Halaus!

Ihanaa joulua kaikille! Täällä herättiin esikoisen kanssa perinteisesti seitsemältä. Muiden nukkuessa katsottiin sängyssä lastenohjelmia ja hipsittiin hakemaan keittiöstä suklaarasia. Täpinä on ollut kova viimeiset viikot ja joulupukin odotus kovaa!

Kaikki jouluperinteet on saatu tehtyä. Kuusi koristeltiin pari päivää sitten ja sain viikko sitten Tukholmasta täydentyneen Disney-prinsessakokoelmani kuuseen. Oi, olin ehkä eniten meistä innoissani! Eilen kävin yksin perinteisellä aatonaaton lenkillä – mies ei pysty vieläkään juoksemaan, mutta koska oli juoksuharrastuksen 3-vuotispäivä, oli mentävä. Kaksi viikkoa vanhoissa tossuissa on yli 100 kilometriä täynnä, into ei ole ainakaan kolmessa vuodessa laantunut!

On syöty juustot ja vedetty ensimmäinen paljuilusetti. On saatu perhe kasaan, mikä on parasta ikinä. Mitään muuta en kaipaisi kuin kunnon yöunia, toivon todella että kun pukkijännitys on ohi, malttaisi kuopuskin nukkua. Mutta jos niin ei käy, olen kyllä superkiitollinen kaikesta.

Jouluna tahtoisin halata teitä kaikkia. Toivon, että jokaisella on mahdollisimman onnistunut ja omannäköinen joulu, meni se sitten kotona, töissä, sukulaisissa tai reissussa. Meillä on ohjelmassa paljuilua, pukkia ja pukin saaminen paljuun. Sitä mieltä on 3-vuotiaamme, että pukki on saatava paljuun. Voihan sen parran sitten kuivata!

Tänään ei siis ole kuulemma jouluaatto, vaan pukki paljuun-päivä. Vietämme sitä suurella ilolla ja kiitollisuudella. Kiitän myös niin nyt jouluna kuin muutenkin teitä siellä ruudun takana, kiitos kun olette ja teette bloggaamisesta ilon!

Hyvää joulua! <3

(Joulu)herkkuja Ratinasta

Viime vuonna avattiin Tampereen keskustaan uusi Ratinan kauppakeskus, jonka alakerrasta löytyy kaksi ruokakauppaa. Toinen näistä on K-Supermarket Ratina, jossa olen käynyt useasti hakemassa salaattilounasta ja pistänyt merkille erityisen hyvät leipävalikoimat, juomavalikoimat sekä erikoisruokien määrän. Yllätyin todella kaupan kokoa, kun ensimmäistä kertaa sinne astelin.

Eilen sain kuitenkin kuulla kaupasta ensi kertaa suoraan kauppiaalta kun minut oli kutsuttu pieneen tilaisuuteen keskelle kaupunkia. Ratinan kaupan kauppias Marko Laaksonen kertoi meille tarinaansa kaupan takana ja ihastuin hänen filosofiaansa välittömästi. Onpa mies kisannut syksyllä finaalissa asti vuoden työnantajakauppiaan palkinnostakin, joten se kertonee jotain siitä, kuinka suurella sydämellä mies työtään tekee ja kauppaa luotsaa. Hän sanoi, että heidän kauppansa pyrkii tekemään tuotevalikoimallaan sekä palvelullaan kaupassa käynnistä kivaa. Näin kahden pienen lapsen äitinä, jolle kaupassa käynti on monesti todellakin liian usein tapahtuvaa pakkopullaa ajastus kuulosti ihanalta!

