SmileSpa – sain hymyni takaisin

*kaupallinen yhteistyö SmileSpan kanssa

Minä hymyilen mielelläni. Erityisesti valokuvissa tykkään hymyillä niin, että hampaat näkyvät. Kun syömäni nestemäinen rauta (+ tietenkin tee) alkoi kesällä hitaasti ja varmasti tummentaa hampaitani, alkoi sisälleni hiipiä epävarmuus. Mustuneet alaetuhampaat näkyivät väkisin ja yläetuhampaani, joka on rakennevirheen takia muovia, alkoi tummua saumastaan. Aloin kääntää päätäni kuvissa ja puhumaan niin, etteivät hampaani näkyisi. Pidin jopa kättä suun edessä.

Vielä isompi asia kuin ulkonäkö hampaissa on toki suun terveys, joka vaikuttaa oleellisesti hyvinvointiin. Jos suussa muhii pöpöjä ja tulehduksia, ne voivat levitä koko kehoon. Ja vanhempien suun hyvinvointi vaikuttaa oleellisesti myös lasten bakteerikantaan. Niin moni asia vaikuttaa suuhun ja hampaisiin – itse stressasin niin hirveästi ylioppilaskirjoituksia, että sain pahan ientulehduksen suuhuni jota hoidin kuukauden päivät. Kaikessa stressi voikin näkyä!

Kaksi vuotta sitten tarjosin itselleni syntymäpäivälahjaksi hammaskivenpoiston ja päätin tehdä niin joka syksy. Näin se jäisi tavaksi ja tulisi käytyä vähintään kerran vuodessa hammaslääkärissä. Kuinka ollakaan, heti viime vuonna se jäi, mutta tänä vuonna sain yhteistyöehdotuksen SmileSpalta juuri synttäreiden alla. Tartuin siihen innolla, sillä suuni todellakin kaipasi puhdistusta! Tiesin jo siitä kahden vuoden takaisesta, että pelkkä hammaskivenpoisto ja hampaiden putsauskin tekee ihmeitä purukalustolle. Valkaisua en voi edes harkita, sillä etuhampaani muovi ei valkaistu, eli sille täytyisi sitten erikseen tehdä jotain.

Puoliksi innoissani ja puoliksi vähän kauhulla astelin pari päivää synttäreiden jälkeen kohti hammaskauneushoitola SmileSpata, joka sijaitsee aivan Ratinan kauppakeskuksen vieressä (sieltä löytyy muuten hyvin parkkitilaa) Suvantokadulla. Innoissani siitä, että saisin suuni puhtaaksi ja samalla jännittäen, sattuuko joku. Minulla ei periaatteessa ole mitään hammaslääkärikammoja, sillä olen viettänyt niissä ihan hirveästi aikaa ja ovat tulleet tutuiksi. Hampaitani on vedetty irti, on ollut monenlaisia oikomishoitoja, irronneita telaketjuja, kadonneita hammasrautoja, on valettu purentakiskoa narskuttelijalle ja kaikki neljä viisuriakin piti vetämisen sijaan leikata ja tikata. Aina se silti jännittää, miltä tällä kertaa tuntuu ja mitä sieltä löytyykään.

Astuessani sisälle SmileSpahan leuka loksahti. Se kliininen haju, kovat penkit ja hammashoitoloiden tavaramerkki turkoosi väri puuttuivat täysin! Samoin kuin lapsuudesta takaraivoon jääneet erilaiset opastus- ja ”pelottelu”kuvat hampaiden hoidosta. Astuin todellakin spahan, potkaisin kengät jaloistani ja laitoin tossut tilalle. Esitietolomakkeen täytettyäni en meinannut malttaa penkkiin tulla, kun heiluin siellä ja täällä kamerani kanssa. Miten kauniisti sisustettu paikka, vessakin aiheutti sisustuksellaan huokailuja! Mietin, miksei kukaan muu käytä pinkkiä väriä hammashoitolan sisustuksessa, aivan ihastuttava värimaailma! Ratinan suvantoon ja Laukontorille avautumat näkymät olivat myös ihan omaa luokkaansa verrattuna aiempiin kokemuksiin hammashoitoloista. Hoitolassa toimii suuhygienistejä, jotka tekevät muun muassa hammaskiven poistoa, valkaisuja ja soodapuhdistusta.

