Loppukesän parhaita kirjoja – lue tai kuuntele nämä (sis. äänikirja-tarjouksen)

*sisältää mainoslinkkejä

Hyvää syyskuuta ihmiset! Taas on mennyt päiviä postaamatta, ihan ihmeesti vaan aika juoksee ja päivät menevät ohi. Mutta nyt jatketaan!

Jokainen minua yhtään seurannut tietää kirjarakkauteni. En loppujen lopuksi lue vuodessa mitään hirveää määrää kirjoja, mutta luen usein ja vähän. Kunnes sitten osuu kohdalle joku teos, jonka ahmin kahdessa päivässä, sitten parin viikon tauko ja taas parissa päivässä joku. Riippuen niin muustakin elämäntilanteesta. Kesällä luin vähemmän kuin olisin ajatellut, Kyproksella en esimerkiksi ollenkaan, olimme niin paljon menossa tai lapsia piti vahtia altaassa. Nyt koulujen ja päikyn myötä lapset ovat monesti unessa jo kasilta ja minä olen monesti tahkonnut illat kirjoja, sillä telkkarista en löydä juuri ikinä katsottavaa. Lukeminen on itselleni se paras tapa irrottautua arjesta ja sukeltaa tarinoihin. Se, milloin en räplää puhelinta samalla tavalla vaan keskityn kirjahommiin täysin. Rakastan lukemista ihan hirveästi ja muistelen aina lämmöllä lapsuuden reissuja kirjastoon, joita tein tauotta.

Tulinkin siis vinkkaamaan teille loppukesän kirjoista, joista olen tykännyt. Itse olen sitä koulukuntaa, joka tarttuu kovakantiseen kirjaan (en pysty monesti muuten keskittymään tarinaan), mutta tiedän, että teitä on siellä monia, jotka tykkäävät äänikirjoista niin lenkillä, kotihommissa kuin iltaisin. Siispä vinkkaan, että BookBeatilla on nyt tarjous, jolla voit kuunnella kuukauden kokeilujakson ajan rajattomasti kirjoja, eli Premium-jäsenyyden kokeilu. Valikoimissa on yli 200 000 äänikirjaa ja tarjous koskee uusia asiakkaita. Meillä äänikirjat olivat kesän hitti automatkoilla, lapset jaksoivat todella hyvin kuunnella muun muassa Supermarsuja autossa. Suosittelen siihen hommaan!

BookBeatilla on tällä hetkellä 3 eri tilauspakettia: Basic -paketti maksaa 9,99 €/kk ja sillä voi kuunnella ja lukea jopa 20 tuntia/kk, Standard-paketilla voi kuunnella ja lukea jopa 100 tuntia/kk hintaan 14,99 €/kk ja Premium-paketilla saa kuunnella ja lukea kirjoja rajattomasti hintaan 19,99 €/kk.

Sitten niihin kirjoihin!

Hanna Brotherus: Ainoa kotini

Koreografi Hanna Brotherus on kirjoittanut niin väkevän esikoisromaanin, että on vaikeaa uskoa hänen olevan esikoiskirjailija, joka on sanomansa mukaan kirjoittanut vain kauppalappuja ennen tätä. Vaikka kirja ei ole elämäkerta, sellaisenhan sitä vähän lukee. Hanna toteuttaa matkan itseensä, lähtee yksin Pariisiin, tutkiskelee siellä mietteitään ja elämäänsä ja saa kirjaan aiheita. Hän sanoittaa uskomattoman hyvin äitiyden suorittamisen, sen miten mukamas salaa lapsiltaan asioita. Hädän, kun lapsilla on ongelmia, epäonnistumisen tunteet, kun liitto päättyy. Oman äiti-tytär-suhteensa. Läheisen sairastumisen. Sen, ettei hyväksy omaa vartaloaan ja se, paljonko turvottaa määrittää monesti päivän fiilistä.

Hanna kirjoittaa puolisostaan kauniisti ja rehellisesti, kuvaa jopa riitojansa erittäin rehellisesti. Kirja antoi itselleni hyvin paljon samaistumispintaa ja jonkinlaista vertaistukea suorittamisen ja itsensä hyväksymisen suhteen. Koska vaikeita aiheita on monta ja elämästä kirjoitetaan niin rehellisesti, uskon tämän teoksen antavan vertaistukea ja ajatuksia hyvin monenlaisessa eri tilanteessa olevalle ihmiselle.

