Parasta joulupukilta yrittäjälle (tai kenelle vain työmatkalaiselle)

Kotona taas. Hui että viikko meni äkkiä ja eilen kotimatkan alkaessa esikoinen niiskutti, ettei halua palata, jos kotona ei ole lunta. Makasi vain hangessa hihkuen miten kaunista ja ihanaa lumi on ja rakasti pulkkailla, pyöriä hangessa uikkarissa ja pyysi myös hiihtämään. Mietiskelin, että onko tuo luontaista, lumen kaipuu vai olenko itse tartuttanut sen häneen? Oli miten oli, minäkin mietin onkohan meillä yhtään lunta vastassa ja uuvutti ajatuskin purkaa laukkuja ja selvittää pyykkirumbaa.

Mutta kappas – Tampereellakin on vielä ainakin valkoinen maa. Tytöt lähtivät suoraan kaverisynttäreille ja me hilppaisimme miehen kanssa salille. Sillä energialla, minkä revin juoksumatoista ja punteista sain purettua joulukamat, laitettua pyykit koneeseen vaihdettua joulupukin tuomat lakanat lapsille. Ei ollutkaan niin paha rasti ja itse asiassa tuntuikin ihan kivalta olla kotona, kun kamat eivät ole pitkin lattioita ja hukassa, kaikelle on paikkansa ja tilaakin vähän enemmän.

Halusin vielä höpötellä joululahjoista hieman, sillä joulupukki toi minulle kaipaamani, hirveästi somessakin esillä olleen Gaston Lugan-repun lahjaksi. Olen pitkään lainannut miehen Rip Curl-reppua reissuilleni ja salilla minulla on käytössä joku Lidlin reppu. Olen kaivannut nättiä reppua, jonka olisi kohtuullisen kokoinen, sellainen, jossa kulkee helposti läppäri sekä järkkäri, muttei silti suuren suuri. Käyn paljon junalla ja bussilla Helsingissä raahaten aina käsilaukkua ja jotain kangaskassia, jossa läppäri ja kamera kulkevat. Se on raskasta käsille ja haastavaa hartioille – siksi olen alkanut lainaamaan miehen vanhaa sporttireppua reissuilleni.

Kun keskustelimme lahjoista etukäteen, aloin höpöttämään tällaisesta repusta, sillä se oli somessa tullut vastaani ja näytti juuri hyvän kokoiselta, ei pikkurepulta mutta ei jättisuurelta. Pinkki-musta väritys kiehtoi myös suuresti! Joten näinhän siinä kävi, että vähän yhteistuumin tilattiin reppu, eikä sen paljastuminen paketista ollut järisyttävä ylläri, mutta tykästyin reppuun heti ihan älyttömästi. Järkyttävän söpö, oikea karkki minusta ja todellakin, sinne upposi läppäri ja kamera! Hartiat kiittävät ja on helpompi liikkua reissun päällä! Omani on mallia Clässy ja luulen, että meistä tuli hyvät uudet kaverit! Nyt kassikäsi vapautuu teemukille, se puolestaan oli ylläri, että joulupukki toi puoli litraa teetä vetävän kestoteemukin. Olen jo ihan into piukeana lähdössä hommiin, tämä setti olisi kyllä niin toiminut kotiäitivuosinakin! Kädessä teemuki ja selkärepussa olisi kulkenut hyvin vaipat ja tutit. Miksen törmännyt Clässyyn jo silloin?


paita LINDEX/ housut HEIDI KLUM by LIDL (saatu)/ takki HALTI/ pipo ja huivi SILVERJUNGLE/ kengät DR. MARTENS/ reppu GASTON LUGA/ muumilapaset äidiltä lainassa

Vaikka ihan paras joululahja oli kyllä lumi ja perhe, niin tämä tuli hyvänä perässä! Ja sen jälkeen Leijonakuningas-korvikset, aika huikeat eikö? Ne ovat Krakovan joulutorilta kotoisin, paikallista käsityötä.