Eilen keskellä kauppaa, juustojen keskellä herkkutorilla oli paikalla Ahlmanin opiskelijoita sekä heidän vastuuvalmentajansa Pasi Lassila. He valmistivat pieniä herkkuja maisteltavaksi kaupan asiakkaille ja nyt ei ollut kyse mistään leipämaistiaisista, vaan makumaailmoista, jotka lähtevät tammikuussa Ranskaan asti maisteltavaksi. Oli lasimestarin lohta ja glögimarinoitua punasipulia wasabi-tillimajoneesilla, oli karamelli-kinkkua, punajuurikakkua, Ahlmanin mielettömän hyvää sinihomejuustoa eli Selinin sinistä piparin ja lanttuhillon kera (otin monta!), oli paahdettuja punajuuria. Kaikki yksityiskohdat oli mietitty. Asiakkaille jaettiin myös reseptejä matkaan. Ahlmanin juustoa myydään myös Ratinassa, sitä lähti iso köntti meidän aatonaaton juustopöytään!

Samalla kun maistelimme annoksia, kuulimme lisää myös kaupasta. Marko kertoi, että he ottavat mielellään myyntiin uutuustuotteita ja kaupassa näkyikin hyvin paljon paikallisia tuotteita, oli pitkät juustotiskit, suuret kala- ja hedelmätiskit. Ratinan K-Supermarketin kalatiskissä on 100% suomalaista kalaa ja Marko sanoi, että kotimaisen kalan kulutus on tällä hetkellä 15% luokkaa, heillä on tavoitteena keikauttaa homma päälaelleen, eli ulkomaisen osuus tuohon ja kotimaisen 85 prosenttiin. Aika kunnianhimoista ja kunnioitettavaa! Löytyypä heiltä jopa yli 100-vuotiasta balsamicoa, jonka saa omakseen 1490:llä eurolla. Wau!

Jos olet vielä menossa jouluruokia hakemaan, suosittelen lämpimästi kurkkaamaan Ratinaan ja pyytämään apua henkilökunnalta. Erikoistuotteita löytyy, kalatiski on tuplattu joulun alle ja juomiakin on vaikka millä mitalla. Jopa saunavastan voi napata mukaansa ruokakauppareissulla! Punajuuret olivat niin järkyttävän hyviä ja samalla yksinkertaisia tehdä, että jaan teille vielä reseptin. Ainoa ”haaste” on napata jostain mukaansa golfpallon kokoisia punajuuria, niitä ei välttämättä tarvitse edes pestä.

Ihania pieniä makuja saimme maistella, kiitos kokeille sekä kauppiaalle mahtavasta ideasta! Toivottavasti tällaisia tulee lisää! Ja tsemppiä porukalle Ranskaan! <3

Mikä on oma joulupöydän herkkusi? Täällä menee ykkösenä punajuuri ja sen myötä rosolli, kakkosena lanttulaatikko. Ja tajusin tätä kirjoittaessa että huijaan, ostin eilen 12 eri laatua juustoa juustopöytään Ratinasta. Ahhah, pieni heikkous!

Sä katoit mua jotenkin niin kivasti – kun jouluolo tuli ja vei

Katsoin eturivissä liikuttuneessa tilassa lastani, joka koulun liikuntasalin lavalla lauloi isoon ääneen tuttuja joululauluja, tanssi ja jopa flossasi ihanan vapautuneesti. Näin vain hänet, oli kuin hänen päänsä päällä olisi ollut muita kirkkaampi valo. Kuulin hänen äänensä, hymyilin ja taistelin kyyneliä vastaan. Samalla tiesin, että jokainen salissa olija tunsi varmasti samalla tavalla omasta lapsestaan. Hän oli niin vapautunut, onnellinen, iloinen, rohkea ja itsevarma. Hän nousi lavalle ja vilkutti sieltä vimmatusti eturivissä istuvalle perheelleen, minä huidoin kaksin käsin takaisin välittämättä yhtään siitä ajatuksesta, ettei tässä tilanteessa ehkä kuuluisi huitoa. Halusin tukea ja olla läsnä joka solullani.

