Kevätväsymys

Niin kauan kuin muistan, kevät on ollut yksi surkeimpia vuodenaikoja omassa mielessä. Siinä missä rakastan syksyä, vesisadetta ja pimeneviä iltoja, ahdistun keväisin. Helmi-huhtikuu-akseli on jotenkin riepova, väsyttää ja on jotenkin paljon hankalampaa kuin esimerkiksi syksyllä. Se hetki, kun katupöly pölisee, maa on harmaa ja… Apua! Sitten yks kaks onkin kesä ja olen ihan liekeissä. Muistan viime kesältä, että kävin juoksemassa niin aamuseiskalta kuin iltaysiltä, kun valoa ja lämpöä riitti. Energiaa riitti ja mahan sai täyteen tuoreista marjoista ja ihanista salaateista. Mutta mikä siinä keväässä mättää?

Olen yrittänyt selittää tätä erinäisillä asioilla. Kevääseen liittyy aina se välikausivaate-stressi, kaikki menee yks kaks uusiksi ja aamuisin ei tiedä, pukeako lapset toppahaalariin vai shortseihin noin kärjistetysti. No, mutta ei sekään nyt ole iso asia! Kevääseen liittyy neitien synttärit, mikä on pelkästään valoisa asia, mutta aiheuttaa toisaalta stressiä. Selittääkö sekään sitä? Keväällä aurinko paistaa ihanasti paljastaen koko talven piilossa olleet sormenjäljet ikkunoissa ja muissa pinnoissa. Onko sekään niin iso asia? Vai kaikki nämä yhdessä? Pihakin tulee esiin ja sille pitäisi tehdä jotain sen sijaan, että potkii vähän lumia tieltään, apuaaaa! Tänä keväänä tulin tulokseen, että josko se on vitamiinivaje, ei minua Thaimaassa asuessa paljon helmikuu heilauttanut. Päinvastoin, maalis-huhtikuu oli parasta aikaa, kun kiivain turistimassa oli poistunut ja lämpötilat sen kun paranivat.

Olen huomannut parin päivän sisään useasta Instastoriesista juttua siitä, että ihmisiä väsyttää. Toki nyt on jyllännyt tiukat flunssatkin, mutta ilmankin niitä väsyttää. Itse olen popsinut hädissäni d-vitamiinia ja nukkunut paljon hyviäkin öitä, mutta väsyttää vaan. Tänä aamuna luin Aamulehdestä, että jos kevätväsymys johtuisi vitamiinivajeesta, sitten väsyttäisi kyllä ympäri vuoden. Ei siis ehkä sitäkään. Mutta nyt olen jo parista eri lähteestä lukenut, että kevätväsymys ei ole omaa kuvitelmaa, vaan ihan oikeasti osa ihmisistä kärsii siitä! Kroppa ei ole tottunut siihen, että valoa tulee yks kaks niin roimasti ja iltaisin melatoniinin eritys alkaa valon myötä myöhemmin. Kevätväsymys on siis oikeasti olemassa ja menee ohi osaksi sillä, että kroppa tottuu valoon.

Toki keväässä saattaa väsyttää muutkin asiat. Monella saattaa olla hurja määrä opiskelu- tai koulujuttuja ennen kesää, stressaa ja mitä kaikkea. Ja sitten jos vielä taustalla on se kevätväsymys ja stressi siitä, että pitäisi siivota koti kevätkuntoon (voisinkin tämän tekstin jälkeen ottaa nuo jouluvalot alas). Koko ajan pukkaa jotain juhlaa mitä varten koristella. Tulppaanit, rairuohot, ilmapallot, serpentiinit, juhannuskoivut ja kaikki valloittavat kodin, ennen kuin saa kääriytyä pimeyteen ja hiljaiseen syksyyn, jolloin ei juhlita yhtään mitään. Paitsi pimeyden ihmisen, eli esimerkiksi allekirjoittaneen synttäreitä. Ja minä oikeasti rakastan kesää, siirtymävaiheet ovat haasteellisia!

Syysväsymyksestä jauhetaan jotenkin tauotta, mutta itse olen kokenut lähinnä olevani outo ahdistuessani ja väsyessäni keväisin. Mutta ehkä se ei olekaan niin outoa?

Muita kevätuupujia? Kuvat ovat Svaneforsin kevätmalliston tilaisuudessa, jonne kahlasin helmikuun alussa valtavien kinosten läpi Helsingissä. Ihana väriryöpsäys vai mitä?

Ihastuttavat häät Haikossa

Viikonloppuna vietettiin lapsuuden parhaan ystäväni häitä Haikossa. Otin muuten ennätysvähän kuvia ja mitään esimerkiksi Instaan, kun ei muillakaan juuri puhelin esillä ollut. Hauskaa miten se vaikuttaa! No, asukuvat tietysti piti käydä räpsimässä ennen vihkimistä.