Lumi on muuten vähän vaarallistakin, sillä vuoden ekasta hiihdosta kipeytyi itselläni polvi (häh, miksi?) ja mies lensi perjantai-iltana Stigalla hyppyristä niin, että linkkasi koko illan eikä pääse kunnolla kyykkyyn. Reisi otti jäälohkareesta aika kovan osuman. Aika perinteistä vai mitä?

Mikä oli sinun mieluisin lahja, ylläri vai ei? Onko Gaston Lugan reput tuttuja?

Rentouttavaa talvista sunnuntaita!

P.S. Vikaan joulukalenteriarvontaan tuli lähes 500 arpaa ja voitto meni random.orgin mukaan Instan puolella nimimerkille virpiyoa. KIITOS kun olitte mukana kalenteriarvonnoissa, oli ihanaa lukea vastauksianne! <3

Joululahjoista tulleet pari huippuvinkkiä!

Koska ei ole vielä loppiainen ja ainakin meillä ovat joulukoristeet paikallaan, voi vielä palata joululahjoihin, eikö? Kaipaan hirveästi oikeaa kuusta, sillä kotona meillä ei sellaista ollut. Nappasin joululahjoista kuvia keskellä pakkaushärdelliä ja tajusin, että unohdin muun muassa kuopuksen ykköstoiveen kuvata, oli vähän liikaa ajateltavaa!

Me siis päätimme ihan viime metreillä, että lapset saavat yhdet lelulahjat. Esikoinen toivomansa Scruff a luv-lemmikin ja kuopus robokoiran. Muut lahjat tulivatkin pääasiassa kummeilta, isovanhemmilta, tädiltä ja.. Ei kun joulupukilta! Toive siitä, ettei täytettäisi leluilla enää kotiamme oli kuitenkin kiirinyt tontun korviin. Tytöt saivat tuplana kaiken, molemmille tuli Frozen-kasvopyyhe, Disney on Ice-liput, lahjakortti Leon leikkimaahan, yksisarvisaamutakki, puuhakirjat, kyniä ja niin, ostimme vielä hurahduksessamme Frozen-meikkejä esikoiselle. Juu, kukapa eskarilainen tarvitsisi meikkejä, mutta hän on niin halunnut kokeilla minun, että parempi ehkä kokeilla lasten meikeillä. Setissä oli myös vesiliukoisia kynsilakkoja, mikä on todella hyvä, sillä kynsilakkojen kemikaalithan ovat hurjan allergisoivia ja lapsille epäsopivia. Mutta samalla vähän tylsä, kun vaivalla laitetut lakat lähtivät yhdellä saunakerralla.

Joka tapauksessa joulun hittijuttu oli kirja, joka saatiin vasta tapaninpäivänä veljeltäni ja kälyltä. En ollut moisesta kuullutkaan, joten tahdon vinkata teille tuon kirjan. Se on ollut ihan hitti niin lasten kuin isänsä mielestä, joka on sitä pääasiassa lukenut. Minä olen myös välillä päässyt sitä lukemaan ja voin kertoa, että kyseessä on hyvin kieli poskessa kirjoitettu kirja ja samalla niin todentuntuinen. Yksikin sivu päättyi lauseeseen ”luulit, että tarina loppuu tähän, ahhahhaaa, eipäs lopukaan, vaan seuraavalla sivulla alkaa uusi”. Esikoinen katsoi epäuskoisesti minua miettien, keksinkö omiani vai lukeeko kirjassa todellakin näin.

Kirjassa seikkailee pieni tahtonainen, Prinsessa Pikkiriikki ja kirjassa on yhdistetty kolme hänen seikkailukirjaansa koottuina tuhmurointeina. Sivuja on 140, joten luettavaa piisaa, sillä kuviakaan ei ole hirveästi. Yllättävän hyvin 2-vuotiaskin jaksaa kirjaa kuunnella. Prinsessa lähettää vanhempansa Himskattiin, jonne muuten mekin olimme miehen kanssa joutumassa, jotta tytöt saavat syödä loputtomiin karkkia ja suklaapuuroa. Kunnes selvisi, että Himskatissa syödään vain jätskiä ja vanhemmilla oli siellä kivaa. Sen jälkeen esikoinen halusikin lähettää itsensä sinne! Suosittelen lämpimästi kaikille pienten tahtonaisten vanhemmille, tässä on paljon, paljon tuttua ja samalla ihan absurdeja juttuja. Naurattaa kaikkia!

