Meidän näköinen Sveitsin loma

*kaupallinen yhteistyö Prime Hotels/Hotel Sveitsi kanssa

Meillä oli kyllä tosi kiva viikonloppuloma, minun tulee ikävä! Näin ilmoitti 3-vuotiaamme, kun poistuimme sunnuntaina Hyvinkäältä. Olin asiasta ihan samaa mieltä ja totesinkin miehelle, että vaikka aina kritisoidaan näitä ”maksettuja mainoksia”, niin kehuimme kaikki kokemuksiamme viikonlopun aikana hyvin spontaanisti ja aidosti. Haluatteko kuulla, miksi ihastuimme niin kovasti Hyvinkäällä sijaitsevaan Hotel Sveitsiin? Minäpä kerron!

Hotel Sveitsi on minulle tuttu erinäisistä blogijutuista, joita olen siellä vierailleilta lukenut. Olen monesti miettinyt, että vaikuttaa niin meidän näköiseltä paikalta kaikkine aktiviteetteineen, että voi kun päästäisiin paikalle! Ja pääseehän sitä, hyvin helpostikin, reilu tunti Tampereelta ja olemme paikalla. Miten sitä ei vain monesti saa aikaiseksi järjestää näitä kotimaan pieniä irtiottoja? Vuorokausi yhdessä kivan puuhan parissa ja olimme kaikki todella hyvällä tuulella sekä iloisia maanantaiaamuna. Meillä oli ollut perheenä todella kivaa viikonlopun ajan. Tartuin siis innolla heti kutsuun, kun Sveitsistä kyseltiin, kiinnostaisiko meitä siellä vierailla.

Kokemuksia paikasta ei siis ollut, eikä ennakko-oletuksia siitä, että Hotel Sveitsi olisi vanhentunut korpihotelli (bongasin erään blogijutun kommenttikentästä tällaisen oletuksen) ei siis ollut. Uusittu ja remontoitu hotelli näytti päinvastoin upealta vaikuttajien kuvissa ja hämmästyin, kun ajoimme sen pihaan. 1970-lukulainen rakennus ei ollut ulkoapäin nimittäin ollenkaan niin hieno, vaan juuri se korpihotellin näköinen, muttei anneta julkisivun hämätä! Sisältä hotelli oli todella kaunis, uusittu ja yksityiskohdat esimerkiksi terassilla tarkkaan mietitty. Logona oleva käpy toistui niin logoina, koriste-esineinä kuin luonnonkäpyinä. Kesäterassi sisäpihalla oli kaunis valoineen ja kukkaloistoineen!

Siirryimme perhehuoneeseen ja tytöt avasivat kylpyhuoneen oven innoissaan, huutaen kauhuissaan pettymystään: siellä ei ollut ammetta. Tämä oli vähän oma aivopieruni, kun olin lukenut blogijuttuja paikasta, oletin vain, että meilläkin on amme ja kylpytakit huoneessa ja olin luvannut vaahtokylvyn. Tietenkään joka huoneessa ei ole ammetta, enkä ollut asiaa varmistanut ja selvisi, että kylpytakitkin kuuluvat Superior-huoneeseen, meillä oli lasten iästä johtuen Family-huone. Kipitin respaan sormet ristissä ja keksin mielessäni selityksiä lapsille, miksei kylpyä tulekaan. Mutta kappas, respan henkilökunta oli hurjan ystävällistä ja naps vain, olimme siirtyneet kerrosta ylemmäksi ammeelliseen huoneeseen. Huh!

Hotel Sveitsihän on tällaiselle aktiivisuuspöhinäperheelle ihan unelmapaikka. Tosin kun aikaa oli vuorokausi, teki mieli revetä ihan joka paikkaan, vaikka tiesimme, ettei se ole mahdollista. Hotellimajoittujille kuuluu niin uimala kuin kuntosali, joten mies aloitti vierailumme kuntosalilta. Siellä oli uudehkot laitteet, paljon tilaa ja mikä mahtavinta, virtuaalitunteja! Minä aloitin sitten sunnuntaiaamun bodypumpilla yksikseni videotykin kanssa. Ihan mahtava fiilis! Tiloissa on myös lapsiparkki, jossa on valvottuakin lastenhoitoa, mutta näytti siellä sunnuntaina olevan vain ovi auki ja joku itsekseen leikkimässä. Olisimme ehkä siis voineet myös olla yhtä aikaa salilla, jos tytöt olisivat viihtyneet tuolla.

