Asics World Ekiden 2020 – ensimmäinen maratonini virtuaalisesti!

Siis aloitetaan nyt siitä, että maraton on 42,195 km pitkä. Ei 42,2, vaan 42,195 km pitkä. En ole ikinä oikeasti ajatellut asiaa aktiivisesti, ajattelen puolikastakin aina 21 kilometrin juoksuna, vaikka totuushan on, että matkaa taitetaan 21,0975 km. Siis oikeasti, ihme mittoja, toki puolimaraton on sitten puolet kokonaisesta. Nämä pienet oleelliset metrit aiheuttivat sen, että suorittaessani omaa maratonosuuttani se päätyi kamalaan kiroiluun ja kiukutteluun, että mokasin! Mistä siis oli kyse ja millaisen maratonin juoksin virtuaalisesti?

Asics World Ekiden 2020 -virtuaalinen maratonviesti

Korona-aikoina on täytynyt kehittää suurten juoksutapahtumien rinnalle jotain uutta, eli virtuaalisesti juostavia tapahtumia on näkynyt useampiakin. En ole saanut motivaatiota niihin lähteä yksinäni, mutta kun bongasin Instasta, että Elina etsii joukkuetta Asics World Ekiden-maratonille, oli heti valmis! Huutelin IG:ssa että haluan mukaan ja lopulta meitä mukaan haluavia oli niin monta, että Elina arpoi osallistujat. Näin saatiin kasaan kuuden hengen tiimi ja maratonmatkat olivat 2 x10km, 3x5km sekä 1 x 7,2km. Minä valkkasin ankkuriosuuden eli tuon 7,2km ja aikaa juosta se oli 11-22.11.20. Puhelimeen sai ladattua ilmaiseksi Runkeeper-sovelluksen, johon ilmoittautuessa latautuivat tietomme ja matkat. Jokainen sai suorittaa matkansa tuolla aikavälillä milloin halusi ja Elina sanoi, että menkää rauhassa vaan, mitään ennätyksiä ei tarvitse hakea.

Maratonin ankkuriosuus oli jännitysnäytelmä – testaa välineet ennakkoon!

Kun juoksee koko ajan, sitä ajattelee että hei, 11 päivää aikaa juosta suht lyhyt lenkki, helppoa! Mutta ei se kuulkaa ollutkaan niin yksinkertaista! Ensinnäkin otimme influenssarokotteet juuri alkupäivänä, eli 11. päivä ja minulla oli useamman päivän todella kova päänsärky ja kurja olo, eikä juoksu maistunut. Sitten kun pääsin taas vauhtiin, vähän unohdin koko viestiosuuteni. Viime tiistaina juoksin 15 kilometriä ja 13 kohdalla tuli mieleen, että tästähän olisi saanut sen osuutensa hoidettua. Keskiviikkona tuli paniikki – ihan kuin kurkku tuntuisi karhealta, vilustuinko eilen? Nyt käyn äkkiä hoitamassa pois alta sen osuuteni, kaikki muut ovat jo juosseet matkansa!

Ei muuta kuin sovellus päälle ja menoksi. Paitsi että ei. Ei se toiminut, kisaosuuteni ei näkynyt siellä. Miksi? Aikani pyöritin ja pyöritin tiliä ja lopulta älysin virheen – olin luonut Runkeeper-tilin FB:n kautta, jossa käytössä on eri sähköposti kuin ilmoittautuessa olin käyttänyt. En saanut itseäni ulos ohjelmasta ja sisään oikealla sähköpostilla ja olin jo ihan onneton. Kunnes tuli mies illalla kotiin, fiksasi homman ja olin sisällä ohjelmassa! JEEE! Testaa siis ennakkoon ohjelmat!

Maratonviestin 7,2 kilometriä pimeässä ja sateessa – virtuaalikisa innosti juoksuun

Oli pilkkopimeää ja sade vihmoi, kun lähdin pinkomaan osuuttani. Kumma homma, mutta kun laitoin ohjelman päälle ja se piti lähtölaskennan, jonka jälkeen piti mennä, tuli todella kisafilis. Iik, nyt mennään, siistiäääää! Pingoin kuin lappu rinnassa konsanaan ja koska en ollut suunnitellut reittiä etukäteen (tämäkin!), käännyin yks kaks ympäri ja pingoin takaisin sinne mistä olin tullutkin välttääkseni liikennevalot ja pysähtymisen ja näin joukkueen ajan huonontamisen. Olin siis aivan tosissani hommassa!