Minun suuni hoiti pinkkiin paitaan pukeutunut, ihanan ystävällinen ja rauhallinen suuhygienisti Saila Kallonen, jonka äänenpaino ja juttelu oli niin rauhoittavaa, että varmasti taltuttaisi pahemmankin hammaslääkärikammon. Lopulta maltoin istahtaa pinkkiin penkkiin ja Saila alkoi käymään suutani läpi. Minullahan on todella ahdas suu, jota pitäisi ahkerammin hammaslangata ja kotihoitaa, usein jää vain hampaidenpesuun itselläni. Saila siis poisti hammaskiven, putsasi hampaidenvälit ja muistutti useaan kertaan, että tee tätä kotonakin. Hoito ei sattunut, ainoastaan se hampaiden raaputusääni aiheuttaa itselleni aikamoiset kylmänväreet. Lopuksi tehtiin vielä soodapuhdistus päälle, joka entisestään poisti tummentumia. Suurta toivoa muovihampaan tummentumien suhteen ei Saila uskaltanut antaa, koska siinä on tosiaan muovin sauma tummentunut, ei itse hammas. Soodapuhdistuksen ajaksi kasvoille laitettiin liina (koska hienojakoinen sooda pöllyää herkästi joka puolelle) ja suuhun muotti sitä levittämään. Tämä oli ehkä ”jännin” kohta, kun suu on pakotettu tiettyyn asentoon ja nenä peitossa, niin ahtaanpaikankammoiselle tulee hetkellinen ”iik en saa henkeä”-olo. No, happi tietenkin kulkee aivan hyvin ja minua ainakin rauhoitti todella paljon, kun Saila sanoi useaan otteeseen, että nostat vain käden ylös jos joku sattuu tai ahdistaa, niin lopetetaan heti. Paikassa sai olla rauhassa kaksin hänen kanssaan, eikä tarvinnut hävetä jos joku pelotti tai olisi sattunut.

Kun soodapuhdistus oli valmis, oli aika kurkata peiliin. Siellä ne kiilsivät, hampaat vailla tummentumia ja hei, se muovihammaskin oli puhdistunut! Huomannette eron ennen ja jälkeen-kuvissa. Olin kirjaimellisesti yhtä hymyä, miltä tuntui taas kehdata avata suu ja hymyillä kunnolla! Ja tietenkin poissa oli hammaskivi ja muut tulehduksia ja reikiä aiheuttavat asiat. En ole vielä yhtään reikää saanut suuhuni aikaiseksi *kopkop*, joten todistettavaa hyötyä on säännöllisellä hampaiden harjauksella sekä hammaskiven poistolla.

Seuraavanakin päivänä hymyilin aina, kun kävelin peilin ohitse. Ahdisti juoda teetä (jota ei saanut muuten muutamaan tuntiin enää sinä päivänä juoda) ja rautakuurikin jäi nyt samaan aikaan sopivasti tauolle lääkärin määräyksestä. Seuraavana päivänä hampaita vähän vihloi ja suussa tuntui, että sitä on perin pohjin ronklattu, mutta yhden päivän jälkeen sekin rauhoittui.

Lämmin suositus siis paikalle ja kiitos hymyni palauttamisesta!

Sitten tunnustuksia! Lankaatko ja harjaatko hampaasi säännöllisesti vai onko lankaaminen sinulle yhtä inhaa kuin allekirjoittaneelle? Löytyykö hammashoitopelkoisia vai menetkö mielelläsi hoitoon?

Räjäytä lika hauskalla tavalla!


*Kaupallinen yhteistyö Kärcherin ja Suomen blogimedian kanssa

Siivous. Onko se niin, että sitä joko rakastaa tai vihaa? Kumpaan kastiin itse kuulut? Minä olen niitä, joka höyryää pintoja puhtaaksi ja tavaraa pois tasoilta ja kaappeihin. Niihin kaappeihin ei sitten kannatakaan kurkata, mutta rakastan sitä, kun kotiin saapuessa ei ole ensimmäisenä vastassa duplokasaa, hiekkaa tai tahroja lattiassa. Pölyjen pyyhkiminen ei ole lempihommiani, mutta ai että miten ihanaa on tarkastella lopputulosta! Rakastan siis tiettyjä osia siivouksessa ja niin paljon rakastan lopputulosta, että minussa asuu pieni himosiivoaja.

