Ekologinen, ravintorikas ja kehoa hellivä hamppu – miten käyttää sitä? (sis. alekoodin)

*kaupalllinen yhteistyö Hamppufarmi

Sitähän sanotaan, että ihmisen toiset aivot sijaitsevat suolistossa. Sillä on valtavasti vaikutusta hyvinvointiimme kuinka suolistomme voi ja nykyään tilanne on valitettavasti niin, että erilaiset suolisto-ongelmat ja sairaudet ovat lisääntyneet enenevässä määrin. Itse olen huomannut iän myötä sen, että parikymppisenä oli syöminen paljon huolettomampaa, ei ollut niin tarkkaa sen kanssa mitä syö. Nyt neljänkympin kieppeillä arvostaa yhä enemmän sitä, että syö monipuolisesti, paljon kuituja, syö mahdollisimman pitkälle kotimaista ruokaa ja saa vitamiineja. Palautuminen on hitaampaa iän myötä ja keho ilmoittaa herkemmin, jos syö jotain, mistä se ei pidä. Minun mahani on kiittänyt monessakin mielessä hampun syönnistä ja ihoni voi sen myötä paremmin. Yritän koota kattavan paketin hampputietoutta ja kertoa mitä kaikkea meillä on siitä tehty, mutta yksinkertaista se ei ole – on arvioitu, että hampusta saisi jopa 10 000 erilaista tuotetta. Huh!

Hamppu – kotimainen superfood täynnä proteiinia ja omegaa

Arvioidaan, että hamppua olisi Suomessakin viljelty jo pitkään, mutta se on saavuttanut jalansijaa superfoodeissa vasta viime vuosikymmeninä. Hamppulajikkeita on useita ja nämä elintarvike sekä kosmetiikan käyttöön viljellyt lajikkeet eivät päihdytä, jos tämä kysymys nousee mieleen. Sen sijaan hamppu on täynnä proteiinia, kuitua sekä omega 3 ja omega 6 rasvahappoja täydellisessä suhteessa. Hamppuproteiinin proteiinipitoisuus on 45g/100g, eli todella kova. Se on hyvä lisä kasvissyöjälle proteiinilähteeksi ja lisäksi sisältää 20 aminohappoja, joista 8 on ihmiselle välttämättömiä.

Eikä siinä vielä kaikki! Monesti kun kirjoitetaan kasvissyöjän proteiininlähteistä, ei oteta huomioon kotimaista aspektia, vaan puhutaan ainoastaan proteiinin määrästä tai mausta. Tiesitkö, että soijan kasvatus tuhoaa sademetsiä ja kotimaiset vaihtoehdot ovat ilmastollisesti huomattavasti parempia? Hiilivapaa Suomi kirjoittaa enemmän asiasta, kannattaa kurkata. Sillä mitä lautasellemme laitamme, on suuri vaikutus ilmastoon ja hamppu kasvina puolestaan sitoo ja yhteyttää hiilidioksidia. Se on lisäksi pitkäjuurinen ja kuohkeuttaa maaperää. Hamppufarmin hamput kasvatukseen noin 50% käytetystä energiasta tulee auringosta, eli ekologisuus on huipussaan! Otathan huomioon, että luontaistuotekaupoista saa myös ulkomailla kasvatettua hamppua, eli kannattaa kurkata valmistusmaa!

Ja sitten se osa, mikä minulle on ruuhkavuosina tärkeää – hyvinvointia arkeen on kivaa lisätä helposti. Ei niin, että mittailee ja punnitsee öljyjä, proteiineja ja erilaisia jauheita vaan niin, että voi heittää aamupuuron päälle lusikallisen jotain, mistä saa valtavan määrän elimistölle tärkeitä rasvoja ja vitamiineja. Sitä hamppufarmin tuotteet erityisesti tarjoavat, helppoa hyvinvoinnin lisäämistä. Miten me olemme niitä käyttäneet?

