Skandinaavista harmoniaa ja sisustuseksperttejä

*yhteistyössä Isku

Myönnetään, en ole mikään sisustajanainen. On ollut maailman parhaita päätöksiä turvautua ammattilaisiin, kun pakon edessä kotimme meni uusiksi. En tiedä muistatteko, että Ihastus Designin Noora teki isot suunnitelmat kotiimme kun se piti aikanaan purkaa ja olen mielessäni kiittänyt Nooraa sata ja yksi miljoonaa tsiljoonaa kertaa ratkaisuista, joihin en olisi itse pystynyt. En olisi älynnyt että kapea käytävä on vallan hyvä väli laittaa pesukoneet ja kodinhoitotaso, en olisi älynnyt valita kylppärin lattiaan laattaa, joka oli oikeasti tarkoitettu koristelaataksi. Tuo karhea laattaa on ollut pienten lasten kanssa pelastus ja he eivät ole liukastelleet kertaakaan kylpyhuoneessa. Myös sen nurkkaan seinällä erotettu vessanpönttö on niin pelastus, kun pienillä tulee saunassa pissahätä. Kaikki toimii niin hyvin!

Aina koti ei toki mene pintoja ja kaikkea myöten uusiksi, mutta yhdenkin huoneen uusiksi sisustaminen piristää ilmettä hurjasti. Olen tuijottanut kulunutta sohvaamme ja kesäisiä tyynyjä siinä vähän voimattomana. Haluan uuden sohvan, haluan jotkut syksyiset tai jouluiset tyynyt (ja kun kirjoitin tämän, pälkähti päähäni että minulla on varastossa sellaiset, täytyy vaan jaksaa vaihtaa!) mutta aikaa ja rahaa ei nyt ole ollut sisustamiseen. Kodissani täytyy ehdottomasti näkyä värit ja persoona, mutta ehkä juuri siksi, että oma koti on välillä sellainen ns. tavarakasa ja väripommi, on rauhoittavaa käydä tutustumassa koteihin, joissa on vaaleampi, harmoninen sisustus.

Viime viikolla Isku ystäväni kanssa järjesti Pirkkalan Pereessä sisustusillan, jossa Iskun tavaroilla oli stailattu Välke-kerrostalon kaksio. Upealla paikalla luonnon ja veden läheisyydessä sijaitseva talo oli varustettu suurilla parvekkeilla ja heti ikkunan takana ei tuijottanut naapuri. Koska en päässyt illalla paikalle, järjesti ystäväni ja Iskun Tampereen sisustussuunnittelija Jenni Hantula minulle pääsyn paikalle jo päivällä.

Jenni tarjoaa siis Iskulla sisustussuunnittelua, haluaa sitten toteuttaa isompia tai pienempiä kokonaisuuksia kodissaan. Hänelle voi kertoa budjetin, speksit (onko lemmikkieläimiä, pieniä lapsia tms.) ja mitä erityisesti kaipaa. Jenni tekee sitten suunnitelmaa ja tarjoaa Iskulta erilaisia tuotteita pakettiin. Kuulostaa ihanalta eikö?

Pereessä sijaitsevan kaksion Jenni oli sisustanut maanläheisesti inspiroituen lähellä olevasta luonnosta. Skandinaavinen ja rauhallinen tyyli näytti ihanalta ja juuri siltä, mitä ei omassa kodissa näe, joten oli rauhoittavaa katsella ympärilleen siellä. Ihanan iso parveke rottinkituoleilla, kynttilät, pörrömatot ja kauniit maljakot loivat kivaa tunnelmaa asuntoon. Kalustetalo Seppäsen ja Pohjanmaan kalusteen huonekalut olivat nähtävissä ja muutenkin kotimaisuus korostui kivasti.

Asunnossa oli sekä Annon että Adora Helsingin mattoja, jotka nekin löytyvät molemmat Iskun valikoimista. Lundian lamppuun ihastuin kovin, sillä jonkun lukulampun haluaisin meidänkin olohuoneeseen. Pelkäsin pitkään ettei sellainen kestä taaperoita, mutta nyt se ehkä jo pärjäisi meillä! Tanskalaista tunnelmaa ja hyggeilyä kohteeseen toivat Nokialta löytyvän MyKotosan tuotteet. Itse ihastuin tuohon kauniiseen harmaaseen ruokapöydällä olevaan maljakkoon kovasti!

Meillähän on ollut muun muassa Iskun keittiö, johon olin kovin tyytyväinen, keittiöpuolta heillä ei enää ole. Lisäksi meiltä löytyy Pohjanmaan kalusteen ruokapöytä, joka on palvellut järjettömän hyvin. Kyllä laadukkaat kalusteet kestävät aikaa ja lapsiperhettä todella mainiosti!

