Tampere pukeutui jouluasuun!

Voi hurja, liekö jääkuningattaren tekosia eilinen lumi/räntämyräkkä Tampereen joulunavauksen aikaan! Kun lähdimme kohti keskustaa, oli aurinkoinen talvikeli. Kymmenisen minuuttia ennen jouluparaatin lähtöä taivas synkkeni ja räntää alkoi tupruttaa urakalla ja tupruttikin sitten koko joulunavauksen ajan. Sitten taas illalla sää selkeni. 3-vuotias lauloi reippaasti PellePändin tahdissa Keskustorilla joululauluja vesi pitkin naamaa valuen ja esikoinen halusi ehdottomasti juuri avatulta joulutorilta niitä ihania pähkinöitä!

Mutta ihanampi se valkoinen sade oli kuin vesisade, aikamoinen jouluntuntu oli ilmassa. Keskustorille on mielestäni löydetty ihan superupea kuusi tänä vuonna ja se on hieno hetki, kun kuuseen sytytetään valot joulunavauksessa. Paraati oli iloinen ja Juhlaprinsessan Elsa sekä Anna olivat ensi kertaa esillä uusissa asuissaan. Meidän juuri päiväunilta herännyt kuopus, joka on suuri Elsa-fani, alkoi itkeä Elsan tullessa juttelemaan, miten hän saattoikin säikähtää niin! No, äiti sai Elsalta halin ja tuijotin heidän saappaitaan, miten upeat asut ja jokainen yksityiskohta mietittynä! Jono paraatin jälkeen olevaan kuvauspisteeseen olikin pitkä, kyllä edelleen löytyy ja paljon innokkaita Frozen-faneja!

Ja nyt se ihanaa tunnelmaa luovaa joulutorikin on auki! Ne tuoksut mitä siellä leijailee ovat mielettömiä, ilmassa tuoksuu niin munkki, valkosipulileipä kuin pähkinä. Joululaulut soivat, teltasta saa riisipuuroa ja glögiä ja ihania käsitöitä on taas mökeissä tarjolla. Tori on avoinna aina 22.12.2019 joka päivä klo 11-19, glögiteltta puolestaan tunnin myöhemmin klo 20 asti. Montakohan kertaa siellä ehtii käydä puurolla ja ihastelemassa tunnelmaa? Joko sinä olet käynyt?

Joulukuu ja joulunodotus saavat virallisesti alkaa! Nyt on kaksi kalenteriluukkua jo auki, nämä viikot menevät varmasti vauhdilla. Yritetään nauttia tunnelmasta ja olla stressaamatta liikaa, eikö? Kuka oli paikalla eilen jouluavauksessa? Me hipsimme pois Laura Voutilaisen upean laulun aikana, sormista alkoi mennä tunto läpimärissä hanskoissa ja kaikki valuimme vettä. Mutta iloisin mielin poistuttiin kauniista keskustasta!

Ne joulun tärkeimmät toiveet

10 päivää aikaa, kiiruhtavatko kaikki sataan suuntaan? Niin, joulu tulee 10 päivän kuluttua ja se tulee, vaikket rakentaisi maailmaa valmiiksi ja juoksisi sataan suuntaan. Vaikka kotiin jäisi pölyjä ja sänkyyn vanhat lakanat. Vaikkei jokaiselle olisi loppuun asti mietittyä lahjaa ja vaikka kuusi kaatuisi. Joulu tulee, joulu menee ja se on lopulta vain pari päivää vuodesta, jolle asetetaan ehkä hieman liikaa paineita ja toiveita.

Kuten olen kertonut, rakastan joulun odotusta. Tänä vuonna se on ollut erityiskivaa, sillä joulukuu on ollut hyvin tyhjä menoiltaan. Esikoisen harrastukset loppuivat jo itsenäisyyspäivään. On siis ehditty ulkoilla yhdessä perheenä iltaisin (tämä on liian harvinaista, yleensä kombossa on kaksi tai kolme), syödä yhdessä illallista (tämäkin usein vesittyy, sillä iltaisin treenaamme usein vuorotellen eikä alle voi syödä illallista) ja tehdä muitakin, ihan tavallisia asioita. Joululahjoja on hommattu muutama lähimmille ja olen iloinen, että olen keksinyt muun muassa elämyslahjoja. Esikoisen toivomaa Poopsie-yksisarvisponiakaan emme lähteneet toteuttamaan, sillä nettivideon mukaan se ei toimi ja on äärettömän kallis muovikrääsä, jolla ei varmaan kauaa leikitä. Asiasta on keskusteltu etukäteen, jottei pettymys ole kova jouluna.

