Toinen puoli sydäntä

Lukeminen on ihanaa. Tiedätte miten sitä rakastan. Rakastan pelkkää kirjaston tuoksua. Joku juttu, johon oppi lapsena kirjastossa ”asuessaan” ja vieläkin kun avaan kirjaston oven, hengitän aina ekana syvään sisään. Ne kirjat tuoksuvat. Tiedättekö?

Käymme kirjastossa nykyään hyvin usein, sillä iltasatuja luetaan joka ilta ja niitä tarvitsemme koko ajan lisää. Useimmiten nappaan jotain itsellenikin mukaan, mutta usein sitä ei myöskään keksi, mitä lainaisi. Uutuuksia olen tosiaan jonottanut nyt jo yli 6 kk!

Reissuun lähti yksi kirjaston kirja sekä yksi oma. Lentokentällä mietiskelin, että kyllähän minä nyt kahdessa viikossa kolme kirjaa luen ja ex tempore-ostoksena nappasin kentän Suomalaisesta kirjakaupasta mukaan Sofia Lundbergin kirjan Toinen puoli sydäntä.

Avasin kirjan tokana lomapäivänä ja kolmantena olin jo lukenut sen. Ajattelin, ettei edes kolme kirjaa riitä ja nappasin hotellin respasta yhden lainaan. No, sittemmin on ollut lukuhetket vähissä, kun jäin useamman kerran yksin lasten kanssa sairaalahommien takia, autoiltiin ja niin edespäin, mutta eka lomakirja ja 400 sivua meni kahdessa päivässä! Te tiedätte tunteen, kun on ekat 100 sivua lukenut, jonka jälkeen kirjaa lukee illalla ennen nukkumaanmenoa (vaikka venyy liian myöhään), vessassa, ihan missä välissä vain. Se on hyvän kirjan merkki.

Toinen puoli sydäntä kertoo Elinistä, menestyvästä ja liikaa suorittavasta New Yorkissa asuvasta naisesta, jonka mies ja 17-tytär ovat saaneet tarpeekseen siitä, että työ on aina tärkein. Joka toinen hetki hypätään Elinin lapsuuteen, joka sijoittuu 1970-luvun Gotlantiin. Kesken lapsuuden Ruotsissa tapahtui jotain, jonka takia Elin halusi unohtaa kaiken, aloittaa uuden elämän ja jonka vuoksi hän ei ole parinkymmeneen vuoteen käynyt kotimaassan. Mies ja lapsi eivät edes tiedä, että hän on sieltä kotoisin. Sitten hän saa kirjeen lapsuudenystävältään, joka avaa kaikki padot ja kauhut menneisyydestä.

Olen aiemminkin kertonut, että itseeni vetoaa paljon enemmän kirjat, joiden sielunmaisema menee tutuissa maisemissa kuin ne, jotka sijoittuvat paikkaan, johon ei ole kosketusta. Gotlannin kuvaus ja lapsuus maalla ovat todella samaistuttavia asioita pohjoismaalaiselle ja itse koin jonkinlaista tarttumapintaa Elinissä, joka yrittää olla täydellinen ja suorittaa niin, että omakin perhe hermostuu.

Elinin tarina ja se, mitä oli tapahtunut menneisyydessä oli niin hämmentävä, että itkin hetkellisesti suorastaan ääneen tarinaa lukiessa. Sanotaanko, että ainakin äitinä tuntui ihan hirveältä. Lopussa, kun tarina lähti rullaamaan ja avautumaan, sanoisin, ettei se lopulta todentuntuinen ollut, niin uskomattomia käänteitä tarinassa oli. Mutta ainakin itseni oli pakko saada tietää, mitä Elinille oli tapahtunut ja tulisi tapahtumaan. Kirja oli järkyttävän koukuttava ja se sai ainakin itseni lukemaan sen mahdollisimman tauotta kannesta kanteen. Ihana kesäkirja!

