Herkkuja, historiaa ja hyviä yöunia Jyväskylässä

*pressimatka Visit Jyväskylän kanssa

Siitä tulee kuluneeksi syksyllä 19 vuotta, kun muutin pois Jyväskylästä. Pakkasin vaatteet ja rynnistin miehen perään, joka myös muutti Jyväskylästä Tampereelle. Emme juuri tuolloin vielä tunteneet, mutta sillä tiellä ollaan! Jyväskylä on säilynyt silti hyvin tärkeänä paikkana elämässäni, sillä siellä asuu ystäviä ja puoli sukua ja siellä tulee usein käytyä. Iso pala sydämestä on aina siellä ja aina löydän sieltä jotain uutta ja kivaa, mistä vinkata teille. Tai vaihtoehtoisesti vain pötkötän vanhempien sohvalla.

Viime lauantaina paistoi aurinko täydeltä terältä, kun 10 naista kokoontui Visit Jyväskylän reissulle tutkimaan, mitä kaikkea kivaa löytäisimme vinkattavaksi kaupungista tällä kertaa. Kotimaanmatkailu nostaa päätään, eikä ihme, lähimmät paikat ovat yleensä eniten tutkimatta! Oikeasti, miten sitä osaa kulkea Tukholman metrossa paremmin kuin Helsingin, näin se vain menee.

Meitä vastassa oli aina yhtä iloinen Visit Jyväskylän Johanna. Hipsimme upeassa kelissä kuvailemaan Jyväskylän satamaan, joka sijaitsee vain kivenheiton päässä rautatieasemalta. Sieltä löytyy myös rantaraitti sekä ihan mielettömän hieno Jyväskylä-kyltti. Siinä on suuren kaupungin meininkiä! Bongasin tuon kyltin marraskuussa ja nyt auringon paistaessa ja maan ollessa valkoisena se oli todellakin edukseen. Poseerasimme sen ympärillä ja puhuimme samalla, että harvassa kaupungissa on näin onnistunut rantaraitti kuin Jyväskylässä. Jyväsjärven ympäri kiertää upean tasainen ja kaunis lenkki, jossa olen mm. kolmesti osallistunut puolimaratonille. Satamassa heräävät laivaravintolat kesällä eloon ja paikan täyttää heinäkuussa Suomipop. On ulkokuntosali, kaunis maisema ja autoton leveä baana lenkkeillä, rullaluistella tai pyöräillä. Sanoisin tätä kyllä Jyväskylän ylpeydeksi!

NESTE RALLY FINLAND

Ja mitä muuta Jyväskylässä herää kesällä eloon? Neste Rally Finland täyttää elokuussa kaupungin ja viettää tänä vuonna jo 70. juhlavuottaan, oho! En ole koskaan varsinaisesti osallistunut ralleille, mutta moni nainen on – uskoisitteko, että 99% tapahtumaan osallistuneista naisista suosittelisi sitä? Jos ei halua metsäpätkälle rymytä, tarjolla on myös kolme erilaista VIP-telttaa, joissa voi nauttia ruoasta vaikka korkkareissa ja ilman hyttysparvea ympärillä. Nuo teltat löytyvät Harjulta, Laajavuoresta sekä Humalamäeltä. Rallit ovat Suomen suurin urheilutapahtuma, joten huikean kansainvälistä menoa on luvassa. Teininä se oli viikonloppu, jolloin itsekin oli pakko päästä kaupunkiin katsomaan menoa. Kuuntelimme Janin faktoja ralleista ja kuulin itsekin paljon uutta. Ja hei – jos on ralleista innostuneita, niin siitä on tulossa pian arvonta, pysykää kuulolla!