Salilta siirryttiin uimaan. Koska kylpytakkeja ei ollut ja vaatteita emme jaksaneet raahata, menimme ihan vain uikkareissa ja pyyhkeissä käytävillä. Hotellissahan parhautta on myös se, että saman katon alla on uimahalli, leffateatteri, Superpark, Fitpark eli kuntosali ja ravintolat – ulkovaatteet saa heivata kun sinne saapuu. Ihanaa helppoutta lasten kanssa!

Uimahalli on sitten uimahalli, eikä mikään kylpylä, mutta itse asiassa parempi niin. Siellä oli nimittäin iso lastenallas, kuntouintiradat ja pieni vesiliukumäki, jotka riittivät meille mainiosti. Suorastaan parempi vaihtoehto kuin kylpylä, sillä nämä urheiluhullut vanhemmat kävivät molemmat sitten uimassa välillä itsekseen kuntouintiradalla, joka oli ihan lastenaltaan vieressä. Toimi! Saimme niin kuntoilla kuin olla yhdessä perheenä. Uinnin jälkeen siirryimme respaa vastapäätä löytyvään ravintola Tilaan, joka on itse asiassa hyvin kaunis ravintola metsänäkymällä ja katon taideteoksella. Meille kerrottiin, että siellä järjestetään paljon esimerkiksi juhlia ja buffet-kattauksia on juhlapäivinä, viimeksi vappuna ja seuraava nyt tulevana äitienpäivänä.

Ravintola Tilan lista oli napakka, mutta monipuolinen ja hauska. Siis oikeasti, milloin olen viimeksi hihittänyt lukiessa menua? Sieltä löytyi muun muassa annoksia nimeltään ”No pieni vihreä” tai ”Ukkeli” ja ”Kanuli”. Piti melkein ottaa Kanuli sen nimen vuoksi (kyseessä on siis kanahamppari), mutta päädyin Sveitsin landeen eli alkupalakasviksiin sekä lohiannokseen. Mies söi puolestaan Lankuta babyn eli alkupalalankun sekä härkää.

Ihastuin ravintolan rauhalliseen tunnelmaan, ystävälliseen palveluun ja kiireettömyyden tuntuun täysillä. Ja paljonko ihastuin alkupalaani! Ihan täydellisen rapeita, ei poltettuja lehtikaaleja, avokadoa ja kurpitsaa. Oli hurjan hyvää. Tytöt olivat haltioissaan omista alkupaloistaan, joissa oli hedelmiä mansikoista meloneihin ja syötäviin kukkiin! Ne katosivat hetkessä viimeistä palaa myöden ja seuraavaksi katosivat lapset. Leikkimään kokkia leikkipaikalle, joka löytyy aulasta myös.

Aamupalalla samassa ravintolassa huokaisin ihastuksesta nähdessäni haudutettua samovaari-teetä olevan tarjolla. Taivas. Hotelliaamiaiset pussiteellä ovat hirveä antikliimaksi. Harmi, että tee oli vähän viileää, joten kokemus ei ollut täydellinen, mutta buustasin sitä sitten kuumalla vedellä. Kehuin kovasti miehelle rauhaa, sillä yritäpä mennä sunnuntaiaamuna kello 10 aamiaiselle Tampereen ravintoloihin. Et pääse eteenpäin. Aamu alkaa paremmin, kun ei tarvitse jonottaa, kukaan ei töni ja paikassa on hiljainen rauha.

Virtuaalipumpin, vaahtokylvyn ja rauhaisan aamupalan jälkeen siirryimme hotellia vastapäätä sijaitsevaan SeikkailuSveitsiin. Minua jännitti ehkä eniten edessä oleva puihin kapuaminen. Kärsin lievästä korkeanpaikankammosta ja mietin, olenko yksi makaroni siellä puussa.

