Joulun 2020 yllärit, tunnelmat ja ihanimmat jutut!

Äiti, ihan hirveän haikea olo. Kaikki oli niin kivaa. Miksi se meni niin äkkiä?” kyseli esikoiseni eilen nukkumaan mennessään. Näinhän se on. Joulua odotetaan ihan hirveästi ja pitkään ja hetkessä se on ohitse.

Minä mietiskelin myös iskevää haikeutta kotona, mutta samalla myös sitä, että oikeastaan on ihanaa päästä omaan sänkyyn ja saada tavarat paikalleen sekä kaappiin. On se aikamoista hössötystä koko ajan, kun ihmisiä on useampi. Serkuksia on vain kolme, mutta kyllä hekin saivat kaikenmaailman uimahyppyleikkejä aikaiseksi mummilan sohvalta ja ääni nousi jatkuvasti porukassa niin, että he jotka halusivat katsoa leffaa, katsoivat sitä luurit päässä.

Jouluna 2020 olin päättänyt ottaa enemmän kuvia ihmisistä kuin aiemmin, sillä monesti tulee otettua ns. blogiin sopivia kuvia. No sain aattoiltana sentään porukan yhden pöydän ääreen niin, että koko porukasta on kuva.

Joulun parhaat ruoat

Edelleen ne juustot ovat minun juttuni. Suklaata ei tehnyt edes mieli. Kalaa ja juustoja meni ja paljon. Riisipuuro oli ihanaa. Samoin ihastuin kovasti kokeilemaamme lehtikaali-päärynä-vuohejuustosalaattiin, lämmin suositus! Tämä ei ole edes mikään jouluruoka, mutta kaipasin vähän jotain kevyempää joulupöytään ja suorastaan ahmin tätä salaattia, rosollia sekä sienisalaattia.

Joulun ihanimmat ulkoilut

Niinhän se oli, että Jyväskylän keli ei pettänyt taaskaan. Lunta oli, joskin niin vähän, että mäkeä laskiessa karahti välillä pylly käpyyn, eikä luonnonlumille ollut vielä vedetty hiihtolatuja. Olin jo miettinyt miten erilaista on istua paljussa katsellen vihreää ruohoa, mutta ei tarvinnut. Lunta kyllä riitti valkaisemaan maiseman. Niin kaunista! Laskimme mäkeä, lapset tekivät ison lumiukon enonsa kanssa ja olimme lumisotaa. Tapaninpäivänä kuopus pääsi Laajikseen lautailukouluun, jota oli toivonut ja me laskimme muut kolme myös. Eilen kun ajoimme kotiin, pysähdyimme kolmeksi tunniksi Himokseen. Aivan ihanaa oli olla mäessä. Mietin siellä illan pimetessä, että yhdet rakkaimmat lapsuusmuistoni liittyvät viikkoihin Iso-Syötteellä. Kun hissit jo sulkivat ja vielä kerran halusit laskea. Lähtisin mäkeen kyllä joka päivä, jos se olisi mahdollista.

Joulun paras leffa, telkkariohjelma sekä kirjat

Meilläkin katsottiin Disneyn Soul kuten monen muunkin perheessä, mutta vähän meni ohi tai aika paljonkin. Samalla grillattiin Nakki-Hannun makkaroita (joo, joulupäivänä, kaverin perustama firma!) ja juteltiin, joten tuo pitäisi nähdä uudelleen. Sen sijaan Laulu Rakkaudelle osui suoraan sydämeen ja oli ehkä joulun ihanin ohjelma! Katsomatta jäi Lumiukko, Samu Sirkan joulu ja muut perinteiset. Olin tästä vähän hädissäni. Olin lenkillä Lumiukon aikaan, enkä tajunnut pyytää nauhoittamaan. Kirjoja oli mukana läjä, mutta onnistuin vain äänikirjana kuuntelemaan (elämäni eka fiktiivinen äänikirja!) Suljettujen ovien takana, joka oli hirveän huono mielestäni.

