Tähkäpää lumosi, kun lapset juhlivat

Onpa sulla hieno kruunu, onpa sulla hieno kruunu” hoki 2-vuotias katsoessaan synttärijuhliemme päätähteä, Tähkäpäätä. Viime vuonna vietimme tuplajuhlia Frozen-teemalla ja kun tänä vuonna kyselin, onko prinsessatoiveita, vastaus oli selkeä. On ja sen on oltava Tähkäpää. Pienempi ei vielä mukissut vastaan, vaan suostui teemaan.

Tuumasta toimeen siis! Varasin heti Juhlaprinsessan maaliskuiseen lauantaihin ja lähempänä juhlia sovittiin ohjelmasta. Täysin Tähkäpää-teemaisia koristeita ja rekvisiittaa en löytänyt, mutta menimme näillä, missä oli useampia prinsessoja. Kakkutaikurin kanssa sovittiin, että tehdään taas kakku, jossa on barbie keskellä, tällä kertaa tietenkin Tähkäpää. Nukkekakku oli esikoisen ehdoton toive. Pyysin myös tekemään Pascal-keksejä.

Näin rakentui teema ja pikkuhiljaa tarjoilut sen ympärille. Suolaiset tuottivat eniten päänvaivaa ja lopulta sovelsin. Tarjosimme Lidlin pikkupizzoja, joihin lisäsin juustoa ennen paistoa ja lisäksi tein neljä pellillistä piirakkaa. Olin ihan ylpeä tästä, sillä onnistuin leipomaan kahden pienen avustuksella ilman ohjeita. Tein kinkkupiirakkaa, kanapiirakkaa ja kaksi erilaista kasvispiirakkaa. Toinen syntyi mitä kaapissa on pohjalta ja oli sitten feta-pinaattipiirakka, toiseen oli jäljellä parsaa, purjoa ja kesäkurpitsaa. Näytti niin vihreältä, että kaivelin mitä kaapissa vielä olisi ja näin lisäsin siihen väriksi porkkanaa. Kyllä niitä kehuttiin, eli ehkä olivat ihan onnistuneita! Lisäksi pöydässä oli mini-Oreoita (opin, että Oreot ovat monelle allergiselle todella sopivia keksejä, siksi niitä), poppareita, pähkinöitä, karkkeja, viinirypäleitä, nakkeja ja kaikkea sellaista helppoa perusjuttua. Mangojuustokakun tein ja koristelin pääsiäismunin, mutta kerron, ettei kannata. Kakun ei tarvinnut kauaa seistä, kun munat alkoivat sulaa ja upota kakkuun. Mutta hyvää se oli!

Mutta entä se itse päivä! Aloitimme päivän laulamalla ja antamalla oman lahjamme, tytöt rakentelivat yöpuvuissaan uutta palapeliään ja minulla oli ihanan odottava tunne juhlista.

Ja voi että minä nautin iltapäivästä ja niin nauttivat tytötkin. Lähes 50 ihmistä saapui tyttöjä juhlimaan, viimeiset vieraat lähtivät yhdeksän aikaan illalla. Tarjoilut tekivät kauppansa ja tunti bileiden aloituksen jälkeen Tähkäpää saapui ja lumosi välittömästi koko lapsijoukon 2-vuotiaasta 7-vuotiaaseen. Se on uskomatonta, miten iso lauma lapsia istuu hiljaa, kuuntelee ja jonottaa kasvomaalauksiin. He osallistuivat ohjelmaan ja kuuntelivat ohjeita ja sanoisin, että kiitos Tähkäpään, meiltä puuttui sellainen hervoton kiljunta, juokseminen ja sotku. Ihan ihmettelin, ettei tässä talossa voi olla 20 lasta paikalla. Heillä oli järkevää puuhaa ja kaikki olivat innoissaan. Äiti sai jutella aikuisseuran kanssa. Sanon, että todellakin hintansa väärti juttu monessa mielessä! Tähkäpää piti arvausleikkejä, joissa piti sulkea silmät (vitsi että homma rauhoittui), veti yhteistanssia, teki huippuhienoja kasvomaalauksia ja jaksoi kärsivällisesti pienten tukasta kiskomisen ja peruukkikyselyt. Suurin sotku tuli vasta, kun 5 lasta jäi leikkimään prinsessan poistuttua. Ehdottoman hyvä juhlien ohjelmanumero siis, hän viipyi meillä noin 2,5 tuntia.

