Tunnetko jo Pikkiriikin ja Pöjöläisen?

Kaikkien mielestä tällainen taianperuutus oli oikein hyvä idea ja siksi he jatkoivat tanssimista pitkälle yöhön. Mutta KUKAAN ei ollut tullut tiedustelleeksi prinsessa Ruususen kantaa tällaiseen pussailuasiaan. Eipä kai sitä siinä rytäkässä ehtinyt niin ajatella, ja sitä paitsi prinsessa ei osannut vielä puhua, koska hän oli vain pikkuinen vauvanvääkylä. 

Yllä oleva pätkä on iltasatukirjasta, jota ensi kertaa lukiessa kolmevuotias nauraa höhötti niin, että meinasi pudota sylistä. Mietin jo, että onko tämä toimiva iltasatu, sillä se pukkasi sellaista hepulia. Lopulta meidän koko tyttötiimi nauraa hekotti ääneen ja totesin, että rauhoittumisesta viis, onhan se ihan mahtavaa, että iltasatu saa meidät nauramaan yhdessä näin kippurassa!

Mikä tuo kirja sitten on? Kyseessä on Prinsessa Pikkiriikin astetta paremmat iltasadut. Niin paljon astetta paremmat, että itse nauroin eniten kohdissa, kun lapset kääntyivät katsomaan minua epäuskoinen ilme kasvoillaan. He selkeästi epäilivät, että keksin omiani, vaikka luin kyllä sanasta sanaan sen, mitä kirjassa luki. Oli vaikeaa jatkaa hihittämättä. Tyttöjen ulkoa osaamat Tuhkimot, Ruususet ja Arielit oli sepitetty aika huolella uusiksi! Kirjojen takaa löytyy samaa vuosikertaa kanssani oleva Hannele Lampela, itsekin pienten lasten äiti, joten tarttumapintaa tarinoissa pikkulapsiaikaa eläville varmasti löytyy.

Tutustuimme Prinsessa Pikkiriikkiin vasta jouluna, kun pukki toi meille kohtuullisen paksun Kootut tuhmuroinnit-kirjan. Ihastuimme tyyppiin heti ja voi olla, että tuo topakka pikkutyttö muistuttaa aika vahvasti kuopustamme, joka osaltaan edesauttoi ihastumista sekä samaistumista. Kun prinsessa Pikkiriikki halusi myydä ärsyttävän pikkuveljen kirpputorilla, keksi meidän nuorin, että täällä olisi isosisko kaupan, hinta 300 euroa. Aikamoisia juttuja siskon kauppaamisesta asti voi Pikkiriikki kyllä opettaa, hah! Hän myös taikoo aikuiset Himpskattiin, vaikkei niitä sinne kannattanut taikoa, sillä siellä olikin karkkia ja aikuiset viihtyivät siellä!

Kun on kuuden vuoden ajan lukenut joka ilta iltasatuja, alkaa välillä olla todella vaikeaa keksiä kirjastostakaan mitä lainaisi tai mikä miellyttäisi eri ikäisiä kuulijoita. Suomalaisissa on kyllä ihan ehdottoman hyviä iltasatuvaihtoehtoja. Meillä on luettu muun muassa Siirit ja Mintut. Kivaa oli päästä tutustumaan myös Pikkiriikkiin. Niin ja siihen prinsessa Pöjöläiseen, joka on hänen paras ystävänsä.

Pikkiriikit ovat kirjoitettu niin kieli poskessa, mutta silti tosielämän seikkoja mukaan tuoden, ettei niistä voi kukaan olla pitämättä. Ainakin ne naurattavat meillä niin 3-, 6- kuin 36-vuotiasta lukijaa. Lukeminen ja iltasatu hetki on meillä aina ihan ehdoton, oli ilta mikä tahansa. Oli joulu tai uusi vuosi, oltiin mummilassa tai hotellissa. Aina luetaan iltasatu ja aina se on yhtä kiva hetki. Jos kaipaat teille kivaa lukemista, niin suosittelen lämmöllä tutustumaan määrätietoiseen neiti Pikkiriikkiin!

Mitä teillä luetaan iltasaduksi? Mielelläni luen vinkkejä! Onko Pikkiriikki tuttu?

