Ihastuttavat häät Haikossa

Viikonloppuna vietettiin lapsuuden parhaan ystäväni häitä Haikossa. Otin muuten ennätysvähän kuvia ja mitään esimerkiksi Instaan, kun ei muillakaan juuri puhelin esillä ollut. Hauskaa miten se vaikuttaa! No, asukuvat tietysti piti käydä räpsimässä ennen vihkimistä.

Olen odottanut tätä päivää lähes vuoden, sillä synttäreilläni viime syksynä ystävä kertoi hääpaikasta ja -päivästä. Sieltä se sitten lopulta tuli eteen, aurinkoisena ja kauniina kesäpäivänä. Olin vielä perjantai-iltana sitä mieltä, että laitan lyhyen mekon, saman mikä oli veljen häissä viime vuonna tai toisen, mikä on vähän liian pieni. Kokeillessani niitä perjantai-iltana, totesin, että ei innosta ja miettiessäni Haikon kartanon vaaleansinistä seinää mieleen juolahti vaaleansininen maksini, joka on ihan unelmakevyt ja mukava päällä ja ratkaisi mietinnän laitanko vai enkö sukkahousuja. Kun kysyin vielä Instassa mielipiteitänne, yhtä ääntä vaille kaikki menivät maksille. Mahtavaa! Homma ratkaistu! Se oli vähän löpsö rinnan kohdalta, mutta tyttöjä katsomaan tulleet vanhempani saapuivat lauantaina ajoissa ja äiti ompeli ennen lähtöämme mekkoa pienemmäksi. Sanoi perjantai-iltana miehelle, että reilu peli, toinen tulee lastenvahdiksi ja joutuu vielä ompeluhommiin, johon mies sanoi ”mutta hei, se on sun äiti”. Niin, kiitin äitiäni mielessäni ja mietin samalla, että tekisin mitä vain omien tyttärien eteen (täytyy varmaan alkaa opetella sitä ompeluakin).

Oli miten oli, hääpäivään siis. Luottokampaajani Siru laittoi hiukseni ja ehdotti, että hommaisin luonnonkukkia hiuksiin, ne ovat olleet tämän kesän hitti. Kävin siis ainoassa kukkakaupassa, joka oli keskustassa auki aamukasilta lauantaina, Hämeenkadun Puketissa. Olen aina pettynyt siellä palveluun, eikä tämä kerta yllättänyt. Kysyessäni, voisiko niihin neilikoihin pujottaa rautalangan, kampaajan mukaan niin yleensä tehdään kun pyytää kukkia tukkaan, tuo nainen tiskin takana vastasi ”en minä ole mikään floristi, en tiedä” ja lykkäsi kukat pussiin. Uuh. Onneksi Siru sai ne pinneillä kiinnitettyä ja tykkäsin kampauksesta ihan superpaljon.

Suuntasimme häihin kohti Porvoota ja Haikon kartanoa ja mietin sinne saapuessa, miltä morsiamen vanhemmat ja veli näyttävät nykyään ja tuntevatko he minut vielä. Lapsuudessa nähtiin päivittäin, mutta edellisestä treffauskerrasta taitaa olla 20 vuotta. Lompiessamme ottamaan asukuvia näin morsiamen äidin, joka tuli avosylin halaamaan minua. No, siihen loppui mietintä tunnistaako. Itketti jo silloin.


mekko VILA/ korvikset H&M/ rannekoru BY PIA’S/ kengät Thaimaasta

Vihkiminen pihalla meren rannalla oli kaunis ja pari näytti hirmuisen rakastuneelta. Oli aivan ihanaa, ettei tarvinnut siirtyä mihinkään, vaan sai laittaa auton parkkiin, vihkiminen oli ulkona ja juhlat Villa Haikossa, juhlatilassa meren rannalla. Henkilökunta Haikossa oli todella skarppia, ruoat olivat ihan loistavat ja kakku todella hyvä. Suosittelen lämpimästi kyllä häiden pitopaikaksi, kaikki oli todella vimpan päälle.

Istuimme häissä ala-asteen ystävän ja hänen miehensä vieressä, jotka kyläilivät luonamme Thaimaassa vuonna 2008. En ollut nähnyt heitä siis 10 vuoteen, muttemme olleet hetkeäkään hiljaa. Puhuttavaa riitti loputtomiin ja mielenkiintoisen kulman kaikkeen toi se, että he asuvat ulkomailla, me olemme asuneet ulkomailla ja toinen vieressä istunut pariskunta oli ulkomaalainen. Puhuttiin siis englantia ja veroasioita ja liikenneasioita ja aika juoksi!

