Mikä mieletön show yllätyksineen Kööpenhaminassa

*Change Lingerien & Riannon järjestämä pressimatka

Nyt on pakko rustata toinen Change-juttu näin pian perään, sillä en pysty paljoa muuta ajattelemaan. Olipahan uskomaton ja pitkä päivä keskiviikkona Kööpenhaminassa! Kun kokee paljon lyhyessä ajassa, niin sitä täytyy hetki pureskella jälkikäteen. Keskiviikkoaamuna suuntasimme pienellä poppoolla kohti Tanskaa juhlimaan Changen 15-vuotista taivalta ja näimme niin uskomattoman, naisia kunnioittaen tehdyn muotinäytöksen, että yhtä sun toista itketti. Yritin tuoda teille kuvien ja sanojen myötä parhaita paloja, mutta parhaat tunnelmat saa ehkä videoista.

Hämmästyin heti Kööpenhaminaan ja lentokenttähotelliin saavuttuamme porukan määrää. Meitä oli saapunut näytökseen eri puolilta maailmaa, jopa Kanadasta asti. Huh mikä päivä oli odotettavissa, olin todella otettu että sain olla mukana!

Suuntasimme ensiksi Kööpenhaminan keskustaan, jossa tapasimme Suomen maajohtajan Marjo Topin. Hänen kanssa kävimme keskustan Change-myymälässä hypistelemässä syysuutuuksia, muun muassa ihanan syvä vihreä ihastuttaa syksyn seteissä. Meillä on muuten kohta Suomessa 23 Changen myymälää ja yhteensä myymälöitä on eri maissa jo yli 200. Se on aika paljon suhteutettuna väkilukuun, muun muassa Ruotsissa on vähemmän myymälöitä kuin meillä. Olemme ottaaneet hyvin Changen omaksemme! En muista mikä vuosi oli, kun itse siirryin heidän asiakkaakseen muun muassa sen takia, että mistään muualta en löytänyt ympärysmittaa 65 cm oikealla kupilla. Se oli aikaa ennen lapsia, eli sanoisin olleeni kymmenisen vuotta vannoutunut asiakas, en ole vaihtanut pois!

Myymälästä jatkoimme matkaa lounaalle ravintola Fiatiin, jota voin kyllä keskiviikon kokemuksen perusteella lämpimästi suositella. Ihana miljöö sekä huikean hyvä pasta, valkosipulia ja chiliä ei oltu pelätty käyttää! Ihanaa! Laita nimi korvan taa, jos olet matkalla Köpikseen!

Lounaan jälkeen olikin edessä paluu hotellille sekä lehdistötilaisuus, jossa Changen perustaja Claus Walther Jensen kertoi enemmän Changesta. Kaikki sai alkunsa vuonna 1997 ja ensimmäinen oma liike perustettiin vuonna 2004. Yritys on kasvanut tasaisesti, nyt hommia paiskii jo seuraavassa sukupolvessa hänen tyttärensä. Kuulimme muun muassa, että vuonna 2014 järjestetty näytös Britney Spearsin yhteistyömalliston tiimoilta on ollut suurin Pohjoismaissa pidetty näytös ja illalla olisi luvassa toiseksi suurin näytös. Ja saimmepa kuulla senkin, että yksiin rintaliiveihin saatetaan tarvita 60-70 eri osaa. On siinä työtä! Change on myös vähentänyt pakkausmuovin määrää tuotteissa ja lanseeraa paperikassien rinnalle kestokassin. Heidän valikoimissaan on 88 eri liivikokoa – sillä taataan, että jokaiselle löytyy varmasti oikea koko ja ykkösenä menee henkilökohtainen palvelu. Tiesittekö, että 75% naisista käyttää väärää liivikokoa? Kannattaa siis todellakin antaa asiantuntijan auttaa liiviostoksilla! Marjokin sanoi meille, että jokaisen kaapissa pyörii esimerkiksi alushousuja väärässä koossa, joita ei tee mieli laittaa jalkaan, koska ne eivät ole mukavat. Täytyykin siis unohtaa kokolapun tuijottaminen, sillä esimerkiksi pitsiset alusvaatteet eivät juuri jousta ja niistä täytyykin ehkä ottaa isompi koko tämän vuoksi. Pääasia on mukavuus!

