Koiramäen joulu ja ainoa oikea pukki (sisältää arvonnan!)

*kaupallinen yhteistyö Särkänniemen kanssa

Äiti, tämä ei ole se oikea joulupukki, oikea joulupukki on Särkänniemen Koiramäessä” esikoiseni julisti tavatessaan kauppakeskuksessa joulupukin. ”Milloin me mennään Koiramäkeen, minun täytyy kertoa oikealle pukille lahjatoiveet!”.

Eilen koitti odotettu päivä, kun pääsimme nauttimaan Koiramäen joulusta. Keli oli kaikkea muuta kuin jouluinen ja pimeys suorastaan imaisi sisäänsä, mutta Koiramäessä joulumieli tarttui ja sisätiloissa suorastaan unohti, että pihalla vihmoi vesisade. Tilta oli vastaanottamassa meitä portilla ja esikoinen syöksyi koiran syliin kuin näkisi vanhan tutun. Tai no, sehän Tilta jo onkin, Koiramäessä on vierailtu useasti ja nyt tutkimme joulun antia neljättä kertaa. Määrätietoisesti neiti juoksi kahvilan päätyyn ja kurkkasi ikkunasta sisään parahtaen ”pukki ei ole täällä!”. Joka joulu pukki on löytynyt Guggelböön päädystä ja oletimme, että näin tällakin kertaa, emmekä tutkineet asiaa etukäteen. Pieni tarkastelu onneksi selvensi, että pukki on vaihtanut paikkaa Prännärin rakennukseen onginnan viereen, eli ei hätää.

Jännitin, muistaako pukki taas lapseni nimen, sillä tämä on vaikuttanut minut joka joulu. Tai no, totta kai pukki muistaa, mutta ehkä joskus vuoden aikana saattaisi joku nimi unhoittua. Lämmin olo valtasi niin lapsen kuin äidin, kun pukki huikkasi esikoisen luokseen nimellä, käsittämätön on hänen muistinsa. Muisti kysellä pikkusiskoakin ja molemmat pääsivät höpöttämään lahjatoiveensa perille. Kuinka odotettu juttu, nyt ne on kerrottu oikealle pukille!

Niin ja siellä Guggelböön kahvilan päädyssä olikin tällä kertaa joulukalenterilaatikoita, joita sai tutkia. Lisäksi meidän neljän lapsen kööri innostui kovasti leikkimään koulua tilassa. Oli hellyttävä näky, kun kaksivuotiaat nököttivät kiltisti pulpetissa ja viittasivat vai isosisarusten antaessa luvan. Guggelböön riisipuurot maistuivat, tee lämmitti ihanasti viileässä säässä ja lapset innostuivat leikkimään, joten me aikuiset otimme hetkestä kaiken irti ja höpisimme siinä urakalla kuulumisia. Guggelböössä oli muuten tänä vuonna myös aiempaa enemmän kaikkia jouluisia ihania herkkuja, kannattaa kurkata! No niin kävi, että siinä höpistessä missasimme jouluparaatin, jota oli tarkoitus katsella, mutta leikkitila osottautui huipuksi. Mitäpä tuosta, kaikilla oli kivaa.

Vaikka neljä tuntia tuntuu aluksi pitkältä ajalta viettää Koiramäessä, se menee lopulta todella sukkelaan. Me paahdoimme vaahtokarkkeja, katselimme villasikojen pakettileikkiä (lapsista oli äärimmäisen jännää, kun he saivat suklaakalenterit!) ja koristelimme perinteisesti pipareita. Tytöt kävivät poniratsastuksessa ja 2-vuotias kävi itse asiassa kaksi kertaa ilmoittaen, että se oli parasta ja hänestä tulee heppatyttö. Ponia taluttanut poikatonttu oli muuten aivan huippu, seurailin perässä kamerani kanssa kuunnellen hänen juttujaan. Hän kertoi matkalla joka kohdassa lapselle, mitä missäkin voi tehdä ja mietin, että poniratsastus oli vähän kuin kiertoajelu samalla, ei pelkkää hiljaa taluttamista. Todella kiva, kiitos tästä ja palautetta tuolle ihanalle tonttupojalle!

