Milloin viimeksi nauroit ääneen lukiessasi?

Frances tuijotti silmät selällään. Mitä ihmettä? Tonyn kumpaankin kankkuun oli tatuoitu kirkkaankeltainen hymynaama. Se oli eriskummallista. Aivan kuin olisi yhtäkkiä ilmennyt, että miehellä oli tavallisten vaatteiden alla pellenpuku. Tony, hymynaamapyllyinen sarjamurhaaja niinkö?

Nappasin kirjastoreissulla VIP-hyllystä ihan summamutikassa kirjan Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, osaksi sen kauniin kannen takia ja osaksi siksi, että kannessa luki ”Olen kateellinen niille, jotka eivät ole vielä lukeneet tätä kirjaa”. Mitäh, no pakko ottaa tämä! Alle viikossa se oli luettu, oikeastaan ahmittu. Vaikka kirja on täynnä yksityiskohtia ja sen 455 sivua menevät minusta hitaammin eteenpäin kuin monissa muissa kirjoissa, oli se pakko ahmia mahdollisimman nopeasti. Yleensä luen aina vaan erilaisia dekkareita, joten tämä mustalla huumorilla höystetty kirja ihmisistä hyvinvointikeskuksessa oli tyylilajiltaan jotain ihan muuta kuin mitä yleensä luen. Mutta voi että, nauroin monta kertaa ääneen illalla lukiessani ja muiden nukkuessa. En muista milloin sellaista olisi tapahtunut, joten oli pakko tulla suosittelemaan teosta teillekin!

Liane Moriarty – Yhdeksän hyvää kymmenen kaunista

Viime vuonna ilmestynyt kirja on australialaisen Liane Moriartyn käsialaa ja nolona tunnustan, ettei kyseinen nimi soittanut minulla mitään kelloja. Siinä yhdeksän ihmistä saapuu hyvinvointihotelliin retriittin, josta jokainen etsii erilaista parannuskeinoa elämäänsä. Porukassa on edustettuna hyvin aikamoinen kirjo ihmistyyppejä: himourheilijoita, pariskunta, perhe, hyvinvointihommia harrastava asianajaja, yksinäinen hieman romantiikannälkäinen nainen, äitiydelleen omistautunut nainen ja yksinäinen, jo isoisäksi ehtinyt mies. Heistä olisi hirveä hinku kertoa enemmän, mutta kirjasta voi loppujen lopuksi paljastaa yllättävän vähän, ettei pilaa kenenkään lukukokemusta.

Australian perukoilla saapuvaan hyvinvointihotelliin saapuvat asiakkaat 10 päivän retriittiin ja kirja kertoo pala kerrallaan eri vieraiden äänellä, miten he ottavat edessä olevan paaston kirjoista, somesta, tekniikasta, alkoholista, sokerista ja muista päivittäin käyttämistään jutuista. Siinä syvennetään pala palalta vieraiden persoonaa, heidän taustaansa ja samalla retriitti muuttuu päivä päivältä jännemmäksi. Kirja on selkeästi nykypäivän tuotos, jossa myös irvaillaan ihmisten Instagram-keskeisyydelle sekä ulkonäöstä ja materiasta välittämisen tarpeille. Kohtalot ovat hersyviä ja yllättäviä ja retriitti lähtee suuntaan, jota ei todellakaan osaa alussa arvata.

Liane Moriarty – Big Little Lies

No niin, tässä oli se nolous. En tiennyt, että Big Little Lies (suom. Mustat valkeat valheet) on alkujaan kirja, josta HBO:n sarja on tehty. Minusta tuo sarja on ollut yksi parhaimpia, joka on sekin ahmittu hetkessä. Että kirjana? Voi ei, en tiennyt. Mietiskelin kyllä tätä Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista kirjaa lukiessani, että siinä olisi mahtavat puitteet esimerkiksi leffaksi, varmasti myös sarjaksi. Moriartylla on selkeästi lahjoja nivoa yhteen erilaisia persoonallisuuksia, heittää sekaan mustaa huumoria ja samalla kohtaloista tulee uskottavia, joskin ehkä… Hieman väritetyssä todellisuudessa. Kuka on katsonut kyseisen sarjan? Tykkäsitkö?

