Mies piparihommissa

Me olemme miehen kanssa yhtä aikaa samanlaisia ja sitten aivan toistemme vastakohtia. Olemme samanlaisia innostujia, ex tempore-tyyppejä, tykkäämme samanlaisista ohjelmista, leffoista ja ruoista, mutta se mitä tulee suurpiireisyyteen ja tarkkuuteen, menee meillä aivan ristiin. Kun mies alkaa tehdä jotain, hän tekee supertarkasti kaiken alusta loppuun. Harvoin menee pieleen ja laatu on sitten hyvää, mutta minä kärsimätön häivyn jo paikalta. Tämä pätee esimerkiksi pakkaamiseen – kerran vielä ennen lapsia olimme Kreikassa ja mies totesi, että tämä on helpompaa, jos menet rannalle siksi aikaa kun hän pakkaa. Hahhah, tuli mieleen kun isäni katseli eilen Jyväskylässä pakkaamistani sanoen ”sä vaan tunget ne asiat laukkuun”. Niinpä. Minä viilaan pilkkua asiateksteissä, mutta käytännön tekemisissä olen hyvin paljon suurpiirteisempi.

Luulin, ettei tänä vuonna ehditä perinteistä piparitaloa tehdä, mutta se syntyikin sitten mummilassa. Mies piirsi niin pieteetillä pelkkiä talon kaavoja, että olimme jo muut häipyneet paikalta. Sitten hän kaulitsi ja leipoi sinnikkäästi anopin keittiössä ja vaikutti vielä hyvin tyytyväiseltä puuhailuunsa. Lopulta innostui niin, että teki kahden talon osat.

Me lasten kanssa pääasiassa koristelimme, vailla suunnitelmaa lätkien karkkeja seiniin ja katolle. Mies sitten kasasi talon, joka oli… No, villin mutta tekijöidensä näköinen. Minulla loppuu usko talohommiin viimeistään tuossa sulatetun sokerin vaiheessa, se on niin petolista ja polttavaa kamaa!

Lapsetkin jo nukutettiin välissä, mutta piparitouhu jatkoi. Mies kasasi talon ja alkoi sitä koristelemaan leikaten englanninlakuja tiiliksi. Ne loppuivat kesken ja muut karkit mitä yritin ehdottaa olivat vääränlaisia. ”Sä olet ostanut liian moliskoja karkkeja” oli kommentti. Ai jaha. Siinä sitten katselin, kun hän asetteli nonparelleja mutisten, että olisipa pinsetit että saisi siistimmin. Oikeasti? En voi lakata hämmästelemästä tätä asiaa.

Meidän karkkikomeus jäi mummilaan ja miehen minimalistinen versio matkasi mukanamme Tampereelle. Nyt on kaikki jouluasiat kohdillaan, kun on jouluvalot, piparitalot ja kalenterit, tänään saatiin ensimmäinen joulukorttikin!

Minä laitoin talosta kuvan Instagrammiin, sillä tänäkin vuonna Dr. Oetker lahjoittaa jokaisesta #piparikoti -tunnisteella olevasta kuvasta euron SOS-lapsikylälle. Aika kiva tapa mielestäni tehdä pieni juttu hyväntekeväisyyteen näin joulun alla. Oletko itse osallistunut?

Ei tuo mieheni lakkaa hämmästyttämästä, vaikka lähes 20 vuotta olen katsonut hänen touhujaan. Millä tarkkuudella vääntää niin kurpitsalyhdyt kuin talot. Minä sentään autoin paistamisessa!

Onko itselläsi intoa vääntää piparitaloa? Kuuluuko se kenties itsenäisyyspäivän perinteisiin?

Koiramäen ihastuttava joulumaa (sisältää arvonnan!)

*Kaupallinen yhteistyö Särkänniemen kanssa

Äiti, oli tosi kivaa täällä Koiramäessä”, lausahti 3-vuotiaani, kun kävelimme lauantai-illan pimeydessä kohti autoa. Ehkä paras palaute on kuulla ja nähdä lasten nauttivan. Ja äidillä ja isilläkin oli todella kivaa! Ja muuten, söimme joulunalusajan parhaat (olen maistanut jo neljässä eri paikassa, heh) riisipuurot luumusopalla Guggelböön kahvilassa. Ihan älyttömän hyvää oli!

