Kun taas tuli melkein jännäpissa! Toinen päivä Jyväskylän vieraana

*kaupallinen yhteistyö Visit Jyväskylän kanssa

Siellä ylhäällä sä olet sitten ihan up yours”. Taas tuo lause tulla pöllähti jostain mieleeni, kun livuin Tuomiojärven ”tyrskyihin” kajakillani. Sitten katsahdin horisonttiin, siellähän se Matin mäkikin Laajavuoressa on. Apua! Miksi aina ajattelen tuota lausahdusta, kun minua jännittää? Ja miksi olin lipunut yksinäni Tuomiojärvelle ja höpötin lievässä paniikissa Instastoriesiin, että paniikki ja pissahätä? Kyseessä oli toinen päivä Visit Jyväskylän vieraana toukokuun lopulla. Kaksi muuta kirjoitusta Jyväskylän edesottamuksista voit lukea täältä sekä täältä. Älyttömän hyviä vinkkejä vaikka nyt kesälomalaiselle!

Mutta palataan tuohon toukokuun viimeisen viikonlopun päivään. Olimme saapuneet aamupäivästä Tuomiojärven rantaan, jota katselin vähän nieleskellen. Siellä ei ole enää leirintäaluetta, vaan kerrostaloja! Huih! Rannassa meitä odotti herttainen Tavinsulan yrittäjä Bela Pavelka, joka oli pukeutunut villapaitoihin ja sadeviittoihin. Erittäin, erittäin fiksua, sain huomata myöhemmin.

Tarkoitus oli lähteä kanoottiretkelle. Minä sitten siinä aloin horisemaan innostani päästä kajakkiin yksin, sehän olisi kunnon treeniä samalla. Saamani piti, sain kajakin, livuin kohti ulappaa ja roikuin siellä kauempana telineissä pitämässä kiinni, kun muut vielä kuivaharjoittelivat kanootin ohjaamista laiturilla. Satoi ja tuuli, olin aivan alipukeutunut, tärisin ja kajakki tuntui jotenkin hallitsemattomalta tuulessa. Katja, oliko ihan pakko taas haastaa itsesi, mutisin mielessäni. Ja tuijottelin sitä Matin mäkeä.

Lopulta päästiin liikkeelle ja aika pian livuttiin isolta Tuomiojärveltä moottoritien ali kohti Palokkajärveä ja sieltä jatkoimme kohti Tourujokea. Keli oli aivan hirveä, vettä tuli hetkellisesti kuin aisaa, mutta sinnikkäästi meloimme eteenpäin. Ja kannatti – sade taukosi ja perillä Tourujoen uomissa olin kuin ulkomailla. Vaikka olen asunut pitkät ajat Jyväskylässä ja kolunnut mielestäni aika monet nurkan, olen molemmilla Visit Jyväskylän reissuilla löytänyt jotain uutta ja koskematonta. Paikka oli _ihana_. Jos en olisi ollut läpimärkä ja sormet kohmeessa, minulla olisi siitä teille paaaaljon kuvia. Mutta nyt en kyennyt! Ehdottomasti silti kannatti se nähdä.

Tavinsulka järjestää ohjattuja, pidempiäkin retkiä, joissa yövytään eri paikoissa. On lyhyitä retkiä, on melontaa, kajakkia sekä suppailua. Ihan ykkösjuttu nyt kesäkeleillä ja esimerkiksi polttaripoppoille, käykää kurkkaamassa Jyväskylässä Tuomiojärven huudit! Vitsi olin ylpeä, kun voitin pelkoni ja lopulta huidoin (mielestäni) ihan sujuvasti ja voimieni tunnossa kohti rantaa.