Olen odottanut tätä päivää lähes vuoden, sillä synttäreilläni viime syksynä ystävä kertoi hääpaikasta ja -päivästä. Sieltä se sitten lopulta tuli eteen, aurinkoisena ja kauniina kesäpäivänä. Olin vielä perjantai-iltana sitä mieltä, että laitan lyhyen mekon, saman mikä oli veljen häissä viime vuonna tai toisen, mikä on vähän liian pieni. Kokeillessani niitä perjantai-iltana, totesin, että ei innosta ja miettiessäni Haikon kartanon vaaleansinistä seinää mieleen juolahti vaaleansininen maksini, joka on ihan unelmakevyt ja mukava päällä ja ratkaisi mietinnän laitanko vai enkö sukkahousuja. Kun kysyin vielä Instassa mielipiteitänne, yhtä ääntä vaille kaikki menivät maksille. Mahtavaa! Homma ratkaistu! Se oli vähän löpsö rinnan kohdalta, mutta tyttöjä katsomaan tulleet vanhempani saapuivat lauantaina ajoissa ja äiti ompeli ennen lähtöämme mekkoa pienemmäksi. Sanoi perjantai-iltana miehelle, että reilu peli, toinen tulee lastenvahdiksi ja joutuu vielä ompeluhommiin, johon mies sanoi ”mutta hei, se on sun äiti”. Niin, kiitin äitiäni mielessäni ja mietin samalla, että tekisin mitä vain omien tyttärien eteen (täytyy varmaan alkaa opetella sitä ompeluakin).

Oli miten oli, hääpäivään siis. Luottokampaajani Siru laittoi hiukseni ja ehdotti, että hommaisin luonnonkukkia hiuksiin, ne ovat olleet tämän kesän hitti. Kävin siis ainoassa kukkakaupassa, joka oli keskustassa auki aamukasilta lauantaina, Hämeenkadun Puketissa. Olen aina pettynyt siellä palveluun, eikä tämä kerta yllättänyt. Kysyessäni, voisiko niihin neilikoihin pujottaa rautalangan, kampaajan mukaan niin yleensä tehdään kun pyytää kukkia tukkaan, tuo nainen tiskin takana vastasi ”en minä ole mikään floristi, en tiedä” ja lykkäsi kukat pussiin. Uuh. Onneksi Siru sai ne pinneillä kiinnitettyä ja tykkäsin kampauksesta ihan superpaljon.

Suuntasimme häihin kohti Porvoota ja Haikon kartanoa ja mietin sinne saapuessa, miltä morsiamen vanhemmat ja veli näyttävät nykyään ja tuntevatko he minut vielä. Lapsuudessa nähtiin päivittäin, mutta edellisestä treffauskerrasta taitaa olla 20 vuotta. Lompiessamme ottamaan asukuvia näin morsiamen äidin, joka tuli avosylin halaamaan minua. No, siihen loppui mietintä tunnistaako. Itketti jo silloin.


mekko VILA/ korvikset H&M/ rannekoru BY PIA’S/ kengät Thaimaasta

Vihkiminen pihalla meren rannalla oli kaunis ja pari näytti hirmuisen rakastuneelta. Oli aivan ihanaa, ettei tarvinnut siirtyä mihinkään, vaan sai laittaa auton parkkiin, vihkiminen oli ulkona ja juhlat Villa Haikossa, juhlatilassa meren rannalla. Henkilökunta Haikossa oli todella skarppia, ruoat olivat ihan loistavat ja kakku todella hyvä. Suosittelen lämpimästi kyllä häiden pitopaikaksi, kaikki oli todella vimpan päälle.

Istuimme häissä ala-asteen ystävän ja hänen miehensä vieressä, jotka kyläilivät luonamme Thaimaassa vuonna 2008. En ollut nähnyt heitä siis 10 vuoteen, muttemme olleet hetkeäkään hiljaa. Puhuttavaa riitti loputtomiin ja mielenkiintoisen kulman kaikkeen toi se, että he asuvat ulkomailla, me olemme asuneet ulkomailla ja toinen vieressä istunut pariskunta oli ulkomaalainen. Puhuttiin siis englantia ja veroasioita ja liikenneasioita ja aika juoksi!

Häissä oli ihana, rauhallinen ja rakastunut tunnelma. Morsiamen isä mainitsi puheessaan kaksi samaa asiaa lapsuudestamme kuin oma isäni puheessaan 13 vuotta sitten ja minä itkin. Kun itse hääpari puhui toisilleen vuorotellen ja vieraille, itkin niin, että huomasin vasta jälkeenpäin kyyneleiden pudonneen polttarikansioon. Voi hyvänen aika. Oli hirveän liikuttavaa nähdä ala-asteen ystäviä, morsiamen perhettä ja miettiä lapsuuttamme, liikutuin koko tilanteesta jo häiden alkaessa. Tajusin yks kaks, miten hirveä ikävä minulla on lapsuutta ja aikaa Jyväskylässä, en vaan voinut estää kyyneleitä tulemasta.

Liian pian ilta oli ohi. Jään kovasti kaipaamaan noita vanhoja ystäviä, joiden kanssa tulee ihan älyttömän harvoin nähtyä. Kyllä häät ovat ihan mielettömän ihania tapahtumia!

Oletko itse ollut Haikossa häissä? Mitä tykkäät maksista? Rakkaudentäyteistä torstaita!

