Parempi voida hyvin – pakene arjestasi

*kaupallinen yhteistyö Visit Jyväskylän kanssa

Hyvää uutta viikkoa! Takana on viikonloppu täynnä elämyksiä ja uusia ihmisiä. Niin paljon tapahtui, että ehti jo pää mennä pyörälle, mutta olipa hauskaa. Ja viikonloppu päättyi aikamoiseen jännitysnäytelmään, katsoimme ensi kertaa miehen kanssa yhdessä vikan erän jääkiekkoa! Onnea Leijonillekin!

Suuntasin nimittäin perjantaina entiseen kotikaupunkiin Jyväskylään, jossa puolet sydämestä ja suurin osa suvusta edelleen on. Tapasin uusia ihmisiä ja vietin heidän kanssaan viikonlopun. Minnean muruja on minulle somesta hyvinkin tuttu kasvo ja blogi, sen sijaan Arjen Pilkahduksia sekä Ready Steady Flow olivat uusia tuttavuuksia niin somessa kuin livenäkin. Tapasin kaksi viimeistä perjantaiaamupäivällä Jyväskylässä ja Minnea liittyi iltapäivällä seuraamme. Meitä tuli vastaanottamaan ihana Visit Jyväskylän Johanna, joka piti jälleen meistä valtavan hyvää huolta. Sanoin eilen, että olo oli kuin prinsessalla, kun meitä kohdeltiin niin upeasti, pidettiin kaikesta huolta, eikä mitään tarvinnut miettiä itse. Joku muu oli miettinyt aikataulut, aktiviteetit, ruokapaikat ja kyydit. Sen kun menet paikalle. Äiti-ihminen oli taivaassa.

Myönnän, että olen mennyt liian kovaa toukokuun ja se kostautuu ylikierroksilla ja unettomuutena. Muutaman tunnin unien jälkeen saavuin väsyneenä Jyväskylään, josta suuntasimme suoraan Laukaan puolelle Peurunkaan. Muistatte ehkä, että kävimme siellä niin syksyllä bloggaajien kanssa kuin keväällä perheen kanssa minilomalla. Itselleni on siis muodostunut hyvä käsitys jo paikasta ja käänsin syksyllä kelkkani sen suhteen, että Peurunka ei sopisi nuorille tai lapsiperheille. Sehän on mitä mainion aktiivisen perheen lomakohde!

Tällä kertaa näin Peurungasta taas uuden puolen, kun suuntasimme meille järjestettyyn saunajoogaan. Täytyy sanoa, että se pysähdys kaiken hössötyksen ja unettoman yön jälkeen tuli niin oikeaan saumaan kuin voi olla. Peurungassa on todella iso infrapunasauna, jossa joogakin järjestettiin ja siellä lämpötila pysyy sopivan tasaisena ja 50 asteisena paremmin kuin esimerkiksi sähkösaunassa. Meitä ohjannut Anneli oli niin lempeän ja rauhallisen oloinen, että stressitilani laukesi jo häntä kuunnellessa. Olisi tehnyt mieli halata joogan jälkeen, jos olisi kehdannut. Istuimme hiljaisuudessa ja lämmössä, teimme jalka- sekä keskivartaloa vahvistavia liikkeitä sekä erilaisia venytyksiä. Juoksusta tukkeutunut kroppani kiitti. Anneli kertoikin, että maanantaisin järjestettävässä saunajoogassa käy vakkarina juoksija, joka tekee pitkän lenkin sunnuntaisin ja maanantaina joogaa saunassa. Ymmärrän kyllä hyvin, miksi näin.

Joogan jälkeen olimme ihan läpimärkiä hiestä, joten oli ihanaa pulahtaa vielä altaaseen sekä poreisiin. Aineenvaihdunta pärähti ihan täysillä käytiin tällä kombolla ja lounas upeissa Peurungan maisemissa maistui ihanalle! Saunajoogaa järjestetään myös tilauksesta, tässäpä ihan huippujuttu esimerkiksi polttariporukalle. On parempi voida hyvin, kuten Peurungan slogan kuuluu.

