Sain hymyni takaisin!

Kaupallinen yhteistyö Terveystalon kanssa

No mitä kuuluu?” kysyy iloisesti hammaslääkäri Anne-Maaria Lehtonen. Olen ihan hämilläni, viimeisen vuoden eristäytyneisyyden jälkeen tuntuu ihan hassulta, kun joku kysyy kuulumisia. ”Ihan hyvää kiitos”, kakistelen vastauksen, jonka jälkeen Lehtonen jatkaa ”no mitä suuhun kuuluu?”. Tästä osaan jo vastata paremmin. Ilmoitan, että muuten hyvää, mutta toisessa etuhampaassani oleva muovipinnoite, joka on ollut siitä lähtien kun olin 8-vuotias on alkanut lohkeilla. Keltainen se on ollut jo pitkään, muovin reunat värjäytyvät muun muassa teestä herkästi. Katsotaan sekin tarkkaan lupaa Anne-Maaria ja minä käyn istumaan hammaslääkärin tuoliin.

Oma hammashistoriani – oikomista, purentavirhettä, vaikeita viisaudenhampaita…

Olen käynyt ihan hirveästi hammaslääkärissä lapsuudessa sekä nuoruudessa. Jo alakoululaisena huomattiin, että hampaani ovat V-kirjaimen muodossa, kun U-kirjain olisi ideaalimpi ja purentaan vaikutettiin suulakikiskolla. Se ei auttanut tarpeeksi, joten samalla kun yläaste alkoi, minä sain ylä- ja alahampaisiin kiinteät raudat eli niin sanotut telaketjut. Itkin katkerasti, vieläkö 13-vuotiaanakin niitä saa? Mutta jälkikäteen olen kiitellyt ja kovasti, että hoidettiin. Rautoja pitää kiristää suht usein ja välillä ne irtosivat, joten kävin kuukausittain hammashoidossa.

Kun raudoista pääsi eroon, tuli vielä suulakikisko kaveriksi, sellainen, joka otetaan pois syödessä. Mikä fiilis oli, kun lukioon pääsi sitten jo ihan omin hampain! Yliopistoaikana minulta leikattiin kaikki viisurit ulos, ne olivat kasvaneet poikittain ja ylhäällä pukkasivat ulos ns. posken puolelta, joten päädyttiin leikkaamaan kaksi kerrallaan. Lehtonen kysyikin tuolissa ollessani, muistanko mikä viisaudenhampaideni tilanne on. ”Joo muistan, kaikki poistettu, kaksi vikaa 20.4.2005”. Sain yllättyneen reaktion aikaiseksi hammaslääkärissä. Minä ja outo päivämäärämuistini…

YTHS:lla teetettiin myös narskuttelua varten purentakisko, eli kaikkea on tullut hammaslääkärissä koettua. En ole suuremmasta hammaslääkärikammosta ehtinyt ehkä sen takia ikinä kärsiä, kun jossain vaiheessa tuntui, että olen siellä alvariinsa.

Sitten onkin tullut taukoa hammaslääkärissä käynnistä. Olen useasti ostanut itselleni syntymäpäivälahjaksi hammaskiven poiston suuhygienistillä, on helppo muistaa aina synttäreiden aikaan käydä poistossa ja samalla pitää hammaskivi poissa ja sen myötä mm. ientulehdukset tai muut suun tulehdukset. Sitähän sanotaan, että koko terveyteen vaikuttaa oleellisesti se, missä kunnossa suu on!

Terveystalon hammaslääkäri ja korona-aika

Historiasta takaisin nykypäivään ja siihen, kun istuin ihastuttavan Anne-Maarian tuolissa ja mietin, että jos yhtään hammaslääkärikammoa on, hän saa sen katoamaan. Miten mieletön tyyppi! Pandemian vuoksi suu piti purskuttaa aluksi bakteereja tuhoavalla aineella ja sekä lääkäri että hoitaja olivat varustautuneet maskein sekä visiirein. Oli turvallinen olo. Hammaslääkärissä suositeltiin maskin käyttöä ja sieltä sai uuden maskin poistuessaan.

Missään vaiheessa ei ollut ruuhkaa paikalla ja kaikilla asiakkailla näytti olevan maski. Terveystalon hammaslääkäriin mennään Tampereella sisään Pellavatehtaankadulta läheltä Koskipuistoa, itse luulin aluksi, että olen menossa sinne Rautatieasemalle tarkastukseen, mutta hammaslääkäri löytyykin eri osoitteesta. Ensimmäisellä käyntikerralla tuli täyttää muutama lomake aluksi, eli ei kannata mennä ihan minuutilleen paikalle jos kyseessä on ensimmäinen käynti.

