Mitä lahjaksi opettajalle tai muille juhlijoille? Kurkkaa Valkoinen Puu!

Nyt en malttanut olla kertomatta teille lahjaideaa, jonka itse asiassa itse bongasin somesta tällä viikolla. Tungen nyt siis kaksi postausta samalle päivälle, jos joku sattuu tällä hetkellä pähkäämään vimmatusti lahjaa opettajalle tai muulle viikonlopun juhlijalle. Pakkohan ei ole opettajiakaan millään muistaa, mutta minusta se on ihana tapa, joku pieni kiva juttu. Varsinkin, jos heidän kanssaan ei enää jatketa, niin kuin eskarimme tapauksessa ainakin käy.

Mitä lahjaksi opelle kouluun tai päiväkotiin?

Se teettää aina päänvaivaa. Varsinkin päiväkodissa, jos porukkaa vaihtuu ja on paljon sijaisia tms., olen aina ollut vähän pihalla siitä, kenelle kaikille viedä ja mitä. Sainkin Instagrammissa eilen paljon ideoita tähän liittyen: päiväkotiin on viety muun muassa yhdessä kerättyä herkkukoria, jossa on ollut kesän lämpöisille päiville opettajille vichyä ja muuta kivaa. Myös kannatusta sai saippuakuplat, joista on päiväkodin lapsille yhteistä iloa. Eniten innostuin, kun sain viestin joltain päiväkodin opettajalta – hän oli saanut jätskilahjakortin ja tykännyt paljon. No vien sellaisia! Olen suhtautunut lahjakortteihin vähän kaksijakoisesti, sillä hyvin pienelläkin summalla saattaa keksiä kivan jutun (tai osaa tehdä vaikka itse), mutta lahjakortista näkee aina sen summan. Jouluna vein korealaisia kasvonaamioita, joita ostin laivareissulta. Vitsi että pähkäsin sitäkin, eihän kukaan ota loukkauksena vaan ymmärtää, että ovat joulun hemmotteluhetkiä varten.

Yritin muuten etsiä tänään jätskilahjakortteja, mutta kioskista sanottiin, ettei myydä. Minetti kuulemma myy. Täytyykö vielä siis yrittää uudelleen!

Uutuskahvila Valkoinen Puu Keskustorilla

Valkoinen Puu on yrittäjäpariskunnan, Kirsin ja Markin luoma kahvila. Ensimmäinen kahvila on avannut Kauhajoelle vuonna 2011, seuraavana Seinäjoelle vuonna 2016 ja nyt on Tampereen vuoro. Lukekaa Kirsin ja Markin tarinaa täältä, sehän on kuin sadusta!

Kun vähän tyhjäpäisenä selasin Instagrammia alkuviikosta ja siellä Valkoinen Puu mainosti, että hommaa vaikka lahjakortti lahjaksi, he avaavat pian, lahjaidea opeille loksahti. No siinä! Olin aiemmin lukenut hehkutusta Valkoisen Puun tuotteista somesta, erityisesti niistä kakuista. Janica kehui niitä omassa Instagrammissaan kovasti! Lisäksi Valkoisesta Puusta saa ensi viikosta lähtien lounasta ja muun muassa suolaista piirakkaa ja salaatteja. Eskariopet saavat siis lahjakortit sinne, näin tuetaan yritystä ja uutta kahvilaa Tampereella ja tarjonta on kohtuu laaja, saavat opet sitten käyttää sen miten tykkäävät. Minähän olen esimerkiksi tunnettu teenlitkijä, mutten kestä Clipperin teetä, joita monesti ihmiset tuovat lahjaksi. Näin on helpompi antaa opettajien valita mieleistä, vaikka se summa siinä näkyykin, mitä vähän itse karsastan.

Entä ne Valkoisen Puun kakut?

Otin kotiin palan Britaa ja palan valkosuklaa-vadelma-oreojuustokakkua. Jälkimmäisestä tapeltiin. Katseltiin miehen kanssa hetki ihan hämmentyneinä lapsia, jotka suuttuivat toisilleen kun palat oli tarkoitus jakaa. On niin hyvää, onpa ihanaa! Ei niitä siis selkeästi ole turhaan kehuttu. Oreo-pohja oli mainio ja juustokakku jotenkin jytympää kuin Suomessa yleensä saamani, ehkä siellä maistui myös se amerikkalainen kosketus taustalla!

Ja hei ensi viikon ruokalista näytti todella hyvältä. Keitot kuulostivat täydellisiltä. Pakko päästä testamaan niitä pian! Ihastuin myös teekuppien kokoon – aivan täydellisen suuret!

Mutta sitä ennen, kertokaahan ideoitanne opettajien lahjoista? Laitan korvan taakse jatkoa ajatellen!