FRANS & SANDRA

Jyväskylässä on ihan parasta myös suhteellisen pienet välimatkat. Jyväskylä-kyltin luota satamasta voi helposti putkea pitkin kävellä junaradan yli ja jo pian olet keskustassa. Matkakeskusta melkein vastapäätä löytyy mainio ruokapaikka Frans & Sandra. Oli muuten viimeksi lauantai-iltana aivan täysi, joten varaus ei ole ollenkaan hullumpi ajatus! Astuimme sisään Edith Piafin soidessa ravintolapäällikön Kallen Heinäsuon hellään huomaan, siinä on kyllä kuulkaa mies paikallaan! Tulee viinisuositukset, ruokasuositukset ja taustat ravintolasta. On ystävällinen ja osaava palvelu ja erikoisruokavaliot eivät tuottaneet päänvaivaa. Vaihtuvalta listalta Kalle suositteli mm. kuha-annosta, kananpoikaa sekä kasvisannosta, joista valitsin viimeisen. Aivan järisyttävän hyviä falafelleja mausteisessa soosissa! Ranskalaisen ruoan lisäksi Frans & Sandran listalta löytyy Ranskan siirtomaiden makuja, joihin annos minut syödessä vei. Jos olet kärsinyt siitä ajatuksesta, että falafellit ovat kuivia ja mauttomia grillin pakkokasvisjuttuja, maista tätä! Varmasti olet annoksen jälkeen eri mieltä. Ja muuten, jätskiä ja mantelikakkua sisältänyt jälkkäri oli täysin vegaaninen!

KESKI-SUOMEN MUSEO

Kauniin auringonpaisteen jatkuessa ja mahat täynnä suuntasimme Keski-Suomen museoon eli KeMuun, joka sijaitsee lähellä Jyväskylän yliopistoa. Parisen vuotta remontissa ollut, 1960-luvulla perustettu Alvar Aallon suunnittelema museo on taas avattu yleisölle helmikuussa. Itse lumouduin täysin kakkoskerroksen vanhoista valokuvista, joista pyöri seinällä vaihtuva heijastettu esitys. Ensin näytettiin jyväskyläläinen kohde 1800-luvulla ja sen jälkeen nykypäivän näkymä. Minulla nousi ihan pala kurkkuun, kuvissa oli jotain niin vaikuttavaa. Miltä näyttikään rautatieasemalla 1800-luvulla? Tai miltä näytti nykyisen Sokoksen edestä mennyt hautajaissaattue hevosineen? Kuviin tuli ensiksi vanhan ajan otos vaikkapa otsikolla ”Tori”. Pikkuhiljaa siihen lisääntyi kuvaelementtejä niin, että torista piirtyikin Kirkkopuisto ja eteen ilmestyi nykypäivän tilanne kirkkoineen. Todella koukuttava esitys varsinkin ihmiselle, joille kaupunki on tuttu! Heille, joille Keski-Suomi on vieraampi tarjoaa museo vaikka mitä tutkittavaa ja lapsetkin on kivasti huomioitu. Alakerrassa on vaihtuva näyttely, jossa oli nyt vuorossa Miljoonasateesta kertovia juttuja. Voi miltä näyttikään tunnelma vuoden 1988 Provinssissa! Pääsimme Tyttö sinä olet vahva-Minnan kanssa ihan festaritunnelmiin ja aloimme höpöttää vuoden 1998 Rantarockista, jossa molemmat olemme 15-kesäisenä viipottaneet. Oi aikoja! Kolmannessa kerroksessa oli puolestaan valoisissa tiloissa taidenäyttely, jonka teokset olivat keskisuomalaisia.