Hammaslääkäri kävi hampaani tarkkaan läpi kuituvalon kanssa, katseli onko reikiä, vetäytymiä tai muuta. Pari kertaa kuulin sanan eroosiota takahampaistani, mutta se lienee normaalia jo tässä iässä. Reikiä tai reiänalkuja ei ollut, sain suosituksen käydä taas hammaskiven poistossa ja muuten kehuja terveistä hienoista hampaista. Hammaskivi kannattaa poistaa säännöllisesti, sillä hampaan pinnalle tai ientaskuun kertynyt hammaskivi on suosiollinen kasvualusta bakteereille. Bakteerit aiheuttavat iensairauksia ja voivat levitä veren mukana myös muualle kehoon. Täältä voi lukea lisää hammaskivestä.

Hymyni palauttaminen parissa minuutissa

Sitten keskityttiin siihen etuhampaaseen, mistä tulikin mielenkiintoinen juttu. Siihen on laitettu muovipinnoite 30 vuotta sitten ihan hammaslääkärin aloitteesta, koska rautahampaani kasvoi eteen vähän ns. puolikkaana. Alaosa oli ohuempi. Lääkäri halusi sen korjata ja korjasi pinnoittamalla ja hampaastani tuli vähän pulleampi. En minä sitä lapsena ajatellut ja totuin jo pulleaan etuhampaaseen. Nyt viime aikoina on ollut inhottavaa hymyillä, koska etuhammas on selkeästi keltaisempi kuin muut hampaat muovin tummuessa. Lehtonen sanoikin, että hän suosittelee keraamisia pinnoitteita, mutta niitä kannattaa tehdä kaksi, jotta etuhampaat olisivat saman sävyiset.

Mitäs jos hioisin tätä pinnoitetta, tätähän on ihan hirveästi, hammas on ihan pullea!” sanoi hammaslääkäri tutkiessaan etuhammastani. Käy, vastasin ja sitten hiottiin.  Pari minuuttia hiomista ja sain luvan kurkata peiliin. Henkäisin ihastuksesta – siellä näkyi kaksi valkoista etuhammasta, ei keltaista, kieli ei tuntenut sitä lohjennutta kohtaa enää ja hammas ei ollut enää sellainen pullea ja rivistöstä pomppaava. Olin varautunut isoon remonttiin sen kanssa ja parin minuutin hiominen toi minulle kuin uuden hampaan ja hymyn takaisin.

Kiitin vuolaasti ja lähdin hymyillen ulos. Mieskin hämmästyi kotona muutosta, eli se oli nähtävissä. Ja niin pienellä vaivalla! Wau! 30 vuotta mukana ollut erilainen hammas muuttui ihan tavalliseksi. Arvatkaa harmittaako, etten ottanut kunnolla ennen-kuvaa niin näkisitte eron, en tiennyt että muutosta saadaan tällä käynnillä aikaiseksi!

Kiitos kaunis Anne-Maaria hymyni palauttamisesta, tulen ilolla taas uudelleen näyttämään suutani luoksesi!

Muistatko itse käydä säännöllisesti hammaslääkärissä? Onko muilla tällaisia oikomishistorioita takana? Täältä saa varattua ajan Terveystalolle hammaslääkäriin tai suuhygienistille. Täältä voi lukea lisää erilaisista hammaspuolen tietopaketeista.

Hymyntäyteistä keskiviikkoa kaikille!

Askel kerrallaan kohti parempaa huomista – luomumaitoon tehty ohrapuuro

Kaupallinen yhteistyö Hyvä merkki -kampanja ja Pro Luomu

Olen ilahtuneena seurannut viime aikoina enemmän ja enemmän esiin tullutta keskustelua ruoasta, sen vaikutuksesta ilmastoon ja luonnon monimuotoisuuteen sekä ruokahävikistä. Kun puhumme ympäristöstä ja lastemme tulevaisuudesta, tulee aina ensimmäisenä mieleen lentäminen ja ilmansaasteet. Mutta itse asiassa se, mitä syömme ja kuinka paljon laitamme ruokaa roskiin, vaikuttaa paljon oleellisemmin ympäristöömme. Ja samalla se on asia, johon voi pienillä teoilla vaikuttaa todella helposti itse! Juurikin siihen, mitä valitsee päivittäin ruokakaupasta. Miten tekemäsi valinnat ovat tuotettu tai viljelty ja kuinka kaukaa ne kuljetetaan? Kaupassa on valtavasti nykyään tarjolla esimerkiksi luomutuotteita – ne tunnistaa vihreästä lehtimerkistä ja niitä ostamalla voi olla varma, että koko tuotantoprosessi kestää lähempää tarkastelua. Mutta mikä sai meidät valitsemaan entistä enemmän luomua?

