Parhaat kirjat eskarille ja alakoululaiselle!

Kylläpä on luettu meillä kotona olleet kirjat todella puhki viime aikoina. Normaalisti käyn viikoittain kirjastossa, mutta se ei ole ollut mahdollista viime aikoina. Alkoi jo kyllästyttää aivan totaalisesti hyllystä löytyvät vaihtoehdot ja huutelin Facebookissa, olisiko kenelläkään tutulla lainata kirjoja. Suoraan naapurista saimmekin Ikean kassillisen, joita on nyt luettu pala kerrallaan ja sieltä on riittänyt iloa! On luettu kakkososaa sarjasta Iltasatuja kapinallisille tytöille, ykkönen on aika puhki tahkottu ja on luettu Karoliinaa, josta tuli aivan suosikki.

TUULA KALLIONIEMI: KAROLIINA JA LENTÄVÄ REPPU

Meille täysin uusi kirjasarja, joka on ilmestynyt ensi kertaa yli 10 vuotta sitten ja sittemmin on myös uusi painos tehty. Kyseisessä osassa Karoliina on juuri mennyt kouluun, mutta jo eskariajoistakin kirjoja on. Koska perheessämme on 7-vuotias tyttölapsi, osui tämä ihan täysillä kohteeseen, myös nelivuotias jaksoi kuunnella hyvin. Kirjan luvut ovat lyhyitä ja vauhdikkaita ja naurun remakka oli välillä aikamoinen, kun tätä luettiin läpi. On uskomatonta, miten salamavauhtia ajatukset lentävät pienen koululaisen päässä ja miten voi unohtua täysin se, mitä oli tekemässä. Malttia ei aina löydy ja asiat käsitetään hyvin konkreettisesti – kun puhutaan väärästä riisistä, on Karoliina jo aivan kauhuissaan siitä, että söi myrkyllistä riisiä koulussa. Tulipa muuten mieleen kun olin itse lapsi ja ekaluokan ensimmäisiä kotitehtäviä oli piirtää mukille korva. Tein se itsenäisesti, mutta meillä ei oltu kotona käytetty sanaa korva – piirsin siis mukille sen ”kahvan” sijaan ihmiskorvan. Kun kirjat avattiin seuraavana päivänä koulussa, en unohda ikinä sitä häpeää mikä oli kun pojat nauraa räkättivät että ”Katja piirsi mukiin oikean korvan!”. Tulipahan opittua uutta, hehe. Aivan mainio alakoululaisen ja eskarin kirjasarja, olin tosi iloinen kun tämä uusi tuttavuus löytyi naapurin antamasta kirjakassista. Lainaan kaikki osat kirjastosta heti kun sinne pääsee!

TARJA MAKKONEN: ÖNNÖ JA KIRJAVA KISSA

Toinen ihan uppo-outo kirja, joka myös nauratti niin paljon, että jos oli minun iltasatuvuoro, saattoi mies jäädä lattialle kuuntelemaan myös tätä kirjaa. Niin elävää tekstiä ja hauskoja tapahtumia kirja pitää sisällään. Ja taas niin samaistuttavia, 6-vuotiaasta Önnöstä tuli ehkä enemmän mieleen kuopuksemme, mutta Önnökin on sisarussarjansa nuorin. Ja ehkä äänekkäin.

Önnön oli bongannut äitini kirpparilta ja toi sen juuri ennen korona-aikojen alkua. Aloimme lukea ja tyttöjä harmitti aluksi, kun kuvia ei ole juuri ollenkaan. Se unohtui nopeasti, kun tarina vei mennessän. Kirjassa 6-vuotias Önnö asuu vastapäätä parasta kaveriaan (check!), äitinsä kirjoittaa kotona työkseen (check!) ja saa ajoittain hermoromahduksia (check!). Önnö on pieni tahtonainen, joka pistää muun muassa neuvolantädin täysin sekaisin käynnillään, eikä suostu esimerkiksi vaa’alle, koska siinä on tassun jäljet, eikä eläinten päällä voi seistä. Yöravustukseen Önnö lähtee reippaana, ainoana joka on vähän nukkunut ennen aamuyön ravustusta ja puhuu sisaruksensa uuvuksiin automatkalla. Elämäniloa ja tarmoa täynnä oleva pieni nainen ja niin mainiosti kirjoitettu kirja, että nauroimme kaikki iästä riippumatta mahat kipeinä. Suosittelen lämpimästi!