HOTELLI VERSO

Kun on aika levähtää, on Jyväskylä pullollaan erilaisia hotelleja ja taas ihanasti kaikki suhteellisen pienellä välimatkalla toisistaan ja ytimestä. Mutta varmasti niin ytimessä kuin hotelli Verso on ei ole toista. Muutama askel kompassilta, eli Jyväskylän keskustan keskiöstä kävelykadulta löytyy perheomisteinen hotelli, jossa on alakerrassa kehuttu ravintola sekä ihanan tilavat huoneet. Omani oli tällä kertaa sisäpihan puolelta, joten hiljaisempaa ei olisi yöllä voinut olla! Verson huoneista löytyy isot ja pehmeät sängyt ja pisteet saavat myös (vegaaniset!) Lumenen suuret pullot, joista löytyy niin shampoot kuin hoitoaineet. Ei kertakäyttöpusseille! Ja! Ihan paras the juttu Versossa on aamiainen. Se on varmasti kaupungin parhaita. Nostan hattua sille, että sinne on haluttu vain kotimaista. Kaikessa on kyltti, mistä ruoka on peräisin. On kotimaisia omenoita, Ahvenanmaan omenamehua, homejuustoa Äänekoskelta. Karjalanpiirakat on tehty sillä aidolla oikealla reseptillä (yleensä tarjolla on riisipiirakoita) ja palvelukin on täysi kymppi. Munakas paistetaan tiskin takana, on Teeleidin teetä ja. No, täydellistä aamuhetkeen. Rentouttava yöpyminen on Versossa taattu!

RAVINTOLA PÖLLÖWAARI

Illallisen nautimme puolestaan varmastikin Jyväskylän ykkösravintolassa, Pöllöwaarissa. Kansakoulukadulta löytyvä Pöllöwaari sekä hotelli Yöpuu ovat lähtemättömästi sydämessäni, sillä Yöpuussa vietin hääyöni 15 vuotta sitten ja kirjoitin kummissani aamulla uutta sukunimeäni vieraskirjaan. Se tunne, oi voi! Yöpuussa jokainen huone on erilainen ja ne ovat hurjan persoonallisia. Suosittelen lämpimästi! Yhtä kauan kuin häistäni on aikaa, on talossa ollut hotelli- ja ravintolapäällikkönä Ulla Häkkinen, jonka iloksemme saimme kanssamme syömään. Saimme ihan uudenlaista syvyyttä ruokailuun hänen asiantuntemuksensa myötä.

Pöllöwaari on hienostunut ravintola ja annokset ykkösluokkaisia ja yksityiskohdat viilattuja, mutta silti siellä on kohteliaan rento ilmapiiri. Palvelu on ihastuttavan tarkkaa ja viimeiseen asti huoliteltua, on upeat viinisuositukset ja erittäin hyvä ruoka. Alkupalaksi söin omenamehulla kompressoitua kurkkua sekä kampasimpukkaa, pääruoaksi kotimaista kalaa kadella tavalla eli kuhaa paistettuna ja terriininä. Tuon annoksen lisukkeena oli muun muassa niin suussa sulavat maa-artisokat, että hoin vieruskaverille viisi kertaa nämä artisokat ovat törkeän hyviä (anteeksi Minna) ja jälkiruokana oli paahtoruisjäätelöä sekä marinoitua mustikkaa. Myös häränposken suussa sulavuutta kehuttiin. Uutena opimme muun muassa (ainakin minulle oli uusi juttu) oranssin viinin, johon Ulla kertoi tutustuneensa Unkarissa ja ostaneensa sieltä 120 pulloa Pöllöwaariin. Sitä suositeltiin lihan kanssa punaviinin vaihtoehdoksi. Ja muuten, Pöllöwaarissa on myös upea mehumenu vaihtoehtona viineille, Johannalla kädessään mehuvaihtoehto ja Tainalla se oranssi viini. Eikö ole aika samean näköinen, maku kuitenkin oli kuulemma hyvä! Pöllöwaarissakin on kotimaisuus selkeästi isossa osassa astioita myöden!

Kylläpä oli ihanaa painua hiljaisuuteen ja valkoisiin lakanoihin unille illallisen jälkeen sulattelemaan kaikkea päivän aikana kuulemaansa ja näkemäänsä. Tässä olikin teille aikamoinen pläjäys yhdestä suosikkikaupungeistani, josta löytyy aina jotain uutta. Aika hyvät ainekset esimerkiksi naisten viikonloppuun tai kahdenkeskiseen hemmotteluun vai mitä? Ja kohteet toimivat myös lasten kanssa, viimeksi muun muassa Frans&Sandrassa söin lapseni kanssa ja hän rakasti kukkakaaliwingsejä. Eli hyvät ainekset pieneen irtiottoon kotimaassa, toivottavasti saitte vinkkejä! Täältä kannattaa kurkata voimassa olevat tarjoukset, sieltä löytyy muun muassa meidänkin testaamia kohteita!

