Kesäpäivä Kangasalla – parhaat vinkit

Kaupallinen yhteistyö Visit Tampere & Visit Kangasala

Mä oksalla ylimmällä oon Harjulan seljänteen; niin kauas kuin silmään siintää, nään järviä lahtineen. Kas Längelmävesi tuolla vöin hopeisin hohtelee, ja Roineen armaiset aallot sen rantoa hyväelee.

Voi miten kivat pari kesäpäivää saimmekaan viettää Kangasalla! Nähtiin ja koettiin paljon uutta ja niin lähellä kotia. Silti tuntui, kuin olisimme olleet pidemmälläkin reissussa. Kangasala on luonnossa liikkujan ja aktiivisen ihmisen unelmakohde, sillä erilaisia liikuntapaikkoja löytyy paljon ja kaupunki tarjoaa myös monenlaisia luontokohteita. Mutta entä ruoka? Sekin oli mielettömän hyvää joka paikassa! Hyppää mukaan meidän seikkailuihimme Kangasalla ja toteuta itsekin kesäpäivä siellä!

Automuseo Mobilia

Mobilian kokonaisuus on jo itsessään niin kattava, että siitä riittää koko päivän kohteeksi. Automuseo on hyvin laaja ja sieltä löytyy niin tekstejä kuin videoita, jotka avaavat näyttelyä lisää. Toisessa rakennuksessa on vielä yksityisomistuksessa olevat autot näytillä. Paikassa on myös rallinäyttely, joka on hyvin laaja katsaus rallin historiaan. Parasta on ehdottomasti nurkasta löytyvä Sega-rallipeli!

Mobiliassa saa päivittäin lounasta ja sen edessä on 4-12-vuotiaille lapsille soveltuva liikennepuisto, jonka maksu on vain 3 euroa. Lämmin suositus, lapset tykkäsivät todella paljon! Lisäksi edessä on leikkipuisto ja kiva uimaranta, täällä saa kyllä kesäpäivän sujumaan rattoisasti!

Mobilia haluaa tarjota lukijoilleni sisäänpääsyn 10 eurolla (norm.12 euroa), alennuksen saa kassalla kertomalla koodin ENERGIAA10 heinäkuun loppuun saakka. Lapsille museoon on vapaa pääsy.

Arboretum Frick

Tämän kesän uutuus Kangasalla on hämmästyttävä. Arboretumin takana on Erkki Frick, joka on rakentanut valtavaa 3,2 hehtaarin pihaa kasveineen jo pari vuosikymmentä. Hän on matkannut maailmalla ja tuonut kasvien siemeniä moottoripyörän laukussa tullessaan. Alueen koko hämmentää – miten kukaan pystyy pitämään kaikkia kukkia kunnossa? On erilaisia rakennuksia, puita ja kukkia ja upea järvimaisema. Arboretumissa kukkii aina jokin kukka, me olimme paikalla alppiruusujen aikaan ja näky oli ihastuttava! Arboretumissa toimii myös kahvila Ruusupuu, jonka leivosvalikoima on kattava. Lapset tykkäsivät valtavasti paikasta! Arboretum on avoinna yleisölle torstaisin ja sunnuntaisin kello 12-16, aiemmin se on ollut vain yksityiskäytössä.

Kaupunkikanootilla vesille

Tämä on minusta ihan huippujuttu, että Kangasala tarjoaa ilmaiseksi kanootteja käyttöön! Ei muuta kuin vesille ihailemaan kaupunkia. Kanootteja on eri paikoissa, täältä näet sijainnit. Aikuisten pelastusliivejä oli tarjolla, lapsia varten kannattaa olla omat matkassa. Me lähdimme melomaan Kaivannon keitaalta, joka on aivan tien varressa oleva levähdyspaikka. Ulospäin paikka ei näytä ihmeelliseltä, mutta älä anna ulkonäön hämätä, sieltä saa nimittäin hirmuisen hyvää ruokaa salaateista hamppareihin!