Kuvista näkeekin, miten täysillä Juhlaprinsessa roolinsa vetää ja miten ihastuneena koko ajan joku lapsen käsi häntä koskettelee. En sitten kerro mitään siitä, kun sokerilla kyllästetyt pikkunaiset alkoivat riisua Tähkäpään mekkoa hänen tehdessä lähtöä… Sattuuhan näitä! Juhlaprinsessalla on äärimmäisen hyvin prinsessajutut hallussa ja kuten 92-vuotias isomummoni sanoi touhua katsellessaan: on hämmästyttävää, miten tiukasti hän nappaa lapset lumoihinsa ja keskittyy heihin. Mummoni sanoi, että Tähkäpää näytti siltä, kuin aikuisia ei olisikaan. Hän eli satua lasten kanssa todeksi ja se, jos mikä tekee synttäreille hohdokkaan lisän!

Synttäreitä odotettiin hirmuisesti. Minäkin odotin, sillä kutsumme aina niin sukulaisia kuin ystäväperheitä paikalle ja on ihanaa, että ihmiset niin pääkaupunkiseudulta kuin Keski-Suomesta ajelevat juhlimaan, nautin täydestä talosta ja hulinasta. Tytöt saivat ihania lahjoja, olin pyytänyt, ettei kauheasti leluja tuotaisi ja näin meille kertyikin aikamoinen määrä puuhakirjoja ja tarroja, lahjakortteja Leon Leikkimaahan ja oma Frozen-reppu kuopukselle, josta hän oli hellyttävän innoissaan. Puuhaa on piisannut bileistä asti, kun on testattu uusia pelejä ja luettu kirjoja.

Alla oleva kuva tiivistää onnellisen 5-vuotiaan tunnelmat. Kiitos Juhlaprinsessa, kun olit mukana juhlassamme, saimme mahtavia muistoja! Onnistuin jopa nappaamaan yhteiskuvan prinsessasta ja kaikista lapsista ja lähetin sitä muistoksi juhlissa mukana olleille.

Ehdottomasti juhlat olivat kaiken vaivan väärti ja nyt viidennellä kerralla olin jo oppinut: siivoa jälkikäteen, etukäteen sitä ei kannata tehdä. Ja tiedättekö, kaveri vinkkasi, että nuo jätti-ilmapallothan voisi myydä ja näin tein, sain ne fb-kirpparilla myytyä seuraavan viikon 25-vuotissynttäreille! Aikamoinen kierrätysidea ja pieni säästö, kiitos ideasta!

Tätä laulua laulellen aloitetaan keskiviikkomme, kuka rakastaa Tähkäpäätä?

Ylös mä nousen hoitamaan päivän haasteet
Pölyjä oikein tarmolla puhdistan
Vahaan ja kuuraan, sitten mä pyykkään vaatteet
Tomutan, huokaisen, loppuun sain homman sen
On aika kirjasen ja toisen, kolmannen
Sen jälkeen kenties vielä hiukan maalailen
Ja sitten rokkaan, neulon, kokkaan, haaveilen
Mä oisin valmis jo seikkailuun

Mitkä ovat omat parhaat synttärimuistosi, vietetäänkö teillä lasten kutsuja teemalla?

*Juhlaprinsessa saatu alennuksella näkyvyyttä vastaan

Aidoista aidoimmat isänpäiväkuvat

Eilen oli kyllä huikean onnellinen päivä ja oli ihana muistaa isää. Näistä päivistä ollaan aina montaa mieltä, toisten mielestä kaupallista humputusta, toiset tykkäävät ja monelle päivä on ymmärrettävästi syystä tai toisesta myös kipeä kohta. Heitä erityisesti illalla mietin, kun silmät sulkiessani kiitin omasta perheestäni.

