Kesän parhaat lukuvinkit!

Lukeminen kesän lämmössä aurinkotuolissa, riippukeinussa, rannalla tai mökkilaiturilla… Onko mitään ihanampaa vapaapäivänä? Minä ainakin viihtyisin aamusta iltaan kirja kädessä jos se olisi mahdollista, nyt lukeminen on suht pätkittäistä. Mutta aina silti niin ihanaa kun sitä ehtii tehdä! Tänä vuonna sain päähäni listata ensi kertaa lukemiani kirjoja. Tuntuu, että niitä kertyy paljon, mutta loppujen lopuksi lukeminen on aika hidasta, kun ei kerralla kerry paljoa. Mutta väliäkö määrällä, nautinto parasta! Halusin listata kirjoja senkin vuoksi, että usein kun kysytään lukusuosituksia, ei mieleen nouse mitään. Kirjojen nimet saattavat muun muassa häipyä päästä, vaikka juonen muistaisi.

Muillekin lukutoukille tässä siis vinkkejä puutarhakeinuun luettavaksi tai otsalampun kanssa teltassa tutkittavaksi!

Lukuvinkkejä kesälle

Tess Gerritsen: Hahmot yössä

Ihanan mukaansatempaava, hieman yliluonnollinen kirja, joka jännitti alussa niin, että sanoin miehelle, etten uskalla lukea tätä pimeässä auta! Gerritseniltä olen tottunut lukemaan suht raakojakin trillereitä, mutta tämä oli erilainen. Tarina naisesta, joka lähti rauhoittumaan maaseudulle ja kokikin kaikkea outoa vuokraamassaan talossa.

Lisa Jewell: Löysin sinut & Sitten hän oli poissa & Joka askel jonka otat

Luin kaikki kolme Jewelliä parissa päivässä ja uusin on ollut varauksessa pitkään. Mikä näissä kiehtoo? Tarinat ovat todella kiehtovia ja ratkaisu on vain pakko tietää, samalla tarina ovat vähän ylilyöntejä, eli eivät ne voisi tosielämässä tapahtua, mutta ei se oikeastaan haittaa.

Minua Englannissa asuneena kiehtoo myös todella paljon näiden kirjojen kuvailemat paikat ja maisemat Englannissa. Tarina alkaa aina niin vauhdilla ja kiehtovasti, että olet koukussa 30 sivun jälkeen. Täydellistä kesälukemista!

Nina Lykke: Ei ei ja vielä kerran ei

Tarina naisesta, joka on ollut pitkässä liitossa koko ikänsä ja yhtäkkiä elämä menee uusiksi miehen suhteen vuoksi. Ihanan ns. kiukkuinen kasvutarina, kun nainen alkaa pitää puoliaan ja käy läpi elämäänsä. Toisaalta itketti, toisaalta nauratti. Nopeasti ahmin tämäkin kirjan.

Jo Nesbo: Valtakunta

Harry Holet Nesbolta ovat aivan huippuja mielestäni ja Valtakunta oli varauksessa minulla pitkään. Odotukset olivat suuret Valtakunnan suhteen, mutta oli minusta hieman liian paksu ja pitkäveteinen ja meni vähän ns. yli uskottavuuden suhteen. Mutta Nesbot ovat pakko lukea, eli tässä on kyllä hyvää kahlattavaa rannalle!

Trevor Noah: Laitoin lapsi

Hulvaton kirja! Ja todellakin tositarina! Trevor Noahin elämä on aivan uskomaton ja samalla täyttä totta. Kirja opettaa todella paljon rotuerottelusta ja historiasta olematta sekuntiakaan pitkäveteinen. Trevorin lapsuus ei ole ollut helpoimmasta päästä ja hänen elämäntarinansa on uskomaton. Tämä oli myös ahmittava ja kirjan ainoa miinus oli, että se ns. loppui kesken! Haluan kuulla lisää!

Johanna Valkama: Katariinanpyörä

Nokialaisen Johannan teos aloittaa uuden sarjan. Paljon historiaa Pohjanmaalta ja kuvia kotimaasta. Nuori leski on pääosassa uudessa sarjassa. En juurikaan lue historiallisia kirjoja, tämä oli kivan erilainen lukulautasellani!

Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys

Mielettömästi somessa muun muassa Stella Harasekin toimesta hehkutettu kirja oli pakko lukea. Täytyy sanoa, että luin sitä vähän monttu auki. Oli hyvin hämmentävä. Kirja yhdisteli nykyaikaa sekä erilaisia mytologioita ja meni välillä aikamoisiin yliluonnollisuuksiin. Huhhei! En lopussa tiennyt tykkäsinkö vaiko enkö, oli niin erikoinen, mutta ainakaan en ole koskaan lukenut mitään tämän tyylistä!