Viikonlopuksi on luvattu huikeaa keliä, joten jos heittäydyt viltille äänikirjan kanssa tai tämä kyseinen opus osuu vaikka pokkarina käteesi, suosittelen lämpimästi. Mieskin ihmetteli, kun höhötin ääneen kirjan kanssa – sitä ei kyllä usein käy! Milloin olet viimeksi nauranut ääneen lukiessasi?

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

P.S. Lukemisesta innostuneet, käykää osallistumassa arvontaan, josta voi voittaa lukemista. Vielä viikonlopun ajan ehtii!

Heinäkuu, kun yksiä kenkiä pidin (voita kesälukemista!)

Elokuun viidettä viedään ja ai että, miten olen nauttinut näistä keleistä! Aurinko paistaa täydeltä taivaalta ja sen puolesta tuntuu vielä ihan kesältä. Omenasosehommat ovat alkaneet samoin kuin koululaisen huoneen teko. Mutta on myös alkanut kiire, kun mies lähti töihin, omat hommat yritän hoitaa ja lapset ovat kotona. Tuntuu, ettei ehdi urheilemaan ollenkaan, tekee liian myöhään illalla hommia ja koko ajan on joku kesken (niin kuin se koululaisen huone). Mutta ei auta kuin hengitellä, josko se tästä tasaantuu kun muutaman viikon päästä päiväkoti pyörähtää käyntiin!

Heinäkuun luetuimmat jutut

Heinäkuu meni niin vauhdilla, etten voi käsittää. Käytiin Jyväskylässä, Kuusamossa, Ähtärissä ja Hangossa. Oltiin monesti paikassa, jossa oli kylmää ja sateista, mikä mäihä! Heinäkuu tosin oli normaalia viileämpi, eli sen vuoksi nämä elokuun lämmöt ovat tuntuneet aivan ihanilta! Heinäkuussa tein automatkoilla läppärillä hommia enemmän kuin ikinä, kiitos miehelle, joka jaksoi ajella. Oli elämäni ensimmäinen kesä, kun en voinut olla päivääkään avaamatta läppäriä, johtuen muun muassa yhden firman asiakaspalvelusta jota teen ja täytyy sanoa, että se tuntui ja tuntuu. Koko ajan on pidettävä kone mukana ja takaraivossa jyskyttää joku kesken oleva juttu.

Mutta – heinäkuun luetuimmat blogijutut! Heinäkuussa tein tähän astisen blogurani, eli 8,5 vuotta kestäneen rustauksen ehdottoman kävijäennätyksen. Vaikka oli kiire ja väsy ja mentiin paikasta toiseen, se tuntui todella suurelta jutulta. Kiitos kun kävitte lukemassa!

Heinäkuun top 3 oli seuraavanlainen:

  1. Outoja aikoja se IG:n räjäyttänyt mekko
  2. Huono hemoglobiini ja anemia (vitsi asia, jolle en ole ehtinyt sillekään tehdä mitään, mutta sain spostia ja suosituksen lääkäristä, yritän ehtiä ottaa tuohon lääkäriin pian yhteyttä!)
  3. Tampereen parhaat lounasravintolat (yli 1,5 v vanha postaus, joka alkoi nousta kotimaan matkailun myötä ja jota piti päivittää koko heinäkuun, mutta…!)

Hauskaa kyllä huomata, miten vanhatkin postaukset lähtevät nousuun, täytyy kyllä tuota lounaspaikkajuttua täydentää pikimmiten!

Heinäkuun asut – äänestä ja voita kesälukemista

Kyllä muuten nauratti, kun kasasin yhteen heinäkuun asut. Niistä näkee, että vaikka kaappi on täynnä ihania sandaaleita (joissa menin esimerkiksi eilen) ja erilaisia kesäkenkiä, onnistuimme olemaan aina niissä viileissä paikoissa ja sandaalit jäivät käyttämättä. Valkoiset Converset ovat kevään ja kesän luottokenkäni, eivät liian kuumat, mutta lämpöiset viileässä kesäsäässä ja varrellinen versio menee monen asun kanssa. Vai mitä sanotte? Mutten kyllä tajunnut pitäneeni lähes joka asukuvassa samoja kenkiä, ups!