Saimme valjaat päällemme perinpohjaisen opastuksen kera ja siirryimme harjoituspätkälle, jossa varusteita testattiin. Kiinnitys köysiin on nerokas, jos toinen smart-lukoista on auki, toinen ei aukea. Idioottivarma systeemi siis, joka toi turvallisen olon. Harjoittelun jälkeen siirryin esikoisen kanssa perheradoille ja 3-vuotias puuhasteli innoissaan naperoradalla.

Jännää oli. Vaikka tiedät olevasi valjaissa kiinni, eli tippua ei voi, alkoi välillä jaloissa tuntua vetelältä. Esikoinen halusi välttämättä päästä isoille medium-radoille ja kiipesimme reippaasti ylös. Ekassa kohdassa meinasi tulla liian jännät paikat, kun olimme korkealla puussa (mitä sanoisin, 10-15 metriä?) ja esteen palaset olivat vähän liian kaukana toisistaan 6-vuotiaalle päästä eteenpäin. Auttaminen on aika hankalaa, sillä jos kiipeät radalle yhtä aikaa, se alkaa heilua hervottomasti. Kovasti tsemppasimme pientä eteenpäin ja hän lopulta pääsi perille. Odotin itse puussa niin kauan, että lähdin häneen peräänsä jo todella makaronina. Edetessä ei muista sitä korkeutta, mutta odottelu meinasi olla liikaa! Samoin pienellä ihmisillä meinaa loppua luisuissa vauhti, joten saimme varuiksi yhden tyypin henkilökunnasta mukaamme radalle, jotta hän voi auttaa luisuissa. No, sitten kun hän tuli, apua ei enää kaivattukaan.

Sain kyllä hurjat kiksit siitä medium-radasta jo ja ajattelin, että esikoinen on kauhuissaan, kun oli hetkellisesti jumissa, mutta hän totesi alhaalla sen olleen kivaa ja kaiken hyvin. Rohkea neiti. Mies meni saman radan yksinään ja koska jouduimme vuorottelemaan isoja ratoja, olimme puistossa lopulta kolme tuntia. Lopuksi mies sanoi, että kai me menemme Suomen pisimmän liu’un, 500 metriä pitkän ja 40 metriä korkean radan rotkon yli? Hahhah, katselin silmiin häntä onko hän tosissaan. Siis sen suhteen, että rouvakin sinne menisi. Oli se, piti ihan itsestäänselvyytenä sitä. Oi voi. Tytöt jäivät henkilökunnan kanssa odottelemaan, kun me menimme luisuun ja kyllä jännitti! Mutta ei se ollutkaan paha! Luisu olikin helpompi, kuin odotella pitkään siellä korkealla puussa. Onneksi menin, se oli hurjan hauskaa. Takaisinpäin pitkä luisu lähtee vielä korkeammalta ja mietin siellä yksinäni rotkon päässä (mies oli mennyt edeltä), että täällä ylhäällä sitä on sitten ihan up yours. Tältäkö Matistakin tuntui. Sitten kevyesti kiljaisten hyppäsin matkaan ja perillä oli adrenaliinit katossa ja ihminen yhtä hymyä. Mitkä kiksit, mikä paikka! Mahtavaa!

Siirryimme vielä hotellille lämmittelemään ja syömään lohisalaattia sekä hamppareita SveitsiSnacksiin. Olimme pääasiassa hyvässä kelissä puistossa, mutta saimme yhden räntä/raesateenkin niskaan, joten lämmittelyä ja ruokaa jo kaivattiin. Ruoan jälkeen kuopus julisti, kuinka hänellä tulee paikkaa ikävä, oli todella kiva loma! Sanoin itsekin, että olisi tehnyt mieli jatkaa uimaan ja saunaan siitä, ehkä vielä leffaan. Monta päivää menisi heittämällä aktiviteeteissa!