Jaksan aina hämmästellä, kuinka täysillä Särkänniemessä on panostettu kunkin kauden koristeluihin ja yksityiskohtiin. Kesällä viimeksi nähty Koiramäki on muuttunut täydelliseksi joulumaaksi, jonka talojen ikkunoissa näkyy koristeita, sisällä on kuusia joulukoristeineen, joka puolella on valoja luomassa tunnelmaa ja kahvila on täynnä erilaisia jouluisia leivoksia ja puuroa.

Koiramäen joulu oli ensimmäistä päivää lauantaina auki ja sinne pääsee vielä joulun jälkeenkin, eli joulua ja tunnelmaa voi fiilistellä vielä monena viikonloppuna. Vähän nauratti, kun portit aukesivat sillä hetkellä kun olimme päässeet paikalle – miten niin innokasta porukkaa? Olimme ostaneet synttärilahjaksi tyttöjen kaverille lipun, mielestäni ihan parhaita tällaiset elämyslahjat ja tytöt tuntuivat olevan innoissaan siitä, että kaveri oli mukana.

Koiramäessä odottaa jouluinen talli eläimineen ja pihalla voi katsoa muun sitä, kun possut saavat purkaa joulukalenterin. On muun muassa piparinkoristelua, tonttujumppaa, vaahtokarkin paistamista ja askartelua. Millä pieteetillä väänsi kuopuskin niin koristeita pipariin kuin Sinellin askartelupisteessä tehtävää joulukuusenkoristetta. Esikoinen totesi, että nämä ovat nyt erityishienoja koristeita, kun niiden eteen on nähty vaivaa! Myös keppihevoset ja lumessa esteiden ylittäminen saivat suosiota, pitkään tytöt jaksoivat myös hoitaa tallissa olevia hevosia Ruskoa ja Pekkaa. Eläviä heppoja he eivät ole, muttei tuntunut haittaavan pätkääkään. Koiramäen ympäristö inspiroi todella hyvin leikkimään, kiikkumaan, tutkimaan tonttupuutarhaa, ihmettelemään eläimiä ja nauttimaan.

Välillä lämmiteltiin riisipuuron voimin kahvilassa ja upeat lautaset, joiden pohjalta paljastui niin riikinkukko kuin Koiramäen hahmotkin sai erityispalautetta lapsilta. Maailman hienoimmat lautaset! Kahdesti suunnattiin moikkaamaan joulupukkia, joka oli yhtä uskomaton kuin ennenkin. Kun astuimme sisään, hän huuteli nimeltä esikoistamme. Ihan mahtavaa, lämmittää äidin sydäntä hänen uskomaton nimimuistinsa vähintään yhtä paljon kuin lasta. Pukille kerrottiin urakalla joululahjatoiveista, saatiin Dumlet ja kerrottiin taas vähän jotain lisää. Koiramäen pukki on meille se ainoa oikea pukki ja asiat ovat hoidossa, kun hänelle on kerrottu lahjatoiveet. Tosin oli niin kivaa kirjoittaa ja piirtääkin pukille, että sekin vielä tehtiin varuiksi ja jätettiin hienot piirrustukset ja toiveet koriin Koiramäkeen odottamaan.

Ja pakko kertoa teille ihan uusi juttu mitä tapahtui! Vuodet vierivät ja lapset kasvavat. Minulla ja miehellä oli kahvit ja teet kesken, kun lapsille riitti istuskelu kahvilassa. Annoin luvan mennä vastapäiseen rakennukseen, johon näimme ikkunan läpi. Niin isoja neitejä, että voin vähän jo pidentää liekaa! En tiennyt yhtään mitä siellä on, mutta selvisi, että siellä oli koiranruokapaketteja, jota sai paketoida koiraystävälle. Siellä he kolmisin olivat touhulla paketoineet kaksi pakettia naapurin koiralle. Emme siis voineet mennä suoraan Koiramäestä kotiin, vaan ensimmäisenä piti mennä viemään joulumieltä naapurin koiralle. Älyttömän herttainen juttu, sinne he sitten naapuriin höyrysivät lauantai-iltana.

Ihanan tunnelmallinen ja mukava lauantai-iltapäivä oli Koiramäessä, kiitos siitä taas Särkänniemi ja koko Koiramäen väki!

Ja sitten vielä joulumieltä tuomaan saan arpoa kaksi Koiramäen lippua seuraajilleni! Pitkän harkinnan jälkeen teen nyt kuitenkin niin, että arvon kahdelle seuraajalle yhden lipun, niin saadaan useammalle iloa joulunalusaikaan!