Seuraajani sanoi, että oli vaikuttavaa kuunnella teos itsensä Hannan lukemana. Sen pääsee kuuntelemaan täältä, itse luin kovakantisen teoksen (jota muuten jonotin todella pitkään kirjastosta!).

Lisa Jewell: Kaikista synkimmät salaisuudet

Olen lukenut tänä vuonna neljä Lisa Jewellin teosta, tämä on niistä uusin. Jokaisen olen lukenut kahdessa, korkeintaan kolmessa päivässä. Hänellä on uskomaton kyky saada lukija koukkuun ensimmäisen luvun jälkeen. Jo siinä heitetään sellaisia syöttejä vesille, että kirjat ovat pakko ahmia, jotta saisi tietää, mitä niissä tapahtuu.

Kaikki Jewellin kirjat sijoittuvat Englantiin, uusin myös osaksi Ranskaan, mikä kiehtoo itseäni kovasti. Kaikissa niissä mennään ehkä hieman ”yli”, eli tarina ei välttämättä ole kaikkein uskottavin, mutta niin mielenkiintoinen, ettei se ainakaan itseäni häiritse. Lopussa tulee yleensä vielä joku uusi paljastus, jota ei osannut arvata, kun luuli jo tietävänsä ratkaisun. Aivan älyttömän hyviä kirjoja viemään pois arjesta ja uppoutumaan täysin tarinaan.

Pääosassa kirjassa on 25-vuotias Libby, joka elää hyvin vaatimatonta elämää kunnes täyttää tuon maagisen 25 vuotta. Hän perii vanhempiensa talon ja pikku hiljaa alkavat sen sisällä kannetut toistaan uskomattomammat salaisuudet paljastua. Kirjan pääsee kuuntelemaan täältä.

Lucy Foley: Kutsuvieraat

Kuten Foley ensimmäinenkin kirja Jahti, tämä toinenkin on kertomus siitä, kuinka tietty porukka joutuu vähän eristyksiin ja joku kuolee. Kuka ja miksi ja missä, sitä avataankin pala palalta kirjassa. Mitä kaikkia salaisuuksia kirjan henkilöillä on?

Kutsuvieraissa järjestetään häät pienellä irlantilaisella saarella myrskyn keskellä. Joku häävieraista kuolee, mutta kuka? Aivan kuten Jahdissakin, vuorotellen ääneen pääsevät eri kirjan hahmot. Puhutaan niin sulhasen, bestmanin, häävieraan, morsiamen kuin vaikkapa morsiamen siskon äänillä. Jokainen luku paljastaa aina vähän enemmän. Kiehtovasti punottu teos, joka olisi mielestäni myös täydellinen leffa ja parempi kuin edeltäjänsä Jahti. Pieni lässähdys mielestäni siinä, miten loppu avataan, mutta matka oli niin kiva, ettei se lopulta haitannut niin kovasti. Kutsuvieraat voit kuunnella täältä. Jahti ja Kutsuvieraat ovat itsenäisiä teoksia, eli niiden lukujärjestyksellä ei merkitystä.

Elina Backman: Kun jäljet katoavat

Elina Backman on kirjoittanut kaksi teosta, joista ensimmäisen Kun kuningas kuolee luin kesällä. Ajattelin, että se iski minuun niin vahvasti, koska se sijoittui Hartolaan minne mieheni lapsuuskin ja kirjan myötä jopa kävimme heinäkuussa Hartolassa appiukon haudalla! Aikamoinen inspiraatio.

Jännitti siis, miten toinen osa iskee. Se on suoraa jatkumoa ensimmäiselle, eli ehdottomasti nämä on luettava järjestyksessä. Kirja alkaa nuoren miehen kuolemalla, jota poliisit Heidi ja Jan alkavat tutkia. Suuressa osassa on myös toimittaja Saara, joka kärsi ensimmäisessä osassa burn outista ja lähti kesäksi Hartolaan.

Kirja on itse asiassa minulla vielä vähän kesken, mutta olen tykännyt tästäkin valtavasti. Se ei siis ollut vain Hartolan taikaa. Mietin, että Backmanilla on kyky kirjoittaa jotenkin todella uskottavasti ja kaikki paikat, ravintolat ja annokset ovat todellakin löydettävissä. Hän on nähnyt vaivaa yksityiskohtien kuvailemiseen ja teoksissa pääsee todellakin mukaan niin Hartolan kivisille mökkikujille, kuin Helsingin edustalle Lammassaareen. Kirjat ovat hyvin nykypäivää ja teksti sujuvaa, ehkä ne siksikin tempaavat niin mukaansa. Kuin katselisi dokumenttia fiktiivisen tarinan sijaan!

