Joululahjoista tulleet pari huippuvinkkiä!

Koska ei ole vielä loppiainen ja ainakin meillä ovat joulukoristeet paikallaan, voi vielä palata joululahjoihin, eikö? Kaipaan hirveästi oikeaa kuusta, sillä kotona meillä ei sellaista ollut. Nappasin joululahjoista kuvia keskellä pakkaushärdelliä ja tajusin, että unohdin muun muassa kuopuksen ykköstoiveen kuvata, oli vähän liikaa ajateltavaa!

Me siis päätimme ihan viime metreillä, että lapset saavat yhdet lelulahjat. Esikoinen toivomansa Scruff a luv-lemmikin ja kuopus robokoiran. Muut lahjat tulivatkin pääasiassa kummeilta, isovanhemmilta, tädiltä ja.. Ei kun joulupukilta! Toive siitä, ettei täytettäisi leluilla enää kotiamme oli kuitenkin kiirinyt tontun korviin. Tytöt saivat tuplana kaiken, molemmille tuli Frozen-kasvopyyhe, Disney on Ice-liput, lahjakortti Leon leikkimaahan, yksisarvisaamutakki, puuhakirjat, kyniä ja niin, ostimme vielä hurahduksessamme Frozen-meikkejä esikoiselle. Juu, kukapa eskarilainen tarvitsisi meikkejä, mutta hän on niin halunnut kokeilla minun, että parempi ehkä kokeilla lasten meikeillä. Setissä oli myös vesiliukoisia kynsilakkoja, mikä on todella hyvä, sillä kynsilakkojen kemikaalithan ovat hurjan allergisoivia ja lapsille epäsopivia. Mutta samalla vähän tylsä, kun vaivalla laitetut lakat lähtivät yhdellä saunakerralla.

Joka tapauksessa joulun hittijuttu oli kirja, joka saatiin vasta tapaninpäivänä veljeltäni ja kälyltä. En ollut moisesta kuullutkaan, joten tahdon vinkata teille tuon kirjan. Se on ollut ihan hitti niin lasten kuin isänsä mielestä, joka on sitä pääasiassa lukenut. Minä olen myös välillä päässyt sitä lukemaan ja voin kertoa, että kyseessä on hyvin kieli poskessa kirjoitettu kirja ja samalla niin todentuntuinen. Yksikin sivu päättyi lauseeseen ”luulit, että tarina loppuu tähän, ahhahhaaa, eipäs lopukaan, vaan seuraavalla sivulla alkaa uusi”. Esikoinen katsoi epäuskoisesti minua miettien, keksinkö omiani vai lukeeko kirjassa todellakin näin.

Kirjassa seikkailee pieni tahtonainen, Prinsessa Pikkiriikki ja kirjassa on yhdistetty kolme hänen seikkailukirjaansa koottuina tuhmurointeina. Sivuja on 140, joten luettavaa piisaa, sillä kuviakaan ei ole hirveästi. Yllättävän hyvin 2-vuotiaskin jaksaa kirjaa kuunnella. Prinsessa lähettää vanhempansa Himskattiin, jonne muuten mekin olimme miehen kanssa joutumassa, jotta tytöt saavat syödä loputtomiin karkkia ja suklaapuuroa. Kunnes selvisi, että Himskatissa syödään vain jätskiä ja vanhemmilla oli siellä kivaa. Sen jälkeen esikoinen halusikin lähettää itsensä sinne! Suosittelen lämpimästi kaikille pienten tahtonaisten vanhemmille, tässä on paljon, paljon tuttua ja samalla ihan absurdeja juttuja. Naurattaa kaikkia!

Miehen paketeista paljastui oikein perusjoululahjakamaa, mutta hän oli niitä itse toivonutkin. Pyjaman ja alusvaatteiden lisäksi Juoksijan sielu näytti vangitsevan hänet hyvin sohvankulmaan jouluna. Pelkäsin sen olevan liian minun tyylinen kirja (mies yleensä lukee vähän enemmän tieteellisiä juttuja), mutta kovasti häntä on hymyilyttänyt lukea kirjan kirjoittaneesta Tarja Virolaisesta, joka hurahti juoksuun lähempänä neljääkymppiä. Söi sinkkiä hulluna ennen juoksukisoja ja ajatteli, että on maailmanloppu, kun jalkaan tuli rasitusmurtuma. Liekö tuossa naisessa jotain tuttua… Minäkin aion tämän ehdottomasti lukea ja uskaltaisin suositella kaikille juoksusta innostuneille!

Ja sitten se kolmas suositus! Minun paketeista löytyi Uhanan tunikan lisäksi ihana merinovillapaita, jota suosittelen lämpimästi juoksijoille. Eilenkin mentiin aika hyisessä talvikelissä ja tuo paita pitää lämpimänä, ei tunnu hikiseltä vaikka hikoaakin ja kaulus nousee todella ylös ja pitää kaulan lämpöisenä. Ihan nappipaita kaikkeen talviurheiluun ja ulkoiluun, merkki on Ulvang. Lisäksi omissa paketeissani oli kosmetiikkapussi, olen käyttänyt ehkä 20 vuotta isäni työpaikalta saamaansa mainospussia. Aika tyylikäs, mutta kestävä on ollut!