Lasten saanti innosti syömään luomummin

Mies on lapsuudessaan ollut kasvissyöjä ja he ovat kasvattaneet paljon kasviksia itse, tehneet itse ruoat kouluun (ei tuolloin ollut kasvisruokaa tarjolla) ja syöneet hyvinkin niin sanotusti puhtaasti. Mieheni siis oli alusta asti tarkempi myös siitä, mitä haluaa lapsille antaa ruoaksi. Ihan pienille, jotka vasta totuttelevat erilaisiin makumaailmoihin ja heidän ruokavalioonsa lisätään hiljalleen uusia juttuja. Kun esikoisemme lähestyi vuoden ikää seitsemän vuotta sitten ja oli aika siirtyä lehmänmaitoon, oli miehelle ehdottoman selvää, että ostamme sitten luomumaitoa, jotta lapsi saa sitä parasta. Minä opin vasta tuolloin, että luomumaito on yleensä homogenoimaton eli siitä ei ole eroteltu rasvaa. Omissa ajatuksissa on luomusta ajatus, että mitä vähemmän käsitelty, sitä parempi ja puhtaampi ravinto. Ja sitä halusi ja haluaa erityisesti kasvavalle lapselle tarjota, mahdollisimman vähän käsiteltyä ruokaa ja mahdollisimman puhdasta ravintoa.

Mutta on luomussa lupaus paremmasta koko ketjun kannalta. Sen lisäksi, että saat itse puhtaampaa ja vähemmän käsiteltyä ruokaa, tiedät luomumaitoa käyttäessäsi, että lehmät pääsevät kesä-syyskuun välisenä aikana laiduntamaan päivittäin pihalle. Se edistää tietenkin niin lehmien hyvinvointia, mutta myös erilaisten hyönteisten, joille lehmien lantaläjät tarjoavat suojapaikkoja. Näin ollen luomu on lupaus paremmasta joka askeleella ja yhtä lailla kun saat lapsille puhtaampaa ravintoa, tiedät samalla, että luonto ja eläimet voivat paremmin. Luomun valitseminen on helppo teko arjessa, jolla on kuitenkin paljon vaikutuksia.

Päivän paras ateria sekä viikonlopun luksushetket

Tiedätte varmasti jo moni, että minä olen aamupalaihminen. Se on ehdottomasti päivän paras ateria ja parasta on, jos sen saa syödä rauhassa, kuten yleensä viikonloppuisin saa. Haudutella useamman mukillisen teetä ja syödä nopean veteen keitetyn kaurapuuron sijasta luomumaitoon haudutetun puuron. Vesikaurapuurosta puheen ollen, isäni, joka sitä meillä on koti-kotona keittänyt 40 vuottta, on siirtynyt luomukaurahiutaleisiin ja jaksaa aina kehua, kuinka paljon kuohkeampi ja parempi kaurapuuro niistä tulee. Hyvä iskä!

Mutta siis, takaisin meidän aamiaisiin. Mies on meilläkin se puuromestari, joka yleensä herää minua aiemmin ja hauduttelee luomumaitoon ohrahiutaleista tehdyn puuron. Se tulee suhteellisen nopeasti (puolessa tunnissa), mutta jos oikein haluaa fiilistellä, hauduttelee ohrasuurimoista puuron. Ohrahiutaleet ja -suurimot ovat myös luomua, käytämme aina samaa merkkiä joka on myös lähiruokaa. SItä ei valitettavasti myydä kuin toisessa lähikaupassamme, eli täytyy muistaa kumpaan kauppaan menee, jos ohrahiutaleet ovat loppu! Pyrin aina katsomaan kasvisten ja monien muidenkin tuotteiden kohdalla, että ne ovat kotimaisia ja mielelläni valitsen myös lähiruokaa.

