Sä katoit mua jotenkin niin kivasti – kun jouluolo tuli ja vei

Katsoin eturivissä liikuttuneessa tilassa lastani, joka koulun liikuntasalin lavalla lauloi isoon ääneen tuttuja joululauluja, tanssi ja jopa flossasi ihanan vapautuneesti. Näin vain hänet, oli kuin hänen päänsä päällä olisi ollut muita kirkkaampi valo. Kuulin hänen äänensä, hymyilin ja taistelin kyyneliä vastaan. Samalla tiesin, että jokainen salissa olija tunsi varmasti samalla tavalla omasta lapsestaan. Hän oli niin vapautunut, onnellinen, iloinen, rohkea ja itsevarma. Hän nousi lavalle ja vilkutti sieltä vimmatusti eturivissä istuvalle perheelleen, minä huidoin kaksin käsin takaisin välittämättä yhtään siitä ajatuksesta, ettei tässä tilanteessa ehkä kuuluisi huitoa. Halusin tukea ja olla läsnä joka solullani.

Lasten laulaessa Tuiki tuiki tähtöstä mieleeni tuli hyvin elävinä kuvina ekaluokkani joulujuhla. Sinipunaisesta mekostani purkautui jokin nauha edestä ja huidoin eturivissä istuneelle äidilleni lavalta sitä. Äiti huitoi jotain että nyt keskity esitykseen. Isäni näytti siltä että tukehtuu itkuunsa ja en voinut käsittää sitä, ei kai tässä tapahtumassa ole mitään surullista? Minun tehtäväni oli soittaa pianolla koko koulun edessä Tuiki tuiki tähtönen ja tein yhden virheen. Muistan kun nielaisin sen kohdalla, mutta selvisin tuosta tilanteesta kuitenkin. Mikään muu juhla ei ole painunut niin syvälle mieleen kuin se ensimmäinen, koulun isossa salissa vietetty.

Eilen olin taas koulun salissa, tasan 30 vuotta oman juhlani jälkeen. Palasin muistoissani vuoteen 1989, vaikka nyt juhlassa oli vain eskarit, olimme silti koulun salissa, ekassa isossa juhlassa. Hetkeä aiemmin olimme pitkään puhuneet lapsen kanssa jännityksestä. Siitä, että hänen mahassaan oikeasti tuntuu jännitystä, kun tietää, että sinne tulee paljon ihmisiä katsomaan. Rohkaisin, että siellä on vaikka ketä tuttuja vanhempia ja pikkusisaruksia naapureista. Ei haittaa yhtään, jos tulee virheitä. Kaikki ovat siellä hyvällä mielellä, tukevat teitä ja ovat ylpeitä. Joo joo, lapsi sanoi, silti jännittää!

Tuntia myöhemmin näin lavalla vain iloisen, reippaan ja tulevaisuuteen luottavin sekä kirkkain silmin katsovan lapseni, joka katsoi tiukasti minuun laulaessaan. Sain tehdä kaikkeni etten olisi itkenyt ääneen ja sain pidettyä hymyn kasvoillani. Juhlan jälkeen oli pakko halata opettajia ja kiittää – he ovat selkeästi tehneet todella hyvää kasvatustyötä koko syksyn ajan. Koin myös eilen illalla, että mekin olemme miehen kanssa onnistuneet katsoessani tyttöäni. En ole siirtänyt häneen omaa epävarmuuttani ja koulukiusaamismuistojani, hän tsemppasi kaveriakin vieressä ja näytti hyvin vapautuneelta. Ihana pieni ihmisenalku!

Illalla ei tullut uni. Kastelin tyynyni liikutuksesta ajatellessani sitä tunteiden kirjoa mikä juhlassa kulki lävitseni, sitä valtavaa onnea ja ylpeyttä jota tunsin. Päätin, että muistan vielä aamulla kehua. Kun lapsi töpötti aamupimessä kainalooni, kuiskasin hänelle, että olit mahtava illan juhlassa. Hän halasi ja vastasi ”Sä katsoit mua jotenkin niin kivasti koko ajan”. Taas olin itkeä ääneen. Hän sai voimaa katseestani ja tsemppauksestani, en vain kuvitellut sitä mielessäni. Sain kuulla olevani maailman paras äiti ja että maaiman paras joululahja on hänen perheensä ja mummi ja ukki. Olisi kyllä kivaa, jos joulupukkikin tulisi, mutta perhe on silti paras.

