Luontoon saa vielä mennä! Tee samalla pieni ekoteko. (sisältää arvonnan)

*kaupallinen yhteistyö SIGG kanssa

Päätin julkaista tämän postauksen vaikka ajat ovat mitä ovat, sillä ulos ei ole vielä kielletty menemästä. Saamme olla aika onnellisia tällä hetkellä siitä, että metsää riittää Suomessa ja sinne voi mennä omalla porukalla ulkoilemaan. Meilläkään ei ole mahdollisuutta lähteä suoraan kotoa metsään, mutta autolla pääsee. Ei tarvitse mennä sinne suosituimpaan luonnonpuistoon, lapsille riittää ihan metsänpätkä mummilan takapihalla. Kävyt ja kivet, niille kiipeily ja happihyppely. Metsässä kuluu helposti tuntikausia.

Olen itse henkeen ja vereen ulkoilmaihminen ja juoksuharrastukseni myötä olen ollut pihalla joka ikinen päivä vuodesta, kelistä viis. Siitä tulee vain niin hyvä olo, ulkoilusta. Ja mikään ei maistu niin hyvältä kuin eväät luonnon helmassa. Kuuma kaakao tai tee, eväsleivät ja makkarat. Kuuma kasvissosekeitto maistui keskellä metsää ihan järkyttävän hyvältä!

Olimme ajatelleet, että menemme pitkälti lomalla omilla eväillä lähinnä säästösyistä, mutta omat eväät nousivatkin ihan arvoon arvaamattomaan, kun ravintoloissa istuskelu on tällä hetkellä katkolla. Meillä oli matkassa läjä SIGG Finlandin tuotteita, jotka ovat ihan huippulaatuisia. Muistatteko tämän postauksen muutaman vuoden takaa? Nuo pullot ovat edelleen meillä aktiivisessa käytössä, vaihdoin niihin nyt kolme vuoden jälkeen korkit, mutta muuten ovat täysin moitteettoman monen vuoden jälkeen. Ne ovat lapsilla harrastuksissa vesipulloina, rannalla juomapulloina, kuumeessa mehupullona sohvalla ja automatkalla janojuomat ovat niissä. Rakastan sitä, että pulloihin voi luottaa – pienenkin lapsen on niistä helppo juoda, korkki avata ja ne eivät vuoda. Juomapullo valmistetaan Sveitissä yhdestä palasta alumiinia, joka on lähes hajoamaton metalli. Myrkytön ja hajuton pullo päihittää ekologisuudessaan esimerkiksi muovipullon sata nolla, sillä muovijätettä tulee pulloista valtava määrä ja niitä ostetaan tauotta ympäri maailmaa. Nyt kun kontakteja pitäisi välttää, on helppo ottaa oma pullo matkaan ja välttää se kaupassakäynti sekä vesipullon ostaminen. Kuopus ihastui kovasti uuteen SIGG  x Muumi Oursea-pulloonsa, jokaisen sellaisen myynnistä lahjoitetaan 5 euroa Itämeren tukemiseen. Sitä tukee jo paljon jättää se muovipullo ostamatta. Varaosia on pulloihin saatavilla ja näin ne ovat todella pitkäikäisiä ja kuormittavat luontoa vähemmän.

Ihastuin myös meille uusiin tuotteisiin, pinkkimustaan termarimukiini, jossa pihalla on ollut matkassa teetä ja mies totesi omasta kahvimukistaan, ettei hänellä ole koskaan ollut näin hienoa mukia. SIGG kehitti mukeja monta vuotta johtuen korkista ja tekivät tutkimusta siitä, miten korkin saa putsattua. Monissa kansissa maitokahvi jää korkin sisälle eikä sitä saa kunnolla putsattua ja he halusivat ehdottomasti putsaantuvan korkin ja rakensivat sen eri tavalla. Tuloksena on kansi, jonka saa osiin ja osat saa laittaa astianpesukoneeseen ihan kuten terästä olevat mukitkin. Lapsille kulki kaakaot termaripullossa, jonka korkki on supertiivis eikä kaakao päädy repun pohjalle. Uskalsin pitää kameraa ja juomapulloja samassa repussa. Eväsleivät kulkivat eväsrasioissa, jotka on helppo avata ja sulkea.