En ollut tajunnut myöskään kääntää mailiasetusta pois. Ohjelma huuteli 3,7 miles done ja ajat perään. Laskin vimmatusti päässäni, mitä se mahtaa olla kilometreissä ja ajattelin, että kyllä ohjelma sanoo kun se 7,2km eli 4,7 mailia on täynnä. Oltiin sovittu, että juostaan vähän liikaa, ettei jää sadasta metristä kiinni. Ei se ohjelma muuten mitään sano, kun kello näytti että olen juossut 7,8 kilometriä lopetin ja stoppasin ohjelman. Tallensin osuuteni ja se sanoi, että Katja on juossut 7,195 kilometriä. MITÄÄÄÄ! Jäikö muutamasta askeleesta vajaaksi? Mittasiko puhelin noin eri tavalla kuin kelloni ranteessa? Jupisin mennessäni someen, että nyt mokasin, vain muutama askel ja matka olisi ollut täynnä. Tulin kotiin ja jatkoin jupinaa miehelle ja siinä samalla mutistessani tajusin, että maraton on tuon mittainen, juoksin kyllä pidempään, mutta ohjelma tallensi sen maratonmitan. Ei saa blondia hämätä laittamalla osuudeksi 7,2 kilometriä, sen pitää olla sitten 7,195 km! Kyllä kuulkaa nauratti oma sekoilu ihan huolella.

Virtuaalikisa oli uskomattoman hauskaa

Kaiken kohelluksen keskellä täytyy sanoa, että virtuaalikisa antoi ihan uutta pientä potkua yksin juoksemiseen, eli aivan ehdottomasti suosittelen osallistumaan, jos näitä tulee. Ensi kerralla valmistaudun paremmin ja testaan ohjelmat, enkä juokse alle pitkää lenkkiä niin kuin nyt. Joukkueemme LENKILLA TEAM sai tuloksen ja matkat menivät seuraavasti:

  1. osuus Saila 5 km 28:49 min
  2. osuus Pia 5 km 25:22 min
  3. osuus Marja 10 km 53:46 min
  4. osuus Roosa 5 km 31:46 min
  5. osuus Elina 10 km 1:02:29 h
  6. osuus Katja 7,195 km 39:31 min

Olimme sijalla 2600/8400 ja itse ajattelin, ettei sijoituksella kyllä väliä, vaan sillä, että sai pitää kivaa ja tehdä joukkueena jotain! Elina kirjoitti aiemmin esittelyt meidän joukkueesta, täältä näet tarkemmin, ketä olikaan tiimissämme! On juoksu kyllä hauskaa hommaa kelissä kuin kelissä! Kiitos naiset ja anteeksi kun ankkuri meinasi hieman sekoilla!

Milloin olisi tulossa joku virtuaalikisa? Kyllä tähän itsenäiseen puurtamiseen kaipaa ehdottomasti vähän vaihtelua ja pieniä piristyksiä!

Perheen yhdessä liikkumisen riemua!

Kaupallinen yhteistyö Bikesterin kanssa

Liikunnan ilo, suorastaan riemu ja sen kehoon tuomat endorfiinit ovat jotain ihanaa. Siihen jää koukkuun! Liikunnan ilon voi aistia kauas, kun päästää meidän lapset ulos. Kun menimme ottamaan näitä kuvia urheilukentälle, eihän lapsista näkynyt kuin viuhtovat jalat, halusivat ehdottomasti juosta kenttää ympäri helteestä huolimatta. Olen joskus miettinyt, pitäisikö heitä ohjata muiden kuin liikunnallisten harrastusten pariin, jotenkin olemme ajatuneet aina erilaisiin sporttiharrastuksiin. ”Vaatimuksena” meillä on ollut, ettei laji olisi liian totinen ja tähtäisi vaan kilpailemiseen vaan yleisesti kehittävä, jossa voi pitää hauskaa. Temppukerho pienemmällä ja parkour isommalla ovatkin olleet todella mieleisiä harrastuksia, nyt kesällä lapset ovat käyneet urheilukoulussa, mistä ovat kovasti tykänneet. Uinti on myös hyvin rakas harrastus, eikä ole onneksi vielä mennyt kilpailuksi!