Naapurimme puolestaan harrastaa hapanjuurileivontaa ja on tilannut suoraan tiloilta suuria pusseja jauhoja. Hän kertoi, että valitsee aina luomujauhon, mutta välillä on ollut vaikeuksia löytää luomujauhoja, joissa ei ole askorbiinihappoa, sillä juuri ei tykkää tuosta haposta eli ei toimi sen kanssa oikein. Olen useasti ostanut häneltä hapanjuurileivän, tiedän hänen käyttävän luomutuotteita, leivän saa hakea ovelta lämpöisenä ja se on ihan täydellisen ihanaa. Hapan maku, pehmeä sisus ja rasahtava kuori. Ihanaa luksusta viikonloppuihin! Haaveissani opettelen homman itse, mutta ehkä jää haaveeksi, juuren käsittely tuntuu niin haasteelliselta.

Ohrapuuro luomumaitoon

Maito on meillä se tuote, joka on aina kaapissa luomuna. Ykkösluomutuotteemme siinä missä nuo ohrahiutaleet ja -suurimot tulevat hyvänä kakkosena! Ohrapuuro on suosikki viikonlopuissa ja maitoon tehtynä se pitää todella pitkään nälkääkin! Nappaa resepti ja nauti!

Ohrapuuron resepti

1 l vettä
3 dl luomuohrasuurimoita
1 l luomumaitoa
(suolaa)

Laita illalla suurimot likoamaan vedessä kattilaan. Keitä aamulla hitaasti ylimääräinen vesi pois. Olemme yleensä joutuneet lisäämään hieman vettä, etteivät suurimot pala pohjaan. Kun vesi on kiehunut, lisää maitoa hitaasti, sekoittele ja hauduta (teflonkattila paras!), kunnes maito on imeytynyt ja suurimot pehmenneet. Tämä on kuin riisipuuron keittoa, eli tuntikin vierähtää haudutellessa.

Miehen tyyli on yleensä lukea lehteä ja juoda kahvia baarijakkaralla istuskellen ja sekoitella puuroa, ettei maito nappaa pohjaan. Kuopuksen kommentti viikonlopun puurosta yleensä onkin ”miten puuro voi olla näin hyvää!”.

Puuron päälle laitamme aina jotain marjoja, mansikat ovat ostettu luomuversiona torilta kesällä ja pakastettu, vadelmat poimittu omasta pihasta.

Kyllä puhtaan ruoan maistaa ja sitä syö ilolla, kun voi luottaa siihen, mitä lautasella on ja minkälaisin menetelmin se on siihen päätynyt.

Käytetäänkö teillä luomua, jos niin missä tuotteissa erityisesti?

 

Tämä materiaali on tuotettu Euroopan unionin tuella. Artikkelissa esitetään tekstin kirjoittajan näkemyksiä ja ainoastaan hän on vastuussa sen sisällöstä. Euroopan komissio ja kuluttaja-, terveys-, maatalous- ja elintarvikeasioiden toimeenpanovirasto (Chafea) ei vastaa mistään tekstin sisältämien tietojen käytöstä.

Kohti hiihtomarathonia! Mikä sai hiihtoinnostuksen palaamaan 17 vuoden tauon jälkeen? Miten treenata hiihtomarathonille?

Kaupallinen yhteistyö Ski Jyväskylän kanssa

Hirveän pitkä alamäki, edessä maailman isoin ylämäki, 45 minuuttia aikaa, sauvat ilman piikkejä… Ah mikä ilo hiihtää!

Tässä on tiivistettynä fiilikseni ala-asteen hiihdoista. Tiedättekö mitä teimme vitosluokalla, kun meillä oli liikkaopena mies ja liikuntaa oli tunti maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin? Hiihdimme 5 km joka kerta hirvittävän haastavalla Keljonkankaan vitosen ladulla (tätä ei tarvitse selittää kenellekään joka on sen hiihtänyt, loputtomasti alas ja sitten ylös). Siinä olivat hiihtokokemukseni kouluajoilta. Homma alkoi innostaa, kun hiihtelimme ihan mitä vaan vauhtia Lapin lomilla äidin kanssa, mutta siihen se jäi. Vapaaehtoisesti ladulle ei tehnyt mieli. Hiihdimme isäni kanssa vitosen Ladun Majalla alkuvuodesta 2001 ja päätin, etten hiihdä enää ikinä. Olin ihan rikki. Tosin isäni sanoi jälkikäteen ”mitä sä riehuit, kamala tahti, en meinannut millään pysyä perässä!”. Älä tee täysillä jos teet jotain kerran vuodessa! Mutta mikä sai palaamaan laduille, kun innostus oli vähän kuin tapettu kouluhiihdoilla?

