Kevätväsymys

Niin kauan kuin muistan, kevät on ollut yksi surkeimpia vuodenaikoja omassa mielessä. Siinä missä rakastan syksyä, vesisadetta ja pimeneviä iltoja, ahdistun keväisin. Helmi-huhtikuu-akseli on jotenkin riepova, väsyttää ja on jotenkin paljon hankalampaa kuin esimerkiksi syksyllä. Se hetki, kun katupöly pölisee, maa on harmaa ja… Apua! Sitten yks kaks onkin kesä ja olen ihan liekeissä. Muistan viime kesältä, että kävin juoksemassa niin aamuseiskalta kuin iltaysiltä, kun valoa ja lämpöä riitti. Energiaa riitti ja mahan sai täyteen tuoreista marjoista ja ihanista salaateista. Mutta mikä siinä keväässä mättää?

Olen yrittänyt selittää tätä erinäisillä asioilla. Kevääseen liittyy aina se välikausivaate-stressi, kaikki menee yks kaks uusiksi ja aamuisin ei tiedä, pukeako lapset toppahaalariin vai shortseihin noin kärjistetysti. No, mutta ei sekään nyt ole iso asia! Kevääseen liittyy neitien synttärit, mikä on pelkästään valoisa asia, mutta aiheuttaa toisaalta stressiä. Selittääkö sekään sitä? Keväällä aurinko paistaa ihanasti paljastaen koko talven piilossa olleet sormenjäljet ikkunoissa ja muissa pinnoissa. Onko sekään niin iso asia? Vai kaikki nämä yhdessä? Pihakin tulee esiin ja sille pitäisi tehdä jotain sen sijaan, että potkii vähän lumia tieltään, apuaaaa! Tänä keväänä tulin tulokseen, että josko se on vitamiinivaje, ei minua Thaimaassa asuessa paljon helmikuu heilauttanut. Päinvastoin, maalis-huhtikuu oli parasta aikaa, kun kiivain turistimassa oli poistunut ja lämpötilat sen kun paranivat.

Olen huomannut parin päivän sisään useasta Instastoriesista juttua siitä, että ihmisiä väsyttää. Toki nyt on jyllännyt tiukat flunssatkin, mutta ilmankin niitä väsyttää. Itse olen popsinut hädissäni d-vitamiinia ja nukkunut paljon hyviäkin öitä, mutta väsyttää vaan. Tänä aamuna luin Aamulehdestä, että jos kevätväsymys johtuisi vitamiinivajeesta, sitten väsyttäisi kyllä ympäri vuoden. Ei siis ehkä sitäkään. Mutta nyt olen jo parista eri lähteestä lukenut, että kevätväsymys ei ole omaa kuvitelmaa, vaan ihan oikeasti osa ihmisistä kärsii siitä! Kroppa ei ole tottunut siihen, että valoa tulee yks kaks niin roimasti ja iltaisin melatoniinin eritys alkaa valon myötä myöhemmin. Kevätväsymys on siis oikeasti olemassa ja menee ohi osaksi sillä, että kroppa tottuu valoon.

Toki keväässä saattaa väsyttää muutkin asiat. Monella saattaa olla hurja määrä opiskelu- tai koulujuttuja ennen kesää, stressaa ja mitä kaikkea. Ja sitten jos vielä taustalla on se kevätväsymys ja stressi siitä, että pitäisi siivota koti kevätkuntoon (voisinkin tämän tekstin jälkeen ottaa nuo jouluvalot alas). Koko ajan pukkaa jotain juhlaa mitä varten koristella. Tulppaanit, rairuohot, ilmapallot, serpentiinit, juhannuskoivut ja kaikki valloittavat kodin, ennen kuin saa kääriytyä pimeyteen ja hiljaiseen syksyyn, jolloin ei juhlita yhtään mitään. Paitsi pimeyden ihmisen, eli esimerkiksi allekirjoittaneen synttäreitä. Ja minä oikeasti rakastan kesää, siirtymävaiheet ovat haasteellisia!

Syysväsymyksestä jauhetaan jotenkin tauotta, mutta itse olen kokenut lähinnä olevani outo ahdistuessani ja väsyessäni keväisin. Mutta ehkä se ei olekaan niin outoa?