Huikkaa siis kommentteihin mikä heinäkuun asuista innosti eniten ja mielelläni myös kuulen, jäikö joku postaus heinäkuulta mieleesi tai kaipaatko postausta jostain tietystä aiheesta? Kommentin jättäneiden kesken arvon kahden kirjan paketin, jossa on rakkausromaani Kun sanat eivät riitä sekä Maaret Kallion kirja Inhimillisiä kohtaamisia.

Arvonta on auki aina tämän viikon loppuun, eli 9.8.2020 klo 18 arvon voittajan. Onnea matkaan ja ISO KIITOS heinäkuun kävijämäärän lähes tuplaamisesta ja siitä, että jaksatte jättää kommentteja ja laittaa vielä sähköpostiakin. KIITOS! <3

Toivottavasti elokuusi on alkanut iloisesti!

Tienaa tarpeeksi unelmaduunari!

Alkuviikosta postista kolahti minulle Satu Rämön ja Hanne Valtarin uutuuskirja, Unelmaduunarin tilipäivä. Suhtauduin siihen vähän skeptisesti, sillä en ole mikään self help-oppaiden fani. Tiedättekö sellaisten, joissa on ”mene metsään ja mietiskele”-harjoituksia. Joo joo, ulkoilusta tulee hyvä mieli, mutta en minä jaksa sellaisia vinkkejä kirjasta lukea!

Ja mikä ihme on unelmaduunari? Onko kirja nyt hehkutusta siitä, että jokainen voi alkaa tehdä unelmaduunia jos vain haluaa? Pilvilinnojen maalailua? Huomaatte varmaan, etten ole lukenut heidän ensimmäistä kirjaansa. Koska olemme Sadun kanssa samassa blogiportaalissa ja olen häntä pitkään seurannut somessa, olen huomannut, että hän on rautainen ammattilainen työssä jota tekee, hänellä on vinkkejä, ajatuksia ja rohkeutta. Samoilla sanoilla voisin kuvailla myös Hannea niiden kertojen perusteella, joina olen häntä tavannut. Siis pakkohan minun oli tarttua välittömästi kirjaan, jonka kannessa luvataan, että ”näin tienaat tarpeeksi”. Uskoin, että vuosia somealalla työtä tehneillä naisilla olisi minulle varmasti annettavaa, molemmat tekevät omien blogiensa lisäksi monia muitakin kirjoitustöitä ja heidän kokemuspohjansa on mieletön.

Avasin kirjan ja olin koukussa muutaman sivun jälkeen. Kirja oli ehkä parasta antia pitkään aikaan juuri minun tilanteeseeni: puoli vuotta takana yksinyrittäjänä ja monta aallonpohjaa ja -harjaa jo koettu. Yrittäjyyteen kuuluu niin sosiaalista mediaa kuin tietenkin jatkuvaa myyntiä. Nämä olivat aiheita, joita sivuttiin kirjassa heti, vaikka se sopii kyllä ihan mitä alaa vain tekevälle ihmiselle tai siitä haaveilevalle. Aloin ahmia opusta vauhdilla, Hanne ja Satu kirjoittavat molemmat taitavasti ja kuulin heidän äänensä pääni sisällä. Aika alussa Hanne kuvaili vaikuttajailtaa Uhana Designilla, jossa itsekin olin läsnä ja tuntui, kuin kaverit olisivat tulleet olkapäälle kannustamaan ja antamaan vinkkejänsä, kun tätä kirjaa luki.

Kirjassa on 8 askelta, joiden avulla tienata tarpeeksi. Siinä on hyvinkin konkreettisia vinkkejä, kun olin lukenut Sadun kappaleen Linked Innista, avasin koneen kirja vielä kädessä ja aloin päivittää sitä. Päivitin muitakin erilaisia työnhaun profiilejani ja ilahduin, miten hyviä vinkkejä kirjasta sai. Ja otsikon ”keskity olemaan kiva” allakin oli vaikka mitä järkevää asiaa ja nimen omaan kerrottuna esimerkein työelämästä, mikä teki tekstistä todella mielenkiintoista. Sadullakin on valtavan pitkä kokemus yrittäjyydestä sekä työelämästä muutenkin ja esimerkit elävästä elämästä olivat hyvin mielenkiintoisia lukea. Vähemmän stressiä, parempi tulotaso – eikö kuulosta hyvältä?

