Innosta lapsi liikkumaan – kiitos jälleen Kangasala triathlon!

Muistatteko, mun lapset ja mies osallistuivat viime kesänä Kangasala triathloniin? Minä ajattelin, että 4-vuotias on aivan liian pieni hommaan, mutta hyvin selviytyi maaliin. Lapset olivat aivan tohkeissaan siitä, että pääsivät maaliin, että kaikki osallistuneet saivat mitalin ja että oli vielä tikkaripussi yllärinä! Se jätti lähtemättömän vaikutuksen heihin. Mitalit ja osallistujalaput askarreltiin kiinni vaatekaappien oveen, missä ne ovat olleet jokaisena päivänä muistuttamassa hienosta tsempistä kisassa. Kun näimme ensimmäisen mainoksen siitä, että Kangasala triathlon on tänä vuonna 11.7., kysyin lapsilta kiinnostaako mennä uudelleen? Kuopukseni sanoi ”vähän tyhmä kysymys äiti, TOTTA KAI me mennään!”. Asia selvä. Tällä kertaa tytöt menivät eri sarjoihin ja esikoinen vähän pidemmille matkoille ja heitä oli vähän helpompi kannustaa ja seurata.

Kangasala-triathlon – lapsilähtöinen tapahtuma

Tapahtumanjohtaja Simo Hillo vapaaehtoisjoukkoineen näkee valtavasti vaivaa tapahtuman järjestämiseksi. Aina tulee ehkä jotain sanomista, mutta minä nostan Simolle ja muille hattua. Tällä kertaa vaihtopaikaksi oli otettu rannan sijaan aikuisten kisan vaihtoalue, mikä teki vaihtomatkoista kohtuu pitkät, mutta ei se mielestäni haitannut.

Alkuinfossa Simo sanoi lapsille, että minulle te olette kaikki voittajia. Että menkää päiväkotiin syksyllä mitali kaulassa. Kuopus mietiskeli, että taitaa mennäkin. Meidän lapset eivät ole triathlonia treenanneet sitten sen edellisen kesän. Toki pyöräilevät ja juoksevat ja harrastavat uintia, mutta esimerkiksi vaihdot olivat treenamatta. Ei se mitään, hyvin meni ja vanhemmat saivat näitä pienempiä vielä auttaa vaihtoalueella. Minulle nousivat kyyneleet silmiin, kun näin esikoisen juoksevan vaihtoalueelle pyörän kanssa hymyillen ja kuopus virnisti jokaisessa suorituksessa onnellisena. Pääasia, että oli kivaa!

Osallistumismaksuun kuuluu tosiaan vielä ruoka ja mitali ja tälläkin kertaa yllätyskassi. Vesaniemi Kangasalla on paikkana todella kiva ja kuopus häipyi leikkipuistoon esikoisen nostaessa jalkoja ylöspäin, oli antanut kaikkensa.

Innostus triathloniin syntyi

Kävellessämme kohti autoa pois alueelta esikoisemme mietti, että haluaisi treenata muutakin kuin uintia, miten se onnistuisi? Sanoin, että kyllä lapsille on treeniryhmiä lajissa, haluatko kokeilla. No joo haluan, vastasi. MÄKIN huusi 5-vuotias. Nokialta löysimmekin triVAteamin, jossa on ryhmät molempien iässä. Ensi viikolla mennään siis testaamaan treeneihin, lähteekö tästä pysyvämpi innostus. Lisäksi löysimme kahden yön triathlonleirin Tampereen Triathlon Klubin puolelta, jonne esikoinen halusi lähteä. Sen sijaan, että lenkkarit ja pyörät olisi paiskottu kisan jälkeen, syttyikin valtava innostus, tätä lisää. Se kertoo tapahtuman onnistumisesta!

Ja mikä tunneskaala äidillekin on, kun näkee jännityneen lapsen uinnin lähtöpaikalla ja maaliin tulee tuulettava pienempi ja isompi puolestaan puhkesi itkuun jännityksen lauettua, kun ylitti maaliviivan. Ymmärrän hyvin, olen monesti tullut itse puolimaratonilta silmät sumeina maaliin. Se fiilis!

Jos siis yhtään mietit kisaa, missä olisi kivaa aikuisen tai lapsen kokeilla miten uinti, pyörä ja juoksu sujuu, tämä on tapahtuma paikallaan. Henki on todella mukava ja paikka kiva. Lämmin suositus ja iso kiitos!