Muita kevätuupujia? Kuvat ovat Svaneforsin kevätmalliston tilaisuudessa, jonne kahlasin helmikuun alussa valtavien kinosten läpi Helsingissä. Ihana väriryöpsäys vai mitä?

Hulinakuukauden pysäyttävä ajatus – palmusunnuntaina minusta tuli äiti

Tiesin, kun maaliskuu alkoi, että siitä tulee hulabaloo-kuukausi. Ja niin tulikin. Onneksi en etukäteen tiennyt, että kuopuksemme kieltäytyy vaihteeksi nukkumasta, muuten kuu sujuikin hyvin! Mietin nimittäin perjantaina, kun olin tyttöjen kanssa kolmestaan kaupassa, pienimmän itkiessä koko ajan väsymystään, että alanko itsekin itkeä väsyäni. Uudelleen mietin leipoessani monta tuntia ahkerien apureideni kanssa, että onko tässäkään järkeä. Yhtälöön lisättiin hukkuneet autonavaimet sekä parkkihalliin levähtänyt lounassalaatti ja olin jo aika lähellä isompaa hepulia. Mutta niin vain sekin päivä saatiin järjestykseen, leipomukset kasaan ja kotia vähän siistittyä.

Ja älkää ymmärtäkö väärin, minähän niitä kutsuja olen halunnut järjestää ja minä olen kutsunut yli 50 ihmistä. Ja se on ihanaa, että porukkaa tulee. On se aina kaiken vaivan väärti! Maaliskuu on ollut vain aikamoista viuhtomista ja synttärilahjoja on saanut miettiä useita (mikä sekin kyllä on loppupeleissä ihanaa, meinaan vaan aina stressailla).

Tätä tekstiä istuin kirjoittamaan kello 21.15 perjantai-iltana. Leipomisesta suuttuneet sormenpäät alkoivat kirjoittamisesta taas vuotamaan, joten päätin pitää tekstin lyhyenä. Ylhäältä kuului isän ja kuopuksen ”taistelu”, kun hän ei suostu menemään nukkumaan. Mietin, mennäkö apuun vai odotella. Kirjoitin tätä lenkkikuteissani, pyykit odottivat pesukoneessa ja aamuksi pitäisi tehdä synttäripaketti. Tuleva yö hirvitti, kun nyt on taas tämä valvomisvaihe. Siinä kaiken keskellä mietin, että olisi pitänyt kirjoittaa esikoisestakin ”synttäriteksti”, kun kuopuksestakin kirjoitin. Mutten enää kyennyt siihen, oli liian kova väsy. Ja toisaalta, mitä isommaksi lapsi kasvaa, sitä vaikeampaa hänestä on kirjoittaa, tiedättekö? Hänellä alkaa olla omat jutut, omat kaverit ja jollain tapaa oma elämä, etten enää koe luontevaksi höpistä hänestä, samalla tavalla kuin pikkupallerosta. Ymmärtääköhän tästä, mitä haen takaa?


toppi PIECES/ hame ANNA FIELD/ neule ONLY/ tennarit OFFICE/ aurinkolasit RAYBAN (saatu)

Näihin tunnelmiin lopetin perjantaina, ajastin postauksen sunnuntaille ja toivoin, että viikonlopusta tulisi mahdollisimman onnistunut. Palaan kertomaan bileistä vielä!

Niin ja nämä kuvat ovat aurinkoisesta Tukholmasta, jossa piipahdimme kuluneella viikolla. Tiet olivat kohtuullisen sulat ja jotenkin oma fiilis hyvinkin keväinen, mutta voi moro mikä tuuli! Mittari näytti nollaa ja tuuli meni luihin ja ytimiin, olin aivan umpijäässä kuvien jälkeen! Mutta eikö tule jo keväinen fiilis? Ja aurinko lämmittää jo huomattavasti! Tästä se aina alkaa, kevät ja kesä, tyttärieni synttäreiden aikaan.

Ihanaa palmusunnuntaita, lähteekö siellä virpojat liikkeelle?

P.S. Minusta tuli palmusunnuntain aamuna viisi vuotta sitten ensi kertaa äiti. Söin ne virpojien suklaat sairaalasängyssä. Pala kurkussa mietin tuota päivää ja lähden virpomaan innokkaan viisivuotiaan kanssa. <3

Lisäys: perjantai-illan tunnelmista lauantai-iltaan: päivä oli mitä mahtavin. Palaan asiaan!

