Avainsana-arkisto: koti

Yhesti yritin olla normaali, mutta…

12.10.2019
Vastaa

Olen hirveästi ihaillut blogikollegani Muita Ihania Tiinan elämänasennetta. Hän tuntuu olevan niin somessa kuin livenä elämäniloinen nautiskelija, joka näkee harmaassakin päivässä jotain kaunista. Hänen kuvansa ovat nauravaisia ja hänen kirjansa ja bloginsa värikylläisiä ja kauniita. Tällaista ihmistä on ilo seurata!

Jos olette seuranneet Tiinaa, tiedätte, että hän ottaa paljon kuvia erilaisista asetelmistaan. Sinänsä ihan yksinkertaisista, mutta kuitenkin sellaisista, etten minä ainakaan osaa sellaisia tehdä. On karkkeja, värjättyjä banaaneja, kukkia ja jätskejä. Lisänä on yleensä joku superkauniilla käsialalla tehty teksti.

Kuukausi takaperin Tiina piti Helsingissä kirppistä, jossa myi julisteita, joita oli teettänyt omista kuvistaan. Ei ollut mahdollisuutta kirppikselle lähteä, mutta kun hän Instagrammissa huuteli, että julisteita jäi, olin kärppänä paikalla. Mulle mulle! Ja näin Tiinan juliste matkasi postissa seinällemme.

Olen aika laiska sisustaja ja taulut vaihtuvat harvoin, sillä meillä ei juuri ole ikkunatonta seinää. Jos olisi, tauluja olisi varmasti enemmän. Tällä hetkellä meillä on pääasiassa kuvia niillä pätkillä, joissa yhteinäistä seinää on. Mutta turkoosiin sävymaailmaamme kurvasi nyt Tiinan taulu tekstillä ”Yhesti yritin olla normaali, mutta ei se onnistunut”.

Ihan mahtava elämänohje ja lempivärini kuvassa. Tulen hyvälle tuulelle tämän julisteen katsomisesta. Kiitos Tiina taiteestasi! Ja menkää seuraamaan, jos ette vielä seuraa, tuosta naisesta tulee iloiseksi!

Oletteko ihastuneet Tiinan kuviin?

Upea viikonloppu ja viikko, miinus alkava keuhkokuume

12.9.2019
2

Se on kuulkaa sillä tavalla, että kun tarpeeksi istuu junassa ja viuhtoo siellä sun täällä, tulee asiasta nimeltä kotiviikonloppu kultaa kalliimpi kokemus. Kuulostaako tämä hölmöltä? Mietin nimittäin eilen illalla, että miksi meillä ei ole enemmän tällaisia iltoja. Minkälaisia? Ulkona ropisi sade, kävimme nelistään saunassa ja kuopuksemme istui alatasolla hinkaten vimmatusti kahta saunakauhaa yhteen. Ihmettelin, että mitä hän oikein tekee, johon hän totesi kaikkitietävän 3-vuotiaan viisaudellaan ”no sytytän nuotiota, et sä ymmärrä!”. Nauratti kamalasti, niinpä tietenkin ja oli pakko kysyä, että mistä tiedät miten nuotio sytytetään. Vastaus oli, että ohjelmissa tehdään niin. Muumeissakin! Aivan, niinpä tietenkin.

Tytöt löysivät pinkin sävytteen kylppäristä ja laitoin heille vähän pinkkiä tukkaan. Sitten piti ottaa perhehali pyyhkeissä, perhehali aamutakeissa ja mitä kaikkea. Iltasaduksi luimme kolmen naisen tarinan kirjasta Iltasatuja kapinallisille tytöille (kuinka paljon tämä opettaa äidillekin!) ja koska tytöt halusivat eri iltalaulut, lauloin sitten putkeen molempien toiveet. Meillä on jotenkin ihan liian vähän näitä rauhallisia iltoja nelistään ja tunsin rakkauden olevan hyvin vahvasti läsnä. Yleensä aina joku menee jossain, on harrastuksia, urheiluja, joku projekti kesken. Minäkin kerään voimia lauantaille, jolloin toivottavasti juoksen puolimaratonin ja mies lenkkeili (NIINPÄ, LENKKEILI! <3) kuopuksen harrastuksen aikaan.

