Vielä ehtii kotimaisille ihanuuksille!

Kävin äsken parin tunnin reissun Jyväskylässä. Kuten aiemminkin, reissuni koostuvat mummilassa hengailusta sekä Jyväsjärven ympäri juoksemisesta. Tänään otin yllättäen niin aikaisen bussin, että minulle jäi hengailuaikaa kaupungissa. Suuntasin suoraan Forumin alakerrasta sisään (se on vaan on jotenkin niin tuttu ja turvallinen paikka, käsi ylös moniko on odotellut paukkupakkasilla linkkiä Forumin alakerrassa!) ja törmäsin Designkavereiden Iloiseen joulukauppaan. Sehän löytyy kolmesta eri kaupungista, joista Jyväskylä yksi. En ole ainakaan kuukauteen mukamas ehtinyt kaupungille, joten jäänyt täysin tutkimatta nämä suloiset, kotimaisia aarteita myyvät kaupat.

Astui mielenkiinnolla sisälle ja näin monta tuttua merkkiä. Lumoan, Metsola, Mansen ylpeydet Sidoste sekä Lina ja vaikka mitä oli esillä. Huokaisin ihastuksesta Valkaman rusettien kohdalla – alessa! Valitettavasti noita kukallisia, minkälaisen olisin ottanut oli vain lapsille jäljellä.

Käyskentelin ympäriinsä ja näin Olet niin ihana-vauvakirjan (aivan ihana tuote!), lisää vaatteita, asusteita, koruja, sisustustavaraa, leluja, siivoustavaraa… Kaikki kotimaista. Ja aika monessa punainen hintalappu päällä alen merkiksi. Huokailin miten kauniita asioita olikaan tarjolla ja kävin kysymässä kuvausluvan, nyt on pakko ikuistaa jotain!

Siellä minä sitten kävelin tekemässä edullisia kameraostoksia – korttini piti joulunaikaan kuolettaa ja uutta ei ole vielä tullut, mutta pelkkä näiden ihanien juttujen kuvailu oli todellista sielunravintoa. Upeita juttuja kotimaisilta merkeiltäkin tuleekin! Olisin varmasti napannut alennuksessa olleen Ester Visualin pupu-tarjottimen matkaan, jos se kortti olisi ollut olemassa. Oi voi!

Designkavereiden joulukauppa (minua vähän hämää joulukauppa, sillä siellähän myydään ihan ympärivuotista tavaraa) on auki vielä sunnuntaihin asti, joten kannattaa käydä tutkimassa mitä aarteita löytyy! Jos aleshoppailuille meinaa suunnata, mikä olisi parempi kohde kuin suomalaiset tuotteet. Kylteissä oli ihanasti kerrottu myös suunnittelijasta, tekopaikasta sekä materiaaleista. Isot pisteet!

Välillä voi istahtaa kutsuvan sohvaryhmän ääreen tai antaa lastensa puuhastella leikkipaikalla. Ihanan toimiva (ja tilava, entinen Pentikin tila!) liike! Minä jatkan kuvieni ihastelua ja kehotan menemään tutkimusmatkalle. Jyväskylän lisäksi kauppa löytyy Kuopiosta ja Tampereelta.

Kenelle on tuttu paikka, eikö ole ihania asioita?

30 tiukkaa kysymystä viime vuodesta

Huomenta! Se olisi sitten vuoden eka arkipäivä, oletko itse lomalla vai sorvin ääressä? Minä aloitin vuoden pitämällä lähes täydellisen vapaapäivän, vähän tein laskutusasioita. Luin muun muassa yhden kirjan kannesta kanteen. Kylläpä oli ihanaa!

Koska en käyttänyt eilistä ottamalla kaikkia niitä kuvia mitä oli tarkoitus juttujani varten, mennäänkin nyt kuvilla, jotka ovat kuukauden takaa Jyväskylästä. Löysin Jonnan blogista vielä niin kivan summauksen vuodesta, että halusin käydä vuoden 2019 läpi näillä kysymyksillä. Olipa erityisen helppoa vastata missä olen ollut eniten täynnä elämäniloa! Mitä sinä vastaisit näihin 30 kysymykseen?

 

Mistä tänä vuonna tekemästäsi asiasta olet erityisen ylpeä?

Kaikesta pelottavasta, mihin olen uskaltanut heittäytyä. Yrittäjyydestä, istumisesta rallikuskin kyytiin, itseni voittamisesta useaan kertaan.

