Karanteenipuuhia!

Viimeiset 10 päivää ovat kyllä olleet aikamoinen päiväni murmelina viime maaliskuun loppuun verrattuna! Taas kaikki neljä kotona ja suhteellinen luoviminen, miten saadaan hoidettua koulu ja työt. Kaikkein hankalinta on selkeästi ollut kuopuksella, siinä missä isommat soittelevat videopuheluita, ovat etäkoulussa ja kirjoittelevat kirjeitä, on kuopus ajoittain ollut katkeamispisteessä kun on ollut niin tylsää. Hän ei myöskään ole mikään ruutuihminen tai telkkarin tuijottaja, pätkät telkkarin edessä ovat lyhyitä. Mutta niin se vain on hurahtanut tämä aika, mitä kaikkea olemme puuhanneet?

Ekaluokkalaiset etäkoulussa

Etäkouluun osallistuminen on vapaaehtoista, mutta esikoinen on ainakin meillä halunnut ihan hirveästi olla mukana ja osallistunut jokaiseen teamsiin. Alku oli vähän sekoilua, opettaja oli hukassa ja poikittain eivätkä yhteydet toimineet täysillä, mutta tänä aamuna pärähti aapislaulu soimaan hienosti minuutin etäajassa. Oma lapsi tykkää todella paljon koulusta, keskustelusta ja viittaa kuulemma tunneilla ahkerasti. Siksi teams on ollut hänelle tärkeä, hän sielläkin ”viittaa” usein ja saa puhua open kanssa sekä nähdä kavereita. On ollut tosi iso juttu.

Etäkoulun tehtävinä perinteisten lukemisen, laskemisen ja kirjoittamisen lisäksi on ollut muun muassa sään tarkkailu, jumpan pitäminen saksaksi (siis piti laskea saksaksi), uskonnon videoiden katsominen, kanapolkan laulaminen sekä ulkoilu.

Leivontaa karanteenissa

Näinhän siinä on käynyt, että aika paljon aikaa on mennyt keittiön puolella. Esikoinen on innostunut leipomaan ja viime viikolla syntyi kolme eri kakkua/piirakkaa. Suurimman osan sai onneksi pakkaseen, onpahan sitten vierasvaraa kun joku joskus taas voi kyläillä. Eilen osallistuimme kolmistaan Pilvilinnan Annan leivontaliveen Instagrammissa, sekin oli hauskaa! Kyllä 8-vuotias osaa jo vaikka mitä.

Askartelu, leikit, käsityöt ja lenkkeily

Viikkoa aiemmin ei olisi vielä onnistunut lenkkeillä niin, että minä juoksen ja lapsi pyöräilee. Nyt on päästy jo sillä tavalla liikkumaan ja tehty pitkät lenkit! Niillä on muun muassa viety luokkakaverille kirje hänen postilaatikkoonsa ja postitettu kauempana asuvalle, eri koulussa olevalle kaverille (joka myös karanteenissa) postia.

Postissa ovat tulleet loput synttärilahjat, joissa ihan parasta on, jos sieltä on tullut puuhaa. Kummien lähettämät Trolls-legot innostivat niin rakentamaan kuin leikkimään. Mummi lähetti helmityön, jota itse asiassa emme ole ehtineet edes vielä aloittaa!

Tytöt ovat kepparoineet lähimaastossa paljon ja leikkineet viimeisissä lumissa. Löysimme jopa tyhjän pulkkamäen, missä pääsimme laskemaan.

Askarteluissa on syntynyt virpomisoksia ja läksynä koulusta oli myös sormivirkata. Olen ihan uuno käsitöissä ja lapsi pyysi tekemään alkusolmun lankaan. Mitään havaintoa hommasta ei ollut, mutta onneksi on Youtube! Sehän oli kivaa, teki mieli alkaa itse sormivirkata!