Tiedätte, että jos kodin haluaa pitää jossain määrin siistinä kahden leikki-ikäisen taloudessa, se vaatii joka päivä jotain pientä puunausta. Leluja saa kerätä ja hiekkaa imuroida. Meillä kuuluukin viikkosiivoukseen ehdottomasti vessojen pesu sekä imurointi ja olen puhunut miehelle varmaan vuoden, että pitäisi pestä lattiat useammin. En siis tee sitä juuri koskaan, jotenkin se vesiämpärin ja mopin kanniskelu tökkii, varsinkin kun asumme useammassa kerroksessa. Imurointikaan ei ole minun juttuni, menetän hermoni portaissa kun johto ei riitä tarpeeksi pitkälle ja pitää juosta edes takaisin kiskomassa töpseliä eri paikkaan. Valkoiset maalatut portaat ovat vähän armottomat pienten lasten taloudessa, useimmiten ratkaisen asian niin, että konttaan ne rätin kanssa läpi. Ei kovin ergonomista, mutta kun ei jaksa sitä ämpärikään raahata.

Kun minulle tarjottiin tilaisuutta testata Kärcherin FC 5 Premium-lattiapesuria, olin enemmän kuin innoissani ajatuksesta. Saisin pestä vihdoinkin lattiat seisoen, ilman että kantaisin sitä likavesiämpäriä mukanani (kammoan aina ajatusta, että kaadan sen portaissa ja tuplasiivoan). Kärcher on perheellemme tuttu merkki, sillä meiltä löytyy niin merkin ikkunapesuri kuin painepesuri, joka on miehellä ahkerassa käytössä pihalla. Laatu on ollut näissä koneissa kohdillaan, joten lähdimme innolla testaamaan myös uutta laitetta. FC 5 Premium-pesuria käytetään vähän kuin imuria lattialla työntäen. Se pesee lattian ja samalla imee ylimääräisen veden, eli lattia ei jää märäksi pesun jälkeen. Parasta on ehkä se, että laitteessa on erikseen puhdasvesi- sekä likavesisäiliö. Ei tarvitse arpoa milloin täytyy vaihtaa likainen moppivesi! Puhdas vesi ja mahdollinen pesuaine tulevat laitteesta mikrokuituteloihin, jotka pyörivät vimmalla lattiaa puhdistaen ja imuriosa hurisee perässä. Tuote sopii kaikille koville pinnoille, niin parketille, laminaatille, laatalle kuin muovimatollekin. Mikrokuituosat saa pestyä puhtaaksi pesukoneessa 60 asteessa.

Laite on helppo ottaa käyttöön – sen kuin laittaa kahvan kiinni, täyttää säiliön vedellä sekä halutessaan pesuaineella ja nappaa johdon seinään. Sitten painetaan laite päälle. Suunnilleen kiljaisin ensimmäisellä käytöllä, sillä laitte lähtikin huristamaan niin vauhdilla eteenpäin. Vaikka se on suurehko laite, ei sitä tarvitse painaa ja hinkata kuten moppia ja koska se kulkee kuin itsekseen, sen käyttö olikin yllättävän kevyttä. Päässä on nivelvarsi, joten telat kääntyvät reunoja vasten helposti. Kehotan painamaan sen pois päältä ennen kuin laittaa töpselin uudestaan seinään. Minä vain kiskaisin johdon irti, siirryin alakertaan ja tökkäsin johdon seinään. Taas kiljahdus, kun pesuri lähti viipottamaan itsestään! Blondin täytyy aina oppia kantapään kautta, mutta mies sai hyvät naurut.

Lattiapesurilla huristelu aiheutti meillä innostusta (kurkatkaahan Instastoriesit tänään @optimismiakatja) ja tytöt kannustivat villisti lattioita pesevää äitiään. Itse ajattelin, että laitteen olisi pitänyt olla meillä jo aikoja sitten, sillä tiedätte mikä määrä lattioille päätyy ruokaa, räkää, pissavahinkoja ja ties mitä mahdollista pienten lasten kanssa. Kuopus on oppinut kesällä kuivaksi ja vahinkoja tietysti välillä käy. Luulen, että lattioissamme on jo parin vuoden erinäisen töhnäkerrostumat, vaikka vannon mopanneeni joskus… Talvella?