Valkoinen Puu
Aleksis Kiven katu 24

Suloisista suloisin Siiri ja parhaista parhain puusti!

Ajattelin, että porukka liioittelee, kun kehuivat kahvila Siiriä niin. Sitä suositeltiin minulle OP-koti postauksen kommenteissa ja sitä kehui blogikollegani Noora. Miten joku kahvila voi olla niin ihana? Pitäisikö nyt oikeasti ajaa Lempäälään ja testata se?

Kun tarkistin missä kahvila Siiri sijaitsee hämmästyin. Vain kivenheiton päässä, K-Marketin ja Kotipizzan luona olen tuskaillut lasten kanssa, että täällä Lempäälässä ei ole mitään ruokapaikkaa tai istuskelupaikkaa. Päädyimme tuolloin kolmisin Kotipizzaan, mutten tiennyt, että jos olisin mennyt kohti rantaa, terveyskeskuksen taakse, olisin löytänyt Helmen. Sillä sitä Kahvila Siiri todellakin on.

Osoitteessa Uotilantie 5 sijaitseva suloinen kahvila on näin kesäaikaan ihan parhaimmillaan. Piha on iso ja järvi vieressä antaa ihanan tunnelman. Paikka on niin suojaisa, että sitä unohtaa kokonaan olevansa Lempäälän keskustan lähellä. On jossain piilotetussa keitaassa enemminkin! Tällä viikolla meitä hellitään vielä upeilla keleillä, joten suosittelen lämpimästi, että käytte kokeilemassa kahvilaa ja sen pihaa nyt, jos siihen suinkin on mahdollisuus!

Siiri tarjoilee lounaskeittoa jopa sunnuntaisin, joten siihen me tähtäsimme. Lohikeitto olikin ihan mielettömän hyvää ja kehuimme sitä kovasti. Kala tulee järven vieressä olevaan kauppaan, johon on tehty sopimus kalastajan kanssa, eli tuoretta kalaa ja lähiruokaa on luvassa. Kauhoimme kaikki neljä vauhdilla sopat ja ajattelimme, että maistamme jotain makeaa, mutta Siirissä onkin tehty niin, että soppaan kuuluu jälkkäri. 12, 5 euron (lapset 10e) hintaan saat myös kahvin, teen tai pillimehun sekä jonkun jälkkärin tiskistä. Ei ole muuten paha hinta koko setistä tuo kymppi! Niinpä valitsimme suosikkimme tiskistä, nuorin päätyi mutakakkuun, esikoinen korvapuustiin, me vanhemmat otimme mustikkajuustokakkua ja puustin. Toinen puusteista lähti mukaan kotiin, niin valtavia ne olivat.

Ei sillä, että niissä muissa jälkkäreissä olisi mitään vikaa ollut, mutta kyllä korvapuusti oli täydellinen valinta. Emme syö juuri ikinä pullaa, mutta sanon, että sen kerran kun syömme, voi jösses. Ei mennyt hukkaan tämä pullareissu! Sopivan rasvainen, pehmeä je tuore pulla oli ihan mieletön. Pelkästään se tuoksu, joka Siiristä leijui kävellessämme lähemmäs…! Mmmmm! Et ole koskaan syönyt niin hyvää pullaa kuin täällä, uskallan väittää. Ja se fiilis, kun astelet vanhaan taloon, pianomusiikki soi, ihastelet paikan upeita koristeita ja törmäät lopulta mielettömään herkkutiskiin ja täydelliseen lohikeittoon. Oi voi. Niin ja haudutettu musta tee, se on aina parhautta myös!

Tämän viikon keittolista palsternakkakeitosta bataattikeittoon (ja sunnuntain parhaaseen lohikeittoon) näyttää niin hyvältä, että mietin josko hurauttaisin uudemman kerran vielä Siirin kesäkeleillä, nauttimaan kiireettömästä pihasta, aidoista mauista ja pysähtyneestä tunnelmasta.

Suosittelen lämmöllä. Jos et sitä jo haistellut tästä tekstistä! Pullantuoksua päivääsi, oletko käynyt Siirissä?

Puputerapiassa! Toinen rakasti, toinen pelkäsi

En ole tainnut pahemmin koskaan puhua suhteestani eläimiin. Jotenkin pienet lapset ovat niin täyttäneet eläinten paikan, enkä ole edes ehtinyt ajatella, että tähän väliin hankkisi lemmikkejä. Mutta lapset ovat totta kai sitä miettineet. Isommalla on pupurahasto ja hän säästää omaan pupuun (taisin joskus kai todeta, että voidaan puhua asiasta uudelleen kun hän on 10-vuotias, laskee siis päiviäkin!).