Kanootit löytyvät rannasta ja avaimen lukkoon saa pyytämällä Kaivannon keitaalta. Koska varauksia ei oteta vastaan, on mahdollista, etteivät kanootit ole paikalla. Me mahduimme hyvin nelistään yhteen kanoottiin ja lähdimme tutkimaan vesiltä käsin kaupunkia. Kangasalla suuria vesistöjä riittää ja kanoottien lisäksi on muitakin mahdollisuuksia liikkua vesillä. Esimerkiksi Kangasalan Melojat ry vuokraa retkikajakkeja ja sup-lautoja Vesijärvelle Vesaniemen rannalla ja Heikin leipä vuokraa kajakkeja, inkkarikanootteja ja sup-lautoja Roineen Saarikylissä. Ihanaa puuhaa näillä keleillä!

Vehoniemen automuseo, luontopolku ja näkötorni

Aivan kivenheiton päässä Kaivannosta sijaitsee Vehoniemen automuseo, jonka pihasta lähtee parin kilometrin mittainen luontopolku. Aikamoisia korkeuseroja sai kiivetä tuolla polulla! Lapset olivat ihastuksissaan, sillä nyt oli jo todella paljon ahomansikkaa ja mustikkaa kerättävänä. He huusivat rakastavansa luontoa ja sen herkkuja! Kun polulla on tarponut aikansa, kannattaa mennä tutkimaan museo, jonne on vapaaehtoinen euron pääsymaksu. Sielläkin riittää todella paljon tutkimista ja muun muassa historiaa sodasta. Myös ruokaa Vehoniemessä on tarjolla, me testasimme heidän munkkinsa!

Museon vieressä kohoaa näkötorni, jonne kipusimme ihailemaan vesistöjä. Ei ihme, että nämä maisemat ovat Topeliustakin innoittaneet runoilemaan! Metsä on suojeltu vuodesta 1983 alkaen ja metsää sekä järveä näkyy kauas tornista!

Kangasalan kirkkoharjun näkötorni ja kahvila

Siirrytään Vehoniemestä takaisin keskustaan, missä kohoaa Kirkkoharjun näkötorni. Auto täytyy jättää Kirkkoharjun koulun viereen ja kavuta siitä noin 400 metriä ylös näkötornille. Vuonna 1931 rakennettu torni on viettänyt hiljaiseloa aiemmin, mutta tänä keväänä viereen avautui kahvila ja aluetta on raivattu ja alettu kehittää. Elokuun ensimmäisenä tiistaina on kuulemma luvassa hevosten ns. kokoontumisajot, edellisellä kerralla hevosia oli paikalla nelisenkymmentä! Kahvilan yrittäjällä oli monenlaista ideaa ohjelmaksi.

Näkötornin kulmalta lähtee monenlaista lenkkimaastoa ja maastopyöräilijät näyttivät pysähtyvän kahville. Muutaman kilometrin päässä ovat myös uutukaiset Sorolan kuntoportaat.

Kahvilan valikoima on laaja, sieltä saa niin Vanhan Porvoon gelatoa kuin muhevaa raparperipiirakkaa tai mansikka-samppanjaleivoksia! Juomia on kombuchasta mehuun ja isot pisteet haudutetusta teestä. Herkut voi kantaa näkötornin ensimmäiselle tasanteelle, jossa on kiva terassi, siinä oli ihanaa ihailla maisemia!

Pazzi ja ravintola Paakari

Entä sitten se ruokapuoli? Kangasalan keskustassa on upouusi ravintola Pazzi, jonka ruoat olivat aivan napakymppi tarjoilusta puhumattakaan. Kun paikka on uusi, voisi ajatella jossain olevan alkukankeutta, mutta ei sinnepäinkään. Kaikki hoidettiin todella nappiin ja tyylikkäästi, jatkuvasti kysyttiin onko kaikki ok tai haluammeko lisää juomista. Annoskoot olivat täydelliset ja kaikki ruoat erittäin maistuvia. Kehuimme valtavasti tätä kokemusta! Erityisesti alkupalaksi nelistään jakamamme tapas-lajitelma ihastutti, se ei ollut vain rasvaista juustoa ja leikkeleitä, vaan mukana oli paljon raikkaita kasviksia. Todella hyvä! Kuopus mutusti kaikkien annosten päältä rucolan versot onnessaan. Tämä täytyy testata kun kaupunkiin menee, päätimme lähteä joku kerta uudelleen syömään Kangasalle! Ilahduimme myös lähituotteiden käytöstä.

Ihan lähellä Pazzia on perinteikäs ravintola Paakari. Sen alakerrassa on leipomo-kahvila ja yläkerrassa ravintola. Paikka hehkuu sellaista vanhan ravintolan arvokkuutta olematta kuitenkaan tunkkainen. Vanha rakennus on mielestäni jotenkin keskieurooppalainen fiilikseltään.