Pakkaspäivien hyggeilyä

Itselläni on läpi elämän säilynyt lukeminen yhtenä ykkösharrastuksista. Rakastan ahmia kirjoja ja luuhata kirjastoissa. Tampereella tehtiin juuri kiva uudistus: VIP-lainat saa pitää nykyään kaksi viikkoa! Tämä on todella kiva juttu, sillä jos niitä haluaa mukaan esimerkiksi viikon reissuun, niin nyt se on mahdollista. Viikko saattaa monesti olla vähän tiukka väli lukeakin kirja, mutta kahdessa se kyllä onnistuu. Lämpimiä ajatuksia siis uudistuksista Tampereen päättäjille! Lisäksi kirjastoon pääsee aikaisin aamulla tai esimerkiksi sunnuntaisin sisään omalla kortilla sen ollessa muuten suljettu, tämäkin on ihan mahtava juttu!

Nyt on yhtä lailla niin mielettömät ulkoilukelit, kuin samalla ensi viikolla vähän turhankin kipakat pakkaset. Silloin onkin ihanaa vetää villasukat jalkaan, sytyttää kynttilöitä tai takkatuli ja tarttua kirjaan. Minä olen alkuvuonna ahminut muutaman teoksen, joista ajattelin vinkata teille.

CAMILLA GREBE: LEMMIKKI

Jonotin tätä teosta kirjastosta neljä pitkää kuukautta ja uuden vuoden aattona sain sen. Tykkäsin hirveästi Camillan ensimmäisestä teoksesta Kun jää pettää alta ja se kannattaakin lukea ensimmäiseksi, sillä samoja poliiseja on tässä uudessakin teoksessa. Kirja lähtee vauhdilla liikkeelle ja etenee samalla tavalla kuin ensimmäinen teos, eli aina yksi henkilöhahmo kerrallaan kertoo asioiden kulusta omasta näkökulmastaan. Kirjassa hypitään nykyajassa ja menneisyydessä ja se tempaa hetkessä otteeseensa.

Lemmikki vie lukijan kuvitteelliseen Ormbergin tuppukylään ja uskon, että varsinkin suomalaiset lukijat pystyvät samaistumaan jäiseen ja pimeään pikkukylään sekä tapahtumiin siellä. Totesin miehelle, että tätä fiilistä ja sielunmaisemaa olisi ihan mahdoton selittää aurinkomaassa asujalle, mutta suomalaiselle se varmasti aukeaa heti.

Kirjassa uusi poliisi, Malin palaa kotipaikkakunnalleen Ormbergiin selvittämään kauan sitten löytämänsä pikkutytön ruumiin mysteeriä. Muitakin mysteerejä tulee eteen ja pikkuhiljaa menneisyys paljastuu. Kirja on mukaansatempaava dekkari, samalla se ottaa vahvasti kantaa muun muassa Ruotsin maahanmuuttokysymyksiin. Kirjassa pienen kylän tehdastyöläiset ovat jääneet työttömiksi ja vaille tukea ja samalla Ormbergiin on perustettu iso vastaanottokeskus. Siinä on asetelmaa erilaisille konflikteille. Kirjassa kuvataan myös vahvasti teini-ikäisen Jaken filistä siitä, millaista on kasvaa pienessä kylässä erilaisena. Ensimmäisessäkin kirjassa esiintyneen poliisin Hannen tuskaa muistisairaudesta kuvataan niin elävästi, että itseäänkin alkaa ahdistaa ja pelottaa muistisairaudet.

Kirjassa alkaa loppua kohti olla vähän ehkä epäuskottavia kuvioita, mutta viimeiset 100 sivua täytyy ahmia vauhdilla, kirjaa ei enää vain pysty laskemaan käsistään. Vahvin tunto jää kuitenkin siitä, mitä kerrotaan ruotsalaisen yhteiskunnan tilasta ja pienen kylän tunnoista. Kirja herättää paljon ajatuksia ja suosittelen sitä lämpimästi monestakin syystä.

