Joulustressi joulun jälkeen?

Tapaninpäivänä se iski – joulustressi. Hirveä hepulipaniikki siitä, että viisi päivää mummilassa on kulunut ja me ei olla tehty mitään! Siis ei yhtään mitään! Vaikka oltiinhan me tehty vaikka mitä. Mutta kun en ollut lukenut sivuakaan kirjaa tai katsonut telkkaria tai tai… Niin, nähnyt ketään kavereita! Hermoilin ja tuskailin hetken, kunnes pikku hiljaa tulin järkiini. Siis kuinka suorittaja voi olla, jos tällaisiakin miettii! Voi äly.

Odotin joulua hirveästi. Aatonaaton pakkasessa tunnelma oli ihana. Jyväskylässä oli huomattavasti enemmän lunta kuin Tampereella, puut upeassa kuurassa. Palju lämpeni ensi kertaa, olimme lähdössä pakohuoneeseen. Odottaminen oli kivaa ja se ähky olokin vielä poissa. Lapset nauttivat kuusen koristelusta eivätkä olleet vielä sekaisin jännityksestä pukkia odottaessa.

Sitten tuli tapaninpäivä ja paniikki. Että mihin tämä joulu meni. Kun aloin oikeasti miettimään mitä teimme, niin olihan noissa päivissä ollut vaikka mitä. Pulkkailua, luistelua, joulupukki. Yllätysvieras sukulaisia joulupäivänä, paljon muita sukulaisia. Jopa molempien tyttöjen kummitkin nähtiin, tosin vain vilaukselta. Ja koska istuimme paljussa niin paljon, ei ehditty lukea tai katsoa telkkaria yhtä paljon. Ja mitä sitten? Mehän olimme nauraneet paljussa, nauttineet lumisesta maisemasta ja jutelleet pitkät pätkät. Kaikkea ei vain ehdi. Ikinä. Milloinkohan sen opin?

Paljon siihen olemiseen vaikuttava asia on myös pienet lapset. On ruokailtava usein, on nukuttava päiväunia. On vahdittava, ettei 2-vuotias tuhoa koko mummilaa. Ehti hän sotkea kaikki mummin korut, puhkaista jumppapallon (!), tiputtaa yhden joulupallon sekä sellaisen nestettä sisältävän lumihiutalepallon. Ainakin. Tuntui, että vähän joka välissä keräsin jotain sirpaleita, raahasin imuria jotta voisin imuroida taaperon pudottaman glitterpaketin tai lämmitin jotain ruoka-annosta. Mutta niinhän se menee, tämä on nyt tämä elämänvaihe. Ja erittäin ihana sellainen. Itse sanoin kuusta koristellessa, että lapset tekevät joulun. Mutta tekevät he myös sen, ettei liiaksi ehdi olemaan. Lisäksi sain kotoa tehtäviä osa-aikatöitä juuri ennen joulua, joten niitäkin naputtelin useita tunteja joulusta. Ja sitten – olisinko edes osannut olla paikallani, minähän siellä paljussa ja hangessa aina pisimpään hihkuin?


mekko DESIGUAL/ neule KAPPAHL/ takki VILA/ panta H&M/ korvikset WOOD MIND/ kengät PALMROTH (saatu)

Ja koska monella ystävällä on sama elämänvaihe, ei treffien järjestäminen ole ihan helppoa. Olin lopulta hyvin iloinen, kun näimme perjantaina ystäväperhettä lounaan merkeissä. Kun onnistuimme näkemään veljiä, heidän puolisoitaan, tyttöjen pientä serkkuvauvaa, isomummoa ja muita – vielä niin, että olimme itse samassa paikassa. Sehän on lopulta mieletön rikkaus, ettei tarvitse juosta itse paikasta toiseen vaan suurin osa läheisistä on samassa paikassa.

Joulustressi siis helpotti huomattavasti, kun aloin puhua itselleni järkeä. Jotenkin iski paniikki, että nyt se on ohi, joulu ja edessä on uusi vuosi. Jolloin olen vannonut olevani vähemmän stressaava, vähemmän hermoileva ja suorittava ihminen. Luvannut että ensi vuonna työllistyn ja kaikki rullaa. Kun ajattelin näitä hienoja tavoitteita, teki mieli peruuttaa takaisin siihen jouluun.