Kuka oli inspiroivin ihminen, jonka tapasit tänä vuonna?

Näitä luettelinkin edellisessä postauksessa, on tosi vaikeaa valita yhtä. Yrittäjät, jotka ovat ihan henkeen ja vereen hommansa takana ovat todella inspiroivia. Kuten Teeleidin Anne tai Helkanhelmen Sini. Huikeita naisia!

Mikä lukemasi runo, kirja tai lehtiartikkeli sai sinut ajattelemaan uudella tavalla?

Ei varmaankaan täysin uudella tavalla, mutta Naiset joita ajattelen öisin riipaisi omien Tansanian-kokemusteni myötä ja oli todella järisyttävä lukukokemus.

Mitkä musiikkikappaleet olivat sinulle merkittäviä tänä vuonna?

Kuuntelin ihan hirveästi juostessa Disney-biisejä, niitä alkuperäisiä. Vaianan tunnari sekä Sharikan vetämä Zootropoliksen versio saivat juoksemaan aina kovemmin.

”I won’t give up, no I won’t give in
Till I reach the end
And then I’ll start again
Though I’m on the lead
I wanna try everything
I wanna try even though I could fail

Mille asioille nauroit niin paljon, ettet saanut henkeä?

Kuopuksen jutuille. Hän on niin suloinen. Maanantaina olimme kolmisin uimassa ja sanoin, että laitetaan märät asiat muovikassiin. ”Laitetaanko mun tukkakin” 3-vuotias kysyi ja nauroi röhönaurua päälle omalle sutkautukselleen. AHHAHHA! :D

Mitkä olivat vuoden suosikkielokuvasi?

Käyn ihan todella harvoin leffassa, muistan nähneeni tänä vuonna Leijonakuninkaan sekä Tarantinon uusimman ilman lapsia. Kotona katsomme lastenleffoja tai aikuisten sarjoja. Mutta vastaan ehkä vähän nolosti: Frozen 2. Se vei oikeasti sydämeni!

Mitä pelkäsit vuoden alussa, mutta mitä et tänä päivänä pelkää?

Että olen koko loppuelämäni vailla työtä. Päätin sitten sisuuntua ja työllistää itse itseni!

Mikä on lempimietelmäsi tältä vuodelta?

Se ei pelaa joka pelkää.

Millä keinoin pidit huolta itsestäsi tänä vuonna?

Juoksemalla. Ja sitten taas jättämällä juoksun väliin kun tuntui kuormitus liian kovalta. Se on välillä viisautta, pysähtyä!

Mitä asioita toivot vieväsi mukanasi myös uuteen vuoteen?

Sitä innostumista ja onnistumista, mitä koin yrittäjyydessä loppuvuodesta.

Mitä asioita teit tänä vuonna, joita et ikinä olisi uskonut tekeväsi?

Toistanko itseäni? Mutta aloin yrittäjäksi. En olisi ikinä, ikinä uskonut!

Mitkä olivat vuotesi suosikkiasiat?

Matkat, kirjoittaminen, luetut kirjat, Särkäniemen reissut, lapset, yhdessä perheenä koetut asiat.

Mitkä olivat tärkeimmät tänä vuonna oppimasi asiat?

Että kaikkia ei voi miellyttää. Olen pyrkinyt siihen koko elämäni, eikä siitä tule kuin itselleen paha olo ja hankalia ihmissuhteita. Kaikki eivät pidä minusta ja se on ihan normaalia. En tiedä miksi sitä on ollut niin vaikeaa kestää.

Mikä on lempivalokuvasi tältä vuodelta?

Varmaankin Saaran Rukalla ottamat kuvat, niissä oli tunnetta niin paljon! Ne näet tästä postauksesta.

Mitä asioita haluaisit sanoa läheisillesi?

Että anteeksi kun olen niin äkkipikainen ja haastava tyyppi, tiedätte että rakastan teitä kaikkia hirveästi.

Missä paikoissa koit suurinta elämäniloa?

Tämä on helppo! Urheilemassa ja ulkoilemassa. Juostessani ja laulaessani ääneen, hiihtäessä, lautaillessa. Rukan rinnekahvilassa perheen kanssa auringonpaisteessa istuessa. Uimarannalla lasten kanssa.

Missä paikassa koit olevan eniten oma itsesi?