Olen siis ollut hurjan iloinen yhteisestä ajasta, pidemmistä yöunista ja jotenkin sen ahdistuksen helpottamisesta, joka oli marraskuussa liikaa läsnä. Olen ollut aika väsynyt tänä syksynä monesta eri syystä ja joulukuun rauha on tullut kuin tilauksesta. On ollut ihanaa nauttia joulutorista ja joulutapahtumista, mutta joululauluja raikaaviin ostoskeskuksiin en jaksa enää mennä. Eikä ole tarvettakaan. Tavoite ensi viikolle on päästä käymään Kauppahallin Juustosopissa ja ostaa ehkä _pari_ juustoa jouluksi. Se on se kohta, missä oma mopo keulii, juustot!

Instagrammissani (@optimismiakatja) on käynnissä kalenteriarvonta, johon pyysin teitä halutessanne kertomaan, mitä odotatte eniten ensi vuodelta. Kommentteja on tullut paljon ja olen lukenut ne ihan itku kurkussa. Jostain syystä odotin, että kommentit ovat jotain ”haluaisin upeaan reissuun” tai muuta vastaavaa, mutta tiedättekö mitä. Kommentit ovat olleet lähes poikkeuksetta arkeen, perheeseen ja läheisiin liittyviä. Sellaisia pieniä, hyvin toteuttavissa olevia ja samalla suuria, joihin ei välttämättä voi itse vaikuttaa. Ensi vuodelta on toivottu muun muassa pyöräretkeä perheen kesken, terveyttä, ensimmäistä leffareissua lapsen kanssa, seesteisempää aikaa, rauhallisempaa aikaa, aikaa läheisten kanssa, onnellisuutta, tasaisempaa perusarkea, lasten kasvamisen seuraamista sekä rauhoittumista oikeasti tärkeiden asioiden äärelle. Kommenttinne ovat koskettaneet minua paljon.

Aika läheisten kanssa on korvaamatonta, eikä kukaan tiedä, paljonko sitä on jäljellä. Muistakaa siis juostessanne hommaamassa erinäisiä pyjamia ja leluja pakettiin, että näköjään lähes kaikki pääasiassa toivovat aikaa ja pysähtymistä. Ei tavaraa tai upeuksia, vaan sitä että olisivat terveitä ja olisi sitä rauhallista aikaa. Tämä toistuu kommenteissa. Minäkin olen nauttinut joulukuussa juuri siitä yhteisestä ajasta ja perheen kanssa olemisesta. Se on se, mitä odotan joulultakin ja loppujoulusta saamme seuraamme vielä tämän syksyn uusimman tulokkaan, serkkuvauvan.

Keskiviikkona minut valtasi ensi kertaa pitkään aikaan iso rauha ja onnellisuuden tunne ja siitä on kiittäminen päiväkodin ihanaa joulujuhlaa. Menimme paikalle kävellen pikkupakkasessa ja juhla oli ulkona. Ikkunohin oli toteutettu jouluikkunoita ja päiväkodin henkilökunta huseerasi ikkunoissa tonttuina tekemässä paketteja ja koristelemassa pipareita. Lapset kurkkivat innoissaan ikkunoihin ja kirmasivat pitkin pihaa kavereiden kanssa. Minusta tuo tapahtuma oli ihana. Kävelimme kotiin ja pysähdyimme vielä matkalla leikkipuistoon, jonka myötä esikoinen sanoi, että pihalla on maailman kivointa ja sieltä löytää melkein aina kavereita. Lasten riemua ja onnea oli ihanaa katsella ja nautin aina, kun olemme nelistään jossain.


mekko MARC O’POLO/ neule KAPP AHL/ huivi HALTI/ kengät DR. MARTENS/ korvikset WOOD MIND

Tapahtumarikas päivä sai lapset simahtamaan iltakasilta, mitä ei ole tapahtunut meillä ikinä. Saimme siis rauhallisen saunaillan kaksin ja päälle nukuin itsekin yhdeksän tunnin yöunet. Edellisestä noin pitkästä pätkästä ei ole hajua. Kaikki oli hyvin, kun sai olla yhdessä ja nauttia raikkaasta kelistä, perheestä ja kodista.

Se lienee jokaisen joulun tärkein toive. Muistakaa olla stressaamatta liikaa! Ihanaa alkavaa viikonloppua!

