Kiire vaihtui ihanaan jouluoloon Hohde-kaupassa

Glögi ja hyasintit tuoksuivat ja jouluvalot kimmelsivät pimeässä, kun hiippailin tyhjällä Tallipihalla kohti Hohde-joulukauppaa eilen. Huomenna se avaa taas kuukaudeksi ovensa nyt neljättä kertaa peräkkäin, eli viimeistä kertaa kauppa on auki aatonaattona. Hämmästyin tästä faktasta, sillä siitä on tullut meidän jouluperinne, vastako kolmesti siellä olemme käyneet! Olin ajanut paikalle hieman stressissä, sillä kaupungissa tuntui liikenne olevan ihan jumissa ja nitkutin ruuhkassa muutaman minuutin myöhässä paikalle – ja fiilikseni vaihtuivat kerta heitolla.

Astuessani sisään henkäisin ihastuksesta. Juustoja ja glögiä, hedelmiä ja… määkivä tervetulotoivotus! Kyllä, vanhassa tallissa sijaitsevan kaupan perällä on perinteisesti lampaita. Tänä vuonna kolmikolla on poikien nimet, mutta viime hetkessä pojat vaihtuivat tyttölampaisiin. Lämminhenkinen joulutunnelma sai unohtamaan hetkessä mustana sateesta kiiltävän kaupungin ja ruuhkat.

Hohde-joulukaupan takana on ideoita ja iloa pursuava Noora Nooran Putiikin takana sekä Jutta Pienet ihmeet-sisustuspalvelun takana. Tapetit seinällä ovat Seinäruususta, aulassa olevat ihanat joulukukat ja asetelmat ovat floristi Marja Forsmanin käsialaa Kukkien-firman takana. Olen useasti ostanut äidilleni jouluksi jonkin hyasintin tai jouluasetelman tallista viemisiksi Jyväskylään. Tallipihalta on löytynyt myös kauneimmat kranssit ulko-oveen jouluksi ilahduttamaan. Hohde-joulukaupasta löytyy erilaisia joulukoristeita ja paljon erilaisten kotimaisten tekijöiden tuotteita joululahjoiksi tai omaksi iloksi.

Olemme useasti käyneet Tallipihalla useamman kerran fiilistelemässä, ajelemassa vanhan ajan karusellilla ja syömässä kahvilassa riisipuuroa. Kuten olen aiemminkin paikasta kirjoittanut, tuolla keitaassa keskellä keskustaa on ihan omassa maailmassaan ja jouluolo tarttuu väkisinkin. Hohde-kaupan eteiseen tulee myös Joulupuu-keräyspiste, jonne voi viedä joulumuistamisen vähävaraisille perheille vaikka koko perheen voimin. Siinä myös yksi meidän oma joulutraditio, olemme aina osallistuneet Joulupuu-keräykseen!

Perinteisiin kuuluu myös käydä Suklaapuodissa, missä käykin aikamoinen kuhina joulunaikaan. Olen mielestäni maistanut hyvin montaa heidän suklaataan ja tunnen monet maut, mutta vitsi miten surkea olin eilisessä suklaanmaistelukisassa! Yksi ainoa helppo ja varma maku, puolukka löytyi, mutta esimerkiksi samppanja-suklaan kohdalle veikkaisin Baileysia. Sitruunan kohdalle omenaa. Hmm. On oikeasti yllättävän vaikeaa keksiä makua, vaikka se tuntuisi suussa tutulle, se ei vaan tule ulos. Ei tullut siis voittoa kisassa tällä kertaa, se oli kyllä kaikille haastava. Tarvitsen lisää harjoitusta ja suklaanmaistelua selkeästi!

Huomisesta eteenpäin Hohde on avoinna ja joulufiilistely voi alkaa! Kenen perinteisiin kuuluu Tallipihalla piipahdus? Suosittelen lämpimästi tutustumaan ja tukemaan pienyrittäjä joulumuistamisia miettiessä!

Kiitos illasta, jäipä ihana fiilis!

Joulustressi joulun jälkeen?

Tapaninpäivänä se iski – joulustressi. Hirveä hepulipaniikki siitä, että viisi päivää mummilassa on kulunut ja me ei olla tehty mitään! Siis ei yhtään mitään! Vaikka oltiinhan me tehty vaikka mitä. Mutta kun en ollut lukenut sivuakaan kirjaa tai katsonut telkkaria tai tai… Niin, nähnyt ketään kavereita! Hermoilin ja tuskailin hetken, kunnes pikku hiljaa tulin järkiini. Siis kuinka suorittaja voi olla, jos tällaisiakin miettii! Voi äly.

