Jouluinen skidien risteily

*kaupallinen yhteistyö Skidit Festarit ja Silja Line kanssa

Kun vettä vihmoi urakalla taivaalta, oli mitä parhain idea nousta jouluisen Silja Symphonyn kyytiin, jossa ovella odottivat tontut, Harri Hylje tonttulakissaan sekä itse joulupukki! Lasten into ja jännitys oli käsinkosketeltavaa kun kävelimme laivaan sisään. Isompi hössötti kaikkea bingosta karkkiin ja discoon, pienempi mietiskeli missä ihmeessä me muka nukutaan. Edellisestä hänen risteilystään oli vuosi ja siinä ajassa pieni oli jo unohtanut laivan hytit ja herkut, mutta isosiskon innostus tarttui häneen kyllä täysillä. Hyttiin päästessä olivat molemmat tytöt jo aivan täpinöissään!

Voi sitä riemua kun vastassa oli muumihytti, jossa odotti niin muumilimpparia, hattivatti-lamppu kuin liitutaulu liituineen. Muumihyteissä on hieman perushyttiä enemmän tilaa ja ne ovat kerroksessa 11., joka oli ihan superhiljainen yöllä. Suuri plussa! Lisäksi ikkunasta pääsee kurkkimaan kävelykatukannelle, tuo ikkunalla istuskelu on ollut omaa suosikkipuuhaani 1990-luvulta asti. Niin se näytti olevan lastenikin mielestä jälleen mieluista, istuivat ikkunalla piirtämässä liitutauluun ja fiilistelemässä ihmisten puuhia. Ihan siinäkin katsellessa menisi aikaa, mutta Skidit-risteilyllä on sananmukaisesti skideille paljon puuhaa. Vaikka menimme koko ajan jossain, emme millään ehtineet kaikkeen osallistua!

Aloitimme illan laivan buffetista, jossa on tarjolla joulumenu. Viihdyin aika pitkälti vegetarjonnan parissa, mielettömän hyviä salaatteja, falafeleja, juustoja ja sinappeja. Kaikki perinteiset jouluruoat laatikoista kinkkuun ja rosolliin löytyy myös ja jälkkärit ovat jouluisia. Lapsia ihastutti piparilaiva, joka oli kuulemma mielettömän hieno!

Heti syömisen jälkeen hyppäsimme jouluparaatiin, joka meni läpi laivan ja päätyi Starlight-yökerhoon, jossa oli Tonttuorkesteri Punakuonojen joulukeikka. Olipa hei ihan mielettömiä ammattilaisia koko kööri, niin taitavasti vaihtuivat soittimet ja laulu oli mahtavaa. Tällä keikalla viihtyivät vanhemmatkin! Sannis Sundström, Riina Riikonen, Miia Reko sekä Juha Pulli vetivät mielettömän tonttushown, johon lapsetkin pääsivät osallistumaan keksimällä muun muassa sanoja tontuille. Tähän olisi ihan erikseenkin voinut ostaa liput, todella ammattitaitoinen show!

Tonttuhommista pääsimme morjestamaan joulupukkia ja ihailemaan laivan muitakin esityksiä. Viihdettä laivalla kyllä riittää! Innokkaana lapset täyttivät myös lasten bingoja, joista piti ruksia aina näkemänsä juttu. 3-vuotias ruksi menemään kaikki katkaravusta pyöreään ikkunaan, mutta 6-vuotias täytti hyvin rehellisesti bingon. Hetki piti etsiä muun muassa vauvaa ja tuttia, mutta nekin nähtiin!

Illalla tanssittiin vielä itsemme hikeen discossa ja sitten siirryttiin latamaan akkuja Tukholma-päivää varten. Tukholma-päivä on minusta aina kivointa aloittaa Tavolata-ravintolan erikoisaamiaisella, jossa pöytään kannetaan haudutettu tee ja tunnelma on rauhallinen. Katsoivatpa tytöt päivän joulukalenterinkin eli Tonttuakatemian jakson siinä samalla kännykästä. Teemaan sopivasti! Aamiaisen jälkeen oli vuorossa tonttujen aamujumppa ja hoilaamme edelleen kaikki biisiä ”tonttu tanssii pienen tanssin!”. Olipa tarttuva! Sitten kurkimme keulasta edessämme aukeavaa Tukholmaa, jee, perillä ollaan!