Mitä kaikkea hampusta voi tehdä? Smoothie, puuro, sämpylät ja ihonhoito

Oma vatsani rakastaa hamppua. Se pitää todella hyvin nälkää, saa selkeästi vatsan toimimaan ja iho kiittää hampunsyönnistä myös, kauneus lähtee sisältäpäin sitä sanotaan. Hamppuöljyä voi käyttää niin sisäisesti kuin ulkoisesti ja kun itse laitoin sitä kasvoille, tuoksu oli omaan nenään vähän liian vahva, eli pysyn ehkä sisäisessä käytössä. Mutta kuivalle iholle ja oikein hilseiville kohdille aivan mahtava tuote, jos tuoksu ei häiritse!

Miten me olemme sitä sitten käyttäneet? Maailman helpoin juttu on lisätä ruokalusikallinen punaista tai sinistä hamppurouhemixiä aamupuuron tai jogurtin päälle. Ruokalusikallinen sisältää noin 3g proteiinia, 4g kuitua ja 0,4dl marjoja, luonnon superfoodeja nekin. Sinisessä mixissä on mustaherukkaa, mustikkaa sekä marja-aroniaa, punaisessa puolestaan puolukkaa, punaherukkaa sekä karpaloa.

Leivontaan sopii ihan mielettömän hyvin hieman pähkinäisen makuinen kuorellinen hampunsiemen. Uskomattoman paljon tuli sämpylöihin makua, kun höystimme kun kunnon humpsautuksella hampunsiemeniä! Ne pitävät myös paremmin nälkää ja ovat näin huomattavasti ravintorikkaampia ja maukkaampia. Ja mikä vaiva tästä hyvinvoinnin lisäämisestä oli – ei mikään! Oli muuten eka kerta, kun oli pakko syödä sämpylätaikinaa, niin hyvä maku tuli siemenistä. Tuli sanomista, äiti sä syöt taikinaa! No niin syön, on niin hyvää.

Hamppuproteiinin lisäsin puolestani smoothieen. Smoothieohjeita on loputtomasti erilaisia, mutta tällaiseen olen muun muassa hamppua lisännyt (määrät vähän sinnepäin, en mittaa vaan heittelen blenderiin ja lisään tarpeen mukaan).

Puolukka-hamppusmoothie

  • jääkaappikylmä banaani
  • 1 avokado
  • 2 rkl hamppuproteiinia
  • n. 2,5 dl maitoa
  • n. 2 dl jäisiä puolukoita

On muuten ravintoarvot kohdallaan ja pärjää pitkälle päivään!

Huh! Saitteko uutta tietoa hampusta? Tiesitkö, miten valtavan ravintorikas ja ekologinen tuote on kyseessä? Jos innostuit tai haluat täyttää varastojasi, minulla on ilo jakaa teille  alekoodi (hinta-laatusuhde on ylipäätään tuotteissa mielestäni aika edullinen). Koodilla katja saat kassalla -10% alennusta tuotteista. Voit myös klikata verkkokauppaan suoraan tästä linkistä, alennus on silloin jo valmiina laskettuna kun menet lopussa kassalle. Toimitus oli todella nopea, me saimme tuotteet kotiin parissa päivässä. Erityisesti suosittelen kokeilmaan, jos ihosi on kuiva, vatsasi kiukuttelee tai kaipaat helppoa proteiinilisää! Ja helppoa hyvinvointia koko perheelle!

Oletko testannut tai ovatko hamppujutut sinulle tuttuja?

Flow Park, kattokiipeily, Kuuma sekä Kajo – Upea adrenaliinintäyteinen staycation Tampereella

*kaupallinen yhteistyö Visit Tampereen kanssa

”Täytyy myöntää, että mullakin vähän tuntuu jaloissa” ”No hei jes, mulla ne ovat ihan makaronia!”

Näistä fiilksistä alkoi meidän suhteellisen lyhyt, mutta sitäkin elämysrikkaampi staycation Tampereella. Se on ihan uskomatonta, miten omasta kotikaupungista voi aina vaan löytää paikkoja, joissa ei ole käynyt. Monia juttuja on ollut tarkoitus testata, mutta ne monesti vaan jäävät. Saimme siis läjän elämyksiä parilla adrenaliinipiikillä (tai ei edes niin parilla, huih) varustettuna ihanilla ruoilla ja superhiljaisella nukkumapaikalla. Olimme niin täynnä Tampere-energiaa tämän reissun jälkeen että! Hyppää mukaan viime viikonlopun seikkailuumme ja nappaa parhaat vinkit mukaasi, kun tulet Tampereelle vierailulle tai lähdet tutkimaan uusin silmin kotikaupunkiasi. Aloitetaan yhdeltä Tampereen parhaista lounaspaikoista, jonka kuitenkin moni ohittaa liian usein. Sit lähretään Manse-kiekalle!