Odotin joulua hirveästi. Aatonaaton pakkasessa tunnelma oli ihana. Jyväskylässä oli huomattavasti enemmän lunta kuin Tampereella, puut upeassa kuurassa. Palju lämpeni ensi kertaa, olimme lähdössä pakohuoneeseen. Odottaminen oli kivaa ja se ähky olokin vielä poissa. Lapset nauttivat kuusen koristelusta eivätkä olleet vielä sekaisin jännityksestä pukkia odottaessa.

Sitten tuli tapaninpäivä ja paniikki. Että mihin tämä joulu meni. Kun aloin oikeasti miettimään mitä teimme, niin olihan noissa päivissä ollut vaikka mitä. Pulkkailua, luistelua, joulupukki. Yllätysvieras sukulaisia joulupäivänä, paljon muita sukulaisia. Jopa molempien tyttöjen kummitkin nähtiin, tosin vain vilaukselta. Ja koska istuimme paljussa niin paljon, ei ehditty lukea tai katsoa telkkaria yhtä paljon. Ja mitä sitten? Mehän olimme nauraneet paljussa, nauttineet lumisesta maisemasta ja jutelleet pitkät pätkät. Kaikkea ei vain ehdi. Ikinä. Milloinkohan sen opin?

Paljon siihen olemiseen vaikuttava asia on myös pienet lapset. On ruokailtava usein, on nukuttava päiväunia. On vahdittava, ettei 2-vuotias tuhoa koko mummilaa. Ehti hän sotkea kaikki mummin korut, puhkaista jumppapallon (!), tiputtaa yhden joulupallon sekä sellaisen nestettä sisältävän lumihiutalepallon. Ainakin. Tuntui, että vähän joka välissä keräsin jotain sirpaleita, raahasin imuria jotta voisin imuroida taaperon pudottaman glitterpaketin tai lämmitin jotain ruoka-annosta. Mutta niinhän se menee, tämä on nyt tämä elämänvaihe. Ja erittäin ihana sellainen. Itse sanoin kuusta koristellessa, että lapset tekevät joulun. Mutta tekevät he myös sen, ettei liiaksi ehdi olemaan. Lisäksi sain kotoa tehtäviä osa-aikatöitä juuri ennen joulua, joten niitäkin naputtelin useita tunteja joulusta. Ja sitten – olisinko edes osannut olla paikallani, minähän siellä paljussa ja hangessa aina pisimpään hihkuin?


mekko DESIGUAL/ neule KAPPAHL/ takki VILA/ panta H&M/ korvikset WOOD MIND/ kengät PALMROTH (saatu)

Ja koska monella ystävällä on sama elämänvaihe, ei treffien järjestäminen ole ihan helppoa. Olin lopulta hyvin iloinen, kun näimme perjantaina ystäväperhettä lounaan merkeissä. Kun onnistuimme näkemään veljiä, heidän puolisoitaan, tyttöjen pientä serkkuvauvaa, isomummoa ja muita – vielä niin, että olimme itse samassa paikassa. Sehän on lopulta mieletön rikkaus, ettei tarvitse juosta itse paikasta toiseen vaan suurin osa läheisistä on samassa paikassa.

Joulustressi siis helpotti huomattavasti, kun aloin puhua itselleni järkeä. Jotenkin iski paniikki, että nyt se on ohi, joulu ja edessä on uusi vuosi. Jolloin olen vannonut olevani vähemmän stressaava, vähemmän hermoileva ja suorittava ihminen. Luvannut että ensi vuonna työllistyn ja kaikki rullaa. Kun ajattelin näitä hienoja tavoitteita, teki mieli peruuttaa takaisin siihen jouluun.

Mutta. Joulu oli hyvä. Ensi vuosi on hyvä, vaikka tavoitteet eivät täyty. Tämäkin vuosi oli mahtava, vaikka stressasin liikaa. Sitä nyt vaan on tietynluonteinen tyyppikin. Ja silti ihan hyvä. Puhuimme juuri eilen kotiin palatessa miehen kanssa läpi sitä, että itselleen pitäisi olla kiltimpi, sillä ehkä sen myötä olisi muitakin kohtaan parempi. Siinä on ensi vuodelle opettelemista.