Ylipäätään minusta hotellissa oli todella helppo ”jakautua”, jos haluaa urheilla ja harrastaa. Joissain paikoissa vaihtoehtoina on jäädä hotellihuoneeseen katsomaan telkkaria tai mennä pienelle leikkipaikalle, jos toinen vanhemmista haluaa kuntoilla ja toinen jää lasten kanssa. Hotel Sveitsissä oli vaikka mitä vaihtoehtoja jakaa neljän hengen poppootamme niin, että kaikilla oli kivaa ja saimme samalla miehen kanssa urheilla itseksemmekin. Lenkkipolut näyttivät myös ihan mahtavilta, mutta niihin ei ollut nyt aikaa, eikä flunssan ja lumisateen vuoksi niin intoakaan.

Aktiivisille ihmisille Hotel Sveitsi on ihan unelma! Niin pariskunnille kuin lapsiperheillekin, varmasti löytyy tekemistä todella monen ikäisille. Me nautimme suuresti aktiiviviikonlopustamme ja lähdimme kotiin hyvin väsyneiden neitien kanssa. Kuinka paljon sitä ehtiikään vuorokaudessa!

Kiitos Hotel Sveitsi! Onko paikka tuttu sinulle? Ja hei, saa suositella kiipeilypuistoja ympäri Suomen, syttyi aikamoinen palo itsensä voittamisesta!

Miksi kannattaa omistaa Alpa – ja miten miehenikin päätyi kameran eteen

*kaupallinen yhteistyö Alpan kanssa

Tämä postaus oli vaikeampaa aloittaa kuin mikään pitkiin aikoihin. Näihin kuviin kiteytyi niin monta tunnelmaa, näihin tuotteisiin niin paljon hyvää. Mistä aloittaisin? Vaatteesta, siitä hetkestä kun nämä kuvat otettiin vai siitä, miten paljon nostan hattua yritykselle Alpa? Mietin, että tästä postauksesta tulee pitkä. Mutta se on sen väärti lukea väittäisin!

Aloitetaan suloisesta, hieman arasta eläimestä nimeltä alpakka, joita kohtasimme itsekin hyvin läheltä viime kesänä Korpilahden alpakkakahvilassa. Ja miehen ja minun kotikaupungistamme Jyväskylästä, jonka Tourukeskuksessa toimii yritys nimeltä Alpa. Se valmistaa muun muassa mekkoja ja neuletakkeja alpakan villasta. Kestävä, eettisesti tuotettu villavaate on vaate, josta muodostuu varmasti vaatekaapin kulmakivi. Kun yritys vielä ponnistaa Jyväskylästä nuorten voimin, oli ihan päivänselvää, että halusin tehdä heidän kanssaan yhteistyötä. Huomion kiinnitti heti erityisesti miesten tuotteet ja se, kuinka täydellisesti miehelle sopisi neuletakki ja kuinka se sopisi myös hänen vaatekaappinsa eettisyyteen. Miehelle, joka ei osta uutta kuin pakon edessä, eli jos edellinen on puhki ja harmittelee, kun vaatteet monesti menevät yllättävän nopeasti loppuun. Uskoin, että Alpan neuletakki kestäisi hänen kaapissaan pitkään ja olisi monikäyttöinen niin kesät ja talvet. Ja jos se sitten rikki menisi, Alpa tarjoaa myös korjauspalvelua!

Alpan tuotteet tehdään nimensä veroisesti alpakan villasta. Alpakka on luonnon kestävyyden kannalta mahtava eläin, sillä se ei kuluta pehmeillä tassuillaan luontoa eikä syö kasveja juurineen. Alpan materiaalit tulevat Perusta ja alpakka on kuituna aina mulesing-vapaata. Ei ole helppoa ostaa eettisesti kestävää vaatetta, sillä vaikka valitsisi luonnonkuidun kuten villan, ei eläinten tehotuotanto ja lampaan keritseminenkään ole välttämättä eettisintä toimintaa. Alpakka on siis yksi parhaimmista vaihtoehdoista eettisen vaatteen tuotantoon, mutta ei vielä niin tunnettu Suomessa, sillä myös huomattavasti kalliimpi materiaali kuin lampaan villa.