Millainen on oma sisustustyylisi, tällainen skandinaavisen hillitty vai väri-iloittelu niin kuin meillä? Oletko käyttänyt koskaan sisustussuunnittelijan palveluja? Mitä tykkäsit tästä asunnosta, eikö ole aika kutsuva?

Yhesti yritin olla normaali, mutta…

Olen hirveästi ihaillut blogikollegani Muita Ihania Tiinan elämänasennetta. Hän tuntuu olevan niin somessa kuin livenä elämäniloinen nautiskelija, joka näkee harmaassakin päivässä jotain kaunista. Hänen kuvansa ovat nauravaisia ja hänen kirjansa ja bloginsa värikylläisiä ja kauniita. Tällaista ihmistä on ilo seurata!

Jos olette seuranneet Tiinaa, tiedätte, että hän ottaa paljon kuvia erilaisista asetelmistaan. Sinänsä ihan yksinkertaisista, mutta kuitenkin sellaisista, etten minä ainakaan osaa sellaisia tehdä. On karkkeja, värjättyjä banaaneja, kukkia ja jätskejä. Lisänä on yleensä joku superkauniilla käsialalla tehty teksti.

Kuukausi takaperin Tiina piti Helsingissä kirppistä, jossa myi julisteita, joita oli teettänyt omista kuvistaan. Ei ollut mahdollisuutta kirppikselle lähteä, mutta kun hän Instagrammissa huuteli, että julisteita jäi, olin kärppänä paikalla. Mulle mulle! Ja näin Tiinan juliste matkasi postissa seinällemme.

Olen aika laiska sisustaja ja taulut vaihtuvat harvoin, sillä meillä ei juuri ole ikkunatonta seinää. Jos olisi, tauluja olisi varmasti enemmän. Tällä hetkellä meillä on pääasiassa kuvia niillä pätkillä, joissa yhteinäistä seinää on. Mutta turkoosiin sävymaailmaamme kurvasi nyt Tiinan taulu tekstillä ”Yhesti yritin olla normaali, mutta ei se onnistunut”.

Ihan mahtava elämänohje ja lempivärini kuvassa. Tulen hyvälle tuulelle tämän julisteen katsomisesta. Kiitos Tiina taiteestasi! Ja menkää seuraamaan, jos ette vielä seuraa, tuosta naisesta tulee iloiseksi!

Oletteko ihastuneet Tiinan kuviin?

Upea viikonloppu ja viikko, miinus alkava keuhkokuume

Se on kuulkaa sillä tavalla, että kun tarpeeksi istuu junassa ja viuhtoo siellä sun täällä, tulee asiasta nimeltä kotiviikonloppu kultaa kalliimpi kokemus. Kuulostaako tämä hölmöltä? Mietin nimittäin eilen illalla, että miksi meillä ei ole enemmän tällaisia iltoja. Minkälaisia? Ulkona ropisi sade, kävimme nelistään saunassa ja kuopuksemme istui alatasolla hinkaten vimmatusti kahta saunakauhaa yhteen. Ihmettelin, että mitä hän oikein tekee, johon hän totesi kaikkitietävän 3-vuotiaan viisaudellaan ”no sytytän nuotiota, et sä ymmärrä!”. Nauratti kamalasti, niinpä tietenkin ja oli pakko kysyä, että mistä tiedät miten nuotio sytytetään. Vastaus oli, että ohjelmissa tehdään niin. Muumeissakin! Aivan, niinpä tietenkin.

Tytöt löysivät pinkin sävytteen kylppäristä ja laitoin heille vähän pinkkiä tukkaan. Sitten piti ottaa perhehali pyyhkeissä, perhehali aamutakeissa ja mitä kaikkea. Iltasaduksi luimme kolmen naisen tarinan kirjasta Iltasatuja kapinallisille tytöille (kuinka paljon tämä opettaa äidillekin!) ja koska tytöt halusivat eri iltalaulut, lauloin sitten putkeen molempien toiveet. Meillä on jotenkin ihan liian vähän näitä rauhallisia iltoja nelistään ja tunsin rakkauden olevan hyvin vahvasti läsnä. Yleensä aina joku menee jossain, on harrastuksia, urheiluja, joku projekti kesken. Minäkin kerään voimia lauantaille, jolloin toivottavasti juoksen puolimaratonin ja mies lenkkeili (NIINPÄ, LENKKEILI! <3) kuopuksen harrastuksen aikaan.

