Mitä oivalsin vuonna 2018? Mikä ahdisti eniten?

Vuoden viimeinen Me Naiset-lehti sisälsi listan hauskoja kysymyksiä vuodesta 2018, jotka jäivät mieleen. Että mitä tuli oivallettua? Mikä ahdisti eniten? Ja oivallukseksi riittää vaikka, että valkoviini ei sovi homejuuston kanssa. Tai joku muu vastaava pieni juttu. Oli pakko kokeilla summata vuotta noiden kysymysten kautta!

1. Mitä oivalsit vuonna 2018?

Katselin jonkun (?) Instastoriesia ja siellä todettiin hänen hoksanneen, että aurinkolasimerkki Rayban tulee sanoista aurinkosäde ja esto. Niin. Niin itsestäänselvyys, mutten ollut minäkään ennen oivaltanut tuota! Hah!

Isommissa asioissa oivalsin ehkä ensimmäistä kertaa jotenkin hyvin selvästi, etten voi miellyttää kaikkea. Että olen vain hankala ihminen, jos pyrin jokaisen kohdalla miettimään, mitä tämän ihmisen seurassa saa sanoa, mistä puhua, miten nauraa ja niin edelleen. Olisi paljon helpompaa olla vain oma itsensä ja hyväksyä se, että kaikki eivät tykkää. Olen koko elämäni yrittänyt hakea hyväksyntää muilta ja miellyttää ihmisiä ja se on aiheuttanut vain ahdistusta. Että kun joku ei tykkääkään tai en tule jonkun kanssa toimeen, vika on aina minussa. Sitten kun ei keksi mitä on mokannut, ahdistuu ihan hulluna. Kun vika voi olla vaikka siinä, että toisella oli nälkä ja väsymys ja huono päivä. Ehkä ymmärrätte?

2. Mikä on ollut vuoden positiivisin yllätys?

Me Naiset ehdottaa jotain pientä, kuten sitä, että mies tyhjensi lattiakaivon. Ettei hae yllätyksiä liian kaukaa. Itse sanoisin, että muka inhoamani hiihto ja luistelu (toisesta taukoa 17, toisesta 16 vuotta) olivatkin molemmat oikeastaan todella kivoja. Hiihto varsinkin. Että 14 vuotta tauolla ollut lumilautailu lähti taas sujumaan jollain tapaa. Sytyin ihan uudelleen talvilajeihin, enkä malta odottaa että pääsen hiihtämään! Häh?! Mutta näin kävi!

Toinen kiva ylläri oli äitienpäivälahjaksi isommalta poppoolta lahjaksi saatu läppäri. Vanha ei pysynyt päällä ja päivitysten tekeminen oli aika haasteellista!

Kolmas se, että mies on suunnitellut maalavansa maastopyöräni glitterillä! Hih!

Niin ja neljäs tuli mieleen kuvista! Voitin mm. ne arvonnassa ja lisäksi voitin hampurilaislahjakortin ja illanvieton neljälle tamperelaiseen ravintolaan. Eläköön somekisat!

3. Entä saavutus?

Me Naiset ehdottaa, että vaikka selviäminen pahasta viikosta. Hmm. Tekisi mieli sanoa, että paras saavutus oli oma puolimaratonenkka. Mutta ei se ehkä ollut. Parhaina hetkinä jäi mieleen saavutuksemme nelistään: siinä missä lapset saivat minut luistimille, suksille ja lautailemaan, he yhtä lailla samalla oppivat itse hirveästi. Saavutimme perheenä kivoja asioita. Siinä missä minä elvytin lajeja pitkän tauon jälkeen, kuopus kokeili kaikkea ensi kertaa. Oli hauskaa oppia yhdessä!

4. Paras ostos?

Tämä on paha. Karvasukset? Isoin hankinta oli uusi katto, joka on kyllä kaikessa mielessä paras ”ostos”.

5. Pyysitkö ja saitko apua?

Mieheltä sain vähän joka asiassa apua, oli se sitten kuvausongelma, pyöräasia, lastenhoitoasia tai henkinen ongelma. Hirveän huono olen pyytämään apua, siis ihan tosi surkea. En vain kehtaa vaivata ketään. Vanhemmiltani sain paljon lastenhoitoapua.

6. Mitä hyvää tapahtui ihmissuhderintamalla?

Joulukuussa tuntui, että rakastuin mieheeni vähän kuin uudelleen. Ehkä syksy alkoi helpottaa ja saimme viettää joululomaa yhdessä, joka teki tosi hyvää.

