Yllätyyyys!

Noin kuukausi sitten mietiskelin, että kaipaisin jotain piristystä miehelle. Onnistuisikohan kahdenkeskinen ilta hänen syntymäpäivänään? Mikä oli kaikista kivointa? Mies on sitä sorttia, jota ei kuulemma tarvitse juhlia tai saa muistaa juhlapäivänään. Mietiskellessäni päähäni pulpahti, että kavereita näkee ihan liian harvoin nykyään. Josko järkkäisin yllätyssynttärit kotona? Pääsisikö kukaan, mistä saisin lapsille yöpaikan?

Aloitin siis kyselykierroksen. Kysyin muutamalta naapurilta yökyläpaikkaa tytöille, muttei onnistunut. Kyselin kavereilta miltä näyttää, pääsisivätkö tulemaan. Kun useampi vastasi kyllä, mietin että jes, nyt vaan keksin sen yöpaikan. Lopulta tyttöjen tarhakaverin äiti lupautui ottamaan lapset. Sitten vain kutsua kavereille ja odottelemaan iltaa!

Perjantai-iltana jääkaappi alkoi täyttyä sellaisilla eväillä ja kakkulaatikolla, että oli pakko alkaa paljastelemaan seuraavasta päivästä jotain. Siinä vaiheessa kerroin myös tytöille yökyläilystä. Jännitin mitä kuopus tuumaa, kun hän ei ole ollut yökylässä muualla kuin mummilassa. Turhaan jännitin, into oli kova! Ja tytöillä oli ollut hurjan kivaa, mitä nyt lievää väsymystä pukkasi.

Menin tarjoilujen osalta mahdollisimman helpolla linjalla, koska tiesin, että liikaa aikaa valmistella ei ole. Tulimme viemästä tyttöjä yökylään 10 minuuttia ennen ensimmäistä vierasta. Pilvilinnan leipomon Anna toteutti ihanasti pyyntöni triathlon-henkisestä kakusta. Lisäksi hän teki pari suolaista piirakkaa, minä tein puolestani pari salaattia pöytään ja paistoin läjän siipiä. Kakussa oli tummaa suklaata ja vadelmaa ja se oli muuten superhyvän makuinen ja kehuttu!

Voi että mitä jännitystä on yrittää pitää asioita salassa. Ja jännittää itsekseen, onnistuuko kaikki, eihän lapset nyt tule kipeäksi, entä jos yöpaikassa tullaan kipeäksi? Jäämmekö kotiin kakkuinemme. Kaikki jännitti ja jännitti mitä mies tuumaa. Toivoin, että tämä osoittaa paljonko välitän hänestä ja toivon, että saisi kivan illan.

10 vierasta saapui iltaa viettämään ja olin tosi iloinen, että kaikki saivat lapsenvahteja järjestymään ja pääsivät. Valitettavasti esimerkiksi kukaan sisaruksistamme ei päässyt paikalle, mutta hyvä poppoo meitä oli. Heräsin sunnuntaiaamuna siihen, että mies ja kaverinsa juttelivat keittiössä. Kello oli 9. Sanoin, että olettepa aikasin heränneet, mihin totesivat etteivät ole vielä nukkuneet. Olivat sitten parantaneet ihan urakalla maailmaa. Olin iloinen, sillä tuollaisia tilaisuuksia ei juuri enää tule. Uskon, että kaverit ja rauhassa juttelu ovat juuri sitä, mitä mieskin on kaivannut. Ihania ihmisiä sitä onkin elämässä! Ilta meni vikkelään ja ihanan tosissaan ihmiset ottivat biisintunnistuskisan, johon olin valinnut 10 hittiä vuodelta 1982.

Rakastan järjestää juhlia ja nyt on onnistuneesti juhlittu kolme perheenjäsentämme. Ensi viikolla jatketaan juhlintaa 85-vuotiskemuilla tällä kertaa. Ihanaa! Ja taas muuten kuvasaldo on tässä, voi miksi en kuvannut ihmisiä ja ottanut jotain yhteiskuvaa porukasta? Äh! Se aina jää.

Tykkäätkö itse järkätä kemuja, oletko järjestänyt yllätysjuhlia?