KATSELE KUVIA, KUUNTELE SATUA, LUE KIRJAA YOUTUBESSA

Tämä on vielä ihan pakko vinkata! Viimeisien eskarin etätehtävien joukossa oli kuunnella Youtubesta vanhoja katsele kuuntele ja lue-satuja. Kuinka monella oli niitä lapsena? Ne tuli kuunneltua aivan puhki. En tiennyt, että satuja on äänitetty hurja määrä Youtubeen, ilman kuvia tosin. Se ei haitannut, sadut upposivat kyllä kuulijaansa. Kuinka klassikko on Matti Raninin ääni, sitä halusi itsekin alkaa kuuntelemaan. Kuuntelemastaan sadusta piti piirtää kuva ja torstaina eskariopet arvailevat, minkä sadun kukakin on kuunnellut. Ihana idea ja tuli kyllä niin hyvä kuva, että arvauksesta tulee helppo. Kuinka monelle tuttuja lapsuudesta ovat nämä Disneyn sadut?

Oliko tuttuja vai uusia kirjoja? Mitkä teillä ovat suosikkeja lastenkirjoissa?

Tunnetko jo Pikkiriikin ja Pöjöläisen?

Kaikkien mielestä tällainen taianperuutus oli oikein hyvä idea ja siksi he jatkoivat tanssimista pitkälle yöhön. Mutta KUKAAN ei ollut tullut tiedustelleeksi prinsessa Ruususen kantaa tällaiseen pussailuasiaan. Eipä kai sitä siinä rytäkässä ehtinyt niin ajatella, ja sitä paitsi prinsessa ei osannut vielä puhua, koska hän oli vain pikkuinen vauvanvääkylä. 

Yllä oleva pätkä on iltasatukirjasta, jota ensi kertaa lukiessa kolmevuotias nauraa höhötti niin, että meinasi pudota sylistä. Mietin jo, että onko tämä toimiva iltasatu, sillä se pukkasi sellaista hepulia. Lopulta meidän koko tyttötiimi nauraa hekotti ääneen ja totesin, että rauhoittumisesta viis, onhan se ihan mahtavaa, että iltasatu saa meidät nauramaan yhdessä näin kippurassa!

Mikä tuo kirja sitten on? Kyseessä on Prinsessa Pikkiriikin astetta paremmat iltasadut. Niin paljon astetta paremmat, että itse nauroin eniten kohdissa, kun lapset kääntyivät katsomaan minua epäuskoinen ilme kasvoillaan. He selkeästi epäilivät, että keksin omiani, vaikka luin kyllä sanasta sanaan sen, mitä kirjassa luki. Oli vaikeaa jatkaa hihittämättä. Tyttöjen ulkoa osaamat Tuhkimot, Ruususet ja Arielit oli sepitetty aika huolella uusiksi! Kirjojen takaa löytyy samaa vuosikertaa kanssani oleva Hannele Lampela, itsekin pienten lasten äiti, joten tarttumapintaa tarinoissa pikkulapsiaikaa eläville varmasti löytyy.

Tutustuimme Prinsessa Pikkiriikkiin vasta jouluna, kun pukki toi meille kohtuullisen paksun Kootut tuhmuroinnit-kirjan. Ihastuimme tyyppiin heti ja voi olla, että tuo topakka pikkutyttö muistuttaa aika vahvasti kuopustamme, joka osaltaan edesauttoi ihastumista sekä samaistumista. Kun prinsessa Pikkiriikki halusi myydä ärsyttävän pikkuveljen kirpputorilla, keksi meidän nuorin, että täällä olisi isosisko kaupan, hinta 300 euroa. Aikamoisia juttuja siskon kauppaamisesta asti voi Pikkiriikki kyllä opettaa, hah! Hän myös taikoo aikuiset Himpskattiin, vaikkei niitä sinne kannattanut taikoa, sillä siellä olikin karkkia ja aikuiset viihtyivät siellä!

Kun on kuuden vuoden ajan lukenut joka ilta iltasatuja, alkaa välillä olla todella vaikeaa keksiä kirjastostakaan mitä lainaisi tai mikä miellyttäisi eri ikäisiä kuulijoita. Suomalaisissa on kyllä ihan ehdottoman hyviä iltasatuvaihtoehtoja. Meillä on luettu muun muassa Siirit ja Mintut. Kivaa oli päästä tutustumaan myös Pikkiriikkiin. Niin ja siihen prinsessa Pöjöläiseen, joka on hänen paras ystävänsä.

