Tampere, kotini. Tarkemmin meidän kotimme!

Kaupallinen yhteistyö: OP Koti

Mitä sinulle nousee mieleen Tampereesta? Suuri kotikaupunkini on monelle kesäkohde, jossa käydään Särkänniemessä ja Muumimuseossa, sekä Pyynikin munkeilla. Yöyvtään keskustan upeissa hotelleissa Tornista Ilvekseen ja Tammeriin, syödään brunssia ja piipahdetaan ehkä torilla syömässä vähän Tapolan mustaamakkaraa. Talvisin suunnataan Hakametsään kannattamaan joko Tapparaa tai Ilvestä ja nautitaan Tampereen valtavasti teatteritarjonnasta. Mikä itsellesi nousee ekana mieleen Mansesta? Jossa ajellaan Nyssellä ja kohta jopa ratikalla?

Kun OP Kodin kiinteistövälittäjä Heidi Koivunen listasi vinkkejä Tampereelta, hän pyysi myös minua kertomaan siitä, mikä tekee Tampereesta kodin. Tässä oli oikeastaan aika iso pysähtymisen paikka ja tilaa mietiskelylle. Täällä ei ole omia lapsuusmuistojani, mutta koska lapsemme ovat paljasjalkalaisia tamperelaisia, ovat he oppineet sanomaan moro ja istumaan rotwallin reunalla. Kuinka höpsöksi tunnenkaan itseni aina morottaessa Helsingin reissuilla! Kun lähdin pohtimaan missä Tampereen kolkissa sydämeni on, huomasin, että lapset sekä aikani kotiäitinä olivat vahvasti läsnä. Naapurusto, tutut leikkipuistot sekä lasten ystävät. Vuodesta 2001 olemme tallanneet Tampereen katuja, eli onhan meillä aika pitkä historia jo kaupungin kanssa!

Mutta avataan teille muutama ei niin itsestäänselvä vinkki Tampereelta! Mitkä jutut ovat perheemme suosikkeja? Tervetuloa mukaani virtuaalikierrokselle, jonka aloitamme Kaukajärveltä. Se on yhtä lailla kaupunginosa kuin järvi, suunnataan nyt aluksi sinne ihan järven rantaan, soutustadionille, jonka eteen vie Nysse ja jonne pääsee helposti pyörällä tai autoillen!

Olen monesti sanonut teille, että yleiset saunat ovat paikka, missä tavoittaa jotain syvää Tampereesta. Niissä näkee usein samoja kasvoja, kuulee tarinoita Tampereesta ja juttelee sellaisten saunojien kanssa, jotka ovat istuneet lauteilla vuosikymmenet. Turhaan ei ole Mansea valittu saunapääkaupungiksi, tarjonta on valtava! Kaukajärven sauna on yksi suosikkimme, se ei ole niin täynnä kuin kuuluisammat Rauhaniemi ja Rajaportti, siitä pääsee ihanasti rannasta uimaan sekä hyppimään hyppytornista.

Kaukajärven ympäri kannattaa myös pyöräillä, kävellä tai juosta. On käsittämätöntä, mihin maalaismaisemaan putoat, vaikka iso tie on lähes näköetäisyydellä ja keskustaan on alle 10 kilometriä! Aivan mieletön maisema, jota olen hölkännyt niin usein hymyssä suin menemään. Noin 8 kilometrin lenkki irrottaa sinut heti arjesta. Riihiniemen uimarannan kohdalla kannattaa vaikka vaihtaa lenkkikamat uikkariin ja jäädä uimaan, suppailemaan tai nauttimaan kioskin antimista. Hyvin lapsiystävällinen uimapaikka herkkuineen ja hurjan halpa sup-lautavuokra! Ja Kaukajärvi on muuten hurjan kirkasvetinen järvi, eli suppailemalla todellakin näkee kaikenlaista, toisin kuin monesti Suomen järvissä.

Kun on uitu ja saunottu, jatketaan muutaman kilometrin päähän kohti Nekalaa. OP Koti Pirkanmaan Heidi vinkkaa paikasta seuraavin sanoin:

”Jos haluat nähdä ihania puutarhoja, suloisia mökkejä ja kiireetöntä tunnelmaa, koe Litukan, Nekalan ja Raholan siirtolapuutarhat. Astu portista sisään, kuljeskele kujilla ja ihastele. Idyllisiä paikkoja keväästä syksyyn.”