Kesäpäivä Kangasalla – parhaat vinkit

Kaupallinen yhteistyö Visit Tampere & Visit Kangasala

Mä oksalla ylimmällä oon Harjulan seljänteen; niin kauas kuin silmään siintää, nään järviä lahtineen. Kas Längelmävesi tuolla vöin hopeisin hohtelee, ja Roineen armaiset aallot sen rantoa hyväelee.

Voi miten kivat pari kesäpäivää saimmekaan viettää Kangasalla! Nähtiin ja koettiin paljon uutta ja niin lähellä kotia. Silti tuntui, kuin olisimme olleet pidemmälläkin reissussa. Kangasala on luonnossa liikkujan ja aktiivisen ihmisen unelmakohde, sillä erilaisia liikuntapaikkoja löytyy paljon ja kaupunki tarjoaa myös monenlaisia luontokohteita. Mutta entä ruoka? Sekin oli mielettömän hyvää joka paikassa! Hyppää mukaan meidän seikkailuihimme Kangasalla ja toteuta itsekin kesäpäivä siellä!

Automuseo Mobilia

Mobilian kokonaisuus on jo itsessään niin kattava, että siitä riittää koko päivän kohteeksi. Automuseo on hyvin laaja ja sieltä löytyy niin tekstejä kuin videoita, jotka avaavat näyttelyä lisää. Toisessa rakennuksessa on vielä yksityisomistuksessa olevat autot näytillä. Paikassa on myös rallinäyttely, joka on hyvin laaja katsaus rallin historiaan. Parasta on ehdottomasti nurkasta löytyvä Sega-rallipeli!

Mobiliassa saa päivittäin lounasta ja sen edessä on 4-12-vuotiaille lapsille soveltuva liikennepuisto, jonka maksu on vain 3 euroa. Lämmin suositus, lapset tykkäsivät todella paljon! Lisäksi edessä on leikkipuisto ja kiva uimaranta, täällä saa kyllä kesäpäivän sujumaan rattoisasti!

Mobilia haluaa tarjota lukijoilleni sisäänpääsyn 10 eurolla (norm.12 euroa), alennuksen saa kassalla kertomalla koodin ENERGIAA10 heinäkuun loppuun saakka. Lapsille museoon on vapaa pääsy.

Arboretum Frick

Tämän kesän uutuus Kangasalla on hämmästyttävä. Arboretumin takana on Erkki Frick, joka on rakentanut valtavaa 3,2 hehtaarin pihaa kasveineen jo pari vuosikymmentä. Hän on matkannut maailmalla ja tuonut kasvien siemeniä moottoripyörän laukussa tullessaan. Alueen koko hämmentää – miten kukaan pystyy pitämään kaikkia kukkia kunnossa? On erilaisia rakennuksia, puita ja kukkia ja upea järvimaisema. Arboretumissa kukkii aina jokin kukka, me olimme paikalla alppiruusujen aikaan ja näky oli ihastuttava! Arboretumissa toimii myös kahvila Ruusupuu, jonka leivosvalikoima on kattava. Lapset tykkäsivät valtavasti paikasta! Arboretum on avoinna yleisölle torstaisin ja sunnuntaisin kello 12-16, aiemmin se on ollut vain yksityiskäytössä.

Kaupunkikanootilla vesille

Tämä on minusta ihan huippujuttu, että Kangasala tarjoaa ilmaiseksi kanootteja käyttöön! Ei muuta kuin vesille ihailemaan kaupunkia. Kanootteja on eri paikoissa, täältä näet sijainnit. Aikuisten pelastusliivejä oli tarjolla, lapsia varten kannattaa olla omat matkassa. Me lähdimme melomaan Kaivannon keitaalta, joka on aivan tien varressa oleva levähdyspaikka. Ulospäin paikka ei näytä ihmeelliseltä, mutta älä anna ulkonäön hämätä, sieltä saa nimittäin hirmuisen hyvää ruokaa salaateista hamppareihin!

Kanootit löytyvät rannasta ja avaimen lukkoon saa pyytämällä Kaivannon keitaalta. Koska varauksia ei oteta vastaan, on mahdollista, etteivät kanootit ole paikalla. Me mahduimme hyvin nelistään yhteen kanoottiin ja lähdimme tutkimaan vesiltä käsin kaupunkia. Kangasalla suuria vesistöjä riittää ja kanoottien lisäksi on muitakin mahdollisuuksia liikkua vesillä. Esimerkiksi Kangasalan Melojat ry vuokraa retkikajakkeja ja sup-lautoja Vesijärvelle Vesaniemen rannalla ja Heikin leipä vuokraa kajakkeja, inkkarikanootteja ja sup-lautoja Roineen Saarikylissä. Ihanaa puuhaa näillä keleillä!