Miksi aloin taas hiihtämään? Oma hiihtohistoriani

Lähdimme muutama vuosi sitten Vuokattiin tammikuun lopulla viikoksi lomailemaan. Tiesin, että ladut lähtevät ihan ulko-ovelta ja kun lapselle oli sukset mukana, mietin että voisihan nuo ottaa itselleenkin. En omistanut suksia, joten otin lainaan äitini sukset. Edellisestä hiihtokerrasta oli 17 vuotta ja olin aluksi kuin bambi jäällä huitoessani menemään. Mutta kyllä se sieltä lähti! Vuokatin maisemat olivat todella kauniit, latu hyvä ja lopulta kävin joka päivä hiihtämässä muutaman kilometrin. Ihan ammattilaisena, joku ohi hiihtänyt mies sanoi, että minulla on sauva väärinpäin kädessä! Kyllä nauratti.

Mutta siitä se innostus lähti ja pian ostin omat pitopohjasukset (karvalankut, kuten niitä nimitän). Vitsi oli kivaa hiihtää hyvillä suksilla! Sivakoin lähes joka ilta helmikuun ajan, se oli loistavaa kestävyysharjoittelua juoksun ohelle, jossa saa ylävartalokin jatkuvaa liikettä. Hurautin pimeinä iltoina Kauppiin ja hiihtelin onnessani kympin lähes joka ilta. Hurahdin hiihtoon taas! Aikä vähälle jäävät välillä kilometrit Tampereen talvissa, mutta ulkoilu- ja liikuntamuotona hiihto on aivan loistavaa ja tekee hyvää koko kropalle, henkisesti ja fyysisesti! Eikä tarvitse hiihtää kelloa vastaan vaan saa mennä täysin omaan tahtiin, mikä palautti hiihtointoani. Kilometrejä ei myöskään tarvitse anehtia, hiihdä vaikka 3 kilometriä nautiskellen, kaikki se on kotiinpäin ja kroppa sekä mieli kiittävät!

Miksi aloin treenata hiihtomarathonille ja mitä treeniin kuuluu?

Tänä talvena olin ehtinyt hiihtää muutaman kilometrin ensilumen ladulla Rukalla, kun sain viestiä siitä, lähtisinkö treenaamaan hiihtomarathonille? No tottahan toki, olin heti valmis, vaikka samalla jännitti, pelkkä sana marathon kuulostaa… No jotenkin hurjalta! Mutta jos olen kahden juoksulenkin jälkeen ilmoittautunut puolimarathonille ja selvinnyt siitä kunnialla, kyllä hiihtokin menee oli ajatukseni. Sain valmentajakseni Ida Meriläisen, ihanan pirteän ja iloisen ammattihiihtäjän ja meillä on pari kuukautta aikaa treenata hiihtomarathonille, joka hiihdetään Jyväskylässä 13.3.2021. Valittavana on 30 tai 50 km ja päätin ottaa tavoitteekseni tuon lyhyemmän, jotta pääsisin maaliin hiihdosta nauttien tai hyvissä fiiliksissä. Aikatavoitetta ei ole, aion mennä enemmän fiilistellen, reitti Huhtasuolta kohti Peurunkaa on kuulemma todella hieno, eli jo sen takia kannattaa lähteä mukaan! Kieli vyön alla ei ole mikään pakko matkaa repiä.

Hiihto on kestävyysurheilua, eli peruskunto on se ykkösjuttu mitä täytyy kehittää lisää, samoin kuin voimatreenit (keskivartalo!) ja lisänä hiihtotekniikkaa sekä tietenkin sitä hiihtoa. Otimme Idan kanssa puhelun treenien aluksi, jossa hän kysyi millainen treenaaja olen ja alkoi tehdä minulle treeniohjelmaa. Siinä on lajeja ja harjoitusten kesto, ei kilometrimääriä. Esimerkiksi treeniohjelmassa saattaa lukea 90 min sauvakävelyä, pidä syke maltillisena. Se, montako kilometriä menee tuossa ajassa ei ole oleellista, vaan sykkeet pk-alueella ja pidempi kesto. Treeniohjelmassa on salitreenejä, pk-lenkkejä, hiihtoa, hiihdon tekniikkaa ja juoksutreeneillä esimerkiksi vetoja ja palautuksia sen tasaisen juoksun lisäksi. Ohjelmassa on lankutushaastetta ja venyttelyä. Minä merkkaan ylös mitä olen tehnyt ja millainen oli fiilis.