Mutta se mihin ihastuin totaalisesti oli food jar! Tunnustan, että lämmitin sinne ihan kaupan pakastekeiton. Ruoka säilyy termoksessa tunteja kylmänä tai kuumana ja pohjaan on integroitu ”lautanen”, jonka sisällä on kokoontaittuva lusikka. Kuinka nerokas ja pieneen tilaan mahtuva keksintö! Soppa oli todellakin ihan höyryvän kuumaa, vaikka hiihtokilometrejä oli paljon alla ja pakkastakin useita asteita. Miehen kanssa taivastelimme, ettei kaupan pakastekeitto voi maistua näin hyvältä. Se on se ulkoilmakin. Food jariin voi laittaa yhtä lailla kylmiä juttuja, kuten tuorepuuron tai sitten antaa kaurapuuron hautua siellä tunteja. Mainio keksintö!

Näillä tuotteilla säästää luontoa, rahojaan ja kontakteja, kun syö pihalla eikä mene ravintoloihin. Ja jos aika käy pitkäksi sisällä, lapsille eväsretki on ihanan helppo elämys. Minä olen joskus järjestänyt piknikiä ihan omalle pihalle, lapset rakastavat jo sitäkin! Toivotaan, ettei kieltoa ulkoilusta ja luontoon menemisestä tule, ollaan varovaisia ja mennään metsään omalla porukalla.

Saan arpoa myös yhdelle seuraajalleni vapaavalintaisen juomapullon. Osallistut arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen lempparipullosi, jonka voit käydä etsimässä täältä. Toisen arvan saat, jos hyppäät mukaan myös IGssa tililläni @optimismiakatja. Arvonta on auki aina 28.3.20 klo 12 asti. Onnea matkaan!

Hyviä ulkoiluhetkiä, pidetään huolta toisistamme!

Mitä jos? Kun vakava sairaus osuu kohdalle.


*kaupallinen yhteistyö If vakuutus

Älä itke” kuuluu luurin toisesta päästä. Tuijotan lohduttomana ulos ikkunasta puhelin kädessä, enkä näe itkultani mitään. Mies tulee luokseni huomatessaan, että nyt on jotain isompaa sattunut. En itse asiassa muista, miten koko puhelu päättyi, muistan vain itkeneeni ja äidin sanovan toisessa päässä, että älä itke. Hän oli itsekin hädissään, mutta tahtoi kai suojella lapsiaan olemalla itse reipas.

Äiti oli soittanut, että isä on joutunut yöllä sairaalaan, sydän reistaa. Tuosta puhelusta on pitkä aika, lähes 16 vuotta ja muistan silti sen tunteen. Elämä vilisi silmien edessä ja ajattelin kauhuissani isäni olevan vasta 50-vuotias. Minun häätkin olivat juuri suunnitteilla ja oli ehdottoman tärkeää kävellä alttarillle isän käsipuolessa, olen aina ollut iskän tyttö. Mitä hänelle käy? Jääkö äiti yksin niin nuorena?

Sydän saatiin kuntoon parin toimenpiteen myötä, mutta ei mennyt kovinkaan montaa vuotta kun seuraava pommi putosi: isällä on syöpä. Siinäpä vasta sanahirviö, johon törmää jatkuvasti ja joka ei automaattisesti tarkoita elämän loppumista, mutta joka pelottaa ja saattaa vaatia vuosien sairastamisen. Isäni leikattiin kohtalaisen pian ja muistan hyvin tarkkaan, kun kävelin mieheni kanssa Jyväskylän keskussairaalaan häntä katsomaan mukanani Nalle Puh-ilmapallo, jossa luki ”Get well soon”. Kun isäni pääsi sairaalasta kotiin ja toipuminen alkoi, pallo pääsi karkuun sairaalan pihassa. Siihen kulminoitu hänen pelkonsa ja pallosta tuli kynnyskysymys, jonka perään suunnilleen itki ja huusi. Olimme kaikki huolissamme, mutta vasta jälkeenpäin sitä ymmärtää, miten vanhemmat yrittävät pysyä vahvana lasten edessä. Pallon tuoma lohtu karkasi siinä hetkessä taivaalle.