Pikkiriikit ovat kirjoitettu niin kieli poskessa, mutta silti tosielämän seikkoja mukaan tuoden, ettei niistä voi kukaan olla pitämättä. Ainakin ne naurattavat meillä niin 3-, 6- kuin 36-vuotiasta lukijaa. Lukeminen ja iltasatu hetki on meillä aina ihan ehdoton, oli ilta mikä tahansa. Oli joulu tai uusi vuosi, oltiin mummilassa tai hotellissa. Aina luetaan iltasatu ja aina se on yhtä kiva hetki. Jos kaipaat teille kivaa lukemista, niin suosittelen lämmöllä tutustumaan määrätietoiseen neiti Pikkiriikkiin!

Mitä teillä luetaan iltasaduksi? Mielelläni luen vinkkejä! Onko Pikkiriikki tuttu?

Pakkaspäivien hyggeilyä

Itselläni on läpi elämän säilynyt lukeminen yhtenä ykkösharrastuksista. Rakastan ahmia kirjoja ja luuhata kirjastoissa. Tampereella tehtiin juuri kiva uudistus: VIP-lainat saa pitää nykyään kaksi viikkoa! Tämä on todella kiva juttu, sillä jos niitä haluaa mukaan esimerkiksi viikon reissuun, niin nyt se on mahdollista. Viikko saattaa monesti olla vähän tiukka väli lukeakin kirja, mutta kahdessa se kyllä onnistuu. Lämpimiä ajatuksia siis uudistuksista Tampereen päättäjille! Lisäksi kirjastoon pääsee aikaisin aamulla tai esimerkiksi sunnuntaisin sisään omalla kortilla sen ollessa muuten suljettu, tämäkin on ihan mahtava juttu!

Nyt on yhtä lailla niin mielettömät ulkoilukelit, kuin samalla ensi viikolla vähän turhankin kipakat pakkaset. Silloin onkin ihanaa vetää villasukat jalkaan, sytyttää kynttilöitä tai takkatuli ja tarttua kirjaan. Minä olen alkuvuonna ahminut muutaman teoksen, joista ajattelin vinkata teille.

CAMILLA GREBE: LEMMIKKI

Jonotin tätä teosta kirjastosta neljä pitkää kuukautta ja uuden vuoden aattona sain sen. Tykkäsin hirveästi Camillan ensimmäisestä teoksesta Kun jää pettää alta ja se kannattaakin lukea ensimmäiseksi, sillä samoja poliiseja on tässä uudessakin teoksessa. Kirja lähtee vauhdilla liikkeelle ja etenee samalla tavalla kuin ensimmäinen teos, eli aina yksi henkilöhahmo kerrallaan kertoo asioiden kulusta omasta näkökulmastaan. Kirjassa hypitään nykyajassa ja menneisyydessä ja se tempaa hetkessä otteeseensa.

Lemmikki vie lukijan kuvitteelliseen Ormbergin tuppukylään ja uskon, että varsinkin suomalaiset lukijat pystyvät samaistumaan jäiseen ja pimeään pikkukylään sekä tapahtumiin siellä. Totesin miehelle, että tätä fiilistä ja sielunmaisemaa olisi ihan mahdoton selittää aurinkomaassa asujalle, mutta suomalaiselle se varmasti aukeaa heti.

Kirjassa uusi poliisi, Malin palaa kotipaikkakunnalleen Ormbergiin selvittämään kauan sitten löytämänsä pikkutytön ruumiin mysteeriä. Muitakin mysteerejä tulee eteen ja pikkuhiljaa menneisyys paljastuu. Kirja on mukaansatempaava dekkari, samalla se ottaa vahvasti kantaa muun muassa Ruotsin maahanmuuttokysymyksiin. Kirjassa pienen kylän tehdastyöläiset ovat jääneet työttömiksi ja vaille tukea ja samalla Ormbergiin on perustettu iso vastaanottokeskus. Siinä on asetelmaa erilaisille konflikteille. Kirjassa kuvataan myös vahvasti teini-ikäisen Jaken filistä siitä, millaista on kasvaa pienessä kylässä erilaisena. Ensimmäisessäkin kirjassa esiintyneen poliisin Hannen tuskaa muistisairaudesta kuvataan niin elävästi, että itseäänkin alkaa ahdistaa ja pelottaa muistisairaudet.

Kirjassa alkaa loppua kohti olla vähän ehkä epäuskottavia kuvioita, mutta viimeiset 100 sivua täytyy ahmia vauhdilla, kirjaa ei enää vain pysty laskemaan käsistään. Vahvin tunto jää kuitenkin siitä, mitä kerrotaan ruotsalaisen yhteiskunnan tilasta ja pienen kylän tunnoista. Kirja herättää paljon ajatuksia ja suosittelen sitä lämpimästi monestakin syystä.