Ilta päättyi Fireladyn tulishow’hun, joka oli jälleen hieno ja joululaulut ihastuttivat niin, että pakko oli päästä isin harteilta tanssimaan. Katselimme pimeydessä loimuavia tulia ja taidokasta esitystä Näsinneulan edessä, josta yksi seurueemme pienistä totesi ”huvipuiston piippu näkyy”. Valaistu Näsinneula näyttää kyllä ehkä etäisesti piipulta, totta.

Poronpolku oli myös lapsista huippu, vaikkei ihan kaikkia ovia muistettukaan kurkata. Aina löytyi joku uusi leikki navetasta lehmää lypsien tai keppihevosilla kirmaten, joten loppukirjaimet sitten arvattiin. Tropista ja Nekusta saa paperin, johon on merkitty poronpolkuovien paikat. Niistä etsitään kirjaimet, täytetään lappuun ja palautetaan yhteystiedoilla varustettuna portille. Portilta sai yllärin matkaansa ja lisäksi osallistuu ensi kesän lippuarvontaan. Äidin kassiin yllärit päätyivät, sillä lapset kirmasivat jo kikattaen kavereidensa kanssa kaukana, kun minä palauttelin lappuja portilla.

Kiitos jälleen kerran Särkänniemi ja Koiramäen iloinen porukka, musta ja vesisateinen sunnuntai vaihtoi suuntaa, kun pääsimme iloitsemaan kaikesta kivasta tekemisestä kanssanne!

Ja koska tänään on maanantai, aukeaa myös blogin joulukalenterin toinen luukku. Siellä on mahdollisuus voittaa kaksi lippua Koiramäen jouluun! Aukioloajat näet täältä, Koiramäkeen pääsee iloittemaan vielä aaton jälkeenkin! Alle 3-vuotiaat pääsevät paikalle ilmaiseksi.

Pääset mukaan arvontaan, kuin jätät kommentin tähän postaukseen ja kerrot, kenen kanssa suuntaisit Koiramäkeen. Toiset kaksi lippua lähtee arvottavaksi Instagrammin puolella (@optimismiakatja), joten osallistu ihmeessä molempiin arvontoihin!

Ja koska seuraava mahdollisuus päästä Koiramäkeen on jo viikonloppuna, en pidä tätä arvontaa kauaa auki, jotta liput ehtivät voittajalle vielä viikonloppuun mennessä. Arvonta sulkeutuu siis keskiviikkoaamuna 12.12.2018 klo 10! Jos haluat saada vielä tällä viikolla liput, tarkkaile sähköpostiasi, huikkaan heti keskiviikkona henkilökohtaisesti voittajan sähköpostiin voitosta!

Sitten vain arpaonnea ja ihania hetkiä Koiramäessä! 

SmileSpa – sain hymyni takaisin

*kaupallinen yhteistyö SmileSpan kanssa

Minä hymyilen mielelläni. Erityisesti valokuvissa tykkään hymyillä niin, että hampaat näkyvät. Kun syömäni nestemäinen rauta (+ tietenkin tee) alkoi kesällä hitaasti ja varmasti tummentaa hampaitani, alkoi sisälleni hiipiä epävarmuus. Mustuneet alaetuhampaat näkyivät väkisin ja yläetuhampaani, joka on rakennevirheen takia muovia, alkoi tummua saumastaan. Aloin kääntää päätäni kuvissa ja puhumaan niin, etteivät hampaani näkyisi. Pidin jopa kättä suun edessä.

Vielä isompi asia kuin ulkonäkö hampaissa on toki suun terveys, joka vaikuttaa oleellisesti hyvinvointiin. Jos suussa muhii pöpöjä ja tulehduksia, ne voivat levitä koko kehoon. Ja vanhempien suun hyvinvointi vaikuttaa oleellisesti myös lasten bakteerikantaan. Niin moni asia vaikuttaa suuhun ja hampaisiin – itse stressasin niin hirveästi ylioppilaskirjoituksia, että sain pahan ientulehduksen suuhuni jota hoidin kuukauden päivät. Kaikessa stressi voikin näkyä!

Kaksi vuotta sitten tarjosin itselleni syntymäpäivälahjaksi hammaskivenpoiston ja päätin tehdä niin joka syksy. Näin se jäisi tavaksi ja tulisi käytyä vähintään kerran vuodessa hammaslääkärissä. Kuinka ollakaan, heti viime vuonna se jäi, mutta tänä vuonna sain yhteistyöehdotuksen SmileSpalta juuri synttäreiden alla. Tartuin siihen innolla, sillä suuni todellakin kaipasi puhdistusta! Tiesin jo siitä kahden vuoden takaisesta, että pelkkä hammaskivenpoisto ja hampaiden putsauskin tekee ihmeitä purukalustolle. Valkaisua en voi edes harkita, sillä etuhampaani muovi ei valkaistu, eli sille täytyisi sitten erikseen tehdä jotain.