Yleisesti ottaen olen ollut ruuhkavuosina ja väsymyksessä todella huono ihmissuhderintamalla. Olen silti iloinen, että lasten kautta saatuihin kavereihin on pidetty yhteyttä ja olemme käyneet vuoden aikana molemmin puolin esimerkiksi kylässä.

Tutustuin uuteen ihmiseen, kun tulin tädiksi. Aika hieno hyvä asia, elämässäni on uusi lähisukulainen.

7. Mikä hieno henkilökohtainen tavoitteesi jäi saavuttamatta?

No stressata vähemmän. Hidastaa enemmän. En oikein tiedä, voiko sitä ihminen luonteelleen mitään? Jos on vähän hermoheikko ikiliikkuja? En päässyt juoksemaan HRCa loppuun, muttei se kauaa jaksanut harmittaa.

8. Mikä on ahdistanut sinua tänä vuonna eniten?

Ahdistus. Siinäpä olen kuulkaa mestari, jos ei joku ahdista niin minä kyllä ahdistuksen kehitän! Ahdistus siitä, ettei koti ole ikinä siisti. Yritän hyväksyä sen elämänvaiheena, mutta joskus väsyksissä tuskastuttaa, että voisiko edes pari tuntia olla ihanasti siisti asunto. Ja sitten taas – koti on elämistä varten, meillä käy nykyään tosi harvoin vieraita, mitä ihmeen väliä?

Työttömyys ahdisti todella paljon. Sain viimeksi toissapäivänä kiitos, mutta ei kiitos-viestin. Väsyttää tyrkyttää itseään ja masentaa, ettei kelpaa. Hiton maisterinpaperit. Siksi esimerkiksi jokainen kaupallinen yhteistyö, jonka tein blogin kautta piristi hirveästi – minun tekeleeni kelpasi yhteistyöyritykselle, saan jotain järkevää puuhaa päiviini ja nautin suuresti niiden tekemisestä. Jouluviikolla saatu osa-aikatyö piristi myös jollain tapaa, vaikkei nyt ihan alaani olekaan.

Kropan ongelmat ahdistivat myös, vaikka eivät ole kuolemaksi. Niin kuin endometrioosidiagnoosi. Päätin olla ajattelematta, ottaa välillä särkylääkkeen ja olla hyvilläni niin kauan kun pahempaa ei löydy.

Väsymys ahdisti useaankin otteeseen. Edelleen olen vähän surkea nukkuja, vaikka anemian taittumisen myötä mentiin paljon parempaan suuntaan onneksi! Silti herään joka risaukseen, mietin yöllä kaikkia kauhuskenaarioita, kuulen lasten itkevän vaikka eivät itke, en osaa nukkua kuin omassa sängyssä jajaja…

Lasten kasvatus. Tuntuu usein, että olen itskein ihan keskenkasvuinen ja innostun asioista kuin lapsi, onko minusta esimerkiksi. Osaanko tätä? Hoidinko nyt tuonkin tilanteen niin kuin vanhemman kuuluu? Ahdistaa, kun ei tiedä mikä olisi parasta ja päässä vaan huutaa ei saa lahjoja, kiristää tai uhkailla ja mitä näitä nyt olikaan. Vauvalehdessä käskettiin neuvotella lapsen kanssa, minkä värisen pipon haluaisi. Jep. Kokeilin kerran uhmiksen kanssa.

Niin siis sanoinko että ahdistelu on lajini? Jätetään lista tähän!


paita NOSH ORGANICS/ hame KAPPAHL/ kengät DR. MARTENS/ korvikset VIA MINNET/ takki VILA

Näin! Aika pieniä ajatuksia, jotka tulivat ensimmäisinä mieleen. Ehkä jos tekisin tämän viikon kuluttua, mieleen tulisi ihan eri ajatuksia vuodesta 2018. Asu kuvattiin muuten vuoden viimeisenä päivänä, ajatuksenamme oli lähteä Jyväskylään ja nämä vaatteet olin valinnut, kunnes… Jäimme kotiin, saunoimme ja puolilta öin asu oli villasukat ja aamutakki.

Olisiko sinun helppo vastata näihin? Missä onnistuit, mikä ahdisti?

Marraskuun minimuotia

Välillä aina mietin, kuinka hauskan lapsibloginkin sitä olisi saanut aikaiseksi, jos sellaista olisi alkanut väsäämään. Tuo touhutaapero on niin tottunut poseeraaja kameran edessä, että materiaalia riittäisi. Tosin sitä taitaa katsella omaa lastaan aikamoisten vaaleanpunaisten lasien läpi ja jaksaa olla loputtoman innostunut lapsensa kuvista ja videoista. 