Totta. Nekalan siirtolapuutarha on paikka, jossa on otettu usein kuvia, jossa olen vain kävellyt vaunulenkillä vauvan kanssa ja ihastellut sitä mökki-idylliä ja tunnelmaa. Tänä kesänä pääsimme osallistumaan juhliin, jotka vietettiin siirtolapuutarhan yhteistilassa, joka on vuokrattavana. Tiesittekö, että jopa Nekalan siirtolapuutarhasta löytyy yleinen sauna. Kyllä, olemme nyt seikkailulla saunapääkaupungissa. Siirtolapuutarha on ihana paikka hengähtää lähellä keskustaa ja myös sen eteen pääsee Nyssellä. Me olimme kesällä siellä nauttimassa juhlista, upeasta tunnelmasta ja ohjelmassa oli muun muassa kakkusota!

Vain kivenheiton päässä Nekalan siirtolapuutarhasta löytyy vanha helmi, Konditoria Mari. Et ole ikinä maistanut niin hyviä patonkeja, kuin heillä on, veikkaan minä. Se leipä pähkinöineen, chimichurri-kana, ympärillä leijailevat tuoksut, kaikki on täydellistä! Lounaalla saa myös keittoja ja salaatteja ja ne tarjoillaan ihastuttavasti syötävässä leipäkipossa. Käy nauttimassa ja varaudu, porukkaa on lounasaikaan varmasti paikalla! Lasten kanssa voi jatkaa päivää Marin vieressä olevassa ihanan isossa Riihipuiston leikkipuistossa, josta löytyy erikoinen keinu ja vaikka mitä vempelettä.

Kun mahat on täytetty, saattavat ajatukset hypätä liikuntahommiin. Nyt lähdetään taittamaan hieman pidempi matka ja siirrytään aina Niihaman majalle asti, joka on ihan parhaita liikunta- ja ajanviettopaikkoja perheelle. Sieltä pääsee lenkkeilemään, metsään, talvella hiihtoladut vievät pitkälle, pihassa on ulkokuntosali, napakelkka pyörii, on luistelurataa, kynttiläluistelua ja monia tapahtumia ympäri vuoden. Olemmepa olleet jopa munajahdissa Niihaman majalla pääsiäisenä! Majalla on leppoisa tunnelma ja sieltä sa ostaa ruokaa ja vaikka grillata ulkona makkaraa. Aivan täydellinen perhepäiväkohde ja aktiviteetteja riittää! Yllätyttekö, jos kerron, että Niihaman majalla on myös sauna, jossa on muun muassa lenkkisauna ja talvisin avanto auki? Niin, sanoinko jotain saunapääkaupungista!

Vien teidät vielä paikkaan, jossa on mennyt kotiäitivuosistani niin monta päivää, että harmittaa, kun en ole laskenut. Heidi OP Kodista toteaa näin:

”Tampereen keskustan ihanin leikkipuisto on Pikku Kakkosen puisto. Turvallinen ja viihtyisä puisto, joka innostaal iikkumiseen ja leikkimiseen. Viihtyisä paikka myös isommille temmeltäjille. Puisto on aidattu hyvin ja sen vierestä löytyy myös kesäkahvila.”

Legendaarinen Pikku Kakkosen puisto Koskipuistossa, jossa nimipäiväpoika ja varo heikkoja jäitä-nalle ottavat sinut vastaan. Hei ja tuossa nurkassa vilahti Tuttiritari! Niin lapsille kuin vanhemmille aisteja herättävä kuvitus, iso tila temmeltää ja paljon erilaisia kiipeilyjuttuja niin isoille kuin pienille. Olemme monesti sopineet treffit Pikku Kakkosen puistoon kavereiden kanssa, sillä sinne on helppo tulla bussilla miltä puolelta vain kaupunkia. Ja siitä on helppo (vähän liiankin helppo) jatkaa sitten Koskikeskukseen sushibuffaan syömään porukalla, kun leikit on leikitty. Puistossa pystyy olemaan lähes vuoden ympäri, olen siellä heilunut joulukuun alussa teemuki kourassa samoin kuin heti maaliskuussa auringon alkaessa lämmittää pintaa. Kovin montaa kuukautta vuodessa emme ole poissa olleet Pikku Kakkosesta! Keinut lähtevät talviteloille ja voi sitä riemua, kun hämähäkkikeinu on taas palautettu!

