Rohkeat teet kaikille aisteille

Viikonloppuna sain käsiini paketin, jossa oli Teeleidin neljä uutta teemakua niin upeissa paketeissa, että täytyy sanoa henkäisseeni ihastuksesta avatessani tuon paketin. Sisältö oli niin yllättävä, niin upea ja samalla henki sitä, mitä ihailen ylipäätään ihmisissä: intohimoa. Näistä teepaketeista henki heti se, että niissä on valtava määrä tunnetta ja intohimoa taustalla ja se teki tuotteesta välittömästi superkiinnostavan.

Te, jotka olette blogiani yhtään pidempään seuranneet tiedätte rakkauteni Teeleidiin. Olen ihan teehöperö – tee on kuin hyvä ystävä, joka lohduttaa talvimyrskyssä, piristää aamulla, ilahduttaa iltapäivällä ja kofeiiniton versio lämmittää illalla. Juon teetä ihan päivittäin ja ilahdun aina, kun tarjolla on hyvä haudutettua teetä. Eilenkin laskupäivä Sappeessa sai ihan uuden twistin, kun siemailin tauolla ison mukin ihanaa haudutettua teetä! Tämän taustan takia äitini suositteli minulle bongaamansa uutuutta Jyväskylästä kesällä 2014, Teeleidiä.

Ja minä menin ja ihastuin. En tiedä montako kertaa olen sen jälkeen käynyt, asuisin varmaan siellä, jos olisimme samassa kaupungissa. Olen käynyt afternoon teellä, minulle on ostettu Teeleidistä lukuisia lahjoja, olen käynyt lasten kanssa, äidin kanssa, miehen kanssa ja kälyn kanssa. Monesti vain pyörähtänyt ostoksilla, mutta ehtinyt samalla vaihtaa sanasen yrityksen perustajan Annen kanssa. Hänen rakkautensa teehen ja intohimonsa yrittämiseen on kantanut pitkälle ja tuotteet ovat levinneet mahtavasti ympäri Suomea. Olen hymyillyt ilosta törmätessäni niihin hotellin aamiaisella tai Vuokatin laskureissulla. Hienoa Anne! Kova työ palkitaan! Ja voi kuulkaa kuinka haluaisin tarttua ideaan, jota Anne on ehdotellut, omaan teehuoneeseen Tampereella. Siihen ei vielä rohkeus ole riittänyt.

Tällä kertaa Anne on yhdistänyt voimansa valokuvaaja Emmi Virtasen kanssa ja tuloksena on ehkä maailman upeimmat teepaketit. Ne oikein hätkähdyttävät, kun ovat niin perinteisestä poikkeavia. Näin naistenpäivän jälkeen on upea hetki lanseerata uudet teet ja nauttia niiden kaikkia aisteja hemmottelevasta ulkonäöstä. Emmi Virtanen on voittanut vuonna 2018 vuoden muotokuvaajapalkinnon ja näitä kuvia katsoessa aloin välittömästi haaveilemaan, että pääsisin jonain päivänä hänen kameransa eteen. Kuinka vahvoja kuvia!

Vahvat kuvat ovat saaneet sisälleen myös vahvat maut. Teeleidi by Emmi-sarjasta löytyy neljä eri makua: Lady in Green, Lady in Black, Lady in Blue sekä Lady in Red. Vihreä tee saa makua mm. omenasta, kardemummasta sekä punapippurista ja on oikeastikin ensi nuuhkaisulta aika pippurinen, mutta silti mukissa lempeä tuttavuus. Oikea talvipäivän lämmittäjä! Lady in Black kätkee sisälleen puolestaan mustaa teetä maustettuna tähtianiksella sekä lakritsijuurella ja anis tuleekin vahvana teestä esiin. Mieletön aamun herättäjä! Lady in Blue on nimensä mukaisesti hieman sininen, sillä teen seassa on sinistä ruiskukkaa ja lisäksi mangoa, papaijaa, persikkaa ja ruusua, eli kyseessä on tumma mutta ihanan lempeä ja hedelmäinen tee. Kuin pehmeä ystävän halaus. Lady in Red on puolestaan teen punainen versio eli kofeiiniton rooibos, jota maustaa muun muassa chili ja kirsikka. Täydellinen ulkoilupäivän päättäjä illalla, lämmittäjä sekä uneen vaivuttaa. Chili potkii mausta oikeasti, eli ei palele tätä juodessa!

Näistä paketeista tai mauista ei rohkeutta puutu, ne eivät ole mitään itsestäänselviä tai helppoja valintoja. Mutta eipä ole helppo tie yrittäjyyskään ja nämä kaksi vahvaa naista menestyvät upeasti valitsemallaan tiellä. On ilo saada käsiinsä jotain tällaista ja olenkin vimmatusti maistellut ja keittänyt teetä. Äkkiseltään suosikiksi taitaa jyrätä tuo Lady sinisissään, mutta suosikkiteehän riippuu niin monesti omasta mielentilasta ja päivästä. Huomenna se saattaa olla jokin muu.