SISKO SAVONLAHTI: EHKÄ TÄNÄ KESÄNÄ KAIKKI MUUTTUU

Nappasin tämän VIP-hyllystä suurin odotuksin, sillä olin Instagrammista bongannut joulun aikaan useamman kertovan tämän olevan hyvä ja koukuttava kirja. Sisko Savonlahden esikoisteos kertoo kolmekymppisestä Kalliossa asuvasta freelance-toimittajasta, jonka poikaystävä on jättänyt ja jonka ideat erilaisista artikkeleista eivät kelpaa enää lehtiin. Hän etsii töitä, kaipaa epätoivoisesti poikaystäväänsä, syö järjettömän paljon sipsejä (alkoi ärsyttää montako kertaa kirjassa lukee sipsi!!), on koukussa Thai-cubeihin ja zero colaan. Ystävät tekevät menestyvää uraa ja päähenkilö möläyttelee työhaastattelussa vähän sopimattomia asioita.

Monessa otteessa samaistuin kirjan samanikäiseen päähenkilöön, joka pläräsi työilmoituksia läpi, kirjoitti juttuja kahvilassa, yritti vältellä Zero Colaa ja lämmitti mikrossa thai-cubeja (oikeasti, graduni ei olisi valmistunut aikanaan ilman niitä!). Hän haaveilee pukeutuvansa fiksusti ja käyttää työttömänä liikaa rahaa kuivashampooseen. Koska päähenkilö on itseni ikäinen ja kirja juuri ilmestynyt, siinä on paljon nykymaailman menoa mukana, johon voi samaistua.

Sitten taas – teksti oli aika löyhää ja luin kirjan parissa päivässä. En jotenkaan saanut kiinni kirjan syvemmästä ajatuksesta ja aloin jo ärsyyntyä saamattomaan päähenkilöön, joka söi jatkuvasti sipsejä ja teki siitä taidetta. Odotin koko ajan, että loppua kohti tulee joku oivallus tai käänne, muttei tullut. Minua kiinnostaisikin kuulla tämän lukeneilta kommentteja, miksi tämä teos on niin kehuttu ja palkintojakin voittanut? Oli se ihan kiva ahmaista, mutta vähän ärsyyntynyt fiilis jäi teoksesta. Mitä en tajunnut?

DAVID LAGER-GRANTZ: TYTTÖ JOKA ETSI VARJOAAN

Ahmaisin aikanaan ihan hetkessä Stieg Larssonin Millenium-sarjan osat sitä mukaa kun ne ilmestyivät. Ne olivat hurjan koukuttavia ja varmaan kaikki ovat kuulleet Lisbeth Salanderista viimeistään, kun leffojakin alkoi ilmestyä. Minä lainasin tämän kirjan kesällä ja se on puoli vuotta maannut yöpöydällä ja olen sitä uusinut. Nyt tartuin siihen vihdoin. Täytyy sanoa, että Davidin tekstit ovat kaukana alkuperäisistä Millenium-teoksista ja kirja on tungettu vähän liikaa täyteen yksityiskohtia. Se on ihan menettelevä dekkari, mutta sortuu liikaa kikkailuun ja pyörittelyyn niin, että sen sijaan että ahmisit sitä, meinaa ote vähän herpaantua. Mitä mieltä olet itse näistä jatko-osista eri kirjailijan alla, oletko lukenut?

Hyvää hyggeilyä pakkaspäivien ratoksi nämä ovat kaikki, ei mitään tajunnanräjäyttäviä teoksia kuitenkaan. Meillä on nyt hiihtoloma lähestymässä ja minä olen edelleen syksyllä varaamissani teoksissa jollain varasijoilla 155, eli sinne täytyisi keksiä jotain muuta luettavaa kuin varauksissa on. Mielelläni otan suosituksia taas vastaan, varasin viimeksi siltä istumalta kaikki suosituksenne, kiitos! Miehelle ostin joululahjaksi Tarja Virolaisen Juoksijan sielun ja hän kehui sitä kovasti, eli taidan ottaa sen seuraavaksi lukulistalle, vähän erilaista menoa dekkareiden sekaan.

Huikatkaa siis kirjavinkkejä! Oliko näissä sinulle tuttuja teoksia? Meinaatko rynnätä viikonloppuna ulos vai kaivautua peiton alle? Itse suunnittelin, että aloitamme hiihdosta ja sitten hyggeilemään. Ihanaa lauantaita!