Voi, minä haluaisin kertoa teille Tampereesta loputtomiin. Siitä, kuinka keskustassa olleessaan ei kannata ohittaa Mansen ylpeyttä, Uhana Designin liikettä Verkatehtaankadulla. Tai kuinka kannattaa parkkeerata piknik-eväiden kanssa Lapinniemen rantaan nurmikoille, joista näkee upeasti toisella puolen Nässyä heiluvat Särkänniemen laitteet. Tai kuinka kannattaa hypätä Viikinsaaren laivaan Laukontorilta ja nauttia siellä ihanasta kesäpäivästä (ja saunasta, ei ole paikkaa Mansessa ilman yleistä saunaa!).

Ensi kerralla lisää kotikaupungista, mutta kerro sinä nyt omastasi! Sekä OP Kodin tiimi että minä palamme halusta kuulla, mikä on suosikkipaikkasi omassa kotikaupungissasi? Kerro se kommenttikenttään ja osallistut K-ryhmän 50 euron lahjakortin arvontaan. Onko meillä samoja suosikkeja Tampereelta? Laitan vinkkinne ylös ehdottomasti, tulivat ne mistäpäin Suomea vain! Osallistumisaikaa on aina 31.8.2019 asti ja arvonnan säännöt löydät täältä!

Nähdäänkö Mansessa? Vai paljastatko minulle helmen kotikaupungistasi, minne on tultava käymään?

Harvinainen sisustuspostaus: Kotini lempikohdat

Minä teen todella vähän sisustuspostauksia. Siihen on monta syytä. Meillä on liikaa tavaraa ja kauniiden asioiden esiin kaivaminen vaatii… No, vähän vaivaa. Olen sisustajana sellainen, että isken jotain paikoilleen ja siinä pysyy 10 vuotta. Saatan vaihtaa maljakon tai joskus maton, muttei meillä vaihdu verhot tai sohvan värit. Haaveilen kyllä kovasti esimerkiksi uudesta sohvasta, sitten näen alastoman räkänenun hyppivän siinä trampoliinitemppuja ja totean, että joskus sitten.

Meillä on myös leluja joka nurkassa ja pientä kaaosta koko ajan. Tasaisin väliajoin hermoan, siivoan kyllä ahkeraan mutta tiedättekö, imurointia, pölyjen pyyhintää ja sen sellaista. En asettele tavaroita tiukasti paikalleen, kun eivät ne siellä kuitenkaan pysy, enkä koske tyttöjen valtakuntaan juurikaan. Antaa heidän rellestää siellä, kun keittiön yritän pitää leluvapaana alueena. Joka huoneessa ei voi käydä nipottamassa. Koti on kuitenkin elämää eikä kuvia varten.

Minulta ei koskaan pyydetä sisustuspostauksia, johtuukohan se siitä, että en niitä kauheasti tee vai siitä, että olette huomanneet minun olevan surkea sisustaja? Hah! No oli miten oli, halusin nyt kuitenkin kotona paikkoja tuijotellessani kuvata teille muutaman kotini lempparipaikan. Ja kertoa miksi ne ovat lemppareita. Miksi ne ovat niitä asioita, jotka tekevät kodista meidän näköisen. Järjestys on ihan random, ei ole tärkein ekana tai niin pois päin!

1.Lasten vauvavuodet kehyksissä lipaston päällä. Lipaston, johon aikoinani itse vaihdoin nupit (siis todella hurja tuunaus, mutta oikeasti minulle jo oli!). Hortensia, jonka naapuri leikkasi pari vuotta sitten ja käski laittaa maljakkoon ja antaa kuivahtaa siihen. Epäilin tätä asiaa, mutta toimi! Olen siis miettinyt kukan kohdalla, että ihanaa kun on naapurissa lämminsydämisiä ihmisiä, enkä raaski ikinä heittää sitä pois. Samalla katselen hymyillen vauvavuosikuvia ja olen iloinen, että olen ne jaksanut tehdä ja tytötkin tykkäävät niitä jo katsella.