Kun siirryimme rannasta Original Sokos Hotelli Alexandraan, joka sijaitsee ihan rautatieaseman kupeessa tuuletimme kaikki, kun kuulimme, että saisimme huoneet heti. Ryntäsin riisumaan läpimärät vaatteet, kävin suihkussa ja ihastuksekseni huomasin, että uuden puolen huoneissa oli myös kylpytakit tarjolla. Äkkiä kylpytakki päälle ja teetä. Olo oli kuin uudestisyntynyt, ah! Kävin muuten myös aamulla testaamassa Alexandran saunatilat, jotka olivat ihanat. Isot poreammeet, siistit saunat ja tarjolla mm. erilaisia Lumenen puhdistustuotteita. Kiitin respassa hyvästä saunasta ja minulle sanottiin, että naiset eivät siellä monesti käy. KÄYKÄÄ! Oli ihana ja rempattu! Olen käynyt kyseisessä hotellissa vappulounaalla joskus… 1990-luvulla ja totesin, että sitä on todella hyvällä maulla uudistettu ja tuotu nykypäivään. Ilme on raikas ja mikä ylläri meitä vielä odotti huoneissa! Kiitos!

Söimme Frans&Sandra Bistron menut lounaaksi ja palvelu oli ensiluokkaista ja parsa hyvää. Kun otimme jälkkärin kanssa teetä ja kahvia, meille mainostettiin, että kahvi on jyväskyläläisen yrityksen Paahtimo Pavun kahvia, teenä oli Keisarin morsianta. Minä heti älähdin, että miksi ihmeessä teillä ei ole paikallisen Teeleidin teetä, mutta no hätä, tulossa kuulemma on. Jes! Olin tyytyväinen!

Matka jatkui kohti Jyväskylän satamaa, joka on muuten todella kaunis paikka kesäoleskeluun myös. On juoksubaanaa, konttiravintolaa, kylmää juomaa, jätskiä, ulkokuntosalia ja vaikka mitä. Jyväskylän satamaa ei saa kesällä missata! Me hyppäsimme Suomen Suven kyytiin ja teimme muutaman tunnin Päijänne-risteilyn kohti Säynätsaloa ja Lehtisaarta, josssa allekirjoittanut on suorittanut yläasteensa. Matkan ajaksi oli luvattu hirveää keliä, mutta mitä vielä, ilma kirkastui ja näimme niin sateenkaaren kuin joutsenia. Välillä porukka tuuletti kuullessaan, että Suomi menee lätkän MM-finaaliin. Kyllä, se oli se ilta! Aika upea kokemus, Jyväskylä on kuitenkin vahvasti järvikaupunki. Minä vain tuijottelin järven ympäri menevää juoksureittiä ja mietiskelin, noinkohan paahdan siellä puolimaratonia taas syyskuussa. Mieli tekisi jolkottaa tutuissa maisemissa taas!

Laivalla soitteli myös trubaduuri Antti Roihu, joka mainosti soittavansa lisää illalla keskustassa. Risteilyn jälkeen tiemme erosivat ja lähdimme kuka mihinkin. Minä lähdin katsomaan lisää Anttia (mainos tehosi!), osa suuntasi nukkumaan ja oli aika jättää hyvästit. Harmitti, Minnean, Ready Steady Flown ja Arjen Pilkahduksia Susannan seura oli ollut hyvää ja emäntämme Johanna piti meitä kuin kukkia kämmenellä viikonlopun ajan. Tuli voitettua paniikkia ja höpistyä itsekseen, naurettua seurassa ja syötyä todella hyvin.

Suosittelen lämpimästi käymään Jyväskylässä ja testaamaan muun muassa näitä kesäjuttuja, näyttäytyvät heinäkuussa vähän eri valossa kuin näissä minun harmaissa kuvissa. Mutta kivaa oli harmaudesta huolimatta, ihana Keski-Suomi!

Onko tuttuja maisemia/juttuja tässä tai edellisissä Jyväskylän postauksissa?

Jyväskylän kovista kovin perheketju

*Kaupallinen yhteistyö Visit Jyväskylän kanssa

Te tiedätte, kun kaupunkeihin muodostuu legendaarisia paikkoja. Sellaisia, joista kukaan ei enää osaa sanoa, milloin ne ovat perustettu tai milloin paikassa kävi ensi kerran ja samalla sellaisia, että niihin on mentävä. Kaikkien niin kaupungissa asuvien kuin ulkopuolelta tulevien.