Puoliksi innoissani ja puoliksi vähän kauhulla astelin pari päivää synttäreiden jälkeen kohti hammaskauneushoitola SmileSpata, joka sijaitsee aivan Ratinan kauppakeskuksen vieressä (sieltä löytyy muuten hyvin parkkitilaa) Suvantokadulla. Innoissani siitä, että saisin suuni puhtaaksi ja samalla jännittäen, sattuuko joku. Minulla ei periaatteessa ole mitään hammaslääkärikammoja, sillä olen viettänyt niissä ihan hirveästi aikaa ja ovat tulleet tutuiksi. Hampaitani on vedetty irti, on ollut monenlaisia oikomishoitoja, irronneita telaketjuja, kadonneita hammasrautoja, on valettu purentakiskoa narskuttelijalle ja kaikki neljä viisuriakin piti vetämisen sijaan leikata ja tikata. Aina se silti jännittää, miltä tällä kertaa tuntuu ja mitä sieltä löytyykään.

Astuessani sisälle SmileSpahan leuka loksahti. Se kliininen haju, kovat penkit ja hammashoitoloiden tavaramerkki turkoosi väri puuttuivat täysin! Samoin kuin lapsuudesta takaraivoon jääneet erilaiset opastus- ja ”pelottelu”kuvat hampaiden hoidosta. Astuin todellakin spahan, potkaisin kengät jaloistani ja laitoin tossut tilalle. Esitietolomakkeen täytettyäni en meinannut malttaa penkkiin tulla, kun heiluin siellä ja täällä kamerani kanssa. Miten kauniisti sisustettu paikka, vessakin aiheutti sisustuksellaan huokailuja! Mietin, miksei kukaan muu käytä pinkkiä väriä hammashoitolan sisustuksessa, aivan ihastuttava värimaailma! Ratinan suvantoon ja Laukontorille avautumat näkymät olivat myös ihan omaa luokkaansa verrattuna aiempiin kokemuksiin hammashoitoloista. Hoitolassa toimii suuhygienistejä, jotka tekevät muun muassa hammaskiven poistoa, valkaisuja ja soodapuhdistusta.

Minun suuni hoiti pinkkiin paitaan pukeutunut, ihanan ystävällinen ja rauhallinen suuhygienisti Saila Kallonen, jonka äänenpaino ja juttelu oli niin rauhoittavaa, että varmasti taltuttaisi pahemmankin hammaslääkärikammon. Lopulta maltoin istahtaa pinkkiin penkkiin ja Saila alkoi käymään suutani läpi. Minullahan on todella ahdas suu, jota pitäisi ahkerammin hammaslangata ja kotihoitaa, usein jää vain hampaidenpesuun itselläni. Saila siis poisti hammaskiven, putsasi hampaidenvälit ja muistutti useaan kertaan, että tee tätä kotonakin. Hoito ei sattunut, ainoastaan se hampaiden raaputusääni aiheuttaa itselleni aikamoiset kylmänväreet. Lopuksi tehtiin vielä soodapuhdistus päälle, joka entisestään poisti tummentumia. Suurta toivoa muovihampaan tummentumien suhteen ei Saila uskaltanut antaa, koska siinä on tosiaan muovin sauma tummentunut, ei itse hammas. Soodapuhdistuksen ajaksi kasvoille laitettiin liina (koska hienojakoinen sooda pöllyää herkästi joka puolelle) ja suuhun muotti sitä levittämään. Tämä oli ehkä ”jännin” kohta, kun suu on pakotettu tiettyyn asentoon ja nenä peitossa, niin ahtaanpaikankammoiselle tulee hetkellinen ”iik en saa henkeä”-olo. No, happi tietenkin kulkee aivan hyvin ja minua ainakin rauhoitti todella paljon, kun Saila sanoi useaan otteeseen, että nostat vain käden ylös jos joku sattuu tai ahdistaa, niin lopetetaan heti. Paikassa sai olla rauhassa kaksin hänen kanssaan, eikä tarvinnut hävetä jos joku pelotti tai olisi sattunut.

