Miten itsenäisyyspäivä näyttäytyy sinulle? Liittyykö siihen ehdottomasti jokin perinne? Katsotko Linnan juhlia, käyt katsomassa ilotulituksia, käytkö haudalla tai katsot Tuntemattoman sotilaan?
Minä en edes muista, mitä teimme itsenäisyyspäivänä ennen lapsia. Tai mitä silloin tehtiin kun olin lapsi? Ainakin vähän Linnan pukuloistoa vilkuiltiin, mutta mitään todella tiukkaa perinnettä en muista päivään jääneen. Yhdessäolo siihen liittyi vahvasti, kun kaikilla oli vapaapäivä. Yhden täysin merkityksettömän asian muistan, enkä ole siitäkään varma, oliko vuosi 1999 vai 2000. Väittäisin että jälkimmäinen. Minulla oli Suomen historian uusintakoe päivämäärällä 7.12. lukiossa, eli koko itsenäisyyspäivä olisi pitänyt päntätä historiaa. No, kaverit olivat vapaalla ja perhe oli kotona ja telkkarista tuli ohjelmia koko ajan… Ei se kovin vahvasti mennyt. Olin kokeessa vähän ulalla (sain lopulta kasin sentään) ja kysymykseen mitä Suomen historian kannalta merkittävää tapahtui eräänä vuonna en keksinyt muuta vastausta kuin että isäni syntyi. Siitä sain 0 pistettä, höh. Mutta kuulkaa, virheistä oppii, en ole sen koommin unohtanut vuotta jona Suomi liittyi YK:hon, siitä olisi ne pisteetkin ropisseet.
Thaimaassa asuessa kokoonnuttiin itsenäisyyspäivän illalla suomalaisen pitämään ravintolaan illalliselle. Suomeen palattuaemme olimme useampana vuotena joulutorireissulla muun muassa Prahassa ja Wienissä. Sillä seurauksella, että vanhempani innostuivat joulutorireissuista ja meillä ei ole ollut enää senkään puolesta mahdollista lähteä kaksin itsenäisyyspäivänä reissuun. Joten useamman vuoden sitten leivoimme pipareita ja mies kasasi piparitalon lasten kanssa. Olin ihan huolissani viime vuonna miten perinteen käy, kun mies oli töissä, mutta illalla töiden jälkeen piparitalo nousi korkeuksiinsa.
Olemme luoneet lapsillemme selkeästi perinteen, sillä pari päivää sitten esikoinen kysyi, tehdäänkö taas itsenäisyyspäivänä piparitalo. Hymyilytti, olin iloinen, että hänellä on joku perinne päivässä. Samalla jouduin sen rikkomaan – koska mies oli taas itsenäisyyspäivän töissä ja tällä kertaa vanhempienkin joulureissu ei ollut itsenäisyyspäivänä, suuntasimme junalla kolmistaan mummilaan. Vanhempani ovat vuosikausia kuuluneet kuusiklubiin (tämä kuulostaa niin hassulta), jossa saa valita joulukuusen itsenäisyyspäivänä ennen ns. normimyyntiä. Monta vuotta pikkuveljeni on yksin käynyt valitsemassa kuusen kauheat paineet niskassaan, mutta tänä vuonna mentiinkin porukalla valitsemaan jouluksi kuusi! Se toki haetaan vasta sitten aatonaattona olohuoneeseen. Lopussa olevasta kuvasta näette kuopuksen mielipiteet kuusiklubista (oikeasti oli vaan todella väsynyt jännitettyään junalla menemistä).
Näin ne perinteet vaihtelevat historian kokeesta Prahan jouluun ja piparitaloon. Torstaina aloitettiin itsenäisyyden juhlinta mielestäni ehkä suomalaisimmalla tavalla ikinä – saunalla ja talviuinnilla. Vesi oli +1 astetta ja lapsi oli tehnyt minulle matkaan Suomen lipun. Mahtava fiilis! Perjantaiaamuna hypättiin kolmisin junaan ja kyllä kannatti, katsokaa mitkä luomukset äitini oli loihtinut yhdessä isäni kanssa! Ihanaa! Kelpasi käydä salilla, saunassa ja herkutella Linnan juhlia katsoessa. Juhlallisin setti aikoihin!
Tärkeää mielestäni tällaisena erityisenä päivänä on muistaa, että vaikka vettä sataa ja sää on mustista mustin, on Suomen itsenäisyys silti aika erityinen asia. Me luimme yhtenä päivänä Tatun ja Patun Suomea, jossa käytiin läpi sitä, että Suomi oli aikanaan Ruotsin sekä Venäjän alla. Lapseni kysyi, onko tämä totta vai satua? Niinpä. Puhutaan kuitenkin suhteellisen lyhyestä ajasta ja silti niin pitkästä, ettei sitä lapset voi käsittää, tuskin itsekään. Me olemme saaneet kasvaa ja asua turvallisessa maassa, jossa parasta on luonto ja puhdas ilma. Mutta isovanhempamme vielä muistavat sodan jäljet ja mummoni on niitä, jotka ovat joutuneet kotinsa Karjalaan jättämään. Hengissä on siis vielä lähisukulainen, joka on monesti kertonut siitä, millaista suurperheen oli lähteä sotaa pakoon ja samalla omat lapseni, jotka pitävät asiaa satuna. Linnan juhlia katsoessa lapseni ihmetteli, voiko sodasta selvitä pois ilman että on puujalkaa. Voi, mutta monelle ei jäänyt mahdollisuutta korjata sitä jalkaakaan.
Minun Suomeni on kaunis ja minä täynnä kiitollisuutta. Olen iloinen kasvattaessani lapsiani juuri tässä maassa. Miten vietit itsenäisyyspäivää? Mukavaa viikonloppua!