Minulla on ollut koiran ja ponin lisäksi viisi marsua ja yksi hamsteri, eli olen ollut koko lapsuuden ja teini-iän jyrsijiöiden parissa. Tai jopa aikuisuuden, sillä viimeinen marsumme kuoli minun ollessani 26-vuotias. Ne ovat siis tutuimpia pikku piipertäjiä minulle, mutta pupuista kokemusta on itse asiassa hyvin vähän.

En tiedä miksemme ole ikinä käyneet Itsenäisyydenkadulla löytyvässä 3D Crush Cafessa. Siellä saa tehdä 3D-tulosteita, syödä pientä suolaista sekä herkkuja, ihastella akvaariota, pitää peli-iltoja ja mikä suurinta, siellä saa puputerapiaa! Neljä vuotta auki ollut kahvila on käynyt pariin otteeseen mielessä (kissakahvilaan en uskalla, jostain syystä vähän pelkään kissoja), mutta aina jäänyt. Samalla olen miettinyt, miten siellä lasten kanssa ”pärjää”, syövätkö he pupujen kanssa lattialla? Miten homma toimii, uskalletaanko?

Perjantaina lupasin lapsille, että mennään vihdoin ja testataan. Sittenpähän nähdään miten homma toimii. Astuimme sisään ja saimme hyvin perinpohjaiset ohjeet. Jokaisen pitää ostaa vähintään 4 eurolla kahvilatuotteita/henkilö, jotta pääsee huoneeseen. Siellä saa olla noin 20 minuuttia, riippuen onko jonoa vai onko tyhjää. Yläkerran huoneessa on 6 pupua ja alhaalla 3. Pupuja ei saa jahdata tai ottaa syliin, mutta jos ne itse tulevat syliin, se toki ok. Kengät pois.

Teimme tilauksemme (ihastuttavasti lähes koko lista on kasvista, otin itse vihapiirakan!) ja ostimme myös pupusalaattia. Sitten kohti huonetta. Portilla 3-vuotias teki stopit. Myönnän, että itsekin hämmennyin kuinka isoja puput ovatkaan marsuihin verrattuna ja ymmärän, että alle metrin vinkkelistä kuusi isoa pupua loikkimassa vastaan tuntuivat hurjalta. Teimme sitten niin, että 6-vuotias istui lattialla huokaillen ihastuksesta ja pienempi käpertyi syliini. Otin kuvia yhdellä kädellä lapsen heiluessa sylissä, joten ihan priimaa ei nyt niistä tullut. Mutta näette jo kuvistakin, miten pehmoisia tyyppejä! Oi joi!

Samalla kun söimme eväitä (käsienpesupiste on heti huoneen ulkopuolella, oli siis helppo pestä kädet ennen ruokailua), meille esiteltiin ketä huoneessa on (nimet ja syntymäajat ovat myös seinällä kivasti nähtävissä). Lapset menivät jo jumiin, kun oli äitiä, tytärtä, mummoa ja isomummoa, yhteensä viisi sukupolvea pupuja talossa! Meidän kaikkien suosikki oli ihana mustavalkoinen Salmari, joka hurmasi meidät ehkä persoonallisella värityksellään.

Arkoja puput eivät olleet, tulivat kyllä syliin ja söivät vauhdilla salaatit. Kuopuskin uskalsi syöttää sylistäni. Yläkerran huoneessa puput eivät hypänneet tuoleille, eli sai syödä suht rauhassa, alakerrassa näytti olevan sohvatkin aika papanoissa (yksi pupu tekee 200-300 papanaa päivässä, joten niitä on, vaikka siivotaankin usein), toisaalta papanat ovat lähinnä kuitua.

Puolen tunnin kuluttua meitä pyydettiin vaihtamaan puolta ja istuskelimme jäden kanssa sitten toisella puolella tutkien akvaariota. Kun olimme lähdössä, kuopus ihmetteli miksi täällä on vettä lattialla? Kerroin, että taisit astua pupunpissaan. MULLA ON PUPUNPISSASUKAT hän huusi hämmentyneenä kahvilassa! No, ne oli äkkiä otettu pois.

Jännittävä kokemus kerta kaikkiaan ja jälkikäteen ajateltuna ehkä kävisin terapiahuoneessa telmimässä pupujen kanssa ja sitten söisin rauhassa ulkopuolella, oli vähän kurjaa raijata eväitä edes takaisin lasten kanssa. Mutta pupukuumetta se ei esikoisella parantanut, hän oli todella ihastunut paikkaan, kiitteli monta kertaa että vein heidät ja oli entistä vakuuttuneempi siitä, että meillekin täytyy hommata joskus pupu. Tyypit veivät hänen sydämensä!

Kuka on käynyt pupujen kanssa teellä tai kissojen kanssa kahveella? Onko jossain lisää tällaisia teemakahviloita?

P.S. Huomasitteko, että kun poistuimme ovesta, kakkuja tilaamassa oli toinen bloggari, hänen kertomuksensa paikasta täällä!