Jokainen tietää varmasti lähipiiristään tai tuttavapiiristään ihmisen, joka on sairastunut vakavasti. Saanut rintasyövän, eturauhassyövän tai vaikkapa sydäninfarktin. Sairastumisen hetkellä elämä heittää häränpyllyä ja sairastuneen on keskityttävä paranemiseen, mutta samalla arjen on jatkuttava läheisten osalta. Isäni tilanteessa olivat lapset jo isoja, hän pystyi jäämään sairaslomalle vakitöistään ja sai parantua rauhassa ja – tästä olen äärettömän kiitollinen: hän toipui molemmilla kerroilla ja vielä suhteellisen nopeasti.

Näin vakavien asioiden miettiminen voi olla ahdistavaa, mutta elämästä ei koskaan tiedä ja parasta onkin, kun tulevaisuuden varalle on jokin turva. Olen itse nyt tilanteessa, jossa yrittäjänä ei kukaan tee töitäni puolestani, jos joutuisin sairastamaan pitkään. Tai jos mies sairastuisi, kaipaisin varmasti apua arkeen useammassa tilanteessa. Arjen turvaksi ja arjen sujuvuuteen apua tarjoaakin Ifin vakavan sairauden vakuutus, josta saat korvaussumman tilillesi vakavan sairauden diagnoosin sattuessa. Se kattaa 10 erilaista sairautta, muun muassa syövät. Meillä on Suomessa hyvinkin toimiva julkinen terveydenhuolto, eikä rahalla ei voi ostaa terveyttä, mutta rahalla voi turvata arjen sujuvuutta, kun joutuu itse keskittymään paranemiseen. Palkata lastenhoitoapua, turvata laskujen maksamisen ja näin huolehtia siitä, että perhe pärjää, jos itse putoaa pitkäksikin aikaa pois pelistä.

Meidän perhe on suhteellisen hyvin vakuutettu, on lapsivakuutusta, matkavakuutusta ja muuta ja ovat todistaneet aika hyvin kannattavuutensa. Syksyllä sairasteltiin viikkokausia putkeen ja vakuutukset vinkuivat, viime kesänä matkavakuutus korvasi miehen katkenneen käden, itse olen saanut ulkomailla muun muassa denguekuumeen ja sukeltajantaudin ja ilman vakuutusta laskut yksityissairaalasta olisivat olleet tapauksessani 9000 euroa. Mutta arjen varalle ei varsinaista vakuutusta ole. Sitä ei halua pysähtyä miettimään, että vakava sairaus osuisi omalle kohdalle ja toisaalta ajattelee, että sellainen vakuutus on varmasti hurjan kallis.

Oman vakuutusummansa voi käydä laskemassa täällä. Siihen vaikuttaa muun muassa oma ikä ja kertakorvattava summa. Oma vakuutussummani jää reiluun 90 euroon vuodessa 20 000 euron kertakorvauksella. Se tekee alle 8 euroa kuussa. Miettikää miten moneen turhempaankin asiaan menee ihmisellä 8 euroa kuussa. Sillä ei saa edes yhtä leffalippua, sillä ei saa maksettua Spotifyn kuukausimaksua mutta 20 000 eurolla saisi jo turvattua arkea. Kertakorvaus on maksimissaan 50 000 euroa ja korvaussumman myötä myös tietenkin vakuutusmaksu nousee.

Ifin teettämässä tutkimuksessa suurin osa ihmisistä kaipasi apua asumiskustannuksíin, jos vakava sairaus iskee. Top 3-luettelossa oli myös paras mahdollinen kuntoutus sekä henkisen tuen kustantaminen. Nämä ovat asioita, joita myös itse kaipaisin, jos vakava sairaus iskisi perheeseemme. Kurkkaa täältä, kuinka paljon oma vakuutukseksi vakavan sairauden kohdalle kustantaisi.

Mitä jos. Murehtiminen on turhaa, mutta arjen turvaaminen ei. Pienellä jutulla voi olla suuri merkitys.

Postauksen kuvat: MR photo/Marina Rotkus Photography

Myös Satu ja Esko ovat pohtineet kokemuksiaan ja syöpävakuutuksen merkitystä blogeissaan, täältä voit lukea Sadun tekstin ja täältä Eskon.