Kun soodapuhdistus oli valmis, oli aika kurkata peiliin. Siellä ne kiilsivät, hampaat vailla tummentumia ja hei, se muovihammaskin oli puhdistunut! Huomannette eron ennen ja jälkeen-kuvissa. Olin kirjaimellisesti yhtä hymyä, miltä tuntui taas kehdata avata suu ja hymyillä kunnolla! Ja tietenkin poissa oli hammaskivi ja muut tulehduksia ja reikiä aiheuttavat asiat. En ole vielä yhtään reikää saanut suuhuni aikaiseksi *kopkop*, joten todistettavaa hyötyä on säännöllisellä hampaiden harjauksella sekä hammaskiven poistolla.

Seuraavanakin päivänä hymyilin aina, kun kävelin peilin ohitse. Ahdisti juoda teetä (jota ei saanut muuten muutamaan tuntiin enää sinä päivänä juoda) ja rautakuurikin jäi nyt samaan aikaan sopivasti tauolle lääkärin määräyksestä. Seuraavana päivänä hampaita vähän vihloi ja suussa tuntui, että sitä on perin pohjin ronklattu, mutta yhden päivän jälkeen sekin rauhoittui.

Lämmin suositus siis paikalle ja kiitos hymyni palauttamisesta!

Sitten tunnustuksia! Lankaatko ja harjaatko hampaasi säännöllisesti vai onko lankaaminen sinulle yhtä inhaa kuin allekirjoittaneelle? Löytyykö hammashoitopelkoisia vai menetkö mielelläsi hoitoon?

Räjäytä lika hauskalla tavalla!


*Kaupallinen yhteistyö Kärcherin ja Suomen blogimedian kanssa

Siivous. Onko se niin, että sitä joko rakastaa tai vihaa? Kumpaan kastiin itse kuulut? Minä olen niitä, joka höyryää pintoja puhtaaksi ja tavaraa pois tasoilta ja kaappeihin. Niihin kaappeihin ei sitten kannatakaan kurkata, mutta rakastan sitä, kun kotiin saapuessa ei ole ensimmäisenä vastassa duplokasaa, hiekkaa tai tahroja lattiassa. Pölyjen pyyhkiminen ei ole lempihommiani, mutta ai että miten ihanaa on tarkastella lopputulosta! Rakastan siis tiettyjä osia siivouksessa ja niin paljon rakastan lopputulosta, että minussa asuu pieni himosiivoaja.

Tiedätte, että jos kodin haluaa pitää jossain määrin siistinä kahden leikki-ikäisen taloudessa, se vaatii joka päivä jotain pientä puunausta. Leluja saa kerätä ja hiekkaa imuroida. Meillä kuuluukin viikkosiivoukseen ehdottomasti vessojen pesu sekä imurointi ja olen puhunut miehelle varmaan vuoden, että pitäisi pestä lattiat useammin. En siis tee sitä juuri koskaan, jotenkin se vesiämpärin ja mopin kanniskelu tökkii, varsinkin kun asumme useammassa kerroksessa. Imurointikaan ei ole minun juttuni, menetän hermoni portaissa kun johto ei riitä tarpeeksi pitkälle ja pitää juosta edes takaisin kiskomassa töpseliä eri paikkaan. Valkoiset maalatut portaat ovat vähän armottomat pienten lasten taloudessa, useimmiten ratkaisen asian niin, että konttaan ne rätin kanssa läpi. Ei kovin ergonomista, mutta kun ei jaksa sitä ämpärikään raahata.

Kun minulle tarjottiin tilaisuutta testata Kärcherin FC 5 Premium-lattiapesuria, olin enemmän kuin innoissani ajatuksesta. Saisin pestä vihdoinkin lattiat seisoen, ilman että kantaisin sitä likavesiämpäriä mukanani (kammoan aina ajatusta, että kaadan sen portaissa ja tuplasiivoan). Kärcher on perheellemme tuttu merkki, sillä meiltä löytyy niin merkin ikkunapesuri kuin painepesuri, joka on miehellä ahkerassa käytössä pihalla. Laatu on ollut näissä koneissa kohdillaan, joten lähdimme innolla testaamaan myös uutta laitetta. FC 5 Premium-pesuria käytetään vähän kuin imuria lattialla työntäen. Se pesee lattian ja samalla imee ylimääräisen veden, eli lattia ei jää märäksi pesun jälkeen. Parasta on ehkä se, että laitteessa on erikseen puhdasvesi- sekä likavesisäiliö. Ei tarvitse arpoa milloin täytyy vaihtaa likainen moppivesi! Puhdas vesi ja mahdollinen pesuaine tulevat laitteesta mikrokuituteloihin, jotka pyörivät vimmalla lattiaa puhdistaen ja imuriosa hurisee perässä. Tuote sopii kaikille koville pinnoille, niin parketille, laminaatille, laatalle kuin muovimatollekin. Mikrokuituosat saa pestyä puhtaaksi pesukoneessa 60 asteessa.

