Hurlumhei-oloa ja kesämenoa

Parissa päivässä ollaan taas menty sinne sun tänne ja samalla ei minnekään, kun on oltu kotona ja saatu luoksemme veli perheineen pariksi päiväksi. Julkaisin sunnuntaina postauksen kesäkavereista ja tuntuu, että jo sata asiaa tapahtui sen jälkeen. Mutta kerron teille pari juttuja, joita olen tehnyt viimeisten päivien aikana ja joita suosittelen lämpimästi! Ja pari tylsempää, jotka on vain pakko tehdä.

  • Jälleen yksi Särkkä-reissu heitetty. Sain kunnian viedä tädin pienen ensi kertaa huvipuistolaitteeseen, nimittäin legendaariseen heppakaruselliin. Särkkä on aina yhtä ihana, vaikka heinäkuussa jonot ovat kyllä ihan eri luokkaa kuin kesä- tai elokuussa. Sieltä saa muuten lakupehmistä, joka on parasta mitä olen ikinä maistanut (en tykkää jätskistä yleensä, mutta tämä!)
  • Kävimme myös katujuna-ajelulla, jossa saa kivan läpileikkauksen Tampereen ytimestä ja voi jäädä jollain pysäkillä pois ja jatkaa taas seuraavalla kiekalla matkaa. Juna kiertää Särkän, Tampereen torit, Torni-hotellin yms. Hinta on aikuisilta 7 euroa, lapsilta 5 euroa, ei kovin paha. Olin ylpeä, kun tädin pieni nukahti ajelulla syliin. On ihanaa ottaa tämä tädin rooli, kun ei tarvitse esimerkiksi hoitaa yövalvomisia. Ymmärrän isovanhempia!
  • Laukontorilla syöty niin vohvelia kuin Ilopillerin salaattia. Suosittelen, Laukontorilla on hurjan ihanat ruoat!
  • Kuuman brunssi testattu. Se on aivan erilainen kuin vuosi sitten (jos satut lukemaan viime kesän kirjoitukseni blogista), mutta todella hyvä. Paahdettu selleri ja kebab-kastike, suolainen pannari, muikut, lohi, salaatit… Kaikki todella hyvää ja vähän erilaista! Ja jälkkärinä chia-vanukasta, tykkään!
  • Marjoja ahmittu. En nyt oikein ymmärrä miten olen aiempina vuosina niin määrätietoisesti kerännyt pihamme vatut pakkaseen. Nyt tungen kaikki suuhun tai puuroon, ei niitä malta pakastaa!
  • Rannalla käyty. Olikin sitten kylmä, mutta lapset uivat ja tädin pieni innostui selkeästi vedestä! Montako kertaa olen jo maininnut tuon pienen tytön?
  • Viime yönä perhe jaettu kahtia. Isä ja tytär menivät telttaan ihan kotipihalle ja me kuopuksen kanssa parisänkyyn. Teltassa tuntuivat nukkuvan paremmin, meillä vähän ilta sisällä venähti. Mutta tytöt olivat molemmat innoissaan saadessaan huomiota ja 6-vuotias ei kaivannut sen ihmeempää telttailua. Se oli hänelle luvattu, mutta jäi miehen loman aikana toteuttamatta, pihatelttailu onnistuu työviikollakin. Suosittelen! Tai no, en minä siellä teltassa nukkunut, mutta tuntuivat olevan tyytyväisiä.

Sitten niitä perusarkeen kuuluvia juttuja:

  • Parin päivän aikana jolkotettu 17 kilometriä ja pyöräilty kovaa 8 kilometriä. Kun ensin lomailee aika vähillä urheiluilla ja sitten rykäisee, tuntuu kroppa olevan vähän ihmeissään. No, tästä se isompi urheilumäärä taas lähtee! Ja ehkä syyskuun puolimaratoni?
  • Pyykkiä pesty 5 koneellista päivän aikana. Kun oli paljon yövieraita, tuli paljon lakanapyykkiä ja kaikki pyyhkeetkin uusin. Mutta kuulkaa, lakanat kuivuvat tällä kelillä ulkona tunnissa! Näin viime yönä unta (joo, hurjat unet), että pesin onnessani vielä täkit ja tyynyt. Ehkä sekin pitäisi taas tehdä! Pienet on ilot!
  • Marjoja täytyisi pakastaa lisää. Laitoimme 20kg mansikkaa ja yksi rasia jo syöty, veikkaan, ettei tuo määrä riitä puoleenkaan talveen.
  • Olen matkakuvia plärätessä ja viikko Kroatian jälkeen kärsinyt matkakuumeesta. Mmmm. Sitten olen miettinyt, että ihmisen täytyy ammentaa arjestaan ja keskittyä siihen. Miten aina veri vetää reissuun ja sitä jaksaa paremmin, kun vaikka kuukausienkin päässä on reissu odottamassa? Seuraavasta ei tietoa, mutta yritän nyt ammentaa siitä arjesta.
  • Olen alkanut valmistella puhetta pikkuveljeni häihin. Hänen, joka oli itse naimisiin mennessäni 14-vuotias. Sama kirkko ja juhlapaikka kuin meillä 14 vuotta sitten, pelkästään sen kirkon ajattelu saa itkemään. Puheen aloittaminen on saanut itkemään. Toivon, että tässä käy niin kuin toisen veljen häissä pitämässäni puheessa – luin sen kotona itsekseni niin monta kertaa parkuen, että kyyneleet olivat jotenkin jo ehtyneet ja selvisin hääpäivänä esiintymisestä vain hieman nieleskellen!
  • Miehen käsi. Mietin häntä eilen juostessani koko ajan ja kaipasin kovasti yhteisiä lenkkejämme. Kädessä on vielä kova työ, jotta se esim. jonain päivänä vielä suoristuu ja täryytys on saanut sen vielä särkemään, vaikka leikkauksesta tulee kohta 7 viikkoa. Voi että, toivottavasti päästään pian lenkille yhdessä!
  • Tajusin veljeni puheiden myötä, että ensi viikolla on elokuu. Tuli vähän puskista. Joten jonottelin sinnikkäästi kasvatus- ja opetuspalveluihin selvittääkseni, olenko ilmoittanut, että kuopus on 10 päivän sijaan jatkossa 15 päivää päiväkodissa. Sehän alkaa ihan juuri! Ja asia oli kunnossa, turhaan hätäilin.
  • Olen kilpailuttanut puhelinliittymääni. Olen maksanut ihan tyhmästä liittymästä ylihintaa vuoden ja ihmetellyt, kun ulkomaan paketti loppuu heti. Äh! Nyt saa kyllä DNA jäädä!
  • Olen tilannut Wilkakselta ekat leggarit ja pitkähihaiset lapsille syksyä ajattelen. Viimeistä lastenvaatekokoa 134/140cm viedään esikoisella. APUA!

Ja ne jännemmät parin päivän tapahtumat:

  • Esikoiselle ostettu koulureppu. Oi voi. Lupasin hänelle pari päivää kaksin elokuussa, kun pienemmällä alkaa jo päiväkoti. Saa valita mitä tehdään. Kuulemma Särkkään ja vain hurjiin laitteisiin ainakin! Ei enää ikinä possujunaa! :D
  • Kuopus kokenut kovaa mustasukkaisuutta. Jotenkin ajattelin, ettei lapsi joka on aina tottunut jakamaan olisi niin mustasukkainen kuin esikoinen, mutta apua. Hän itki lohduttomasti, ettei äiti saa pitää serkkuvauvaa koko ajan sylissä ja selitti vieraiden lähdettyä, että oli pakko olla mustasukkainen, jotta saisi äidin ja isän kanssa omaa elämää. Halusi kuulemma olla vauva. Vielä viime viikolla suuttui, jos vauvattelin. <3
  • On saanut olla ilman sukkia! Sandaaleissa! Minulla on edelleen näitä sekä Kreetan että Kroatian asukuvia ties kuinka. Suomessakin on yhdet otettu mm. juhannuksena, eli kuukausi (!!) sitten, mutta juurikaan ei ole Tampereella kuvattu koko kesänä. Pelkään että osa kuvista jää koneen uumeniin, eihän näitä kehtaa enää syyskuussa käyttää. Mutta nyt on helleeeeeee!


toppi VILA/ shortsit CUBUS/ kengät ja hattu H&M/ arskat LE SPECS/ korvikset LINDEX

Ajattelin aloittaa tänään aamun jumpalla ja lapsiparkilla, mutta katsottuani että tämä olisi ainoa helleviikko ja lasten vikoja lomaviikkoja, päätin antaa olla. Juoksen sitten taas illalla, kun aurinko laskee, se on parasta! Nyt saa yrittäjyyshommatkin odottaa sen hetken, kun lapset ovat kotosalla, nyt nautitaan lämmöstä, yhdessäolosta ja marjoista. Uskaltaisikohan sitä uimaan, olen käynyt kerran järvessä ja senkin saunasta tänä kesänä.

Oliko tuttuja juttuja? Miten sinä meinaat käyttää tämän viikon hellepäivät, mitä suosittelisit?

Kesäkaverit

Siis mitä täällä tapahtuu! Helteet ovat saapuneet, oi joi! Ja Kroatiassa, missä oli aika pilvistä ja satoikin yhden päivän ajan näyttää myös saapuvan +35 kelit nyt. Mies totesi, että kun loma loppuu tänään, hänen täytyy mennä superaikaisin töihin, jotta päästään vielä iltasella vaikkapa rannalle!