Sama kävi viikonlopun kanssa. En muista, milloin oltaisiin oltu vain kotona viikonloppu, vailla hötkyaikatauluja johonkin. Niin useasti viikonloppuun osuu joku reissu, on pakkaamista ja purkamista tai jos ollaan kotona, on joku sata asiaa mitä pitäisi tehdä. Viime viikonloppuna siivosimme kodin perjantaina, joten viikonloppuna oli edessä vain olemista. Tähän vaikutti myös se, että esikoinen oli ollut jo 10 päivää kipeänä, joten oli senkin puolesta pakko rauhoittaa. Mies kävi muutaman tunnin maastopyöräilemässä Tour de Tampereella ja minä juoksin vikan pitkän 16 kilsan lenkin. On muuten myös näkyvissä kotonamme ihan erilainen elämänilo, kun mies on päässyt pyörän päälle, uimaan ja pienille lenkeille kahdeksan kuukauden rasitusvamman ja käden katkeamisen myötä. Kuinka iloinen voikaan olla toisen puolesta!


paita UHANA DESIGN/ farkut LINDEX/ tennarit CONVERSE/ korvikset MAANANTAIMALLI/ rannekoru BY PIA’S

Kaiken sen ihanan ja rauhaisan perheajan keskellä mieltä painoi kyllä kovasti esikoisen kunto. Hän oli ollut yli viikon kipeänä, olimme käyneet kolmesti Mehiläisessä ja kunto ei vain parantunut. Vaikkei kuumemittarin lukemat huidelleet enää katossa, niin kyllä lapsestaan näkee, ettei hän voi hyvin. Silmät olivat ns. puolitangossa koko ajan, hän ei jutellut, eikä ruoka maistunut. Kun lauantain ja sunnuntain välinen yö oli pelkkää röhimistä, marssimme taas sunnuntaina lääkäriin. Nyt sieltä vihdoin löytyi selkeä ääni keuhkoista, joka kuulemma johtaisi todennäköisesti keuhkokuumeeseen. Vaikka antibiootteja on aina ihan hirveän kurjaa syöttää, tässä tilanteessa olin hyvin, hyvin kiitollinen lääketieteelle ja siihen, että ehkä voin helpottaa lapseni oloa.

Ja niin kävi. Kaksi päivää lääkettä ja yöt hiljenivät. Lapsi palasi keskuuteemme. Se pulinan määrä, ilo ja höpötys mikä oli taas läsnä 10 päivän tauon jälkeen oli ihan mahtavaa. Hän oli taas pieni touhutäti. Kyllä minä pelkäsin sydän syrjälläni, kun vointi ei vain parantunut ja eskaristakin tuli yli viikon poissaolo. Kyllä sitä taas on hirveän kiitollinen kaikkien terveydestä, se ei todellakaan ole itsestäänselvyys.

Tänä aamuna viisi minuuttia ennen kellon soimista kuului määrätietoinen töptöptöp (miten oikeasti 3-vuotiaat kävelevätkin sellaisella voimalla ja määrätietoisuudella, tiedättekö?) ja peittoni alle pujahti pieni tytön tyllerö sanoen, että rakastaa äitiä kovasti ja haluaa olla aina äidin vauva. Halasin ja sanoin, että olemme tosi iloisia kun olet perheessämme, olet hurjan kiva tyttö. Hän hymyili katsoen silmiini naama ihan rutussa ja sydämeni pakahtui. Päiväkotiin vein ylös alas pomppivan tytön, josta oltiin kanssani yhtä mieltä, että hän on aikamoinen duracell, mutta lastentarhanopettajien mukaan myös päivien piristys juttuineen. I agree.

Jotenkin syksyn myötä tuntuu monesti, että sitä käpertyy kotiin, juo teetä ja on yhdessä perheen kanssa. Niin ihania kuin yhdeksään asti pihalla juostut kesäillat lasten kanssa ovatkin, on syksyssäkin mieletöntä rauhoittumisen ja läsnäolon taikaa. Olen ollut viime päivät hyvin kiitollinen perheestäni, mielettömiä tyyppejä.

Sitä seuraavaa kotiviikonloppua nelistään saadaan odottaa ainakin kuukausi, joten otetaan siitä taas silloin kaikki irti. Tunnelmallista torstaita, tänään ei säästy kukaan kuivana sanoi eilen meteorologi. Hyvä syy käpertyä peiton alle halaamaan!

Ja hei! Elokuun asusuosikiksi päätyi aivan ylivoimaisesti tämä asu ja ihana hemmottelusetti osui arvonnassa nimimerkille Mirmir, spostia laitettu! Kiitos äänestäjille! <3