Häissä oli ihana, rauhallinen ja rakastunut tunnelma. Morsiamen isä mainitsi puheessaan kaksi samaa asiaa lapsuudestamme kuin oma isäni puheessaan 13 vuotta sitten ja minä itkin. Kun itse hääpari puhui toisilleen vuorotellen ja vieraille, itkin niin, että huomasin vasta jälkeenpäin kyyneleiden pudonneen polttarikansioon. Voi hyvänen aika. Oli hirveän liikuttavaa nähdä ala-asteen ystäviä, morsiamen perhettä ja miettiä lapsuuttamme, liikutuin koko tilanteesta jo häiden alkaessa. Tajusin yks kaks, miten hirveä ikävä minulla on lapsuutta ja aikaa Jyväskylässä, en vaan voinut estää kyyneleitä tulemasta.

Liian pian ilta oli ohi. Jään kovasti kaipaamaan noita vanhoja ystäviä, joiden kanssa tulee ihan älyttömän harvoin nähtyä. Kyllä häät ovat ihan mielettömän ihania tapahtumia!

Oletko itse ollut Haikossa häissä? Mitä tykkäät maksista? Rakkaudentäyteistä torstaita!

Vauva tulossa

Vauvalle

Vauva sinä olet kovin odotettu
ja jo ennen syntymääsi rakastettu.
Sinä tulet saamaan vanhemmat parhaimmat
joilla on geenit hauskimmat.
Ei tule sinulta rohkeutta puuttumaan
ja urheilua alat varmasti harrastamaan.
Uskon, että omaat naurun raikavan
ja puhetulvan jatkuvan.
Vanhempasi tulet hurmaamaan ja 
heidän elämänsä hyvällä tavalla muuttamaan.
Muista välillä nukkua, muuten voi olla että joudut öisin
katsomaan jalkapalloa.
Saat isovanhemmat ihanat, tädin, sedän, enon ja serkut parhaimmat.
Olen varma, ettei elämästäsi tule rakkautta puuttumaan 
ja syntymäsi myötä tulee monen elämä muuttumaan.
Minusta tulee ensi kertaa täti ja lupaan ja vannon, että tulen 
hemmottelemaan sinua iäti.
Halaan ja pussaan sekä otan yökylään,
jos vanhempasi valittavat väsymystään.
Serkkutyttösi odottavat myös sinua malttamattomana
eikä mene kauaa, kun tiedät keitä ovat Disneyn Merida, Tähkäpää ja Anna.
Isäsi on turha laittaa vastaan, kun serkkutyttösi panevat parastaan.
Toivon vauva sinulle ja vanhemmillesi kaikkea hyvää
ja uuden edessä onnea syvää.
Me kaikki sinua odotamme ja jo nyt rakastamme,
tervetuloa syliimme ja elämäämme.

Tätisi Katja

Yllä olevan runon luin eilen ääneen kälyni baby showereissa ja arvaatte, etten pystynyt siihen ilman pieniä liikutuksen kyyneleitä. Sain luvan julkaista runon, vauvan työnimen vaihdoin nyt ihan vain vauvaksi tähän versioon. Minä olen odottanut häntä niin kovasti, ostellut pieniä vauvanvaatteita ja odottanut, että saan ensimmäistä kertaa tavata hänet. Ja kutsua itseäni virallisesti tädiksi.

Eilen vietettiin lämminhenkisiä babyshowereita ja pöytä notkui vieraiden tekemistä herkuista. Minä itse toin matkassani vauvakakun, sillä omista babyshowereistani jäi mieleen upea kakku ja toiveissa oli yllättää sankari kauniilla kakulla. Annoin Pilvilinnan leipomon Annalle vapaat kädet kakun suhteen ja siitä tuli mielestäni hyvin kaunis, lisäksi vieraat kehuivat kovasti sen makua. Kakussa oli kaakaopohja, välissä tummasuklaamousse vadelmilla ja kuorrutteena marenkivoikreemi. Tykkäsin erityisesti siitä, että kreemi oli ihanan ohut eikä päällä ollut esimerkiksi senttitolkulla sokerimassaa. Aidot kukat tekivät ihana säväyksen koristeluihin.

Söimme siis herkkuja, joita porukka oli tuonut nyyttäriperiaatteella ja juttelimme. Mukana olivat myös mummit. Ohjelmassa oli perinteisesti muun muassa nimen ja syntymäpäivän, painon ja muun veikkailua. Koska minä olen alkuvuodesta asti odottanut sydän syrjälläni tädiksi tuloa, miettinyt milloin hän syntyy, mikä voisi tulla nimeksi ja horoskoopiksi, en paljoa miettinyt kirjoittaessani vastauksia. Saas nähdä menikö yhtään sinnepäin!