Jouluinen skidien risteily

*kaupallinen yhteistyö Skidit Festarit ja Silja Line kanssa

Kun vettä vihmoi urakalla taivaalta, oli mitä parhain idea nousta jouluisen Silja Symphonyn kyytiin, jossa ovella odottivat tontut, Harri Hylje tonttulakissaan sekä itse joulupukki! Lasten into ja jännitys oli käsinkosketeltavaa kun kävelimme laivaan sisään. Isompi hössötti kaikkea bingosta karkkiin ja discoon, pienempi mietiskeli missä ihmeessä me muka nukutaan. Edellisestä hänen risteilystään oli vuosi ja siinä ajassa pieni oli jo unohtanut laivan hytit ja herkut, mutta isosiskon innostus tarttui häneen kyllä täysillä. Hyttiin päästessä olivat molemmat tytöt jo aivan täpinöissään!

Voi sitä riemua kun vastassa oli muumihytti, jossa odotti niin muumilimpparia, hattivatti-lamppu kuin liitutaulu liituineen. Muumihyteissä on hieman perushyttiä enemmän tilaa ja ne ovat kerroksessa 11., joka oli ihan superhiljainen yöllä. Suuri plussa! Lisäksi ikkunasta pääsee kurkkimaan kävelykatukannelle, tuo ikkunalla istuskelu on ollut omaa suosikkipuuhaani 1990-luvulta asti. Niin se näytti olevan lastenikin mielestä jälleen mieluista, istuivat ikkunalla piirtämässä liitutauluun ja fiilistelemässä ihmisten puuhia. Ihan siinäkin katsellessa menisi aikaa, mutta Skidit-risteilyllä on sananmukaisesti skideille paljon puuhaa. Vaikka menimme koko ajan jossain, emme millään ehtineet kaikkeen osallistua!

Aloitimme illan laivan buffetista, jossa on tarjolla joulumenu. Viihdyin aika pitkälti vegetarjonnan parissa, mielettömän hyviä salaatteja, falafeleja, juustoja ja sinappeja. Kaikki perinteiset jouluruoat laatikoista kinkkuun ja rosolliin löytyy myös ja jälkkärit ovat jouluisia. Lapsia ihastutti piparilaiva, joka oli kuulemma mielettömän hieno!

Heti syömisen jälkeen hyppäsimme jouluparaatiin, joka meni läpi laivan ja päätyi Starlight-yökerhoon, jossa oli Tonttuorkesteri Punakuonojen joulukeikka. Olipa hei ihan mielettömiä ammattilaisia koko kööri, niin taitavasti vaihtuivat soittimet ja laulu oli mahtavaa. Tällä keikalla viihtyivät vanhemmatkin! Sannis Sundström, Riina Riikonen, Miia Reko sekä Juha Pulli vetivät mielettömän tonttushown, johon lapsetkin pääsivät osallistumaan keksimällä muun muassa sanoja tontuille. Tähän olisi ihan erikseenkin voinut ostaa liput, todella ammattitaitoinen show!

Tonttuhommista pääsimme morjestamaan joulupukkia ja ihailemaan laivan muitakin esityksiä. Viihdettä laivalla kyllä riittää! Innokkaana lapset täyttivät myös lasten bingoja, joista piti ruksia aina näkemänsä juttu. 3-vuotias ruksi menemään kaikki katkaravusta pyöreään ikkunaan, mutta 6-vuotias täytti hyvin rehellisesti bingon. Hetki piti etsiä muun muassa vauvaa ja tuttia, mutta nekin nähtiin!

Illalla tanssittiin vielä itsemme hikeen discossa ja sitten siirryttiin latamaan akkuja Tukholma-päivää varten. Tukholma-päivä on minusta aina kivointa aloittaa Tavolata-ravintolan erikoisaamiaisella, jossa pöytään kannetaan haudutettu tee ja tunnelma on rauhallinen. Katsoivatpa tytöt päivän joulukalenterinkin eli Tonttuakatemian jakson siinä samalla kännykästä. Teemaan sopivasti! Aamiaisen jälkeen oli vuorossa tonttujen aamujumppa ja hoilaamme edelleen kaikki biisiä ”tonttu tanssii pienen tanssin!”. Olipa tarttuva! Sitten kurkimme keulasta edessämme aukeavaa Tukholmaa, jee, perillä ollaan!

