Mahtava Anette ja Pikkubistro Kattila

*ruoat ja juomat saatu

Jatketaanpas vähän Mansen mestojen hehkutusta, nyt kun allekirjoittanutkin on vähän paremmin kartalla. Tiedättekö, tammikuussa avattiin pitkästä aikaa Tampereen Mustavuoren laskettelurinne ja menimme melkein heti avajaisten jälkeen käymään iltamäessä. Kuopuksen jo uuvahtaessa odottelimme muita kahvilassa kaakaolla ja hämmästyin kahvilan kokoa, siisteyttä ja ruokalistaa. Sehän oli oikea ravintola! Oli pastaa, hampparia, siipiä ja esimerkiksi rieskaa täytteillä. Hämmästyin todella, onpa hyvä lista, tännehän täytyy tulla ensi kerralla niin, että syödään samalla reissulla!

Vain hetki tuon laskettelureissun jälkeen sain Tampere Food Club Bloggersien kautta kutsun syömään Kattilaan. Siis täh? Mutta sehän meni konkurssiin loppuvuodesta! Niinpä meni, mutta aloin sitten ihmeissäni asiaa googlettelemaan ja selvisi, että Bistro Kattila ehti olla kiinni noin viikon päivät ja siellä taustalla hääriikin nyt Hopealinjojen ravintolatoimenjohtaja Anette Mellin. Sama upea nainen, joka loihtii esimerkiksi Viikinsaaren mielettömän brunssin kesäisin ja itse asiassa sama nainen on siellä Mustavuoren bistronkin taustalla. Laskettelukeskuksessa on käynyt paljon väkeä syömässä ilman, että ovat menneet mäkeen. Wau!

Kotiläksyni tehneenä ja vähän nolona siitä, etten ollut kartalla asioista kävelin eilen Kattilaan maistelemaan menua läpi. Pikkubistro Kattila sijaitsee kivenheiton päässä Keskustorilta, Hallituskadulla ja on nimensä mukaisesti kohtuullisen pieni ja sympaattinen paikka ja erittäin viihtyisä sellainen. Ruokafilosofia on Anetten käsissä muuttunut hieman siitä, että sen sijaan, että tehtäisiin kalliista raaka-aineista lounasta pidetään se simppelimpänä ja panostetaan enemmän iltaan. Se, mikä ilahduttaa on lähiruokaan panostaminen ja uudet ideat. Tai no se ilahdutti noin ajatuksena ensimmäiseksi, mutta voi pojat mikä menu olikaan, kyllä ilahtuivat makunystyrätkin!

Kun kuulimme mitä on tarjolla, ajattelin ensimmäisen ruokalajin kohdalla, että voi ei, unohdin ilmoittaa ruokarajoitteestani eli lihasta. Eipä haitannut mitään, mentiin kasviksilla ja kalalla! Ooh! Ainoastaan antipastossa oli hieman vasikkaa, joka oli helppo skipata. Mahtavaa, olin todella ilahtunut tästä ja niin oli muutkin pöydässä maistettuaan miten mieletöntä kasvispääruoka oli.

Ilta alkoi antipastolautasella, jossa oli selkeästi oliiveja, vitello tonnatoa, sieniä ja juustoja. Mutta hei! Oliivit olivatkin raakoja luumuja, jotka on kerätty raakana ja säilötty. Mikä idea! Ja miten hauska maku! Pointsit tällaisesta kekseliäisyydestä. ”Oliivit” eli luumut ovat kotoisin Lahtuan luomutilalta Orivedeltä ja lähiruokaa on Saloniemen juustolan juustokin. Goudaa kutun maidosta, ihan mielettömän ihanaa! Sienissä maistuu vähän joulu ja vitello tonnaton kastike ei ole tonnikalasta, vaan kotimaisesta järvikalasta. Onpa kekseliäs aloitus ja jotain ihan muuta kuin oliivit, aurinkokuivatut tomaatit ja ne… No perinteiset jutut ovat.

Ilta jatkuu mustajuurikeitolla, jonka seasta löytyy herkullinen pala Ahlmanin fetaisaa juustoa. Ahlmanin juustot ovat mielettömiä ja todellakin sitä lähiruokaa. Keitto on samettista ja sen kruunaa tuore foccacia. Alan olla hyvin vakuuttunut Anetten taidoista keittiön puolella. Simppeliä, hyvää, lähiruokaa, kasvista, ai jai!

Seuraavaksi nautimme lohta piparjuuren ja retikan kera ja sitten se on sen annoksen vuoro, joka räjäyttää pankin: kasvispääruoka. Kuvitelkaa, olen jättänyt punaisen lihan ruokavaliosta 23 vuotta sitten ja totuin siihen, että lämmitin koulun ruokalassa itselleni kuivaa kasvispihviä tai söin niin monta vuohenjuustosalaattia ravintolassa, etten halunnut enää mennä ulos syömään. Kauas on tultu siitä: edessäni on kasvispääruoka, joka hurmaa jokaisen pöydässä istujan. Annoksen saa myös vegaanisena! Siinä on pohjalla selleripyreeta, päällä vegaanisia perunagnoccheja, ruusukaalia, parmesania, haudutettua maa-artisokkaa ja annoksen kruunaa siinä maistuva tryffeliöljy. Siis järjettömän hyvät, yksinkertaiset, mutta silti niin mielettömät maut. Kylkeen tarjoiltu valkoviini Complantation Blanc 2018 Marcel Deiss sopii täydellisesti annokseen hapokkuudellaan.