Päivänsankari sai ihania lahjoja, joista ehkä hauskin oli tuo jo kaljuuntumassa oleva kylpyankka. Herkkujen lisäksi tuo holiton skumppa oli todella hyvää ja voin sitä lämmöllä suositella, jos alkoholitonta juomaa etsit!

Niin. Lähisukuun on siis tulossa vauva. Asia on ollut minulla mielessä päivittäin koko kevään ja kesän. Kuinka innolla odotan, että saan pitää häntä sylissäni, nyt kun omat lapset ovat jo ”isompia”, mutta vaippatouhut ja vauva-aika on silti kohtalaisen hyvin mielessäni. Kuinka odotan, että saan ottaa hänet yökylään, ostaa joululahjan, viedä Särkänniemeen, viedä serkkutyttöjen kanssa jätskille. Voi kuinka toivon, että asuisimme lähempänä, olisin varmaan päivittäin häntä ihastelemassa.

En oikeasti tiennyt, että muitakin kuin omaa lastaan voi rakastaa ennen kuin hän on edes syntynyt. Tunnen niin suurta kiintymystä jo nyt tuohon pieneen ihmiseen ja tunnen suurta ylpeyttä uuden roolini edessä. Pussaan sinut rikki, kun tähän maailmaan tulet!

Kiitos Annalle kakusta ja ihanalle porukalle vauvajuhlista! Kuinka monta tätiä löytyy ruudun takaa, jaatteko ajatukset tästä, kuinka kovasti toisen vauvaa voi odottaa?

*Kakku yhteistyössä Pilvilinnan leipomon kanssa

Tähkäpää lumosi, kun lapset juhlivat

Onpa sulla hieno kruunu, onpa sulla hieno kruunu” hoki 2-vuotias katsoessaan synttärijuhliemme päätähteä, Tähkäpäätä. Viime vuonna vietimme tuplajuhlia Frozen-teemalla ja kun tänä vuonna kyselin, onko prinsessatoiveita, vastaus oli selkeä. On ja sen on oltava Tähkäpää. Pienempi ei vielä mukissut vastaan, vaan suostui teemaan.

Tuumasta toimeen siis! Varasin heti Juhlaprinsessan maaliskuiseen lauantaihin ja lähempänä juhlia sovittiin ohjelmasta. Täysin Tähkäpää-teemaisia koristeita ja rekvisiittaa en löytänyt, mutta menimme näillä, missä oli useampia prinsessoja. Kakkutaikurin kanssa sovittiin, että tehdään taas kakku, jossa on barbie keskellä, tällä kertaa tietenkin Tähkäpää. Nukkekakku oli esikoisen ehdoton toive. Pyysin myös tekemään Pascal-keksejä.

Näin rakentui teema ja pikkuhiljaa tarjoilut sen ympärille. Suolaiset tuottivat eniten päänvaivaa ja lopulta sovelsin. Tarjosimme Lidlin pikkupizzoja, joihin lisäsin juustoa ennen paistoa ja lisäksi tein neljä pellillistä piirakkaa. Olin ihan ylpeä tästä, sillä onnistuin leipomaan kahden pienen avustuksella ilman ohjeita. Tein kinkkupiirakkaa, kanapiirakkaa ja kaksi erilaista kasvispiirakkaa. Toinen syntyi mitä kaapissa on pohjalta ja oli sitten feta-pinaattipiirakka, toiseen oli jäljellä parsaa, purjoa ja kesäkurpitsaa. Näytti niin vihreältä, että kaivelin mitä kaapissa vielä olisi ja näin lisäsin siihen väriksi porkkanaa. Kyllä niitä kehuttiin, eli ehkä olivat ihan onnistuneita! Lisäksi pöydässä oli mini-Oreoita (opin, että Oreot ovat monelle allergiselle todella sopivia keksejä, siksi niitä), poppareita, pähkinöitä, karkkeja, viinirypäleitä, nakkeja ja kaikkea sellaista helppoa perusjuttua. Mangojuustokakun tein ja koristelin pääsiäismunin, mutta kerron, ettei kannata. Kakun ei tarvinnut kauaa seistä, kun munat alkoivat sulaa ja upota kakkuun. Mutta hyvää se oli!

Mutta entä se itse päivä! Aloitimme päivän laulamalla ja antamalla oman lahjamme, tytöt rakentelivat yöpuvuissaan uutta palapeliään ja minulla oli ihanan odottava tunne juhlista.