Kun itse laitoin alpakan villasta valmistetun Moonlight-mekkoni ensi kertaa ylleni, huomasin, että se on huomattavasti pehmeämpi päällä kuin perinteinen villa, joka monesti pistelee ja kutittaa. Minä puin mekkoni silkkisen, hihattoman aluspaidan kanssa, eli esimerkiksi hihat olivat suoraan paljasta ihoa vasten, eikä kutittanut. Hämmästelin miehellekin materiaalin pehmeyttä. Hän puolestaan puki neuletakkinsa pitkähihaisen farkkupaidan päälle ja sanoi, että kutittaa jonkin verran (on hyvin herkkä aina vaatteiden tunnun suhteen), mutta sen pitäisi kuulemma helpottaa parin viikon käytön jälkeen.

Alpan toiminta on hyvin läpinäkyvää ja tuotteiden alkuperä selvitettävissä helposti. Neuleet ommellaan Liettuassa ja pipot Suomessa. Vaatteet neulotaan muotoon aina kun mahdollista, sillä muotoonommeltu neule ei purkaudu saumoista ja siinä menee mahdollisimman vähän hukkaan.

Ihastelin pitkään Alpan tuotteita ja mietin valitsisinko mekon vai neuletakin ja päädyin lopulta ajattomuutensa vuoksi Moonlight-mekkoon, jonka voisin kuvitella pukevani talvella toimistoon, kesällä paljain säärin ja ties mihin menoon. Tosin, kun olin saanut tuotteen päälleni ja käyttöön, mietin, että pakko saada vielä Drizzle-neuletakki kaappiini. Tämä vadelmanpunainen neuletakki rajoitetusta erästä olisi ihan täydellinen kesää vasten! Sanon tämän ääneen, sillä muun muassa äitienpäivä on tulossa, hih! Ja hei, miksi sanoin, että haluaisin kesäksi villavaatteen? Nehän ovat pakkasvaatteita, eikö? Itse asiassa joo ja ei. Alpan perusajatus lähti siitä, että yrityksen perustajat kohtasivat Perussa reissatessaan niin pakkasta kuin hellettä ja alpakan villa toimi kelissä kuin kelissä. Vadelmanpunainen neule olisi täydellinen farkkushortsien parina viileässä kesäillassa. Se hengittää eikä tunnu liian kuumalta kesäillassakaan, hylkii likaa uskomattoman hyvin (mielessäni siintää jo festari-illan lämmike!) eikä kerää itseensä tuoksuja. Toivomuslistalla siis neuletakki!

Uskon, että olen saanut jo monen ihastumaan tuotteeseen, joten kerron vielä sanasen fiiliksestä kuvauksissa. Kun kyselin miehen suostumista kameran toiselle puolen vaihteeksi ja myin sen ajatuksella, että hän saa luottoneuleen kaappiinsa, hän suostui kohtalaisen pian ajatukseen. Seuraavaksi mietin, että kuvaammeko miehen kanssa vuorotellen toisiamme vai mikä olisi kiva setti? Kun kyseessä on iloa tuova, omasta mielestäni hyvän mielen tuote, haluaisin olla yhdessä kuvissa. Tuoda niissä jotenkin esiin myös 18 vuoden yhteenhitsautumisemme. Sitten älysin Saaran, joka sattui olemaan Kuusamossa yhtä aikaa kanssamme. Sovimme kuvaukset Rukan rinteisiin, jonne nousimme viimeisenä lomailtanamme gondolilla. Siinä olimme, suomalaisessa tunturissa, pukeutuneena upeisiin kotimaisiin tuotteisiin ja kameran takana ihana luottotyyppi, joka ohjasi miestä niin hienosti, että olin yhtä hymyä menoa katsellessani.