Kotona. Minulla on edelleen vähän suojamuuri päällä. Vaikka olen avoin ja höpötän tuntemattomille ja niin edespäin, olen silti aina vähän suodatin päällä. Kotona verkkareissa en ole, en tiedä olenko koskaan ihan täysin oma itseni muuta kuin mieheni ja lasteni seurassa. Niin ja vanhempieni seurassa ei kyllä suodatin toimi myöskään!

Mikä oli lempiruokasi tänä vuonna?

Ravintoloista taisin saada Tallinnassa parhaat maut, mm. Maidelin punajuuret olivat ihania! Kotona tein edelleen paljon salaatteja, kun on parsakaalia ja juustoja ja jokin proteiini niin mitäpä sitä muuta. Salaattipaikoista paras oli Powau!

Miten selviydyit stressaavista ajoista?

Hyvä kysymys. Olen sellainen krooninen stressaaja. Yrittämällä irrottautua, lukemalla vaikka kirjaa ja ajattelemalla jotain muuta. Lähtemällä lenkille.

Mitkä kehut vaikuttivat sinuun tänä vuonna?

Jokainen viesti, jossa ihmiset kertovat inspiroituneensa kauttani vaikuttaa minuun. Oli se sitten lenkille lähtö tai esim. suosittelemani hammastahnan osto. Tuntuu, etten tee ihan turhaan tätä kaikkea!

Ketkä ihmiset saavat sinusta parhaat piirteet esiin?

Varmaankin lapseni. He ovat opettaneet minulle pyyteetöntä rakkautta, pidempää pinnaa, neuvottelutaitoja ja muuta. Samalla he kyllä saavat esiin niitä heikoimpiakin ominaisuuksia.

Mitkä tänä vuonna ostamasi vaatteet tuntuivat eniten sinulta?

Papun löysä collarimekko oli yksi suosikeista!

Mitä et malta odottaa jättää taaksesi vuoteen 2019?

No ei siihen kyllä mitään ikävää jää taakse, jota ei olisi edessäkin (kuten yövalvominen). Ehkä yrityksen perustamisasiat!

Mistä asioista ruoskit itseäsi, vaikka sinulla ei ollut siinä tilanteessa mahdollisuutta toimia muuten?

Minähän ruoskin itseäni kaikesta koko ajan, mutta ehkä eniten harmittaa kun hermostuu lapsille. Siinä tilanteessa kyllä olisi usein mahdollisuus tehdä toisinkin.

Mitkä olivat parhaat tänä vuonna saamasi neuvot?

Kaikki yrittäjyyteen liittyvät, joita sain Ensimetristä, kollegoilta jne.

Mitkä olivat parhaat antamasi neuvot?

Sanoisin, että ne mitä olen sanonut lapsille. Kaikki ystävyyteen ja itsetuntoon liittyvät asiat. Olen itse kärsinyt aina huonosta itsetunnosta, joten yritän boostata ihan hirveästi lasteni itsetuntoa.


paita PART TWO/ hame GARCIA JEANS/ panta VALKAMA ACCESSORIES/ kengät DR.MARTENS/ takki VILA

Mitkä asiat jätit tekemättä, koska sinulla ei ollut aikaa?

Rauhalliset teehetket ystävien kanssa, ylipäätään ystävien kanssa olin liian vähän. Työt, perhe ja liikunta olivat aina ykkösenä. Ja välillä kun on superväsynyt, haluaa vain lukea itsekseen kirjaa jos tulee hetki, eikä jaksa ajatellakaan juttelevansa.

Mihin asioihin haluaisit panostaa tulevana vuonna enemmän?

Henkiseen hyvinvointiin. Lukea enemmän, käydä joogassa tai venyttelytunneilla, pysähtyä paremmin.

Mitkä piirteesi pääsivät tänä vuonna todella esiin?

Itsepäisyys, periksi antamattomuus, tahdonvoima

Mitä toivot tapahtuvan vuonna 2020?

Töitä! Niitä kaipaan hirveästi lisää! Lisäksi joku perheen etelänmatka on haaveissa, muttei näytä vielä ainakaan mahdolliselta. Ja terveyttä, terveyttä toivon ja rukoilen!

Näin on blogivuosi 2020 polkaistu käyntiin, täytyy sanoa, että kynnys aloittaa oli aika suuri. Rima ylitetty ja parin viikon kuluttua blogini täyttää 8 vuotta!

Miten siellä meni uuden vuoden juhlinnat? Iloista alkanutta vuotta!