Lounaan jälkeen olisin voinut kaatua päikkäreille, mutta mepä suunnistimme takaisin Jyväskylän ydinkeskustaan sekä pakohuoneeseen. Mysteeri löytyy Jyväskeskuksen kulmilta, eli ihan ytimestä. Sisään astuessa minua jännitti. En oikeastaan osaa sanoa mikä, pakohuoneet ovat aina vähän hyppy tuntemattomaan, ehkä se. Nykyäänhän ovia ei edes oikeasti lukita, eli tällaisella ahtaanpaikankammoisella ei ole minkäänlaista paniikin vaaraa touhussa. Jännitti, miten vasta tapaamani ihmisten kanssa toimimme ryhmänä, millainen arvoitus meitä on vastassa jajaja…

Saimme ohjeet mitä pakohuoneessa saa tehdä, mitä ei. Mitään ei saa väkisin repiä irti tai muuta vastaavaa. Sitten siteet silmille ja kävely kohti huonetta. Hiippailimme sydän pamppaillen jonossa sisälle puristaen toisiamme olkapäistä. Sitä jotenkin eläytyy ihan täysillä tarinaan ja peliin ja Mysteerissä oli tunnelma ihan 10+. Olimme hetkessä siirtyneet johonkin aivan muualle kuin Jyväskylän keskustaan, unohdimme paikan ja ajan ja kävimme arvoitusten kimppuun.

Psykiatrisessa sairaalassa asuu tunnistamaton naispotilas. Jyväskyläläiseltä katolta löydetty pieni nainen oli liki kuoliaaksi kylmettynyt jäisenä pakkasyönä ja yritti hakea lämpöä ilmastointihormin eteen käpertymällä. Kasvoiltaan herkän näköinen, liki 60-vuotias rouva on mysteeri, sillä kukaan ei tunnista häntä eikä hän ketään. Oikean nimen puuttuessa hoitohenkilökunta nimesi naisen Sofiaksi.

Sofia on lähes katatonisessa tilassa, eikä hän osoita tunteita tai reagoi ulkopuoliseen maailmaan enää normaalisti. Kontaktin saaminen Sofiaan on lähes mahdotonta, koska ihmiset ovat hänelle ilmaa. Puhua hän kuitenkin osaa. ”Tärkein on turvassa, tärkein on turvassa, tärkein on turvassa”, tuntuu olevan ainoa lause, jota hän kykenee enää toistamaan. Sofian mieli – mikä siinä pelottaa?

Pakohuoneessahan availlaan erilaisia lukkoja vinkkien perusteella, jotka löytyvät huoneesta. Tarina muodostaa kokonaisuuden ja aina uuden lukon auettua löytyy lisää vihjeitä. Pelin vetäjä antoi myös välillä vinkkejä, kun huomasi meidän jumittavan. Hän ei koskaan kertonut suoraan vastausta, vaan vinkkasi mihin suuntaan kannattaisi siirtyä etsimään.

Kun ihmiset ovat sinulle uusia, on hauskaa nähdä, miten kukakin alkaa toimia. Toiset toimivat työnjohtajina, toiset puuhailevat hiljempaa, toiset pysyvät rauhallisena ja käskevät muitakin tekemään rauhassa, toisilla nousee pulssi ja äänenkorkeus. Huomasin itse, että ajatuksissani räpläsin ensimmäisen lukon auki, kunnes aloin enemmän kommunikoida ryhmän kanssa. Tuo kokemus tiivisti mielestäni mielettömän hyvin toisilleen vieraita ihmisiä yhteen ja parissa kohtaa pakotti aika tiiviiseenkin tiimityöhön. Yksin et selviäisi. Tunnin peliaika juoksi vauhdilla eteenpäin ja kun aikaa oli muutama minuutti, sain purra hammasta tehdessäni lähes viimeistä arvoitusta. Kädet alkoivat täristä, näinkö me pääsemme ulos? Sillähän ei ole mitään muuta väliä, pääseekö tunnissa ulos kuin se, että saa mielettömän onnistumisen riemun. Vain 30 % kuulemma onnistuu selvittämään Sofian mielen. Samalla hetkellä, kun kelloon ilmestyi 00.00 ajaksi, meillä raksahti auki viimeinenkin arvoitus. HUH! Olipa hilkulla!