Tukholmassa oli upeaa, joskin myöskin aika lämmintä ja lumetonta vuodenaikaan nähden. Joka puolella oli jouluvaloja sekä joulukoristeita ja me suuntasimme tutkimaan perinteistä vanhankaupungin Stortorgetilla sijaitsevaa joulutoria. Yllätyin miten pienehkö se oli, mutta lapset söivät mielestään maailman parhaita lämpöisiä manteleita, maistelimme glögiä ja sahramipullaa. Ei kyllä mennyt sahramipulla jatkoon, mutta muuten oli ihanaa käydä fiilistelemässä! Torin vieressä olevasta uudehkosta kaupasta Amaretti Virginiasta ostimme joulukakun matkaan. Omistaja kertoi, että heillä on itsellään menossa niitä kakkuja jo tänä vuonna viides ja että tuotteita voi tilata Suomeenkin, jos ihastuu makuun! Kakku kainalossa suuntasimme vielä metroon ja junaan ja kohti Mall of Scandinaviaa – oli pakko piipahtaa myös Disney Storessa näin joulun alla! Se meinasikin olla aika haastava reissu, saada lapset ulos ostosten ajaksi ja piilotella ostostaan ja… Katsotaan onnistuimmeko!

Takaisin laivalla pääsi kuopus juoksemaan suoraan Harrin syleilyyn taas. Se oli kuulemma parasta ja ihanan pehmoinen halata! Meille on jo syntynyt pieni traditio mennä uimaan Tukholman jälkeen ja niin teimme nytkin – suuntasimme 12. kerrokseen lillimään poreissa, istumaan saunassa (saunaihmiset aina valmiina!) ja istumaan höyrysaunassa. Se on oikeasti todella ihana tapa rentoutua, kun päivän on paahtanut menemään ja askelia kertynyt!

Uimisen jälkeen piipahdimme lasten discossa, mutta meillä alkoi olla kaksi hyvin nuutunutta ja nälkäistä lasta, joten kävimme vain nappaamassa discosta yhden puuttuvan rastin bingoon: DJ nähty! Kuten sanoin, yksi pieni ei harkinnutkaan huijaamista, vaan halusi ehdottomasti nähdä varmasti kaiken. Palkinnoksi bingosta sai iltasadun, joka luettiinkin heti hytissä. Lapset olivat sen verran väsyksissä, että myöhempi kattaus buffetissa meinasi olla haastava, mutta piristyivät kyllä vielä ruoan voimin. Olipa hieman siistiä tehdä itse pehmiksiä ja saimme muumitehtäviäkin tarjoilijalta viemään huomiota väsymyksestä. Minusta lapset otetaan aina hirveän hyvin laivalla huomioon!

Juttelimme eilen miehen kanssa siitä, että olipa kivaa lähteä näin joulukuussa laivalle ja varsinkin tällä Skidit-teemalla. Oli koko ajan kivaa ohjelmaa (olisi ollut muun muassa kaksi askartelupajaa, mutta niihin emme ehtineet), oli jouluasuun puettu laiva ja jouluisia herkkuja. Tukholmassa olisi ollut joka puolella ihania jouluvaloja ja fiilistelyjä. Laivalta ja maista sai hankittua ne muutamat lahjat. Oli paljon lapsiperheitä, eli oli samanhenkistä porukkaa liikenteessä. Skidit-risteily on kyllä meidän ehdoton suosikki, jossa riittää puuhaa. Helmikuussa lähtee seuraava Skidit-risteily, jonka teemaa en vielä bongannut. Tänä syksynä oli mukana yhdellä Skidit-risteilyllä mm. meidän lasten synttäreillä ollut Juhlaprinsessa, se olisi kyllä ollut myös mieletön hitti. Ehkä pääsemme ensi vuonna näkemään prinsessan aalloilla!

Oletko käynyt jouluisessa Tukholmassa tai menossa vielä ennen joulua?