SISKO SAVONLAHTI: EHKÄ TÄNÄ KESÄNÄ KAIKKI MUUTTUU

Nappasin tämän VIP-hyllystä suurin odotuksin, sillä olin Instagrammista bongannut joulun aikaan useamman kertovan tämän olevan hyvä ja koukuttava kirja. Sisko Savonlahden esikoisteos kertoo kolmekymppisestä Kalliossa asuvasta freelance-toimittajasta, jonka poikaystävä on jättänyt ja jonka ideat erilaisista artikkeleista eivät kelpaa enää lehtiin. Hän etsii töitä, kaipaa epätoivoisesti poikaystäväänsä, syö järjettömän paljon sipsejä (alkoi ärsyttää montako kertaa kirjassa lukee sipsi!!), on koukussa Thai-cubeihin ja zero colaan. Ystävät tekevät menestyvää uraa ja päähenkilö möläyttelee työhaastattelussa vähän sopimattomia asioita.

Monessa otteessa samaistuin kirjan samanikäiseen päähenkilöön, joka pläräsi työilmoituksia läpi, kirjoitti juttuja kahvilassa, yritti vältellä Zero Colaa ja lämmitti mikrossa thai-cubeja (oikeasti, graduni ei olisi valmistunut aikanaan ilman niitä!). Hän haaveilee pukeutuvansa fiksusti ja käyttää työttömänä liikaa rahaa kuivashampooseen. Koska päähenkilö on itseni ikäinen ja kirja juuri ilmestynyt, siinä on paljon nykymaailman menoa mukana, johon voi samaistua.

Sitten taas – teksti oli aika löyhää ja luin kirjan parissa päivässä. En jotenkaan saanut kiinni kirjan syvemmästä ajatuksesta ja aloin jo ärsyyntyä saamattomaan päähenkilöön, joka söi jatkuvasti sipsejä ja teki siitä taidetta. Odotin koko ajan, että loppua kohti tulee joku oivallus tai käänne, muttei tullut. Minua kiinnostaisikin kuulla tämän lukeneilta kommentteja, miksi tämä teos on niin kehuttu ja palkintojakin voittanut? Oli se ihan kiva ahmaista, mutta vähän ärsyyntynyt fiilis jäi teoksesta. Mitä en tajunnut?

DAVID LAGER-GRANTZ: TYTTÖ JOKA ETSI VARJOAAN

Ahmaisin aikanaan ihan hetkessä Stieg Larssonin Millenium-sarjan osat sitä mukaa kun ne ilmestyivät. Ne olivat hurjan koukuttavia ja varmaan kaikki ovat kuulleet Lisbeth Salanderista viimeistään, kun leffojakin alkoi ilmestyä. Minä lainasin tämän kirjan kesällä ja se on puoli vuotta maannut yöpöydällä ja olen sitä uusinut. Nyt tartuin siihen vihdoin. Täytyy sanoa, että Davidin tekstit ovat kaukana alkuperäisistä Millenium-teoksista ja kirja on tungettu vähän liikaa täyteen yksityiskohtia. Se on ihan menettelevä dekkari, mutta sortuu liikaa kikkailuun ja pyörittelyyn niin, että sen sijaan että ahmisit sitä, meinaa ote vähän herpaantua. Mitä mieltä olet itse näistä jatko-osista eri kirjailijan alla, oletko lukenut?

Hyvää hyggeilyä pakkaspäivien ratoksi nämä ovat kaikki, ei mitään tajunnanräjäyttäviä teoksia kuitenkaan. Meillä on nyt hiihtoloma lähestymässä ja minä olen edelleen syksyllä varaamissani teoksissa jollain varasijoilla 155, eli sinne täytyisi keksiä jotain muuta luettavaa kuin varauksissa on. Mielelläni otan suosituksia taas vastaan, varasin viimeksi siltä istumalta kaikki suosituksenne, kiitos! Miehelle ostin joululahjaksi Tarja Virolaisen Juoksijan sielun ja hän kehui sitä kovasti, eli taidan ottaa sen seuraavaksi lukulistalle, vähän erilaista menoa dekkareiden sekaan.

Huikatkaa siis kirjavinkkejä! Oliko näissä sinulle tuttuja teoksia? Meinaatko rynnätä viikonloppuna ulos vai kaivautua peiton alle? Itse suunnittelin, että aloitamme hiihdosta ja sitten hyggeilemään. Ihanaa lauantaita!