Pelastuksemme Disney-kanava

Esikoinen on katsonut lähes joka päivä myös yhden leffan. Kyllä sitä aikaa on niin paljon päivissä ilman kavereita kuitenkin. Olemme vaihtelevasti muutkin katsoneet niitä mukana ja tahkottu on mm. kaikki viisi Yksin kotona-leffaa läpi. En ollut nähnyt numeroa 5 ennen, sehän oli ihan hyvä! Sen sijaan kolmonen ja nelonen olivat järkkyjä. Kuopukselle (ja osittain vielä esikoisellekin) tekstit täytyy lukea ääneen ja se on yllättävän raskasta, papattaa 1,5 tuntia leffan vuorosanoja ääneen. Mutta tuleepahan itsekin katseltua tarkkaan samalla.

Disney-kanava on kyllä ollut kaiken kaikkiaan ihan huippu!

Ja onpahan tullut poistettua jouluvalot, leikattua omenapuu ja muuta yleishyödyllistä. Tai siis en minä leikannut tai poistanut valoja, mies on meillä se pihan puuhaaja.

Vähän tämä aika väkisin on sitä, että keittiöhommiin ja muuhun menee niin paljon aikaa, että itse pystyy tekemään lähinnä pakolliset. Palaan siis ruotuun ja pois näistä kännykkäräpsyistä mahdollisimman pian. Karanteeni alkaa olla taputeltu ja lapsilla täällä Tampereella ensimmäistä kertaa ikinä vielä viikon pääsiäisloma! :D

Mitä teillä on puuhailtu karanteenissa? Iloista alkanutta pääsiäisviikkoa!

8 vuotta äitinä

Paljon onneaaa vaan paljon onneaaa vaan!” lauloimme eilen kolmiäänisesti sekä epävireisesti 8-vuotiaalle neidollemme. Sängystä heräsi tyytyväisen oloinen pikkunainen, joka sai meiltä aiemmin otettujen korvisten lisäksi lahjaksi kellon. Paras ystävä oli askarrellut rannekorun ja tuonut sen postilaatikkoon ja kummien lahjat saapuivat juuri sopivasti oikeana päivänä. Niistä paljastui muun muassa Trolls-legoja sekä korvikset, sitten vaihdetaan kun on aika vaihtaa harjoituskorvikset pois.

Syntymäpäivä sulussa ja karanteenissa

Viime syntymäpäivät ovat olleet kummia, sillä kuopus täytti 4 vuotta sinä historiallisena päivänä vuosi sitten, kun koulut menivät kiinni. Esikoisen 7-vuotissynttärit vietettiin sitten nelistään ja nyt ehdimme pitää kaverijuhlat, mutta itse synttäripäivä meni karanteenissa.

Sinällään taas se, että lapset ovat kotona ja vanhemmat etätöissä antoi mahdollisuuden rauhalliselle aamulle kouluun lähdön sijaan. Sankari halusi tehdä munakokkelia, koska on oppinut niin hienosti rikkomaan munia, paisteltiin croissantteja ja kippisteltiin vadelmalimulla.

Löysimme pulkkamäen, jossa oli vielä hyvin lunta ja pitkät laskut, eikä päiväaikaan ketään muita paikalla. Siellä me kävimme kiljumassa ja ehdimme paikalle kun lapsen elämänsä ensimmäinen teams koululta alkoi. Kuten sanottu, historiallisia syntymäpäiviä.

8-vuotias neito ja 8 vuotta äitinä

8-vuotias lapsi on todella suloisessa ja ihanassa iässä. Olemme säästyneet vielä esiteinikiukuilta ja lapsi on iloinen, auttavainen, puhelias ja haluaa olla monessa mukana. Hän innostuu yhtä lailla askartelemaan, kokkaamaan kuin pyöräilemään ja tekee koulutehtäviä mielellään. Osaa jo niin ihanan itsenäisesti pukea ja pestä hampaat ja lähteä kouluun, mutta saatttaa matkalla jäädä tutkimaan jotain maailman kauneinta kiveä ajatuksissaan pitkäksikin aikaa. On jo omat kaverit, joista on tullut koulun myötä todella tärkeitä. On omia juttuja, joita ei saa vanhemmat kuulla tai lukea. Aivan ihastuttava ikä ja minusta on ollut todella ihanaa saada olla hänen äitinsä ja seurata kasvuaan.