Ihanan helppoa leivontaa ja Annin uutuuskirja

Toissasyksynä tapasin ensi kertaa Annin. Ihanan viehättävän ja taitavan naisen, jonka seurassa sainkin viettää koko päivän kerta heitolla. Matkustimme tuolloin nimittäin Elvarin tehtaalle tekemään karkkikoruja päiväksi. Auton takapenkillä pylly vasten pyllyä matkatessa ehdin tentata Annilta tapani mukaan puoli elämää. Muistan huokailleeni, kun tyyppi käy Lontoossa maistelemassa kakkuja! Siis kuulosti ihan sadulta! Perillä huomasin heti, kuinka taitava hän on käsistään. Minä ähersin taas peukalo keskellä kämmentä koruja ja hän oli taitava kuin mikä. Selkeästi oli tehnyt ennenkin käsillään!

Olen ajoittain törmännyt Anniin tuon kerran jälkeenkin ja aina hän on yhtä iloinen, hymyileväinen ja jotenkin… pastellinen. Siis tiedättekö, sellainen ihanan pirskahteleva ja pinkki tyyppi, jonka seurassa tulee aina iloiseksi. Kun sainkin pari viikkoa sitten käsiini hänen esikoiskirjansa, huokaisin ihastuksesta. Tuo kirja on täynnä pastellisävyjä ja kauniita kuvia ja rakastuin sen visuaaliseen puoleen heti. Alussa on monia hyviä käytännönvinkkejä ja sitten kirja on jaettu osioihin vuodenaikojen mukaan. Mitä leipoa pääsiäisenä, mitä mökillä ja mitä joulun alla. Reseptejä on iso määrä niin suolaisista makeaan. Kirja on ehkä kaunein näkemäni leivontakirja ja jotenkin niin Annin näköinen. Harmitti, etten päässyt viime viikolla kirjajulkkareihin, joissa kakkubuffakin oli tarjolla, mutta olin leivontahommissa tyttöjen synttäreitä varten.

Mitä leivontaan tulee, haluaisin tehdä sitä paljon enemmänkin ja ennen teinkin, erityisesti suolaisia juttuja. Jotenkin se on vähän kyykännyt lasten myötä. Kädet ovat koko ajan täynnä, eikä viitsi aloittaa, jos kädet ovat suklaassa ja viereisessä huoneessa tuleekin tappelu. Nyt lapset ovat jo sen verran isoja, että päätin kokeilla leivontaa kolmisin. Valitsin ohjeen, joka vaikutti siltä, ettei vaiheita ole liian monta ja jossa lapset osaisivat auttaa. Päädyin siis Minttusuklaamoussekakkuun, joka on kirjaan vielä jalostunut hieman erilaiseksi ohjeeksi, mutta tuossa blogilinkissä se, mistä ohje on lähtenyt. Ehkä parasta, ettei kakkuun tarvinnut liivatetta! Aloin kaupassa jopa epäillä olenko unohtanut kirjoittaa sen listaan, mutta ei, kakku hyytyi mahtavasti ilman sitä.

Vaikken yleensä ole se pullantuoksuinen äiti, niin suklaahetkemme aiheutti tytöissä kovasti iloa. He saivat tehdä kaksin pohjaa ja paloitella suklaata, sekoittaa apunani ja hei, totta kai tehdä sen parhaan vaiheen, nuolla käytetyt vatkaimet ja astiat! Myönnetään, että jouduin leivontasessiomme päätteeksi viemään likat suihkuun, mutta se ei haitannut yhtään. Leivonta on kyllä erittäin kiva tapa tehdä jotain yhdessä ja ihanaa nähdä, miten he innostuvat kun saavat auttaa keittiössä.

Kakku hyytyi meillä yön yli kaapissa ennen kuin pääsi tarjolle ja kesti usean tunnin seisottamisen juhlissakin hyvin, eikä lässähtänyt. Ja hei, sain yhdeltä kaverilta jälkikäteen viestin, että kiitos tarjoiluista ja erityisesti superhyvästä minttusuklaakakusta, eli oli se tykättykin!

