Tunnemyrsky nyt ja kaksi viikkoa sitten

Vietin ihan mielettömän tunteikkaan päivän torstaina. Ihan yksikseni kuulkaa. Kävin vihdoin (en tiedä oliko se vihdoin, mutta tuntui että iäisyys on jo kulunut) läpi veljen häistä kertyneet kuvat. Käsittelin heille parhaat ja laitoin eteenpäin. Disney-biisit soivat taustalla kuten häissä ja välillä oli ihan sumeana koko näkymä, en meinannut nähdä ruutua itkulta.

Kaksi viikkoa on valtavan lyhyt aika, mutta miten se tuntuu niin pitkältä? Paljon on ehtinyt jo tapahtua häiden jälkeen ja tuo elokuun viimeisenä ollut upea kesäsää on enää muisto, syksy on jyrännyt vahvasti parissa viikossa kehiin. Lehdet ovat alkaneet muuttua punaisiksi ja vettä tulee harva se päivä. Elokuun viimeinen oli samalla jotenkin täydellinen hääpäivä sekä todellakin kesän viimeinen päivä.

Kuvia selatessa kyyneleet toi silmiin parin onni. Niin monessa kuvassa se tapa, millä katsoivat toisiaan. Itketti katsella montaa rakasta ihmistä, ihanaa kun olivat paikalla. Kuristi kurkkua kun harmitti vieläkin esikoisen puolesta, mutta onneksi pääsi sentään paikalle. Itketti katsoa komeita veljiäni kuvissa, milloin mahtoi heistäkin aikuisia miehiä kasvaa? Miten sitä pitääkin aina pikkuveljiään… No, pieninä.

Kuvissa näkyi onnellisia ja iloisia ihmisiä, sekä valtava määrä halauksia. Hymyilytti, miten kumaraan parimetrinen veljeni joutui menemään halatessaan 93-vuotiasta, hieman jo kasaan painunutta mummoaan. Miten isot miehet halasivat onnellisina toisiaan. Miten monessa kuvassa pidäteltiin itkua liikutuksesta. Häät ovat ihan mielettömän ihania tapahtumia ja haikeana mietin, ettei ole häitä tiedossa varmaankaan aikoihin. Lähipiiri on nyt saatettu avioliiton onnelliseen satamaan, mielelläni kyllä pääsisin häihin taas!

Sen lisäksi, että toki sitä mielellään on itse onnellinen, on se onni, jota tunsin hääparin puolesta aivan ihanaa. On ihanaa katsoa nuoria, onnellisia ja rakastuneita ihmisiä, joilla on läheiset ympärillään juhlimassa. Kiitos juhlista upealle parille!

Tämä viikonloppu kaksi viikkoa häistä menee taas Jyväskylässä. Miten minusta tuntuu, että tässä välissä meni vähintään kaksi kuukautta? Tällä kertaa niskaan ei vedetä parhaimpia, tällä kertaa jalkaa nykäistään lenkkarit ja trikoot ja suuntaan ensimmäistä kertaa yksin puolimaratonille. Fiilis on vähän kumma. Vaikka yksinhän sitä juoksee aina, on tämä silti omituista. Saa nähdä kuinka käy, palaan fiiliksiin varmasti, kävi miten kävi! Tänäänkin mennään tunnemyrskyssä varmasti, mutta omaa päätä vastaan taistellen. Jalat jaksaa varmasti.

Halusin siis jakaa vielä onnellisia fiiliksiä ja toivottaa sydämiä kaikkien viikonloppuun! Mitä sinulla on mielessä tälle viikonlopulle? Tule heittämään läpyt Jyväsjärvelle, kannustus on aina ihan maailman parasta! <3

3 veen valitsema työhaastatteluasu

Nyt kun kirjoitan tätä, on 16 tuntia siitä, kun starttasin Visit Pärnun reissulle. Olen tavannut monta ihmistä, ketä en ole ikinä ennen nähnyt. Raahannut laukkua, syöttänyt alpakoita, jutellut, seilannut merellä, ties mitä. Ajatuksissa on monta postausta, mutta nyt on todettava, että täytyy mennä nukkumaan. Siksi en pysty mihinkään pidempään postaukseen, mutta olette moni kyselleet Instassa mikä paita minulla on päällä, kun olen nyt monta päivää vetänyt samassa mekossa. Kerron.

Kävelin torstaina kaupungilla esikoisen kanssa, olimme olleet lounaalla ja kävelimme Koskikeskuksessa sijaitsevan Muotikaarteen ohi. Kauppa, jossa en ole ikinä käynyt tai sieltä mitään ostanut, sellainen mummojen kauppa kun on ajattelin. Pysähdyin tuijottamaan ikkunassa olevaa mekkoa, kun kuopus kysyi mitä teen. ”Mietin pitäisikö äidin laittaa tuo mekko huomiseen työhaastatteluun” vastasin. JOOO kuului vastaus, äiti se on tosi nätti!

Lopun tiedätte. Menin sisälle, sovitin, oli kiva, kuopus kantoi sen kassalle ja kertoi niin äidin haastatteluista kuin tulevasta morsiustyttöhommastaan. Minä mietin, että mekko vaikutti samaan aikaan sellaselta, jota on kiva käyttää kuin siistiltä. Sellaiselta, jota on jo nyt käytetty niin ballerinojen kanssa, sukkisten ja maihareiden kanssa, nahkatakin kanssa, haastattelussa, brunssilla, kampaajalla, alpakoita syöttäessä, ihan siellä sun täällä! 3-vuotiaan rohkaisu oli siis paikallaan, se on kiva!


mekko ZEZE NORDIC/ kengät WONDERS/ korvikset LINDEX

Me jatkamme vielä pari päivää Visit Pärnun reissuamme ja seuraavaksi edessä olisi mm. supjoogaa. Huhhei, mittarissa +13. Mekko saa jäädä hotelliin odottamaan siis!