Eilen mäkeä laskiessamme mietin, että hyvin sitä muistaa aina millainen keli on ollut maaliskuun lopulla. Ei tarvinnut viime keväänä tähän aikaan mennä pulkkamäkeen enää! 8 vuotta äitinä on opettanut minulle ihan valtavasti asioita ja saanut katsomaan maailmaa eri tavalla. Se on tehnyt hyvää ja ilo läikähti sydämessä eilen, kun katselin hymyilevää tyttöäni. Olemme ylpeitä hänestä.

Illalla tilattiin vielä Pancho Villan hampparit/salaatti ruoaksi ja katseltiin Yksin kotona 4.  Lapsi on päättänyt katsoa ne kaikki läpi karanteenin aikana ja mikä ero alkaa olla jo nelosen kohdalla verrattuna ykköseen ja kakkoseen. Apua miten huono leffa se oli! Lämmin suositus sen sijaan tuolle halloumisalaatille, oli valtava!

Onko siellä ekaluokkalaisia muilla? Eivätkö ole ihanassa iässä? Iloista torstaita kaikille, onko ruudun takana muita karanteenilaisia tällä hetkellä?

Rukan reissu keskeytyi, kun karanteeninakki napsahti

Te monet olettekin asian huomanneet jo Instagrammissa, kuinka kävi meidän todella hartaasti odotetun talviloman. Kun varasimme lomaa vuodenvaihteessa, näytti jo siltä, että tilanne helpottaisi kevään mittaan ja rokotuksetkin pyörivät. En olisi arvannut, kuinka homma taas maaliskuussa eskaloituu. Koimme silti, että turvallisesti on mahdollista matkustaa, omin eväin ja puskapissoin, kohteessa omalla porukalla ja omassa majoituksessa. Nämä väliviikot hiihtolomien ja pääsiäisen välissä ovat vielä huomattavasti hiljaisempia väkimäärältään. Viime viikolla aina kun avasin Instagrammin tuntui joku uusi perhe olevan karanteenissa. Niin Porissa, Tampereella kuin Helsingissä nökötettiin karanteenissa ja mietin kuinkakohan meidän käy. Otin esikoisen pois ip-kerhosta, koska siellä pyörii useammalta luokalta oppilaita yhdessä ja lopulta otin myös kuopuksen kotiin päikystä. Stressasi päästää lasta kouluun mutta eihän sille mitään voinut.

Matka Rukalle alkoi ja keskeytyi

Perjantaina starttasimme auton kohti Jyväskylää ja oikeasti mietin, että on sekin mahdollista, että pääsemme perille ja tulee karanteeniviesti. Ei siis ollut tiedossa mitään altistumisia, mutta jännitin silti. Menimme perjantaina yöksi tyhjään mummilaan Jyväskylässä ja heräsimme kaikki ilman kelloa jo kuuden jälkeen lauantaiaamuna into piukeana odottavasta talvilomasta. Lapset söivät rahkoja aamuhämärässä ja minä meikkailin, kun huomasin että kello 6.30 tuli sähköposti. Lauantaiaamuna. Avasin sen ja näin, että se on ilmoitus rehtorin lähettämästä Wilma-viestistä. Tuohon aikaan lauantaiaamuna. Siinäkö se nyt on, mitä jännitin ja pelkäsin.

Avasimme viestin ja siinähän se seisoi ”olet määrätty karanteeniin, tämä on viranomaispäätös”. Haukoimme hetken happea, molemmat lapset alkoivat itkeä ja vanhempiakin harmitti. Kiire kohti rinteitä loppui siihen, keitimme teetä ja kahvia, istuimme tyhjässä mummilassa ja olo oli suhteellisen epätodellinen. Ensimmäinen karanteenimme ja alkoi samana päivänä kuin loma? Tilanteesta, kun et hetkellisesti itsekään tiedä miten toimia ja lapset alkavat itkeä tuli etäisesti mieleen se hetki, kun mieheni katkaisi kätensä Kreetalla. Näin lasten itkevän ja samalla olin aivan kauhuissani mikä miehelle tuli ja miten nyt toimin.