Menimme kolmistaan lasten kanssa lounaalle ja hämmästyin listaa. Siellä oli maksaa, kanaa, nautaa, kuhaa, parsakaalipaistosta… Siis todella monipuolinen menu! Alkuun pöytään tuotiin itse leivottuja juurileipiä ja hunajanäkkäriä, oli mielettömän hyvät leivät! Pisteet tarjoilijalle, että hän sanoi minulle, että löytyy myös esimerkiksi lihapullia, jos listalta ei löydy mieleistä lapsille. Mutta kyllä löytyi! Lapset ottivat kanaa ja minä kuhaa, annokset olivat mielettömän hyviä. Ja taas täydellinen annoskoko, samaa kuulin naapuripöydän kehuvan. Lasten välitön palaute pottumuusista oli ”ei muuten mitään koulun muussia” ja kuopus totesi herkkusienikastikkeen olevan parempaa kuin aiemmin nautittu munkki. Kävimme vielä aamiaisella seuraavana päivänä ja lohileipä, jossa oli mangossa marinoitua fenkolia oli varmasti paras syömäni lohileipä. Ihanan raikas ilman sitä perinteistä kananmunaa. Palvelu oli äärettömän ystävällistä, ihastuimme tähänkin paikkaan! Paakari on valittu useasti Suomen top 50-ravintoloiden listalle, eli moni muukin tykkää!

Kangasalan kirkko

Teimme ex tempore-kävelyretken hautuumaalle se olikin aika opettavainen kierros lapsille. Juttelimme sodasta ja katsoimme pari kirkonrotta-rastia, joita oli lapsille laitettu. Kangasalan kirkko on 250 vuotta vanha ja hautausmaa otettu käyttöön vuonna 1650. Kannattaa käydä katsomassa, upea rakennus aivan keskustassa!

Laaksolan ratsutila

Teimme piipahduksen Laaksolan ratsutilalle, sillä Lasten Löytöretkiviikoilla siellä oli avoimet päivät ja ilmaiseksi talutusratsastusta sekä kepparointia ja ponin hoitoa. Leukani loksahti kun ajoimme pihaan – miten valtava paikka. Oli suuri talli, kentät, maneesi, aitaukset ja jopa leikkipuisto! Aivan mielettömän upea kokonaisuus, asuin tallilla lapsuuteni, mutta aika paljon vaatimattomammassa paikassa. Olin ihastuksissani. Kuopus sai ratsastaa yksisarviskypärä päässään, mikä sai minut hihittämään pitkäksi aikaa. Kangasalla on paljon mahdollisuuksia hevosharrastajille!

Kuohu – hotelli ja uimahalli

Kangasalan Kuohu on perinteinen uimahalli, jossa on ihan kaikkea. Siellä olemme käyneet monesti aiemminkin ja lapset tykkäävät paikasta kovin. On lämmin lastenallas, vesiliukumäki, kuntoaltaat, vesijumppaa ja kiipeilyseinää sekä ihanan tilavat saunat. Todella kiva uimahalli. Oli ihanaa mennä hikisen päivän päätteeksi uimaan ja loikimme hiljenevässä illassa kaikki neljä ponnahduslaudalta veteen lukuisia kertoja. Älyttömän kiva ja siisti uimahalli!

Vain muutamat askeleet Kuohun ulko-ovelta ja olet hotelli Kuohussa, joka on uudehko itsepalveluhotelli. Vastaanottoa ei ole, vaan saat varatessasi ovikoodin puhelimeesi. Erittäin kontaktitonta hotellielämää! Meillä oli perhehuone ja lapsilta pääsi spontaani wau, kun avasimme oven. Tilaa oli hyvin, kaikki neljä sänkyä erillisiä kunnon sänkyjä mistä iso plussa! Hotellista on kävelymatka kaikkiin keskustan kohteisiin, eli sijantikin on hyvä. Aamiainen ei kuulu pakettiin, mutta tilava jääkaappi sekä kahvia ja teetä löytyy. Suosittelen kyllä lapsiperheille tätä huonetta lämmöllä! Oli viileää nukkua ja hyvät pimennysverhot pitivät huoneen pimeänä.