Lasten laulaessa Tuiki tuiki tähtöstä mieleeni tuli hyvin elävinä kuvina ekaluokkani joulujuhla. Sinipunaisesta mekostani purkautui jokin nauha edestä ja huidoin eturivissä istuneelle äidilleni lavalta sitä. Äiti huitoi jotain että nyt keskity esitykseen. Isäni näytti siltä että tukehtuu itkuunsa ja en voinut käsittää sitä, ei kai tässä tapahtumassa ole mitään surullista? Minun tehtäväni oli soittaa pianolla koko koulun edessä Tuiki tuiki tähtönen ja tein yhden virheen. Muistan kun nielaisin sen kohdalla, mutta selvisin tuosta tilanteesta kuitenkin. Mikään muu juhla ei ole painunut niin syvälle mieleen kuin se ensimmäinen, koulun isossa salissa vietetty.

Eilen olin taas koulun salissa, tasan 30 vuotta oman juhlani jälkeen. Palasin muistoissani vuoteen 1989, vaikka nyt juhlassa oli vain eskarit, olimme silti koulun salissa, ekassa isossa juhlassa. Hetkeä aiemmin olimme pitkään puhuneet lapsen kanssa jännityksestä. Siitä, että hänen mahassaan oikeasti tuntuu jännitystä, kun tietää, että sinne tulee paljon ihmisiä katsomaan. Rohkaisin, että siellä on vaikka ketä tuttuja vanhempia ja pikkusisaruksia naapureista. Ei haittaa yhtään, jos tulee virheitä. Kaikki ovat siellä hyvällä mielellä, tukevat teitä ja ovat ylpeitä. Joo joo, lapsi sanoi, silti jännittää!

Tuntia myöhemmin näin lavalla vain iloisen, reippaan ja tulevaisuuteen luottavin sekä kirkkain silmin katsovan lapseni, joka katsoi tiukasti minuun laulaessaan. Sain tehdä kaikkeni etten olisi itkenyt ääneen ja sain pidettyä hymyn kasvoillani. Juhlan jälkeen oli pakko halata opettajia ja kiittää – he ovat selkeästi tehneet todella hyvää kasvatustyötä koko syksyn ajan. Koin myös eilen illalla, että mekin olemme miehen kanssa onnistuneet katsoessani tyttöäni. En ole siirtänyt häneen omaa epävarmuuttani ja koulukiusaamismuistojani, hän tsemppasi kaveriakin vieressä ja näytti hyvin vapautuneelta. Ihana pieni ihmisenalku!

Illalla ei tullut uni. Kastelin tyynyni liikutuksesta ajatellessani sitä tunteiden kirjoa mikä juhlassa kulki lävitseni, sitä valtavaa onnea ja ylpeyttä jota tunsin. Päätin, että muistan vielä aamulla kehua. Kun lapsi töpötti aamupimessä kainalooni, kuiskasin hänelle, että olit mahtava illan juhlassa. Hän halasi ja vastasi ”Sä katsoit mua jotenkin niin kivasti koko ajan”. Taas olin itkeä ääneen. Hän sai voimaa katseestani ja tsemppauksestani, en vain kuvitellut sitä mielessäni. Sain kuulla olevani maailman paras äiti ja että maaiman paras joululahja on hänen perheensä ja mummi ja ukki. Olisi kyllä kivaa, jos joulupukkikin tulisi, mutta perhe on silti paras.

Minun viisas pieni lapseni. Mitä minä tein oikein, että sinut sain? Minun ihmeeni, minun, josta ei pitänyt tulla äiti. Näiden tunteiden vallatessa kaikki, ihan joka ikinen työasia, joulukiire tai kotihomma kalpeni. Joulumieli valtasi minut tuossa koulun liikuntasalissa ja ymmärsin kirkkaammin kuin koskaan ennen, mistä se joulumieli tulee. Perheestä.

Jouluolon viedessä sydämeni, päätin, että haluan jakaa hyvää eteenpäinkin ja ilmoittauduin juuri Mummon kammarin kautta vapaaehtoiseksi ystäväksi vanhukselle. Heistä on kuulemma pula ja vanhuksia jonossa. Kerron myöhemmin miten tämä etenee!

Lämmintä oloa ja joulumieltä kaikille! Onko siellä vietetty joulujuhlaa, joka osui syvälle? Ja ihanaa alkavaa lomaa teille, kenellä sellainen alkaa tänään!