Owens: Suon villi laulu

Valtavan hehkutettu ja ylistetty kirja. Kirjassa on pienen tytön kasvutarina, joka satuttaa ja ihastutta yhtä aikaa. Pääosassa on kirjan alussa noin 6-vuotias tyttö, joka selviytyy yksinään suolla, mikä ei tuntunut itselleni kovin uskottavalta. Mutta luonnon kuvaus oli valtavan upeaa ja kyllähän sitä haluaa tietää, kuinka tytön kasvutarina etenee ja kaiken taustalla on vielä murhatutkimus.

Gail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää

Ihana kirja! Siis niin kunnon brittiläistä tekoa ettei totta! Rakastin maisemaa, jossa kirjassa seikkailtiin – englantilaisia pubeja, ruokakauppoja ja muita. Samalla kirjassa käytiin läpi raskasta kasvutarinaa ja väläyteltiin muistoja menneisyydestä. Minä rakastin tätä kirjaa, jotenkin todella suloinen!

Elina Backman: Kun kuningas kuolee

Elina Backmanin esikoisteos sijoittuu pitkälti Hartolaan, joka kiehtoi minua jo valtavasti. Mieheni on sieltä kotoisin ja löysinpä löyhän linkin suoraan edesmenneeseen appiukkooni kirjasta, joka oli pakko kuvata ja lähettää miehen siskollekin. Murhia, historiaa, rakkautta, kasvutarinoita – tämä kirja oli myös ”en voi laskea käsistä”-sarjaa, en tiedä vaikuttiko Hartola omaan suhtautumiseeni oleellisesti. Ehkä ei, sillä on tätä moni muukin kehunut. Ihanan täysillä ajankuvassa kiinni oleva teos, joka tuntui todella uskottavalta!

Äänikirjat

Tuomas Nyholm: Samu Haber – Forever Yours

Minähän en kuuntele äänikirjoja, mutta tänä vuonna niitä on mennyt jo kohta kolme. Ennätys! Ihastuin aivan täysillä Haberin elämäkertaan. Kuuntele, ehdottomasti kuuntele jos voit, Samu lukee sen itse. Kirjoitin teoksesta ihan oman postauksen.

Kati Lepistö & Leeni Peltonen: Silmäräpäys

Törmäsin johonkin haastatteluun Kati Lepistöstä ja oli pakko alkaa kuunnella äänikirjaa hänen elämästään. Se on todellakin kirjoitettu osaltaan silmänräpäyksin. Kati oli lupaava nuori malli, joka sai 19-vuotiaana aivohalvauksen. Kohtaus hoidettiin väärin ja se vei Katin ikuisesti muun muassa puhekyvyttömäksi ja pyörätuoliin. Uskomaton tarina, jossa on välillä aikamoista ns. turhautumista ja kiukuttelua kuvattu hyvinkin realistisesti. Kuvittele itsesi parikymppisenä tilanteeseen, jossa tajuat kaiken muttei mikään raaja tai puhekyky toimi – turhautuminen on varmasti valtavaa. Opetti arvostamaan omaa elämää ja kunnioittamaan Katia. Mieletön sissi!

Max Seeckin tuotanto

Jännä homma, yritin lukea vanhinta Max Seeckiä, koska isäni suositteli näitä. Ei lähtenyt ja jätin kesken. Sen sijaan en ole nähnyt mieheni lukevan niin intensiivesti aikoihin kuin nyt, hän on lukenut neljä Seeckin teosta vauhdilla ja uusin on varauksessa. Sanoinkin hänelle, että ihanaa nähdä sinut lukemassa noin tiiviisti. Mies sanoi, ettei ole löytänyt hyvää luettavaa, mutta nämä lähtivät! Täytyy yrittää ehkä uudelleen itsekin, kun toinen on niin koukuttunut!

Kesken:

Foley, Lucy: Jahti

Yksi miehen joululahjan osa, vielä kesken, mutta vaikuttaa erittäin koukuttavalta. Varasin jo kirjastosta seuraavan teoksen!

Äänikirja Nova Ling: Kun kukaan ei näe eikä kuule

Lenkeillä äänikirjana kuuntelemani teos. Todella ahdistava kertomus parisuhdeväkivallasta, mutta palan halusta kuulla, miten teos päättyy. Käyhän perheen hyvin? Tämä on mielestäni saatavana vain äänikirjana. Todella huono lukija, mikä häiritsee vähän mielestäni kuuntelua. Mutta tämäkin tositarina vie mukanaan.

Kuka muu rakastaa kirjoja? Heitä minulle vinkkisi, olen monesti laittanut heti varaukseen vinkkaamanne kirjat!