Jyväskylässä tätä genreä edustaa mielestäni hotelli Yöpuu sekä ravintola Pöllöwaari, jotka löytyvät Puistokoulun nurkilta, kauniilta sijainnilta keskustassa. Samaan perheketjuun kuuluu myös ensimmäisen yön majapaikkamme viime viikonlopun reissussa, hotelli Verso, joka on niin Jyväskylän ytimessä Kauppakadulla, että sen keskeisempää sijaintia ei hotellilla voi olla. Tämä perheketju kätkee sisällensä valtavan määrän hyviä makuja ja kauniita hotellihuoneita!

Kun perjantaina astui sisään Pöllöwaariin ja pääsin tutustumaan myös samassa rakennuksessa olevaan hotelli Yöpuuhun, olo oli nostalginen ja nieleskelin kyyneleitä. Minä heräsin juuri eilen tuosta hotellista rouvana ja kirjoitin ensi kertaa uuden sukunimeni vieraskirjaa. Ei, en ollut harjoitellut ja se oli ihan kamalan vaikeaa. Kerroin matkaseurueelle, että muistan hyvin elävästi katossa olevat enkelit sviitistä, se oli niin erikoinen ja upea. Kun kurkkasimme sviittiin ja katselin katossa olevaa taulua, meinasin alkaa kyynelehtiä muistoissani. Miten ihmeessä tuosta aamusta tulee kuluneeksi 14 vuotta kesällä?

Kurkimme muitakin huoneita, sillä Boutique hotelli Yöpuu on ihan omaa luokkaansa. On Mansikkapaikka-huone, Afrikka-huone ja vaikka mitä erilaisia teemahuoneita, yhteensä 26 erilaista. Kerta kaikkisen upeita! Jos varauksen tekee suoraan hotellista, on mahdollisuus varata veloituksetta tunniksi alakerrasta löytyvä uudenkarhea saunatila. Oli muuten hieno, kävimme kurkkaamassa.

Niin ja se illalliinen Pöllöwaarissa! Ai että. Pöllöwaari on ehdoton Jyväskylän fine dining-helmi, jossa on se legendaarisuus ja ns. vanhanaikaisuus mukana. Maut ovat moderneja ja hyvinkin ajan hengessä, mutta sisustus, tyyli ja tarjoilijoiden tarkat tehtävät vievät ajassa hieman taaksepäin. Yhtä kaikki, homma toimii.

Pöllöwaarissa on koostettu kolme eri menua, Kausi, Suomi ja Vihreä, joita sai myös vapaasti miksata. Mahtavaa, otin siis jokaisen kolmesta ruokalajista eri menusta. Vanhempani olivat wine tasting-tilaisuudessa Pöllöwaarissa juuri pari päivää ennen meidän vierailuamme ja kehuivat saksalaista viini-iltaa vuolain sanoin. Annoin palautetta siis tarjoilijalle tuosta ja odotukseni olivat korkealla ruoan suhteen.

Alkuruoaksi sain lemppareitani, punajuurta sekä lehtikaalia ja annoksen jännittävin osuus oli puffatut kvinoat! Pääruoaksi popsin niin täydellisen kuhan siitakesienien kera, etten muista milloin olisin syönyt niin hyvää kalaa. En ole jälkkäri-ihmisiä, mutta suositusjälkkäri biskeliasuklaata ja veriappelsiinia oli ihanan raikas. Ja kaunis. Ylipäätään ihanaa, kun ravintolassa on ilmeikkäät Iittalan Taika-astiat ja kaikki on samalla täydellisen harkittua, mutta jotenkin mutkatonta.

Aterian täydentää juomat, valita voi joko viinimenun tai mehumenun, joka oli ihan omaa luokkaansa. Mehut sekoiteltiin tilauksesta eri ruoille ja yksi mehu sisälsi mm. viherherukkaa, angostuuraa sekä basilikaöljyä. Ihan huippujuttu tällainen vaihtoehto! Pöllöwaarin viinilista on palkittu useamman kerran kaupungin parhaana, joten siltäkin voi odottaa paljon. Kannattaa muuten kurkata ihastuttava sisäpiha kesäkeleillä!