Hotellin alapuolella on myös ravintola Konnichiwa, josta löytyy sushibuffa iltakasiin asti. Jos ei ole sushin ystävä, ei huolta – heillä on paljon erilaisia muitakin lämpimiä ruokia, nuudeleita sekä riisiä, eli varmasti löytyy jokaiselle jotakin!

Tam-Silk, Neulomo ja Kalsarit

Sitten kotimatkalle! Pysähdyimme vielä Tam-Silkin tehtaalla ja tehtaanmyymälässä, löydät paikan Lidlin takaa. Täällä tehtaalla syntyvät Tam-Silkin neulokset ja heidän merkkejään ovat myös Neulomo sekä Kalsarit. Perinteikäs yritys on perustettu vuonna 1925 ja edelleen koneet pyörivät Kangasalan tehtaalla. Siellä valmistuu siis varmasti kotimaiset vaatteet. Tam-Silkin valikoimissa on kauniita Neulomon mekkoja ja tunikoita, erilaisia villasilkki-tuotteita niin lapsille kuin aikuisille sekä esimerkiksi bambuvaatteita, jotka ovat ihastuttavan pehmeitä.

Teki lapsillekin hyvää nähdä ompeiljat työssään ja jutella siitä, miten vaatteet syntyvät. Tekemällä ostoksia Tam-Silkillä tukee taatusti kotimaista ja läpinäkyvää tuotantoa. Mahtava paikka tuliaisostoksille ja käymisen arvoinen muutenkin, Tampereelta ei ole pitkä matka. Tehdaskierroksiakin järjestetään pyynnöstä.

Kannattaa käydä katsomassa laaja valikoima yrityksen verkkokaupassa ja koodilla ENERGIAA15 saat -15% kaikista tuotteista! Koodi on voimassa heinäkuun loppuun saakka. Minä nappasin mukaani turkoosin Neulomon Alina-mekon ja mietin yläkerrassa istuvia ompelijoita sitä sovitellessa. Ihanan lämminhenkinen porukka yrityksen takana!

Aina sitä hämmästyy, miten läheltä löytyy paljon tekemistä ja uusia paikkoja. Kangasalla saisi kulumaan vaikka kuinka paljon aikaa. On meillä mahtava Pirkanmaa! Löytyikö tuttuja juttuja, mikä on suosikkipuuhasi Kangasalla? Meillä oli todella kivaa joka kohteessa, palaamme taas!

Parhaat vinkit Ahvenanmaalle lasten kanssa

* pressimatka Visit Åland & Tallink Silja

Kylläpä tuntui ihmeelliseltä olla taas laivalla, kun matkasimme kohti Ahvenanmaata Silja Linen Galaxy-laivalla. Oli muumidiscoa, karkkibingoa ja kaikkea perinteistä laivaohjelmaa. Oli upea kimmeltävä meri, kun viitisen tuntia matkasimme kohti saaristoa. Ja suklaamoussea, sitä laivan suklaamoussea pitkästä aikaa!

Tiesitkö muuten, että Ahvenanmaahan kuuluu 6700 saarta ja matkat eivät ole pitkiä siellä liikkuessa. Ahvenanmaalta poistuivat juuri myös kaikki suositukset maskeista turvaväleihin, eli tilanne pandemian osalta on siellä hyvä. Tällä hetkellä Silja Line vie Turusta Maarianhaminaan aamuisin Galaxylla ja iltaisin Baltic Princessillä. Myös päiväristeilyjä saaristoon on ja torstaina starttaavat Silja Serenaden päivä Maarianhaminassa-risteilyt, eli laivalla ollaan kaksi yötä ja maissa ehtii viettää noin 8 tunnin päivän. Mitä kaikkea Ahvenanmaalla kannattaa sitten puuhastaa?

Laivahostelli Bore

Seikkailumme alkoi yöpymisellä laivahostelli Boressa, joka on ennen seilannut Välimerelläkin. Tuo vanha höyrylaiva on muutettu nyt hostelliksi. Yötä ollaan hyteissä, sauna löytyy täältäkin samoin kuin pieni ravintola, jossa muuten on lounasta, eli voi käydä testaamassakin senkin Turun reissulla. Kapeat käytävät johdattivat meriseikkailuun jo rannassa ja aamiainen oli todella loistava ja kattava. Bore on valittu viime vuonna vuoden hostelliksi!