Perheiden kannattaa liikkua yhdessä

Minusta ihan paras tapa viettää perheen kanssa aikaa on harrastaa jollain tapaa liikuntaa. Sen ei tarvitse olla mikään mitattava ”hieno” suoritus, vaan hyötyliikkua voi lasten kanssa loputtomiin. Me valitsemme hyvin usein auton sijaan kävelyn tai pyöräilyn ja pääsemme liikkumaan perheenä paikasta toiseen pyörillä. Lapsetkin aina kysyvät, mennäänkö pyörällä tai kävellen, eli heille on selvää, ettei auto ole aina ykkösvaihtoehto. Perheen kanssa voi myös samoilla metsissä loputtomiin, lapset rakastavat metsää. Siellä he juoksevat ja kiipeilevät huomaamatta naama hymyssä – koskaan en muista, että metsässä olisi tullut raivareita. Siellä on ihmisen hyvä olla!

Vaikuttaako vanhemman esimerkki?

Uskoisin että vaikuttaa. Itse harrastin lapsena kaikenlaisia lajeja sekaisin – ratsastin, kävin nuorisoaerobicissa ja aloitin koriksen peluun. Äitini kävi ahkerasti jumpissa ja niin minäkin päädyin nuorisoaerobiciin, hirveän ylpeänä menin jumppapuvussa ja äidin kutomissa säärystimissä! Kuka muu on jumppaillut säärystimet jalassa, se oli niin kova juttu aikanaan. No, ei säärystimistä enempää, mutta arvatkaa miksi päädyin pelaamaan koripalloa? Koska isäni pelaa sitä edelleen ja pelasi tuolloin. Sanoisin siis, että vanhempien esimerkki vaikuttaa. Muistan hyvin, kuinka isäni kävi juoksulenkeillä ja minä olin mukana pyörällä – tätä komboa olen nyt harrastanut sitten omien lasten kanssa aikuisena. Lapset liikkuvat hyvin luonnollisesti ainakin vielä näin nuorena, joten heitä ei tarvitse vielä usuttaa liikkumaan. Lähinnä päästää vapaaksi urheilukentälle, harmi kun en voi näyttää miten loputtomiin naama punaisena kirmasivat menemään! Yhdessä tekeminen on huippukivaa!

Mistä tilata urheiluvaatteita ja -välineitä?

Meillä on ehkä vähän liikaa tai ainakin äidillä urheiluvaatetta. Lenkkareita kuluu ja minulla taitaa olla niitä viisi paria tällä hetkellä kuistilla. Urheiluvaatteet on saanut hellekeleillä pestä joka urheilukerran jälkeen, joten nekin kuluvat ja ovat kovassa käytössä. Lisäksi kuistiltamme löytyy muun muassa monenlaisia uimalaseja, sillä uinti on isossa roolissa perheessämme – kaikki muut jatkavat taas syksyllä uimakoulua paitsi äitinsä. Pitäisiköhän minunkin alkaa opetella?

Meillä on myös kaikilla muilla paitsi minulla ns. nopeat lasit, niin he niitä kutsuvat. Kevyet urheilulasit, jotka päässä on helppo pyöräillä ja juosta. Olen pitänyt vähän turhana, mutta nyt hellekeleillä lainasin miehen laseja  ja kuulkaa – juoksu oli kevyempää kun ei tarvinnut irvistää tauotta auringossa! Pitäisiköhän minunkin tilata lasit, huomaatte juoksukuvasta että erotun joukosta!

Näissä kuvissa meillä on useampia juttuja, jotka ovat tilattu Bikesterista. Vaikka luulisi nimen perusteella sen olevan pelkkä pyöräkauppa, niin ei, sieltä löytyy ihan älyttömästi välineitä eri urheilulajeihin. Juoksu, uinti ja pyöräily, juuri ne mitä meillä tehdään eniten on todella hyvin katettu kaupassa. On uikkareita, kypäriä, lenkkareita, toppeja, trikoita ja onpa muuten urheilujuomiakin. Tein meille pienen tilauksen, johon jokainen perheenjäsen sai jotain. Esikoinen sai SIGMAN uuden pyörämittarin (veti muuten juuri aamulla mäkeen huutaen ”MEEN YLI KOLMEAKYMPPIÄÄÄÄ”) ja pikkusiskonsa sai vanhan mittarin. Meillä ollaan vähän mittaushulluja, joten pyörämittari laskee niin matkat kuin vauhdit.