Sama kävi viikonlopun kanssa. En muista, milloin oltaisiin oltu vain kotona viikonloppu, vailla hötkyaikatauluja johonkin. Niin useasti viikonloppuun osuu joku reissu, on pakkaamista ja purkamista tai jos ollaan kotona, on joku sata asiaa mitä pitäisi tehdä. Viime viikonloppuna siivosimme kodin perjantaina, joten viikonloppuna oli edessä vain olemista. Tähän vaikutti myös se, että esikoinen oli ollut jo 10 päivää kipeänä, joten oli senkin puolesta pakko rauhoittaa. Mies kävi muutaman tunnin maastopyöräilemässä Tour de Tampereella ja minä juoksin vikan pitkän 16 kilsan lenkin. On muuten myös näkyvissä kotonamme ihan erilainen elämänilo, kun mies on päässyt pyörän päälle, uimaan ja pienille lenkeille kahdeksan kuukauden rasitusvamman ja käden katkeamisen myötä. Kuinka iloinen voikaan olla toisen puolesta!


paita UHANA DESIGN/ farkut LINDEX/ tennarit CONVERSE/ korvikset MAANANTAIMALLI/ rannekoru BY PIA’S

Kaiken sen ihanan ja rauhaisan perheajan keskellä mieltä painoi kyllä kovasti esikoisen kunto. Hän oli ollut yli viikon kipeänä, olimme käyneet kolmesti Mehiläisessä ja kunto ei vain parantunut. Vaikkei kuumemittarin lukemat huidelleet enää katossa, niin kyllä lapsestaan näkee, ettei hän voi hyvin. Silmät olivat ns. puolitangossa koko ajan, hän ei jutellut, eikä ruoka maistunut. Kun lauantain ja sunnuntain välinen yö oli pelkkää röhimistä, marssimme taas sunnuntaina lääkäriin. Nyt sieltä vihdoin löytyi selkeä ääni keuhkoista, joka kuulemma johtaisi todennäköisesti keuhkokuumeeseen. Vaikka antibiootteja on aina ihan hirveän kurjaa syöttää, tässä tilanteessa olin hyvin, hyvin kiitollinen lääketieteelle ja siihen, että ehkä voin helpottaa lapseni oloa.

Ja niin kävi. Kaksi päivää lääkettä ja yöt hiljenivät. Lapsi palasi keskuuteemme. Se pulinan määrä, ilo ja höpötys mikä oli taas läsnä 10 päivän tauon jälkeen oli ihan mahtavaa. Hän oli taas pieni touhutäti. Kyllä minä pelkäsin sydän syrjälläni, kun vointi ei vain parantunut ja eskaristakin tuli yli viikon poissaolo. Kyllä sitä taas on hirveän kiitollinen kaikkien terveydestä, se ei todellakaan ole itsestäänselvyys.

Tänä aamuna viisi minuuttia ennen kellon soimista kuului määrätietoinen töptöptöp (miten oikeasti 3-vuotiaat kävelevätkin sellaisella voimalla ja määrätietoisuudella, tiedättekö?) ja peittoni alle pujahti pieni tytön tyllerö sanoen, että rakastaa äitiä kovasti ja haluaa olla aina äidin vauva. Halasin ja sanoin, että olemme tosi iloisia kun olet perheessämme, olet hurjan kiva tyttö. Hän hymyili katsoen silmiini naama ihan rutussa ja sydämeni pakahtui. Päiväkotiin vein ylös alas pomppivan tytön, josta oltiin kanssani yhtä mieltä, että hän on aikamoinen duracell, mutta lastentarhanopettajien mukaan myös päivien piristys juttuineen. I agree.

Jotenkin syksyn myötä tuntuu monesti, että sitä käpertyy kotiin, juo teetä ja on yhdessä perheen kanssa. Niin ihania kuin yhdeksään asti pihalla juostut kesäillat lasten kanssa ovatkin, on syksyssäkin mieletöntä rauhoittumisen ja läsnäolon taikaa. Olen ollut viime päivät hyvin kiitollinen perheestäni, mielettömiä tyyppejä.

Sitä seuraavaa kotiviikonloppua nelistään saadaan odottaa ainakin kuukausi, joten otetaan siitä taas silloin kaikki irti. Tunnelmallista torstaita, tänään ei säästy kukaan kuivana sanoi eilen meteorologi. Hyvä syy käpertyä peiton alle halaamaan!

Ja hei! Elokuun asusuosikiksi päätyi aivan ylivoimaisesti tämä asu ja ihana hemmottelusetti osui arvonnassa nimimerkille Mirmir, spostia laitettu! Kiitos äänestäjille! <3

Tampere, kotini. Tarkemmin meidän kotimme!

9.8.2019
80

Kaupallinen yhteistyö: OP Koti

Mitä sinulle nousee mieleen Tampereesta? Suuri kotikaupunkini on monelle kesäkohde, jossa käydään Särkänniemessä ja Muumimuseossa, sekä Pyynikin munkeilla. Yöyvtään keskustan upeissa hotelleissa Tornista Ilvekseen ja Tammeriin, syödään brunssia ja piipahdetaan ehkä torilla syömässä vähän Tapolan mustaamakkaraa. Talvisin suunnataan Hakametsään kannattamaan joko Tapparaa tai Ilvestä ja nautitaan Tampereen valtavasti teatteritarjonnasta. Mikä itsellesi nousee ekana mieleen Mansesta? Jossa ajellaan Nyssellä ja kohta jopa ratikalla?