Kiitos seurasta Minnean muruja, Kristallikimara, Kiljusten blogi, Tyttö sinä olet vahva, Hannamaria, Arjen suklaasuukkoja, Mansikkatilan mailla, Joko mennään sekä Mansikkapilvi!

Oliko tuttuja kohteita itsellesi? Uusia ideoita? Onko kotimaanmatkoja suunnitteilla?

Rohkeat teet kaikille aisteille

Viikonloppuna sain käsiini paketin, jossa oli Teeleidin neljä uutta teemakua niin upeissa paketeissa, että täytyy sanoa henkäisseeni ihastuksesta avatessani tuon paketin. Sisältö oli niin yllättävä, niin upea ja samalla henki sitä, mitä ihailen ylipäätään ihmisissä: intohimoa. Näistä teepaketeista henki heti se, että niissä on valtava määrä tunnetta ja intohimoa taustalla ja se teki tuotteesta välittömästi superkiinnostavan.

Te, jotka olette blogiani yhtään pidempään seuranneet tiedätte rakkauteni Teeleidiin. Olen ihan teehöperö – tee on kuin hyvä ystävä, joka lohduttaa talvimyrskyssä, piristää aamulla, ilahduttaa iltapäivällä ja kofeiiniton versio lämmittää illalla. Juon teetä ihan päivittäin ja ilahdun aina, kun tarjolla on hyvä haudutettua teetä. Eilenkin laskupäivä Sappeessa sai ihan uuden twistin, kun siemailin tauolla ison mukin ihanaa haudutettua teetä! Tämän taustan takia äitini suositteli minulle bongaamansa uutuutta Jyväskylästä kesällä 2014, Teeleidiä.

Ja minä menin ja ihastuin. En tiedä montako kertaa olen sen jälkeen käynyt, asuisin varmaan siellä, jos olisimme samassa kaupungissa. Olen käynyt afternoon teellä, minulle on ostettu Teeleidistä lukuisia lahjoja, olen käynyt lasten kanssa, äidin kanssa, miehen kanssa ja kälyn kanssa. Monesti vain pyörähtänyt ostoksilla, mutta ehtinyt samalla vaihtaa sanasen yrityksen perustajan Annen kanssa. Hänen rakkautensa teehen ja intohimonsa yrittämiseen on kantanut pitkälle ja tuotteet ovat levinneet mahtavasti ympäri Suomea. Olen hymyillyt ilosta törmätessäni niihin hotellin aamiaisella tai Vuokatin laskureissulla. Hienoa Anne! Kova työ palkitaan! Ja voi kuulkaa kuinka haluaisin tarttua ideaan, jota Anne on ehdotellut, omaan teehuoneeseen Tampereella. Siihen ei vielä rohkeus ole riittänyt.

Tällä kertaa Anne on yhdistänyt voimansa valokuvaaja Emmi Virtasen kanssa ja tuloksena on ehkä maailman upeimmat teepaketit. Ne oikein hätkähdyttävät, kun ovat niin perinteisestä poikkeavia. Näin naistenpäivän jälkeen on upea hetki lanseerata uudet teet ja nauttia niiden kaikkia aisteja hemmottelevasta ulkonäöstä. Emmi Virtanen on voittanut vuonna 2018 vuoden muotokuvaajapalkinnon ja näitä kuvia katsoessa aloin välittömästi haaveilemaan, että pääsisin jonain päivänä hänen kameransa eteen. Kuinka vahvoja kuvia!

