistettavaa hyötyä on säännöllisellä hampaiden harjauksella sekä hammaskiven poistolla.

Seuraavanakin päivänä hymyilin aina, kun kävelin peilin ohitse. Ahdisti juoda teetä (jota ei saanut muuten muutamaan tuntiin enää sinä päivänä juoda) ja rautakuurikin jäi nyt samaan aikaan sopivasti tauolle lääkärin määräyksestä. Seuraavana päivänä hampaita vähän vihloi ja suussa tuntui, että sitä on perin pohjin ronklattu, mutta yhden päivän jälkeen sekin rauhoittui.

Lämmin suositus siis paikalle ja kiitos hymyni palauttamisesta!

Sitten tunnustuksia! Lankaatko ja harjaatko hampaasi säännöllisesti vai onko lankaaminen sinulle yhtä inhaa kuin allekirjoittaneelle? Löytyykö hammashoitopelkoisia vai menetkö mielelläsi hoitoon?

Salakavala sairaus

Onpas sinulta lähtenyt takaa hiuksia, oletko pitänyt niitä kiinni?” ihmetteli kampaajani viime kerralla. En pidä koskaan lyhyttä tukkaa kiinni ja mietin, mitä olen mahtanut tehdä, kun tuollainen hiustenlähtö on tullut. Kampaaja suositteli mm. syväpuhdistavaa shampoota, itse jäin siinä hetkessä miettimään, onko minulla jokin vitamiininpuutos joka asiaan johtaisi.

Talven aikana jouduin useamman kerran heittämään juoksun ylämäessä kävelyksi sykkeiden paukuttaessa liian ylhäällä peruskestävyyteen nähden. Otti päähän, miksen kehity treenissä. Sitten kun lumet sulivat, juoksu alkoi kulkea paremmin. Ehkä se lumi vain lipsutti ja väsytti, ajattelin.

Huhtikuussa olisin monta kertaa iltapäivällä nukahtanut, huolimatta kahdeksan tunnin yöunista. Iltapäivällä tuli vain uupumus ja välillä torkahdinkin vartin. Mietin, etten ole tainnut palautua, olen tehnyt monta reissua Helsinkiin, treenannut paljon ja arki on aktiivista, ei ihme että väsyttää.

Olen kärsinyt viime vuosina unettomuudesta, joka nyt kevään myötä alkoi taittua, mutta iskee aina välillä. Kun olet todella väsynyt päivän jälkeen ja menet nukkumaan, eikä uni tule, se on hirveää. Aikani pelkäsin lasten yöheräilyjä, mutta nyt kevään myötä niitä on tullut ihanan vähän. Silti olen välillä valvonut koko muun perheen nukkuessa.

Pinnani on myös välillä äärettömän lyhyt. Saatan tulistua miehelle suhteettoman paljon pienistä asioista ja olla jotenkin superväsynyt ja ärtynyt. Olen ajatellut, että se liittyy siihen kun teen paljon, päivät ovat uuvuttavia ja lasten kanssa ei saa ajatuksia kulkemaan. OIen tankannut B- ja C-vitamiinia uupumusta vastaan.

Kunnes sitten verikoe kertoi, että rautavarastoni ovat tyhjät, mikä toisilla tarkoittaa äärimmäistä väsymystä ja jopa sairaslomaa. Niin lääkäri kuin minä itse hämmästyimme, että olen jaksanut ylipäätään treenata ja tehdä näinkin paljon. Kun kerran aiemmin kärsin anemiasta (silloinkin katsottiin vain hemoglobiinia), se johtui suuresta verenvuodosta ja olo oli heti heikko. Nyt tuo tila on hiipinyt pikkuhiljaa päälle, mistä ihmeestä tiedän, vaikka olisin kärsinyt huonoista rauta-arvoista vuosia?

Harmitti. Minä olen laittanut kaiken uupumuksen, unettomuuden ja muun sen piikkiin, että minulla on yövalvomisia ja pienet lapset. Menepä nyt tällä kombolla valittamaan lääkäriin väsymystä. Nyt se hiustenlähtökin selittyi, raudanpuutos pudottaa tukkaa. Kaikki selittyi yks kaks hengästymisestä uupumiseen. Miksen ollut tätä älynnytkään epäillä, olisin voinut hoitaa asiaa jo ajat sitten!

Alkoi armoton raudansyönti ja viikon syötyäni tabletteja vaihdoin nestemäiseen, jota vatsa sietää paremmin, vaikka otan sitä tupla-annoksen. Myös ruokailusta tuli vähän puljausta, sillä tee, maitotuotteet, jopa vilja estävät raudan imeytymistä ja haluan saada hommasta kaiken irti. Tyhjään mahaan aamulla siis rautaa ja mandariinia. Tuntuu välillä hurjalta, että vähintään vuosi pitää tätä tehdä, mutta toisaalta, oloni paranee varmasti ja onneksi vaiva ei ole vakavampi.

Mikä tähän on johtanut, se onkin eri asia, kun ei tiedä kauanko vaivasta olen kärsinyt. Varmasti iso syy on punaisen lihan puute ruokavaliossa ja välillä ruokailun hoitaminen esim. leivällä, kun on ollut kiirettä. Myöskään jatkuva teenjuonti ei ole edesauttanut sitä, että rauta imeytyisi ravinnosta. Osasyynsä varmasti juoksulla, joka pilkkoo punasoluja enemmän kuin niitä ehtii minulla takaisin muodostua. Monen asian summa, olotila, johon olen pikkuhiljaa tottunut ja ajatellut, että minä nyt vain olen väsynyt pienten lasten äiti ja vähän takakireä.


mekko LINDEX/ kengät VAGABOND/ korvikset POOLA KATARYNA/ aurinkolasit RAYBAN (saatu)

Rautakuuria on takana kaksi viikkoa ja en tiedä kuvittelenko, mutta pääsen aamulla helpommin sängystä ylös. Olo ei ole superuupunut, vaan herään ja nousen ihan iloisena. Hermo ei ole palanut, en ole niin ahdistunut ja stressaantunut. Tämä voi ihan oikeasti johtua osaltaan siitä, että olotilalle on nyt selitys, mutta uskon, että tuplana menevä rautalisä alkaa vaikuttaa myös.

Halusin kertoa tästä asiasta, jos joku siellä kärsii samanmoisesta olosta. Että aina on vähän väsynyt ja haluton. Hemoglobiini voi jopa olla hyvä ja rautavarastot silti tyhjät, minun tapauksessani molemmat arvot olivat huonoja. Minäkin pääsin nyt ensimmäistä kertaa ikinä ferritiini-mittaukseen, joten mitään mihin verrata arvoja ei ole.

Pitäkää siis itsestämme huolta ja nautitaan kesästä! Minä olen ihan hullaantunut näihin kukkiviin puihin, omppupuumme alkaa valitettavasti jo tiputtaa upeimpia kukkiaan. Voi, ei vielä!

Onko raudanpuute sinulle tuttua? Mitä pidät mekkokuvista?

P.S. Koiramäki-liput arvottu, fbssa menivät Annelle, blogin puolella Riitille. Voittajat tavoitettu, kiitos kaikille osallistumisesta!