Minun viisas pieni lapseni. Mitä minä tein oikein, että sinut sain? Minun ihmeeni, minun, josta ei pitänyt tulla äiti. Näiden tunteiden vallatessa kaikki, ihan joka ikinen työasia, joulukiire tai kotihomma kalpeni. Joulumieli valtasi minut tuossa koulun liikuntasalissa ja ymmärsin kirkkaammin kuin koskaan ennen, mistä se joulumieli tulee. Perheestä.

Jouluolon viedessä sydämeni, päätin, että haluan jakaa hyvää eteenpäinkin ja ilmoittauduin juuri Mummon kammarin kautta vapaaehtoiseksi ystäväksi vanhukselle. Heistä on kuulemma pula ja vanhuksia jonossa. Kerron myöhemmin miten tämä etenee!

Lämmintä oloa ja joulumieltä kaikille! Onko siellä vietetty joulujuhlaa, joka osui syvälle? Ja ihanaa alkavaa lomaa teille, kenellä sellainen alkaa tänään!

Jouluinen skidien risteily

*kaupallinen yhteistyö Skidit Festarit ja Silja Line kanssa

Kun vettä vihmoi urakalla taivaalta, oli mitä parhain idea nousta jouluisen Silja Symphonyn kyytiin, jossa ovella odottivat tontut, Harri Hylje tonttulakissaan sekä itse joulupukki! Lasten into ja jännitys oli käsinkosketeltavaa kun kävelimme laivaan sisään. Isompi hössötti kaikkea bingosta karkkiin ja discoon, pienempi mietiskeli missä ihmeessä me muka nukutaan. Edellisestä hänen risteilystään oli vuosi ja siinä ajassa pieni oli jo unohtanut laivan hytit ja herkut, mutta isosiskon innostus tarttui häneen kyllä täysillä. Hyttiin päästessä olivat molemmat tytöt jo aivan täpinöissään!

Voi sitä riemua kun vastassa oli muumihytti, jossa odotti niin muumilimpparia, hattivatti-lamppu kuin liitutaulu liituineen. Muumihyteissä on hieman perushyttiä enemmän tilaa ja ne ovat kerroksessa 11., joka oli ihan superhiljainen yöllä. Suuri plussa! Lisäksi ikkunasta pääsee kurkkimaan kävelykatukannelle, tuo ikkunalla istuskelu on ollut omaa suosikkipuuhaani 1990-luvulta asti. Niin se näytti olevan lastenikin mielestä jälleen mieluista, istuivat ikkunalla piirtämässä liitutauluun ja fiilistelemässä ihmisten puuhia. Ihan siinäkin katsellessa menisi aikaa, mutta Skidit-risteilyllä on sananmukaisesti skideille paljon puuhaa. Vaikka menimme koko ajan jossain, emme millään ehtineet kaikkeen osallistua!

Aloitimme illan laivan buffetista, jossa on tarjolla joulumenu. Viihdyin aika pitkälti vegetarjonnan parissa, mielettömän hyviä salaatteja, falafeleja, juustoja ja sinappeja. Kaikki perinteiset jouluruoat laatikoista kinkkuun ja rosolliin löytyy myös ja jälkkärit ovat jouluisia. Lapsia ihastutti piparilaiva, joka oli kuulemma mielettömän hieno!

Heti syömisen jälkeen hyppäsimme jouluparaatiin, joka meni läpi laivan ja päätyi Starlight-yökerhoon, jossa oli Tonttuorkesteri Punakuonojen joulukeikka. Olipa hei ihan mielettömiä ammattilaisia koko kööri, niin taitavasti vaihtuivat soittimet ja laulu oli mahtavaa. Tällä keikalla viihtyivät vanhemmatkin! Sannis Sundström, Riina Riikonen, Miia Reko sekä Juha Pulli vetivät mielettömän tonttushown, johon lapsetkin pääsivät osallistumaan keksimällä muun muassa sanoja tontuille. Tähän olisi ihan erikseenkin voinut ostaa liput, todella ammattitaitoinen show!