Joulun suloisimmat

Olivat kyllä tällä kertaa kolme serkusta. He eivät ole viettäneet kunnolla aikaa koko vuonna, eivätkä ikinä viittä päivää yhdessä. Heidän halejaan ja leikkejään oli aivan ihanaa seurata. Priceless.

Joulun yllätyslahjat

Mies vietti joka ilta noin 1,5 viikon ajan meidän sekä naapurin autotallissa (!!) ennen joulua. Meinasi jo tuskastua, että aika loppuu kesken, mutta sai maalia vaille valmiiksi lahjani. Ihmettelin suuresti mitä on mahtanut tehdä ja aatona se selvisi. Paketissa oli latauslaatikko, jossa on 6 erilaista päätä, kun niitä tarvitsevat mm. langattomat luurini, puhelin ja juoksukello. Oli ilmeisen tuskastunut jatkuvaan piuhojeni etsimiseen. Lisäksi kannessa on langaton lataus. Enpä olisi osannut odottaa mitä paketista paljastuu! Niin paljon aiheutti kyselyä IG:ssa, että mies lupasi tehdä näitä maksua vastaan seuraajillekin!

Vanhemmiltani saimme jo etukäteen lahjaksi kodinkoneet, joten en odottanut kuin miehen lahjaa, mutta veljeni sekä kälyt olivat ostaneet lahjakortin meille Hellaan ja Huoneeseen. Can’t wait milloin päästään sinne, aika kivaa!

Tytöt saivat Frozen-nuket, joista Elsa jäi mummilaan, kuopus sai nimikoidun unikaverin, esikoinen toivomansa poika-LOLin ja lisäksi saivat monta puuha/tarrakirjaa. Mummoni oli kutonut hirveän läjän villasukkia, vaikka meinasi ettei enää jaksaisi.

Kuopus sai kummeiltaan Inkan aarteen lahjaksi ja sitä pelattiin ehkä 30 kertaa. Uudestaan ja uudestaan. Oli lasten suosikki!

Joulun 2020 poikkeusratkaisut

Pukki oli tilattu autokatokseen, johon lämmitettiin glögiä ja käly teki saaristolaisleivästä pieniä herkkupaloja. Pukki oli aivan yhtä mahtava kuin viimekin vuonna ja lauloimme hänelle autokatoksessa. Raahasin ulos myös rengasvaloni, jotta sain pimeydessä kuvia. Isomummo tuli maski päässä autokatokseen katselemaan joulutunnelmaa ja kävi äitini kanssa kaksin hautuumaalla. Pitkästä aikaa meillä muilla jäi hautuumaa väliin. Kun lahjat oli jaettu, 4-vuotiaamme nosti vakavan näköisenä kätensä ylös, viittasi ja kysyi tomerasti ”monessako kodissa sä olet jo käynyt?”. Pukki kertoi lopettaneensa laskemiseen kolmannen triljoonan kohdalla ja tämä kelpasi. Nutun alla on muuten näyttelijänainen, aivan ykkönen!

Lapset kantoivat innoissaan paketteja pihalla ja kun pukki oli lähtenyt, mokasimme. Samaan aikaan kun piti hyvästellä isomummo ja olisin halunnut jutella hänelle hetken, olivat lapset paketteineen rynnänneet sisään ja repineet puolet auki keskenään. Jäi siis näkemättä se riemu ja se harmitti eniten. Ihan loppuun asti ei suunniteltu autokatoskeikkaa!

Niin se hurahti, joulu 2020. Nyt olemme takaisin Tampereella, ainakin kolme asiaa jäi Jyväskylään joten ajatuksissa on, voisimmeko palata uutena vuotena. Pitäisi rohkaistua kysymään äidiltä, jaksaako uudelleen.