Kirjasarja syksyyn, jonka itse olen lukenut ahmien

Tai ehkä huijasin, sillä olen lukenut vain kolme neljästä kirjasarjan osasta ja viimeistä vielä jonotan kirjastosta. Mutta kolme ensimmäistä kirjaa on todellakin mennyt ahmien, vain parissa päivässä olen lukenut jokaisen. Siinä ne nyt odottelevat palauttamista ja minusta tuntuu, kuin menettäisin ystävän kun palautan ne. Tiedättekö, ihan kauhulla sitä odottaa jo tunnetta, kun neljäs osa on luettu. Tuleeko näitä lisää?

Ninni Schulman ja Magdalena Hansson

Mikä sarja on siis kyseessä? Totta kai ruotsalainen dekkarisarja, tuntuu kyseinen genre uppoavan minuun kuin häkä eikä loppua näy. Mikä tekee tästä sarjasta sitten koukuttavan, mitä erilaista siinä on kuin muissa pohjoismaalaisissa dekkareissa?

Ensimmäiseksi nostaisin esiin samaistuttavuuden. Kirjan päähenkilö, jonka elämää eniten avataan sarjan ensimmäisessä osassa on Magdalena Hansson, Tukholmassa asuva toimittaja, jonka elämä saa uuden käänteen. Schulman kertoo jotenkin kipeän samaistuttavasti siitä, kuinka äidin pitäisi taas kirjoittaa ja lapsi on surkeana läppärin takana, kuinka Magdalena herää eloon kun pääsee kiinni kirjoitushommiin ja toisena päivänä ei näe läppäriä aivosumulta, kun väsymys painaa. Urahaaveista ja lapsiperheen velvollisuuksista ja äitiyden tuomasta huonosta omatunnosta kerrotaan jotenkin hyvinkin samaistuttavasti.

Sama pätee sarjan muihin henkilöihin, joita avataan enemmän kirja kirjalta. On ehkä hieman mammanpoika poliisi Christer, toinen poliisi Petra, jonka lapset ovat jo vanhempia ja avioliitto uudessa vaiheessa. On Magdalenan nuoruudenrakkaus Petter ja paljon hyvin samaistuttavia arkikuvioita, joista eri elämänvaiheessa olevat lukijat pystyvät uskoakseni ammentamaan.

Tyttö lumisateessa, Poika joka ei itke sekä Vastaa jos kuulet

Nämä kolme osaa olen ahminut läpi, eikä kyse todellakaan ole vain ihmissuhteista ja arjen samaistumisesta. Koska kyseessä on dekkarit, jokaisessa kirjan osassa homma aloitetaan ruumiilla. Apua, olikohan tämä rajusti kirjoitettu. Todella mielestäni hyvän maun rajoissa käydään läpi rikoksia ja alussa heitetään niin sanotusti verkko vesille. Ensimmäisestä kappaleesta olet koukuttunut siihen, mitä tällä kertaa tapahtuu pienessä Värmlandin kylässä, johon Magdalena Hansson muuttaa sarjan ensimmäisessä osassa. Kun kyseessä on pieni kylä, kaikki tuntevat kaikki ja ihmissuhteet nivoutuvat mielenkiintoisesti toisiinsa. Monesti sitä on joku aavistus siitä, kuka on syyllinen tai mikä voisi olla tapahtumasarjan takana, mutta näissä kirjoissa en ole kyllä sitä keksinyt millään kerralla.

Ja samalla osa osalta päähenkilöiden tarina etenee ja elämä soljuu eteenpäin, mikä mielestäni tekee sarjasta jotenkin helposti lähestyttävän ja yllättävän uskottavan, vaikka ovathan tapahtumat aika villejä pieneen kaupunkiin.

Tekisi mieli kertoa vaikka mitä kirjoista, mutta yritän pitää spoilerit poissa ja sanoa vain, että lue tai laita varaukseen! Ensimmäiset osat ovat ainakin aika hyvin saatavilla ja on ollut ihan mahtavaa lukea sarja juuri näin, että seuraavan osan on saanut pian käsiinsä ja on tuoreessa muistissa mitä edellisessä jaksossa tapahtui. Olen varasijalla 33 neljännessä osassa, joten kohta saan senkin käsiini. Meneeköhän sekin kahdessa päivässä kuten edeltäjänsä? Tiedättekö tunteen, ahmit kymmenen sivua aamupalalla, illlalla valvot liian myöhään kun on pakko saada tietää kuinka tässä käy? Parasta!

Mitä sinulla on lukulautasella? Onko itselläsi ensi viikolla syyslomaa, jota voi viettää muun muassa lukien?

Olen kirjoittanut aika liudan vuosien varrella lukuvinkkejä, joten jos kaipaat syksyysi lukemista, kurkkaa ainakin tämä, tämä ja tämä postaus! Elokuussa vinkkasin ihan hulvattomasta kirjasta, pitkästä aikaa nauroin ääneen lukiessa! Nämäkin suositukset parin vuoden takaa toimivat, vaikka ehkä ovat monelle tuttuja.