Mielenkiintoista oli myös lukea sähköpostiviestittelyä, millä tyylillä Satu myy omia yhteistöitään. Se oli todella konkreettinen vinkki myös ja se on se alue, mikä aiheuttaa itselleni eniten päänvaivaa – millä sanoilla myydä, jotta on vakuuttava ja erottuu? Kehtaako tästä ja tästä pyytää rahaa? NO TOTTA KAI kehtaat ja pitää pyytää, siihen puoleen kirja kasvatti suurta selkärankaa. Esimerkit siitä, kuinka paljon yksi IG kuva kerää näkyvyyttä vs. kerran lehteen painettu mainos olivat ihan totta. Kirjan myötä aloin myös arvostaa enemmän omia tekeleitäni. Oikeasti!

Synninpäästön antoivat tekstit siitä, paljonko aikaa päivässä voi käyttää töihin, kuinka on todella jees pitää vaikka pyykkien mittainen tauko ja jaloitella. Olen kuulkaa joskus kokenut ihan hurjan huonoa omatuntoa siitä, että teen ns. työpäivän aikana ruoan tai laitan pyykit! Mutta samalla väännän aina jotain viikonloppuisin tai iltaisin, eli miksi laskea juuri ne keskipäivän minuutit? Minullakin on ollut joku päähänpinttymä, että töitä tehdään aikavälillä 8-16 ja sillä sipuli!

Kirjassa on sähköpostivinkkejä, käytösvinkkejä, myymisvinkkejä, arjen helpottamisvinkkejä ja vaikka mitä vinkkejä, jotka ovat oikeasti konkreettisia ja hyviä. On askelia siihen, miten voit oikeasti alkaa tehdä unelmaduuniasi. On niitä harjoituksia, mutta ne ovat tehokkaita (löytyy jopa riskilaskelmille taulukko) ja auttavat eteenpäin työssä. On muistettu myös käsitellä unta, harrastuksia ja hyvinvointia. Kirja ei nimestään huolimatta ole missään nimessä kylmäkiskoinen uraopas, jossa lasketaan kannattavuuslaskelmia otsa rypyssä. Ei missään nimessä. Se on kahden naisen teos, kuin käden ojennus ystävälle: anna minä autan, kun olet itse yrittäjyytesi alussa. Se on hyviä ja toimivia vinkkejä. Rohkeutta. Vertaistukea siitä, että on itsekin onnistunut kuitenkin monta asiaa tekemään oikein. Tsemppipuhe. Ja kaikkea siltä väliltä.

Kaksi raudanlujaa ammattilaista ovat kirjoittaneet oppaan, jossa perhe ja hyvinvointi on läsnä. Samalla tehdään paljon töitä, mutta myös niistä unelmista totta. Usein se vaatii paljon töitä ja määrätietoisuutta, mutta se kannattaa. Kirjasta huokuu se, kuinka paljon Satu ja Hanne nauttivat tämän hetkisistä töistään ja ovat todellakin omissa unelmaduuneissaan. Se antaa pontta tavoitella entistä enemmän niitä omiakin unelmia, virittää myyntitaktiikoitansa ja lähettää sinnikkäästi sähköposteja uudelleen ja uudelleen. Tästä saa moni niin yrittäjä kuin unelmaduuniaan etsivä mahtavan buustin tekemiseensä. Kahdessa päivässä ahmin naisten jutut ja valvoin aivan liian myöhään, mutta ei teosta voinut laskea käsistään kun sen aloitti – niin mielenkiintoinen se oli. Puhetta rahasta on mielestäni aivan liian vähän. Se on vähän tabu juttu edelleen, eikö ole? Ja mikä on tarpeeksi tienaamista? Senkin raja on jokaiselle vähän eri asia. Mutta siksihän niitä unelmaduunejakin tehdään, että saadaan myös sitä rahaa.

Mahtavaa Satu ja Hanne! Kiitos kun jaatte kokemuksenne meille kaikille! Minun versioni lähtee jo kiertoon toiselle yrittäjälle.

Oletko lukenut ensimmäisen heidän kirjansa tai tämän jo? Fiiliksiä?

*kirja saatu