Ilta oli ihan mahtava ja sain maistella ihania makuja hyvässä seurassa. Kävelimme yöpaikkaamme hotelli Versoon kävelykadulle. Pari vuotta auki ollut hotelli (entinen Jyväshovi) on kokenut täydellisen remontin ja huoneet ovat uutuuttaan kiilteleviä. Suomalaisuus näkyy vehreillä käytävillä sekä aamiaisessa, jossa oli saatavilla muun muassa täydellisiä karjalanpiirakoita. Tiesittekö, ettei kaupassa yleensä myydä karjalanpiirakoita, vaan riisi- tai Imatran tai jotain muita piirakoita? Aito karjalanpiirakka täytyy tehdä tietyllä reseptillä ja kotimaisuuteen panostava Verso niitä tarjoili. Sen sijaan esimerkiksi hedelmiä ei ole, kalaa ja marjoja kyllä. Koska suomalaisuus. Minä annoin isot pisteet suurista Taika-mukeista ja haudutetusta teestä, ai että! Ei pientä kahvikuppia mistä ryystää pussiteensä!

Yöllä nukutti hyvin ja koska aamulla oli hetki aikaa, vetäisin juoksukamat niskaan ja treffasin mieheni entisen Lyseon takana ja suuntasimme Harjulle aamulenkille, sillä tuo päivä oli seurustelumme 18.vuotispäivä. Kannattaa hyödyntää hotellin mahtavan keskeinen sijainti, siitä pääsee niin ostoksille, aamulenkille kuin vaikka leffaan muutamalla askeleella.

Ihana ja laadukas perheketju, joka tarjoaa Jyväskylän parhaita juttuja. Vai mitä olette mieltä, näitä testanneet? Innostuitko testaamaan Jyväskylän huippuja?

Parempi voida hyvin – pakene arjestasi

*kaupallinen yhteistyö Visit Jyväskylän kanssa

Hyvää uutta viikkoa! Takana on viikonloppu täynnä elämyksiä ja uusia ihmisiä. Niin paljon tapahtui, että ehti jo pää mennä pyörälle, mutta olipa hauskaa. Ja viikonloppu päättyi aikamoiseen jännitysnäytelmään, katsoimme ensi kertaa miehen kanssa yhdessä vikan erän jääkiekkoa! Onnea Leijonillekin!

Suuntasin nimittäin perjantaina entiseen kotikaupunkiin Jyväskylään, jossa puolet sydämestä ja suurin osa suvusta edelleen on. Tapasin uusia ihmisiä ja vietin heidän kanssaan viikonlopun. Minnean muruja on minulle somesta hyvinkin tuttu kasvo ja blogi, sen sijaan Arjen Pilkahduksia sekä Ready Steady Flow olivat uusia tuttavuuksia niin somessa kuin livenäkin. Tapasin kaksi viimeistä perjantaiaamupäivällä Jyväskylässä ja Minnea liittyi iltapäivällä seuraamme. Meitä tuli vastaanottamaan ihana Visit Jyväskylän Johanna, joka piti jälleen meistä valtavan hyvää huolta. Sanoin eilen, että olo oli kuin prinsessalla, kun meitä kohdeltiin niin upeasti, pidettiin kaikesta huolta, eikä mitään tarvinnut miettiä itse. Joku muu oli miettinyt aikataulut, aktiviteetit, ruokapaikat ja kyydit. Sen kun menet paikalle. Äiti-ihminen oli taivaassa.

Myönnän, että olen mennyt liian kovaa toukokuun ja se kostautuu ylikierroksilla ja unettomuutena. Muutaman tunnin unien jälkeen saavuin väsyneenä Jyväskylään, josta suuntasimme suoraan Laukaan puolelle Peurunkaan. Muistatte ehkä, että kävimme siellä niin syksyllä bloggaajien kanssa kuin keväällä perheen kanssa minilomalla. Itselleni on siis muodostunut hyvä käsitys jo paikasta ja käänsin syksyllä kelkkani sen suhteen, että Peurunka ei sopisi nuorille tai lapsiperheille. Sehän on mitä mainion aktiivisen perheen lomakohde!

