Todella erilainen viikko

Senhän piti olla sellainen, että teen loputtomasti töitä ja blogipostauksia ns. varastoon. Menen kello 22 nukkumaan ja nukun joka yö pitkän unet. Siivoan lasten vaatekaapit ja vessan kaapit loputtomista purtiloista, käyn ehkä mattopyykillä. Pakastan mansikat ja mustikat, ehkä pesen ikkunat? Sellaisia ajatuksia minulla oli viikolle ilman lapsia. Tai itse asiassa kyseessä oli alle 4 vuorokautta, mutta suunnilleen arkiviikko. Toteutinko kaiken?

Aikuisten viikko Tampereella – saunamaailma, vesijetti ja yöpyöräily

Ensimmäisenä päivänä siivosimme vimmatusti. Oli puhtaat lakanat, imuroitu koti ja pyyhityt pölyt. Seuraavana päivänä teimme toki molemmat töitä, mies aina ns. sen lakisääteisen ajan ja itse tungin kaikkea mahdollista päiviin. Luin 400 sivuisen kirjan, pakastin vielä yhden 5 kiloa mansikkaa edellisen 20 kilon päälle, kävin hierojalla ja kampaajalla… Ja… Poljin viime viikon aikana 95 kilometriä pyörällä! Minä, joka en polje koskaan.

Kävimme saunamaailmassa ja vesijettailemassa. Juttelimme yöllä kello 23 pihalla ja poltimme kynttilää. Ajoimme vasta klo 23.30 kotiin saunamaailmasta pyörillä, aivan tyhjillä kaduilla, aivan upean lämpimässä kesäillassa. Suppailimme ja pyöräiimme, jumitimme terasille. Osa oli työhommia, osa oli vain koska voimme. Milloin viimeksi olisit voinut olla katsomatta kelloa ja juoksematta kotiin, sillä kahden tunnin lapsenhoitohomma loppuu? Olisit polkenut kesäyössä puolisosi kanssa hihittäen, hetkellisesti vailla huolta huomisesta? Me olimme yhdessä ennen lasten syntymää 12 vuotta ja oli hauska huomata, miten kivaa meillä oli töhöttää kaksin muutama päivä. Ajaa vesijetillä Näsijärvellä tai pyöräillä vailla minuuttiaikataulua. Olla ilman välipalaelämää. Todeta kello 22, että apua, me ei taas muistettu syödä, meille kävi aina kaksin näin jos oli kivaa!

Parisuhdeaika ja pienet lapset

Täytyy myöntää, että minähän pyysin alun perin joskus keväällä, että jos vanhemmillani on kesässä hetki, että pystyisivät ottamaan tytöt, olisin todella kiitollinen. Lopultahan painoin kiireisimmän työrupeamani kesäkuussa ja viime viikolla olin ns. suht helpossa tilanteessa. Ajattelin, että sitten siivoan lasten kaapit ja otan pois pienet ja siivoan vessan kaapit ja… Mies on kuitenkin päivät töissä. No, jos minä olin tunkenut päiviin hierojan ja kampaajan, työt ja kirjat, oli yllättäen ilta. Ilta, jolloin, pyöräilimme kaksin pitkin Pirkanmaata, olimme saunamaailmassa, kävimme Keskustorin keitaalla, pyöräilimme auringonlaskuun, suppailmme ja poljimme 70 kilometriä pyörällä.

Siellä ne kaapit huutavat. Kuopus sanoi kotiin tullessaan, että äiti, tämä kuuluu siivota jo kaapista pois. NIINPÄ! Enkä siivonut sitä vessan kaappiakaan, enkä käynyt mattopyykillä. Ikkunat ja…


toppi TAM SILK/ hame Englannista vuonna 2006/ kengät Unkarista vuonna 2008/”liehuke” LIDL /

Mutta 25kg mansikkaa pakkasessa on! Ja oli neljä päivää, mitä emme unohda. Saimme älyttömästi parisuhdeaikaa työpäivien ympärillä ja lapset näkivät isovanhempien lisäksi kummeja ja isomummoa. Kävivät kampaajalla, kesäteatterissa sekä hampparilla. Uimassa ja pitivät lettukestit.

Olipahan viikko. Kiitos äiti ja isä, tytöt suorastaan itkivät kun mummilaviikko meni niin äkkiä.