Oletko lukenut? Innostaako? Ja hei, heittäkää kommentteihin hyviä kesän lukuvinkkejä!

Tunnetko jo Pikkiriikin ja Pöjöläisen?

Kaikkien mielestä tällainen taianperuutus oli oikein hyvä idea ja siksi he jatkoivat tanssimista pitkälle yöhön. Mutta KUKAAN ei ollut tullut tiedustelleeksi prinsessa Ruususen kantaa tällaiseen pussailuasiaan. Eipä kai sitä siinä rytäkässä ehtinyt niin ajatella, ja sitä paitsi prinsessa ei osannut vielä puhua, koska hän oli vain pikkuinen vauvanvääkylä. 

Yllä oleva pätkä on iltasatukirjasta, jota ensi kertaa lukiessa kolmevuotias nauraa höhötti niin, että meinasi pudota sylistä. Mietin jo, että onko tämä toimiva iltasatu, sillä se pukkasi sellaista hepulia. Lopulta meidän koko tyttötiimi nauraa hekotti ääneen ja totesin, että rauhoittumisesta viis, onhan se ihan mahtavaa, että iltasatu saa meidät nauramaan yhdessä näin kippurassa!

Mikä tuo kirja sitten on? Kyseessä on Prinsessa Pikkiriikin astetta paremmat iltasadut. Niin paljon astetta paremmat, että itse nauroin eniten kohdissa, kun lapset kääntyivät katsomaan minua epäuskoinen ilme kasvoillaan. He selkeästi epäilivät, että keksin omiani, vaikka luin kyllä sanasta sanaan sen, mitä kirjassa luki. Oli vaikeaa jatkaa hihittämättä. Tyttöjen ulkoa osaamat Tuhkimot, Ruususet ja Arielit oli sepitetty aika huolella uusiksi! Kirjojen takaa löytyy samaa vuosikertaa kanssani oleva Hannele Lampela, itsekin pienten lasten äiti, joten tarttumapintaa tarinoissa pikkulapsiaikaa eläville varmasti löytyy.

Tutustuimme Prinsessa Pikkiriikkiin vasta jouluna, kun pukki toi meille kohtuullisen paksun Kootut tuhmuroinnit-kirjan. Ihastuimme tyyppiin heti ja voi olla, että tuo topakka pikkutyttö muistuttaa aika vahvasti kuopustamme, joka osaltaan edesauttoi ihastumista sekä samaistumista. Kun prinsessa Pikkiriikki halusi myydä ärsyttävän pikkuveljen kirpputorilla, keksi meidän nuorin, että täällä olisi isosisko kaupan, hinta 300 euroa. Aikamoisia juttuja siskon kauppaamisesta asti voi Pikkiriikki kyllä opettaa, hah! Hän myös taikoo aikuiset Himpskattiin, vaikkei niitä sinne kannattanut taikoa, sillä siellä olikin karkkia ja aikuiset viihtyivät siellä!

Kun on kuuden vuoden ajan lukenut joka ilta iltasatuja, alkaa välillä olla todella vaikeaa keksiä kirjastostakaan mitä lainaisi tai mikä miellyttäisi eri ikäisiä kuulijoita. Suomalaisissa on kyllä ihan ehdottoman hyviä iltasatuvaihtoehtoja. Meillä on luettu muun muassa Siirit ja Mintut. Kivaa oli päästä tutustumaan myös Pikkiriikkiin. Niin ja siihen prinsessa Pöjöläiseen, joka on hänen paras ystävänsä.

Pikkiriikit ovat kirjoitettu niin kieli poskessa, mutta silti tosielämän seikkoja mukaan tuoden, ettei niistä voi kukaan olla pitämättä. Ainakin ne naurattavat meillä niin 3-, 6- kuin 36-vuotiasta lukijaa. Lukeminen ja iltasatu hetki on meillä aina ihan ehdoton, oli ilta mikä tahansa. Oli joulu tai uusi vuosi, oltiin mummilassa tai hotellissa. Aina luetaan iltasatu ja aina se on yhtä kiva hetki. Jos kaipaat teille kivaa lukemista, niin suosittelen lämmöllä tutustumaan määrätietoiseen neiti Pikkiriikkiin!