Potkaisin joulustressiä takalistoon, katsoin miehen kanssa kaksi ekaa jaksoa Koukussa-sarjan uudesta kaudesta ja fiilistelin. Sehän oli mahtava aloitus sarjalta ihmiselle, joka on asunut Thaimaassa. Oletteko katsoneet Koukussa ohjelmaa Yleltä?

Saitteko kiinni näistä ajatuksista vai osaatteko relata paremmin kuin allekirjoittanut?

P.S. Muistattehan, että ihanan joulukalenteripaketin arvontaan voi osallistua vielä huomiseen asti täällä, klik!

Joulun jymy-ylläri!

Keneltä sai tähden, tuo katse pienokaisen? Kuka poisti synkeyden yöstä paimenten? Kuka solmi kruunun nyt sinun hiuksillesi? Viisaat kuka johti luokse rakkaan lapseni?

Olet toisten kaltainen, lapsi lupauksien. Tuotko lapseni nyt toivon maailmaan? Olet aarre sydänten, miten sinut suojelen? Helmassani kantaa itse taivastako saan?

Aatonaatto. Jäin hetkeksi yksin mummilan rauhaan, radiosta tulee tuo yksi kauneimmista joululauluista, joka on soinut päässäni koko viikon. Esikoinen lähti kävelemään kauppaan mummin kanssa, kuopus tipahti päiväunille, mieheni ja isäni virittelevät ulkona joulun jymy-yllätystä. Minä istun hetken yksin hengittäen sisääni rauhaa, kuusentuoksua ja kuunnellen joululauluja. Ei ole kiire, ei ole paniikkia. Iltapäivällä suuntaamme veljeni ja kälyn kanssa lunastamaan heidän joululahjaansa ennakkoon, illaksi on hirvittävä läjä Juustosopin juustoja odottamassa. Niin ja se jymy-yllätys.

Kun saavuimme eilen mummilaan, mies myhäili matkalla, että perillä odottaa jouluyllätys. Mietiskelin uutta pulkkaa, rattikelkkaa tai jotain lapsiin liittyvää ylläriä ja kun pääsimme perille leuka loksahti. Äitini oli hommannut pihaan paljun! Kun puut olivat jäätyneet ympärillä muodostaen talven ihmemaan ja siellä keskellä tönötti palju, ei voinut kuin henkäillä ihastuksesta. Mikä ylläri, en olisi ikinä arvannut! Sinne toivottavasti pääsemme tänään ensi kerran, istun siellä ehkä koko joulun. Ihana juttu, ihana äiti!

Kävimme eilen viemässä Teeleidiin pienen joulumuistamisen ja fiilistelimme taapero matkassamme jouluteen äärellä. Illalla koristeltiin kuusi hirmuisella innolla, vain yksi kuusenpallo kilahti säpäleiksi tohinassa. 2-vuotias hoki tauotta, että nyt on maailman paras joulu ja maailman upein kuusi. Lasten naamat loistivat ilosta. Huomaatte, että edes kuusta ei voi koristella ilman käsilaukkua. Tänään juostiin kirpakassa pakkasessa se juoksuharrastuksen vuosilenkki. Oli kylmää, mutta oli mielettömän kaunista! Näin me olemme kolme aatonaattoa jo lenkkeilleet samassa paikassa.

Joulu on ihana. Perinteet ovat ihania. Olemme viettäneet miehen kanssa yhdessä 17 joulua ja kaikki menee niin perinteisellä kaavalla, ettei siitä tarvitse edes jutella. Olemme tiiviisti aina samassa paikassa lukuun ottamatta Thaimaan jouluja. On perhe, on rauha, on samat ruoat, laulut, ihmiset, kaikki on hyvin. Syvä kiitollisuus tulee sydämeen tässä rauhassa.

Toivotan aivan ihastuttavaa joulua joka ikiselle lukijalle, olette olleet tänäkin vuonna korvaamattomia! Huomenna pamahtaa mielestäni ihana viimeinen joulukalenteriarvonta kehiin, pidän sitä kauemmin auki niin lomalijatkin ehtivät osallistua.

Lämmin ajatus lähtee täältä teille jokaiselle, ihastuttavaa joulunaikaa!