Niin ja yksi vinkki vielä! Saimme veljeltä ja kälyltä lahjakortin Lautapelit.fi-kauppaan, jonka käytin heti joulun jälkeen. Nappasin Carcassonnen safariversion mukaan ja lapsille Ubongon. Carcassonnea pelasimme aikanaan paljonkin ja sen opettelu vaatii vähän kärsivällisyyttä, ensimmäinen pelierä safariversiota kesti aamukolmeen. Mutta on tosi hauskaa ja kiva, kun sitä voi pähkätä kaksin, suosittelen! Tykkäsin safariversiosta ehkä jopa enemmän kuin normiversiosta. Ubongo oli itselleni vieras peli ja otin siitä matkaan junioriversion, josta esikoinen tykkäsi kovasti. Vaikeammilla puolilla on haastetta aikuisillekin. Kyseessä on siis logiikkapeli ja säännöt on hetkessä opittu. Suosittelen näitä pelejä lämpimästi talvipäivien ratoksi!

Joten me saimme kivaa tekemistä ja uusia hyviä, nappiin osuneita lahjoja tänä jouluna. Halusin vinkata näistä, sillä esimerkiksi tuo lastenpeli ja -kirja olivat itselleni ihan uusia, mutta todella kivoja tuttavuuksia!

Mitä pukki toi sinulle? Ovatko nämä vinkit ihan tuttuja juttuja?

Joulustressi joulun jälkeen?

Tapaninpäivänä se iski – joulustressi. Hirveä hepulipaniikki siitä, että viisi päivää mummilassa on kulunut ja me ei olla tehty mitään! Siis ei yhtään mitään! Vaikka oltiinhan me tehty vaikka mitä. Mutta kun en ollut lukenut sivuakaan kirjaa tai katsonut telkkaria tai tai… Niin, nähnyt ketään kavereita! Hermoilin ja tuskailin hetken, kunnes pikku hiljaa tulin järkiini. Siis kuinka suorittaja voi olla, jos tällaisiakin miettii! Voi äly.

Odotin joulua hirveästi. Aatonaaton pakkasessa tunnelma oli ihana. Jyväskylässä oli huomattavasti enemmän lunta kuin Tampereella, puut upeassa kuurassa. Palju lämpeni ensi kertaa, olimme lähdössä pakohuoneeseen. Odottaminen oli kivaa ja se ähky olokin vielä poissa. Lapset nauttivat kuusen koristelusta eivätkä olleet vielä sekaisin jännityksestä pukkia odottaessa.

Sitten tuli tapaninpäivä ja paniikki. Että mihin tämä joulu meni. Kun aloin oikeasti miettimään mitä teimme, niin olihan noissa päivissä ollut vaikka mitä. Pulkkailua, luistelua, joulupukki. Yllätysvieras sukulaisia joulupäivänä, paljon muita sukulaisia. Jopa molempien tyttöjen kummitkin nähtiin, tosin vain vilaukselta. Ja koska istuimme paljussa niin paljon, ei ehditty lukea tai katsoa telkkaria yhtä paljon. Ja mitä sitten? Mehän olimme nauraneet paljussa, nauttineet lumisesta maisemasta ja jutelleet pitkät pätkät. Kaikkea ei vain ehdi. Ikinä. Milloinkohan sen opin?

Paljon siihen olemiseen vaikuttava asia on myös pienet lapset. On ruokailtava usein, on nukuttava päiväunia. On vahdittava, ettei 2-vuotias tuhoa koko mummilaa. Ehti hän sotkea kaikki mummin korut, puhkaista jumppapallon (!), tiputtaa yhden joulupallon sekä sellaisen nestettä sisältävän lumihiutalepallon. Ainakin. Tuntui, että vähän joka välissä keräsin jotain sirpaleita, raahasin imuria jotta voisin imuroida taaperon pudottaman glitterpaketin tai lämmitin jotain ruoka-annosta. Mutta niinhän se menee, tämä on nyt tämä elämänvaihe. Ja erittäin ihana sellainen. Itse sanoin kuusta koristellessa, että lapset tekevät joulun. Mutta tekevät he myös sen, ettei liiaksi ehdi olemaan. Lisäksi sain kotoa tehtäviä osa-aikatöitä juuri ennen joulua, joten niitäkin naputtelin useita tunteja joulusta. Ja sitten – olisinko edes osannut olla paikallani, minähän siellä paljussa ja hangessa aina pisimpään hihkuin?


mekko DESIGUAL/ neule KAPPAHL/ takki VILA/ panta H&M/ korvikset WOOD MIND/ kengät PALMROTH (saatu)

Ja koska monella ystävällä on sama elämänvaihe, ei treffien järjestäminen ole ihan helppoa. Olin lopulta hyvin iloinen, kun näimme perjantaina ystäväperhettä lounaan merkeissä. Kun onnistuimme näkemään veljiä, heidän puolisoitaan, tyttöjen pientä serkkuvauvaa, isomummoa ja muita – vielä niin, että olimme itse samassa paikassa. Sehän on lopulta mieletön rikkaus, ettei tarvitse juosta itse paikasta toiseen vaan suurin osa läheisistä on samassa paikassa.