Lehdistötilaisuuden jälkeen siirryimme bussilla muotinäytöstä kohti. Ilmassa oli jännityksen tuntua ja ihmisiä paikan päällä satoja. Lava oli valtavan pitkä ja jännityksellä odotimme, mitä tuleman pitää. Eturivin paikat olivat huikeat!

Ja aikamoista naisenergiaa homma oli. Alussa saatiin miehiä tanssimaan lavalle, biisivalinnatkin oli tehty naiseutta kunnioittavasti. Korviimme soi Beyoncen Who run the world -GIRLS ja naiset pääsivät lavalle kuningattarina. Aivan upeita settejä, kauniita värejä ja ihania bikineitä tiedossa ensi kesänä! Oih! Jäin haaveilemaan erityisesti pinkistä yhden olan päältä tulevasta bikiniyläosasta! Lavalle asteli laulamaan Alexander Oscar ja kylmät väreet menivät selkäpiitä pitkin. Siirryttiin neonvaloihin ja edessämme kokkelehti hahmo puujaloilla eri värien loistaessa hänen asustaan. Lavalla lauloi puolestaan upea Nabiha aloittaen Bang that Drumilla. Käykää kuuntelemassa jos ei ole tuttu, olipa hänessäkin aimo annos naisenergiaa. Ihan huikeaa settiä!

Lopussa oli kuitenkin iso iso yllätys edessä. Olin ihmetellyt miksi keskellä Suomi-poppootamme istuu joku nainen yksin, mutta lopussa homma selvisi. Ympäri katsomoa alkoi nousta seisomaan ns. tavallisia naisia alusvaatteissaan. Heitä virtasi loputtomana vanana lavalle. Alkoi itkettää. Yhteensä lavalle nousi 88 eri kokoista ja ikäistä naista – siis yhtä monta, kun Changella on kokoja. Näytöksessä nostettiin esille niin kauniisti naisia ja ylistettiin sitä, että meitä on yhtä monta erilaista vartaloa kuin on naisiakin, kaikille löytyy kuitenkin kauniit alusvaatteet. Miltä näyttikään tuo valtava naisjoukko lavalla, mukana oli muun muassa yksi raskausmahakin, ihanaa!

Naiset bailasivat lavalla,katosta alkoi suihkuta konfetteja, kajareista pauhasi R-E-S-P-E-C-T, nousimme tanssimaan eturivissä mukana, itketti ja nauratti. Meininki, tunnelma ja esitystapa olivat kaikki ihan huikeita. Ei voi kuin rakastaa tätä filosofiaa merkin takana! En pystynyt liikuttumatta katsomaan näitä kuviakaan, tässä määrässä naisenergiaa on jotain mikä koskettaa.

En ole ennen moista showta nähnyt, joten todella kiitollisin mielin otin kaiken vastaan ja olen otettu kutsusta mukaan. Jos aiemmin olin vannoutunut asiakas, niin nyt olen ehkä sitä vielä potenssiin sata. On aina kunnia tavata ihmiset tuotteen takana ja nähdä, millä intohimolla asioita tehdään.

Ensi kesää ja ihania biksuja odotellessa voi hoitaa alusvaateasiat kuntoon tai panostaa vaikka aamutakkiin, lämpöisiä juttuja tarvitaan nyt, täällä sataa lunta! Sain tilaisuudesta mukaan vielä koodin CHANGE35FI, jolla saat Changen tilauksesta -35% alennusta. Se on voimassa vuoden loppuun, joten hyvin ehtii käyttää vaikka itsenä jouluhemmotteluun!

Ihan huikea huikea päivä! Kotiin palasin lopulta puoli viideltä torstaiaamuna hyvin vaikuttuneena näkemästäni! Kiitos kun sain olla mukana!

Saitteko tunnelmasta kiinni? Naisenergiaa viikonloppuusi!

Bike with Mike

Palataan vielä kerran Kööpenhaminan reissullemme ja pieneen vinkkiin sinne reissaaville! Vaikka reissu oli viime kuussa, tuntuvat nämä kuvat, joissa hytisin lämpöisessä takissa jotenkin kaukaisilta! Sitä on niin tottunut lämpöön, mutta nythän sitä riittää Tanskassakin. Viime kesänä heilläkin oli sama tilanne kuin meillä, eli 0 hellepäivää kertyi.