Tukholmassa oli upeaa, joskin myöskin aika lämmintä ja lumetonta vuodenaikaan nähden. Joka puolella oli jouluvaloja sekä joulukoristeita ja me suuntasimme tutkimaan perinteistä vanhankaupungin Stortorgetilla sijaitsevaa joulutoria. Yllätyin miten pienehkö se oli, mutta lapset söivät mielestään maailman parhaita lämpöisiä manteleita, maistelimme glögiä ja sahramipullaa. Ei kyllä mennyt sahramipulla jatkoon, mutta muuten oli ihanaa käydä fiilistelemässä! Torin vieressä olevasta uudehkosta kaupasta Amaretti Virginiasta ostimme joulukakun matkaan. Omistaja kertoi, että heillä on itsellään menossa niitä kakkuja jo tänä vuonna viides ja että tuotteita voi tilata Suomeenkin, jos ihastuu makuun! Kakku kainalossa suuntasimme vielä metroon ja junaan ja kohti Mall of Scandinaviaa – oli pakko piipahtaa myös Disney Storessa näin joulun alla! Se meinasikin olla aika haastava reissu, saada lapset ulos ostosten ajaksi ja piilotella ostostaan ja… Katsotaan onnistuimmeko!

Takaisin laivalla pääsi kuopus juoksemaan suoraan Harrin syleilyyn taas. Se oli kuulemma parasta ja ihanan pehmoinen halata! Meille on jo syntynyt pieni traditio mennä uimaan Tukholman jälkeen ja niin teimme nytkin – suuntasimme 12. kerrokseen lillimään poreissa, istumaan saunassa (saunaihmiset aina valmiina!) ja istumaan höyrysaunassa. Se on oikeasti todella ihana tapa rentoutua, kun päivän on paahtanut menemään ja askelia kertynyt!

Uimisen jälkeen piipahdimme lasten discossa, mutta meillä alkoi olla kaksi hyvin nuutunutta ja nälkäistä lasta, joten kävimme vain nappaamassa discosta yhden puuttuvan rastin bingoon: DJ nähty! Kuten sanoin, yksi pieni ei harkinnutkaan huijaamista, vaan halusi ehdottomasti nähdä varmasti kaiken. Palkinnoksi bingosta sai iltasadun, joka luettiinkin heti hytissä. Lapset olivat sen verran väsyksissä, että myöhempi kattaus buffetissa meinasi olla haastava, mutta piristyivät kyllä vielä ruoan voimin. Olipa hieman siistiä tehdä itse pehmiksiä ja saimme muumitehtäviäkin tarjoilijalta viemään huomiota väsymyksestä. Minusta lapset otetaan aina hirveän hyvin laivalla huomioon!

Juttelimme eilen miehen kanssa siitä, että olipa kivaa lähteä näin joulukuussa laivalle ja varsinkin tällä Skidit-teemalla. Oli koko ajan kivaa ohjelmaa (olisi ollut muun muassa kaksi askartelupajaa, mutta niihin emme ehtineet), oli jouluasuun puettu laiva ja jouluisia herkkuja. Tukholmassa olisi ollut joka puolella ihania jouluvaloja ja fiilistelyjä. Laivalta ja maista sai hankittua ne muutamat lahjat. Oli paljon lapsiperheitä, eli oli samanhenkistä porukkaa liikenteessä. Skidit-risteily on kyllä meidän ehdoton suosikki, jossa riittää puuhaa. Helmikuussa lähtee seuraava Skidit-risteily, jonka teemaa en vielä bongannut. Tänä syksynä oli mukana yhdellä Skidit-risteilyllä mm. meidän lasten synttäreillä ollut Juhlaprinsessa, se olisi kyllä ollut myös mieletön hitti. Ehkä pääsemme ensi vuonna näkemään prinsessan aalloilla!

Oletko käynyt jouluisessa Tukholmassa tai menossa vielä ennen joulua?

Koiramäen ihastuttava joulumaa (sisältää arvonnan!)

*Kaupallinen yhteistyö Särkänniemen kanssa

Äiti, oli tosi kivaa täällä Koiramäessä”, lausahti 3-vuotiaani, kun kävelimme lauantai-illan pimeydessä kohti autoa. Ehkä paras palaute on kuulla ja nähdä lasten nauttivan. Ja äidillä ja isilläkin oli todella kivaa! Ja muuten, söimme joulunalusajan parhaat (olen maistanut jo neljässä eri paikassa, heh) riisipuurot luumusopalla Guggelböön kahvilassa. Ihan älyttömän hyvää oli!

Jaksan aina hämmästellä, kuinka täysillä Särkänniemessä on panostettu kunkin kauden koristeluihin ja yksityiskohtiin. Kesällä viimeksi nähty Koiramäki on muuttunut täydelliseksi joulumaaksi, jonka talojen ikkunoissa näkyy koristeita, sisällä on kuusia joulukoristeineen, joka puolella on valoja luomassa tunnelmaa ja kahvila on täynnä erilaisia jouluisia leivoksia ja puuroa.