Miehen paketeista paljastui oikein perusjoululahjakamaa, mutta hän oli niitä itse toivonutkin. Pyjaman ja alusvaatteiden lisäksi Juoksijan sielu näytti vangitsevan hänet hyvin sohvankulmaan jouluna. Pelkäsin sen olevan liian minun tyylinen kirja (mies yleensä lukee vähän enemmän tieteellisiä juttuja), mutta kovasti häntä on hymyilyttänyt lukea kirjan kirjoittaneesta Tarja Virolaisesta, joka hurahti juoksuun lähempänä neljääkymppiä. Söi sinkkiä hulluna ennen juoksukisoja ja ajatteli, että on maailmanloppu, kun jalkaan tuli rasitusmurtuma. Liekö tuossa naisessa jotain tuttua… Minäkin aion tämän ehdottomasti lukea ja uskaltaisin suositella kaikille juoksusta innostuneille!

Ja sitten se kolmas suositus! Minun paketeista löytyi Uhanan tunikan lisäksi ihana merinovillapaita, jota suosittelen lämpimästi juoksijoille. Eilenkin mentiin aika hyisessä talvikelissä ja tuo paita pitää lämpimänä, ei tunnu hikiseltä vaikka hikoaakin ja kaulus nousee todella ylös ja pitää kaulan lämpöisenä. Ihan nappipaita kaikkeen talviurheiluun ja ulkoiluun, merkki on Ulvang. Lisäksi omissa paketeissani oli kosmetiikkapussi, olen käyttänyt ehkä 20 vuotta isäni työpaikalta saamaansa mainospussia. Aika tyylikäs, mutta kestävä on ollut!

Niin ja yksi vinkki vielä! Saimme veljeltä ja kälyltä lahjakortin Lautapelit.fi-kauppaan, jonka käytin heti joulun jälkeen. Nappasin Carcassonnen safariversion mukaan ja lapsille Ubongon. Carcassonnea pelasimme aikanaan paljonkin ja sen opettelu vaatii vähän kärsivällisyyttä, ensimmäinen pelierä safariversiota kesti aamukolmeen. Mutta on tosi hauskaa ja kiva, kun sitä voi pähkätä kaksin, suosittelen! Tykkäsin safariversiosta ehkä jopa enemmän kuin normiversiosta. Ubongo oli itselleni vieras peli ja otin siitä matkaan junioriversion, josta esikoinen tykkäsi kovasti. Vaikeammilla puolilla on haastetta aikuisillekin. Kyseessä on siis logiikkapeli ja säännöt on hetkessä opittu. Suosittelen näitä pelejä lämpimästi talvipäivien ratoksi!

Joten me saimme kivaa tekemistä ja uusia hyviä, nappiin osuneita lahjoja tänä jouluna. Halusin vinkata näistä, sillä esimerkiksi tuo lastenpeli ja -kirja olivat itselleni ihan uusia, mutta todella kivoja tuttavuuksia!

Mitä pukki toi sinulle? Ovatko nämä vinkit ihan tuttuja juttuja?

Aineeton lahja lapselle on kultaa kalliimpi

Illalla se aina iskee. Kun painaa pään tyynyyn ja yrittää sulkea silmät, se huono äiti-olo valtaa. Joskus on ollut tappeluita, mutta kohtuu tavallisinakin päivinä tuntuu, että riitinkö taas mihinkään. Pelkkään perusasioiden pyöritykseen, kuten ruokahommiin menee aikansa ja meillä on luonteeltaan ja iältään kohtalaisen erilaiset tytöt. He haluaisivat monesti tehdä aika eri asioita ja lukea ihan eri kirjoja. Toinen olla sisällä ja toinen pihalla, katsoa eri ohjelmat telkkarista ja niin edespäin. Sitten kolmestaan päiviä viettäessä luovitaan siitä jostain välistä ja tuntuu, ettei kukaan saa täysin haluamaansa tai ole täysin tyytyväinen. Toki on niitäkin hetkiä, kun hurahtaa tunti niin, että he leikkivät sovussa keskenään, eli on sisaruus pääasiassa valtava rikkaus.