Mikäpä olisi tanskalaisempaa, kuin hypätä pyörän päälle Kööpenhaminassa reissatessaan? Pyöriä saa vuokrata monesta paikasta ja harkitsimme pelkkää pyörän vuokrausta. Siinä ei kuitenkaan välttämättä hoksaa monia juttuja kaupungista, joten päädyimme varaamaan opastetun pyöräkierroksen, Bike with Mike. Pyöräreissu alkoi kello 10 aamulla ja sen luvattiin kestävän kolmisen tuntia. Vaikka mittarissa oli +10 astetta, mitä enemmän tuuli, sitä enemmän kyllä hytisin turneella, onneksi lämpötila nousi koko ajan mitä lähemmäksi keskipäivä tuli.

Mies nimen takana, Mike, osoittautui varsinaiseksi sanasiepoksi. Hän puhui ja puhui ja puhui. Reilu 60-vuotias Mike oli sairastunut syöpään ja päättänyt vaihtaa toimistohommat johonkin muuhun ja kymmenisen vuotta oli nyt pyörittänyt pyöräkiekkoja. Hänen tyylinsä ja asenteensa oli todella kivaa ja englantinsa hyvää, joten sen puolesta reissu toimi hyvin! Hän jakoi pyörät kaikille ja hei, me kaksi olimme ainoita, jotka halusivat kypärät päähän! Tätä ihmettelen kovasti, etteivät paikallisetkaan näytä käyttävän kypärää, sillä 80% kööpenhaminalaisista pyöräilee joka päivä. Kai onnettomuuksiakin joskus sattuu? Lapsetkin näyttivät olevan kypärättä.

Niin me tunnolliset kypäräpäiset suomalaiset sitten poljimme letkan viimeisenä, koska siellä pystyi pysähtelemään kameran kanssa. Ihan hirveästi kuvia ei ehtinyt ottaa, jottei hukannut letkaa. Me pyöräilimme lopulta lähes 4 tuntia ja noin 15 kilometriä, eli se kertoo vauhdista. Pysähdyimme todella monesti ja Mike kertoi ihan valtavan määrän faktoja Tanskasta ja Kööpenhaminasta aina kansantaloudesta kuninkaallisiin asti. Hän kertoi historiaa ja isä Tanskan tarinaa, esitteli rakennuksia ja arkkitehtuuria ja reissusta sai todella paljon irti, jos jaksoi kuunnella koko neljä tuntia (itse meinasin välillä herpaantua).

Mielenkiintoisinta oli minusta pyöräillä läpi vapaakaupungin, Christianian. En ole koskaan sillä alueella käynyt ja asumismuodot ja alue oli kyllä hämmentävä pläjäys hippikulttuuria! Olisin halunnut pyöriä ja tutkia siellä lisääkin, hevoset hirnuivat ja ihmiset vaelsivat, mutta jatkoimme aika nopeasti matkaa.

Kuningashuoneen eteen pysähdyimme juuri vahdinvaihdon aikaan, eli kyllä Mikella oli aikataulu hanskassa. Siinä hän kertoi, että Tanskan prinssi Frederik on ainoa kuninkaallinen, joka on suorittanut iron manin. Prinssi myöskin ”mainosti” Kööpenhaminan maratonia ja kehotti ihmisiä juoksemaan siellä. Paikalle odotettiin noin 10 000 juoksijaa, mutta prinssin kehoituksen myötä tulossa oli 100 000! Mikä vaikutus! Monikohan siellä lopulta juoksi, maraton juostiin mielestäni pari viikkoa sitten?

Kiekka lopetettiin perinteisiin tanskalaisiin snapseihin ja kipitimme sisälle lämmittelemään. Aivan hurjan kiva kierros ja näin kaupungista sai mielestäni paljon enemmän irti, kuin kaksin pyöräillessä, eli suosittelen lämpimästi! Hintaa kierroksella oli 45 euroa.

Miltä kuulostaa, innostaisiko pyöräturnee? Oletko osallistunut jossain pyöräilymatkalle?