Joulustressi siis helpotti huomattavasti, kun aloin puhua itselleni järkeä. Jotenkin iski paniikki, että nyt se on ohi, joulu ja edessä on uusi vuosi. Jolloin olen vannonut olevani vähemmän stressaava, vähemmän hermoileva ja suorittava ihminen. Luvannut että ensi vuonna työllistyn ja kaikki rullaa. Kun ajattelin näitä hienoja tavoitteita, teki mieli peruuttaa takaisin siihen jouluun.

Mutta. Joulu oli hyvä. Ensi vuosi on hyvä, vaikka tavoitteet eivät täyty. Tämäkin vuosi oli mahtava, vaikka stressasin liikaa. Sitä nyt vaan on tietynluonteinen tyyppikin. Ja silti ihan hyvä. Puhuimme juuri eilen kotiin palatessa miehen kanssa läpi sitä, että itselleen pitäisi olla kiltimpi, sillä ehkä sen myötä olisi muitakin kohtaan parempi. Siinä on ensi vuodelle opettelemista.

Potkaisin joulustressiä takalistoon, katsoin miehen kanssa kaksi ekaa jaksoa Koukussa-sarjan uudesta kaudesta ja fiilistelin. Sehän oli mahtava aloitus sarjalta ihmiselle, joka on asunut Thaimaassa. Oletteko katsoneet Koukussa ohjelmaa Yleltä?

Saitteko kiinni näistä ajatuksista vai osaatteko relata paremmin kuin allekirjoittanut?

P.S. Muistattehan, että ihanan joulukalenteripaketin arvontaan voi osallistua vielä huomiseen asti täällä, klik!

Jouluylläri numero 2

Joulu alkaa olla taputeltu. Liian äkkiä päivät ovat kuluneet ja pääasiassa olen viettänyt joulua bikineissä. Kyllä. Ja koska palju oli ylläri, en tietenkään ollut varannut bikineitä matkaan, joten joulua on vietetty kälyltä lainatuissa, vähän liian piukoissa bikineissä. Lapsi on juoksennellut pitkin hankea, mies laskenut uimahousuissa liukurilla mäkeä ja mummilan naapuritkin kävivät eilen paljuilemassa. Koska istuin eilenkin 4 tuntia (!) putkeen sauna- ja paljuhommissa, on jäänyt jouluohjelmat katsomatta ja kirjat lukematta. Istuin paljussa ottamassa näitä kuvia aattona, kun naapuriin saapui pukki. Siinä oli kyllä tunnelmaa! Naapuritkin pitäneet tiukasti jo sälekaihtimiaan kiinni, kun meidän poppoo heiluu uikkareissa joulunpyhät.

Mutta on niitä perinteisiäkin juttuja tehty, käyty hautuumaalla, syöty laatikoita ja pukkikin kävi. Oli muuten surkein pukki ikinä, liekö myöhäinen ilta-aika vienyt voimat. Lahjoja oli hyvin maltillisesti, itse sain kaksi pakettia, tytöt saivat yhdet lelulahjat ja kaikki olivat tyytyväisiä. Pikkuveljeni pääsi pesemään ja föönaamaan Uudet pyjamat ja aamutakit otettiin heti käyttöön ja poskiin laitettiin pukin tuomaa glitteriä ja käteen yksisarvissiirtotatskat. Tyttöjen juttuja siis!

Ja se joulun toinen ylläri – minä luistelin tänään muutaman kilometrin. Ei sinänsä mikään uutinen, mutta edellisestä kerrasta luistimilla oli kulunut 16 vuotta! Järven jäällä oli ihanaa luistella menemään ja ihailla upeaa maisemaa. Tytöt ovat siis innostaneet äitinsä elvyttämään niin hiihdon, lautailun kuin nyt luistelun. Olin superinnoissani touhusta, vaikka muistelin sen olevan tyhmää. Eikä ollut! 2-vuotiaamme sai jouluna ensimmäistä kertaa luistimet jalkaan ja pysyi välittömästi pystyssä, sekin oli aikamoinen ylläri! Ei toki pitkiä aikoja, mutta siitä se lähtee!

Sellaisia fiiliksiä tähän jouluun! Nyt meinasin katsoa Samu Sirkan joulutervehdyksen, sekin jäi aattona välistä. Miten omat joulunpyhäsi ovat sujuneet, joko huomenna alkaa arki? Kertokaahan kuulumisia, ihanaa kuulla ihmisten joulunvietosta!