Mutta. Joulu oli hyvä. Ensi vuosi on hyvä, vaikka tavoitteet eivät täyty. Tämäkin vuosi oli mahtava, vaikka stressasin liikaa. Sitä nyt vaan on tietynluonteinen tyyppikin. Ja silti ihan hyvä. Puhuimme juuri eilen kotiin palatessa miehen kanssa läpi sitä, että itselleen pitäisi olla kiltimpi, sillä ehkä sen myötä olisi muitakin kohtaan parempi. Siinä on ensi vuodelle opettelemista.

Potkaisin joulustressiä takalistoon, katsoin miehen kanssa kaksi ekaa jaksoa Koukussa-sarjan uudesta kaudesta ja fiilistelin. Sehän oli mahtava aloitus sarjalta ihmiselle, joka on asunut Thaimaassa. Oletteko katsoneet Koukussa ohjelmaa Yleltä?

Saitteko kiinni näistä ajatuksista vai osaatteko relata paremmin kuin allekirjoittanut?

P.S. Muistattehan, että ihanan joulukalenteripaketin arvontaan voi osallistua vielä huomiseen asti täällä, klik!

Joulun jymy-ylläri!

Keneltä sai tähden, tuo katse pienokaisen? Kuka poisti synkeyden yöstä paimenten? Kuka solmi kruunun nyt sinun hiuksillesi? Viisaat kuka johti luokse rakkaan lapseni?

Olet toisten kaltainen, lapsi lupauksien. Tuotko lapseni nyt toivon maailmaan? Olet aarre sydänten, miten sinut suojelen? Helmassani kantaa itse taivastako saan?

Aatonaatto. Jäin hetkeksi yksin mummilan rauhaan, radiosta tulee tuo yksi kauneimmista joululauluista, joka on soinut päässäni koko viikon. Esikoinen lähti kävelemään kauppaan mummin kanssa, kuopus tipahti päiväunille, mieheni ja isäni virittelevät ulkona joulun jymy-yllätystä. Minä istun hetken yksin hengittäen sisääni rauhaa, kuusentuoksua ja kuunnellen joululauluja. Ei ole kiire, ei ole paniikkia. Iltapäivällä suuntaamme veljeni ja kälyn kanssa lunastamaan heidän joululahjaansa ennakkoon, illaksi on hirvittävä läjä Juustosopin juustoja odottamassa. Niin ja se jymy-yllätys.

Kun saavuimme eilen mummilaan, mies myhäili matkalla, että perillä odottaa jouluyllätys. Mietiskelin uutta pulkkaa, rattikelkkaa tai jotain lapsiin liittyvää ylläriä ja kun pääsimme perille leuka loksahti. Äitini oli hommannut pihaan paljun! Kun puut olivat jäätyneet ympärillä muodostaen talven ihmemaan ja siellä keskellä tönötti palju, ei voinut kuin henkäillä ihastuksesta. Mikä ylläri, en olisi ikinä arvannut! Sinne toivottavasti pääsemme tänään ensi kerran, istun siellä ehkä koko joulun. Ihana juttu, ihana äiti!

Kävimme eilen viemässä Teeleidiin pienen joulumuistamisen ja fiilistelimme taapero matkassamme jouluteen äärellä. Illalla koristeltiin kuusi hirmuisella innolla, vain yksi kuusenpallo kilahti säpäleiksi tohinassa. 2-vuotias hoki tauotta, että nyt on maailman paras joulu ja maailman upein kuusi. Lasten naamat loistivat ilosta. Huomaatte, että edes kuusta ei voi koristella ilman käsilaukkua. Tänään juostiin kirpakassa pakkasessa se juoksuharrastuksen vuosilenkki. Oli kylmää, mutta oli mielettömän kaunista! Näin me olemme kolme aatonaattoa jo lenkkeilleet samassa paikassa.