Mitä teillä luetaan iltasaduksi? Mielelläni luen vinkkejä! Onko Pikkiriikki tuttu?

Hirtettyjä koiria

Voi mikä ilo iski, kun Tampereen kirjastoissa muutettiin VIP-lainojen laina-aika kahteen viikkoon! Siinähän ajassa ehtii lukea vaikka mitä! No, ei ehkä ehdi, mutta niin hyvän ja vangitsevan kirjan nappasin viimeksi VIP-hyllystä, että täytyy jakaa kokemus teidän kanssanne. Tuudittauduin ajatukseen, että aikaa lukea on paljon ja tajusin päivä ennen eräpäivää, että sivuja on jäljellä 150. Kirja oli ehkä kutkuttavimmassa kohdassaan siihen mennessä ja vähän harmitti ahmia se loppuun. Jouduin jopa ottamaan yhden yön sakon ja lukemaan viimeiset 40 sivua 50 sentin sakolla, mutta tätä kirjaa ei missään nimessä voinut jättää kesken.

Jens Henrik Jensenin dekkari Hirtetyt koirat on juuri sitä kirjatyyliä, mitä rakastan. Pohjoismaalainen rikosjännäri, jonka tapahtumat sijoittuvat pääasiassa Tanskaan ja koukerot ovat monisyiset. En itse osannut yhtään arvata, kuinka tarina päättyy. Pääosassa on Afganistanin sodassa traumatisoitunut sotilas ja tarinassa käydään läpi myös noita sodan hirveyksiä ja trauman aiheuttajia, siinä missä pengotaan Tanskan historiaa ja juostaan murhaajan jäljillä. Äärimmäisen koukuttavaa!

Kirja lähtee liikkeelle sen verran epämääräisesti, että mietin ensimmäiset 30 sivua, jaksanko lukea sitä. Samalla se lähti liikkeelle niin hurjasti, että melkein kaduin lukeneeni sitä yksin pimeydessä. Apua! Päähenkilö Oxen vetäytyy asumaan metsiin ja turruttaa traumojaan muun muassa päihteiden voimin, mutta joutuukin epäillyksi suurmiehen murhasta. Siitä alkaa erikoiset tapahtumat ja ajojahti, joka vie Oxenin niin Liettuaan kuin erinäisiin muihin kiperiin tilanteisiin.

Vuonna 2012 ilmestynyt kirja on Oxen-sarjan avausosa ja itselleni jäi epäselväksi, miksi se on nyt uutuushyllyssä, vastako se on suomeksi ilmestynyt? Tutkiessani mikä on sarjan seuraava osa, se oli vasta kesällä tulossa kirjastoihin. Mutta varauksessa on jo ennakkoon, haluan ehdottomasti lukea lisää tämän erikoisen päähenkilön seikkailuista. Sarjaa julkaistaan jo kymmenessä maassa ja SF Studios on ostanut sarjan televisio- sekä elokuvaoikeudet.

Nappaa siis ihmeessä matkaasi kirjastosta tämä superkoukuttava kirja ja nautiskele lukuhetkistä, lukeminen on kyllä yksi parhaita asioita, miten rentoutua ennen nukkumaanmenoa. En koskaan jää pyörimään sänkyyn, jos luen ennen nukahtamista muutaman kymmenen sivua kirjaa. No, voi olla, että kirjan alussa näin unta sen vauhdikkaista alkutapahtumista, mutta sehän kertoo vain siitä, että eläydyin tarinaan.

Onko lukeminen lempparijuttujasi? Tai tämä kirja tuttu? Ja taas otan mielelläni vastaan kirjasuosituksia, blogikommenteista on lähtenyt moni kirja varaukseen!