5 huippukirjaa syksyyn!

Mikä olisikaan sen ihanampaa, kuin ottaa mukillinen teetä tai kahvia käteen, suklaata toiseen ja kirja kainaloon? Laittaa pari kynttilää palamaan ja fiilistellä syyssadetta lukien? Lukea muutama kymmenen sivua sängynpohjalla ennen nukkumaanmenoa miettien, että pitäisi jo nukkua, mutta kun haluan tietää miten tässä käy!

Lukeminen on aina ollut yksi suosikkijuttujani, jossa on välillä oikea rytinävaihe, välillä kirjat unohtuvat hetkeksi tai en löydä uutta luettavaa. Kurkkasin, että monta viikkoa jonottamani Camilla Greben Lemmikkien varauksessa olen sijalla 87 tällä hetkellä. Kohta siis taas uutta luettavaa!

Elokuussa hyviä kirjoja tuntui osuvan enemmänkin kohdalle. Juuri sellaisia, jotka oli vaikeaa laskea kädestään ja pettyi, kun ne loppui. Joskus ärsyyntyi loppuratkaisusta, mutta yleensä siitä, että nyt se sitten loppui. Hotkit ja hotkit kirjaa kohti loppua, mutta oikeastaan se palanen puolivälin jälkeen onkin se paras kohta kirjoissa, joissa pitäisi pysyä pitkään. Kun tietää jo hahmot, mieli arvailee loppuratkaisua ja jännität kenelle käy ja kuinka. Jos rakastat lukemista, niin tässäpä viiden kirjan vinkit syksyyn. Nämä kirjat olivat omalla yöpöydälläni elokuussa, kuten huomaatte, rakastan edelleen dekkareita!

A.J. FINN – NAINEN IKKUNASSA

Käsi ylös, kuinka monelle tuli mieleen kirja Nainen Junassa ja siitä tehty leffa tuota kantta myöten? Hämäsi itseänikin, mutta eri kirjailija ja teos siis kyseessä. Nainen ikkunassa on takuuvarma jännityskirja, joka kertoo Annasta, joka ei pysty poistumaan kotoaan ja tarkkailee ihmisiä kameranputkensa avulla ikkunasta. Kirjan alussa asetelma tuntuu jotenkin liian ahtaalta kokonaiseen kirjaan – yksinäinen punaviiniä lipittelevä nainen ja kamera, mutta kirja saa koko ajan uusia ulottuvuuksia enkä minä ainakaan loppuratkaisua osannut arvata. Sen sijaan pari muuta juonenkäännettä arvasin aika alussakin, mutta kun juttelin kirjasta äitini kanssa, hän taas ei ollut arvannut niitä. Jotenkin tämä kirja vie otteessaan ja on sen verran mystinen, että loppuratkaisua kohti pyrkii ja kovaa! Ja vaikuttaa muuten ihan naisen kirjoittamalta, mutta A.J. Finn on miespuolinen pseudonyymi.

SAMUEL BJÖRK- MINÄ MATKUSTAN YKSIN

Tämä kirja oli lainattu Jyväskylän kirjastosta ja kun valittelin mummilassa, että luin kirjani loppuun, äitini ojensi tämän matkaani Tampereelle. Kirjan lähtökohdathan ovat aivan kamalat, sillä siinä käsitellään lapsenmurhia. Niillä ei kuitenkaan mitenkään liikaa ”mässäillä”, mutta pala kurkkuun nousi usemman kerran. Kirja lupaa olevansa sarjan avausosa, eli pääosassa olevaa naispoliisia Mia Krugeria ja hänen vanhempaa kollegaansa Holger Munchia saadaan seurata varmasti vielä jatkossakin. Minua viehättää jokin todella paljon näissä pohjoismaalaisissa dekkareissa – pelkästään se, miten saaristoa ja meren tuiverrusta kuvaillaan, saa ajatukset pysymään jossain lähellä. Näissä pohjoismaalaisissa teoksissa on jotenkin enemmän tarttumapintaa kuin jenkkiversioissa. Kirja eteni vauhdilla ja kuvasi hyvin jokaisen päähenkilönsä sielunmaailmaa, näkökulmaa vaihdettiin usein. Ahmin viimeiset 100 sivua aika kovaa kyytiä. 