Koiramäen joulu oli ensimmäistä päivää lauantaina auki ja sinne pääsee vielä joulun jälkeenkin, eli joulua ja tunnelmaa voi fiilistellä vielä monena viikonloppuna. Vähän nauratti, kun portit aukesivat sillä hetkellä kun olimme päässeet paikalle – miten niin innokasta porukkaa? Olimme ostaneet synttärilahjaksi tyttöjen kaverille lipun, mielestäni ihan parhaita tällaiset elämyslahjat ja tytöt tuntuivat olevan innoissaan siitä, että kaveri oli mukana.

Koiramäessä odottaa jouluinen talli eläimineen ja pihalla voi katsoa muun sitä, kun possut saavat purkaa joulukalenterin. On muun muassa piparinkoristelua, tonttujumppaa, vaahtokarkin paistamista ja askartelua. Millä pieteetillä väänsi kuopuskin niin koristeita pipariin kuin Sinellin askartelupisteessä tehtävää joulukuusenkoristetta. Esikoinen totesi, että nämä ovat nyt erityishienoja koristeita, kun niiden eteen on nähty vaivaa! Myös keppihevoset ja lumessa esteiden ylittäminen saivat suosiota, pitkään tytöt jaksoivat myös hoitaa tallissa olevia hevosia Ruskoa ja Pekkaa. Eläviä heppoja he eivät ole, muttei tuntunut haittaavan pätkääkään. Koiramäen ympäristö inspiroi todella hyvin leikkimään, kiikkumaan, tutkimaan tonttupuutarhaa, ihmettelemään eläimiä ja nauttimaan.

Välillä lämmiteltiin riisipuuron voimin kahvilassa ja upeat lautaset, joiden pohjalta paljastui niin riikinkukko kuin Koiramäen hahmotkin sai erityispalautetta lapsilta. Maailman hienoimmat lautaset! Kahdesti suunnattiin moikkaamaan joulupukkia, joka oli yhtä uskomaton kuin ennenkin. Kun astuimme sisään, hän huuteli nimeltä esikoistamme. Ihan mahtavaa, lämmittää äidin sydäntä hänen uskomaton nimimuistinsa vähintään yhtä paljon kuin lasta. Pukille kerrottiin urakalla joululahjatoiveista, saatiin Dumlet ja kerrottiin taas vähän jotain lisää. Koiramäen pukki on meille se ainoa oikea pukki ja asiat ovat hoidossa, kun hänelle on kerrottu lahjatoiveet. Tosin oli niin kivaa kirjoittaa ja piirtääkin pukille, että sekin vielä tehtiin varuiksi ja jätettiin hienot piirrustukset ja toiveet koriin Koiramäkeen odottamaan.

Ja pakko kertoa teille ihan uusi juttu mitä tapahtui! Vuodet vierivät ja lapset kasvavat. Minulla ja miehellä oli kahvit ja teet kesken, kun lapsille riitti istuskelu kahvilassa. Annoin luvan mennä vastapäiseen rakennukseen, johon näimme ikkunan läpi. Niin isoja neitejä, että voin vähän jo pidentää liekaa! En tiennyt yhtään mitä siellä on, mutta selvisi, että siellä oli koiranruokapaketteja, jota sai paketoida koiraystävälle. Siellä he kolmisin olivat touhulla paketoineet kaksi pakettia naapurin koiralle. Emme siis voineet mennä suoraan Koiramäestä kotiin, vaan ensimmäisenä piti mennä viemään joulumieltä naapurin koiralle. Älyttömän herttainen juttu, sinne he sitten naapuriin höyrysivät lauantai-iltana.

Ihanan tunnelmallinen ja mukava lauantai-iltapäivä oli Koiramäessä, kiitos siitä taas Särkänniemi ja koko Koiramäen väki!

Ja sitten vielä joulumieltä tuomaan saan arpoa kaksi Koiramäen lippua seuraajilleni! Pitkän harkinnan jälkeen teen nyt kuitenkin niin, että arvon kahdelle seuraajalle yhden lipun, niin saadaan useammalle iloa joulunalusaikaan!

Arvonnassa olet mukana, kun kommentoit tähän postaukseen kenet veisit Koiramäkeen? Arvonta on auki aina 5.12.2019 klo 12  asti. Onnea matkaan ja ihania joulukuun hetkiä!  Arvonta on päättynyt!

Koiramäen joulu on avoinna la–su 30.11.–22.12.2019 ja pe–la 27.–28.12.2019 klo 15–19

Ilman miehiä autokaupassa – miten sujui?