Tonttuhommista pääsimme morjestamaan joulupukkia ja ihailemaan laivan muitakin esityksiä. Viihdettä laivalla kyllä riittää! Innokkaana lapset täyttivät myös lasten bingoja, joista piti ruksia aina näkemänsä juttu. 3-vuotias ruksi menemään kaikki katkaravusta pyöreään ikkunaan, mutta 6-vuotias täytti hyvin rehellisesti bingon. Hetki piti etsiä muun muassa vauvaa ja tuttia, mutta nekin nähtiin!

Illalla tanssittiin vielä itsemme hikeen discossa ja sitten siirryttiin latamaan akkuja Tukholma-päivää varten. Tukholma-päivä on minusta aina kivointa aloittaa Tavolata-ravintolan erikoisaamiaisella, jossa pöytään kannetaan haudutettu tee ja tunnelma on rauhallinen. Katsoivatpa tytöt päivän joulukalenterinkin eli Tonttuakatemian jakson siinä samalla kännykästä. Teemaan sopivasti! Aamiaisen jälkeen oli vuorossa tonttujen aamujumppa ja hoilaamme edelleen kaikki biisiä ”tonttu tanssii pienen tanssin!”. Olipa tarttuva! Sitten kurkimme keulasta edessämme aukeavaa Tukholmaa, jee, perillä ollaan!

Tukholmassa oli upeaa, joskin myöskin aika lämmintä ja lumetonta vuodenaikaan nähden. Joka puolella oli jouluvaloja sekä joulukoristeita ja me suuntasimme tutkimaan perinteistä vanhankaupungin Stortorgetilla sijaitsevaa joulutoria. Yllätyin miten pienehkö se oli, mutta lapset söivät mielestään maailman parhaita lämpöisiä manteleita, maistelimme glögiä ja sahramipullaa. Ei kyllä mennyt sahramipulla jatkoon, mutta muuten oli ihanaa käydä fiilistelemässä! Torin vieressä olevasta uudehkosta kaupasta Amaretti Virginiasta ostimme joulukakun matkaan. Omistaja kertoi, että heillä on itsellään menossa niitä kakkuja jo tänä vuonna viides ja että tuotteita voi tilata Suomeenkin, jos ihastuu makuun! Kakku kainalossa suuntasimme vielä metroon ja junaan ja kohti Mall of Scandinaviaa – oli pakko piipahtaa myös Disney Storessa näin joulun alla! Se meinasikin olla aika haastava reissu, saada lapset ulos ostosten ajaksi ja piilotella ostostaan ja… Katsotaan onnistuimmeko!

Takaisin laivalla pääsi kuopus juoksemaan suoraan Harrin syleilyyn taas. Se oli kuulemma parasta ja ihanan pehmoinen halata! Meille on jo syntynyt pieni traditio mennä uimaan Tukholman jälkeen ja niin teimme nytkin – suuntasimme 12. kerrokseen lillimään poreissa, istumaan saunassa (saunaihmiset aina valmiina!) ja istumaan höyrysaunassa. Se on oikeasti todella ihana tapa rentoutua, kun päivän on paahtanut menemään ja askelia kertynyt!

Uimisen jälkeen piipahdimme lasten discossa, mutta meillä alkoi olla kaksi hyvin nuutunutta ja nälkäistä lasta, joten kävimme vain nappaamassa discosta yhden puuttuvan rastin bingoon: DJ nähty! Kuten sanoin, yksi pieni ei harkinnutkaan huijaamista, vaan halusi ehdottomasti nähdä varmasti kaiken. Palkinnoksi bingosta sai iltasadun, joka luettiinkin heti hytissä. Lapset olivat sen verran väsyksissä, että myöhempi kattaus buffetissa meinasi olla haastava, mutta piristyivät kyllä vielä ruoan voimin. Olipa hieman siistiä tehdä itse pehmiksiä ja saimme muumitehtäviäkin tarjoilijalta viemään huomiota väsymyksestä. Minusta lapset otetaan aina hirveän hyvin laivalla huomioon!