Erityisesti ilahduin portaissa, sillä ne puhdistuivat silmin nähden ja johto on laitteessa pitkä, pääsin siis helposti pesemään portaat ilman, että pistoketta täytyi käydä välillä repimässä. Sen sijaan ajattelin, ettei pesuri ole ihan paras vinyylikorkkilattiallemme – siinä on niin paljon pinnassa struktuuria, että sileät pinnat olisivat ehkä paras pinta laitteelle. Tuntui, että alakerran kaakelipintaa olikin helpompi saada kiiltämään, kun se on sileä. Tosin nähdessäni lopputuloksen vinyylikorkkilattiasta totesin, että taisi sieltäkin jotain irrota. Hurja minkä väristä vesi oli! Sitä sitten kammoksuttiin koko perheen kera. Niin, siinä liassa olemme kävelleet koko ajan, kyllä sitä vain kertyy pintoihin. Ehken voi kaikesta muksujakaan ”syyttää”, kyllä elämisestä likaa lähtee. Vähän sama fiilis, kun olemme pesseet sohvan pesurilla joskus, se veden väri on hämmentävä!

Väittäisin, että tällä laitteella lattioiden putsaus on jopa kivaa. Ja itse jään vähän koukkuun tällaiseen veden värin tuijotteluun, tavoite ehkä olisi saada välillä vähän vähemmän mustaa vettä? Lapsiperhekodin siisteyden eteen saa välillä tehdä töitä ja välillä täytyy itse kunkin muistaa, että koti on elämistä, ei pelkkää siisteyttä varten. Varsinkin nyt kura-aikaan koti säilyy putipuhtaana ehkä tunnin, mutta kerran viikossa likojen räjäyttäminen tällä laitteella on oikeasti hauskaa! Kärcherin lattiapesuria myydään elektroniikka- sekä rautakaupoissa.

Oletko siivousihmisiä? Tehdäänkö teillä viikkosiivous yhtenä päivänä vai vähän jotain joka päivä?

Karmivaa ja upean kaunista!

*kaupallinen yhteistyö Särkänniemen kanssa

Kyllä eilistä päivää oli odotettu! Viime vuonna Särkänniemessä ensi kertaa vietetty Karmiva karnevaali kuuluu tänäkin vuonna syyslomaohjelmaan ja kävimme eilen ystäväperheen kanssa katsomassa, miltä karnevaali näyttää tänä vuonna. Ja ne zombiet! Viime vuonna heitä ei niin jännitetty, mutta tänä vuonna esikoinen jännitti ajatusta zombeista. Kuopus sen sijaan istui rattaissa zombie-alueella ja kyseli, missä niitä menee. Niin monella huvipuistovieraallakin oli maalauksia tai naamiaisasuja, ettei pienin hoksannut jännittää erikseen zombeja. Ja kannattaa pukeutuakin, portilla saa pienen yllätyksen, jos on pukeutunut!

Karmiva karnevaali tuo syyslomaviikon ajaksi Särkänniemeen eksoottista karnevaalitunnelmaa sekä iltativolihenkeä. Emme viime vuonna jääneet paikalle pimeään aikaan 1-vuotiaan ollessa niin pieni, mutta suosittelen lämpimästi kokemaan Särkänniemen myös pimeällä. Valaitus oli upea, metsä loisti punaisena sekä violettina, laitteiden valot toivat aivan omanlaisensa tunnelman ja olin elämäni ensi kertaa Tornadon kyydissä pimeällä. Koska ystäväperhe oli mukana, pääsimme miehen kanssa pimeydessä kipitämään kaksin Tornadoon. Myös Angry Birds-puiston vieressä oleva Majakka kannattaa testata pimeällä. Vaikkei laite mene edes hirveän korkealle, sieltä pystyi upeasti ihailemaan puistoa iltavalaistuksessa. Upea tunnelma!

Saavuimme paikalle iltapäivällä ja erikoislämmin lokakuun sää oli houkuttanut paikalle paljon väkeä paikalle. Musiikki ja porteilla oleva sirkusväki virittävät hyvin karnevaalitunnelmaan lasten lähtiessä juoksujalkaa valloittamaan laitteita. Esikoisella on kesän aikana mennyt maaginen 120cm rikki, joten hän puhkui intoa ja juoksi kaverin kanssa laitteisiin, mihin ei vielä kesällä päässyt. Karnevaali on tänä vuonna vielä viime vuotta laajempi ja ulottuu Taikarannan sekä Järvikarusellin alueelle. Myös ravintola Riemu palvelee, useammat myyntipisteet ovat auki ja estradilla on paljon ohjelmaa. Katselimme illan pimeydessä muun muassa Fireladyn tulishowta.