Kauppahalli sekä 4 vuodenaikaa

Kauppahalli on Tampereen ydin, ihan mieletön paikka täynnä makuja ja historiaa. Siellä voi syödä munkin, nauttia Tampereen parhaan burgerin, ostaa mukaansa kalaherkkuja tai istua juustoille ja viinille tai vaikkapa sushille. Ja siinä oli vain pari esimerkkiä. Kauppahallin soisi pysyvän pystyssä, se on ollut vähän vaikeassa raossa viime vuosina, mutta voi vitsit miten ilahduttavaa oli nähdä se perjantaina. Täynnä elämää ja puheensorinaa! Jouduimme hetken jonottamaan lounasta yhdessä ihanimmista lounaspaikoista, 4 vuodenajassa ja mieskin vaan totesi, että tämä jos mikä on positiivinen ongelma.

4 vuodenaikaa tarjoilee maistuvia makuja ja vaihtuvan lounaslistan, mutta todella moni on ylistänyt maasta taivaaseen heidän bouillabassensa sekä aamiaisen, eli nekin kannattaa testata! Tällä kertaa pöytiin ohjattiin, jotta saatiin aina varmistettua puhdistettu paikka asiakkaille (kuinka huolellista!) ja alkusalaatti ihanan leivän kera tuli hetkessä. Päädyimme ottamaan lounaslistalta jokirapu+lohisalaatit ja jälkkäriksi maistelimme pieniä makeita. Erittäin toimivaa ja erittäin täydellinen miljöö aloittaa Tampereen staycation!

Iltapäivän sykkeen nostatus – Flowpark Varala

Kohti korkeuksia! Iltapäivällä kurvasimme Varalaan, josta löytyy kiipeilypuisto Flowpark. Nolona tunnustan, etten ole tässä kiipeilypuistossa käynyt sitten ikinä. Kesällä piti mennä lasten kanssa ja kävimme jo pihassa, mutta oli ruuhkaa ja meillä liian vähän aikaa. Nyt syksyllä ruuhkat ovat ohi ja puistossa on todella hyvin tilaa kiipeillä, lämmin suositus! Mutta silti aikaa saa kyllä palamaan ihan huolella, jos haluaa käydä paljon ratoja läpi.

Aluksi saimme hyvän ja selkeän opastuksen valjaista ja niiden käytöstä radoilla ja pääsimme testaamaan itse testiradan. Olimme viime vuonna Hyvinkäällä kiipeilemässä, joten tekniikka on tuttua, mutta Varalan radat uusia. Ne on jaettu vihreisiin, sinisiin, punaisiin sekä mustaan vaikeusasteensa mukaan. Testiradan jälkeen aloitimme lähimmältä siniseltä, jonka ajattelimme olevan sellainen helppo alkupala. Radoille on pituusrajoituksia, eli kuopuksemme ei pääsisi kuin lasten radalle, mutta esikoinen pääsisi puolestaan jo aika vaativillekin radoille. Täytyy testata heidänkin kanssaan!

Fyysisestihän se sininen rata ei ollut haastava, mutta apua miten korkealle se meni yhdestä kohdasta! Varala on vielä rinteessä, joten se korostaa korkeutta. Siellä ison puun latvassa katselin alas, kun joku vieras nainen innostui vilkuttelemaan ja tunsin hetkellisesti aikamoista korkeanpaikankammoa. Kun totesin jalkojeni olevan makaronia korkeudesta, mies myönsi, että hänelläkin tuntuu korkeus. Hahaa, oikeastiko! Mahtavaa, yleensä häntä ei pelota mikään. Tai no, olihan siinä fyysisestikin tasapainoilua, konttaamista putkesta ja liukua, mutta korkeus oli itselleni hurjinta!