P.S. Otin tuon siltakuvan lentokoneesta, mutta ymppäsin tähän kun oli niin hauska!

Mies kirjoittaa: vuodet Katjan kanssa

Pyysin muutama viikko sitten, jos mies suostuisi vieraskynäkseni blogiin. Olen pyytänyt aiemminkin, mutta homma on jäänyt ja hän on selkeästi nostanut riman liian korkealle. Nyt pyysin, että jos ahdistaa, kirjoita vaikka ranskalaisin viivoin ja minä editoin lauseiksi. Kun sähköpostiini kilahti hänen kirjoituksensa torstaina, itkin isosti. En tekstin karmeuden takia, vaan hänen sanojensa takia. Ne eivät ehkä ulkopuolista niin kosketa, mutta nostivat minulle läjän muistoja mieleen, itkettivät ja hymyilyttivät yhtä aikaa. Tuli olo, että ehkä hän oikeasti tykkää minusta (kuvitelkaa, minun on edelleen vaikeaa uskoa, että joku voisi tykätä minusta, ehkä hän ei muuten olisi näin 17 vuotta pysynyt rinnallani). Luettuani totesin, ettei minulla ole tekstissä mitään editoitavaa, eli annan mennä sellaisenaan. Toivottavasti teistäkin on hauskaa kuulla jonkun toisen ”ääntä” täällä vaihteeksi. Here we go!

Ajatuksesi ensimmäisestä kohtaamisesta? Saatoitko arvata, että päädytte vielä yhteen?
Olin toki huomannut Katjan lukiossa jo aiemmin, olin kuitenkin huomannut myös sormuksen vasemmassa nimettömässä. Silloin moinen tuntui itsestäni vielä niin kaukaiselta, siis olla kihloissa jonkun kanssa, ajattelin että taustalla täytyy olla todella pitkä ja todella vakaa suhde. Enkä ajatellut että edes haluaisin moista liittoa horjuttaa. Kihlathan toki oli lupaus avioliitosta, ehkä nyt suhtautuisin 16(?) vuotiaiden kihloihin hieman toisin. Eli en arvannut. :)

Suhteenne paras (parhaat) hetket?
Yhteiset reissut ovat toki yleensä sellaisia, kun arki jää taustalle ja voi keskittyä kaksin muuhunkin kuin arjen aikatauluttamiseen, tämä varmaan osin sekä ennen lapsia että nykyään. Suhteen huippuja yhteisten harrastusten löytäminen, sellaiseksi toki matkustamisenkin voi lukea.

Suhteenne kurjin hetkin/jakso?
Talo-ongelmat ja väliaikaisasuminen yhdistettynä vauvavuoteen ja toisen väsymyksen sekä unettomuuden seuraaminen. Eikä sitä ehkä tarpeeksi edes sillä hetkellä ymmärtänyt mitä toinen koki päivittäin, kun koko ajan oli jotain mitä remontissa piti hoitaa, sekä päivät töissä. Mutta synkkä jakso se oli.

Parasta Katjassa/suhteessanne?
Vuosien aikana luottamus toiseen on monessakin mielessä kehittynyt todella vahvaksi.
Katja ei tee juuri mitään vasemmalla kädellä vaan pyrkii tekemään hyvin mitä ikinä aloittaa, pätee yhtälailla harrastuksiin kuin äitiyteen.

Mikä arjessa toimii suhteessanne, mikä ei?
Samaan aikaan on varmasti sekä etu että haaste, että molemmat tykkäävät liikkua (juosta). On helppo ymmärtää miksi toinen haluaa viettää tunnin illasta lenkillä tai jumpassa ja samalla toki lapsiarjessa ajan löytäminen kaikelle ja kaikille on haastavaa. Tässäkin yhteinen harrastus kuitenkin enemmän yhdistää – tuskin tulisi palkattua lastenhoitajaa niin usein jotta pääsisimme yhdessä tekemään…niin mitä. Myös useimmista elämän perusperiaatteista mitä tulee lastenkasvatukseen, ravintoon yms. olemme aika samaa mieltä ja meidän näkemys ”terveestä järjestä” tai elämän menosta on lopulta aika samanlainen.