Vähän kauhuissani ajattelin miten selviämme näistä päivistä, kun teemme miehen kanssa töitä ja lapset ovat lomalla, mutta hyvin on sujunut. Näitä päiviä varten ystävät soittavat naapurista ja pyytävät pulkkamäkeen ja pakkasessa on jotain syksyn makaronilaatikoita. Aivan hyvä. Selvitään. Kaikki oli hetken aikaa niin ihanan tavallista jouluna oudon vuoden jälkeen.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, kiitos joulu 2020. En aio luopua kuusesta vielä hetkeen, täytyyhän sen pari kuukautta olla!

Miten oma joulusi sujui?

P.S. Vikan joulukalenteriluukun arvonta keräsi yhteensä 705 arpaa! Arpaonni potkaisi Saria blogin puolella. Onnea!

Joulumekko joulun jälkeen – olen oikeasti ollut ihan lomalla

Siis minun piti tehdä tämä postaus jouluaatoksi. Sitten joulupäiväksi. Ehkä tapanina sen tekisin? Näin alkaa joulu olla ohi ja minä pääsen aiheeseen joulumekko. Olen ollut muutaman päivän täysin lomalla. Katsellut kun lunta sataa maahan koko ajan lisää. Ollut leikkipuistossa, lenkillä, pulkkamäessä ja lautailemassa. Istunut joka päivä paljussa ja saunassa niin, että olen muuttunut ihan ryppyiseksi. Katsonut Disney-kanavalta leffan Soul, kuten aika moni muukin Instan perusteella. Syönyt hirveän määrän juustoja, mutten yhtään suklaakonvehtia. Laulanut pukille autokatoksessa, jota pidemmälle emme uskaltaneet isomummoa ottaa tänä vuonna. Katsellut laulavaa ja kakkaavaa flamingo-lelua. Hymyillyt kuopukselle, joka pääsi eilen toivomaansa lautailukouluun Laajavuoressa. Pelannut aivan loputtoman monta kertaa Inkan aarretta, jonka kuopus sai lahjaksi.

Selkeästi tarvitsin taukoa koneelta, sitä on ollut aivan mahdoton avata. Huomenna koittaa taas arki ja ajattelimme palata arkeen pysähtymällä Himoksessa lautailuhommissa. Nyt seuraavaksi ajattelin pinkaista hiihtämään.


mekko NANSO/ takki PBO/ kengät DR. MARTENS (second hand)/ korvikset SAMASKORU

Kiitos joulu 2020. Olet ollut erittäin hyvä ja taaskaan ei lumipeite Jyväskylästä puuttunut. Miten teillä on mennyt?

6 yötä! Miten meillä vietetään joulua poikkeusaikoina? Tämä joulu on erilainen kuin aiemmat.

Wau! Melkein yhden käden sormilla voi laskea yöt jouluun! Ei sillä että minä niitä laskisin, sillä olen edelleen sillä kannalla, että joulun odottaminen on parasta. Se parin päivän joulupyristys on niin nopeasti ohi ja täynnä hössötystä. Sitten tulee haikeus – pitääkö tosiaan luopua kuusesta vieressäni, jonka kanssa olen tehnyt kaksi kuukautta töitä? Keskusta tyhjenee joulutorimökeistä ja piparitalo saa kyytiä. Oi voi, tämä fiilistely on ollut parasta!

Mutta täällä on kaksi pientä tyttöä, jotka alkavat ratketa liitoksistaan. 6 yötä enää! Heidän joulukalenterinsa ovat olleet muuten aivan hittejä, varsinkin Barbie-kalenteri on ollut todella hintansa väärti. Ei yhtään lelutoivetta ole tullut 4-vuotiaalta ja sanoisin, että se on osaltaan sen ansiota, että joka aamu tulee joku uusi juttu kalenterista jolla leikitään. Ekaluokkalaisen suurimmat toiveet, sähköpyörä sekä oma marsu eivät nyt taida toteutua. Olen itse omistanut viisi marsua, mutta sanonut tytöille, että kun pystyvät itse huolehtimaan siitä, palataan asiaan. Se aika ei ole vielä.

Jouluperinteet – onko meillä sellaisia?