Ensimmäinen osa täällä ja toinen täällä kuunneltavissa.

Max Seeck: Pahan verkko

Vähän villi korttini, sillä en ole lukenut Seeckejä. Kerroin kuitenkin aiemminkin, että mieheni on ahminut ne kaikki todella nopealla vauhdilla tänä vuonna ja tykännyt hirveästi. Ehkä minunkin pitäisi? Isäni näitä alkujaan suositteli, eli jos etsit isänpäivälahjaksi kirjaideaa tai jouluksi tai haluat vinkata perheen miehille luettavaa, selkeästi sarja vetoaa heihin. Tästä toiseksi uusimmasta taisi olla elokuvakin tulossa? Minulla nämä vielä lukulistalla, mutta pakko vinkata. Harvoin olen nähnyt hänen muutamassa päivässä lukevan kirjan, niin kuin tällekin viimeisimmälle teokselle kävi. Ja nämäkin kannattaa kuunnella/lukea järjestyksessä!

Sen voi kuunnella täältä.

Oliko itsellesi uusia tuttavuuksia? Jos olet lukenut näitä, mitä pidit? On muuten mahtavaa nähdä, miten lukeminen tarttuu – lapseni ovat ihan hullaantuneita kirjastossa ja kävivät tällä viikolla ensimmäistä kertaa kaksistaan siellä! Meillä luetaan aina ääneen iltasatu, vaikka isompi osaa lukea itse, se on kuitenkin todella tärkeää yhteistä aikaa iltaisin.

Ja hei! Aina todella mielelläni otan kirjavinkkejä vastaan, naputtelen niitä sitten varaukseen aina suoraan kommenttikentästä. Itse varasin juuri tänään ilmestyneen Samuli Edelmanin elämäkerran ja pääsin jonossa sijalle 78. Sitä varausta odotellessa siis!

Kolme kotimaista kuukaudessa

Nyt kun painetaan hiki hatussa Black Fridayn keskellä ja kaikki kanavat toitottavat kuluttamista, halusin tuoda teille juuri tänä päivänä pysähtymisen hetken. Ekologisen lahjaidean, kotimaisen jutun ja hetken itselle. Nimittäin kirjasuosituksia! Eikö ole ihan parasta näin pimeänä aikana uppoutua kirjaan tai saada hyvä kirja joululahjaksi? Jos vielä haluaa olla ekologisempi, kuuntelee kirjan toki äänikirjana, minä en vieläkään niihin pysty yrityksestä huolimatta. Kirjan tulee olla kosketeltavissa ja sitä pitää voida kantaa mukana!

Kun edellisen kerran kirjoitin kirjavinkkejä loppukesästä, pyysin, että vinkkaisitte jotain uutta luettavaa minulle. Nämä kaikki kolme kirjaa löytyivät muistaakseni kommenttiboksista (vai oliko niin, että kaksi sieltä ja kolmannen bongasin Aamulehden suosituksista?) ja ilman sen kummempia tutkimisia laitoin ne silloin varaukseen kirjastoon. Parin kuukauden päästä tekstiviestejä kilahteli ja nuo kaikki kolme varausta sapuivat samalla viikolla! Olin hieman hämmentynyt ja varma, etten saa niitä luettua neljässä viikossa, sillä toki ne ovat varauksessa taas. Mutta ehdin, viimeinen näistä oli sen verran ohut, että lukaisin sen kahdessa illassa. Kaikki kirjat olivat kotimaisia, kaikki olivat tyyliltään erilaisia kuin yleensä lukemani jännärit, mutta kaikki tulivat jotenkin iholle. Oliko se sitten suomalaisuus, mikä sai samaistumaan, ikäiseni kirjan päähenkilöt vai mikä, mutta kaikki nämä kolme koskettivat omalla tavallaan, vaikka olivat hyvin erilaisia. Siispä uskallan niitä varauksetta suositella!