Juttelimme eilen miehen kanssa siitä, että olipa kivaa lähteä näin joulukuussa laivalle ja varsinkin tällä Skidit-teemalla. Oli koko ajan kivaa ohjelmaa (olisi ollut muun muassa kaksi askartelupajaa, mutta niihin emme ehtineet), oli jouluasuun puettu laiva ja jouluisia herkkuja. Tukholmassa olisi ollut joka puolella ihania jouluvaloja ja fiilistelyjä. Laivalta ja maista sai hankittua ne muutamat lahjat. Oli paljon lapsiperheitä, eli oli samanhenkistä porukkaa liikenteessä. Skidit-risteily on kyllä meidän ehdoton suosikki, jossa riittää puuhaa. Helmikuussa lähtee seuraava Skidit-risteily, jonka teemaa en vielä bongannut. Tänä syksynä oli mukana yhdellä Skidit-risteilyllä mm. meidän lasten synttäreillä ollut Juhlaprinsessa, se olisi kyllä ollut myös mieletön hitti. Ehkä pääsemme ensi vuonna näkemään prinsessan aalloilla!

Oletko käynyt jouluisessa Tukholmassa tai menossa vielä ennen joulua?

Tampere pukeutui jouluasuun!

Voi hurja, liekö jääkuningattaren tekosia eilinen lumi/räntämyräkkä Tampereen joulunavauksen aikaan! Kun lähdimme kohti keskustaa, oli aurinkoinen talvikeli. Kymmenisen minuuttia ennen jouluparaatin lähtöä taivas synkkeni ja räntää alkoi tupruttaa urakalla ja tupruttikin sitten koko joulunavauksen ajan. Sitten taas illalla sää selkeni. 3-vuotias lauloi reippaasti PellePändin tahdissa Keskustorilla joululauluja vesi pitkin naamaa valuen ja esikoinen halusi ehdottomasti juuri avatulta joulutorilta niitä ihania pähkinöitä!

Mutta ihanampi se valkoinen sade oli kuin vesisade, aikamoinen jouluntuntu oli ilmassa. Keskustorille on mielestäni löydetty ihan superupea kuusi tänä vuonna ja se on hieno hetki, kun kuuseen sytytetään valot joulunavauksessa. Paraati oli iloinen ja Juhlaprinsessan Elsa sekä Anna olivat ensi kertaa esillä uusissa asuissaan. Meidän juuri päiväunilta herännyt kuopus, joka on suuri Elsa-fani, alkoi itkeä Elsan tullessa juttelemaan, miten hän saattoikin säikähtää niin! No, äiti sai Elsalta halin ja tuijotin heidän saappaitaan, miten upeat asut ja jokainen yksityiskohta mietittynä! Jono paraatin jälkeen olevaan kuvauspisteeseen olikin pitkä, kyllä edelleen löytyy ja paljon innokkaita Frozen-faneja!

Ja nyt se ihanaa tunnelmaa luovaa joulutorikin on auki! Ne tuoksut mitä siellä leijailee ovat mielettömiä, ilmassa tuoksuu niin munkki, valkosipulileipä kuin pähkinä. Joululaulut soivat, teltasta saa riisipuuroa ja glögiä ja ihania käsitöitä on taas mökeissä tarjolla. Tori on avoinna aina 22.12.2019 joka päivä klo 11-19, glögiteltta puolestaan tunnin myöhemmin klo 20 asti. Montakohan kertaa siellä ehtii käydä puurolla ja ihastelemassa tunnelmaa? Joko sinä olet käynyt?

Joulukuu ja joulunodotus saavat virallisesti alkaa! Nyt on kaksi kalenteriluukkua jo auki, nämä viikot menevät varmasti vauhdilla. Yritetään nauttia tunnelmasta ja olla stressaamatta liikaa, eikö? Kuka oli paikalla eilen jouluavauksessa? Me hipsimme pois Laura Voutilaisen upean laulun aikana, sormista alkoi mennä tunto läpimärissä hanskoissa ja kaikki valuimme vettä. Mutta iloisin mielin poistuttiin kauniista keskustasta!