Paras reissunne yhdessä?
Vaikka Thaimaassa vietetty aika oli enemmän asumista ulkomailla kuin pelkkä reissu, niin etenkin toista siellä vietettyä talvea voi pitää sellaisena parhaana reissuna. Oli todella hienoa, kun Katjakin oli oppinut ensimmäisellä kaudella sukeltamaan ja kehittynyt siinä tosi hyväksi. Kausi aloitettiin liveaboardilla ja aivan huippusukelluksilla yhdessä. Kauden aikana yhteinen vapaa-aika pitkälti sukellettiin ja oli hienoa että siitä oli tullut molempien juttu. Myös kauden lopuksi lähdettiin sukeltamaan ja tehtiinkin hyvät dyykit, vaikka se reissu sitten keskeytyikin vähän ikävästi. (Oma lisäykseni: Sain sukeltajantaudin ja päädyin kammioon.)

Mitä olette saavuttaneet yhdessä, mistä olet ylpeä?
Kai pitkä suhdekin kaiken aikuiseksi ja vanhemmaksi kasvamisen keskellä on jo saavutus. Myös sitä pidän saavutuksena, että on lähdetty ja tehty, niin opiskelijavaihtoon kuin Thaimaahan, eikä jääty odottamaan että sitten eläkkeellä. Kaiken sen jälkeen olen toki ylpeä meidän tytöistä.  Lapset varmasti se paras saavutuksemme yhdessä.


paita POMP DE LUX/ hame PIAZZA ITALIA/ saappaat ostettu kaverilta/ takki ONLY/ korvikset VIA MINNET (saatu)/ arskat RAYBAN (saatu)

Rakkain muistosi 17 vuoden ajalta?
Eiköhän nämäkin joltain matkoilta löydy, ehkä käsikkäin sukeltaminen ja yhdessä pelleily pinnan alla Indoissa. Myös häämatka Afrikkaan, joka oli jotain todella muuta kuin vaikkapa Kanarian matka ja senkin sai kokea yhdessä. Toisaalta lähes itsestäänselvänä molempien lasten syntymät ovat olleet hyvin erityisiä myös sille parisuhteelle. Ensimmäistä kertaa kolmisin salissa ja pikkoloskumppaa avatessa – siinä oli paljon tunnetta ja jännää olla uuden äärellä. Ja samaa tunnetta oli myös kuopuksen synnyttyä, uusi perheenjäsen keskuudessamme ja kaikilla kaikki hyvin, siinäkin hetkessä oli paljon rakkautta ja kiitollisuutta.

Kumpaa vanhempaa näet enemmän lapsissanne, vai ovatko täysin omia persooniaan?
Tästä on puhuttu niin usein yhdessä ja olemme mielestäni aika samaa mieltä, niiin ilmeisiäkin tietyt piirteet molemmissa ovat. Kuopuksessa enemmän isää ja esikoisessa äitiä. Vaikka toisaalta lasten kasvaessa heissä näkee uusia samoja piirteitä kuin vanhemmissaan, niin toki myös se oma erityinen persoona sieltä koko ajan enemmän kehittyy.

 

Siinäpä hänen tekstinsä/vastauksensa! Kyllä kirjoituksessakin aina näkyy ihmisen persoona, joten siksi minusta kivaa saada hänet näppiksen ääreen. Tuossa lasten syntymä-kohdassa minä en enää nähnyt tekstiä itkultani, mutta ymmärrettävästi tämä toi minulle aika henkilökohtaisia juttuja mieleen. Mitä te piditte tällaisesta postauksesta?

Kuvat ovat tietenkin yhteiseltä matkalta, kun Suomessa oli vielä lumet maassa ja Kööpenhaminassa aurinko paistoi ja tiet olivat sulia. Olin ihan hullaantunut tuosta kevätfiiliksestä! Vaikka kuvia olisi ollut valittavaksi useita, oli pakko ottaa tuollainen, jossa on pyöräilijäpoika mukana. Kööpenhaminassa kun oltiin. Tuuli oli kanssa aikamoinen, tukka meinasi olla taivasta kohden koko ajan. Ihanaa, kun Suomessakin oli eilen niin lämmin!

Sitten vaan mielipiteitä kehiin, asusta siitä päästetäänkö mies uudelleen ääneen? Aurinkoista viikonloppua kaikille!