2. Makuuhuone ja pari pikku asiaa siellä. Makuuhuone ahdisti minua pitkään unettomuuden ja muiden valvomisten myötä. Halusin mennä vaikka autoon, mihin vain missä saisi nukuttua. Olen raahaillut peittoani ja tyynyäni eri sohville ja nukkunut ties missä. Nyt meillä on menty edelleen iltataisteluin, mutta paremmin yöunin kun nukahtamiset on vaan saatu hoidettua. Lisäksi mies hommasi Chromecastin, eli HDMI-palikan telkkariin, jolla esimerkiksi Cmore näkyy kännykästä telkkarissa. Minusta on ihan superluksusta katsoa jakso sarjaa makkarissa, jos lapset on saatu ajoissa nukkumaan. Cmoresta ei tule katsottua kuin jakso, kun enempää Aallonmurtajaa ei ole tarjolla, uusi jakso tulee aina torstaisin! Makkarista on jälleen tullut sellainen rauhoittumisen paikka, jonne menen mielelläni ja jopa nukun illasta aamuun. Tämä on oikeasti ihan hurjan iso juttu!

3. Teenurkkani. Siinähän on oikeasti se teenkeitin, kovaa purputtava Tefalin keitin, jonka meinasin ottaa kuvan mutten ottanut. On niin pinttynyt että hävetti! Ja teepussejakin on paljon enemmän. Siitä nurkasta alkaa lähes joka ikinen aamuni, tutulla ja turvallisella teen purputuksella, joka käynnistää aamut. Olen hirveästi tykännyt tuosta toissakesänä uusitusta tapetistakin! Minun turvanurkkaukseni, teenurkkani. Purp purp.

4. Valokuvat. Meillä on ihan liikaa valokuvia esillä. Ja lisää tulee kuvauksista koko ajan. Ja sitten taas, mikä on liikaa? Omapahan on kotimme. Hymyilen joka kerta portaissa takaisin lasten kuville ja katselen hääkuviamme. Mietin raskausajan kuvia katsoessani niitä häviävän lyhyitä hetkiä ja matkakuvat muistuttavat yleensä ihanista asioista. Tytötkin tykkäävät hirveästi valokuvista ja itselleni kuvat ovat olleet aina lapsuudenmuistojen perusta. Koen ne tärkeiksi erityisesti lasten kannalta!

5. Lasten maailma ja vaaleanpunaisuus. Sitten on se tyttöjen valtakunta, jossa äitikin on saanut toteuttaa Disney-hulluuttaan ja rakkauttaan pinkkiin. Hellyttävästi asetellut unikaverit ja pääasiassa sikin sokin olevat lelut. Seinille laitetut piirrustukset ja heidän oma järjestyksensä, jonka annan olla. Silti eivät ymmärrä, etten pysty vastaamaan, kun tulevat inttämään missä on Bellen kenkä tai Arielin tissiliivit. Miten niin et tiedä? Kuvien ottamisen jälkeen vaihdoin sängyt päikseen, totesin että ehkä on fiksumpaa laittaa 35cm siskoaan lyhyempi kuopus vinokaton alle, kuin kuunnella sitä ”ai” ääntä toisen lyödessä päätään. Olivat hämillään muutoksesta!

6. Thaimaa. Alakerrassamme on pala Thaimaata, joka ei sydämistämme lähde ikinä. Koen tärkeäksi, että olemme asuneet yhdessä niin Englannissa kuin Thaimaassa ja yhdessä hankkineet palat noista ajoista muistuttamaan kotiin. Ostimme juuri ennen Suomeen paluuta tuon taulun galleriasta tai siis tuon valokuvan, joka on ihan numeroitu ja kehystimme sen sitten Suomessa. Rakastan tuota maisemaa ja noita värejä. Meri. <3

