Kestotyylihaaste – oletko miettinyt kulutustasi joulukiireissä?

Samaan aikaan kun hössötämme joulua ja hankimme kaappeihin lisää muovisia leluja ja ehkä hutiostoksia, uutiset tuuttaavat tietoa siitä, että ilmaston pelastamisessa meillä alkaa olla jo kiire. Katselin eräänä päivänä tällä viikolla uutisia ja kuuntelin kauhukuvia siitä, kuinka Lontoo ja muut rannikkokaupungit tulvivat. Mietin omia lapsiani ja heidän tulevaisuuttaan. Tuleeko se olemaan jo täynnä kauhua? Kuinka pitkää maapallo kestää?

Vaikka joulun alla keskittyy mieluiten iloon ja yhdessäoloon, on hyvä miettiä kulutustaan juuri joulukaupoilla. Minä en ole käynyt ollenkaan joulukaupoilla ja siitä on tullut vain ja ainoastaan hyvä mieli. Olen pyytänyt kummeilta, etteivät lapset saisi leluja lahjaksi. Olen iloinnut parista elämyslahjasta, jotka tuovat aikaa yhdessä ja hyvän mielen, eivät turhaa tavaraa kaappiin. Jos minulta kysytään mitä lapsi kaipaa lahjaksi, niin se on aikaa. Eikä mitään suuria ja mahtavia juttuja, jos kummit vievät lapsen pulkkamäkeen, siitä puhutaan puoli vuotta myöhemmin. Ei siitä, mikä muovilelu paketista tuli, sillä meillä paketit tuo kaiken lisäksi joulupukki. Esikoinen puhui juuri tällä viikolla yökyläilystä, joka tapahtui puoli vuotta sitten. Kummit olivat vieneet hänet Luonnontieteelliseen museoon ja kaksipäisestä vasikasta puhuttin muutama päivä sitten taas.

Oma blogini on myös muuttunut aika paljon siitä, mitä se oli lähes seitsemän vuotta sitten, kun sen aloitin. Myönnän, blogi on lisännyt kulutustani, sillä on tuntunut tyhmältä olla kuvissa aina samoissa vaatteissa. Todellisuudessa muutamastakin vaatteesta saa aika monta asukokonaisuutta. Kotimaisuutta paukutin heti blogin perustaessani, mutta sekin on kärsinyt muun muassa taloudellisista syistä. Parhaita vaatteita ovat mielestäni sellaiset, joita tehdään pitkään. Se on todellinen ei pikamuodille. Vaikka siis laittaisin vuosia vanhat saappaat jalkaan, voin edelleen vinkata teille, että niitä on myynnissä. Se jos mikä on kestävää. Tai se, että nuo saappaat kestävät käytössä pitkään. Tällaisesta vaatteesta on esimerkki kuvissa – nämä saappaat ovat itselläni olleet vasta yhden syksyn, mutta tiedän, että niitä on valmistettu jo vuosia. Ja toivottavasti valmistetaan vielä pitkään, ovat erittäin kestävät ja kotimaiset.

Välillä kotimaisuus ei kuitenkaan ole tae laadusta. Olen pitkin hampain pyytänyt mummia korjaamaan kalliita, kotimaisia leggareita, joihin lapset ovat saaneet reiät ensimmäisellä tai toisella käyttökerralla. Kyllähän se harmittaa ja paljon, kun olet ajatellut ostavasi kalliin, mutta pitkäikäisen ja kotimaisen vaatteen. Sen sijaan otin tällä viikolla käyttöön pitkästä aikaa 14 vuotta vanhan H&M:n vaaleanpunaisen untuvatakin, jota olette nähneet Instastooreissa, jos niitä seuraatte. Tuo takki on kokenut kovia. Se meni eräänä yönä 14 vuotta sitten ketsuppiin ja se oli aikaa ennen sappisaippuoita – minkä työn ja pesumäärän tein, jotta sain siitä puhtaan! Käytin jopa muistaakseni pesulassa. Kestänyt on senkin ja 14 vuotta – tällä takilla pärjäisin muuten hyvin kestotyylihaasteessa!

Mikä sitten on tuo kestotyylihaaste? Se on tankkisll:n lanseeraama haaste, jossa kerrotaan vaatteiden ikä ja sen perusteella mietitään, millainen kuluttaja olet. Olen hyvin iloinen, että bloggaajat ovat tuoneet haastetta ihmisten tietoisuuteen, sillä tämä haaste on hyvä tapa pysähtyä miettimään omaa kuluttamista.