Olimme todella paenneet arkeamme Sofian mieleen, kuten Mysteerin slogan on. Peli oli mielestäni kohtuullisen haastava verrattuna niihin huoneisiin, joissa olen ollut ja tarinaltaan ja lavastukseltaan hurjan mukaansatempaava. Mukana oli ensikertalaisiakin, jotka pärjäsivät mielettömän hyvin, eli rohkeasti polttariporukat, naistenillat, synttärit, mitkä vain kannattaa järjestää tällaisessa, vaikka mukana olisi ensikertalaisia tai toisilleen vieraita ihmisiä.

Vitsi mikä hymy kasvoilla oli tuon kokemuksen jälkeen. Lähdimme kokemuksesta pulisten kohti hotellia sekä illallista. Olin täysin päivän aikana irrottautunut stressistä ja unohtanut kiireen ja velvoitteet. Veikkaan, että näette kuvista paistavan ilon ja rentoutuneisuuden, naama oli aurinkoinen koko päivän. Aluksi ajattelin, oliko järkevää tunkea vielä Jyväskylänkin reissu tähän väliin, mutta jo ensimmäisen päivän perusteella saatoin todeta, että oli. Koko viikonloppu oli niin oman näköinen, kun tällainen aktiivisuuspörhelö olen. Jos olet itse ylikierroksilla tai kaipaat asioita, missä et kerta kaikkiaan ehdi miettiä sitä to do-listaasi, tässäpä pari huippuvinkkiä!

Onko sinulle Peurunka, saunajooga tai pakohuoneet tuttuja? Seurasitko reissuamme Instasta, onko jotain osa-aluetta Jyväskylän matkasta mistä haluaisit erityisesti kuulla?

P.S. Jos olet kiinnostunut Peurungan lomasta, nyt kannattaisi napata huipputarjous, jonka pari bloggariporukastammekin meinasi lunastaa. Nimittäin vielä tämän viikon on hintakampanja käynnissä ja kylpyläyön voi lunastaa edulliseen 50 € / hlö hintaan, varattavissa 31.5 saakka ja käytettävissä aina 20.6. saakka. Etuhintaisen varauksen voi tehdä PROTARJOUS koodilla verkkokaupasta peurunka.fi.

Puolet elämästäni

Puolet elämästäni olen viettänyt kanssasi tänään. 18 vuotta sitten aloimme seurustelemaan. Tai ei sitä mitenkään päätetty, kunhan jälkikäteen mietittiin alkoiko se virallisesti silloin. Miksi tuo päivä oli virallinen? Oliko se se, kun kävelimme käsi kädessä vai pussattiin? Vai se, kun narrasin äitiäni, että menen kaverille yöksi ja tulinkin teille? Joka tapauksessa 25.5.2001 päätettiin jälkikäteen viralliseksi päiväksi. Koska päivämääräihmisellä pitää olla päivämääriä, joita juhlistaa.

Olemme olleet yhdessä puolet elämästämme ja kokeneet hurjan monta eri elämänvaihetta. Muutin vauhdilla luoksesi Tampereelle ja hyppäsin niin sanotusti tyhjyyteen. Emme tunteneet toisiamme, eikä minulla ollut Tampereella muita kuin sinut. Ei töitä, ei opiskelupaikkaa, enkä tiennyt juotko aamuisin kahvia vai teetä vai et mitään. Päätin silti loikata ja lähteä. Näin, että meistä voisi tulla jotain. Näin, että sinusta paistoi kilometrin päähän hyväsydämisyys ja uskoit ehkä myös meihin.

Ensimmäistä vuotta yhdessä juhlittiin Tampereen keskustassa. Aika oli mennyt sukkelaan, minä valmistauduin pääsykokeisiin ja kävin töissä. Sinä opiskelit. Juhlin tuota päivää alaspäin levenevissä farkuissa saparot päässä – tuntuu nyt valovuoden päässä olevalta ajalta ja lookilta.