Minusta vihreäkin rata antoi jo haastetta (vaikka siinä luki erikseen ettei ole korkea, hih!) ja itse jumitin vihreisiin sekä sinisiin miehen mennessä myös punaiseen, mustat saavat odottaa ensi kertaa. Syksyn raikkaassa ilmassa pitävät hanskat kädessä oli upeaa kiivetä muuten, mutta onnistui se sade yllättämään lyhyellä, mutta sitäkin runsaammalla kuurolla. Kypärät märkänä ja naamat hymyssä kuitenkin jatkettiin matkaa kuuron jälkeen. Oli kyllä pari kohtaa missä tuli ylitettyä itsensä, oli hauskaa, sai kunnon adrenaliinipiikin kehoonsa ja oli tällaisille aktiivisuuspörheltäjille juuri oikeaa puuhaa. Se on jännä, miten korkeus alkaa tuntua, vaikka pää tietää, ettei putoamaan pääse valjaista. Jos jää jumiin radalle, aina autetaan pois. Todella mukava fiilis jäi paikasta ja sitä pyörittävistä ihmisistä!

My Home Tampere – täynnä paikallisia merkkejä ja Manse-energiaa

Varalasta ajoimme Kalevan perukoille Forenomin uuteen kerrostaloon, josta löytyy My Home Tampere. Kiipeilyn jälkeen oli kosteat vaatteet ja vähän nälkä, joten nappasimme viereisestä S-Marketista pari homejuustoa ja keksejä matkaan ja suuntasimme asunnolle. No hei miten mukava se oli! Ihastuin valtavasti sen kodikkuuteen sekä siihen, miten Tampere oli tuotu joka kulmassa esiin. Oli Finlaysonin tekstiilejä, paikallista kahvia, Muumeja niin tauluissa, mukeissa kuin torkkupeitossa, oli Tapparan mukia ja ties mitä.

Mies hihkaisi tajutessaan, että telkkarin vieressä ovat Genelecin kotimaiset kajarit. Pantiin poppi soimaan (on muuten mieletön äänentoisto kyseisissä vermeissä, wau!) ja kaapista löytyi korkkaamaton Nähdään kosken rannassa-lautapeli. Apua! Korkkaamaton lautapeli! Me rakastamme tietovisoja, joten innoissani avasin kuoret ja aloimme arvuutella kysymyksiä. Hämmästyttävän hyvin tunnemme jo Tampereen, ei kai sinällään yllätys 19 vuoden jälkeen, mutta yllätyin itsekin mitä kaikkea kaupungista on oppinut. Menee joulupukin toiveisiin tuo peli, vähänkö kivoja kysymyksiä ainakin näin paikallisen näkökulmasta! Siinä kun istuit torkkupeiton alla pelailemassa sateen rummuttaessa ikkunoita meinasi tulla pieni hoppu illalliselle, mutta akateeminen vartti tai jotain… Ja muuten, yöunet olivat todella makoisat, asunto on aivan pilkkopimeä ja hiljainen, vitsi miten hyvin nukuimme!

Yllättäviä kotimaisia makuja – illallinen Kajossa

Rautatienkadulla Tampereella on nykyään aikamoinen keskittymä Tampereen parhaita ravintoloita. Sieltä löytyy myös ravintola Kajo, joka lupaa sivuillaan keittiön olevan luova ja pohjaavan luonnon makuihin. En itse ole koskaan käynyt Kajossa (monestiko on pitänyt!), joten menin innolla sitä testaamaan. Eilen muuten juttelin erään ruokaa harrastavan pariskunnan kanssa, joka kertoi, että Kajossa oli ennen erilaiset jaetut annokset, mutta tänä vuonna ravintola on vaihtanut tilalle menun, jota saa neljällä tai kuudella ruokalajilla. He sanoivat, että Kajo tekee nyt parasta ruokaa ikinä, mutta samalla hinta on noussut entisestä.