Upea sarja, johon innolla tutustuin. Onnea Anne ja Emmi! Tällainen paketti on aika upea lahja verrattuna perinteiseen totuttuun teepakettiin. Suosittelen muuten kurkkamaan myös Emmin IG-tilini by_emmi, kuinka voimakkaita ja upeita kuvia! Minäkin haluan tuollaisiin kuviin!

Tässä haaveillessani lähetän teille aniksen tuoksuiset terveiset, tällä hetkellä mukissa Lady in Black.

Mitä pidät uudesta sarjasta? Eikö ole omalaatuinen?

*Teet saatu

Näin lapseni uusin silmin

Tuollainen otsikko on kytenyt mielessäni eilisestä asti, vain muutama tunti siitä, kun lähdin lapseni kanssa pressireissulle kaksin. Olemme olleet kaksin viikonlopun reissussa esikoiseni kanssa Visit Jyväskylän reissulla, josta myöhemmin lisää. Nähty ohimennen myös isovanhempia ja miestä sekä kuopusta ja pääasiassa fiilistelty kaksin. Nappasin tähän postaukseen muutaman käynnykkään jääneen ihan todellakin räpsyn niistä fiiliksistä, mitä on ollut.

Miksi tuo otsikko nousi mieleeni vain tunnin reissun jälkeen? Siksi, että heti ensimmäisessä kohteessa lapseni meni tutustumaan toisiin lapsiin, jutteli, kyseli nimeä ja ikää ja alkoi hyvin pian olla sitä mieltä, että hän puuhaa uusien kavereiden kanssa, voiko äiti olla sivummalla. Illalla, noin kuusi tuntia tutustumisen jälkeen lapseni soitti hyvän yön puhelun isälle ja kertoi, kuinka oli saanut uusia hyviä ystäviä ja että se oli parasta reissussa. Hymyilin vieressä hämmentyneenä.

Miksi olin hämmentynyt? Vanhempien seurassa lapsi on minusta välillä ollut… Ujo? Ei kai tuotakaan sanaa voi hänestä käyttää, mutta kun ehdin katsoa häntä muiden lasten seurassa, huomasin, kuinka hirveän sosiaalinen ja ihmisrakas hän on. Hänen filosofian mukaan kavereita saa, kun on ihmisille vaan ystävällinen. Olen kuullut eskarista palautetta hänen sosiaalisuudestaan, mutta nyt vasta pääsin näkemään sitä omin silmin.

Emme ole tehneet esikoisen kanssa juuri sen kummempaa kaksin, kuin käyneet leffassa kaksin tai viettäneet yhden hotelliyön kaksin hänen ollessa vielä neljä. Reissasimme paljon kaksin kuopuksen ollessa vielä mahassa, mutta niistä reissuista ei taida hänellä olla paljon muistoja. Samalla, kun hän on viikonlopun aikana iloinnut uusista kavereista ja halunnut ehdottomasti istua heidän vieressään bussissa ja mennä uimahallissa, hän on ollut tarkka siitä, että ravintolassa ollaan äidin vieressä ja tarkistanut, että eihän vaan pikkusisko tule mukaan hotelliin.

Perjantaina olin vähän alakuloisissa fiiliksissä saatuani taas yhden ”et ole tarpeeksi laadukas”-viestin. Saan joka päivä monta en ole laadukas, hylätty, valitettavasti… yms. viestiä, mutta ei saa lannistua. Yrittäjän on myytävä palvelujaan koko ajan siitä huolimatta. Perjantaina nielin tyhjää samaan aikaan kun juna lähti. Näin lapseni ilon, hän oli odottanut viikonloppua kaksin niin pitkään. Ja päätin nauttia ihan täysillä, oli työtilanne mikä tahansa.

Puhuimme juuri siitä eri bloggaajien kanssa, onko järkeä lähteä ilmaiseksi reissulle, josta ei saa palkkaa, käyttää hirveästi aikaa ja vaivaa, maksaa veroja ja mitä lie. Mutta minä totesin siihen, että nämä ovat sellaisia reissuja, joita ei mitata rahassa. Taloudellisesti ei ole mitään järkeä, sen sijaan lapseni elämyskopan kannalta ihan todella paljon iloa. Hän on ollut superonnellinen ollessaan äidin kanssa kaksin, puuhatessaan mielilajejaan ja nukkuessaan äidin kanssa samassa sängyssä. Sitä, miksi hotellit ovat niin valkoisia en pystynyt selittämään. On kuulemma tylsää, kun kaikki lakanoista pyyhkeisiin ovat valkoisia hotelleissa. Yritin selittää jotain puhtauden väristä, mutten keksinyt mitään uskottavaa.