Mutta se asia, mistä piti tulla höpisemään. Se on kesäkaverit. On yksi ihan parhaita juttuja kesässä, kun yövieraita riittää. Edelliset lähtivät illalla kymmenen aikaan kohti koti ja seuraavia odotamme juuri saapuvaksi, ehdin juuri pyykätä lakanat välissä. On niin parhautta istua omalla pihalla ystävien kanssa, grillata ja höpistä myöhään yöhön. Tosin nyt kun työt alkavat, ei tänään saapuvien vieraiden kanssa yömyöhään voi puuhastaa, mutta päivälläkin on huippua puuhata porukalla. Tytöt ovat onnellisia, kun molempien kummit ovat tulleet yökyläilemään. Minä muuten mieluummin otan meille yövieraita kun yökyläilen toisilla, en jotenkaan osaa olla toisten ”nurkissa”. Mutta sen sijaan rakastan, jos meillä on joku kylässä.

 

Perjantaina saimme vielä osallistua huikeisiin juhliin, joissa oli ihana tunnelma, lämmin kesäkeli ja ihana miljöö. Ohjelmassa oli muun muassa kakkusota ja oli lasten keskuudessa odotettu juttu! Pienempi ei ehkä ihan ymmärtänyt ideaa, sillä hän alkoi itkeä ja häipyi pelistä ja kermaa tuli naamalle. Isompi juoksi tosissaan ja kermaa pestiin vielä kahden yön jälkeekin korvasta, se jätti ihmeellisen liisterin jäljelle! Aika elämyksiä kaikille.

Kun syksy taas tulee ja kaikki puuhaavat omissa kiireissään, työt ja koullut pyörivät on ihanaa miettiä näitä kesäpäiviä, jolloin ei ollut kiire, istuimme ulkona musiikin soidessa ja auringon paistaessa ja lasten leikkiessä paljain jaloin. Kuten mieheni eilen sanoi, vaikka menee pitkiäkin hetkiä kun ei nähdä toisessa kaupungissa asuvia ihmisiä, juttu kyllä jatkuu aina siitä mihin se viimeksi jäi. Ja tänään näen pitkästä aikaa tädin palleron, hän on kasvanut varmasti valtavasti!


mekko ZARA (second hand)/ kengät MIGATO (Kreetalta)/ korvikset Bracista

Tämä asu on kuvattu tällä viikolla, taas on pienessä ajassa tapahtunut niin paljon, että tuntuu paljon pidemmältä ajalta. Mekko on second handia Katrilta ja korvikset puolestaan ostin Bracista. Kävimme kivitilalla, jossa koko perhe teki jotain Bracin valkoisesta kivestä. Tiedättekö, että sitä kiveä on jopa Yhdysvalloissa Valkoisen talon koristeissa? Aika huikealta tuntui ostaa korvikset suoraan tekijältä ja kuulla heidän perheensä tarinaa. Minun täytyy jossain vaiheessa naputella teille postaus siitä, miksi Braciin kannattaa ehdottomasti matkustaa ja mitä siellä tehdä!

Mutta nyt vastaanottamaan seuraavat vieraat. Nauttikaahan hellepäivistä! Oletko sinä yökyläilijä?

Yksisarvisprinsessataikoja Muumeille!

Kaikki ovat olleet tällä viikolla Turussa tai Naantalissa tai Muumimaailmassa, siltä alkaa tuntua, kun Instaa selaa! Eilen kävelin Turun markkinoilla ja huomasin, että kaksi muutakin tuttua menivät siellä yhtä aikaa. Muumimaailmassa näin tamperelaisia kasvoja. Ja ymmärrän kyllä, nuo kaksi kaupunkia ovat aika mahtavia kesäkohteita!

Me päädyimme Turkuun ja sieltä Naantalin Muumimaailmaan vähän sattumalta. Suunnitelmia ei ollut ja aamulla mietimme mitä tehdä, pohdimme jaksaako mennä Muumimaailmaan, kun olemme olleet siellä pari kertaa aiemmin. No, edellinen kerta oli 3 vuotta sitten, kun kuopus oli vauva ja kun ehdotimme ääneen ajatusta, hän oli aika liekeissä, samoin kuin 6-vuotias siskonsa. Sanoisinkin, että nyt oli ihan paras kombo iällisesti tytöillä nauttia tuosta reissusta!

Miksi Muumimaailma on sellainen hitti? No, Muumit ovat tietenkin mahtavan suosittuja (ihania aasialaisrouvia käveli vastaan muumimörkö maalattuna poskeen!) ja onhan se aikuisestakin kiehtovaa, kun sadut heräävät eloon. Että oikea Muumitalo! Ja miten hieno se onkaan! Tämän kesän uutuutena lasten rannekkeisiin oli laitettu taikatarra ja kun sitä näytti simpukoille Muumitalon tai tämän kesän uutuuden Niiskun talon seinässä, alkoi tapahtua asioita. Oli muuten hieman hitti tuo juttu!