Fiilikseltään ja sisustukseltaan Kajo on rento ja ilmapiiri mukava, kuten oli myös pöytäämme hoitanut Juuso. Ihana tyyppi, joka ei häkeltynyt mistään. Kuuden ruokalajin menu viineineen alkoi lupaavasti maidolla leikatulla aperetiivilla sekä keittiön tervehdyksellä. Mielenkiintoinen oli myös seuraava ruokalaji, umami-kulho. Sen pohjalla oli sienivanukasta, päällä kyssäkaalikermaa ja juomana oranssi viini. Oli kyllä sellaista makujen sinfoniaa, ettei tiennyt mitä ajatella. Seuraava annos oli myös aikamoinen makujen sekoitus, joita en olisi ikinä itse osannut yhdistellä – oli hernettä, mätiä ja purjoa. Kasvimaa kuten sanottiin! Ainoa annos joka meillä oli erilainen oli seuraava possua sisältänyt annos, itse sain täydellisesti kypsytettyä punajuurta. Välissä suu raikastettiin niin yrteillä kuin kuukauden suolaliemessä kypsetyllä kirsikkatomaatilla. Luovuutta ja ajatuksia ja omia ideoita ravintolalla kyllä on!

Loppua kohden tahti hidastui ja perunaa saimme odottaa 40 minuuttia, samalla kun sen kanssa tarkoitettu viini lämpeni lasissa sen 40 minuuttia. Se oli vähän liian pitkä odotus. Samoin jälkkärinä tarjoiltu teevanukas ei saanut pisteitä minulta, kun menussa oli jo sienivanukaskin. Se rakenne ei vaan lähde. Muuten maut olivat kekseliäitä, viinit nappeja ja tarjoilu ensiluokkaista. Aikaa saa ruokailuun varata, kolmisen tuntia meni vauhdilla! Sitten porhalsimme takaisin Kalevaan unille valmiina seuraavan päivän aktiviteetteihin.

Hotelli Tammer, Tampereen ylpeys ja mainio aamiainen

Aamiaisen nautimme hotelli Tammerissa, joka kohoaa ylväänä Koskipuiston kupeessa. Kuulimme muuten seuraavalla aktiviteetilla kattokävelyllämme todella mielenkiintoisia faktoja Tammerista, mutten ehkä paljasta niitä, niin saatte kävelystä kaiken irti jos sinne menette! 1920-luvulla rakennettu Tammer on arvokas ja kaunis rakennus, jossa olemme pari kertaa yöpyneet. Siihen liittyy kiva muisto, sillä uskalsimme mennä sinne brunssille, kun esikoinen oli 2 viikkoa vanha. Muistan, kuinka jännää oli olla ensi kertaa vauvan kanssa niin sanotusti ihmisten ilmoilla ja hyvin meni! Sittemmin olemme käyneet aamiaisella nelistäänkin, Tammerin aamiainen on ensiluokkainen ja juhlava sali antaa ihanan arvokkaat puitteet aamiaiselle.

Meitä ihastutti raikas tyrnishotti, joita oli tiskillä saatavilla. Buffetista löytyi totta kai mustaamakkaraa ja leipäosastolla en tiennyt minkä valitsisin, ihania! Sain viestiä Instagrammin puolella, missä kyseltiin onko aamiainen suppeampi rajoitusten myötä, sellaista on puhuttu, mutta en kyllä huomannut! Ainoa ero oli se, ettei pöytiin tarjoiltu kahvia ja teetä, vaan ne tuli itse hakea. Loistava startti päivälle, tänne kannattaa paikallistenkin mennä!

Uudelleen korkeuksissa – Cafe Katto ja roof walk

Muistatteko kun olen kirjoittanut Cafe Katosta, joka avattiin kesällä? Olemme käyneet siellä muutaman kerran kesän aikana ja kävelleet sen kattokierroksen, johon pääsee ilman valjaita. Lauantaina oli edessä koko rakennuksen kiertävä kattokävely, jossa puetaan valjaat ja kiinnitetään vaijeri metallitankoon varmistamaan. Ajattelin etukäteen, että taas mennään, Katja ja makaronijalat, mutta ei! Vaikka olimme paljon korkeammalla kuin puussa, jalkojen alla oli koko ajan katto eikä suoraan alas nähnyt, eikä minua ainakaan huimannut yhtään. Oppaamme Miisa oli aivan ihana ja kyseli jatkuvasti onko kaikki hyvin. Oli! Faktat kuultiin korvanapin kautta, joten ei ollut ongelmaa, ettei selostusta kuulisi. Miten kauniiksi kelikin muuttui!