Jotenkin tuntuu, että viimeisen viikon aikana on tapahtunut niin paljon, ettei auta kuin kirjoittaa aiheita ylös paperille ja postata pikkuhiljaa. Jotenkin ihan hämmentävää tämä häätouhu, minun yksin reissaaminen ja esikoisen samalla kipeänä olo. Monta asiaa päällekkäin.

Mutta! Mitä tykkäätte mekosta, moni siitä kysellytkin? Josko tänään saisi vaihdoin vastauksia mm. starttirahasta?

P.S. OP-kodin arvonta on päättynyt, voittajaksi osui Merja. En ole saanut vastausta spostiin, joten odotan vielä perjantaihin 6.9.19 klo 18 vastausta ja sitten arvon uudelleen, jos en tavoita voittajaa!

Vihreä tee on parempaa!

En ole pitkään aikaan kirjoittanut teille yhdestä lempparipaikastani. Se johtuu siitä, että pääasiassa olemme ajaneet pihaan, perhe odottanut autossa kun hoidan ostokseni ja sitten taas mennään. Tai on ollut hirveän pimeä aika kuvaamiselle, kuten joulukuussa aatonaattona. Tai jotain muuta.

Mikä on tuo lempparipaikkani? Moni teistä tietääkin, vähintäänkin Instagrammin myötä. Ei ole aikaa, ettei meillä olisi kotona Teeleidin teetä. Onko ketään, joka muistaa postaukseni heinäkuulta 2014? Teeleidi oli juuri avattu, olimme ainoita asiakkaita ja vannoutuneena teenjuojana olin ihan myyty. Annen ystävällisyys, täydellinen tee, ihana Lutakon tunnelma, kaikki iski. Olen ollut paikalla kun Annelle alkoi tulla työntekijöitä, kun Lutakon paikka alkoi laajentua, kun vietettiin 2-vuotis synttäreitä kylmässä heinäkuun kelissä vaahtokarkkeja syöden, kun maisteltiin teetä kiinalaisopeissa, kun oltiin bloggajaporukalla Lutakossa, kun vietetetiin avajaisia nykyisessä paikassa Kramsunkadulla ja… Olen ollut aika monta kertaa Teeleidissä viiden vuoden aikana. Ja monta kertaa siitä kirjoittanut, lisää löydätte hakusanalla Teeleidi. Jos on paikka kasvanut ja kehittynyt viidessä vuodessa, niin apua, niin on oma bloginikin, kun tuota vanhaa postausta vilkaisee!

Eilen ajoimme suoraan Tampereelta Kramsunkadulle kulkematta lähtöruudun kautta. Teki niin mieli afternoon teetä, jota periaatteessa tarjoillaan klo 14-18, mutta riippuen kuinka paljon leivonnaisia piisaa. Viileä heinäkuun keli oli houkutellut porukkaa paikalle, sillä juuri ennen meitä, kello 16.15 afternoon tea myytiin loppuun. Harmitti, mutta kun siellä oltiin, jäätiin teelle, juustokakulle ja siemenleivälle. Laadukasta teetä olisi kuitenkin tiedossa.

Kävi ilmi, että viileän päivän kello 16 odotteluaika oli yllättävän pitkä. Lapset eivät jaksaneet enää odottaa, mutta onneksi pihasta löytyy leikkimökki, jossa he viihtyivät pitkään ja hartaasti. Kun kutsu tuli teelle, he tulivat juoksujalkaa maistelemaan vihreää ja mustaa teetä. Vihreä oli parempaa molempien mielestä, äidin vannoessa sen mustan nimeen!

Yksi hauskimmista yksityiskohdista nykyisessä Teeleidissä on pöytänumerot, jotka ovat pieniä teepurkkeja varustettuna numerolla. Pistaasitee tuoksui kuulemma ihan vaniljalta, pitkään ja hartaasti tulevat teenjuojalapseni (okei, jos oikeasti pitävät joskus kahvia parempana, elän sen kanssa) sitä haistelivat. Ovat ihania pieniä aisteja herättäviä yllätyksiä teetä odotellessa!

Kauas on tultu siitä, kun Teeleidi oli avattu ja olimme ainoita asiakkaita ja 1-vuotiaamme leikki maatuskalla. Olen vilpittömästi iloinen menestyksestä ja siitä, että kun menen Tampereellakin brunssille, saatan saada Teeleidin teetä. Moneen paikkaan Annen kehittelemät maut ovat ehtineet löytää. Isäni oli juuri Teeleidin antimia bongannut Kuopiosta Kauppahallista. Anne on tehnyt mielettömän työn ja luonut Kramsunkadulle suositun ja elävän teehuoneen, jonka vakioasiakas olen (olemme) olleet sen 5 vuotta, kun se on ollut pystyssä. Huolimatta 150 kilometrin välimatkasta.

Vaikka eilen harmitti aika pitkäksi venynyt odotusaika ja loppuneet skonssit, niin meitä ei silti saa mikään pysymään täältä poissa. Vähintään pikavisiittejä teen täydentääkseni varastot (tai on äitikin ollut monesti kuljettanut ohjeideni perusteella Tampereelle teetä). Käykää kokeilemassa!

Onko siellä teefaneja? Teeleidin faneja? Onko Teeleidi muuttanut käsityksesi siitä, että vihreä tee olisi kitkeää tai pussitee ”oikeaa” teetä?