Kuvankaunis Eckerö ja Käringsund resort

Ahvenanmaalla siirryimme Maarianhaminasta kohti Eckeröä noin 40 kilometrin matkan oppaanamme Visit Ålandin Sanna Könönen-Wahlstedt. Puhetta oli ollut Käringsundin mökkikylästä, mutta paikka löi ällikällä! Miten upeita mökkejä, joissa oli keittiö, kaksi makuuhuonetta, kylppäri ja vielä ulkopuolella oma sauna ja ulkosuihku! Mereen pystyi kipittämään omalta terassilta ja paikassa olisi viihtynyt varmasti viikonkin, aktiviteettaja oli niin valtavasti!

Me testasimme polkuveneitä, maastopyöriä, minigolfia ja polkuautoja. Käringsundissa on myynnissä 19 euron arvoinen aktiviteettiranneke, jolla saa hyvin testailtua eri lajeja. Siihen sisältyy esimerkiksi suppailu puoleksi tunniksi, kajakki, kanootti, polkuauto, beach volley ja… Lista on pitkä, kurkkaa täältä lisää! Lapet saivat myös lahjaksi isot hiekkalelusetit, joita piti heti testata. Käringsundissa on myös hiekkakakun SM-kisat tulossa! Täällä voi äänestää hiekkakakkusuosikkiaan!

Paikassa on myös ravintola, josta saa muun muassa banaania sisältävää pizzaa, kannattaa testata! Rannassa on myös rantasauna ja paljut. Ihana rauha paikassa, todella harmitti lähteä!

Ahvenanmaan metsästys- ja kalastusmuseo

Samassa lahdessa, aivan kävelymatkan päässä aukeaa ihastuttava merikorttelimaisema, jossa on kuvattu Saariston lapset. Siellä voi kiivetä laivaan, syödä kauniilla terassilla ja vierailla metsästys- sekä kalastusmuseossa. Museossa on paljon lapsillekin tutkittavaa ja kuopukseni etsi aivan tosissaan näyttelyyn piilotettuja oravia. Niitä pitäisi kuulemma olla 7 ja vain 6 löytyi, mutta lapsi oli innoissaan pienestä palkinnosta jonka sai. Isommat lapset täyttivät puolestaan tietovisaa sillä aikaa. Museossa oli mielenkiintoista tutkia mm. hylkeiden metsästystä, joka oli ennen oli yleisempää, nykyään luvanvaraista.

Riistasafarin komea Ceasar ja nypitty strutsi

Heti museon vierestä pääsee hyppäämään safarijunan kyytiin! Sinne voi tulla varauksetta, juna lähtee viidesti päivässä kesäaikaan. Täältä löydät tarkemmin hinnat ja lähtöajat. Olihan se aikamoinen näky, kun juna oli hetken ajellut metsässä ja sieltä rynnisti iso lauma saksanhirviä aamuaterialle. Porukan kuningasta, 11-vuotiasta Ceasaria saimme odottaa hetken, mutta lopulta hänkin ilmestyi.

Safarilla tapaat villisikoja, strutseja ja laamoja, joita saa syöttää kädestä. Oli aika jännää lapsista! Strutsin ulkomuotoa ihmettelimme, kun siltä puuttui niin paljon höyheniä. Kuulemma siksi, että häneen rakastunut naarasstrutsi ne nyppii osoittaakseen, että tämä kaveri on varattu! Myynnissä on myös strutsinmunia, sillä poikasia niistä ei liian viileässä ilmassa tule ja ne myydään tyhjänä tai täytenä, täyden hinta on 45 euroa.

Eteläinen Eckerö ja Degersand

Lounaalle siirryimme Degersandiin, jossa on mahdollisuus majoittua niin mökeissä kuin teltoissa. Alueen ranta on yksi Ahvenanmaa upeimmista ja tällä viikolla toimintansa aloitti upouusi rantabaari. Upeat näkymät kerta kaikkiaan! Degersandin ravintolan ruoka on kuulemma jo klassikko ja oli muuten älyttömän hyvää – saimme villilohta, gotlantilaisia perunoita sekä kasviksia. Täällä kannattaa ainakin uida ja syödä! Paikassa on myös ihastuttava leikkipaikka ulkona lapsille ja kuopuksemme keräsi valtavan määrän simpukoita matkaansa ja innostui rannalla niistä.

Smart Park – varaa tänne aikaa!