Vahvat kuvat ovat saaneet sisälleen myös vahvat maut. Teeleidi by Emmi-sarjasta löytyy neljä eri makua: Lady in Green, Lady in Black, Lady in Blue sekä Lady in Red. Vihreä tee saa makua mm. omenasta, kardemummasta sekä punapippurista ja on oikeastikin ensi nuuhkaisulta aika pippurinen, mutta silti mukissa lempeä tuttavuus. Oikea talvipäivän lämmittäjä! Lady in Black kätkee sisälleen puolestaan mustaa teetä maustettuna tähtianiksella sekä lakritsijuurella ja anis tuleekin vahvana teestä esiin. Mieletön aamun herättäjä! Lady in Blue on nimensä mukaisesti hieman sininen, sillä teen seassa on sinistä ruiskukkaa ja lisäksi mangoa, papaijaa, persikkaa ja ruusua, eli kyseessä on tumma mutta ihanan lempeä ja hedelmäinen tee. Kuin pehmeä ystävän halaus. Lady in Red on puolestaan teen punainen versio eli kofeiiniton rooibos, jota maustaa muun muassa chili ja kirsikka. Täydellinen ulkoilupäivän päättäjä illalla, lämmittäjä sekä uneen vaivuttaa. Chili potkii mausta oikeasti, eli ei palele tätä juodessa!

Näistä paketeista tai mauista ei rohkeutta puutu, ne eivät ole mitään itsestäänselviä tai helppoja valintoja. Mutta eipä ole helppo tie yrittäjyyskään ja nämä kaksi vahvaa naista menestyvät upeasti valitsemallaan tiellä. On ilo saada käsiinsä jotain tällaista ja olenkin vimmatusti maistellut ja keittänyt teetä. Äkkiseltään suosikiksi taitaa jyrätä tuo Lady sinisissään, mutta suosikkiteehän riippuu niin monesti omasta mielentilasta ja päivästä. Huomenna se saattaa olla jokin muu.

Upea sarja, johon innolla tutustuin. Onnea Anne ja Emmi! Tällainen paketti on aika upea lahja verrattuna perinteiseen totuttuun teepakettiin. Suosittelen muuten kurkkamaan myös Emmin IG-tilini by_emmi, kuinka voimakkaita ja upeita kuvia! Minäkin haluan tuollaisiin kuviin!

Tässä haaveillessani lähetän teille aniksen tuoksuiset terveiset, tällä hetkellä mukissa Lady in Black.

Mitä pidät uudesta sarjasta? Eikö ole omalaatuinen?

*Teet saatu

Näin lapseni uusin silmin

Tuollainen otsikko on kytenyt mielessäni eilisestä asti, vain muutama tunti siitä, kun lähdin lapseni kanssa pressireissulle kaksin. Olemme olleet kaksin viikonlopun reissussa esikoiseni kanssa Visit Jyväskylän reissulla, josta myöhemmin lisää. Nähty ohimennen myös isovanhempia ja miestä sekä kuopusta ja pääasiassa fiilistelty kaksin. Nappasin tähän postaukseen muutaman käynnykkään jääneen ihan todellakin räpsyn niistä fiiliksistä, mitä on ollut.

Miksi tuo otsikko nousi mieleeni vain tunnin reissun jälkeen? Siksi, että heti ensimmäisessä kohteessa lapseni meni tutustumaan toisiin lapsiin, jutteli, kyseli nimeä ja ikää ja alkoi hyvin pian olla sitä mieltä, että hän puuhaa uusien kavereiden kanssa, voiko äiti olla sivummalla. Illalla, noin kuusi tuntia tutustumisen jälkeen lapseni soitti hyvän yön puhelun isälle ja kertoi, kuinka oli saanut uusia hyviä ystäviä ja että se oli parasta reissussa. Hymyilin vieressä hämmentyneenä.

Miksi olin hämmentynyt? Vanhempien seurassa lapsi on minusta välillä ollut… Ujo? Ei kai tuotakaan sanaa voi hänestä käyttää, mutta kun ehdin katsoa häntä muiden lasten seurassa, huomasin, kuinka hirveän sosiaalinen ja ihmisrakas hän on. Hänen filosofian mukaan kavereita saa, kun on ihmisille vaan ystävällinen. Olen kuullut eskarista palautetta hänen sosiaalisuudestaan, mutta nyt vasta pääsin näkemään sitä omin silmin.