Minulta kysyttiin, millaisia jouluperinteitä meillä on. Pestäänkö sauna, mitä tehdään jouluvalmisteluiksi? Totuushan on, että me emme ole olleet vielä yhtään joulua kotona, joten koti on jäänyt aina vaille joulusiivousta. Kolme joulua meni Thaimaassa ja olivat yksi vuoden kiireisimmistä ajoista töissä, joten juhlinnat jäivät ja töitä painettiin. Ainoa päivä muuten, kun sukelluskeskus oli kiinni oli 1.1. ja saimme aina koko porukka juhlia uutta vuotta.

Mutta muuten olemme viettäneet kaikki joulut minun vanhemmillani Jyväskylässä. Edessä on 20. joulu miehen kanssa yhdessä, eli perinteet ovat hyvin tiukassa. Siellä on tehty samoihin astioihin kuin lapsuudessa ruoat, meidän ihan ykkösperinteet joita väännämme miehen kanssa ovat olleet rosolli ja lanttukuutiot. Äiti on hoitanut perunalaatikot, mummoni yleensä tehnyt lanttu- ja porkkanalaatikot. On aina, ihan aina ollut oikea kuusi, joka on koristeltu aatonaattona ja saunottu on paljon, jouluksi on yleensä hommattu vielä vasta (kuka muuten sanoo vihta, meillä aina vasta?).

Pukki on käynyt monesti jouluillallisen jälkeen, mutta viime vuonna otimme jo ennen illallista hänet kylään ja se oli ihan fiksu veto. Lapset saivat jotain suuhunsakin jännitykseltään. Parina viime jouluna meillä on ollut vielä palju vuokralla, eli kaikki joululeffat ja konsertit ovat jääneet väliin, kun olemme kökkineet uikkarit päällä pihalla paljussa. Aivan parasta! Minä olen ostanut Tampereelta perinteisesti hirveän kasan juustoja, joilla on aloitettu joulu aatonaattona. Meillä on pieni suku, kaksi veljeäni vaimoineen/perheineen ja mummoni ja vaihtelevasti veljeni ovat aattona anoppilassa. Eli 19 vuotta takuuvarmasti vanhemmillani on ollut paikalla me kaksi, välillä koiran kanssa, nyt kahden tyttölapsen kera.

Vuonna 2020 jouluperinteet menevät uusiksi?

Niin, menevätkö? Osaltaan kyllä. Epävarmaa on ns. loppuun asti missä vietämme joulun, jos vaikka sairastumme. Joten olen leiponut omaan pakkaseen saaristolaisleipää, meillä on kuusi ja pipareita ja olen henkisesti valmistautunut siihen, että saatamme jäädä kotiin tänä vuonna. Mutta on myös toinen suunnitelma: palju on vuokrattu ja neuvottelin tarkkaan perumisehdot ja valitsin sen paljuvuokraamon, joka antoi parhaat ehdot perumiseen. Pukki on tilattu, mutta tällä kertaa nopealle vierailulle autokatokseen.

Lisäksi mummoamme emme uskalla ottaa mukaan joulunviettoon. On sovittu, että hän voi tulla autokatokseen kanssamme fiilistelemään, mutta sisälle emme uskalla. Tänä vuonna jäi myös käymättä Helsingissä toisen mummoni luona näin joulun alla. Suretti, mutta nyt oli valittava näin. Veljeni hoitaa hänelle lahjaksi vanhan älypuhelimensa ja siihen uuden sim-kortin, 94-vuotias mummoni oppii toivottavasti käyttämään sen verran älypuhelinta, että saamme hänet jatkossa videopuheluiden päähän. Käymättä jää myös kyläpaikat Jyväskylässä, jos sinne pääsemme. Aiemmin on ollut ihanaa nähdä hyviä ystäviä, joita asuu Jyväskylässä useita. Lukioporukan kanssa on lähdetty monesti ns. tapaninpäivän tansseihin. Kyläilty vähän siellä sun täällä. Ei tänä vuonna. Olen yrittänyt olla stressaamatta siitä, etten pysty sanomaan missä olen jouluna vielä näin kuutta päivää ennemmin ja lapset ovat hirveän hyvin ottaneet vastaan sen, että joudun vastaamaan epämääräisesti.