Tuli kaksi vuotta, tuli kolme. Opiskelimme, teimme töitä ja urheilimme. Sinä olit se, joka oli viikonloppuisin vapaalla, kun minä väänsin hamppareita. Sain tulla usein kotiin valmiin ruoan ääreen. Kävimme tuplabodypumpeissa ja festareilla. Päätimme mennä naimisiin, kun yhdessä oli menty noin 4,5 vuotta. Ei epäilystäkään, etteikö palattaisi Jyväskylään viettämään häitä.

Heräsin rouvana hotelli Yöpuusta. Hassua, etten ole 14 vuoteen käynyt siellä, mutta nyt olen Jyväskylässä ja pääsin kurkkaamaan sviittiin. Nieleskelin. En ole käynyt siellä sen koommin, kun yritin ensimmäistä kertaa kirjoittaa uutta sukunimeä vieraskirjaan.

Häiden jälkeen kurvasimme Englantiin opiskelemaan. Palasimme Suomeen tekemään gradut ja ex tempore päädyimme kolmeksi vuodeksi Thaimaahan asumaan. Teimme hyvin tiivisti kaiken yhdessä. Opiskelimme Englannissa samassa yliopistossa, työskentelelimme Thaimaassa samassa firmassa, sukelsimme, ajoimme moottoripyörillä ja kasvoimme tiiviimmin yhteen. Minä otin ensimmäisenä tatuoinnin muistoksi Thaimaan ajoista ja kun päätin ottaa toisen, sinäkin otit ensimmäisesi.

Meistä tuli koiravauvan vanhempia palattuamme Suomeen. Meistä tuli myöhemmin ihmislapsen vanhempia ja talo-oikeudenkäynnissä istuvia vähän katkeria tyyppejä. Me pidimme toisiamme kädestä kiinni kuunnellen hiljaa, kun vastapuolen todistajat valehtelivat taloamme koskevista asioista. Kun oikeuden päätös tuli, saimme todeta, että meistä tulee toisenkin ihmislapsen vanhempia. Ajattelin, että kun elämä kaataa lokaa niskaan, niin se samalla sitten kääntää myös kultareunuksensa. Keskityin talomurheen sijasta kasvattamaan toista ihmistaimea sisälläni.

Me emme ole koskaan olleet se tasaisin pariskunta. Olemme molemmat impulsiivia, räiskyviä, hetkessä innostuvia, hetkessä hermostuvia. Toisaalta olemme myös nopeasti leppyviä, kovia halaamaan ja kovia näyttämään tunteita. Nyt 18 vuoden jälkeen voin jo hämmästellä, miten monenlaiset elämänvaiheet olen elänyt rinnallasi tai enemminkin – sinä olet jaksanut elää rinnallani. Olen kohtalaisen hepuloiva ja suorittava sekä varmasti vaativa puoliso, mutta siinä sinä olet. Turvaat uniani öisin ja nouset lasten huutaessa, autat ja tuet kaikessa mitä teen. Tuet niin kovaa, etten pysty sitten juoksuennätyksiini, jos niitä pitää juosta ilman, että tulee kanssasi käsi kädessä maaliin.

Annat voimaa jokaiseen arkipäivään, annat hyvän vastuksen tappeluun ja pidät perhettämme pystyssä, kun minä joskus väsyn. Olen hyvin kiitollinen kaikista 18 vuodesta, jotka olen tähän mennessä saanut kanssani kokea.

Elämä on lahja. On myös valtava lahja saada jakaa se kaikki jonkun kanssa. Ei ole yhtään asiaa, jota en jakaisi ja kertoisi, ei yhtään päivää kun whatsapp ei laulaisi tai ei soiteltaisi. Voin rehellisesti sanoa, että minulla on puoliso, joka on elämänkumppani.

Kiitollisin mielin lähden tähän päivään, jolloin meillä tulee täyteen 18 vuotta yhdessä. Toivon kaikille hyvää viikonloppua ja lähetän terveisiä viileästä Jyväskylästä!