Vehoniemen automuseo, luontopolku ja näkötorni

Aivan kivenheiton päässä Kaivannosta sijaitsee Vehoniemen automuseo, jonka pihasta lähtee parin kilometrin mittainen luontopolku. Aikamoisia korkeuseroja sai kiivetä tuolla polulla! Lapset olivat ihastuksissaan, sillä nyt oli jo todella paljon ahomansikkaa ja mustikkaa kerättävänä. He huusivat rakastavansa luontoa ja sen herkkuja! Kun polulla on tarponut aikansa, kannattaa mennä tutkimaan museo, jonne on vapaaehtoinen euron pääsymaksu. Sielläkin riittää todella paljon tutkimista ja muun muassa historiaa sodasta. Myös ruokaa Vehoniemessä on tarjolla, me testasimme heidän munkkinsa!

Museon vieressä kohoaa näkötorni, jonne kipusimme ihailemaan vesistöjä. Ei ihme, että nämä maisemat ovat Topeliustakin innoittaneet runoilemaan! Metsä on suojeltu vuodesta 1983 alkaen ja metsää sekä järveä näkyy kauas tornista!

Kangasalan kirkkoharjun näkötorni ja kahvila

Siirrytään Vehoniemestä takaisin keskustaan, missä kohoaa Kirkkoharjun näkötorni. Auto täytyy jättää Kirkkoharjun koulun viereen ja kavuta siitä noin 400 metriä ylös näkötornille. Vuonna 1931 rakennettu torni on viettänyt hiljaiseloa aiemmin, mutta tänä keväänä viereen avautui kahvila ja aluetta on raivattu ja alettu kehittää. Elokuun ensimmäisenä tiistaina on kuulemma luvassa hevosten ns. kokoontumisajot, edellisellä kerralla hevosia oli paikalla nelisenkymmentä! Kahvilan yrittäjällä oli monenlaista ideaa ohjelmaksi.

Näkötornin kulmalta lähtee monenlaista lenkkimaastoa ja maastopyöräilijät näyttivät pysähtyvän kahville. Muutaman kilometrin päässä ovat myös uutukaiset Sorolan kuntoportaat.

Kahvilan valikoima on laaja, sieltä saa niin Vanhan Porvoon gelatoa kuin muhevaa raparperipiirakkaa tai mansikka-samppanjaleivoksia! Juomia on kombuchasta mehuun ja isot pisteet haudutetusta teestä. Herkut voi kantaa näkötornin ensimmäiselle tasanteelle, jossa on kiva terassi, siinä oli ihanaa ihailla maisemia!

Pazzi ja ravintola Paakari

Entä sitten se ruokapuoli? Kangasalan keskustassa on upouusi ravintola Pazzi, jonka ruoat olivat aivan napakymppi tarjoilusta puhumattakaan. Kun paikka on uusi, voisi ajatella jossain olevan alkukankeutta, mutta ei sinnepäinkään. Kaikki hoidettiin todella nappiin ja tyylikkäästi, jatkuvasti kysyttiin onko kaikki ok tai haluammeko lisää juomista. Annoskoot olivat täydelliset ja kaikki ruoat erittäin maistuvia. Kehuimme valtavasti tätä kokemusta! Erityisesti alkupalaksi nelistään jakamamme tapas-lajitelma ihastutti, se ei ollut vain rasvaista juustoa ja leikkeleitä, vaan mukana oli paljon raikkaita kasviksia. Todella hyvä! Kuopus mutusti kaikkien annosten päältä rucolan versot onnessaan. Tämä täytyy testata kun kaupunkiin menee, päätimme lähteä joku kerta uudelleen syömään Kangasalle! Ilahduimme myös lähituotteiden käytöstä.

Ihan lähellä Pazzia on perinteikäs ravintola Paakari. Sen alakerrassa on leipomo-kahvila ja yläkerrassa ravintola. Paikka hehkuu sellaista vanhan ravintolan arvokkuutta olematta kuitenkaan tunkkainen. Vanha rakennus on mielestäni jotenkin keskieurooppalainen fiilikseltään.