SATU VASANTOLA: EN PALAA KOSKAAN LUULEN

Tämä teos vähän junnasi itselläni alussa, kunnes pääsi vauhtiin. En saanut oikein kiinni siitä, mistä kirja kertoo – siinä käsiteltiin niin ysikymppisen mummon, Martan, pojan kuolemaa kuin pakolaisongelmaa, joka sai jonoja aikaan Pasilan poliisiasemalla. Kun kirja pääsi vauhtiin, sitä alkoi päästä paremmin päähenkilöiden elämään sisälle. Kirjassa eniten äänensä sai kuuluviin 1920-luvulla syntyvä Martta ja paljon sivuja annettiin monelle hänen sukulaiselleen, ehkä eniten lapsenlapselle. Kirjassa hypittiin ajassa edestakaisin, mentiin niin nykypäivässä kuin sodanjälkeisissä ajoissa, jolloin Martan mies palasi sodasta.

Kirja sijoittuu Pohjanmaalle sekä Helsinkiin ja koska se on tänä vuonna ilmestynyt, se käsittelee hyvinkin ajankohtaisia asioita niin pakolaiskauhuista kuin ikääntyvästä kansasta. Siinä käsitellään rasismia, alkoholismia ja muita Suomen ”ihanampia” puolia, mutta eniten itseäni vavahdutti se, miten tarkkaan kerrottiin Martan vaiheista ja elämästä. Omat mummoni ovat suunnilleen samaa ikäluokkaa, joten pala kurkussa mietin heitä tätä lukiessani. Kuinka erilainen maailma on ollut kuitenkin niin vähän aikaa sitten, kuinka oikeasti synnytettiin saunassa ja murehdittiin nyt lastenlastenlasten elämää ja koulunkäymistä. Kirja oli suhteellisen melankolinen, mutta silti siinä oli jollain tapaa onnellinen sävy. Vaikuttava kaiken kaikkiaan.

LAURA HONKASALO: VIE MINUT JONNEKIN

Tämän kirjan myötä teki mieli vetää peitto pään yli ja vajota maan sisään, niin paljon nolotti. Kirjan pääosassa on kolmekymppinen Nella, joka kipuilee sen kanssa, haluaako koskaan äidiksi. Tuttu tarina varmasti monelle ikäiselleni ja hyvin samaistuttava kipuilun aihe. Se ei ollut se nolo juttu, vaan sivujuonteena mukana kulkenut Elsa, Nellan pikkusisko ja ammattibloggari. Elsalla on 2- ja 6-vuotiaat lapset, eivätkä vieraat pääse käsiksi lastenjuhlien tarjottaviin, kun Elsa heiluu kameransa kanssa. Elsa varmaan ostaisi vaaleansinistä skumppaakin, jos sitä olisi tarjolla, sopisi koristeluihin. Elsan 6-vuotias tytär kommenteineen oli niin samaistuttava esikoiseeni, että oma tytär sanoi seuraavana päivänä lähes samat sanat vessaseurasta, kuin mitkä olin illalla lukenut kirjasta.

Kirjailija on kuulemma koukussa lifestyle-blogeihin ja se kyllä näkyi. Bloggaamiselle ei suoranaisesti naureskeltu, vaan kerrottiin, miltä se näyttää ulkopuolisen silmillä katsotuna – ja olihan se aika naurettavan oloista. Jotenkin ahdisti kirjoittaa postauksia kirjaa lukiessa! Koska tämäkin kirja on uusi, sieltä oli jopa tunnistettavissa joitakin postauksia, kuten viittaus kristalleilla koristelluista imurista tehtyyn postaukseen. Tämä kirja oli niin omaa elämää kolmekymppisen työttömyys, bloggaus ja muusta kipuilusta, että tätä oli ihan hämmentävää lukea! Joku kirjoitti omasta elämästäni kirjan! Uppoaa varmasti parhaiten ikäiseeni lukijakuntaan, veikkaisin.

VEERA NIEMINEN: EI MUISTETA PAHALLA

Tämän kirjan luin kahdessa illassa. Se oli kevyt ja kohtalaisen ohut. En ole lukenut Veeran edellistä teosta Avioliittosimulaattoria, jota on kuulemma kehuttu paljon. Aloin lukea tätä hieman väsyneenä ja nauroin ääneen, jutut olivat ihan hulvattomia. Kirjassa miesystävänsä jättämä Piiamari lähtee kostoretkelle ja kuviot olivat täysin uskomattomia. Taas samaistuin, voisin kuvitella käyttäytyväni vähän arvaavattomasti yllättäen jätettynä, tosin kirjassa mentiin aika pitkälle. Hihitin illalla yölampun valossa ja luin siltä istumalta ekat 140 sivua.

