Ihanan helppoa leivontaa ja Annin uutuuskirja

Toissasyksynä tapasin ensi kertaa Annin. Ihanan viehättävän ja taitavan naisen, jonka seurassa sainkin viettää koko päivän kerta heitolla. Matkustimme tuolloin nimittäin Elvarin tehtaalle tekemään karkkikoruja päiväksi. Auton takapenkillä pylly vasten pyllyä matkatessa ehdin tentata Annilta tapani mukaan puoli elämää. Muistan huokailleeni, kun tyyppi käy Lontoossa maistelemassa kakkuja! Siis kuulosti ihan sadulta! Perillä huomasin heti, kuinka taitava hän on käsistään. Minä ähersin taas peukalo keskellä kämmentä koruja ja hän oli taitava kuin mikä. Selkeästi oli tehnyt ennenkin käsillään!

Olen ajoittain törmännyt Anniin tuon kerran jälkeenkin ja aina hän on yhtä iloinen, hymyileväinen ja jotenkin… pastellinen. Siis tiedättekö, sellainen ihanan pirskahteleva ja pinkki tyyppi, jonka seurassa tulee aina iloiseksi. Kun sainkin pari viikkoa sitten käsiini hänen esikoiskirjansa, huokaisin ihastuksesta. Tuo kirja on täynnä pastellisävyjä ja kauniita kuvia ja rakastuin sen visuaaliseen puoleen heti. Alussa on monia hyviä käytännönvinkkejä ja sitten kirja on jaettu osioihin vuodenaikojen mukaan. Mitä leipoa pääsiäisenä, mitä mökillä ja mitä joulun alla. Reseptejä on iso määrä niin suolaisista makeaan. Kirja on ehkä kaunein näkemäni leivontakirja ja jotenkin niin Annin näköinen. Harmitti, etten päässyt viime viikolla kirjajulkkareihin, joissa kakkubuffakin oli tarjolla, mutta olin leivontahommissa tyttöjen synttäreitä varten.

Mitä leivontaan tulee, haluaisin tehdä sitä paljon enemmänkin ja ennen teinkin, erityisesti suolaisia juttuja. Jotenkin se on vähän kyykännyt lasten myötä. Kädet ovat koko ajan täynnä, eikä viitsi aloittaa, jos kädet ovat suklaassa ja viereisessä huoneessa tuleekin tappelu. Nyt lapset ovat jo sen verran isoja, että päätin kokeilla leivontaa kolmisin. Valitsin ohjeen, joka vaikutti siltä, ettei vaiheita ole liian monta ja jossa lapset osaisivat auttaa. Päädyin siis Minttusuklaamoussekakkuun, joka on kirjaan vielä jalostunut hieman erilaiseksi ohjeeksi, mutta tuossa blogilinkissä se, mistä ohje on lähtenyt. Ehkä parasta, ettei kakkuun tarvinnut liivatetta! Aloin kaupassa jopa epäillä olenko unohtanut kirjoittaa sen listaan, mutta ei, kakku hyytyi mahtavasti ilman sitä.

Vaikken yleensä ole se pullantuoksuinen äiti, niin suklaahetkemme aiheutti tytöissä kovasti iloa. He saivat tehdä kaksin pohjaa ja paloitella suklaata, sekoittaa apunani ja hei, totta kai tehdä sen parhaan vaiheen, nuolla käytetyt vatkaimet ja astiat! Myönnetään, että jouduin leivontasessiomme päätteeksi viemään likat suihkuun, mutta se ei haitannut yhtään. Leivonta on kyllä erittäin kiva tapa tehdä jotain yhdessä ja ihanaa nähdä, miten he innostuvat kun saavat auttaa keittiössä.

Kakku hyytyi meillä yön yli kaapissa ennen kuin pääsi tarjolle ja kesti usean tunnin seisottamisen juhlissakin hyvin, eikä lässähtänyt. Ja hei, sain yhdeltä kaverilta jälkikäteen viestin, että kiitos tarjoiluista ja erityisesti superhyvästä minttusuklaakakusta, eli oli se tykättykin!

Jos siis kaipaat ideoita ja erityisesti inspiraatiota leivontaan, suosittelen lämmöllä tätä kirjaa. Ja tätä kakkua, jos kaipaat tarjoiluihisi helppoa ja hyvää suklaakakkua. Minä tein muuten tuplana ohjeen, kun vieraita oli niin läjä, mutta lopulta tarjoilujakin niin montaa, että kakkua jäi myös miehen työpaikan kahvihuoneeseen maanantaille.

Oletko itse leiponut paljon lasten kanssa? Minä olen lähinnä pyöritellyt sämpylöitä ja nyt tämä, mitä suosittelet lasten kanssa puuhattavaksi?

Niin ja onnea Anni ja kiitos upeasta kirjasta!

*kirja saatu blogin kautta

Äiti ja kälyt juhlivat potkupuvuissa!