Joulu on ihana. Perinteet ovat ihania. Olemme viettäneet miehen kanssa yhdessä 17 joulua ja kaikki menee niin perinteisellä kaavalla, ettei siitä tarvitse edes jutella. Olemme tiiviisti aina samassa paikassa lukuun ottamatta Thaimaan jouluja. On perhe, on rauha, on samat ruoat, laulut, ihmiset, kaikki on hyvin. Syvä kiitollisuus tulee sydämeen tässä rauhassa.

Toivotan aivan ihastuttavaa joulua joka ikiselle lukijalle, olette olleet tänäkin vuonna korvaamattomia! Huomenna pamahtaa mielestäni ihana viimeinen joulukalenteriarvonta kehiin, pidän sitä kauemmin auki niin lomalijatkin ehtivät osallistua.

Lämmin ajatus lähtee täältä teille jokaiselle, ihastuttavaa joulunaikaa!

Kestotyylihaaste – oletko miettinyt kulutustasi joulukiireissä?

Samaan aikaan kun hössötämme joulua ja hankimme kaappeihin lisää muovisia leluja ja ehkä hutiostoksia, uutiset tuuttaavat tietoa siitä, että ilmaston pelastamisessa meillä alkaa olla jo kiire. Katselin eräänä päivänä tällä viikolla uutisia ja kuuntelin kauhukuvia siitä, kuinka Lontoo ja muut rannikkokaupungit tulvivat. Mietin omia lapsiani ja heidän tulevaisuuttaan. Tuleeko se olemaan jo täynnä kauhua? Kuinka pitkää maapallo kestää?

Vaikka joulun alla keskittyy mieluiten iloon ja yhdessäoloon, on hyvä miettiä kulutustaan juuri joulukaupoilla. Minä en ole käynyt ollenkaan joulukaupoilla ja siitä on tullut vain ja ainoastaan hyvä mieli. Olen pyytänyt kummeilta, etteivät lapset saisi leluja lahjaksi. Olen iloinnut parista elämyslahjasta, jotka tuovat aikaa yhdessä ja hyvän mielen, eivät turhaa tavaraa kaappiin. Jos minulta kysytään mitä lapsi kaipaa lahjaksi, niin se on aikaa. Eikä mitään suuria ja mahtavia juttuja, jos kummit vievät lapsen pulkkamäkeen, siitä puhutaan puoli vuotta myöhemmin. Ei siitä, mikä muovilelu paketista tuli, sillä meillä paketit tuo kaiken lisäksi joulupukki. Esikoinen puhui juuri tällä viikolla yökyläilystä, joka tapahtui puoli vuotta sitten. Kummit olivat vieneet hänet Luonnontieteelliseen museoon ja kaksipäisestä vasikasta puhuttin muutama päivä sitten taas.

Oma blogini on myös muuttunut aika paljon siitä, mitä se oli lähes seitsemän vuotta sitten, kun sen aloitin. Myönnän, blogi on lisännyt kulutustani, sillä on tuntunut tyhmältä olla kuvissa aina samoissa vaatteissa. Todellisuudessa muutamastakin vaatteesta saa aika monta asukokonaisuutta. Kotimaisuutta paukutin heti blogin perustaessani, mutta sekin on kärsinyt muun muassa taloudellisista syistä. Parhaita vaatteita ovat mielestäni sellaiset, joita tehdään pitkään. Se on todellinen ei pikamuodille. Vaikka siis laittaisin vuosia vanhat saappaat jalkaan, voin edelleen vinkata teille, että niitä on myynnissä. Se jos mikä on kestävää. Tai se, että nuo saappaat kestävät käytössä pitkään. Tällaisesta vaatteesta on esimerkki kuvissa – nämä saappaat ovat itselläni olleet vasta yhden syksyn, mutta tiedän, että niitä on valmistettu jo vuosia. Ja toivottavasti valmistetaan vielä pitkään, ovat erittäin kestävät ja kotimaiset.