Mies sai puolestaan uudet juoksu/urheilushortsit, jotka ovat suhteellisen napakkaa mitoitusta, vinkiksi jos meinaat tilata. Itselleni tilasin uuden juoksupaidan, joka ainakin kuuden kilometrin jälkeen osoitti paikkansa – on niin kevyttä materiaalia, että pystyin juoksemaan hihattomassa. En yleensä pysty, vaan hihattoman paidan saumat hinkkaavat käsiin hiertymät, joten t-paita on valintani, mutta tämä Asicsin toppi ei hiertänyt! En ole itse vaatteissa mitenkään merkkiuskollinen, paitsi Niken tossuja on kyllä kertynyt, olen kokenut ne parhaaksi kapeaan jalkaan. Mutta vaatteissa menee kaikki!

Pikkunaisemme sai puolestaan ne omat nopeat lasit Alpinalta, joissa on hyvä remmi, etteivät lasit häviä lapselta. Ja lisäksi tilasin urheilujuomaa, joka on samanlaisessa muodossa tablettina kuin esimerkiksi c-vitamiinijuomat. Ei tarvitse sotkea jauheiden kanssa, vaan saa heitettyä tabletin juomapulloon. Ja on muuten kulkenut juoksuvyö ja juomapullo mukana lenkeillä viime aikoina, helteessä ei vaan pysty juoksemaan ilman nestettä ja urheilujuoma on parempi vaihtoehto kuin pelkkä vesi.

Minulla ei ole huonoa sanottavaa tilauksesta – sivusto on helppo ja sieltä voi hyvin määrittää mitä lajia varten hakee vaatetta, naiselle, miehelle vai lapselle ja koonkin voi määrittää. Koska tavaraa verkkokaupassa on valtavasti, koin sivut vähän hitaiksi, mutta toimivat kuitenkin moitteetta. Tilaus tuli postiin alle viikossa ja palautus on myös ilmainen, jos ongelmia tulisi. Ja arvatkaa mitä! Huomasin, että Bikester myy jopa vaihtorannekkeita Suunnon kelloon – olisi ehkä aika päivittää oman kelloni ranneke, joten voi olla, että uusi tilaus lähtee tänään.

Toiveissa on kesän reissuilla käydä niin juoksulenkillä yksin kuin pyöräreissulla perheen kanssa. Tällä hetkellä pihalla viritetään kuopuksen pyörää kiinni isänsä pyörään tangolla. Tiedättekö sellaisia liitossysteemejä? Yritämme varautua tällä siihen, että kun pienimmästä pyöräilijästä loppuu puhti, ei matka ihan heti katkeaisi. Niin ja tiedättekö mikä on ihan must, kun lasten kanssa retkeilee? EVÄÄT! Voi mikä kiukku iskee, jos nälkä yllättää ja sehän vauhdilla liikkuville kasvaville lapsille tulee usein. Nyt onkin aika paljon viileämpää keliä luvassa, joten säilyy eväätkin repussa. Odotan kovasti uusia pyörämaisemia ja luonnossa liikkumista yhdessä – ehkä paras tapa viettää kesää vai mitä olette mieltä?

Tulin niin hyvälle mielelle tästä, kun pääsi aurinkoiselle urheilukentälle ja sai puuhata kuvia pienen hetken perheen kanssa. Oli todella kivaa! Minä olen kyllä ehkä onnellisimmillani lenkkarit jalassa – tai paljain jaloin. Lenkkarikuvat oli parasta ja ihana muisto jäi!

Onko itsellesi Bikester tuttu kauppa? Mitä lajeja teillä harrastetaan?

Postauksen kaikki kuvat Saara / Mimi & Nöde Photography

 

Kesän parhaat juoksusukat tulevat Mansesta!