Olen ihan onneni kukkuloilla, mutta Anette ei vielä päästä meitä, sillä toki on jälkiruoan vuoro. Minä en lähtökohtaisesti pidä jälkkäreistä, ne ovat usein liian makeita, niissä on viljaa tai pahimmillaan ne ovat jotain suklaakakkua, jota en todellakaan jaksa menun lopuksi. Siksi kevyt mustikkajäädyke mustikkageelillä, mehustetulla mustikoilla ja kristallsoidulla valkosuklaalla on hämmentävä: rakastan sitä. Se on kevyt, raikas, valkosuklaa rapisee ihastuttavasti suussa ja syön melkein koko annoksen. Harvassa ovat paikat, joissa saa täydellisen kasvisruoan ja jälkkärin, jonka eteen liputan.

Anette onnistui täydellisesti. Uskallan varauksetta suositella Pikkubistro Kattilan ”uusia tuulia” ja menen ehdottomasti testaamaan Mustavuorenkin listan. Päivän lounaana näyttää olevan täytettyjä paprikoita, yksi lapsuuden lemppari jota unohdan aina itse tehdä. Kehtaanko marssia päivällisen jälkeen tänään lounaalle vielä? Sympaattinen paikka sydämellisellä palvelulla, mahtavaa työtä!

Oletteko tutustuneet Pikkubistro Kattilaan ennen tai jälkeen omistajanvaihdoksen?

Kasvissyöjän unohtunut unelmaravintola

En tiedä miksi joissain paikoissa tulee käytyä niin harvoin lounaalla, vaikka aina on ollut tyytyväinen. Ne vain unohtuvat. Ehkä se on sijainti? Minulta kysytään hirveän useasti hyvää brunssipaikkaa, lounaspaikkaa, ravintolaa tietyin ehdoin (on vauvaa mukana yms.) ja monesti lyö aivan tyhjää sillä kysymyksen hetkellä. Että en minä tiedä! Missä käyn lounaalla? Tai brunssilla?

Tänä keväänä viitisen vuotta Tampereella ollut ravintola Zeytuun on kasvissyöjän unelma, sillä lihaa listalla ei ole. Mikä fiilis kun voi tilata mitä vaan! Ravintola on jo laajentanutkin ja avannut toisen toimipisteen Kuninkaankadulle, minä olen käynyt aina vain Tuomiokirkonkadun alkuperäisessä pisteessä.

Kavereiden kanssa on tullut käytyä jonkin verran ja harvinaisesti viime viikolla pääsimme miehen kanssa yhdessä lounaalle. Ehdotin menisimmekö Zeytuuniin ja mietimme, milloin kävimme viimeksi. Mieleen piirtyi vahvasti edellinen kerta tuolla kaksin: esikoinen oli kerhossa, me rakenneultrassa, jossa kerrottiin, että kaikki kunnossa ja toinen tyttö tulossa. Menimme lounaalle ja juttelimme pääasiassa vauvasta pureskellen falafeliä vaaleanpunaiset lasit silmillä. Mutta hyvänen aika, tuosta päivästä oli yli neljä vuotta aikaa jo!

Zeytuunin lounas ei pettänyt ja oli hurjan hyvää. Alkuun kuuluu linssikeitto ja pääruoaksi minä valitsin halloumi-mezen ja mies puolestaan Lebanon-leivän, joka sisälsi avokadoa, kasviksia, hummusta, falafeleja ja vaikka mitä ihanaa! Lähi-idän makuja tarjoilevassa ravintolassa kaikki on ihanan freesiä ja hummus, tsatziki ja tahnat maukkaita. Kylkeen otin ihanaa vastapuristettua appelsiinimehua ja nautiskelin niin täysillä paistetusta halloumista, kikherneistä ja lämpöisestä sopasta, että jäi kuvaaminen ihan puolitiehen. No, ei montaa kuvaa tarvitsekaan, että näette miten ihanan värikästä ja myös silmänruokaa saa niin annoksista kuin paikan sisustuksesta vai mitä? Ja nälkä ei jäänyt, annoksissa on kyllä kokoa!

Kenelle on tuttu paikka? Eikö ole hyvät ruoat?