Cafe Katto on ihastuttava kahvila, josta saa mm. salaatteja sekä leivonnaisia ja ihania drinkkejä. Sisään pääsee kosken lähellä olevasta ovesta, jossa vielä yökerhon kyltit näkyvät. Siitä lattiaan liimatut opastetarrat johdattavat hissille ja ylös. Kuulimme kierroksella todella monta mielenkiintoista juttua Tampereesta – voitteko kuvitella, että Tampereen maamerkki koski on ollut suunnitteilla laittaa tunneliin aikanaan? Miten erilainen kaupunkikuva olisikaan! Ja miten erilaiselta kaupunki näyttää yläilmoista, sain kotikaupungista monta uutta faktaa ja perspektiiviä esiin. Lämmin suositus ja sopii hyvin vaikka olisi vähän korkeanpaikankammo. Miten upealta Tampere näytti!

Savusauna keskellä keskustaa – Saunaravintola Kuuma

Mitä olisi näiden saunahullujen staycation ilman löylyä! Ei mitään! Suuntasimme katolta suoraan saunaan, Saunaravintola Kuuma löytyy Laukontorin laidalta, eli oikeasti Finlaysonilta voit kävellä suoraan kohti Pyhäjärveä ja olet perillä. Tai siis yritimme mennä suoraan – netissä lukenut kello 12 ei pitänytkään paikkaansa, vaan sauna avautui kello 13. Odottelimme torilla aukeamista ja ryntäsimme heti sisään.

Kuuma tarjoilee niin ruokaa, iltaelämää kuin kaksi sekasaunaa, eli uikkarit mukaan! Olemme saunoneet paikassa kerran, kun se oli juuri avattu ja pulahdusallas oli vielä kiinni. Koska olimme avaushetkellä paikalla ja päiväsaunassa, saimme olla koko saunapuolella ihan kaksin! Hei kuinka luksusta! Toinen Kuuman saunoista on savusauna ja toinen tavallinen, istuskelimme molemmissa ja kävimme välillä pulahtamassa Pyhäjärvessä ja keinumassa terassilla, johon saa ravintolan puolelta ostaa halutessaan juomia. Miten täydellinen päätös Tampereen staycationille tuo saunahetki Kuumassa olikaan! Tiesittehän, että Tampere on Suomen virallinen Sauna capital, täällä on ihan älyttömän monta ihanaa yleistä saunaa Rajaportista omaan vakkariimme eli Kaukajärven saunaan. Testatkaa!

Huih, tulipas pitkä juttu ja paljon Tampere-asiaa. Mutta huomaatteko miten innoissani olen omasta kotikaupungistani ja paljonko saimme siitä uutta irti? Ihan mahtavaa, vieläkin aivan fiiliksissä kaikesta. Onko itsellesi tuttuja juttuja? Mikä on Tampereella parasta?

P.S. Lauantai jatkui vielä teatterin ensi-illalla, jota voin sitäkin lämpimästi suositella Tampereen reissun ohjelmanumeroksi!

Perheen yhdessä liikkumisen riemua!

Kaupallinen yhteistyö Bikesterin kanssa

Liikunnan ilo, suorastaan riemu ja sen kehoon tuomat endorfiinit ovat jotain ihanaa. Siihen jää koukkuun! Liikunnan ilon voi aistia kauas, kun päästää meidän lapset ulos. Kun menimme ottamaan näitä kuvia urheilukentälle, eihän lapsista näkynyt kuin viuhtovat jalat, halusivat ehdottomasti juosta kenttää ympäri helteestä huolimatta. Olen joskus miettinyt, pitäisikö heitä ohjata muiden kuin liikunnallisten harrastusten pariin, jotenkin olemme ajatuneet aina erilaisiin sporttiharrastuksiin. ”Vaatimuksena” meillä on ollut, ettei laji olisi liian totinen ja tähtäisi vaan kilpailemiseen vaan yleisesti kehittävä, jossa voi pitää hauskaa. Temppukerho pienemmällä ja parkour isommalla ovatkin olleet todella mieleisiä harrastuksia, nyt kesällä lapset ovat käyneet urheilukoulussa, mistä ovat kovasti tykänneet. Uinti on myös hyvin rakas harrastus, eikä ole onneksi vielä mennyt kilpailuksi!