Vuosi 2020 on lisännyt omaa halua hyväntekeväisyyteen

Tämä vuosi on koetellut kaikkia tavalla tai toisella. Se on ainakin itselläni nostanut halun auttaa siinä määrin, kun vain pystyn. Keräsimme Hannan kanssa Ensi- ja turvakodille lahjoituksen, josta tuli suurin heidän koskaan saamansa. Se oli iso projekti, johon meni valtavasti tunteja, mutta lopputulos palkitsi aivan täydellisesti!

Lisäksi päätin tilata opettajille niin kouluun kuin päikkyyn joulumuistamisen Fiksuruoalta. Siksi, että vähennän ruokahävikkiä enkä osta mitään turhaa ja siksi, että tilaamalla Fiksuruoan joulupaketin teki samalla hyväntekeväisyyttä. He nimittäin lahjoittivat Joulupuu-keräykseen samanlaisen paketin jokaista ostettua kohti. Näin sain samalla lahjoitettua neljä pakettia Joulupuu-keräykselle!

Viimeisen hyväntekeväisyyskohteeni oli yh-äiti lapsineen Tampereelta. Heidät bongasin Facebookin Apua käsi sydämellä-ryhmästä, jossa on ympäri vuoden erilaisia avunpyyntöjä. He kaipasivat ruoka-apua ja minä vein keskiviikkona ovelle kaksi kassia ihan perusjuttuja, kuten mysliä, puuroa ja lihapullia, mutta myös suklaata ja karkkia. Toivottavasti tykkäsivät ja siitä oli apua! Suosittelen lämmöllä tuota ryhmää!

Tänä jouluna ei menty joulukonsertteihin tai kirkkoon laulamaan Kauneimpia joululauluja. Tänä jouluna katsottiin Kaija Koon konsertti kotisohvalta ja tänä iltana meillä on edessä Saiturin joulun livestriimaus kotoa käsin. Tänä jouluna en juossut enkä juokse ollenkaan missään kaupoilla – lahjat eivät tunnu tärkeältä, kun vaakakupissa on läheisten terveys ja hyvinvointi. Tänä vuonna ja jouluna minussa heräsi suurin halu koskaan auttaa muita pahoinvoivia ja yritin tehdä hyvää enemmän kuin aiemmin. Siinä missä korona on kurittanut terveyttä ja taloutta, se on myös opettanut laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen, saanut unohtamaan joulukaupat ja -stressin ja keskittymään asioihin, mitkä ovat hyvin.

Olin todella kiitollinen eilen, kun vanhempani kävivät Tampereella päiväkylässä ihastelemassa joulutoria ja keskustaa. Se jo tuntui suurelta lahjalta. Oikeasti he antoivat kyllä valtavan ison lahjankin jo, uuden uunin ja astianpesukoneen, jotka hommattiin ennakkoon Black Friday-alennuksesta.


mekko ja neuletakki VILA/ kengät DR.MARTENS (kirppikseltä)/ korvikset UHANA DESIGN/ tonttulakki TOKMANNI/ teemuki käsintehty Suomessa, VALKOINEN PUU

Hyvin, hyvin kiitollinen kaikesta huolimatta tästäkin vuodesta, ekasta täydestä yksityisyrittäjänä. Olen katsonut maailmaa aika eri silmin tänä vuonna. Samu Sirkka onneksi pöllähtää telkkariin, oltiinpa me missä vain jouluaattona ja kukaan ei nuuski, onko paikkoja siivottu. Millä fiiliksin siellä ensi viikon jouluun? Menevätkö perinteet uusiksi?

P.S. Tiedättekö, tästä tuli 7. vuosi, kun mies seisoo kameran takana toteuttamassa kuvausideoitani. 7. Oot ihan mieletön, kiitos! <3