Minäkään en enää hirveästi tykkää tehdä postauksia, jossa hehkutetaan ostoksia tai alelöytöjä tai vinkataan teitä tyhjentämään alennuksista kaupat, jos tuote ei ole oikeasti lähellä sydäntä, kuten eiliset urheiluliivit. Ahdistun sellaisista postauksista ja skippaan itsekin niiden lukemisen. Tänä syksynä asukuvissa on näkynyt vanhoja vaatteita, pari uutta ja esimerkiksi useampi kirpparihankinta, jotka olen halunnut tänne tuoda, vaikka tiedän, ettette voi sellaista mennä kaupasta ostamaan. Olen toivonut, että se inspiroi teitä tyylillisesti tai kollaamaan kirpputorien antia. Nykyään on niin upeita nettikirppareitakin!


mekko LINDEX/ korvikset H&M/ kengät PALMROTH (saatu)

En tiedä oletteko huomanneet muutosta blogissani, että vinkit uutuusvaatteista ja alejutuista ovat tänä vuonna vähentyneet koko ajan. Toivon, että olette. Itselläni olisi vielä paljon tsempattavaa kulutusasioissa, mutta väittäisin, että paljon olen tsempannutkin. Ja Instasta ehkä huomaatte myös sen, että painan bussilla, junalla ja kävellen menemään niin paljon kuin voin – perheestämme löytyy yksi auto, mutta mieluiten pakkaan lapset bussiin ja suuntaamme sillä keskustaan. Näin tänäänkin.

Olisiko teistä kivaa, jos joskus listaisin vaatteiden ikävuosia kestotyylihaasteen innoittamana? Toivon, että kaikki heräisivät tosissaan tähän kuluttamisen tuomaan pahaan. Olemme pieni kansa, mutta kyllä jokainen teko merkitsee!

Niin ja tällä kyseisellä asulla, joka oli päällä Kaija Koon keikalla viime kuussa en pääsisi kovin pitkälle kestotyylihaasteessa. Mekolla on ikää vuosi, kengillä vain 3 kuukautta, korviksilla myös noin vuosi. 2 vuotta ja 3 kk vievät minut aloittelijakategoriaan, mutta pankki räjähtää, jos tuon kuviin 14 vuotta vanhan untsikan, kuten suunnittelin. Tuona itana palatessamme hotellille paasasin pikkujouluporukan jättämästä tumppimäärästä äidilleni. Tiesittekö, että ne sisältävät muovia ja ovat yksi pahimmista saastuttajista, siis tumpit? Kuinka moni silti talloo ne surutta maahan ja luontoon?

Minä toivon joulupukilta parempaa tulevaisuutta kaikille. Mitä ajatuksia kuluttaminen ja kestotyylihaaste herättävät sinussa? Oletko miettinyt jouluhankinnoissa kulutustasi?

P.S. Joulukalenterin kolmannen luukun palkinto on arvottu ja sen voitti blogin puolella Aino, onnea ja kiitos osallistujille! Arpoja kertyi pitkälti yli 400 kpl. Aattona sitten seuraava upea paketti arvontaan!

Ihanan hellekesän varjopuoli

Kesällä 2018 se alkoi kirjoitti Paula Sankelo. Käristyskupoli on kuluttanut Euroopan maita ja saanut ihmiset ehkä miettimään kulutustottumuksiaan ja sitä, että maapallon varat ovat kulutettu loppuun. Ilmastonmuutos on täällä ja maastopalot ovat arkipäivää jo niin Suomessa kuin Ruotsissa, eikä enää kaukana Australiassa. Paniikki on täällä ja maailmanloppu lähellä, simpukatkin nousevat kuolleena järven pintaan.

Niin. Onko paniikki täällä? Mitä muutoksia ihmiset tekevät arjessaan kohdatessaan kuumuuden ja ehkä miettiessään ilmastonmuutosta? Minä itse olen vähentänyt suihkussa käyntiä ja viilentynyt järvessä. Pyykit ovat kuivaneet pihalla, kuivausrumpua ei ole käytetty. Pihakukkien olen antanut kuolla, sadevedellä niitä on kasteltu, mutta ei vesijohtovedellä. Samalla nämä pienet teot ovat tarkemmin ajateltuna vähän turhia. Eivät ehkä, jos ihan kaikki vähentäisivät kulutustaan, mutta kokonaiskuvassa kyllä. Meitä on niin valtavan paljon.

Syksy on tulossa ja samalla totesin, että esikoinen on taas kasvanut silmissä: hän tarvitsee uusia vaatteita. Ahdistuin, en haluaisi ostaa uusia vaatteita. Niitä varmasti pitäisi ostaa pääsääntöisesti kirpparilta ollakseen ekologinen, mutta koska kirpparikierrokset lasten kanssa ovat puuduttavia, ostan useasti vain fb-kirppareilta tavaraa. Jossa pitää tinkiä,vaihtaa viestiä ja postitella, postikulut ovat nykyään enemmän kuin halpaketjun mekko uutena. Arvaatte miten käy. Arvaatte miten pahalta tuntuu ostaa se halpaketjun mekko, joka kuluttaa ilmastoa, lapsityövoimaa ja ties mitä. Tukea firmaan, joka on viimeinen firma mitä haluaisin tukea, mutta mitä pidempään olen ollut kotona (= kotihoidontuki), sitä enemmän olen joutunut kääntymään halpisfirmojen puoleen. Blogin alkuaikoina olin lapseton, työssäkäyvä aikuinen ja pystyin ostamaan paljon kotimaista ja sitä tukemaan. Nyt kotona lasten kanssa olevana äitinä en pysty kerta kaikkiaan valitsemaan kotimaista, 40 euroa maksavaa mekkoa vaikka haluaisin.