Perheiden kannattaa liikkua yhdessä

Minusta ihan paras tapa viettää perheen kanssa aikaa on harrastaa jollain tapaa liikuntaa. Sen ei tarvitse olla mikään mitattava ”hieno” suoritus, vaan hyötyliikkua voi lasten kanssa loputtomiin. Me valitsemme hyvin usein auton sijaan kävelyn tai pyöräilyn ja pääsemme liikkumaan perheenä paikasta toiseen pyörillä. Lapsetkin aina kysyvät, mennäänkö pyörällä tai kävellen, eli heille on selvää, ettei auto ole aina ykkösvaihtoehto. Perheen kanssa voi myös samoilla metsissä loputtomiin, lapset rakastavat metsää. Siellä he juoksevat ja kiipeilevät huomaamatta naama hymyssä – koskaan en muista, että metsässä olisi tullut raivareita. Siellä on ihmisen hyvä olla!

Vaikuttaako vanhemman esimerkki?

Uskoisin että vaikuttaa. Itse harrastin lapsena kaikenlaisia lajeja sekaisin – ratsastin, kävin nuorisoaerobicissa ja aloitin koriksen peluun. Äitini kävi ahkerasti jumpissa ja niin minäkin päädyin nuorisoaerobiciin, hirveän ylpeänä menin jumppapuvussa ja äidin kutomissa säärystimissä! Kuka muu on jumppaillut säärystimet jalassa, se oli niin kova juttu aikanaan. No, ei säärystimistä enempää, mutta arvatkaa miksi päädyin pelaamaan koripalloa? Koska isäni pelaa sitä edelleen ja pelasi tuolloin. Sanoisin siis, että vanhempien esimerkki vaikuttaa. Muistan hyvin, kuinka isäni kävi juoksulenkeillä ja minä olin mukana pyörällä – tätä komboa olen nyt harrastanut sitten omien lasten kanssa aikuisena. Lapset liikkuvat hyvin luonnollisesti ainakin vielä näin nuorena, joten heitä ei tarvitse vielä usuttaa liikkumaan. Lähinnä päästää vapaaksi urheilukentälle, harmi kun en voi näyttää miten loputtomiin naama punaisena kirmasivat menemään! Yhdessä tekeminen on huippukivaa!

Mistä tilata urheiluvaatteita ja -välineitä?

Meillä on ehkä vähän liikaa tai ainakin äidillä urheiluvaatetta. Lenkkareita kuluu ja minulla taitaa olla niitä viisi paria tällä hetkellä kuistilla. Urheiluvaatteet on saanut hellekeleillä pestä joka urheilukerran jälkeen, joten nekin kuluvat ja ovat kovassa käytössä. Lisäksi kuistiltamme löytyy muun muassa monenlaisia uimalaseja, sillä uinti on isossa roolissa perheessämme – kaikki muut jatkavat taas syksyllä uimakoulua paitsi äitinsä. Pitäisiköhän minunkin alkaa opetella?

Meillä on myös kaikilla muilla paitsi minulla ns. nopeat lasit, niin he niitä kutsuvat. Kevyet urheilulasit, jotka päässä on helppo pyöräillä ja juosta. Olen pitänyt vähän turhana, mutta nyt hellekeleillä lainasin miehen laseja  ja kuulkaa – juoksu oli kevyempää kun ei tarvinnut irvistää tauotta auringossa! Pitäisiköhän minunkin tilata lasit, huomaatte juoksukuvasta että erotun joukosta!