Porukkamme meinasi mennä välillä sataan suuntaan, kun viidellä lapsella oli vähän eri intressejä. Kuopus sai ajella yksinään possujunassa, sillä 5-vuotias kuittasi sen olevan vauvojen laite. Sen sijaan karusellissa ja Angry Birdseissa viihtyivät kaikki, samoin kuin Karkki vai Kepponen-kierroksella. Portilta saa ostettua 7 euroa maksavan pussin, joka sisältää neljä eri karkki vai kepponen-pistettä. Ankkalammen onginta oli näistä ehkä jännin. Sieltä matkaamme lähti pääkalloin koristeltuja hiuspompuloita sekä pinnejä!

Illan tullen kaikille iski nälkä ja päätimme mennä testaamaan hampurilaiset X-BRGRiin, sillä tiedossa oli vaikka minkälaisia erikoisannoksia teeman mukaisesti. Ainoa ongelma oli, että tuo ravintola sijaitsee zombiealueella. Ratkaisimme asian niin, että hän meni kärryihin kuomun alle piiloon ja kipitimme ravintolaan. Tai no, mies ja ystävät menivät vauhdikkaammin, minä jäi kuvailemaan zombeja. Puistoonhan voi mennä aivan rauhassa pientenkin kanssa, sillä zombiet on rajattu puiston päätyyn ja alueelle jää yhden ravintolan lisäksi muutamia laitteita. Eli ei huolta, jos zombiet jännittävät, heitä ei tarvitse edes nähdä karnevaalin aikana. Omasta mielestäni varsinkin pelle-zombie oli itse asiassa kovin herttainen ja suostui kanssani selfieen. Puistohan on jaettu erilaisiin alueisiin, on Zombie Zone, Skelenaario, Twisted Tivoli ja Dia de Los Muertos-alueet. Itse ravintola oli muuten viimeisen päälle teeman mukaisesti somistettu ja oikeasti aika karmiva! Hamppareita sai mustana ja omani välissä oli muun muassa bataattia sekä vuohenjuustoja, oli herkku!

Kun kerran olimme zombiealueella, luikahdimme ravintolan taakse Tyrskyyn. Sinne asti eivät zombiet tule ja se on yksi laitteista, jonne pääsy aukeaa yli 120-senttiselle. Yllätyin mitkä rekvisiitat alueelle olikaan tehty, wau! Isommat lapset juoksivat kolme kertaa putkeen Tyrskyssä pienimmän tutkiessa uteliaana, onko täällä kummituksiaaaa! Hymyilytti, ettei häntä vielä pelottanut yhtään vaan tutki innoissaan kummituksia ja totesi, ettei siellä ketään ole.

Illan tullen paikka sai ylleen ihan toisenlaisen fiiliksen. Muiden aikuisten halutessa Hypeen, minä suostuin jäämään viisipäisen lapsilauman kanssa (puntit tutisivat vielä kesän kahdesta Hype-kyydistä). Kuikuilin tiukkaan etten hukkaisi ketään, kun paikalle tuli yhtäkkiä kymmeniä tanssijoita. Hetken kuluttua kaiuttimista kajahti Michael Jacksonin Thriller ja tanssijatytöt vetivät niin kiehtovan tanssin Hypen edessä, että lapset jähmettyivät paikalleen. Hahaa, sattuipas sopivasti ja pärjäsin hukkaamatta ketään!

Kuusi tuntia hurahti kuin siivillä ja poistuimme puistosta kun se sulkeutui. Useampaan tuttuunkin tuli törmättyä, ihanasti oli ihmisiä liikenteessä. Panostus karnevaaliin on huikea, ne maskeeraukset, koristeet, musiikki ja joka puolelta puistoa löytyvät teeman mukaiset rekvisiitat sekä valot ovat jo näkemisen arvoisia. Mietin, että voisin tulla puistoon pimeällä vai ihmettelemään ja kuvaamaankin, niin upea karnevaali on. Se näky kun lähdimme ulos, maassa oli paljon pudonneita lehtiä, valot kimmelsivät pimeydessä ja tivolihahmot kulkivat punaisessa valossa. Siinä on jotain todella vangitsevaa sekä maagista!

Kiitos siis Särkänniemi tästä elämyksestä! Puisto on avoinna vielä tiistaista 16.10. lauantaihin 20.10. asti. Kuka meinaa mennä aistimaan tunnelmaa vai kävitkö jo?