Yrittäjyys, ruuhkavuodet, tavoitteelliset treenit… Miten onnistuu perhe-elämä ja treenaaminen?

Ajattelin, että tämä on ihan iisi homma, olenhan aina liikkunut. Mutta aika pian huomasin, että olen aina liikkunut niin, että teen mitä ehdin. Jos jää aikaa tunti, kipitän vauhdilla juoksulenkille. En ole suunnitellut treenejä ikinä etukäteen ja nyt talvella haluaa laittaa aikaa myös esimerkiksi lautailuun. Onkin ollut yhtäkkiä haaste miettiä, minä päivänä jää aikaa salitreeniin, minä päivänä ehdin 1,5 tuntia sauvakävellä ja niin edespäin. Täytyy miettiä vähän alkuviikosta päiviä, milloin tehdä ja mitä. Mutta kun joku on tehnyt ohjelman, niin vitsi sitä tulee tehtyä! Olen ollut ihan sairaan iloinen etten vain juokse, vaan kävelen valtavasti, hiihdän, teen lihaskuntoa, venyttelen ja nousen illalla sohvalta lankuttamaan miehen kanssa, kun se ohjelmassa lukee. Ihan todella hyvä motivaattori on oma valmentaja! Ja hiihtovalmennustahan on aikuisille tarjolla, jos tuntuu ettei halua lähteä ladulle esimerkiksi tauon jälkeen itsekseen.

Täytyy kyllä myöntää, että olen luistanut välillä treeneistä ajanpuutteen vuoksi tai tehnyt jotain muuta. Lihaskunnon hoidin tällä viikolla lihaskuntojumpalla salin sijaan ja yhtenä päivänä hiihdon päälle olisi pitänyt juosta 15 minuuttia (erilainen lihasärsytys), mutten ehtinyt kun piti kiirehtiä hakemaan lapsia. Pitkät kävelyt ovat olleet vaikeita tehdä henkisesti, haluaisin juosta ja riehua, sauvakävely ei ole ollut mieleen, vaikka tiedän sen olevan erittäin hyvää peruskuntohommaa. Mutta ei kai kaikesta ole pakko tykätä? Purnasin niin sauvakävelystä, että Ida lupasi, ettei laita sitä enää paljon treeniohjelmaan. Nolotti, kun valitin etten kestä jotain lajia, mutta toisaalta, parempi ehkä sanoa ääneen kuin mennä tatti otsassa väkisin ja kadottaa liikunnan ilo? Sillä sillä minä tätä treeniä teen, ilolla ja innostuksella ja aivan mahtavaa, kun tulee tehtyä monipuolisesti!

Ida ja elämäni ensimmäiset tekniikkatreenit Laajavuoressa

Eilen tapasimme Idan kanssa livenä ensi kertaa Jyväskylän Laajavuoren laduilla ja teimme erilaisia tekniikkatreenejä. Ida tsekkasi varusteeni ja totesi, että hyvät ovat ja oikean mittaiset sauvat. Sauva ei saisi myöskään joustaa liikaa.

Olin pukeutunut toppavaatteisiin eilen viiman takia ja sen vuoksi, ettemme tehneet hikilenkkiä vaan tekniikkahommia. Yhdellä suksella, ilman sauvoja, erilaisin rytmein – elämäni ensimmäiset hiihdon tekniikkatreenit! Sain todella monta oppia ja pystyin korjaamaan heti esimerkiksi sitä, mistä lähtee tasatyöntö, sen täytyykin lähteä vartalon läheltä. Hiihtoinnostus jäi ja haluan kyllä pikimmiten testata erilaisia oppejani!

Hiihtomarathoniin on nyt aikaa kuutisen viikkoa, eli hyvin on aikaa vielä kehittää peruskuntoa ja haastaa itsensä kivaan tapahtumaan mukaan. Lähde kokeilemaan? Onko täällä muita, jotka ovat innostuneet hiihtämisestä uudelleen esimerkiksi aikuisena? Tai muita jotka tähtäävät maaliskuun marathonille?

Iloisia liikuntahetkiä, nyt on niin täydelliset ulkoilukelit, että ei ole tottakaan!