Ja voi että minä nautin iltapäivästä ja niin nauttivat tytötkin. Lähes 50 ihmistä saapui tyttöjä juhlimaan, viimeiset vieraat lähtivät yhdeksän aikaan illalla. Tarjoilut tekivät kauppansa ja tunti bileiden aloituksen jälkeen Tähkäpää saapui ja lumosi välittömästi koko lapsijoukon 2-vuotiaasta 7-vuotiaaseen. Se on uskomatonta, miten iso lauma lapsia istuu hiljaa, kuuntelee ja jonottaa kasvomaalauksiin. He osallistuivat ohjelmaan ja kuuntelivat ohjeita ja sanoisin, että kiitos Tähkäpään, meiltä puuttui sellainen hervoton kiljunta, juokseminen ja sotku. Ihan ihmettelin, ettei tässä talossa voi olla 20 lasta paikalla. Heillä oli järkevää puuhaa ja kaikki olivat innoissaan. Äiti sai jutella aikuisseuran kanssa. Sanon, että todellakin hintansa väärti juttu monessa mielessä! Tähkäpää piti arvausleikkejä, joissa piti sulkea silmät (vitsi että homma rauhoittui), veti yhteistanssia, teki huippuhienoja kasvomaalauksia ja jaksoi kärsivällisesti pienten tukasta kiskomisen ja peruukkikyselyt. Suurin sotku tuli vasta, kun 5 lasta jäi leikkimään prinsessan poistuttua. Ehdottoman hyvä juhlien ohjelmanumero siis, hän viipyi meillä noin 2,5 tuntia.

Kuvista näkeekin, miten täysillä Juhlaprinsessa roolinsa vetää ja miten ihastuneena koko ajan joku lapsen käsi häntä koskettelee. En sitten kerro mitään siitä, kun sokerilla kyllästetyt pikkunaiset alkoivat riisua Tähkäpään mekkoa hänen tehdessä lähtöä… Sattuuhan näitä! Juhlaprinsessalla on äärimmäisen hyvin prinsessajutut hallussa ja kuten 92-vuotias isomummoni sanoi touhua katsellessaan: on hämmästyttävää, miten tiukasti hän nappaa lapset lumoihinsa ja keskittyy heihin. Mummoni sanoi, että Tähkäpää näytti siltä, kuin aikuisia ei olisikaan. Hän eli satua lasten kanssa todeksi ja se, jos mikä tekee synttäreille hohdokkaan lisän!

Synttäreitä odotettiin hirmuisesti. Minäkin odotin, sillä kutsumme aina niin sukulaisia kuin ystäväperheitä paikalle ja on ihanaa, että ihmiset niin pääkaupunkiseudulta kuin Keski-Suomesta ajelevat juhlimaan, nautin täydestä talosta ja hulinasta. Tytöt saivat ihania lahjoja, olin pyytänyt, ettei kauheasti leluja tuotaisi ja näin meille kertyikin aikamoinen määrä puuhakirjoja ja tarroja, lahjakortteja Leon Leikkimaahan ja oma Frozen-reppu kuopukselle, josta hän oli hellyttävän innoissaan. Puuhaa on piisannut bileistä asti, kun on testattu uusia pelejä ja luettu kirjoja.

Alla oleva kuva tiivistää onnellisen 5-vuotiaan tunnelmat. Kiitos Juhlaprinsessa, kun olit mukana juhlassamme, saimme mahtavia muistoja! Onnistuin jopa nappaamaan yhteiskuvan prinsessasta ja kaikista lapsista ja lähetin sitä muistoksi juhlissa mukana olleille.

Ehdottomasti juhlat olivat kaiken vaivan väärti ja nyt viidennellä kerralla olin jo oppinut: siivoa jälkikäteen, etukäteen sitä ei kannata tehdä. Ja tiedättekö, kaveri vinkkasi, että nuo jätti-ilmapallothan voisi myydä ja näin tein, sain ne fb-kirpparilla myytyä seuraavan viikon 25-vuotissynttäreille! Aikamoinen kierrätysidea ja pieni säästö, kiitos ideasta!

Tätä laulua laulellen aloitetaan keskiviikkomme, kuka rakastaa Tähkäpäätä?

Ylös mä nousen hoitamaan päivän haasteet
Pölyjä oikein tarmolla puhdistan
Vahaan ja kuuraan, sitten mä pyykkään vaatteet
Tomutan, huokaisen, loppuun sain homman sen
On aika kirjasen ja toisen, kolmannen
Sen jälkeen kenties vielä hiukan maalailen
Ja sitten rokkaan, neulon, kokkaan, haaveilen
Mä oisin valmis jo seikkailuun

Mitkä ovat omat parhaat synttärimuistosi, vietetäänkö teillä lasten kutsuja teemalla?

*Juhlaprinsessa saatu alennuksella näkyvyyttä vastaan