*kaupallinen yhteistyö J.Rinta-Jouppi Oy

Autoilu on itselleni vähän akilleen kantapää. Haluaisin olla ekoihminen, joka ei ajele autolla juurikaan, mutta en ole. Se nimittäin vaikeuttaisi elämää aika tavalla. Vaikka asumme paikassa, mistä on esimerkiksi hyvät julkiset yhteydet keskustaan, olisi lapsiperhe-elämä aika haasteellista ilman autoa. Lähimpään kauppaan on matkaa, päiväkoti on useiden kilometrien päässä ja tuo matka kuljettiin kyllä ennen räntäkelejä pyöräkärryillä ja harrastukset menevät niin, että kello 17.15 alkavaan harrastukseen olisi suorastaan mahdoton ehtiä työpäivän jälkeen. Sinne tulisi kiertää kahden bussin taktiikalla menemällä ensin keskustaan ns. väärään suuntaan ja sieltä perille.

Itse asiassa jopa yhdellä autolla pärjääminen on välillä haasteellista. Minä taitan aina julkisilla matkat Helsinkiin, mutta jos ajaa muutamia kymmeniä kilometrejä lähikuntaan töiden vuoksi, on auto melkein pakollinen. Yhden auton taktiikka vaatii välillä tiukkaa sopimista ja aikatauluttamista – jos mies menee autolla aamukuudelta uimaan, hänen on ehdittävä sieltä kotiin puoli kahdeksaan mennessä, jotta voimme jatkaa kohti päiväkotia sillä autolla.

Saimmekin marraskuun alussa kokeilla viikon ajan elämää kahden auton taktiikalla ja kyllähän se oli yllättävän helppoa, eikä aikataulut niin kriittisiä. Vaikka jatkammekin elämää ehdottomasti yhden auton taktiikalla, en voisi suoraan sanottuna kuvitella tämän paketin pyörittämistä ilman autoa kokonaan tai ainakin se vaatisi joistain harrastuksista luopumista.

Autohan on meillä miehen aina hankkima ja päättämä ja minä vain sitten ajan. Tosin olen niin tykästynyt samaan merkkiin, että meillä on ollut vain yhden merkin autoja, nyt viides sellainen menossa (ja eka farmari, hommattiin lasten myötä). Olen tykästynyt tiettyihin ominaisuuksiin (kuten ilmastointi ja neliveto), mutta mistään tehoista, moottorin koosta tai vastaavasta ymmärrystä on huonosti. Kulutuksesta sentään jotain tajuan! Myöskään siitä, kannattaako bensa-auto, hybridi sähkö vai mikä en voi sanoa tajuavani. Niinpä en lähtisi yksin autokauppaan, vaan vähintään isäni kanssa, jos päätyisin hommaamaan auton yksin. Ja voin kuvitella, että olisin vähän statisti miesten maailmassa.

Kun kävelin yksin J. Rinta-Joupin ovista sisään, sain todeta tämän ajatuksen olevan kyllä vähän pöljä ja vanhanaikainen. Autokaupoille tulee paljon nykyään naisia ihan yksin ja minua vastassakin oli naismyyjä Sari Vaitovaara! Se lisäsi rohkeutta kummasti, kun vastassa oli nainen. Ja se, että naisille on monesti tärkeää vaikkapa auton väri ei ole yhtään pöljä juttu. Jotenkin olen kammonnut ”miesten kauppoja” siitä asti, kun vuonna 2006 lähdin ostamaan maitokahvin väristä maalia rautakaupasta yksin. Ajattelin, että sen niminen väri varmaan löytyy. Miesmyyjä nauroi minulle ääneen kaverinsa kanssa, että sehän riippuu siitä paljonko kahviin laittaa maitoa ja iski käteeni värilätkät. Tuli nöyryytetty olo ja ajattelin, etten enää ikinä puhu missään väreistä, kun pitäisi puhua moottoreista tai pulteista.  Nykyään on kuulkaa saatavana vaikka mitä värejä ja Sari oli sitä mieltä, että auto on niin iso sijoitus, että totta kai värilläkin on väliä. Sitä paitsi metallinhohtoiset värit vielä suojaavat ruosteelta vähän enemmän. Tutkailin metallivärimalleja ihastellen, ne tuovat hintaan pienen lisän ja yllätyin, että kallein väri oli snow white, marianne-karkin kimmeltelevä valkoinen.