Lopussa päin mentiin vähän surullisempaan suuntaan ja kirjan loppu oli… Ehkä hämmentävä. Suosittelen silti yllättäväksi, kepeäksi lukemiseksi pimeän keskelle!

Nämä kolme kovaa kotimaista kirjaa luin kuluneen kuukauden aikana ja tykkäsin kovasti! Jos siis kaipaat suosituksia joululahjaksi tai omalle lukulistalle, nappaa vinkit ylös. Itse sain jonottaa pari kuukautta kaikkia, mutta äitini oli saanut saman tien lainattua Jyväskylän kirjastosta keskimmäisen teoksen, eli vaihtelee varmasti kaupungittain.

Edelleen otan mielelläni vinkkejä vastaan hyvistä kirjoista ja kiitän teitä, jotka jätitte edelliseen postaukseen vinkkinne! Minulla oli hulvattomia ja tunteellisia hetkiä näiden kirjojen parissa, taisin itkeä jokaisen kirjan kanssa.

Rauhallista ja aurinkoista, toivottavasti ei kovin mustaa perjantaita!

Kirja jota ei voinut laskea käsistään

Kaikkien tarinan osallisten elämä muuttuu silmänräpäyksessä, kun 5-vuotias poika jää auton alle ja kuolee. Kuski pakenee paikalta ja tapaus jää kalvamaan rikoskomisario Ray Stevensiä, joka ryhtyy hakemaan oikeutta jokaisen vanhemman pahinta painajaista elävälle äidille. Hinnalla millä hyvänsä.

Poikansa menettänyt Jenna Gray pakenee suruaan syrjäiseen mökkiin Walesin rannikolla. Hän haluaa epätoivoisesti jättää koko entisen elämänsä taakseen. Mutta menneisyys ja muistot hirvittävästä marraskuisesta illasta palaavat vainoamaan häntä. Järkyttävin seurauksin.

claremackintosh

Kolme päivää siinä meni, sitten se oli luettu. Synkähkö ja niin mukaansa tempaava kirja, etten voinut sitä laskea käsistäni, välillä toki oli pakko. Muistatteko, kun suosittelin kesälukemista muistaakseni heinäkuussa? Silloin kommenttikenttään vinkattiin, että kannattaa lukea Clare Mackintoshin Annoin sinun mennä-teos. Otin vinkistä vaarin ja laitoin heti silloin varaukseen ja kurvasin varausjonossa paikalle 690. APUA! No, mikäs siinä, saan kuin saan ajattelin.

Äitini sitten kertoi (lukee varmaan lähes kaikki postaukseni kommentteineen, eli oli lukenut tuon suositus-kommentin), että toinen veljeni oli ostanut kyseisen kirjan toiselle veljelleni lahjaksi. He olivat sen lukeneet, samoin kuin käly, hänen äitinsä ja nyt oli vuorossa oma äitini. Kun hän oli saanut kirjan kahlattua, oli minun vuoroni.

Joten yhtenä iltana Prahassa me palasimme aikasin hotellille ja nautimme siitä, mitä kotona ei pysty tekemään. Luimme pitkään paikallamme kirjoja. Olin aika välittömästi koukussa ja kolme päivää myöhemmin suljin opuksen ajatuksissani. Se tempaisi mielettömän hyvin mukaansa ja sisälsi ennalta arvaamattoman juonenkäänteen (jos joku tämän arvasi etukäteen, niin kertokaa, minä olin ainakin aika yllättynyt!).

annoinsinunmennä+uutuus iletyougo+book

Poliisina työskennellyt Mackintosh oli saanut kirjalle innoituksen tositapahtumista, mikä sekin lisää kirjan ahdistavuutta. Eli mikään hyvän mielen romaani ei ole kyseessä, mutta ihan täydet pisteet annan tälle! Ja kiitos vinkkaajalle, mielelläni otan lisää kirjavinkkejä!

Se tunne, kun kirja vie mennessään ja pari tuntia illasta on hurahtanut. Kun ei malta odottaa missä välissä voi jatkaa lukemista. Se on mahtava se.

Kuka on lukenut teoksen? Minä vapautin paikkani nyt muistaessani kirjaston jonossa, olin kuulkaas edennyt jo sijalle 260! Hih!