Ihanan tavallista!


Sieltä se tuli! Vaikka lapset eivät sairastelleet kuin viisi viikkoa putkeen ja vähän ennen sitäkin, eihän sitä oikeastaan edes kehtaa valittaa kun tietää, että pitkäaikaissairaudet, krooniset ja muut ovat vielä niin asia erikseen. Silti tekee mieli hehkuttaa, kun takana on normaali viikko. Siinä sitä vasta tajuaa, minkälaista erikoisjärjestelyä jokainen päivä vaatii, kun vuorotellen jompi kumpi on kipeänä. Olipa ihmeellistä viedä maanantaina molemmat päiväkotiin/eskariin ja mennä koko viikko niin kuin oli tarkoituskin. Se on käsittämätöntä, miten hyvältä voi tavallinen, se joskus niin tylsä, väsyttävä ja rutiininomainen arki tuntua. Että pääsee ulos molempien kanssa ja ei ole koko ajan hermo rauniona mikä toisella on. Viime sunnuntaina lähdimme kesken aamupuuron lasten päivystykseen, kun esikoinen vielä säikäytti oireillaan ja soiton jälkeen käskivät tulla heti. Todettiin vääräksi hälytykseksi, mutta kun itkin ”salaa” päivystyksessä esikoistani halaten (yritin peittää lapselta hätääni ja itkin halatessa hänen selkänsä takana), ajattelin, että annan mitä vaan kun saan sitä tavallista arkea.

Mikä siinä onkin, että sitä olemassa olevaa on niin vaikeaa arvostaa? Koko vuoden olen toivonut, että miehen polvi antaisi juoksemisen periksi ja 11 kuukautta nyt juossut yksin kaivaten hurjasti lenkkejämme. Vaikka olemme käyneet kaksin muualla, mikään ei ole tuonut sitä fiilistä, minkä saimme yhdessä urheilemisesta. Sama fiilis on vähän läsnä avantouintikertojen jälkeen, mutta millään emme ole tavoittaneet sitä fiilistä, mikä oli pitkien juoksulenkkien jälkeen. Joskus kun meni riitelyksi (tappelimme jostain vauhdista, väsymyksestä tms.) ajattelin, etten juokse hänen kanssaan enää ikinä. Nyt nuo ajatukset tuntuvat niin kaukaisilta! Ja tiedostan tämänkin, että polviasia on pieni asia, paljon pahempiakin asioita voisi tapahtua.

Tällä viikolla on siis menty kohtuu tavallisesti (no, minä olin pari päivää poissa, mutta pääasiassa). Tytöt ovat olleet iloisena päikyssä ja eskarissa. Päikystä kysyttiin, onko kuopuksellamme ikinä huonoa päivää ja eskarista haettiin aina iloista tyttöä. Arvostin sitä ihan hirveästi. Ja hymyilin kiitollisena, kun eskariope kysyi, onko meidän sairasteluputki jo vihdoin katkennut. Tuntui hyvältä, kun joku kysyy kuulumisia.


paita BY PINJA/ farkut CUBUS/ neule VILA/ kengät DR.MARTENS (second hand)/ korvikset CORUU

Eilinen pörrättiin pitkästä aikaa mummilassa, kävin juoksemassa pitkän lenkin Jyväsjärven kautta ja näin ensimmäistä kertaa Jyväskylä-kyltin. En siis yhtään tiedä kauan se on siinä ollut, mutta vaikutuin kyltistä ja sen hienoudesta. Oikea suurkaupunkikyltti, viimeksi Budapestissä tällaisen kanssa poseerasin! Joten palasimme sen luokse asukuviin. Eikö ole hieno?

Viikonlopun fiilikset ovat olleet kiitolliset ja iloiset perheen parissa. Näin eilen joulupukin ja otin hänen kanssaan selfien, tytöt olivat kummitädin kanssa Leon leikkimaassa, ihasteltiin äidin kanssa jouluvaloja ja jouluikkunoita. Kävin juoksemassa Jyväsjärven ympärillä, nähtiin mummia ja ukkia, ostettiin tyttöserkuksille kolme eri kokoista samismekkoa keskisuomalaiselta Tarkkatikki-yritykseltä, juotiin glögit, otettiin selfiet joulupallon sisällä. Ihanan tavallista ja samalla ihanan spesiaalia jouluhömpötystä! Arvostan.

Miten teillä voidaan, miten meni viikonloppu?