Meidän isänpäivä oli onnellinen ja täynnä vauhtia. Minä heiluin muutamassa välissä kameran kanssa ja sekoilin aamupalojen kanssa. Tässä siis fiiliksiä ja pähkinänkuoressa, mitä meidän isänpäivään sisältyi.

isänpäivä1 isänpäivä2isänpaiva

  • Kaksi unista tyttöä halimassa isää ja antamassa lahjoja. Nuo itsetehdyt kortit juttuineen ovat kyllä sydäntäsärkeviä, ihanaa että kerhossa tekevät!
  • Minä hommasin uuden pyjaman tyttöjen isälle (tarpeeseen, vaikka ehkä vähän tylsä juttu!) ja esikoinen totesi, että maailman tylsin lahja. Niin tylsä, että piti salaisuuden siitä kaksi viikkoa.
  • Lähdin laittamaan aamiaista. Siis paistamaan pari croissanttia ja keittämään puuroa ja kahvia. Ajatuksissani unohdin, paljonko olin laittanut hiutaleita puuroon (totesin myöhemmin, että liian vähän) ja mies totesi, että kahvinkeitin on puoliksi auki (en käytä sitä ikinä, joten en ihmettele). Kyllä nauratti, yhdeksän tunnin yöunien jälkeen olin ihan töttöröö ja sekoilin, ihmekös tuo että korteissa mainittiin isin tekemät aamupalat… Äiti ja aamut. Ei jatkoon.
  • Yritin tehdä jotain kattausta ja ottaa aamupalasta kuvaa, mutta eiväthän likat malttaneet, croissantit olivat jo kitusissa siinä vaiheessa.
  • Tytöt olivat aamupäivän aivan pistoksissa, kun odottivat mummia ja ukkia kylään. Huusivat kilpaa ikkunassa MUMMII UKKII, tappelivat välillä ja itkuja tuli ja taas juostiin ja karjuttiin. Me miehen kanssa rauhoittelimme ja laitoimme ruokaa. Ensimmäinen näin vauhdikas isänpäivä, vuosi sitten vauva ei vielä riehunut!
  • Mummi ja ukki otettiin onnellisena vastaan, syötiin herkkurisotot, lohet ja punajuuripaistokset. Paitsi että. Siinä missä 1vee ahmi ruoan, 4v kieltäytyi ykskaks syömästä. Kaikkien energia meni siihen, että hän suostui maistamaan ja söikin sitten lähes kaiken, muiden lautasten ollessa jo tyhjiä. Ronkelivaihe, huoh.
  • Jälkkäriksi oli jytkyä Pätkis-kakkua. Minä leivon todella harvoin ja olin ihan ylpeä, että leivon nyt itse. No, leivinjauhepurkki oli tyhjä (mitä, miksi se oli kaapissa?) ja naapuri pelasti, lahjoittaen ison purkin kokonaan meille kun oli ostanut liikaa. Luin ohjeen huonosti ja laittaessani kakkua uuniin, äkkäsin että homma olisi pitänyt lopuksi vaahdottaa. No, tuli ehkä vähän tiukempi kakku, kiitos ohjeesta Ranteita myöjen taikinasa.
  • Koska ukki ei hirveän usein pääse meille, halusin tytöistä muistoksi kuvia hänen kanssaan. Katsokaa viimeistä kuvaa, siinä ei näy isäni ilme joka myös on näkemisen arvoinen, kun kuopuksemme aka elohiiri lentää. Hän ei vaan ole ikinä paikoillaan. Tulipahan tilannekuva!

calvinklein+isänpäivä+pyjama isänpäivä+neilikka isänpäivä+risotto isänpäivä+pentik pätkiskakku+isänpäivä isänpäivä+pyllähdys

Mutta pikkuvioista viis, meillä oli päivä täynnä aitoa elämää ja oli ihanaa, että läsnä olivat niin oma isäni kuin tyttöjeni isä. Paljon halauksia ja onnellista elämänmenoa. Ei blogiystävällisiä kuvia, mutta nämä aidot kuvathan ovat välillä juuri niitä parhaita, vai mitä?

Päikkäriaikaan lähdin juoksulenkille ja kiitin mielessäni niin tästä päivästä kuin muistakin. Ihanaa, että oma isäni on läsnä elämässämme. Ihanaa, että tyttärilläni on niin omistautuva, tyttäriensä eteen kaikkensa tekevä isi, johon he voivat turvata ja nojata ihan kaikessa.

Onnea ja kiitos elämäni miehet!

Miten siellä vietettiin isänpäivää? Jaksamista uuteen viikkoon, aika pimeässä täytyy nyt tarpoa!