Toteutuvatko treffimme?

Tiedätte nämä ruuhkavuodet. Sitä haluaisi riittää kaikille. Lapsilleen, miehelleen, kavereille ja vähän itselleenkin sekä harrastuksilleen. Se on välillä haasteellista ja tuntuu, että sitä tekee sataa asiaa yhtä aikaa, eikä mitään täysin hyvin. Parhaat hetket ovat niitä, kun voit olla täysin läsnä johonkin asiaan. Täysin läsnä lapsille, täysin uppoutuneena blogiin, täysin uppoutuneena keskusteluun miehen kanssa. Ilman sitä huonoa omatuntoa. Nyt istun junassa ja saan ”luvan” kanssa kirjoittaa tätä, koska kukaan ei kaipaa minua. Maanantaina istuin tunnin tytöt sylissäni ja teimme Pipsa possu-puuhakirjaa. Hieman vähäpätöiseltä tuntuva juttu, mutta kun esikoinen totesi, että mulla on tosi kivaa, mietin, että siitä tuli maanantaini paras tunti. Olin heille täysin läsnä.

hm+stripes raitajakku+hennesmauritz

Siksi tykkään myös harrastaa taaperoharrastuksia. Silloin olen kuopuksen kanssa täysillä. Koen myös tärkeäksi pitää huolta siitä, mistä perheemme on saanut alkunsa, minun ja miehen parisuhteesta. Se, että saa keskeytyksettä jutella on välillä ihan mahtavaa. Olla vain hänelle läsnä.

Olemme poikkeustilanteen vuoksi nähneet nyt normaalia vähemmän, joten aloin puuhaamaan hänelle ylläriä viikonlopulle. Ravintolaa ja hotelliyötä, hommaamaan lapsenvahtia ja muuta vastaava. Ajattelin paljastaa asian tänään. Viime viikonloppuna alkoi epäilyttää, mahtuuko tämä ylläri nyt meidän tiukkaan aikatauluun, mitä hän on mieltä siitä, että pyysin lapsenvahdin yökylään. Kiemurtelin viime viikon iltaisin ihan hermostuneena, sillä olen äärettömän huono salaamaan mieheltä mitään ja halusin jutella asiasta hänen kanssaan. Mutta kun se on ylläri! Viikonloppuna ratkesin ja kakistelin asian ulos. Että tällaistakin menin suunnittelemaan. Kyllä nauratti, minä ja salaisuudet.

stripes+hm+bleizer raitajakku+ss18+hm

Iloiselta hän vaikutti ja kiitteli, että jaksan puuhata ylläreitä muun touhun keskellä. Ajattelin, että onneksi ehdimme toipua vatsataudista. No, kolme tervettä päivää kului ja kun otin viikonloppuna kuopuksen pois päiväunilta, ihmettelin kuinka hän hehkui. Korvatulehdushan siitä tuli. Onneksi vaikuttaa siltä, että hän ehtii toipua viikonlopuksi, mutta vielä epäilyttää hieman, näinkö treffi-iltamme toteutuu!

Koska ilta toteutetaan pimeän tullen illalla, ennakoin tämän homman niin, että kuvasimme treffiasun jo etukäteen. Raidat ovat niin täysillä kevään merkki, että tämä raitajakku tuo jo vähän kevättä rintaan, vaikka talvi onkin nyt syvimmillään. Kun jakun yhdistää esimerkiksi vaaleaan farkkuun, ollaankin jo aika kevätfiiliksissä. Nyt tammikuussa yhdistin asuun tummat housut, jotka muuten kustansivat Uffin tasarahapäivillä huikeat 2 euroa. Pitäisi harrastaa noita kirppiksiä kyllä niin paljon enemmän!

stripes+ss18 raitajakku+hm
paita NEO NOIR (ByEmKa)/ housut UFF/ jakku & kengät H&M/ korvikset SNÖ OF SWEDEN/ rannekoru OXXO/ kello TOMMY HILFIGER

Miten sinä otat aikaa perheenjäsenillesi, pääsettekö viettämään kahdenkeskisiä iltoja? Oletko raitojen ystävä? Kirpsakkaa talvista torstaita kaikille!