Minunkin on aivan pakko halia pehmeitä muumihahmoja. Oma suosikkini oli Haisuli, joka varasteli lapsilta lippiksiä ja sai kaikki mukaansa. Muistelin sitten siinä ääneen, että kun esikoinen oli 1-vuotias ja olin Muumimaailmassa ensi kertaa, hän uskasi vain hieman vetää hahmoja hännästä. Arvaatteko mitä lapseni suuntasivat tekemään seuraavaksi…? Hah. Alkuinnostus oli kyllä maailman yllättävin reaktio, sillä kun Nuuskamuikkunen käveli ensimmäisenä vastaan elävänä, 3-vuotias kääntyi kannoillaan ja juoksi niin kovaa, etten ehtinyt reagoida muuta kuin hämmästyksellä. Mikä sille tuli? Ilmeisesti oli aluksi hieman hurjaa, että sadut todellakin elävät siinä vieressä, mutta jännitys laukesi aika pian.

Myös Satupolku on vertaansa vailla. Siellä kuljetaan metsän keskellä noidan mökille, jossa lausuttiin taikoja ja tytöt juttelivat noidan lapsenlapselle Aliisalle. He keittivät räkäsoppaa ja tytöt jakoivat suuren salaisuuden siinä höpöttäessään, sillä noidalla on taikavoimia, mutta meidän tytöillä onkin yksisarvisprinsessavoimat! Aliisa lupasi säilyttää salaisuuden!

Satupolulla pääsee myös kurkkaamaan niin hattivatteja kuin mörköä ja nämä piti pienemmän hoitaa isin sylistä. Yksinäisillä vuorilla kiivetessään tytär hoki ”me selvittiin mörön luolasta, se on ihan kiva vaikka näyttää hurjalta!”. Jännitys oli ollut todellista.

Niiskun talo aiheutti ihan hervottoman innostuksen… Miehessä. Siellä oli kasa hiekkaa ja kun teki hiekkaan erilaisia muotoja, yltä piirtyi erilaisia korkeuskäyriä hiekkaan. Miehen mielestä tuo tekniikka oli niin hieno, että hän oli ihan oikeasti liekeissä hommasta. Siellä saattoi myös uutena ohjelmana katsoa nukketeatteria.

Lasten suosikki oli mielestäni vähän yllättävä, sillä he viihtyivät loputtomiin, lähes tunnin piirtämässä Sosulin kanssa! Sosulin heille tekemät kortit olivat suuri aarre ja niitä kannettiin ylpeydellä kotiin. Minä pötkötin osan ajasta Huilipuistossa, jossa on riippumattoja ja fatboy-säkkituoleja. Siinä möllötin ajatuksissani ja kuuntelin hiljaa kaiuttimista tulevaa ”Kuka lohduttaisi Nyytiä”-satua ja mietin, että osaan jo ulkoa. En lapsena koskaan syttynyt sille, se oli mielestäni liian kumma, mutta nyt meillä on hyllyssä miehen lapsuudesta säilynyt Nyyti-kirja. Olen lukenut sitä satua lapsille usein, oppinut sen ulkoa ja vasta ymmärtänyt koko tarinan. Muumit eivät siis todellakaan ole vain lapsille!

Muumimaailma on ihana ja erityisesti lapset nauttivat tauotta. Aikuisen näkökulmasta superkuumaksi vetävä Muumitalo, ruuhka ja jonotus sekä ruokailu ovat vähän tuskaista hommaa. Lapset eivät jaksa jonottaa ruokaa ja heinäkuun aurinkopäivänä joka ravintolaan oli aika ruuhkaa. Pointsit kyllä hyvälle salaatille, jotka söimme miehen kanssa, mutta jono oli hurjan hitaasti liikkuva ja kuumuus sisätiloissa tuskainen. Homma oli helpompaa sateessa ja tuulessa vuonna 2014, mutta toisaalta maailma on niin paljon pihalle rakennettu, että kyllä siellä kivempaa aurinkoisella kelillä on. Päivää kannattaa ehkä vähän suunnitella ja aloittaa esimerkiksi teatteri Emman esityksestä, eikä kävellä ruuhkassa edes takaisin, kuten me teimme.

Lasten toteamus lähes kuuden tunnin muumeilun jälkeen oli, että ”oli aivan ihana aurinkopäivä Muumimaailmassa” ja kuopuskin sai nyt ensikosketuksensa paikkaan. Suosittelen lämpimästi muumifaneille, mutta varaa aikaa ja ehkä omat eväät kylmälaukkuun olisi fiksuin teko näin keskikesällä!

Mitä mieltä sinä olet Muumimaailmasta?