Kullanhohtoiset synttärit kruunasi täydellinen kakku

Mitä tarvitaan hyviin pippaloihin? Se, että jokainen pölypallero on pyyhitty ja jokainen servetti taiteltu kohdilleen? Vai ehkä kuitenkin iloinen mieli, simppeliä tarjottavaa sekä juhlien kruunu, kakku? Puhumattakaan niistä tärkeimmistä, eli ystävistä, jotka tekevät sen juhlan!

Ajan ollessa rajallista minun synttäribiletarjoilut rakentuivat simppelillä linjalla ja olivat mielestäni toimivat. Tiesin heti muutaman jutun minkä haluan: samoja ihania piirakoita kuin viime vuonna synttäreillä, ilmapalloja ja kakun. Kyllä, kakku on itselleni aivan ehdoton. Tästä on keskusteltu monesti kavereiden kanssa, täytyykö kakku olla. Esimerkiksi lasten synttäreillä se tekee monesti vähän huonosti kauppansa, siinä missä esimerkiksi jätski uppoaa paremmin. Minun mielestäni kakku on syntymäpäivien kunniavieras, se juttu siinä pöydässä, jonka ympärille kaikki rakentuu. ”Syytän” tästä äitiäni, sillä edelleen muistan jokaisen vuoden ihanan kakun, jonka hän jaksoi minulle väsätä. Muun muassa 7-vuotiaana oli barbiekakku, 8-vuotiaana halinallekakku ja aina ne olivat hyviäkin. Olen tottunut siihen, että synttäripöydän kruunu on se kakku! Viime viikonlopun kakku teki vielä erittäin hyvin kauppansa ja sai ihasteluja osakseen. Kyllä tuntui juhlalliselta nostaa sellainen luomus pöytään! Erityisesti pidin siitä, ettei päällys ollut sokerimassaa, jonka sisältä saa raaputella syötäviä osia. Kakun sisällä puolestaan oli mustikka-kardemummamoussea sekä mustikkahilloa ja valkosuklaamoussea kerroksittain.

pilvilinnanleipomo+kakku birthday+balloons cake+pilvilinnanleipomo

Minä halusin rakentaa juhlat parin värin ympärille ja pinkki oli näistä ensimmäinen valinta. Seuraava värivalinta, kulta, sai alkujaan ideansa Somianan Suvilta, joka sanoi että pinkki-kultainen teema voisi sopia minulle. Goddes-juhlasarja, jota hän ehdotti, kuulosti aika prinsessasetiltä myös! Somianasta saa ihania juhlasettejä väriteeman ympärille, päättää sitten järkätä pinkit tai vaikka mustavalkoiset juhlat! Näiden värien ja kakkuhaaveiden perusteella laitoin puolestaan Pilvilinnan leipomon Annalle pari ideakuvaa ja huokaisin ihastuksesta, kun näin lopputuloksen – hän oli saanut haaveideni kakun toteutettua! Koristelut olivat superihanat, sillä kakussa oli aitoja ruusuja, lakuja ja marenkeja päällä.

pilvilinna+somiana kakku+ruusu pilvilinna+kakku

Juhlan tuntua saa pöytään pienillä jutuilla rutkasti lisää. Somianan koristeet toivat kivaa ilmettä pöytään ja mies puhalsi läjän ilmapalloja luomaan juhlatunnelmaa. Astioina meillä oli Harlow&Grey Goddess-malliston lautasia ja servettejä, sillä 20 hengelle ei löydy kahta astiastoa kotoa, joten halusin turvautua kertakäyttöastioihin. Nämä pahviset lautaset ovat todella kauniit ja muoto erityisesti mieleeni, kiva kun ei kaikki aina ole pyöreää. Ihastuin näihin toukokuussa nähdessäni niitä Rauta-Otran blogitilaisuudessa, kulta tuo niihin ihanaa ylellisyyttä!