Jos siis kaipaat ideoita ja erityisesti inspiraatiota leivontaan, suosittelen lämmöllä tätä kirjaa. Ja tätä kakkua, jos kaipaat tarjoiluihisi helppoa ja hyvää suklaakakkua. Minä tein muuten tuplana ohjeen, kun vieraita oli niin läjä, mutta lopulta tarjoilujakin niin montaa, että kakkua jäi myös miehen työpaikan kahvihuoneeseen maanantaille.

Oletko itse leiponut paljon lasten kanssa? Minä olen lähinnä pyöritellyt sämpylöitä ja nyt tämä, mitä suosittelet lasten kanssa puuhattavaksi?

Niin ja onnea Anni ja kiitos upeasta kirjasta!

*kirja saatu blogin kautta

Äiti ja kälyt juhlivat potkupuvuissa!

Näin siis teimme. Minä ja kaksi upeaa kälyäni (tai toinen on virallisesti sitä vasta kesällä, mutta käytän jo nimitystä) juhlimme potkupuvuissa viikonloppuna. Omani oli jopa lastenmallistosta hankittu. Ai että ovat kuulkaa täydelliset asut lastenjuhliin!

Potkupuku, josta yleisimmin nimitystä jumpsuit käytetään, oli veljeni lanseeraama nimitys. Kun olin vaihtanut verkkarit juhla-asuuni samoin kuin veljeni avovaimo, kuulin selkäni takaa kommentin ”kato Katjallakin on tollainen potkupuku”. Käännyin ihmettelemään asiaa ja näin kälyni kauniin mustan jumpsuitin. Myöhemmin paikalle saapui toinen käly vihreän sävyisessä jumpsuitissaan, joka on sekin ihan huikean kaunis. Voi miksi miksi me emme ottaneet kuvaa näistä kaikista yhdessä? Höh!

Kerroin veljelleni, miksi potkupuku on paras vaate lastenkutsuille. Tiesin, että kodissamme tulee kuuma ihmismäärän myötä, joten oli helpoin olla ilmassa ja kevyessä vaatteessa. Konttasin myös kerran jos toisenkin lattialla nappaamassa pois jaloista isoimmat pudonneet muffinssit ja kakunpalat ja tämä olisi inhottavaa lyhyessä hameessa. Kyykin lasten luona, nostelin heitä, menin portaissa, pyllistelin ties missä. Älyttömän kätevää ilmavassa haalarissa!


haalari POMP DE LUX/ rannekoru BY PIA’S/ korvikset MAANANTAIMALLI

Tämä Pompin Huntsville haalari oli niin mukava, että mietin josko tilaisin lapsillekin kesää varten. Neuletakin kanssa siitä saa viileisiin iltoihin kesäisen, mutta samalla lämmittävän kokonaisuuden. Sokkona tilasin lastenmalliston isoimman koon, 170 cm itselleni ja ajattelin, ettei niin haittaa kesällä jos lahkeet eivät ole superpitkät. Tämä versio olikin aika napakka lantion kohdalta ilman joustoa, joten hetken mietin saanko sen vedettyä päälleni mutta hyvin meni. Jos kaipaat nättiä haalaria kesään, tämä menee ehdottoman hyvin XS-S kokoiselle äidillekin!

Ja vaikka sisällä oli lämmin, aurinkoinen ja pinkki tunnelma juhlissa, pihalla meno oli sitäkin karmeampaa. Satoi vettä ja tuuli niin että tukka lähti päästä. Tampere oli itse asiassa viikonloppuna sisämaan tuulisin paikkakunta sanottiin uutisissa. Tämän vuoksi en edes yrittänyt ulos räntäsateeseen ja tuuleen ottamaan kuvia, vaan ne napattiin nopeasti alakerrassa ensimmäisten vieraiden tullessa jo sisään. Huh, kaikkea sitä pitäisikin yrittää ehtiä hetkessä! Muistan, että tyttöjen synttäreillä on ollut aina ihanaa kuvata kevätauringon tulviessa ikkunoista, mutta tällä kertaa oli toisin ja päivä harmaa, että kattovalot jouduttiin pitämään päällä.

Tykkäätkö itse jumpsuiteista vai ärsyttääkö esimerkiksi vessakäynnit niissä? Oletko tilannut lastenmallistosta itsellesi?