Menimme kolmistaan lasten kanssa lounaalle ja hämmästyin listaa. Siellä oli maksaa, kanaa, nautaa, kuhaa, parsakaalipaistosta… Siis todella monipuolinen menu! Alkuun pöytään tuotiin itse leivottuja juurileipiä ja hunajanäkkäriä, oli mielettömän hyvät leivät! Pisteet tarjoilijalle, että hän sanoi minulle, että löytyy myös esimerkiksi lihapullia, jos listalta ei löydy mieleistä lapsille. Mutta kyllä löytyi! Lapset ottivat kanaa ja minä kuhaa, annokset olivat mielettömän hyviä. Ja taas täydellinen annoskoko, samaa kuulin naapuripöydän kehuvan. Lasten välitön palaute pottumuusista oli ”ei muuten mitään koulun muussia” ja kuopus totesi herkkusienikastikkeen olevan parempaa kuin aiemmin nautittu munkki. Kävimme vielä aamiaisella seuraavana päivänä ja lohileipä, jossa oli mangossa marinoitua fenkolia oli varmasti paras syömäni lohileipä. Ihanan raikas ilman sitä perinteistä kananmunaa. Palvelu oli äärettömän ystävällistä, ihastuimme tähänkin paikkaan! Paakari on valittu useasti Suomen top 50-ravintoloiden listalle, eli moni muukin tykkää!

Kangasalan kirkko

Teimme ex tempore-kävelyretken hautuumaalle se olikin aika opettavainen kierros lapsille. Juttelimme sodasta ja katsoimme pari kirkonrotta-rastia, joita oli lapsille laitettu. Kangasalan kirkko on 250 vuotta vanha ja hautausmaa otettu käyttöön vuonna 1650. Kannattaa käydä katsomassa, upea rakennus aivan keskustassa!

Laaksolan ratsutila

Teimme piipahduksen Laaksolan ratsutilalle, sillä Lasten Löytöretkiviikoilla siellä oli avoimet päivät ja ilmaiseksi talutusratsastusta sekä kepparointia ja ponin hoitoa. Leukani loksahti kun ajoimme pihaan – miten valtava paikka. Oli suuri talli, kentät, maneesi, aitaukset ja jopa leikkipuisto! Aivan mielettömän upea kokonaisuus, asuin tallilla lapsuuteni, mutta aika paljon vaatimattomammassa paikassa. Olin ihastuksissani. Kuopus sai ratsastaa yksisarviskypärä päässään, mikä sai minut hihittämään pitkäksi aikaa. Kangasalla on paljon mahdollisuuksia hevosharrastajille!

Kuohu – hotelli ja uimahalli

Kangasalan Kuohu on perinteinen uimahalli, jossa on ihan kaikkea. Siellä olemme käyneet monesti aiemminkin ja lapset tykkäävät paikasta kovin. On lämmin lastenallas, vesiliukumäki, kuntoaltaat, vesijumppaa ja kiipeilyseinää sekä ihanan tilavat saunat. Todella kiva uimahalli. Oli ihanaa mennä hikisen päivän päätteeksi uimaan ja loikimme hiljenevässä illassa kaikki neljä ponnahduslaudalta veteen lukuisia kertoja. Älyttömän kiva ja siisti uimahalli!

Vain muutamat askeleet Kuohun ulko-ovelta ja olet hotelli Kuohussa, joka on uudehko itsepalveluhotelli. Vastaanottoa ei ole, vaan saat varatessasi ovikoodin puhelimeesi. Erittäin kontaktitonta hotellielämää! Meillä oli perhehuone ja lapsilta pääsi spontaani wau, kun avasimme oven. Tilaa oli hyvin, kaikki neljä sänkyä erillisiä kunnon sänkyjä mistä iso plussa! Hotellista on kävelymatka kaikkiin keskustan kohteisiin, eli sijantikin on hyvä. Aamiainen ei kuulu pakettiin, mutta tilava jääkaappi sekä kahvia ja teetä löytyy. Suosittelen kyllä lapsiperheille tätä huonetta lämmöllä! Oli viileää nukkua ja hyvät pimennysverhot pitivät huoneen pimeänä.

Hotellin alapuolella on myös ravintola Konnichiwa, josta löytyy sushibuffa iltakasiin asti. Jos ei ole sushin ystävä, ei huolta – heillä on paljon erilaisia muitakin lämpimiä ruokia, nuudeleita sekä riisiä, eli varmasti löytyy jokaiselle jotakin!