Ei siinä auttanut kuin ottaa luuri käteen ja soitella Rukalle, että ei olla tulossa. Aloimme pyöritellä voisiko mies siirtää talvilomaansa ja olla sitten lomaviikon etätöissä normaalisti. Esimiehensä vastasi kello 9 aamulla, että sopii, saa siirtää lomansa ja palata töihin. Valtava kiitollisuus meni kyllä kehon läpi siinä vaiheessa. Painoimme mummilan oven kiinni ja starttasimme auton pohjoisen sijaan takaisin kohti etelää.

Kyllähän sitä kiitteli, että viesti tavoitti Jyväskylässä meidät eikä Kuusamossa. Mikä matka olisi ollut ajettavana tyhjän takia. Ja kiittelimme myös sitä, ettemme olleet nähneet ketään, eli ei tarvinnut stressata sitäkään. Mies ei olisi viestiä huomannut, sillä lukee Wilmaa vain koneelta ja kone oli kiinni jo loman vuoksi. Minulle tulevat Wilmasta ilmoitukset puhelimeen, joten huomasin viestin sitten heti. Kai joku ns.virallinenkin puhelu on joskus tulossa? Eipä tuolla väliä, mutta yllätyin että karanteenimääräys voi tulla näin Wilman kautta.

480 karanteenilasta Tampereella

Aamulehti tiesi kertoa, että karanteenissa on Tampereen kouluista tällä hetkellä 480 lasta. Se on todella iso määrä. Kohtalotovereita siis piisaa. Toivottavasti määrä on nyt tässä, eivätkä tartuntaketjut kasva. Meillä ei startannutkaan virallinen etäkoulu Teamsilla, vaan Wilmaan tulee tehtäviä. Meillähän sattui olemaan kaikki kirjat matkassa ja tämän viikon tehtävätkin jo kerrottuna, kun olimme anoneet lomaa. Aika paljon niitä tehtäviä muuten on, olisi siinä ollut lomallakin tekemistä!

Vaikka muu perhe saa elää normaalisti, päätimme nyt minimoida ihan kaikki kontaktit ja otimme myös päikkyläisen pois päiväkodista. Vaikka vasta kolme päivää on takana, kyllä molemmilla lapsilla tuli eilen itku ja ikävä kavereita. Onni, että todella monella ekaluokkalaisella on jo puhelin ja videopuhelut on keksitty!

Meillä on eletty uusintana viime maaliskuuta. Haettu ruokakassi, katsottu leffoja, leivottu kakkuja ja minä olen vähän lamaantunut. Kotona on kamala sotku, mutten ole jaksanut tarttua imuriin, kun mieli oli jo vähän lomalla. Ehkä se tästä! On laitettu pääsiäiskoristeet esiin ja kylvetty ohraa. Katsottu Yksin kotona 1 ja 2. Mitäs sitten keksisi?


paita ONLY/ housut UHANA DESIGN/ takki PBO/ kengät Prahasta

Tämän asun ehdin pukea lauantaiaamuna päälleni, ajattelin sen olevan mukava matkustusasu ja otamme sitten asukuvia jossain matkan varrella. Kuvat otettiin vesisateessa Tampereella sitten lopulta. Uhanan uuden kuosin nimi on osuvasti Better Days Are Coming ja siihen täytyy uskoa!

Kaikenmaailman puuhia saa ehdottaa tai jotain ulkoilujuttuja! Viime keväänä etsittiin mm. kartan kanssa kevään merkkejä ja bongailtiin nalleja Pispalassa, nallet ovat nyt ikkunoista jo kadonneet!