Oletteko olleet lapsista muutamaa päivää erossa? Miltä se tuntui?

Vuosi sitten maailma oli erilainen

Voi että miten nopeasti on vuosi vierähtänyt. Veljeni ja kälyni viettävät tänään 1-vuotishääpäiväänsä. Muistatteko postaukseni häistä? Pari viikkoa myöhemmin kävin vielä paremmin kuvia läpi ja fiilistelin. Oli aivan ihanaa ja tunteet olivat hyvin pinnassa, kun perheen nuorin asteli avioon ja kombo oli sama kuin omissa häissä, sama kirkko ja juhlapaikka. Elokuun vika oli ihana ja siitä alkoi vauhdikas syyskuu, sellainen, joka tuntuu nyt aivan käsittämättömältä.

Häät ja alkava keuhkokuume

Tässä nyt on ensimmäinen juttu, mitä ei voisi tänä päivänä harrastaa. Esikoinen alkoi tulla häissä kipeäksi. Kuume nousi ja laskimme sitä särkylääkkeillä, mutta häneltä meinasi mennä vähän juhlat ohi. Onneksi pääsi ajoissa nukkumaan! Tuostahan alkoikin niin pitkä tauti, että käytimme muutaman kerran lääkärissä ja se, mitä sanottiin ekan viikon ajan vain lenssuksi, kääntyi toisella viikolla alkavaksi keuhkokuumeeksi ja saimme lääkkeet. Miettikää mikä paniikki nyt iskisi, jos joku tulisi kipeäksi isoissa juhlissa!

Häiden jälkeen suuntasin Marskiin Helsinkiin yhdeksi yöksi ja sitten parin päivän pressireissulle Pärnuhun, joka oli yksi parhaista reissuista millä olen ollut. Meitä oli vain muutama tyyppi matkassa, kaikki oli superupeasti järjestetty ja ohjelma aivan mahtavaa. Oli alpakoita, ralliajelua (apua se oli niin pelottavaa!), suppailua merellä, purjehdusta ja mahtava majoitus hierontoineen. Vannoin, että tuon perheeni Pärnuhun seuraavana kesänä, mutta toisin kävi senkin suhteen. Ota vinkkejä ylös jos suuntaat Pärnuhun, vitsi miten kivoja juttuja teimme! Kaiholla muistelen!

Vuotta myöhemmin meillä on uudenlainen maailma

Vuotta myöhemmin en hyppää vapaasti junaan, ratikkaan, laivaan ja muihin kulkuvälineisiin, joita tuolla reissulla tarvittiin. Pressireissuja ei juuri järjestetä, se yksi mihin piti huomenna mennä jääkin väliin, kun on vähän lenssua jäljellä. Tällä hetkellä sitä eniten toivoo, että jonkinlainen suhteellisen normaali arki pyörisi. Että lapsi pääsisi kouluun ja se pysyisi auki, pienempi pääsisi päikkyyn ja saisi leikkiä kavereiden kanssa. Että pääsisimme harrastamaan. Ettei kirjastoja suljettaisi, niitä niin kaipasimme keväällä. Että pääsisimme jotenkin osallistumaan lasten serkun synttäreille, ajatuksena oli pihajuhlat, mutta nekin vaativat että vieraat ja järjestäjät ovat terveenä. Viime syyskuussa olin Helsingissä, Pärnussa, Visit Jyväskylän vieraana (ihan mieletön majoitus Laukaassa oli muuten sielläkin), juoksin puolimaratonia Jyväskylässä ja… Kaikki se oli ihan normaalia ja tavallista. Nyt kaikki nuo jutut tuntuvat todella kaukaisilta!

Tämä ajatus vähän pysäytti. Miten paljon maailma on muuttunut vuodessa ja miten epävarmaksi kaikki on mennyt. Ei sitä voinut arvatakaan viime syksynä viipottaessa. Tänään vietämme kuitenkin ilolla kuopuksen vikaa vapaapäivää, otimme hänelle kokopäiväisen päiväkotisopimuksen alkaen syyskuusta, eli perjantai ja nyt tämä maanantai menee kotosalla.