Muistan hyvin edelleen lapsuudestani mainoksen, jossa koirat repivät sukkaa ja iloinen mies tokaisee iloisesti ”Sidoste sukka kestää!”. Sehän on oikea kasarilapsen ykkösmuisto! Meillä oli lapsuudessa Sidosteen sukkia, mutta sitten ne jäivät johonkin ja brändi vähän kuin unohtui. Kunnes. Muutin Tampereelle ja olen loputtomasti juossut Sidosteen tehtaan ohi siinä missä miettinyt, että menen käymään myymälässä. Ystävät asuvat tehtaan vieressä ja sielläkin on tullut käytyä useamman kerran ja… Arvatkaa olenko saanut aikaiseksi mennä myymälään? No äh en! Viime talvena sentään tilasin Sidosteen pipon verkkokaupasta ja olen tykännyt paljon, siitä on tullutkin aikamoinen hittipipo somessa. Mahtavaa, sillä ihan melkein naapurissa tehdään laadukasta ja kestävää tavaraa.

Sidoste – jo vuodesta 1945 kestäviä sukkia

Sidoste on perustettu vuonna 1945 Tampereella, eli mahtava historia jo takana. Sitä jatkaa nyt neljännessä sukupolvessa Janne Tamminen, jonka kanssa olemme jonkun verran olleet yhteyksissä Instagrammissa, sillä jaamme innostuksen muun muassa juoksuun. Tiesin hyvin heidän kauniin väriset piponsa, tietenkin sen että sukkia saa, mutta en tiennytkään, että heillä on vaikka minkä kokoisia teknisiä sukkia! Minulla on ollut testissä erilaisilla varsilla olevia sukkia ja olen ihan myyty. Jokainen sukkapari tarkistetaan käsin ja lapussa lukee, että jos vikaa on, säästä se niin tiedetään mistä parista on kyse. Sukat ovat perinteisesti kiinni palalla lankaa, kuten sukkaparit yleensäkin, mutta sen sijaan että nyhdät niitä hampain tai saksin, Sidosteen sukista ne lähtevät kevyesti vetämällä. Nerokasta! Kokeilkaapa!

Kesän parhaat juoksusukat

Eilen kun tarvoin helteessä menemään ja pysähdyin liikennevaloihin, huomasin takanani olevan naisen tuijottavan jalkojani ja tavaavan mitä niissä lukee. Mahtavaa, ihan ylpeänä seisoin siinä, sillä Tamperehan jaloissa lukee. Miten ihanaa olisi juosta isossa kisassa Tampere-sukat heiluen! Olen tykännyt kesäisin juosta kompressiosukissa sekä shortseissa, mutta sormiin sattuu repiä ne sukat päälle ja pois, ovat suhteellisen tiukat. Näissä ei ole sitä ongelmaa, ovat pehmeät, helposti puettavat sekä kevyet, silti pysyen juostessa hyvin ylhäällä.

En siis ollut tietoinen teknisten urheilusukkien olemassa olosta Sidosteella, kunnes Janne niistä vinkkasi. Testissä on ollut varrettomat sukat, 1/4 varrella olevat sukat sekä kolmet pidemmät tekniset sukat ja voin vannoa, että näette minut useamman kerran tänä kesänä Sidosteen Tampere-sukat asfaltilla viuhtoen. Ei hiertymiä, eivät yllättäen hiosta juuri ollenkaan ja toivon, että kestävät ja pitkään, näillä keleillähän ne menevät pyykkiin joka juoksun jälkeen. Seuraavaksi laitan tilauksen vetämään ja vakuutan miehenkin näistä.

Ihan oikeasti nolottaa, etten tiennyt teknisten sukkien olemassa olosta ja niitä tehdään ihan lähellä. Perinteisiä, kotimaisia, avainlipulla varustettuja sukkia kantaa kyllä ihan erityisellä ylpeydellä ja ne tekevät askeleesta kevyen. Olen myyty! Taisitte jo huomata?

Ja millaisia juoksumaisemia meillä on! Voisin hölköttää edestakaisin tuota kujaa. Eikö ole upea?

Seuraavaksi laitan ehkä tilaukseen juoksulasit. Lainasin eilen miehen laseja ja askel oli kevyempi, kun ei tarvitse irvistää tauotta. Miksen niitäkin ole hommannut omia aiemmin? Mitkä ovat omat hellesään juoksusuosikkisi, miten pukeudut?

*sukat saatu