Emme ole tehneet esikoisen kanssa juuri sen kummempaa kaksin, kuin käyneet leffassa kaksin tai viettäneet yhden hotelliyön kaksin hänen ollessa vielä neljä. Reissasimme paljon kaksin kuopuksen ollessa vielä mahassa, mutta niistä reissuista ei taida hänellä olla paljon muistoja. Samalla, kun hän on viikonlopun aikana iloinnut uusista kavereista ja halunnut ehdottomasti istua heidän vieressään bussissa ja mennä uimahallissa, hän on ollut tarkka siitä, että ravintolassa ollaan äidin vieressä ja tarkistanut, että eihän vaan pikkusisko tule mukaan hotelliin.

Perjantaina olin vähän alakuloisissa fiiliksissä saatuani taas yhden ”et ole tarpeeksi laadukas”-viestin. Saan joka päivä monta en ole laadukas, hylätty, valitettavasti… yms. viestiä, mutta ei saa lannistua. Yrittäjän on myytävä palvelujaan koko ajan siitä huolimatta. Perjantaina nielin tyhjää samaan aikaan kun juna lähti. Näin lapseni ilon, hän oli odottanut viikonloppua kaksin niin pitkään. Ja päätin nauttia ihan täysillä, oli työtilanne mikä tahansa.

Puhuimme juuri siitä eri bloggaajien kanssa, onko järkeä lähteä ilmaiseksi reissulle, josta ei saa palkkaa, käyttää hirveästi aikaa ja vaivaa, maksaa veroja ja mitä lie. Mutta minä totesin siihen, että nämä ovat sellaisia reissuja, joita ei mitata rahassa. Taloudellisesti ei ole mitään järkeä, sen sijaan lapseni elämyskopan kannalta ihan todella paljon iloa. Hän on ollut superonnellinen ollessaan äidin kanssa kaksin, puuhatessaan mielilajejaan ja nukkuessaan äidin kanssa samassa sängyssä. Sitä, miksi hotellit ovat niin valkoisia en pystynyt selittämään. On kuulemma tylsää, kun kaikki lakanoista pyyhkeisiin ovat valkoisia hotelleissa. Yritin selittää jotain puhtauden väristä, mutten keksinyt mitään uskottavaa.

Niin useasti arjessa kiltti esikoinen jää uhmaraivoavan pikkusiskonsa ”jalkoihin”. Vaikka häntä kiitetään avusta, liian usein jutut keskeytyvät ja hän jää isona ja fiksuna liian vähälle huomiolle. Samalla hän on vielä pieni, joka arvostaa syliä, samaa sänkyä sekä kahdenkeskistä viikonloppua.

Niin minäkin. Näin lapseni ihan uusin silmin tänä viikonloppuna. Näin, miten iso ja omatoiminen hän on. Miten paljon taitoja hän on oppinut eskarissa. Miten valtavan sosiaalinen ja välittävä yksilö hän on. Sydämeni särkyi, kun hän mietti muutaman tunnin ystävyyden jälkeen, tulevatkohan uudet ystävät koputtamaan ovelle ja sanomaan hyvää yötä. <3 Kuinka hellyttävää.

Vaikka tässä viikonlopussa ei olisi ollut mitään järkeä taloudellsesti, monia asioita ei voi mitata rahassa. Lapseni on jo niin iso, että uskon hänelle jäävän pysyviä muistoja viikonlopusta. Oli ihanaa katsoa lastani rauhassa, ihan eri silmin, ihan vain lapsena, ei isosiskona. Ilman että hänen tarvitsi katsoa sekuntiakaan pikkusiskon perään tai jakaa huomio. Hän on ollut superaito, ihana lapsi ja näin hänet eri silmin tämän viikonlopun ajan. Hyvin kiitollinen siitä, että saimme kokea tämän yhdessä.

Kiitollisin mielin kohti sunnuntain aktiviteetteja. Tiedättekö mistä puhun, kun lapsia on useampi ja kaikilla aina oma roolinsa?