Voi vehvilä miten vähän sitä on esimerkiksi nähnyt ihmisiä viimeisen puolen vuoden aikana! Ihan hurjan vähän. Miten paljon sitä arvosti, että koululainen pääsi aamulla matkaan ja tänään on koulukuvaus, korona vei keväällä eskarikuvauksen. Mutta se on linjattu, ettei luokkakuvaa oteta, vaan lapset photoshopataan yksilökuvista ryhmäkuvaan. Olisitteko uskonut, että tällainenkin kielto tulee? Pysäyttäviä juttuja, kun miettii viime syksyä ja vertaa tähän.

Joka tapauksessa, nautitaan siitä mahdollisimman normaalista arjesta jota meillä nyt on ja elokuun vikasta! Onko syyskuulle suunnitelmia? Oikein kivaa alkanutta viikkoa ja ihanaa hääpäivää veli ja käly!

Voiko liikunnasta saada ehdot?

No kyllä voi. Tai en tiedä onko ehdot oikea sana, mutta liikunnanopettaja kieltäytyi antamasta numeroa minulle ja parille muulle ikätoverille, jos emme suorita ekstratehtäviä. Ja mistä ihmeestä tämä nousi mieleen? No siitä, kun poljin Jyväskylässä ensi kertaa sitten kevään 1998 tuota reittiä, jossa pyöräilimme silloin kymmeniä kilometrejä saadaksemme liikunnasta numeron todistukseen. Se oli meidän ehdot, pyöräillä pitkä reitti. Mutta miten ihmeessä näin kävi? Vihasinko liikuntaa? Tästä postauksesta tuli lopulta aika sekalainen yhdistelmä Jyväskylän vinkkejä ja muisteloita!

Koululiikunta ei motivoinut – tyttöjen ja poikien liikuntaa

Minä rakastin nuorenakin liikuntaa. Juoksin illalla ysiltä hiihtoladulle ja melkein itkin, kun valot sammuivat ysiltä ja jouduin kääntymään ympäri. Pelasin koripalloa, minulla oli hevonen, tallimatkat meni pyörällä ja niin edespäin. En vihannut liikuntaa, vaan vihasin koululiikuntaa.

Vitos- ja kutosluokalla meillä oli miespuolinen liikunnanopettaja, enkä keksi muuta syytä sille, ettei meillä ollut ollenkaan ykkösinhokkiani telinevoimistelua. Oli juoksua, pesäpalloa, sählyä, tosi usein juuri sitä sählyä mitä rakastin ja jalkapalloa. Ei telinevoimistelua. Rakastin liikuntatunteja. Kun siirryin yläasteelle, opettajana oli nainen ja oli testiä testin perään ja telinevoimistelua. No, ei ihan näin, toki sieltä piirtyy mieleen ne ikävimmät, mutten tiennyt mitään kauheampaa kuin telinevoimistelu. Tai se venyvyystesti! Yritin aina kaikkeni, mutta jos ei veny, ei veny. Ja on kai se mittasuhteistakin kiinni? Aloin inhota ilmapiiriä (ei ollut kovin kannustava) liikuntatunneilla ja monia lajeja, mitä teimme.

Lisäksi liikuntaa oli (jos oikein muistan) vikoilla tunneilla maanantaisin kello 14-16, toki muinakin päivinä, mutta se oli pahin. Kun koulumatkani kesti bussilla 30 minuuttia, arvaatte, miten myöhään koulusta on kotona. Sitten odotti joka päivä hevonen hoitajaansa, pyöräily tallille, karsinan siivoaminen ja ratsastaminen. Läksyjäkin olisi. Joten päätimme usein kaverin kanssa häipyä tallihommiin sen sijaan, että olisimme menneet tunneille. Sitten tulikin aika, kun opettaja sanoi, ettei tipu numeroa, meillä on liikaa poissaoloja ja ”ehtoina” jouduimme pyöräilemään aamulla kouluun, koulun jälkeen Muurameen ja sieltä taas takaisin kotiin Keljonkankaalle. Opettaja mateli autolla vieressä ja kaasutteli välillä bussipysäkille odottamaan. Kyllä on jäänyt mieleen!