Laite on helppo ottaa käyttöön – sen kuin laittaa kahvan kiinni, täyttää säiliön vedellä sekä halutessaan pesuaineella ja nappaa johdon seinään. Sitten painetaan laite päälle. Suunnilleen kiljaisin ensimmäisellä käytöllä, sillä laitte lähtikin huristamaan niin vauhdilla eteenpäin. Vaikka se on suurehko laite, ei sitä tarvitse painaa ja hinkata kuten moppia ja koska se kulkee kuin itsekseen, sen käyttö olikin yllättävän kevyttä. Päässä on nivelvarsi, joten telat kääntyvät reunoja vasten helposti. Kehotan painamaan sen pois päältä ennen kuin laittaa töpselin uudestaan seinään. Minä vain kiskaisin johdon irti, siirryin alakertaan ja tökkäsin johdon seinään. Taas kiljahdus, kun pesuri lähti viipottamaan itsestään! Blondin täytyy aina oppia kantapään kautta, mutta mies sai hyvät naurut.

Lattiapesurilla huristelu aiheutti meillä innostusta (kurkatkaahan Instastoriesit tänään @optimismiakatja) ja tytöt kannustivat villisti lattioita pesevää äitiään. Itse ajattelin, että laitteen olisi pitänyt olla meillä jo aikoja sitten, sillä tiedätte mikä määrä lattioille päätyy ruokaa, räkää, pissavahinkoja ja ties mitä mahdollista pienten lasten kanssa. Kuopus on oppinut kesällä kuivaksi ja vahinkoja tietysti välillä käy. Luulen, että lattioissamme on jo parin vuoden erinäisen töhnäkerrostumat, vaikka vannon mopanneeni joskus… Talvella?

Erityisesti ilahduin portaissa, sillä ne puhdistuivat silmin nähden ja johto on laitteessa pitkä, pääsin siis helposti pesemään portaat ilman, että pistoketta täytyi käydä välillä repimässä. Sen sijaan ajattelin, ettei pesuri ole ihan paras vinyylikorkkilattiallemme – siinä on niin paljon pinnassa struktuuria, että sileät pinnat olisivat ehkä paras pinta laitteelle. Tuntui, että alakerran kaakelipintaa olikin helpompi saada kiiltämään, kun se on sileä. Tosin nähdessäni lopputuloksen vinyylikorkkilattiasta totesin, että taisi sieltäkin jotain irrota. Hurja minkä väristä vesi oli! Sitä sitten kammoksuttiin koko perheen kera. Niin, siinä liassa olemme kävelleet koko ajan, kyllä sitä vain kertyy pintoihin. Ehken voi kaikesta muksujakaan ”syyttää”, kyllä elämisestä likaa lähtee. Vähän sama fiilis, kun olemme pesseet sohvan pesurilla joskus, se veden väri on hämmentävä!

Väittäisin, että tällä laitteella lattioiden putsaus on jopa kivaa. Ja itse jään vähän koukkuun tällaiseen veden värin tuijotteluun, tavoite ehkä olisi saada välillä vähän vähemmän mustaa vettä? Lapsiperhekodin siisteyden eteen saa välillä tehdä töitä ja välillä täytyy itse kunkin muistaa, että koti on elämistä, ei pelkkää siisteyttä varten. Varsinkin nyt kura-aikaan koti säilyy putipuhtaana ehkä tunnin, mutta kerran viikossa likojen räjäyttäminen tällä laitteella on oikeasti hauskaa! Kärcherin lattiapesuria myydään elektroniikka- sekä rautakaupoissa.

Oletko siivousihmisiä? Tehdäänkö teillä viikkosiivous yhtenä päivänä vai vähän jotain joka päivä?