Miten turhauttavalta tuntuukaan välillä kantaa paperiroskia, muoviroskia, biojätettä, kartonkia ja muuta vastaavaa eri jäteastoihin ja sen jälkeen mennä uimarannalle, jossa roskikset tursuilevat, ihmiset heittävät roskaa olan yli ja vedessä kelluu pari oluttölkkiä. Miten voimattomalta tuntui, kun ongin Suomipopeilla laiturilta roikkuen usemman tölkin ja pullon pois vedestä, vain nähdäkseni kun seuraava vene tuli viereen lillimään ja tölkit heitettiin surutta Jyväsjärveen. Miten voimattomalta tuntuu suosia julkista liikennettä, kun samalla Jenkeissä ajetaan hurjan saastuttavilla autoilla, käytetään kertakäyttöastioita ja ajetaan sillä autolla joka paikkaan.

Minä en ole mikään ilmastopulmunen. Kierrätän, kerään roskia maasta, yritän suosia kotimaista ruokaa ja kasvisruokaa, mahdollisuuksien mukaan pyöräilen ja käytän bussia. Sitten teen parin viikon lomamatkan all inclusive-hotelliin ja vedän koko vuoden ”työni” vessanpöntöstä alas. Siltä se minusta tuntuu, silti teen sen, koska kahden viikon loma merkitsee taas niin isoa henkireikää perheelle. Mutta onko perheelläni ja lapsillani tulevaisuutta, jos en lopeta täysin kaikkia matkoja, onko sillä enää mitään väliä, onko jo liian myöhäistä? Mitä ihmeen väliä on minun, pienen suomalaisen lajittelemalla biojätteellä, kun miljoonat ja miljoonat ihmiset samaan aikaan viis veisaavat kierrätyksestä, syövät hyvillä mielin haineväkeittoa, heittävät tupakantummpinsa mereen ja viis veisaavat kierrätyksestä? Olen vuosia asunut Aasiassa ja sanon, että siellä roskista meressä vaahtoaminen vasta turruttavaa olikin. Turistit tulevat ja tuhoavat ja paikalliset tarvitsevat turistien rahat.


mekko NANSO/ korvikset POOLA KATARYNA/ kengät H&M/ hattu Kyprokselta/ aurinkolasit KAPPAHL

Minä olen pitkään ollut hyvin ahdistunut ilmastonmuutoksesta, enkä silti ole suuria konkreettisia tekoja osannut tehdä. Juuri eilen käytin hyvillä mielin Lushin saippuapalaa, joka ei tunnu kuluvan mihinkään vaikka kuinka käyttäisi. Tein jämistä ruokaa. Olin hyvillä mielin, kun esikoinen valisti vessareissuja opettelevaa kuopusta siitä, ettei saa ottaa montaa palaa vessapaperia ”jos käytät noin monta, meillä ei ole enää kohta metsiä, se paperi tehdään puista”. Olin hämmästynyt esikoiseni sanoista ja samalla mietin, että minähän hänelle olen paasannut asioista, en kerta kaikkiaan kestä, jos talouspaperia käytetään jonkin asian kuivaamiseen. Jos vessapaperia laitetaan pönttöön ettei vaan vesitippa lompsahda peppuun. Jos suihkussa seistään helteellä kuluttaen vesivaroja sen sijaan, että mentäisiin vaikka järveen. Mutta onko tuolla kaikella suuressa mittakaavassa enää mitään merkitystä? Kuinka turhalta tämä taistelu itsestäsi tuntuu? Yritätkö tehdä asioita ilmastonmuutoksen hyväksi?

Tämä aihe on väkisin mielessä helteiden vain jatkuessa Suomessa. Minä itse rakastan lämpöä ja hellettä, mutta siitä on nykyään vaikeaa nauttia, kun näkee miten maailma kuluu loppuun. Eilen meinasin juoksulenkillä juosta kuolleen siilin päälle ja nieleskellen ajattelin, onkohan raukka kuivunut. Saammeko enää pelastettua maapalloamme?

Kuviksi otin juttuun Nanson mekossa otetut kuvat, suosiakseni kotimaista. Tämäkin mekko on pysynyt priimana vuosikaudet. Tänä kesänä en ole käynyt lainkaan vaatekaupoissa ja yrittänyt vähentää kulutustani. Ahdistunut blogien ”must have”-listoista ja alennusmyyntien suosittelemisesta. Helteellä ja upealla kesällä on kääntöpuolensa, iso, iso asia, josta kirjoitin pienen pintaraapaisun, herättääkseni ehkä keskustelua. Luonnoksissa on iso läjä kepeitä kesävinkkejä, mutta tämä aihe piti saada nyt ensimmäisenä ulos.

P.S. Postaus tulee näin myöhäiseen aikaan serveriongelmien vuoksi, en saanut julkaistua aikaisemmin!