Milloin viimeksi nauroit ääneen lukiessasi?

Frances tuijotti silmät selällään. Mitä ihmettä? Tonyn kumpaankin kankkuun oli tatuoitu kirkkaankeltainen hymynaama. Se oli eriskummallista. Aivan kuin olisi yhtäkkiä ilmennyt, että miehellä oli tavallisten vaatteiden alla pellenpuku. Tony, hymynaamapyllyinen sarjamurhaaja niinkö?

Nappasin kirjastoreissulla VIP-hyllystä ihan summamutikassa kirjan Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, osaksi sen kauniin kannen takia ja osaksi siksi, että kannessa luki ”Olen kateellinen niille, jotka eivät ole vielä lukeneet tätä kirjaa”. Mitäh, no pakko ottaa tämä! Alle viikossa se oli luettu, oikeastaan ahmittu. Vaikka kirja on täynnä yksityiskohtia ja sen 455 sivua menevät minusta hitaammin eteenpäin kuin monissa muissa kirjoissa, oli se pakko ahmia mahdollisimman nopeasti. Yleensä luen aina vaan erilaisia dekkareita, joten tämä mustalla huumorilla höystetty kirja ihmisistä hyvinvointikeskuksessa oli tyylilajiltaan jotain ihan muuta kuin mitä yleensä luen. Mutta voi että, nauroin monta kertaa ääneen illalla lukiessani ja muiden nukkuessa. En muista milloin sellaista olisi tapahtunut, joten oli pakko tulla suosittelemaan teosta teillekin!

Liane Moriarty – Yhdeksän hyvää kymmenen kaunista

Viime vuonna ilmestynyt kirja on australialaisen Liane Moriartyn käsialaa ja nolona tunnustan, ettei kyseinen nimi soittanut minulla mitään kelloja. Siinä yhdeksän ihmistä saapuu hyvinvointihotelliin retriittin, josta jokainen etsii erilaista parannuskeinoa elämäänsä. Porukassa on edustettuna hyvin aikamoinen kirjo ihmistyyppejä: himourheilijoita, pariskunta, perhe, hyvinvointihommia harrastava asianajaja, yksinäinen hieman romantiikannälkäinen nainen, äitiydelleen omistautunut nainen ja yksinäinen, jo isoisäksi ehtinyt mies. Heistä olisi hirveä hinku kertoa enemmän, mutta kirjasta voi loppujen lopuksi paljastaa yllättävän vähän, ettei pilaa kenenkään lukukokemusta.

Australian perukoilla saapuvaan hyvinvointihotelliin saapuvat asiakkaat 10 päivän retriittiin ja kirja kertoo pala kerrallaan eri vieraiden äänellä, miten he ottavat edessä olevan paaston kirjoista, somesta, tekniikasta, alkoholista, sokerista ja muista päivittäin käyttämistään jutuista. Siinä syvennetään pala palalta vieraiden persoonaa, heidän taustaansa ja samalla retriitti muuttuu päivä päivältä jännemmäksi. Kirja on selkeästi nykypäivän tuotos, jossa myös irvaillaan ihmisten Instagram-keskeisyydelle sekä ulkonäöstä ja materiasta välittämisen tarpeille. Kohtalot ovat hersyviä ja yllättäviä ja retriitti lähtee suuntaan, jota ei todellakaan osaa alussa arvata.

Liane Moriarty – Big Little Lies

No niin, tässä oli se nolous. En tiennyt, että Big Little Lies (suom. Mustat valkeat valheet) on alkujaan kirja, josta HBO:n sarja on tehty. Minusta tuo sarja on ollut yksi parhaimpia, joka on sekin ahmittu hetkessä. Että kirjana? Voi ei, en tiennyt. Mietiskelin kyllä tätä Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista kirjaa lukiessani, että siinä olisi mahtavat puitteet esimerkiksi leffaksi, varmasti myös sarjaksi. Moriartylla on selkeästi lahjoja nivoa yhteen erilaisia persoonallisuuksia, heittää sekaan mustaa huumoria ja samalla kohtaloista tulee uskottavia, joskin ehkä… Hieman väritetyssä todellisuudessa. Kuka on katsonut kyseisen sarjan? Tykkäsitkö?

Viikonlopuksi on luvattu huikeaa keliä, joten jos heittäydyt viltille äänikirjan kanssa tai tämä kyseinen opus osuu vaikka pokkarina käteesi, suosittelen lämpimästi. Mieskin ihmetteli, kun höhötin ääneen kirjan kanssa – sitä ei kyllä usein käy! Milloin olet viimeksi nauranut ääneen lukiessasi?

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

P.S. Lukemisesta innostuneet, käykää osallistumassa arvontaan, josta voi voittaa lukemista. Vielä viikonlopun ajan ehtii!