7. Pala vanhaa. Yleensäkin rakastan kodissa kuin kodissa sitä, että siellä on jotain vanhaa. Tykkään maalaisromanttisista vanhoista kodeista, entisöidyistä kyläkouluista, väreistä ja rönsyilystä – en uudesta, modernista ja kiiltävästä. Siksi tuo pala vanhaa tiiliseinää on jotenkin rakas, se on maalattu valkoiseksi alkuperäisen värin päälle. Siihen nostin aikanaan talosta irrotetun vanhan ikkunapokan ja liimasin siihen muutamia valokuvia. Tytöt tykkäävät niitäkin katsella usein ja heistä on tosi outoa, että isällä on silmälasit kuvissa. Niin on oikeasti itsestänikin jo nyt, mieshän leikkasi silmänsä viisi vuotta sitten, kun hermostui taaperon rillin vääntelyyn. Niin siihen tottuu, että on lasiton, enkä muista hänenkään sanoneen mitään negatiivista leikkauksesta tai siitä, ettei tarvitse säätää lasien kanssa!

Sellaisia asioita meidän kodistamme nousi esiin, kun haahusi kamera kädessä ja mietiskeli tärkeimpiä kohtia. Millainen sisustaja itse olet, uutta vai vanhaa, värejä vai ei? Ihmisillä on niin valtavasti upeita koteja, niitä on kyllä ihanaa katsella mm. monista erilaisista ohjelmista.

Mitä pidit sisustushommista, jatketaanko joskus tällä linjalla vai jätetäänkö taitavimmille?

*kuvan 1 maljakko saatu/Hemtex, makuuhuoneen lakanat saatu/ Tokmanni Kotikulta

Räjäytä lika hauskalla tavalla!


*Kaupallinen yhteistyö Kärcherin ja Suomen blogimedian kanssa

Siivous. Onko se niin, että sitä joko rakastaa tai vihaa? Kumpaan kastiin itse kuulut? Minä olen niitä, joka höyryää pintoja puhtaaksi ja tavaraa pois tasoilta ja kaappeihin. Niihin kaappeihin ei sitten kannatakaan kurkata, mutta rakastan sitä, kun kotiin saapuessa ei ole ensimmäisenä vastassa duplokasaa, hiekkaa tai tahroja lattiassa. Pölyjen pyyhkiminen ei ole lempihommiani, mutta ai että miten ihanaa on tarkastella lopputulosta! Rakastan siis tiettyjä osia siivouksessa ja niin paljon rakastan lopputulosta, että minussa asuu pieni himosiivoaja.

Tiedätte, että jos kodin haluaa pitää jossain määrin siistinä kahden leikki-ikäisen taloudessa, se vaatii joka päivä jotain pientä puunausta. Leluja saa kerätä ja hiekkaa imuroida. Meillä kuuluukin viikkosiivoukseen ehdottomasti vessojen pesu sekä imurointi ja olen puhunut miehelle varmaan vuoden, että pitäisi pestä lattiat useammin. En siis tee sitä juuri koskaan, jotenkin se vesiämpärin ja mopin kanniskelu tökkii, varsinkin kun asumme useammassa kerroksessa. Imurointikaan ei ole minun juttuni, menetän hermoni portaissa kun johto ei riitä tarpeeksi pitkälle ja pitää juosta edes takaisin kiskomassa töpseliä eri paikkaan. Valkoiset maalatut portaat ovat vähän armottomat pienten lasten taloudessa, useimmiten ratkaisen asian niin, että konttaan ne rätin kanssa läpi. Ei kovin ergonomista, mutta kun ei jaksa sitä ämpärikään raahata.

Kun minulle tarjottiin tilaisuutta testata Kärcherin FC 5 Premium-lattiapesuria, olin enemmän kuin innoissani ajatuksesta. Saisin pestä vihdoinkin lattiat seisoen, ilman että kantaisin sitä likavesiämpäriä mukanani (kammoan aina ajatusta, että kaadan sen portaissa ja tuplasiivoan). Kärcher on perheellemme tuttu merkki, sillä meiltä löytyy niin merkin ikkunapesuri kuin painepesuri, joka on miehellä ahkerassa käytössä pihalla. Laatu on ollut näissä koneissa kohdillaan, joten lähdimme innolla testaamaan myös uutta laitetta. FC 5 Premium-pesuria käytetään vähän kuin imuria lattialla työntäen. Se pesee lattian ja samalla imee ylimääräisen veden, eli lattia ei jää märäksi pesun jälkeen. Parasta on ehkä se, että laitteessa on erikseen puhdasvesi- sekä likavesisäiliö. Ei tarvitse arpoa milloin täytyy vaihtaa likainen moppivesi! Puhdas vesi ja mahdollinen pesuaine tulevat laitteesta mikrokuituteloihin, jotka pyörivät vimmalla lattiaa puhdistaen ja imuriosa hurisee perässä. Tuote sopii kaikille koville pinnoille, niin parketille, laminaatille, laatalle kuin muovimatollekin. Mikrokuituosat saa pestyä puhtaaksi pesukoneessa 60 asteessa.