Olin siis miettinyt, etteivät lautaset riitä, mutta en sitten tullut ajatelleeksi, ettei meiltä kyllä löydy haarukoita ja veitsiäkään tarpeeksi. Tämä iski tajuntaan lauantaina reilu tunti ennen kun vieraita oli kutsuttu. Haimme Pella’s Cafesta piirakat juhlapöytään, otimme samalla reissulla asukuvat ja ryntäilimme vielä sinne Nekalan Rauta-Otraan hakemaan puisia haarukoita ja veitsiä. Olin niihinkin keväällä ihastunut, ne ovat mielestäni huomattavasti juhlallisemmat vaihtoehdot kuin muoviset ja huomattavasti ympäristöystävällisemmät. Kurvasimme kotiin tekemään kattausta siis aika vähän aikaa ennen vieraita, mutta kaikki saatiin kasaan!

harlow+grey+somiana pilvilinna+somiana roses

Piirakoiden ja kakun lisäksi pöydästä löytyi donitseja, karkkeja, juustotarjotin sekä pastasalaattia. Hyvin simppeleitä ja nopeasti tehtäviä juttuja siis, sillä donitsitkin hyppäsivät pöytään kaupan pakastealtaasta. Mielestäni tässä elämäntilanteessa ei tarvitse itse vääntää kaikkea aamukolmeen, sillä koko yö olisi mennyt, jos leipomaan olisin ryhtynyt. Perjantai-iltana sain siivoukset tehtyä ja kaupassa käytyä, enkä olisi millään jaksanut alkaa leipomaan. Hyvä tuli näin, onneksi oli muiden tekemiä huimia leipomuksia!

juustotarjotin donitsi+synttärit

Entä sitten ohjelma? Täytyykö aikuisten juhliin kutsua Juhlaprinsessa tai taikuri? Yksi kaveri kyseli tätä (vitsillä toki) ja mietin, että joku ulkopuolinen esiintyjähän olisi ihan huikea! Oikeasti olen aina salaa haaveillut, että mies hommaa Apulannan Tonin laulamaan jonkun serenadin synttärinäni (köh, tämähän olisi helppo järjestää, mutta haaveita pitää olla!). Me menimme niinkin pienillä ohjelmilla kuin tutustumisleikillä, sillä porukassa oli jonkin verran toisilleen vieraita tyyppejä, yhdellä lautapelillä joukkueina sekä pelasimme psykiatria. Hauska seurapeli, ehdottomasti, kuka on pelannut? Pääasiassahan aika kuluu kuulumisten vaihtamisiin tai elämästä puhumiseen ja kyllä hymyilytti kun mietin, kuinka monessa lauseessa ihmiset mainitsivat sanan lapset. Minä ehkä yhtenä pahimmista, piti ihan keskittyä puhumaan muustakin. Tätä se on, tämä ikä. Ja hyvä niin, olin hirveän onnellinen aina mainitessani omat neitokaiseni.

Näistä palikoista rakentui juhlat ja minulla ainakin oli todella mukavaa, toivottavasti vieraatkin viihtyivät. Kun tässä iässä saa paljon osallistua vaatekutsuille, lastenkutsuille, lastentapahtumiin ja lastenkerhoihin, niin voi että kuinka pää tuulettui aikuisten illassa. Oli aivan ihanaa tavata ystäviä, joita tulee nähtyä liian harvoin ja lapsuuden parasta ystävää, jota en ollut tavannut kolmeen vuoteen. Tulin todella onnelliseksi jokaisesta iloisesta kasvosta, joka saapui meille ja jokaisesta halauksesta. Ja niistä skumpista ja kukista ja muista lahjoista, jotenkin kaikki minulle tuotua oli pinkkiä, hmmm?

Kiitos ystävät syksyn piristysruiskeesta, minua niin jännitti tuleeko kukaan ja olin  onnellinen kun tulitte ja teitte juhlistani juhlan! Tämän ikäisenä oli aivan ihanaa muistella sitäkin, mistä kukakin tuntee minut, on meillä jo historiaa.

Näissä juhlatunnelmissa uuteen viikkoon, kertokaa minulle parhaita synttärimuistoja tai juhlamuistoja kommenttiboksiin!

Suurkiitos myös juhlissa avittaneille tahoille, teitte myös ison osan juhlastani!
kakku saatu Pilvilinnan leipomolta, Annan blogi täällä.
suolaiset piirakat saatu Pella’s Cafesta
lautaset, servetit, koristeet ja ilmapallot saatu Somianalta
puiset haarukat ja veitset saatu K-Rauta Rauta-Otralta