Arvonnassa olet mukana, kun kommentoit tähän postaukseen kenet veisit Koiramäkeen? Arvonta on auki aina 5.12.2019 klo 12  asti. Onnea matkaan ja ihania joulukuun hetkiä!  Arvonta on päättynyt!

Koiramäen joulu on avoinna la–su 30.11.–22.12.2019 ja pe–la 27.–28.12.2019 klo 15–19

Kiire vaihtui ihanaan jouluoloon Hohde-kaupassa

Glögi ja hyasintit tuoksuivat ja jouluvalot kimmelsivät pimeässä, kun hiippailin tyhjällä Tallipihalla kohti Hohde-joulukauppaa eilen. Huomenna se avaa taas kuukaudeksi ovensa nyt neljättä kertaa peräkkäin, eli viimeistä kertaa kauppa on auki aatonaattona. Hämmästyin tästä faktasta, sillä siitä on tullut meidän jouluperinne, vastako kolmesti siellä olemme käyneet! Olin ajanut paikalle hieman stressissä, sillä kaupungissa tuntui liikenne olevan ihan jumissa ja nitkutin ruuhkassa muutaman minuutin myöhässä paikalle – ja fiilikseni vaihtuivat kerta heitolla.

Astuessani sisään henkäisin ihastuksesta. Juustoja ja glögiä, hedelmiä ja… määkivä tervetulotoivotus! Kyllä, vanhassa tallissa sijaitsevan kaupan perällä on perinteisesti lampaita. Tänä vuonna kolmikolla on poikien nimet, mutta viime hetkessä pojat vaihtuivat tyttölampaisiin. Lämminhenkinen joulutunnelma sai unohtamaan hetkessä mustana sateesta kiiltävän kaupungin ja ruuhkat.

Hohde-joulukaupan takana on ideoita ja iloa pursuava Noora Nooran Putiikin takana sekä Jutta Pienet ihmeet-sisustuspalvelun takana. Tapetit seinällä ovat Seinäruususta, aulassa olevat ihanat joulukukat ja asetelmat ovat floristi Marja Forsmanin käsialaa Kukkien-firman takana. Olen useasti ostanut äidilleni jouluksi jonkin hyasintin tai jouluasetelman tallista viemisiksi Jyväskylään. Tallipihalta on löytynyt myös kauneimmat kranssit ulko-oveen jouluksi ilahduttamaan. Hohde-joulukaupasta löytyy erilaisia joulukoristeita ja paljon erilaisten kotimaisten tekijöiden tuotteita joululahjoiksi tai omaksi iloksi.

Olemme useasti käyneet Tallipihalla useamman kerran fiilistelemässä, ajelemassa vanhan ajan karusellilla ja syömässä kahvilassa riisipuuroa. Kuten olen aiemminkin paikasta kirjoittanut, tuolla keitaassa keskellä keskustaa on ihan omassa maailmassaan ja jouluolo tarttuu väkisinkin. Hohde-kaupan eteiseen tulee myös Joulupuu-keräyspiste, jonne voi viedä joulumuistamisen vähävaraisille perheille vaikka koko perheen voimin. Siinä myös yksi meidän oma joulutraditio, olemme aina osallistuneet Joulupuu-keräykseen!

Perinteisiin kuuluu myös käydä Suklaapuodissa, missä käykin aikamoinen kuhina joulunaikaan. Olen mielestäni maistanut hyvin montaa heidän suklaataan ja tunnen monet maut, mutta vitsi miten surkea olin eilisessä suklaanmaistelukisassa! Yksi ainoa helppo ja varma maku, puolukka löytyi, mutta esimerkiksi samppanja-suklaan kohdalle veikkaisin Baileysia. Sitruunan kohdalle omenaa. Hmm. On oikeasti yllättävän vaikeaa keksiä makua, vaikka se tuntuisi suussa tutulle, se ei vaan tule ulos. Ei tullut siis voittoa kisassa tällä kertaa, se oli kyllä kaikille haastava. Tarvitsen lisää harjoitusta ja suklaanmaistelua selkeästi!

Huomisesta eteenpäin Hohde on avoinna ja joulufiilistely voi alkaa! Kenen perinteisiin kuuluu Tallipihalla piipahdus? Suosittelen lämpimästi tutustumaan ja tukemaan pienyrittäjä joulumuistamisia miettiessä!

Kiitos illasta, jäipä ihana fiilis!