Laite on helppo ottaa käyttöön – sen kuin laittaa kahvan kiinni, täyttää säiliön vedellä sekä halutessaan pesuaineella ja nappaa johdon seinään. Sitten painetaan laite päälle. Suunnilleen kiljaisin ensimmäisellä käytöllä, sillä laitte lähtikin huristamaan niin vauhdilla eteenpäin. Vaikka se on suurehko laite, ei sitä tarvitse painaa ja hinkata kuten moppia ja koska se kulkee kuin itsekseen, sen käyttö olikin yllättävän kevyttä. Päässä on nivelvarsi, joten telat kääntyvät reunoja vasten helposti. Kehotan painamaan sen pois päältä ennen kuin laittaa töpselin uudestaan seinään. Minä vain kiskaisin johdon irti, siirryin alakertaan ja tökkäsin johdon seinään. Taas kiljahdus, kun pesuri lähti viipottamaan itsestään! Blondin täytyy aina oppia kantapään kautta, mutta mies sai hyvät naurut.

Lattiapesurilla huristelu aiheutti meillä innostusta (kurkatkaahan Instastoriesit tänään @optimismiakatja) ja tytöt kannustivat villisti lattioita pesevää äitiään. Itse ajattelin, että laitteen olisi pitänyt olla meillä jo aikoja sitten, sillä tiedätte mikä määrä lattioille päätyy ruokaa, räkää, pissavahinkoja ja ties mitä mahdollista pienten lasten kanssa. Kuopus on oppinut kesällä kuivaksi ja vahinkoja tietysti välillä käy. Luulen, että lattioissamme on jo parin vuoden erinäisen töhnäkerrostumat, vaikka vannon mopanneeni joskus… Talvella?

Erityisesti ilahduin portaissa, sillä ne puhdistuivat silmin nähden ja johto on laitteessa pitkä, pääsin siis helposti pesemään portaat ilman, että pistoketta täytyi käydä välillä repimässä. Sen sijaan ajattelin, ettei pesuri ole ihan paras vinyylikorkkilattiallemme – siinä on niin paljon pinnassa struktuuria, että sileät pinnat olisivat ehkä paras pinta laitteelle. Tuntui, että alakerran kaakelipintaa olikin helpompi saada kiiltämään, kun se on sileä. Tosin nähdessäni lopputuloksen vinyylikorkkilattiasta totesin, että taisi sieltäkin jotain irrota. Hurja minkä väristä vesi oli! Sitä sitten kammoksuttiin koko perheen kera. Niin, siinä liassa olemme kävelleet koko ajan, kyllä sitä vain kertyy pintoihin. Ehken voi kaikesta muksujakaan ”syyttää”, kyllä elämisestä likaa lähtee. Vähän sama fiilis, kun olemme pesseet sohvan pesurilla joskus, se veden väri on hämmentävä!

Väittäisin, että tällä laitteella lattioiden putsaus on jopa kivaa. Ja itse jään vähän koukkuun tällaiseen veden värin tuijotteluun, tavoite ehkä olisi saada välillä vähän vähemmän mustaa vettä? Lapsiperhekodin siisteyden eteen saa välillä tehdä töitä ja välillä täytyy itse kunkin muistaa, että koti on elämistä, ei pelkkää siisteyttä varten. Varsinkin nyt kura-aikaan koti säilyy putipuhtaana ehkä tunnin, mutta kerran viikossa likojen räjäyttäminen tällä laitteella on oikeasti hauskaa! Kärcherin lattiapesuria myydään elektroniikka- sekä rautakaupoissa.

Oletko siivousihmisiä? Tehdäänkö teillä viikkosiivous yhtenä päivänä vai vähän jotain joka päivä?