Seuraavaksi menimme kuviin yhdessä. Olin jännittänyt tätä – emme ole olleet kahdestaan kuvissa reiluun kuuteen vuoteen, kun meistä raskauskuvia otettiin. Sanoin Saaralle, että haluaisin näiden neuleiden hengessä kuviin sellaista vähän vaaleanpunaista tunnetta. Pussasimme rinteessä tytärten hihitellessä jaloissa, Saara teki hommansa loistavasti ja minusta saimme tallennettua juuri sen, mitä halusin. Perun vuoristoista Suomen tunturiin käyttöön rantautuneen idean. Mahtavan tuotteen, mahtavan lomafiiliksen, onnen ja ilon. Vähän muuten itkin, kun näin kuvat. Saarakin muuten spontaanisti kommentoi miehen neuletakkia todella hyvän näköiseksi (samoin kuin viikon rinteessä aurinkoa nähnyttä naamaa, mies oli kuin etelän lomalta!).

mekko ALPA MOONLIGHT
neuletakki ALPA EDGE
pipot ALPA PALMIKKOPIPOT, 100& baby alpakkaa

Oli valtava ilo tehdä yhteistyötä niin Alpan kuin Studio Mimi&Nöden Saaran kanssa. Kiitos ihmiset! Minä en unohda tätä settiä ikinä. Ja ihanaa julkaista tämä postaus vaatevallankumous viikolla!

Ja hei, jos innostuit tilaamaan, vinkkaan että koodilla optimismia10 saat verkkokaupasta 10% alennuksen aina 24.5.2019 asti. Lisäksi muuten 28.4. 2019 asti on myös ilmainen toimitus ja RePack-pakkaus vastuullisen vaatetuotannon viikon vuoksi.

Lempeää viikon jatkoa! Oletko kuullut Alpasta ennen tai onko kokemuksia alpakan villasta käytössä? Mitä tykkäsitte Saaran ottamista kuvista?

Kaikki kuvat Studio Mimi&Nöde

Kevyt ja rouskuva pääsiäispöydän tai arki-illan prinsessasalaatti

*kaupallinen yhteistyö Silmusalaatin kanssa

Olette varmasti muun muassa Instagrammin puolelta huomanneet, että minä rakastan tehdä ruoaksi salaatteja. Pääasiassa ne syntyvät fiilispohjalta, joskus niin, että kaverikin on laittanut reseptin ylös, joskus olen ihmetellyt itsekin, että pitikö nämä maut miksata keskenään. Salaatti on vallan käypä vaihtoehto ruoaksi, kun ottaa siihen esimerkiksi juuston mukaan ja se täyttää hyvin!

Meillä lapset tykkäävät monenlaisista kasviksista, hedelmistä ja vihanneksista, mutta jostain syystä olen usein arka miksaamaan niitä. Eli laitan lautaselle erikseen parsakaalit, tomaatit ja kurkut. Olen huomannut, että jos lapsille tekee leivästä, hedelmistä tai vaikka siitä salaatista jonkun naaman tai ruoka”taidetta”, ruoka putoaa aina paremmin. He suorastaan tappelevat kuka saa syödä korvan ja kuka silmän ja syövät huomaamattaan hurjan määrän kasviksia.

Kun aloin kasata yhteistyössä Silmusalaatin kanssa meille likoille salaattia, annoinkin tyttöjen päättää mitä yritettäisiin taiteilla salaattiin. Ehdotin nallea, mutta totta kai vaativat saada prinsessasalaattia. Jännityksellä mietin, onnistuisinko ja aloimme yhdessä kasata prinsessan kasvoja käyttäen Silmusalaatin eri tuotteita pohjana. Tiedättekö, minulla oli vaikeuksia saada heitä lopettamaan ainesosien syömistä etukäteen, niin herkkua olivat muun muassa Rouskuva silmusalaatti, mustikat ja pähkinät! He esittelivät jäljelle jääneet Rouskuvat silmusalaatit seuraavana päivänä naapurin tytöllekin ja käskivät syömään, kertoen että tämä on parasta (ja kysyen, saako nämä nyt syödä kaikki?).