Näin siis teimme. Minä ja kaksi upeaa kälyäni (tai toinen on virallisesti sitä vasta kesällä, mutta käytän jo nimitystä) juhlimme potkupuvuissa viikonloppuna. Omani oli jopa lastenmallistosta hankittu. Ai että ovat kuulkaa täydelliset asut lastenjuhliin!

Potkupuku, josta yleisimmin nimitystä jumpsuit käytetään, oli veljeni lanseeraama nimitys. Kun olin vaihtanut verkkarit juhla-asuuni samoin kuin veljeni avovaimo, kuulin selkäni takaa kommentin ”kato Katjallakin on tollainen potkupuku”. Käännyin ihmettelemään asiaa ja näin kälyni kauniin mustan jumpsuitin. Myöhemmin paikalle saapui toinen käly vihreän sävyisessä jumpsuitissaan, joka on sekin ihan huikean kaunis. Voi miksi miksi me emme ottaneet kuvaa näistä kaikista yhdessä? Höh!

Kerroin veljelleni, miksi potkupuku on paras vaate lastenkutsuille. Tiesin, että kodissamme tulee kuuma ihmismäärän myötä, joten oli helpoin olla ilmassa ja kevyessä vaatteessa. Konttasin myös kerran jos toisenkin lattialla nappaamassa pois jaloista isoimmat pudonneet muffinssit ja kakunpalat ja tämä olisi inhottavaa lyhyessä hameessa. Kyykin lasten luona, nostelin heitä, menin portaissa, pyllistelin ties missä. Älyttömän kätevää ilmavassa haalarissa!


haalari POMP DE LUX/ rannekoru BY PIA’S/ korvikset MAANANTAIMALLI

Tämä Pompin Huntsville haalari oli niin mukava, että mietin josko tilaisin lapsillekin kesää varten. Neuletakin kanssa siitä saa viileisiin iltoihin kesäisen, mutta samalla lämmittävän kokonaisuuden. Sokkona tilasin lastenmalliston isoimman koon, 170 cm itselleni ja ajattelin, ettei niin haittaa kesällä jos lahkeet eivät ole superpitkät. Tämä versio olikin aika napakka lantion kohdalta ilman joustoa, joten hetken mietin saanko sen vedettyä päälleni mutta hyvin meni. Jos kaipaat nättiä haalaria kesään, tämä menee ehdottoman hyvin XS-S kokoiselle äidillekin!

Ja vaikka sisällä oli lämmin, aurinkoinen ja pinkki tunnelma juhlissa, pihalla meno oli sitäkin karmeampaa. Satoi vettä ja tuuli niin että tukka lähti päästä. Tampere oli itse asiassa viikonloppuna sisämaan tuulisin paikkakunta sanottiin uutisissa. Tämän vuoksi en edes yrittänyt ulos räntäsateeseen ja tuuleen ottamaan kuvia, vaan ne napattiin nopeasti alakerrassa ensimmäisten vieraiden tullessa jo sisään. Huh, kaikkea sitä pitäisikin yrittää ehtiä hetkessä! Muistan, että tyttöjen synttäreillä on ollut aina ihanaa kuvata kevätauringon tulviessa ikkunoista, mutta tällä kertaa oli toisin ja päivä harmaa, että kattovalot jouduttiin pitämään päällä.

Tykkäätkö itse jumpsuiteista vai ärsyttääkö esimerkiksi vessakäynnit niissä? Oletko tilannut lastenmallistosta itsellesi?

Kenties viimeiset, mutta sitäkin ihanammat tuplabileet

Olo oli lauantaina ihan superonnellinen ja sellaisena se jatkui vielä sunnuntainkin puolelle. Rutistin tyttöjäni montaa kertaa ja kovaa, olin erittäin ylpeä ja onnellinen äiti. Kauan odotetut tuplasynttärit pidettiin lauantaina ja voi kuinka olin jännittänyt taas onnistumista! Nykyään pelkään lähinnä sitä, että joku tulee superkipeäksi ja jäämme keskenämme kakkujen keskelle, mutta onneksi niin ei käynyt. Kuopukselle nousi loppukemuista pieni lämpö, joka rauhoittui yön aikana, eli jotain lenssua nytkin oli ilmassa.

Nykyään ruuhkavuosien pyörityksessä ystäviä ja sukulaisia näkee ihan liian vähän. Siksi odotan synttäreitä kovastikin, koska nautin itsekin siitä pöhinästä ja ihmisistä. Valitettavan vähänhän sitä ehtii jutella ja hössötys on kova, nyt meillä oli 45 juhlijaa talossa. Sen huomasi selkeästi, kun isommat lapset olivat pääasiassa ilman vanhempia juhlimassa, ettei meinannut millään ehtiä kaatamaan jokaiselle mehua ja leikkaamaan kakkua. Aiemmin myös lapsia on viihdyttäny Juhlaprinsessa ja hän on tehnyt puolelle kasvomaalauksia, kun puolet ovat ottaneet kakkua. Näin pöydässä on riittänyt tila. Nyt kun 20 lasta tuli yhtä aikaa kakulle, päätyi osa jopa istumaan lattialla kun hommaa ei saatu hössötyksessä niin porrastettua. Lapsia ei tuntunut haittaavan, itse mietin miksen saanut hommaa paremmin organisoitua.