Välillä kotimaisuus ei kuitenkaan ole tae laadusta. Olen pitkin hampain pyytänyt mummia korjaamaan kalliita, kotimaisia leggareita, joihin lapset ovat saaneet reiät ensimmäisellä tai toisella käyttökerralla. Kyllähän se harmittaa ja paljon, kun olet ajatellut ostavasi kalliin, mutta pitkäikäisen ja kotimaisen vaatteen. Sen sijaan otin tällä viikolla käyttöön pitkästä aikaa 14 vuotta vanhan H&M:n vaaleanpunaisen untuvatakin, jota olette nähneet Instastooreissa, jos niitä seuraatte. Tuo takki on kokenut kovia. Se meni eräänä yönä 14 vuotta sitten ketsuppiin ja se oli aikaa ennen sappisaippuoita – minkä työn ja pesumäärän tein, jotta sain siitä puhtaan! Käytin jopa muistaakseni pesulassa. Kestänyt on senkin ja 14 vuotta – tällä takilla pärjäisin muuten hyvin kestotyylihaasteessa!

Mikä sitten on tuo kestotyylihaaste? Se on tankkisll:n lanseeraama haaste, jossa kerrotaan vaatteiden ikä ja sen perusteella mietitään, millainen kuluttaja olet. Olen hyvin iloinen, että bloggaajat ovat tuoneet haastetta ihmisten tietoisuuteen, sillä tämä haaste on hyvä tapa pysähtyä miettimään omaa kuluttamista.

Minäkään en enää hirveästi tykkää tehdä postauksia, jossa hehkutetaan ostoksia tai alelöytöjä tai vinkataan teitä tyhjentämään alennuksista kaupat, jos tuote ei ole oikeasti lähellä sydäntä, kuten eiliset urheiluliivit. Ahdistun sellaisista postauksista ja skippaan itsekin niiden lukemisen. Tänä syksynä asukuvissa on näkynyt vanhoja vaatteita, pari uutta ja esimerkiksi useampi kirpparihankinta, jotka olen halunnut tänne tuoda, vaikka tiedän, ettette voi sellaista mennä kaupasta ostamaan. Olen toivonut, että se inspiroi teitä tyylillisesti tai kollaamaan kirpputorien antia. Nykyään on niin upeita nettikirppareitakin!


mekko LINDEX/ korvikset H&M/ kengät PALMROTH (saatu)

En tiedä oletteko huomanneet muutosta blogissani, että vinkit uutuusvaatteista ja alejutuista ovat tänä vuonna vähentyneet koko ajan. Toivon, että olette. Itselläni olisi vielä paljon tsempattavaa kulutusasioissa, mutta väittäisin, että paljon olen tsempannutkin. Ja Instasta ehkä huomaatte myös sen, että painan bussilla, junalla ja kävellen menemään niin paljon kuin voin – perheestämme löytyy yksi auto, mutta mieluiten pakkaan lapset bussiin ja suuntaamme sillä keskustaan. Näin tänäänkin.

Olisiko teistä kivaa, jos joskus listaisin vaatteiden ikävuosia kestotyylihaasteen innoittamana? Toivon, että kaikki heräisivät tosissaan tähän kuluttamisen tuomaan pahaan. Olemme pieni kansa, mutta kyllä jokainen teko merkitsee!

Niin ja tällä kyseisellä asulla, joka oli päällä Kaija Koon keikalla viime kuussa en pääsisi kovin pitkälle kestotyylihaasteessa. Mekolla on ikää vuosi, kengillä vain 3 kuukautta, korviksilla myös noin vuosi. 2 vuotta ja 3 kk vievät minut aloittelijakategoriaan, mutta pankki räjähtää, jos tuon kuviin 14 vuotta vanhan untsikan, kuten suunnittelin. Tuona itana palatessamme hotellille paasasin pikkujouluporukan jättämästä tumppimäärästä äidilleni. Tiesittekö, että ne sisältävät muovia ja ovat yksi pahimmista saastuttajista, siis tumpit? Kuinka moni silti talloo ne surutta maahan ja luontoon?

Minä toivon joulupukilta parempaa tulevaisuutta kaikille. Mitä ajatuksia kuluttaminen ja kestotyylihaaste herättävät sinussa? Oletko miettinyt jouluhankinnoissa kulutustasi?

P.S. Joulukalenterin kolmannen luukun palkinto on arvottu ja sen voitti blogin puolella Aino, onnea ja kiitos osallistujille! Arpoja kertyi pitkälti yli 400 kpl. Aattona sitten seuraava upea paketti arvontaan!