 

Koska minimuoti on kuitenkin niin suloista, tuon teille pari kuvaa kuluneelta viikolta. Ja saatte vähän vaihtelua minun asuihin!

 

Isänpäivälounaalle lähtiessä oli vielä vähän lunta maassa, illalla nurmikko oli jo esillä. Pallero lähti aika vaaleanpunaisissa liikenteeseen ja totta kai pupukin lähti ravintolaan. Olenkohan ikinä laittanut hänestä kuvia, missä ei olisi keltaista Ainua kainalossa?

hame Pomp de Lux (second hand)/ paita KappAhl/ takki Zara/ pipo ja kaulaliina Pomp de Lux/ kengät tuliainen Italiasta/ lapaset isomummon kutomat 

 

Olen aivan ihastunut tähän KappAhlin Hampton Rebuplic-sarjaan ja koska paidassa lukee NY, pitihän se kuvata NYC-tapettimme edessä. On muuten reilut koot, päällä on koko 86/92cm ja on vielä aika reilu, kun monesta muusta käytössä on jo koko 92cm. Rakastan tätä pinkin ja sinisen yhdistelmää! Takki on KappAhlista Newbie-sarjaa. Kirja on aitoa kasaria nimeltään Muru ja Mutteri. Olen loputtomiin lukenut sen vanhempieni kanssa läpi ollessani pieni ja se on säästynyt yllättävän siistinä äitini kätköissä. Babyshowereissa sain sen itselleni ja taapero siitä kovasti tykkää. Ja isovanhemmat saavat pienen tauon jälkeen taas sitä lukea.

 

 

hame & paita/KappAhl, neuletakki KappAhl (Newbie-sarja), sukkikset H&M

 

Löytyykö muita Hampton Rebuplic-sarjasta innostuneita? Entä Newbie-faneja, ne tuntuvat olevan toisille ykkösjuttu?

Entä välittyykö tämän lapsen pupuinnostus ruudun taakse? ;)

 

Pupumaista alkavaa viikonloppua kaikille!

Treffeillä: 2h+k

Viikko on vierähtänyt ihan siivillä, kun olen pyörinyt päivät yksin vauvan kanssa ja harjoitellut lenkkeilyä vaunujen ja 40-kiloisen koiran kanssa. Lisänä rapakelit, eli koira täytyy pestä lenkin jälkeen ja ristiä sormet ettei vauva huuda sillä hetkellä ja ja… Haasteita elämään! Lisäksi olen järjestellyt ristiäisiin liittyviä juttuja, niitä on ihanaa järjestää! Viikonloppuna saimme vieraita kylään ja vauvaa muistettiin ihanalla mekolla ja Nalle Puh-astioilla.

 

Mekko ja haalari KappAhl, naulakko Indiskasta.

Sunnuntaina saimme isovanhemmat avuksi hoitamaan pientä ja lähdimme treffeille yhteen Tampereen kestosuosikkiravintolaan nimeltään 2H+K. Tämän ravintolan lista tuntuu olevan vuodesta toiseen sama, mutta ei sen väliä, sen verran hyvä on! Liian usein ei silti parane käydä. Alkuruokalistalta löytyvät jättikatkaravut ovat ihania, mutta jätin ne chilin ja valkosipulin vuoksi kuitenkin syömättä, luulen että pikkuneiti ei arvosta jos syön voimakkaita mausteita. Tilasin sen sijaan ikisuosikkini, kasvisleivän. Leivät ovat kyllä tämän ravintolan juttu! Moni kehuu myös etanoita, itse en niistä niin välitä, mutta varmasti testaamisen arvoisia jos etanoista tykkää!

 

Bellini, antipastolautanen, äyriäispasta ja nuo valtavat leivät. Olimme täynnä. Edellinen yö oli aika huono nukkumisten kannalta, joten väsymys paistaa kuvassa, mutta ei haitannut fiilistä! Oli piristävä piipahdus kaupungilla.

 

Jälkkäriksi haimme prinsessaleivokset Hulluilta päiviltä koko poppoolle, hui hirveää kun nämä olivat makeita! Suosittelen kerran haamumunkin syöneenä mieluummin niitä kuin näitä leivoksia. Nappasin myös kukkakimpun Stockmannilta matkaan, neitiä muistettiin niin monella kukkakimpulla, että nyt kun niitä ei ole, kaipaan heti tuoreita kukkia kotiin.

 

 

Hoidin muutaman Hullari-ostoksen viikolla netin kautta, joten niistä sitten postailen kun paketti saapuu. Löysittekö muut mitään Hullareilta? Oliko viikonloppu muuten onnistunut?