Yhtenä yönä marraskuussa valvoskellessa mietin, että miksi en veisi lapsia eri päivinä tarhaan jonain viikkona, kun siihen on mahdollisuus. Antaisin näin molemmille tytöille oman äiti-tytär päivänsä. Vähän kuin aikaisen joululahjan. Antaisin huomioni, tehtäisiin niitä juttuja, joita kyseinen lapsi haluaisi tehdä. Luin joskus jostain, että lapsi ansaitsee aikaa vanhemman kanssa ilman sisarusta ja vaikka sen tiedostin, se jäi vielä vahvempana kytemään mieleen.

Aika pian sellainen viikko tarjoutuikin ja niin vein taaperon yksin päiväkotiin ja palasin esikoisen kanssa kotiin. Matkalta ostimme tuoreita croissantteja ja tulimme kotiin syömään aamiaista. Jännitin, tuleeko reaktiota siihen, ettei isosisko jääkään päiväkotiin, mutta ei, hän kipitti reippaasti omaan ryhmäänsä.

Päivä isomman kanssa oli hurjan rauhallinen ja jotenkin seesteinen, kun hän kävi itsekseen vessassa ja söi reippaasti. Lelut eivät lentäneet ja meillä oli jotenkin todella hiljaista. Pelasimme varmaan 1,5 tuntia lautapelejä lattialla paikallamme istuen. Kukaan ei tapellut tai vaatinut huomiota. Kasasimme tonttuovea ja laitoimme joulukoristeita paikalleen. Kuvitelkaa, manasin missä Prahasta aikoinaan ostamani kynttilämökki on, niin esikoinen tiesi sen olevan kaapissa telkkarin alla. Ohhoh. No hyvä että sanoin ääneen, etten löydä sitä.

Lähdimme bussilla keskustaan, jossa neiti sai valita ruokapaikan. Piti kuulemma saada hampurilainen ja miniporkkanoita, joten sillä mentiin. Ruoan jälkeen suuntasimme leffaan ja leffa olikin ihana hyvänmielen joululeffa, The Grinch. Suosittelen vahvasti joulufiilistelyä kaipaavalle!

Taaperon päivässä oli enemmän toimintaa ja vääntöä, mutta hänkin on todella paljon rauhallisempi, kun huomiosta ei tarvitse tapella. Veimme isosiskon päiväkotiin ja tulimme kotiin aamiaiselle. Pieni on kysellyt monta kertaa temppukerhon perään, jota harrastimme kaksin viime talven, joten valitsin meidän kahdenkeskisen päivän sellaiselle päivälle, kun siellä oli avoin kerta. Hän hihkui ja mennä touhusi tukka putkella ja oli selkeästi todella hyvillään, kun vihdoin pääsi sinne.

Syömään 2-vuotias tahtoi sushipaikkaan ja ilmoitti sen olevan hänen lempiruokaansa (no, en ole ehkä tuosta lausahduksesta niin vakuuttunut, mutta myönnyin ilolla, koska itsekin tykkään). Suuntasimme Itsudemon buffaan, en ollut siellä aiemmin käynyt ja yllätyin, että ovella oli lounasaikaan jono. Jaksoimme jonottaa ja taapero söi todellakin sen 4 euron edestä, jonka hänen sushinsa maksoivat.

Tässä päivässä oli päiväunitauko, jonka jälkeen ehdimme hetken lueskella kirjoja, kunnes piti jo lähteä siskoa hakemaan. Tiedättekö muuten mitä? Lapset olivat päiväkodissakin olleet kuulemma erilaisia, varsinkin pienempi. Hehän ovat eri ryhmissä, mutta näkevät pihalla. Sain palautetta, ettei tullut pihalla mitään tappeluita, monesti sisarukset ovat vääntäneet siellä pihalla sitten. Eikä tullut pienemmälle surkua, kun isosisko ei ollutkaan paikalla, vaan kaikki meni hyvin.