Niin useasti arjessa kiltti esikoinen jää uhmaraivoavan pikkusiskonsa ”jalkoihin”. Vaikka häntä kiitetään avusta, liian usein jutut keskeytyvät ja hän jää isona ja fiksuna liian vähälle huomiolle. Samalla hän on vielä pieni, joka arvostaa syliä, samaa sänkyä sekä kahdenkeskistä viikonloppua.

Niin minäkin. Näin lapseni ihan uusin silmin tänä viikonloppuna. Näin, miten iso ja omatoiminen hän on. Miten paljon taitoja hän on oppinut eskarissa. Miten valtavan sosiaalinen ja välittävä yksilö hän on. Sydämeni särkyi, kun hän mietti muutaman tunnin ystävyyden jälkeen, tulevatkohan uudet ystävät koputtamaan ovelle ja sanomaan hyvää yötä. <3 Kuinka hellyttävää.

Vaikka tässä viikonlopussa ei olisi ollut mitään järkeä taloudellsesti, monia asioita ei voi mitata rahassa. Lapseni on jo niin iso, että uskon hänelle jäävän pysyviä muistoja viikonlopusta. Oli ihanaa katsoa lastani rauhassa, ihan eri silmin, ihan vain lapsena, ei isosiskona. Ilman että hänen tarvitsi katsoa sekuntiakaan pikkusiskon perään tai jakaa huomio. Hän on ollut superaito, ihana lapsi ja näin hänet eri silmin tämän viikonlopun ajan. Hyvin kiitollinen siitä, että saimme kokea tämän yhdessä.

Kiitollisin mielin kohti sunnuntain aktiviteetteja. Tiedättekö mistä puhun, kun lapsia on useampi ja kaikilla aina oma roolinsa?

Vielä ehtii kotimaisille ihanuuksille!

Kävin äsken parin tunnin reissun Jyväskylässä. Kuten aiemminkin, reissuni koostuvat mummilassa hengailusta sekä Jyväsjärven ympäri juoksemisesta. Tänään otin yllättäen niin aikaisen bussin, että minulle jäi hengailuaikaa kaupungissa. Suuntasin suoraan Forumin alakerrasta sisään (se on vaan on jotenkin niin tuttu ja turvallinen paikka, käsi ylös moniko on odotellut paukkupakkasilla linkkiä Forumin alakerrassa!) ja törmäsin Designkavereiden Iloiseen joulukauppaan. Sehän löytyy kolmesta eri kaupungista, joista Jyväskylä yksi. En ole ainakaan kuukauteen mukamas ehtinyt kaupungille, joten jäänyt täysin tutkimatta nämä suloiset, kotimaisia aarteita myyvät kaupat.

Astui mielenkiinnolla sisälle ja näin monta tuttua merkkiä. Lumoan, Metsola, Mansen ylpeydet Sidoste sekä Lina ja vaikka mitä oli esillä. Huokaisin ihastuksesta Valkaman rusettien kohdalla – alessa! Valitettavasti noita kukallisia, minkälaisen olisin ottanut oli vain lapsille jäljellä.

Käyskentelin ympäriinsä ja näin Olet niin ihana-vauvakirjan (aivan ihana tuote!), lisää vaatteita, asusteita, koruja, sisustustavaraa, leluja, siivoustavaraa… Kaikki kotimaista. Ja aika monessa punainen hintalappu päällä alen merkiksi. Huokailin miten kauniita asioita olikaan tarjolla ja kävin kysymässä kuvausluvan, nyt on pakko ikuistaa jotain!

Siellä minä sitten kävelin tekemässä edullisia kameraostoksia – korttini piti joulunaikaan kuolettaa ja uutta ei ole vielä tullut, mutta pelkkä näiden ihanien juttujen kuvailu oli todellista sielunravintoa. Upeita juttuja kotimaisilta merkeiltäkin tuleekin! Olisin varmasti napannut alennuksessa olleen Ester Visualin pupu-tarjottimen matkaan, jos se kortti olisi ollut olemassa. Oi voi!

Designkavereiden joulukauppa (minua vähän hämää joulukauppa, sillä siellähän myydään ihan ympärivuotista tavaraa) on auki vielä sunnuntaihin asti, joten kannattaa käydä tutkimassa mitä aarteita löytyy! Jos aleshoppailuille meinaa suunnata, mikä olisi parempi kohde kuin suomalaiset tuotteet. Kylteissä oli ihanasti kerrottu myös suunnittelijasta, tekopaikasta sekä materiaaleista. Isot pisteet!

Välillä voi istahtaa kutsuvan sohvaryhmän ääreen tai antaa lastensa puuhastella leikkipaikalla. Ihanan toimiva (ja tilava, entinen Pentikin tila!) liike! Minä jatkan kuvieni ihastelua ja kehotan menemään tutkimusmatkalle. Jyväskylän lisäksi kauppa löytyy Kuopiosta ja Tampereelta.

Kenelle on tuttu paikka, eikö ole ihania asioita?