Kun OP Kodin kiinteistövälittäjä Heidi Koivunen listasi vinkkejä Tampereelta, hän pyysi myös minua kertomaan siitä, mikä tekee Tampereesta kodin. Tässä oli oikeastaan aika iso pysähtymisen paikka ja tilaa mietiskelylle. Täällä ei ole omia lapsuusmuistojani, mutta koska lapsemme ovat paljasjalkalaisia tamperelaisia, ovat he oppineet sanomaan moro ja istumaan rotwallin reunalla. Kuinka höpsöksi tunnenkaan itseni aina morottaessa Helsingin reissuilla! Kun lähdin pohtimaan missä Tampereen kolkissa sydämeni on, huomasin, että lapset sekä aikani kotiäitinä olivat vahvasti läsnä. Naapurusto, tutut leikkipuistot sekä lasten ystävät. Vuodesta 2001 olemme tallanneet Tampereen katuja, eli onhan meillä aika pitkä historia jo kaupungin kanssa!

Mutta avataan teille muutama ei niin itsestäänselvä vinkki Tampereelta! Mitkä jutut ovat perheemme suosikkeja? Tervetuloa mukaani virtuaalikierrokselle, jonka aloitamme Kaukajärveltä. Se on yhtä lailla kaupunginosa kuin järvi, suunnataan nyt aluksi sinne ihan järven rantaan, soutustadionille, jonka eteen vie Nysse ja jonne pääsee helposti pyörällä tai autoillen!

Olen monesti sanonut teille, että yleiset saunat ovat paikka, missä tavoittaa jotain syvää Tampereesta. Niissä näkee usein samoja kasvoja, kuulee tarinoita Tampereesta ja juttelee sellaisten saunojien kanssa, jotka ovat istuneet lauteilla vuosikymmenet. Turhaan ei ole Mansea valittu saunapääkaupungiksi, tarjonta on valtava! Kaukajärven sauna on yksi suosikkimme, se ei ole niin täynnä kuin kuuluisammat Rauhaniemi ja Rajaportti, siitä pääsee ihanasti rannasta uimaan sekä hyppimään hyppytornista.

Kaukajärven ympäri kannattaa myös pyöräillä, kävellä tai juosta. On käsittämätöntä, mihin maalaismaisemaan putoat, vaikka iso tie on lähes näköetäisyydellä ja keskustaan on alle 10 kilometriä! Aivan mieletön maisema, jota olen hölkännyt niin usein hymyssä suin menemään. Noin 8 kilometrin lenkki irrottaa sinut heti arjesta. Riihiniemen uimarannan kohdalla kannattaa vaikka vaihtaa lenkkikamat uikkariin ja jäädä uimaan, suppailemaan tai nauttimaan kioskin antimista. Hyvin lapsiystävällinen uimapaikka herkkuineen ja hurjan halpa sup-lautavuokra! Ja Kaukajärvi on muuten hurjan kirkasvetinen järvi, eli suppailemalla todellakin näkee kaikenlaista, toisin kuin monesti Suomen järvissä.

Kun on uitu ja saunottu, jatketaan muutaman kilometrin päähän kohti Nekalaa. OP Koti Pirkanmaan Heidi vinkkaa paikasta seuraavin sanoin:

”Jos haluat nähdä ihania puutarhoja, suloisia mökkejä ja kiireetöntä tunnelmaa, koe Litukan, Nekalan ja Raholan siirtolapuutarhat. Astu portista sisään, kuljeskele kujilla ja ihastele. Idyllisiä paikkoja keväästä syksyyn.”

Totta. Nekalan siirtolapuutarha on paikka, jossa on otettu usein kuvia, jossa olen vain kävellyt vaunulenkillä vauvan kanssa ja ihastellut sitä mökki-idylliä ja tunnelmaa. Tänä kesänä pääsimme osallistumaan juhliin, jotka vietettiin siirtolapuutarhan yhteistilassa, joka on vuokrattavana. Tiesittekö, että jopa Nekalan siirtolapuutarhasta löytyy yleinen sauna. Kyllä, olemme nyt seikkailulla saunapääkaupungissa. Siirtolapuutarha on ihana paikka hengähtää lähellä keskustaa ja myös sen eteen pääsee Nyssellä. Me olimme kesällä siellä nauttimassa juhlista, upeasta tunnelmasta ja ohjelmassa oli muun muassa kakkusota!