Ja mikä oli parasta näissä päivissä? Se rauha, kun kaikki ei ole yhtä älämölöä. Se, kun sai kävellä esikoisen kanssa bussipysäkille käsi kädessä, ilman rattaita. Se, kun näki kuinka hänen naamansa loisti siitä, että olimme kaksin. Hänen kanssaan sai jutella päivän aikana rauhassa vaikka mitä, kuulin esimerkiksi päiväkodista ihan uusia juttuja. Kyllä kaksivuotiaskin nautti päivästä kaksin ja piti äitiä kädestä, mutta hän vaatii sen sylin usein arjessa muutenkin ja esikoinen jää sitten syliä ja kädestäpitoa vaille välillä. Molempien päivien jälkeen olin tyytyväinen, päiväkodista hain toisen iloisena ja toinen oli iloinen päivään äidin kanssa.

Äitiyden perustunteita taitaa aina olla jonkinlainen riittämättömyyden tunne, mitä ei ainakaan helpota ympäriltä jatkuvasti tulevat ärsykkeet. Pienille lapsille riittää pitkälle aika, pysähtyminen pelaamaan, kirjojen lukeminen ja juttelu. Se, että olet varannut päivän vain häntä varten, saa lapsen selkeästi huomaamaan, että hän on arvokas ja tärkeä. Eikä siihen tarvitse koko päivääkään varata, mutta tuntikin vanhemman kanssa kahden tuo ihan erilaista rauhaa perheeseen, kun kaikkien ei tarvitse huutaa saadaakseen yhtä aikaa huomiota.

Mekään emme kaipaa yhtään uutta lelua tähän huusholliin. Sen sijaan toivon, että tytötkin saisivat lahjaksi aikaa. On se sitten yökyläily kummeilla, lupaus mummilta viedä leffaan tai reissu Leon Leikkimaahan, ne jäävät kaikki lapsen mieleen erityisinä hetkinä, kun aikuisilla oli paljon aikaa heille. Viime joulukuussa teimme esikoisen kanssa äiti-tytär-reissun Helsinkiin ja teatteriin ja viikoittain se on puheissa ja toiveissa joku samanlainen matka kaksin. Pidän korvan takana.

On mieletön rikkaus kasvattaa kahta, keskenään niin erilaista tyttöä. Siinä missä toinen piirtäisi kaksi tuntia satuja kertojen, toinen kiipeää katonrajaan ja tanssii jopa ravintolassa. Toki ikäkin tekee osansa, mutta on upeaa nähdä, miten kaksi samoista geeneistä tullutta tyttöä ovat niin erilaisia ja molemmat hyvin vahvatahtoisia. Haluan tuntea heidät hyvin joka vaiheessa, olla läsnä ja antaa aikaa, sillä he ovat hyvin erilaisia kaksin kuin silloin kun olemme kolmisin. Rakastan halata ja pussata yhtä kerrallaan, niin ettei toinen mutristele mustasukkaisuuttaan vieressä ja rakastan rutistaa heitä yhtä aikaa. On mieletön onni olla äiti, mutta joskus tulen hulluksi siitä riittämättömyyden tunteesta. Ja sitten toisaalta täytyisi muistaa, että minä riitän. Jokaisessa päivässä on hyvä olla hiljaisia hetkiä, kun pidetään sylissä, jutellaan ja luetaan.

Nämä päivät olivat niin kivoja kokemuksia, että ehdotan lämpimästi laittamaan aineettoman lahjan pussiin joko omalle lapselle, kummilapselle tai muille läheisille lapsille.

Tiedättekö muuten mitä? Vietän itse tänään äiti-tytär päivän oman äitini kanssa. Sain synttärilahjaksi ravintolareissun, Kaija Koon keikan sekä yön hotellissa, joka lunastetaan tänään. Alitajuisesti kirjoitin meidän päivistä juuri tänään. Tykkään kovasti viettää aikaani oman elämäni supernaisen, äitini kanssa, joten tämä on arvokas lahja aikuisenkin!

Onko itselläsi ajatuksia aineettomista lahjoista tai ajatuksissa antaa sellaisia tänä jouluna?

Upeaa marraskuun viimeistä päivää!