Lielahden Green (eli mahdollisimman ”vihreisiin” autoihin erikoistuneessa) myymälässä Sari on ainoa naismyyjä, eikä heitä montaa ketjussa ole, mutta ihanaa oli asioida hänen kanssaan! Istuimme alas ja aloimme teemukin ääressä pohtia sitä, minkälainen tarve meillä on autolle. Ajammeko paljon kaupunkiajoa (kyllä!), montako istuinta kyytiin pitää mahtua, täytyykö mahtua rattaita, vaunuja, kenties koiria? Sari kysyi muun muassa paljonko suunnilleen ajamme vuodessa ja minä kaivoin nolona luurini esiin, tähän tämä nyt sitten meni – whatsapp-viestiin miehelle. Ajamme kuulemma siis noin 17 000 km vuodessa selvisi tämän puhelun myötä (isoimmat kilometrit lienevät mm. ajoista mummilaan ja takaisin sekä Kuusamon reissuista). Sen nyt sentään tiesin, että pääsääntoisesti arkiajomme on päiväkoti-, ruokakauppa- ja harrasteajoa, eli paljon liikennevaloja ja pysähdyksiä. Tämän perusteella meille sopisikin hyvin bensa-hybridiauto.

Sitten kartoitettiin tilan tarvetta. Hullua, mutta kaukalo-, vaunu- ja nyt jopa tuplakärryajat alkavat olla tiessään. Lapset ovat kuitenkin niin pieniä, että istuimet heillä on ja uusista autoista löytyykin aina Isofix-kiinnitys turvaistuimille. Minkälaisia varusteita haluaisin? Peruutustutka kustantaa noin 150 euroa lisää, mikä on lopulta auton hinnassa pieni lisä, mutta arjessa siitä on iso apu.

Päädyimme siihen, että perheemme testaisi ihan uutta Kian XCEED-mallia, joka on ensimmäinen cross over-muotoiltu auto Kialta. Sari näytti kädestä pitäen kuinka takakonttia saa suurennettua, mistä toimii mikäkin asia (etsin kuskin penkin alta vipua mistä nykiä penkkiä lähemmäs tajuamatta, että uusissa autoissa tämäkin toimii sähköllä). Ei siis tarvinnut ottaa avaimia käteen ja istua orpona ihmettelemään autoon, mistä saan penkkiä siirrettyä, mistä saan navin päälle ja niin pois päin, Sari näytti kaiken.

Viikon verran ajelimme XCEEDillä ja onhan uusi auto aina uusi auto. Tunsin olevani matkustaja, kun panin päälle maantiellä välimatkaa arvioivan vakionopeudensäätimen ja auto sen myötä hidasti ja kiihdytti itse. Puhumattakaan automaattivaihteista, olen aina ajanut manuaalilla joten sai muistutella kytkimen puuttumisesta itseään vähän joka välissä. Ja kun palasin takaisin omaan autoon, unohdin pienentää valoihin vaihdetta ekalla kerralla. Näin sitä ihminen sopeutuu. Teimme yhden viikonloppureissun autolla ja totesimme, että vielä jos joudumme ottamaan kärryt mukaan siinä on ehkä hieman naftisti tilaa, mutta muuten tykkäsimme. Takapenkiltä tuli mutinaa, sillä kun auton sammuttaa ja nousee ylös, se sähköllä automaattisesti peruuttaa penkkiä, jotta on helpompaa päästä ulos. Kuskin takana istunut esikoinen totesi tämän hänen litistysominaisuuden huonoksi (no, ei hän oikeasti litistynyt), sen sijaan kattoikkuna ihastutti takapenkin prinsessoja kovasti!

Tietyt asiat ovat edelleen hirveän sukupuolivärittyneitä, vaikkei niiden tarvitsisi olla. Nainen pärjää yksin autokaupassa ja hänen ei tarvitse tietää kaikkea pientä nippelitietoa, sen takia myyjät ovat apuna. Sari kertoikin saaneensa palautetta naisasiakkaaltaaan, joka oli muutaman viikon uudella autolla ajon jälkeen sanonut, että mistä sinä tiesit millaisen auton juuri minä tarvitsen? Autokauppaa ei tarvitse pelätä, siellä on ammattilaiset apuna. Sanoisin, että oli itse asiassa hauskaa olla vähän uunona yksin paikalla kysymässä kaikkia kysymyksiä, jotka ovat miehelle itsestäänselvyyksiä ja joiden kohdalla olen sitten hiljaa vieressä, kun miehet asioivat keskenään. Ihan uusi ulottuvuus!

Mikä on oma suhtautumisesi autoihin, onko teillä perheessä yksi, useampi, ei ollenkaan? Miten hyvin lapsiperheessä pärjää ilman, kuinka hoidatte harrastukset? Oletko itse ollut yksin autokaupoilla naispuolisena?