Jyväskylä on huikea pyöräilykaupunki

Kävin yläasteen Lehtisaaressa, jonne vannoin olla palaamatta, kun joskus pääsen pois. En ole kuulkaa palannut, mutta nyt täytyy vähän pyörtää sanoja, kun Jyväskylän reissun aikana pyöräilimme aika lähelle, eli vieressä olevaan Säynätsaloon ja Juurikkasaareen, josta sai maukkaan lounaan kauniissa maisemissa. Kilometrejä kertyi kolmisenkymmentä ja kun painaa läpi Keljonkankaan kohti Säynätsaloa, huomasin miten rauhassa sai mennä ilman ruuhkia, ilman liikennevaloja ja autotkin antoivat tietä! Ihan mahtavaa! Edellisen kerran poljin tuon reitin teininä opettajan pakottamana, mutta nyt näin sen aivan uusin silmin. Säynätsaloon kannattaa todellakin pyöräillä ja perillä odottaa kauniita järvimaisemia! Selitin miehelle tuota muistoani yli 20 vuoden takaa ja naureskelin, että silloin viimeksi olen täällä polkenut. Suosittelen lämpimästi pyöräilemään Säykkiin, jos olet pyörällä Jyväskylässä!

Koska meillä oli Kuusamon reissun takia pyörät katolla mukana, ne olivat myös ensi kertaa Jyväskylässä matkassa. Ihan mahtava idea, pääsi liikkumaan ja testaamaan pitkästä aikaa Jyväskylän baanoja. Kun poljin yksikseni Jyväsjärveä ympäri kiittelin kaupunkia taas – ainakaan arkena ei ollut ruuhkaa, baana on leveä, ei liikennevaloja ja kohtuu tasaistakin menoa. Järven ympäri pääsee noin 14 kilometrin lenkin, jota olen juossut useasti, mutta nyt ensi kerran tajusin pyöräilyn hienouden. Toki siellä teininäkin poljin, mutta Tampereen keskustassa ja ratikkatyömaiden seassa polkeneneena näin sen hienouden vuosien jälkeen ihan eri tavalla. Jyväskylä on timanttinen pyöräilykaupunki, oletteko samaa mieltä?

Ravintolavinkkejä Jyväskylään

Ihmeellisellä aasinsillalla liikunnan ehdoista pääsinkin siihen, että ehdimme olla vähän turistejakin kotikaupungissa. Juurikkasaaren lisäksi söimme Mortonissa, joka ei petä, kävimme Teeleidin afternoon tealla (ihania herkkuja!), sekä testasimme ensi kertaa Naissaaren lounaan, josta nämä kuvatkin ovat. Ihan mieletön lounas sielläkin sekä herkullista artesanijäätelöä, joka sekin tehdään Jyväskylässä! Kannattaa testata!

Jos kaiken tämän hehkutukseni jälkeen innostuit Jyväskylästä, juttuja siitä löytyy useita blogistani. Lue esimerkiksi seuraavat postaukset ja nappaa lisävinkit Jyväskylään! Ai että voi innostua uudestaan kaupungista, oli ihanaa rullailla menemään muistojen tulviessa päähän.

  1. Keski-Suomen museo ja pari ihanaa ravintolaa Jyväskylässä
  2. Yksi parhaita aamiaisia Jyväskylässä
  3. Melontaa ja Päijänne-risteilyä
  4. Loistava kahvila Jyväskylän ydinkeskustassa
  5. Upeita hotelleja Jyväskylässä
  6. Peurungan tunnelmia sekä loistava pakohuone Jyväskylässä
  7. No se ihanista ihanin Teeleidi


mekko ja hattu LINDEX/ korvikset MAMAKORU/ tennarit CONVERSE

Ja vielä kesäkuun asuäänestykseen! Lakut sekä lakukorvikset voitti nimimerkki Emmmi, olen laittanut voittajalle sähköpostia! Kesäkuun suosikkiasunne oli numero 3 ylivoimaisesti ja juttukin yksi kesäkuun luetuimpia. Kiitos kaunis kaikille osallistumisesta ja postausehdotuksista, on laitettu korvan taakse!

Oikein leppoisaa sunnuntaita kaikille! Me palasimme eilen kotiin ja nyt täytyy pestä loput pyykit, sillä illalla pakataan taas, huomenna odottaa seuraava kotimaan reissu. Kyllä meillä on Suomi täynnä upeita kohteita! Onko siellä muuten koululiikunnan rakastajia vai vihaajia?