P.S. Koiramäen liput lähtivät blogin puolella Riikalle ja Instassa Kaisalle. Kiitos osallistumisesta!

Tampereen ylpeys!

Kuumia kastanjoita, höyryäviä glögimukeja, meheviä joululaatikoita. Lämpimien pähkinöiden huumaavaa tuoksua, perinteisiä joululauluja, upeaa valoloistetta. Hyvää mieltä, herkkuja, lahjaideoita ja käsitöitä. Suukkoja kuusen edessä, halauksia piparipoikaa katsoessa. Niistä on Tampereen joulutori tehty, jo 11. kertaa tänä vuonna. Keskustori on muuttunut iloiseksi joulukeitaaksi, jossa tarttuu joulumieli vaikka väkisin.

Jos jollekin on jäänyt epäselväksi blogiani lukiessa, voin kertoa, että rakastan joulunodotusta. Joulukuun kuudetta päivää, Suomen 101. syntymäpäivää viedään ja olen ehtinyt leipoa pipareita, lähettää joulukortit, katsoa Aikuisen naisen joulukalenteria (ja tunnistaa vähän itseäni), laittaa esille jouluvalot, ostaa hyasintin ja maistella glögejä. Niin ja tällä kuudetta päivää auki olevalla torilla olen käynyt kolme kertaa jo. Se on vaan parasta, tämä odotus ja fiilistely!

Tähän postaukseen keräsin teille kuvia eri kerroiltamme torilla, pari kuvaa on viime joulukuulta. Tori on ihana paikka fiilistellä valojen loisteessa vaikka kojut olisivat jo kiinnikin. Kuusi on upea ja tunnelma rauhaisa. Eilen nappasin torilta mukaan ensimmäisen perunalaatikkoni – Edun keitaan tekemät laatikot ovat mahtavia!

Torilla voi fiilistelyn lisäksi ostaa herkkuja kahvista kastanjoihin ja majoneesista munkkeihin (Ruoveden herkun majoneesit sekä sinapit ja Pyynikin munkit, kokeile!). Voi istahtaa isoon ja lämpöiseen glögitelttaan kuumalle juomalle ja riisipuurolle tai ostaa ihania käsitöitä joululahjaksi. Minusta nuo minikokoiset raastinraudat mausteille oli huikean suloisia! Esikoisen ehdoton toive oli vanhanajan tikkunekku, jonka nappasimme matkaamme heti avajaisissa.

Torilla on myös erilaista ohjelmaa, avajaisissa oli laulamassa Anne Mattila ja löydettiinpä joulupukkikin, jolle tyttäreni ja Anne esittivät saman toiveen yksisarvisesta. Neiti löysi sattumalta avajaisista rakkaan päiväkotikaverinsa ja touhottivat niin pukin perässä, että tuli varmasti selväksi niin toiveet kuin kiltteys, uskoisin. Seuraavana päivänä torilta löytyi upean Juhlaprinsessan Elsa ja Anna (tämä oli tärkeää, että Elsa oli juuri se sama upea meidän synttäreillä käynyt!) sekä mahtava skeittaava koira! Tänään torin toiselta laidalta löytää puolestaan Samuli Edelmannin ja ilotulituksen ammutaan ilmaan juhlassa, joka on tänään kello 17-17.30. Joulutorilla voi puolestaan tavata mm. joulupukin kello 16-18 välillä. 

En tiedä montako kertaa puurolla voi taas käydä, mutta aion kyllä olla torin suurkuluttaja tänäkin vuonna. Se pelkkä tuoksu ja laulut saavat minut hymyilemään, vaikka vettä vihmoisi taivaalta ja joulumieli voisi olla muuten jotenkin hakusessa.

Tämä on meidän mielestä ehkä yksi parhaita Tampereen joulujuttuja Tallipihan ja Koiramäen rinnalla. Paikka, jonne voi palata vaikka päivittäin hoilottelemaan itsekseen joululauluja ja juttelemaan iloisten torimyyjien kanssa. Kiitos Tampere, tästä voidaan olla ylpeitä! Hipsi sinäkin kuusen läpi ja anna joulumielen vallata itsesi!

Tori on auki aina 22.12.2018 asti ja täältä löydät mm. tarkemmat aukioloajat.

Kuinka moni on jo käynyt tai menossa? Ihania torihetkiä ja niin, oikein rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille!

P.S. Tänään ehdit mukaan vielä ensimmäiseen upeaan joulukalenteriarvontaan, klik!