Tällä kertaa näin Peurungasta taas uuden puolen, kun suuntasimme meille järjestettyyn saunajoogaan. Täytyy sanoa, että se pysähdys kaiken hössötyksen ja unettoman yön jälkeen tuli niin oikeaan saumaan kuin voi olla. Peurungassa on todella iso infrapunasauna, jossa joogakin järjestettiin ja siellä lämpötila pysyy sopivan tasaisena ja 50 asteisena paremmin kuin esimerkiksi sähkösaunassa. Meitä ohjannut Anneli oli niin lempeän ja rauhallisen oloinen, että stressitilani laukesi jo häntä kuunnellessa. Olisi tehnyt mieli halata joogan jälkeen, jos olisi kehdannut. Istuimme hiljaisuudessa ja lämmössä, teimme jalka- sekä keskivartaloa vahvistavia liikkeitä sekä erilaisia venytyksiä. Juoksusta tukkeutunut kroppani kiitti. Anneli kertoikin, että maanantaisin järjestettävässä saunajoogassa käy vakkarina juoksija, joka tekee pitkän lenkin sunnuntaisin ja maanantaina joogaa saunassa. Ymmärrän kyllä hyvin, miksi näin.

Joogan jälkeen olimme ihan läpimärkiä hiestä, joten oli ihanaa pulahtaa vielä altaaseen sekä poreisiin. Aineenvaihdunta pärähti ihan täysillä käytiin tällä kombolla ja lounas upeissa Peurungan maisemissa maistui ihanalle! Saunajoogaa järjestetään myös tilauksesta, tässäpä ihan huippujuttu esimerkiksi polttariporukalle. On parempi voida hyvin, kuten Peurungan slogan kuuluu.

Lounaan jälkeen olisin voinut kaatua päikkäreille, mutta mepä suunnistimme takaisin Jyväskylän ydinkeskustaan sekä pakohuoneeseen. Mysteeri löytyy Jyväskeskuksen kulmilta, eli ihan ytimestä. Sisään astuessa minua jännitti. En oikeastaan osaa sanoa mikä, pakohuoneet ovat aina vähän hyppy tuntemattomaan, ehkä se. Nykyäänhän ovia ei edes oikeasti lukita, eli tällaisella ahtaanpaikankammoisella ei ole minkäänlaista paniikin vaaraa touhussa. Jännitti, miten vasta tapaamani ihmisten kanssa toimimme ryhmänä, millainen arvoitus meitä on vastassa jajaja…

Saimme ohjeet mitä pakohuoneessa saa tehdä, mitä ei. Mitään ei saa väkisin repiä irti tai muuta vastaavaa. Sitten siteet silmille ja kävely kohti huonetta. Hiippailimme sydän pamppaillen jonossa sisälle puristaen toisiamme olkapäistä. Sitä jotenkin eläytyy ihan täysillä tarinaan ja peliin ja Mysteerissä oli tunnelma ihan 10+. Olimme hetkessä siirtyneet johonkin aivan muualle kuin Jyväskylän keskustaan, unohdimme paikan ja ajan ja kävimme arvoitusten kimppuun.

Psykiatrisessa sairaalassa asuu tunnistamaton naispotilas. Jyväskyläläiseltä katolta löydetty pieni nainen oli liki kuoliaaksi kylmettynyt jäisenä pakkasyönä ja yritti hakea lämpöä ilmastointihormin eteen käpertymällä. Kasvoiltaan herkän näköinen, liki 60-vuotias rouva on mysteeri, sillä kukaan ei tunnista häntä eikä hän ketään. Oikean nimen puuttuessa hoitohenkilökunta nimesi naisen Sofiaksi.

Sofia on lähes katatonisessa tilassa, eikä hän osoita tunteita tai reagoi ulkopuoliseen maailmaan enää normaalisti. Kontaktin saaminen Sofiaan on lähes mahdotonta, koska ihmiset ovat hänelle ilmaa. Puhua hän kuitenkin osaa. ”Tärkein on turvassa, tärkein on turvassa, tärkein on turvassa”, tuntuu olevan ainoa lause, jota hän kykenee enää toistamaan. Sofian mieli – mikä siinä pelottaa?