Tam-Silk, Neulomo ja Kalsarit

Sitten kotimatkalle! Pysähdyimme vielä Tam-Silkin tehtaalla ja tehtaanmyymälässä, löydät paikan Lidlin takaa. Täällä tehtaalla syntyvät Tam-Silkin neulokset ja heidän merkkejään ovat myös Neulomo sekä Kalsarit. Perinteikäs yritys on perustettu vuonna 1925 ja edelleen koneet pyörivät Kangasalan tehtaalla. Siellä valmistuu siis varmasti kotimaiset vaatteet. Tam-Silkin valikoimissa on kauniita Neulomon mekkoja ja tunikoita, erilaisia villasilkki-tuotteita niin lapsille kuin aikuisille sekä esimerkiksi bambuvaatteita, jotka ovat ihastuttavan pehmeitä.

Teki lapsillekin hyvää nähdä ompeiljat työssään ja jutella siitä, miten vaatteet syntyvät. Tekemällä ostoksia Tam-Silkillä tukee taatusti kotimaista ja läpinäkyvää tuotantoa. Mahtava paikka tuliaisostoksille ja käymisen arvoinen muutenkin, Tampereelta ei ole pitkä matka. Tehdaskierroksiakin järjestetään pyynnöstä.

Kannattaa käydä katsomassa laaja valikoima yrityksen verkkokaupassa ja koodilla ENERGIAA15 saat -15% kaikista tuotteista! Koodi on voimassa heinäkuun loppuun saakka. Minä nappasin mukaani turkoosin Neulomon Alina-mekon ja mietin yläkerrassa istuvia ompelijoita sitä sovitellessa. Ihanan lämminhenkinen porukka yrityksen takana!

Aina sitä hämmästyy, miten läheltä löytyy paljon tekemistä ja uusia paikkoja. Kangasalla saisi kulumaan vaikka kuinka paljon aikaa. On meillä mahtava Pirkanmaa! Löytyikö tuttuja juttuja, mikä on suosikkipuuhasi Kangasalla? Meillä oli todella kivaa joka kohteessa, palaamme taas!

Viikko kun kaikki suunnitelmat menivät uusiksi

Sunnuntaita! Blogi on ollut muutaman päivän hiljaa, on tullut vain oltua perheen kanssa, hoidettua muita töitä ja kirjaakin olen ahkerasti lukenut. Olemme jopa katsoneet kaksi leffaa viikonloppuna, toisen nyt sunnuntaiaamuna. Kyllä. En muista milloin olisin viimeksi katsonut päivällä leffaa. Lapset häipyivät leikkeihin ja minä totesin ääneni olevan niin poissa, että päädyimme katsomaan eilisiltana tallennettua kauhuleffaa. Ihan hirveän huono, mutta tulipahan katsottua! Hermostuttaa jotenkin todella paljon tällainen tehottomuus, mutta toivon saavani lenssun nujerrettua mahdollisimman pian, se tuntuu nyt pyörivän perheessä.

Puolen vuoden tauon jälkeen julkisiin ja Helsinkiin

En ole ollut helmikuun lopun jälkeen junassa tai bussissa tai käynyt pääkaupunkiseudun presseissä. Tämän viikon suunnitelmissa oli lähteä Helsinkiin yökylään ja käydä vaikka missä kivan kuuloisissa tilaisuuksissa ja pressipäivillä. Esikoinen joutui jäämään kuitenkin pois koulusta alkuviikoksi nuhansa takia ja pian mieskin joutui pienen nuhan takia etätöihin ja aloin miettiä, että varmasti kiertää kaikki. En halua olla vastuussa muiden terveydestä ja kun aloin miettiä, mitä jos sairastun yökylässä, minunhan on pakko päästä kotiin Helsingistä jätin lähtemättä. Olisi ollut aika spitaalinen olo painaa väkisin junassa takaisin Tampereelle aivastellen ja niiskuttaen. Joten kotiviikko tuli tästäkin, edelleen.

Tällä viikolla piti olla myös lapsen hammaslääkäri, vanhempainilta ja ajatuksenani oli palata jumppiin pitkästä aikaa, mutta tuli oltua vain kotona. Myös kahden kaverin vierailu peruuntui, joten sen lisäksi, etten päässyt itse liikkumaan ei myös nähty ketään. Alkaa jo painamaan tämä kotoilu ja se, ettei näe ihmisiä! Ajattelin huomenna vihdoin lähteä Helsinkiin, mutta nyt tuntuu olo niin puolinaiselta, että väliin jää.