Ennen kuin päästään siihen, mitä kaikkea laitoimme salaattiimme, kerron teille vielä mikä on Silmusalaatti, jos ei ole tuttu juttu. Silmu on kasvunsa alkuvaiheessa oleva kasvin verso ja silmusalaatti puolestaan sekoite erilaisia versoja, joita on kasvatettu siemenistä. Vaihtoehtoja on neljä: ALFALFA, joka on puna-apilan sekä sinimailasen versoja, PARSAKAALI, jossa on puna-apilan, sinimailasen ja parsakaalin versoja, TULINEN, jossa on retikkaa, puna-apilaa ja sinimailasta sekä ROUSKUVA, meidän lasten lemppari, jossa on herneen ja punaisen sekä vihreän linssin ituja. Rouskuvassa on hyvä määrä proteiinia ja parsakaalissa esimerkiksi c-vitamiinia. Tuotteet viljellään Vantaalla luomuna ja ne ovat mainion Samuli Laurikaisen luotsaamia. Olen tavannut miehen useasti erilaisilla messuilla ja hän on kyllä hyvinvoivan oloinen huipputyyppi! Silmut kasvatetaan käyttämällä vähän energiaa, eikä salaatteihin tule mitään säilöntäaineita. Ne löytyvät vihannesosastoilta kylmähyllystä ja ovat rouskuvaa vielä lukuun ottamatta saaneet uudet paketit, jotka ovat täysin kierrätettäviä. Se kun litistää kartonkijätteeseen, joten aiemman pakkauksen muovin voi unohtaa, nyt pakkauskin on hyvin ekologinen.

Silmusalaatissa on ehkä parasta se maku. Siinä missä perinteistä jäävuorisalaattia harva rouskuttaa ilokseen pelkiltään, näitä popsii ihan sellaisenaan. Ne tuovat makua ja rakennetta erilaisiin ruokiin ja toimivat helppona salaattipohjana, niitä ei tarvitse pestä tai pilkkoa, sen kun nostelee lautaselle. Lapsista oli ihan parasta tämä helppous (ja se maku)!

Vietimme hauskan hetken kolmistaan kuunnellen lastenlauluja ja kooten prinsessasalaattiamme. Resepti syntyi siltä pohjalta, mitkä ovat lasten lempparijuttuja ja niistä yhdistelimme salaatin. Muun muassa feta, meloni ja mustikat kuuluvat lemppareihin. Nappaa tästä aineosat ja testaa vaikka pohjaa, jos et jaksa prinsessaa värkkäillä (syntyy kyllä muuten ihan hetkessä!).

PRINSESSASALAATTI

paketti Silmusalaatti parsakaalia
paketti Silmusalaatti Alfalfaa
paketti Silmusalaatti Rouskuvaa
mustikoita
cashew-pähkinöitä
paketti fetaa
hunajamelonia
ananaskirsikoita
1 granaattiomena
cantaloupe-melonia
1 porkkana

Nostele pohjaksi Silmusalaatin parsakaali sekä Alfalfaa, älä käytä ihan kaikkea. Kuori ja pilko cantaloupe-melonia, pilko feta kuutioiksi ja halkaise granaattiomena. Omenasta saa siemenet parhaiten ulos paukuttelemalla puolikasta puisella kauhalla kättä vasten. Sekoita salaattipohjaan feta, cantaloupe-meloni, cashwe-pähkinöitä, mustikoita ja granaattiomenan siemeniä. Nostele sitten ”peitoksi” lisää Silmusalaatteja ja voit koota näin puhtaalle pohjalle prinsessan kasvot. Silmät teimme ananaskirsikoista, suun mustikoista, kruunu syntyi hunajamelonista, posket granaattiomenasta, tukka porkkanasta sekä Rouskuvasta Silmusalaatista ja helmet ananaskirsikoista.

Jälkkäriksi teimme vielä hedelmäpalmut. Ja tiedättekö, söimme melkein kokonaan tuon läjän salaattia kolmisin, siltä istumalta. Oli mielettömän hyvä ja maukas setti! Jäi nimittäin sitten ne jälkkärihedelmät syömättä, ei kukaan enää jaksanut.

Tämä on minusta hauska lisä niin pääsiäispöytään kuin oikeastaan mihin vain tilanteeseen. Rouskuva, maukas ja paljon vitamiineja sisältävä salaatti piristää yhtä lailla pääsiäispöytää, vappupöytää kuin ihan sitä arki-iltaakin. Toivottavasti innostuit ideasta! Vinkkaa meille oma suosikkisalaattisi, niihin kaipaa aina uusia ideoita!

Oletko testannut Silmusalaattia? Hyvää oloa uuteen viikkoosi!