JO NESBO- JANO

Onko joku, joka ei ole vielä lukenut Harry Hole-sarjaa? Jos sellaisia löytyy, niin olet onnenpekka! Niitähän on ilmestynyt jo aika läjä, joten nautiskeltavaa riittää. Nämä ovat ihan takuuvarmoja kirjoja ja täynnä yllättäviä käänteitä. Pelkäsin jo pari kirjaa sitten, että Harrylle käy huonosti ja sarja päättyy, mutta vielä on hengissä! Kirjan ensimmäiset 30 sivua luin nukkumaanmennessä ja sanoin miehelle, etten voi sammuttaa valoa, olipa pelottava ja koukuttava alku. Kirjan nimikin viittaa murhaajan tapaan juoda uhriensa verta. Ehkä parasta on jo tuttu päähenkilö monien aiempien kirjojen myötä ja tähänkin teokseen on saatu todella monta koukkua ja juonenkäännettä, en arvannut kyllä yhtään mihin loppu johtaa. Ostin tämän kirjan muuten isälleni kun se ilmestyi ja sen on odotellut yöpöydällä pitkään, mutta aina joku kirjaston varaus on kiilannut eteen. Alle viikossa tämäkin tuli ahmittua, kun sen aloitti ja toivon niin, etteivät Holet loppuisi ikinä!

HJORT & ROSENFELDT – HYLÄTYT

Viimeisin ahmimani teos ja taas äitini suosittelema. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Ruotsiin ja jälleen ylistän sitä, miten kivaa on lukea pohjoismaisia dekkareita. Kirjan käsikirjoittajat ovat kirjoittaneet muun muassa tv-sarja Siltaa, eli mikään hilpeä teos ei ole kyseessä. Teos on hyvin ajanhermolla, sillä murhaajaa ärsyttää tyhmät julkkikset kuten tosi-tv tähdet sekä bloggarit (!). Hän teettää heille kysymyksiä, joihin vastaaminen määrittää, jäätkö henkiin vai et (opin muuten uutta, sillä en tiennyt moneen vastauksia ja pakko ne oli tutkia). Kirja on osa Sebastian Bergman-sarjaa ja itse asiassa jo sarjan viides osa! En tiennyt tätä, mutta kirjan pystyi lukemaan ihan sellaisenaankin. Nyt on pakko sitten lukea niitä vanhempia ensiksi, jokaisessahan on oma tarinansa, mutta tiedän miten päähenkilöiden elämät tulevat menemään. Harmi. Lue siis alusta tämä sarja ja tämä vasta viidentenä, jos et ole lukenut! Taattua jännitystä tiedossa!

MICHAEL CONNELLY – YÖVUORO
Tässäkin kirjassa on pääosassa nuori naispoliisi, joka yllättävää kyllä asuu pääasiassa teltassa. Päähenkilö on ehkä jollain tapaa epäuskottava, mutta tarina onneksi hyvä. Lainasin kirjan VIP-lainana kirjastosta ja kuvasin kyllä ennen palautusta, mutta kuvia en löytänyt enää, joten lainataan netistä tämä kirjakuva.
Yövuoro on kuin perusvarma leffa. Se etenee koko ajan, pitää otteessaan ja vie lukijan keskelle Hollywoodia ja poliisityöläisen yövuoroon. Se, miksi päähenkilö Renee Ballard on joutunut yövuoroon onkin sitten oma juttunsa, joka vaikuttaa jopa loppuratkaisuun. Perusvarma teos ja minä innostun aina, kun päähenkilöinä on vahvoja naisia!

 

Viisi koukuttavaa kirjaa syksyysi, joista toivottavasti edes joku on lukematta! Oliko tuttuja kirjoja, mitä olet tykännyt? Ja hei, sitten tärkeä kysymys: mikä kirja sinulla on menossa yöpöydällä? Minä haluan uusia! On ihan paras tapa saada unen päästä kiinni lukemalla ennen nukahtamista (no joo, tuo Nesbo meinasi viedä ehkä unet, mutta noin yleisesti) vai mitä olet mieltä?

Ihania lukuhetkiä sekä alkavaa viikonloppua!