Flunssaviikon positiiviset

Ja näitähän sitten riittää! Itse asiassa viikko on ollut aika leppoisa ja on oltu tosi paljon perheenä yhdessä, kun mieskin jäi vielä etätöihin. Kuopus aloitti uudessa päikyssä ja neljän päivän perusteella viihtyy todella hyvin ja hehkuttaa uusia kavereitaan. On ollut ihanaa nähdä, kun hän aamulla pomppaa ylös, pukee pyytämättä ja pyöräilee päikkyyn. Kaipasi varmasti jo kavereita, kun on niin paljon oltu keskenämme keväällä ja kesällä. On ihanaa hakea kotiin iloinen ja onnellinen tyttö!

Sen lisäksi löysin hierojan vihdoin, joka ymmärsi juoksijan jalkoja. Kävin monta vuotta samalla hierojalla, joka lopetti hommat alkuvuodesta. Minulla menee piriformis pakarasta sekä lonkat juoksusta sen verran tukkoon, että parin viikon välein olen käynyt hierojalla joka saa jalat upeasti auki ja toimimaan. Lähes puoli vuotta olen tuskannut kivun kanssa, pakara nimittäin särkee makuullaan ja on todella vaikeaa nukkua. Toukokuussa kokeilin yhtä suositusta, mutten tykännyt yhtään. En paikasta tai tuloksesta, sattui edelleen.

Nyt päätin kokeilla Rela-hierojien Villeä, joka hieroo keskustassa Aleksanterinkadulla ja vannoin palaavani! Hän otti jalat kokonaisuutena huomioon, testasi todella paljon liikkuvuutta ja löysi ongelmakohtia sieltä, missä en niitä tiennyt olevankaan. Tiedättekö millaista oli nukkua kivutta! IHANAA! Elämästä kyllä puuttuu jotain, kun ei saa kuulla vakkarihierojan kuulumisia. Mitenköhän hänellä menee? Kamalaa kun ihminen vain katoaa elämästä, tiedättekö tunteen?

Lisäksi viikonloppuna on grillailtu ehkä kesän vikat, todella hyvät setit molempina päivinä, käyty järvessä uimassa ja oltu. Yritän ottaa tämän päivän levon kannalta ja perun huomisen reissun, mutta josko silti jaksaisi tarttua imuriin. Rakastan aloittaa uuden viikon puhtaassa kodissa!

Ja tiedättekö mikä oli myös aika ihanaa? Mummoni soitti loppuviikosta ihan häkeltyneenä. Isäni oli tulostanut ja postittanut mummolle tämän blogitekstini parin viikon takaa. Mummo oli mennyt ihan hämmilleen siitä ja soitti ja sanoi, että olen ihmeellinen lapsi ja ei hän ole tehnyt mitään ansaitakseen tällaista tekstiä. Höpsö mummo. Eihän sitä tarvitse kuin olla olemassa. <3 Joka tapauksessa minulle tuli hirveän hyvä mieli siitä, että hän oli tekstistä niin otettu, tekstistä, jonka kirjoitin ihan suoraan sydämestä. Tuli höpistyä muutenkin pitkä puhelu. Voih, mummoakin piti käydä Helsingissä moikkaamassa!

Hirveän vaikeaa on liimata itsensä kotiin aina vaan, mutta selkeästi muu perhe nauttii. Mies rakentaa piharakennukseen niin hienoa mancavea, että kateeksi käy ja lapset leikkivät tyytyväisinä. Minä olin kuulkaa ainoa, joka hinkusi Särkänniemeen ja erästä ravintolaa testaamaan ja… Ei sitten menty. Toivottavasti loppuviikkoa kohden minäkin olen iskussa, sillä nyt olisi tuoreet jalat valmiina juoksuun! Ja kaikkea kivaa ohjelmaa tiedossa. Mutta päivä kerrallaan, tämä on nyt se uusi normaali, että pienestäkin nuhasta joutuu perumaan kaikki suunnitelmat.

Nämä kuvat napattiin 1,5 viikkoa sitten hääpäivänämme, kun oli vielä +25 astetta mittarissa – tällä viikolla kaivettiin lapaset aamulla esiin pyöräillessä. Huih! Syksy tulee! Toivottavasti tuovat aurinkoa päiväänne!


mekko ja laukku VERO MODA/ korvikset MAJO DESIGN (saatu)/ panta PIECES/ kengät Kreetalta

Tuntuu, että joka ikisessä lapsiperheessä lenssuillaan, kuinka teillä? Vielä terveenä?