Pinkki burger next level-pihvillä

Kyllä oli kuulkaa sellainen pöhinä ja kuhina eilen Espan kokkikoulussa, ettei paremmasta väliä. Meitä oli suuren suuri joukko innostuneena kokkaamassa kasvisburgeita, oli ilo päästä taas kokkikoulun tiloihin kokkaamaan. Suosittelen lämpimästi edelleen sen kursseja esimerkiksi lahjaideana! Minäkin kai joka päivä lapsilleni väännän ruokaa, mutta sain silti kuulla ”se ei ole uuninpelti” aseteltuani kauniisti sämpylät pellille. Siis mitä? Mikä tämä sitten on? ”Se on välilevy”. VÄLILEVY? Uunissa? Siellähän oppii ties mitä! Ja välineitä löytyy joka lähtöön, joten on helppo valmistaa ihan oikeasti ravintolatasoinen annos! Oikeasti, en kyllä vieläkään ymmärrä mikä se pelliltä näyttänyt välilevy oli, jäin hihittämään vaan omalle mielikuvalleni välilevystä.

Eilen oli joka tapauksessa aika tehdä hamppareita ja testasimme pihvinä Lidlin uutukaista Next level-kasvispihviä. Olen itse ollut ilman lihapihvejä 23 vuotta ja saanut nähdä tuona aikana ihan huikean kehityksen sekä kasvistuotteiden kasvun määrän. Tätä Lidlin uutuutta testasin innolla, sillä pikkuveljeni ja äitini olivat siitä hamppareita tehneet ja kehuivat tuotetta kovasti. Kaksi pihviä kustantaa 3,49 euroa ja pihvi on valmistettu mm. herneproteiinista ja herkkusienistä. Lähiaikoina se muuttaa vielä biohajoavaan pakkaukseen nykyisestä muovipaketistaan!

Tiedättekö miten pihvi päätyi Suomen Lidleihin? Asiakkaat törmäsivät Saksan Lidleissä siihen ja pyysivät että tulisi valikoimiin. Ja täällä on! Kannattaa siis ottaa kantaa kauppojen valikoimiin selkeästi. Meitä opastamassa hampparihommissa oli koulun oman kokin lisäksi Anni Hautala, jonka ruokakirjasta oli lähtöisin tekemämme perunat. Ja täytyy muuten sanoa, että esillepano on puoli ruokaa – miten upeasti oli laitettu ainesosat esille, todella houkuttelevan näköistä! Mustat ja pinkit sämpylät eivät olleet Lidlistä, muuten ainesosat ovat löydettävissä heiltä.

Sitten hommiin! Minusta on aina todella mielenkiintoista miten homma alkaa pyöriä, kun iso porukka ryhmäytyy. Neljä eri tiimiä teki kaikki perunalastuja (tai miksi näitä kutsutaan?), hamppareita sekä tsatzikia. Minä päädyin pilkkomaan herkkusieniä ja niitä paistaessani kuulin Annilta Sikke Sumarin vinkin: älä töki niitä sieniä koko ajan, niihin tulee parempi pinta ja maku kun antaa vain olla. Ah! Käsi ylös kuka tökkii ja pyörittää sieniä pannulla?

Hamppareiden tekeminen ei nyt sinällään ole mitään rakettitiedettä, tarvitaan hyvät höppeet, sulanut ihana cheddarjuusto ja kastikkeet. Paahdettiin mielettömän herkulliset sämpylät ja paistettiin pihvit, niitä ei ihan hirveän pitkään tarvitse pannulla paistaa. Minun lopputulokseni näytti siltä, että rakastan sooseja. Ihanan valkosipulinen tsatziki, Devil’s majoneesi, jalapenot, herkkusienet ja jogurttiin sotkettu feta ryydittivät omaa teostani. Mutta entä se pihvi? Se oli ihan mielettömän hyvä. Rakenteeltaan tiivis, erittäin paksu ja täyttävä (en jaksanut koko päivänä syödä muuta tuon lounaan jälkeen) ja proteiinipitoinen (9g/100G). Itse en osaa verratta kuin muihin kasvispihveihin, jonka perusteella tykkäsin erityisesti rakenteesta ja makukin oli hyvä, mutta lihansyöjiltä tuli paljon positiivista palautetta. Kuulemma olivat odottaneet paljon huonompaa, yllätti positiivisesti ja menee täydestä. Rakenne on vähän lihamainen, jopa siinä rajoilla että hämmentää kasvissyöjää!

Siinä kaksi tuntia paistaneena lähdin muuten maha pulleana kaupungille ja vaatekaupan kassa sanoi minulle, että mistä tulee näin hyvä tuoksu. Sanoin että taidan tuoksua kasvishampparille ja näin hänkin innostui testaamaan illalla Lidlin tuotoksia. Voi sitä sitten hajullaankin levittää sanomaa eteenpäin!

Kotona väänsin vielä miehelle mukaan saamistani höppeistä pinkin burgerin ja hän kehui kovasti makua ja myös sitä kotona vallinnutta tuoksua! Tästä pihvistä irtoaa siis selkeästi houkutteleva haju.

Hyvää oli, mieletön tekemisen meininki, paljon tuttuja ja innostus jäi näihin kasvispihveihin ehdottomasti! Ja hei, alkudrinkkimme oli Lidlin vichysta ja inkiväärishotista tehty, se oi superraikas ja hyvä, kokeilkaa ihmeessä sekin!

Meneekö siellä Next level testiin/oletko jo testannut?

Kiitos aamupäivästä Lidl ja Marsaana!