Vain kivenheiton päässä Nekalan siirtolapuutarhasta löytyy vanha helmi, Konditoria Mari. Et ole ikinä maistanut niin hyviä patonkeja, kuin heillä on, veikkaan minä. Se leipä pähkinöineen, chimichurri-kana, ympärillä leijailevat tuoksut, kaikki on täydellistä! Lounaalla saa myös keittoja ja salaatteja ja ne tarjoillaan ihastuttavasti syötävässä leipäkipossa. Käy nauttimassa ja varaudu, porukkaa on lounasaikaan varmasti paikalla! Lasten kanssa voi jatkaa päivää Marin vieressä olevassa ihanan isossa Riihipuiston leikkipuistossa, josta löytyy erikoinen keinu ja vaikka mitä vempelettä.

Kun mahat on täytetty, saattavat ajatukset hypätä liikuntahommiin. Nyt lähdetään taittamaan hieman pidempi matka ja siirrytään aina Niihaman majalle asti, joka on ihan parhaita liikunta- ja ajanviettopaikkoja perheelle. Sieltä pääsee lenkkeilemään, metsään, talvella hiihtoladut vievät pitkälle, pihassa on ulkokuntosali, napakelkka pyörii, on luistelurataa, kynttiläluistelua ja monia tapahtumia ympäri vuoden. Olemmepa olleet jopa munajahdissa Niihaman majalla pääsiäisenä! Majalla on leppoisa tunnelma ja sieltä sa ostaa ruokaa ja vaikka grillata ulkona makkaraa. Aivan täydellinen perhepäiväkohde ja aktiviteetteja riittää! Yllätyttekö, jos kerron, että Niihaman majalla on myös sauna, jossa on muun muassa lenkkisauna ja talvisin avanto auki? Niin, sanoinko jotain saunapääkaupungista!

Vien teidät vielä paikkaan, jossa on mennyt kotiäitivuosistani niin monta päivää, että harmittaa, kun en ole laskenut. Heidi OP Kodista toteaa näin:

”Tampereen keskustan ihanin leikkipuisto on Pikku Kakkosen puisto. Turvallinen ja viihtyisä puisto, joka innostaal iikkumiseen ja leikkimiseen. Viihtyisä paikka myös isommille temmeltäjille. Puisto on aidattu hyvin ja sen vierestä löytyy myös kesäkahvila.”

Legendaarinen Pikku Kakkosen puisto Koskipuistossa, jossa nimipäiväpoika ja varo heikkoja jäitä-nalle ottavat sinut vastaan. Hei ja tuossa nurkassa vilahti Tuttiritari! Niin lapsille kuin vanhemmille aisteja herättävä kuvitus, iso tila temmeltää ja paljon erilaisia kiipeilyjuttuja niin isoille kuin pienille. Olemme monesti sopineet treffit Pikku Kakkosen puistoon kavereiden kanssa, sillä sinne on helppo tulla bussilla miltä puolelta vain kaupunkia. Ja siitä on helppo (vähän liiankin helppo) jatkaa sitten Koskikeskukseen sushibuffaan syömään porukalla, kun leikit on leikitty. Puistossa pystyy olemaan lähes vuoden ympäri, olen siellä heilunut joulukuun alussa teemuki kourassa samoin kuin heti maaliskuussa auringon alkaessa lämmittää pintaa. Kovin montaa kuukautta vuodessa emme ole poissa olleet Pikku Kakkosesta! Keinut lähtevät talviteloille ja voi sitä riemua, kun hämähäkkikeinu on taas palautettu!

Voi, minä haluaisin kertoa teille Tampereesta loputtomiin. Siitä, kuinka keskustassa olleessaan ei kannata ohittaa Mansen ylpeyttä, Uhana Designin liikettä Verkatehtaankadulla. Tai kuinka kannattaa parkkeerata piknik-eväiden kanssa Lapinniemen rantaan nurmikoille, joista näkee upeasti toisella puolen Nässyä heiluvat Särkänniemen laitteet. Tai kuinka kannattaa hypätä Viikinsaaren laivaan Laukontorilta ja nauttia siellä ihanasta kesäpäivästä (ja saunasta, ei ole paikkaa Mansessa ilman yleistä saunaa!).

Ensi kerralla lisää kotikaupungista, mutta kerro sinä nyt omastasi! Sekä OP Kodin tiimi että minä palamme halusta kuulla, mikä on suosikkipaikkasi omassa kotikaupungissasi? Kerro se kommenttikenttään ja osallistut K-ryhmän 50 euron lahjakortin arvontaan. Onko meillä samoja suosikkeja Tampereelta? Laitan vinkkinne ylös ehdottomasti, tulivat ne mistäpäin Suomea vain! Osallistumisaikaa on aina 31.8.2019 asti ja arvonnan säännöt löydät täältä!

Nähdäänkö Mansessa? Vai paljastatko minulle helmen kotikaupungistasi, minne on tultava käymään?