Näissä kuvissa meillä on useampia juttuja, jotka ovat tilattu Bikesterista. Vaikka luulisi nimen perusteella sen olevan pelkkä pyöräkauppa, niin ei, sieltä löytyy ihan älyttömästi välineitä eri urheilulajeihin. Juoksu, uinti ja pyöräily, juuri ne mitä meillä tehdään eniten on todella hyvin katettu kaupassa. On uikkareita, kypäriä, lenkkareita, toppeja, trikoita ja onpa muuten urheilujuomiakin. Tein meille pienen tilauksen, johon jokainen perheenjäsen sai jotain. Esikoinen sai SIGMAN uuden pyörämittarin (veti muuten juuri aamulla mäkeen huutaen ”MEEN YLI KOLMEAKYMPPIÄÄÄÄ”) ja pikkusiskonsa sai vanhan mittarin. Meillä ollaan vähän mittaushulluja, joten pyörämittari laskee niin matkat kuin vauhdit.

Mies sai puolestaan uudet juoksu/urheilushortsit, jotka ovat suhteellisen napakkaa mitoitusta, vinkiksi jos meinaat tilata. Itselleni tilasin uuden juoksupaidan, joka ainakin kuuden kilometrin jälkeen osoitti paikkansa – on niin kevyttä materiaalia, että pystyin juoksemaan hihattomassa. En yleensä pysty, vaan hihattoman paidan saumat hinkkaavat käsiin hiertymät, joten t-paita on valintani, mutta tämä Asicsin toppi ei hiertänyt! En ole itse vaatteissa mitenkään merkkiuskollinen, paitsi Niken tossuja on kyllä kertynyt, olen kokenut ne parhaaksi kapeaan jalkaan. Mutta vaatteissa menee kaikki!

Pikkunaisemme sai puolestaan ne omat nopeat lasit Alpinalta, joissa on hyvä remmi, etteivät lasit häviä lapselta. Ja lisäksi tilasin urheilujuomaa, joka on samanlaisessa muodossa tablettina kuin esimerkiksi c-vitamiinijuomat. Ei tarvitse sotkea jauheiden kanssa, vaan saa heitettyä tabletin juomapulloon. Ja on muuten kulkenut juoksuvyö ja juomapullo mukana lenkeillä viime aikoina, helteessä ei vaan pysty juoksemaan ilman nestettä ja urheilujuoma on parempi vaihtoehto kuin pelkkä vesi.

Minulla ei ole huonoa sanottavaa tilauksesta – sivusto on helppo ja sieltä voi hyvin määrittää mitä lajia varten hakee vaatetta, naiselle, miehelle vai lapselle ja koonkin voi määrittää. Koska tavaraa verkkokaupassa on valtavasti, koin sivut vähän hitaiksi, mutta toimivat kuitenkin moitteetta. Tilaus tuli postiin alle viikossa ja palautus on myös ilmainen, jos ongelmia tulisi. Ja arvatkaa mitä! Huomasin, että Bikester myy jopa vaihtorannekkeita Suunnon kelloon – olisi ehkä aika päivittää oman kelloni ranneke, joten voi olla, että uusi tilaus lähtee tänään.

Toiveissa on kesän reissuilla käydä niin juoksulenkillä yksin kuin pyöräreissulla perheen kanssa. Tällä hetkellä pihalla viritetään kuopuksen pyörää kiinni isänsä pyörään tangolla. Tiedättekö sellaisia liitossysteemejä? Yritämme varautua tällä siihen, että kun pienimmästä pyöräilijästä loppuu puhti, ei matka ihan heti katkeaisi. Niin ja tiedättekö mikä on ihan must, kun lasten kanssa retkeilee? EVÄÄT! Voi mikä kiukku iskee, jos nälkä yllättää ja sehän vauhdilla liikkuville kasvaville lapsille tulee usein. Nyt onkin aika paljon viileämpää keliä luvassa, joten säilyy eväätkin repussa. Odotan kovasti uusia pyörämaisemia ja luonnossa liikkumista yhdessä – ehkä paras tapa viettää kesää vai mitä olette mieltä?

Tulin niin hyvälle mielelle tästä, kun pääsi aurinkoiselle urheilukentälle ja sai puuhata kuvia pienen hetken perheen kanssa. Oli todella kivaa! Minä olen kyllä ehkä onnellisimmillani lenkkarit jalassa – tai paljain jaloin. Lenkkarikuvat oli parasta ja ihana muisto jäi!

Onko itsellesi Bikester tuttu kauppa? Mitä lajeja teillä harrastetaan?

Postauksen kaikki kuvat Saara / Mimi & Nöde Photography