Pakohuoneessahan availlaan erilaisia lukkoja vinkkien perusteella, jotka löytyvät huoneesta. Tarina muodostaa kokonaisuuden ja aina uuden lukon auettua löytyy lisää vihjeitä. Pelin vetäjä antoi myös välillä vinkkejä, kun huomasi meidän jumittavan. Hän ei koskaan kertonut suoraan vastausta, vaan vinkkasi mihin suuntaan kannattaisi siirtyä etsimään.

Kun ihmiset ovat sinulle uusia, on hauskaa nähdä, miten kukakin alkaa toimia. Toiset toimivat työnjohtajina, toiset puuhailevat hiljempaa, toiset pysyvät rauhallisena ja käskevät muitakin tekemään rauhassa, toisilla nousee pulssi ja äänenkorkeus. Huomasin itse, että ajatuksissani räpläsin ensimmäisen lukon auki, kunnes aloin enemmän kommunikoida ryhmän kanssa. Tuo kokemus tiivisti mielestäni mielettömän hyvin toisilleen vieraita ihmisiä yhteen ja parissa kohtaa pakotti aika tiiviiseenkin tiimityöhön. Yksin et selviäisi. Tunnin peliaika juoksi vauhdilla eteenpäin ja kun aikaa oli muutama minuutti, sain purra hammasta tehdessäni lähes viimeistä arvoitusta. Kädet alkoivat täristä, näinkö me pääsemme ulos? Sillähän ei ole mitään muuta väliä, pääseekö tunnissa ulos kuin se, että saa mielettömän onnistumisen riemun. Vain 30 % kuulemma onnistuu selvittämään Sofian mielen. Samalla hetkellä, kun kelloon ilmestyi 00.00 ajaksi, meillä raksahti auki viimeinenkin arvoitus. HUH! Olipa hilkulla!

Olimme todella paenneet arkeamme Sofian mieleen, kuten Mysteerin slogan on. Peli oli mielestäni kohtuullisen haastava verrattuna niihin huoneisiin, joissa olen ollut ja tarinaltaan ja lavastukseltaan hurjan mukaansatempaava. Mukana oli ensikertalaisiakin, jotka pärjäsivät mielettömän hyvin, eli rohkeasti polttariporukat, naistenillat, synttärit, mitkä vain kannattaa järjestää tällaisessa, vaikka mukana olisi ensikertalaisia tai toisilleen vieraita ihmisiä.

Vitsi mikä hymy kasvoilla oli tuon kokemuksen jälkeen. Lähdimme kokemuksesta pulisten kohti hotellia sekä illallista. Olin täysin päivän aikana irrottautunut stressistä ja unohtanut kiireen ja velvoitteet. Veikkaan, että näette kuvista paistavan ilon ja rentoutuneisuuden, naama oli aurinkoinen koko päivän. Aluksi ajattelin, oliko järkevää tunkea vielä Jyväskylänkin reissu tähän väliin, mutta jo ensimmäisen päivän perusteella saatoin todeta, että oli. Koko viikonloppu oli niin oman näköinen, kun tällainen aktiivisuuspörhelö olen. Jos olet itse ylikierroksilla tai kaipaat asioita, missä et kerta kaikkiaan ehdi miettiä sitä to do-listaasi, tässäpä pari huippuvinkkiä!

Onko sinulle Peurunka, saunajooga tai pakohuoneet tuttuja? Seurasitko reissuamme Instasta, onko jotain osa-aluetta Jyväskylän matkasta mistä haluaisit erityisesti kuulla?

P.S. Jos olet kiinnostunut Peurungan lomasta, nyt kannattaisi napata huipputarjous, jonka pari bloggariporukastammekin meinasi lunastaa. Nimittäin vielä tämän viikon on hintakampanja käynnissä ja kylpyläyön voi lunastaa edulliseen 50 € / hlö hintaan, varattavissa 31.5 saakka ja käytettävissä aina 20.6. saakka. Etuhintaisen varauksen voi tehdä PROTARJOUS koodilla verkkokaupasta peurunka.fi.