Mutta parhainta ihanien läheisten lisäksi oli lasten riemu. He olivat niin onnellisia ystävistä ja lahjoista. Koska joulun suhteen mentiin ihan parilla lahjalla, niin tytöt saivat nyt enemmän paketteja kuin silloin. Perheeltä he saivat uudet pyörät, joiden suhteen mies oli tehnyt tarkan tutkimisen, mikä olisi kevyin ja paras pyörä lapselle. Hinta-laatusuhteeltaan paras vaihtoehto löytyi ja nyt on ekaa kertaa käsijarrupyörä, jolla esikoinen meni jo kovaa eilen. Lisäksi he saivat läjän puuhakirjoja, pikkulegoja, lahjakortit Leon leikkimaahan ja muun muassa letityslahjakortit, joita odottavat innoissaan!

Ohjelmanumerona oli muun muassa pinjata, joka oli jännä ja olisi saanut kestää pidempäänkin, mutta kyllä siitä hetken riemu saatiin. Yksi ystävistä teki kasvomaalauksia ja toinen alkoi ex tempore leikittää lapsia rikkinäisen puhelimen ja laululeikkien muodossa. Huippua kun on näin luontevia ihmisiä olemaan ison lapsipoppoon kanssa!

Entä sitten tarjoilut? Vanhempani toivat pöytään suolaisia muffinsseja, lisäksi lämmiteltiin muun muassa Lidlin pikkupizzoja, tein pari täytettä ruissipseille ja tyttöjen kanssa yhdessä teimme minttusuklaajuustokakun. Pöydän kruunasivat Pilvilinnan leipomon Annan tekemät lohivoileipäkakku sekä täytekakku, jonka sisällä oli mango-ananasmoussea sekä mansikka-limemoussea. Tytöt olivat toivoneet överikakkua ja ihana karkkiunelma paljastuikin laatikosta! Mahtavaa. Kaikki oli niin ihanan pinkkiä lohikakkua myöten, jonka jämiä muuten 3-vuotias popsi eilen kolme lautasellista. Överikakku oli ihanan raikas överipäällysteistä huolimatta ja molemmat kakut niin kauniita, että todellakin kruunasivat kaikki tarjoilut. Lisäksi Anna teki minikuppikakkuja ja marenkeja, joiden rakennetta kovasti kehuttiin. Kakut saatiin pöytään vartti ennen ensimmäisiä vieraita, joten kuvasin ne pienessä kiireessä ja meillä oli äitini kanssa erimielisyyksiä siitä, kummalle puolelle upea kukkaviirikoriste voileipäkakussa kuuluu! Oletteko muuten koskaan nähneet pinkkiä voileipäkakkua, eikö ollut ihana?

Hulinaa piisasi, herkkuja piisasi ja ihania ihmisiä oli koti täynnä. Kuopus olisi halunnut Pipsa possu-kemut ja esikoinen Winx-synttärit, mutta taivuttelin heidät vielä kerran yhteiseen poniteemaan. Kun ensi vuonna isompi on eskarilainen ja toinen yksin päiväkodissa, on tilanne ja kaveripiiri varmasti niin eri, että nämä olivat todennäköisesti vikat tuplakemut. Yritinkin imeä niistä kaiken hulinan ja olin hirveän iloinen, että ihmiset pääsivät paikalle ja jaksoivat juhlia kanssamme. Kun illalla aloimme siivoilla kemujen jälkiä, totesin ettei yksikään juoma ollut kaatunut, astia särkynyt tai mitään muutakaan supersotkua ollut syntynyt, vaikka paikalla oli yli 20 lasta. Oho!

Kuvasaldo jäi pienemmäksi kuin aiemmin, mutta onnistuimme ottamaan perhekuvasta uusinnan, johon saimme neljä sukupolvea isomummoa myöten. Viime vuonna ehdin ottaa yhteiskuvan myös kaikista lapsista, sen puuttumisen tajusin vasta, kun vieraat olivat lähteneet. Sanoin, että otetaan meistä heti alkuun kuva myös nelistään perheenä, se muistui mieleen kun talo oli tyhjentynyt. No, kuvia kuitenkin on, iloista tunnelmaa oli, kaksi hyvin iloista synttärisankaria ja ihan vaaleanpunaiset onnellisuuslasit päässä juhlinut äiti. Juhlat, lapset ja tohina on ehkä parasta mitä tiedän!

Ihanaa alkanutta viikkoa siis kaikille ja hieman pinkkejä tunnelmia sinullekin!