*Alin kuva Studio Mimi&Nöde

Miksi kannattaa omistaa Alpa – ja miten miehenikin päätyi kameran eteen

*kaupallinen yhteistyö Alpan kanssa

Tämä postaus oli vaikeampaa aloittaa kuin mikään pitkiin aikoihin. Näihin kuviin kiteytyi niin monta tunnelmaa, näihin tuotteisiin niin paljon hyvää. Mistä aloittaisin? Vaatteesta, siitä hetkestä kun nämä kuvat otettiin vai siitä, miten paljon nostan hattua yritykselle Alpa? Mietin, että tästä postauksesta tulee pitkä. Mutta se on sen väärti lukea väittäisin!

Aloitetaan suloisesta, hieman arasta eläimestä nimeltä alpakka, joita kohtasimme itsekin hyvin läheltä viime kesänä Korpilahden alpakkakahvilassa. Ja miehen ja minun kotikaupungistamme Jyväskylästä, jonka Tourukeskuksessa toimii yritys nimeltä Alpa. Se valmistaa muun muassa mekkoja ja neuletakkeja alpakan villasta. Kestävä, eettisesti tuotettu villavaate on vaate, josta muodostuu varmasti vaatekaapin kulmakivi. Kun yritys vielä ponnistaa Jyväskylästä nuorten voimin, oli ihan päivänselvää, että halusin tehdä heidän kanssaan yhteistyötä. Huomion kiinnitti heti erityisesti miesten tuotteet ja se, kuinka täydellisesti miehelle sopisi neuletakki ja kuinka se sopisi myös hänen vaatekaappinsa eettisyyteen. Miehelle, joka ei osta uutta kuin pakon edessä, eli jos edellinen on puhki ja harmittelee, kun vaatteet monesti menevät yllättävän nopeasti loppuun. Uskoin, että Alpan neuletakki kestäisi hänen kaapissaan pitkään ja olisi monikäyttöinen niin kesät ja talvet. Ja jos se sitten rikki menisi, Alpa tarjoaa myös korjauspalvelua!

Alpan tuotteet tehdään nimensä veroisesti alpakan villasta. Alpakka on luonnon kestävyyden kannalta mahtava eläin, sillä se ei kuluta pehmeillä tassuillaan luontoa eikä syö kasveja juurineen. Alpan materiaalit tulevat Perusta ja alpakka on kuituna aina mulesing-vapaata. Ei ole helppoa ostaa eettisesti kestävää vaatetta, sillä vaikka valitsisi luonnonkuidun kuten villan, ei eläinten tehotuotanto ja lampaan keritseminenkään ole välttämättä eettisintä toimintaa. Alpakka on siis yksi parhaimmista vaihtoehdoista eettisen vaatteen tuotantoon, mutta ei vielä niin tunnettu Suomessa, sillä myös huomattavasti kalliimpi materiaali kuin lampaan villa.

Kun itse laitoin alpakan villasta valmistetun Moonlight-mekkoni ensi kertaa ylleni, huomasin, että se on huomattavasti pehmeämpi päällä kuin perinteinen villa, joka monesti pistelee ja kutittaa. Minä puin mekkoni silkkisen, hihattoman aluspaidan kanssa, eli esimerkiksi hihat olivat suoraan paljasta ihoa vasten, eikä kutittanut. Hämmästelin miehellekin materiaalin pehmeyttä. Hän puolestaan puki neuletakkinsa pitkähihaisen farkkupaidan päälle ja sanoi, että kutittaa jonkin verran (on hyvin herkkä aina vaatteiden tunnun suhteen), mutta sen pitäisi kuulemma helpottaa parin viikon käytön jälkeen.

Alpan toiminta on hyvin läpinäkyvää ja tuotteiden alkuperä selvitettävissä helposti. Neuleet ommellaan Liettuassa ja pipot Suomessa. Vaatteet neulotaan muotoon aina kun mahdollista, sillä muotoonommeltu neule ei purkaudu saumoista ja siinä menee mahdollisimman vähän hukkaan.