Vauva tulossa

Vauvalle

Vauva sinä olet kovin odotettu
ja jo ennen syntymääsi rakastettu.
Sinä tulet saamaan vanhemmat parhaimmat
joilla on geenit hauskimmat.
Ei tule sinulta rohkeutta puuttumaan
ja urheilua alat varmasti harrastamaan.
Uskon, että omaat naurun raikavan
ja puhetulvan jatkuvan.
Vanhempasi tulet hurmaamaan ja 
heidän elämänsä hyvällä tavalla muuttamaan.
Muista välillä nukkua, muuten voi olla että joudut öisin
katsomaan jalkapalloa.
Saat isovanhemmat ihanat, tädin, sedän, enon ja serkut parhaimmat.
Olen varma, ettei elämästäsi tule rakkautta puuttumaan 
ja syntymäsi myötä tulee monen elämä muuttumaan.
Minusta tulee ensi kertaa täti ja lupaan ja vannon, että tulen 
hemmottelemaan sinua iäti.
Halaan ja pussaan sekä otan yökylään,
jos vanhempasi valittavat väsymystään.
Serkkutyttösi odottavat myös sinua malttamattomana
eikä mene kauaa, kun tiedät keitä ovat Disneyn Merida, Tähkäpää ja Anna.
Isäsi on turha laittaa vastaan, kun serkkutyttösi panevat parastaan.
Toivon vauva sinulle ja vanhemmillesi kaikkea hyvää
ja uuden edessä onnea syvää.
Me kaikki sinua odotamme ja jo nyt rakastamme,
tervetuloa syliimme ja elämäämme.

Tätisi Katja

Yllä olevan runon luin eilen ääneen kälyni baby showereissa ja arvaatte, etten pystynyt siihen ilman pieniä liikutuksen kyyneleitä. Sain luvan julkaista runon, vauvan työnimen vaihdoin nyt ihan vain vauvaksi tähän versioon. Minä olen odottanut häntä niin kovasti, ostellut pieniä vauvanvaatteita ja odottanut, että saan ensimmäistä kertaa tavata hänet. Ja kutsua itseäni virallisesti tädiksi.

Eilen vietettiin lämminhenkisiä babyshowereita ja pöytä notkui vieraiden tekemistä herkuista. Minä itse toin matkassani vauvakakun, sillä omista babyshowereistani jäi mieleen upea kakku ja toiveissa oli yllättää sankari kauniilla kakulla. Annoin Pilvilinnan leipomon Annalle vapaat kädet kakun suhteen ja siitä tuli mielestäni hyvin kaunis, lisäksi vieraat kehuivat kovasti sen makua. Kakussa oli kaakaopohja, välissä tummasuklaamousse vadelmilla ja kuorrutteena marenkivoikreemi. Tykkäsin erityisesti siitä, että kreemi oli ihanan ohut eikä päällä ollut esimerkiksi senttitolkulla sokerimassaa. Aidot kukat tekivät ihana säväyksen koristeluihin.

Söimme siis herkkuja, joita porukka oli tuonut nyyttäriperiaatteella ja juttelimme. Mukana olivat myös mummit. Ohjelmassa oli perinteisesti muun muassa nimen ja syntymäpäivän, painon ja muun veikkailua. Koska minä olen alkuvuodesta asti odottanut sydän syrjälläni tädiksi tuloa, miettinyt milloin hän syntyy, mikä voisi tulla nimeksi ja horoskoopiksi, en paljoa miettinyt kirjoittaessani vastauksia. Saas nähdä menikö yhtään sinnepäin!

Päivänsankari sai ihania lahjoja, joista ehkä hauskin oli tuo jo kaljuuntumassa oleva kylpyankka. Herkkujen lisäksi tuo holiton skumppa oli todella hyvää ja voin sitä lämmöllä suositella, jos alkoholitonta juomaa etsit!

Niin. Lähisukuun on siis tulossa vauva. Asia on ollut minulla mielessä päivittäin koko kevään ja kesän. Kuinka innolla odotan, että saan pitää häntä sylissäni, nyt kun omat lapset ovat jo ”isompia”, mutta vaippatouhut ja vauva-aika on silti kohtalaisen hyvin mielessäni. Kuinka odotan, että saan ottaa hänet yökylään, ostaa joululahjan, viedä Särkänniemeen, viedä serkkutyttöjen kanssa jätskille. Voi kuinka toivon, että asuisimme lähempänä, olisin varmaan päivittäin häntä ihastelemassa.

En oikeasti tiennyt, että muitakin kuin omaa lastaan voi rakastaa ennen kuin hän on edes syntynyt. Tunnen niin suurta kiintymystä jo nyt tuohon pieneen ihmiseen ja tunnen suurta ylpeyttä uuden roolini edessä. Pussaan sinut rikki, kun tähän maailmaan tulet!

Kiitos Annalle kakusta ja ihanalle porukalle vauvajuhlista! Kuinka monta tätiä löytyy ruudun takaa, jaatteko ajatukset tästä, kuinka kovasti toisen vauvaa voi odottaa?

*Kakku yhteistyössä Pilvilinnan leipomon kanssa