Ihastelin pitkään Alpan tuotteita ja mietin valitsisinko mekon vai neuletakin ja päädyin lopulta ajattomuutensa vuoksi Moonlight-mekkoon, jonka voisin kuvitella pukevani talvella toimistoon, kesällä paljain säärin ja ties mihin menoon. Tosin, kun olin saanut tuotteen päälleni ja käyttöön, mietin, että pakko saada vielä Drizzle-neuletakki kaappiini. Tämä vadelmanpunainen neuletakki rajoitetusta erästä olisi ihan täydellinen kesää vasten! Sanon tämän ääneen, sillä muun muassa äitienpäivä on tulossa, hih! Ja hei, miksi sanoin, että haluaisin kesäksi villavaatteen? Nehän ovat pakkasvaatteita, eikö? Itse asiassa joo ja ei. Alpan perusajatus lähti siitä, että yrityksen perustajat kohtasivat Perussa reissatessaan niin pakkasta kuin hellettä ja alpakan villa toimi kelissä kuin kelissä. Vadelmanpunainen neule olisi täydellinen farkkushortsien parina viileässä kesäillassa. Se hengittää eikä tunnu liian kuumalta kesäillassakaan, hylkii likaa uskomattoman hyvin (mielessäni siintää jo festari-illan lämmike!) eikä kerää itseensä tuoksuja. Toivomuslistalla siis neuletakki!

Uskon, että olen saanut jo monen ihastumaan tuotteeseen, joten kerron vielä sanasen fiiliksestä kuvauksissa. Kun kyselin miehen suostumista kameran toiselle puolen vaihteeksi ja myin sen ajatuksella, että hän saa luottoneuleen kaappiinsa, hän suostui kohtalaisen pian ajatukseen. Seuraavaksi mietin, että kuvaammeko miehen kanssa vuorotellen toisiamme vai mikä olisi kiva setti? Kun kyseessä on iloa tuova, omasta mielestäni hyvän mielen tuote, haluaisin olla yhdessä kuvissa. Tuoda niissä jotenkin esiin myös 18 vuoden yhteenhitsautumisemme. Sitten älysin Saaran, joka sattui olemaan Kuusamossa yhtä aikaa kanssamme. Sovimme kuvaukset Rukan rinteisiin, jonne nousimme viimeisenä lomailtanamme gondolilla. Siinä olimme, suomalaisessa tunturissa, pukeutuneena upeisiin kotimaisiin tuotteisiin ja kameran takana ihana luottotyyppi, joka ohjasi miestä niin hienosti, että olin yhtä hymyä menoa katsellessani.

Seuraavaksi menimme kuviin yhdessä. Olin jännittänyt tätä – emme ole olleet kahdestaan kuvissa reiluun kuuteen vuoteen, kun meistä raskauskuvia otettiin. Sanoin Saaralle, että haluaisin näiden neuleiden hengessä kuviin sellaista vähän vaaleanpunaista tunnetta. Pussasimme rinteessä tytärten hihitellessä jaloissa, Saara teki hommansa loistavasti ja minusta saimme tallennettua juuri sen, mitä halusin. Perun vuoristoista Suomen tunturiin käyttöön rantautuneen idean. Mahtavan tuotteen, mahtavan lomafiiliksen, onnen ja ilon. Vähän muuten itkin, kun näin kuvat. Saarakin muuten spontaanisti kommentoi miehen neuletakkia todella hyvän näköiseksi (samoin kuin viikon rinteessä aurinkoa nähnyttä naamaa, mies oli kuin etelän lomalta!).

mekko ALPA MOONLIGHT
neuletakki ALPA EDGE
pipot ALPA PALMIKKOPIPOT, 100& baby alpakkaa

Oli valtava ilo tehdä yhteistyötä niin Alpan kuin Studio Mimi&Nöden Saaran kanssa. Kiitos ihmiset! Minä en unohda tätä settiä ikinä. Ja ihanaa julkaista tämä postaus vaatevallankumous viikolla!

Ja hei, jos innostuit tilaamaan, vinkkaan että koodilla optimismia10 saat verkkokaupasta 10% alennuksen aina 24.5.2019 asti. Lisäksi muuten 28.4. 2019 asti on myös ilmainen toimitus ja RePack-pakkaus vastuullisen vaatetuotannon viikon vuoksi.

Lempeää viikon jatkoa! Oletko kuullut Alpasta ennen tai onko kokemuksia alpakan villasta käytössä? Mitä tykkäsitte Saaran ottamista kuvista?

Kaikki kuvat Studio Mimi&Nöde