Sitten siirryimmekin Smart Parkiin, joka hämmästytti koollaan. Alue on valtava ja lapset olisivat viihtyneet koko päivän paikassa! Oli hiekkaleluja, liukumäkeä, valtava linnoitusalue tunneleineen ja vesipyssyineen. Isommat lapset kävivät pelaamassa lasersotaa (ikäraja 7 vuotta) ja pienemmät kikattivat liukumäissä. Itse innostuin trampoliineista ja ohjasin sähköavusteista laivaa niin, että kyydissä olleita lapsia jännitti. Vitsi, ei ollut kyllä helppoa ollenkaan, lapset osasivat suunnilleen paremmin. Paikassa saa siis aikaa kulumaan hyvällä säällä ja mahdollisuuksia on hyvin esimerkiksi omien eväiden syömiseen ja paikassa on myös kahvila. Meni aika suosikiksi lapsilla tämä kohde!

Saimme kahvilasta raparperipiirakkaa ja sitä maailman parasta omppumehua välipalaksi – tiesitkö, että 70 % Suomen omenoista kasvatetaan Ahvenanmaalla? Se mehu on mieletöntä!

Palokuntamuseo

Helposti käytävä palokuntamuseo on myös hauska paikka lapsille, sillä siellä sai kiivetä autojen kyytiin, joista yksi oli ollut mukana Normandian maihinnousussakin. Pääsymaksu on vain muutaman euron, eli matalan kynnyksen paikka piipahtaa ja ehdottomasti käymisen arvoinen! Tai niinhän itse ajattelin, että lapsista on hauskinta, mutta taisi isänsä olla eniten innoissaan…

Maarianhamina ja Park Ålandia-hotelli

Maarianhaminan keskustasta löytyy remontoitu ja siistikuntoinen hotelli, jossa perhehuoneessa oli kivasti eroteltu lasten nukkumatila alkovin vievällä ovella. Hotellista on helppo kävellä mihin vain keskustassa ja aamuisin ovat saunat ja uima-allas auki klo 8 alkaen. Olimme heti kärppinä uimassa ja saunassa aamukasilta, tietenkin ja menimme vasta sitten aamiaiselle, joka sekin oli hyvä ja monipuolinen!

Ångbåtsbryggan ravintola ja minigolf

Kävelymatkan päässä hotellissa aivan rannan tuntumassa on ravintola Ångbåtsbryggan, jonka yhteydessä on todella kiva minigolf-rata. Söimme illalliseksi hamppareita ja menimme vielä pelaamaan pari kierrosta minigolfia. Jälkkärit olivat muuten todella hyvät täällä! Paikasta myös ihan kävelymatkan päässä on muun muassa Lilla Holmenin alue, jossa olimme viimeksi käydessämme Ahvenanmaalla. Tuon muutaman vuoden takaisen postauksen vinkkeineen voit lukea täältä!

Bagarstugan, Strandbaren ihastuttava ranta-alue

Ei ole Ahvenanmaan reissua ilman pannaria vai mitä! Ahvenanmaan pannari on paksu ja siinä maistuu kardemumma. En jaksanut omaani, mutta esikoinen viimeisteli palani erittäin mielellään! Yhden parhaimmista löytää keskustasta Bagarstuganista kivan miljöön kera. Sieltä löytyy myös vaikka mitä muuta herkkua, eli on aivan kakkuihmisen taivas. Pannarit mahassa jatkoimme matkaa kaupunkijunalla, joka on muuten ilmainen kyyti Maarianhaminassa! Kannattaa piipahtaa upouudessa Strandbarenissa, jonka aurinkotuolit eivät maksa mitään (toki ostosta toivottiin baarista). Vaikutti ihastuttavalta!

Pommern-laiva – Maarianhaminan klassikko

Kun viimeksi olimme Ahvenanmaalla, Pommern-laiva oli jonkun kunnostuksen alla ja jäi katsomatta. Joten nyt pääsimme tutkimaan sen tarkasti! Mukaamme saimme kuulokkeet ja audiovisuaalisen opastuksen. Kysyin, kumman otan, lasten vai aikuisten version ja kun henkilökunta sanoi lasten version olevan hauskempi, sillä mentiin! Kiersimme 11 pistettä sitten laivarotta Rubyn kanssa. Hänellä oli salaisuuksia, joita muu miehistö ei tiedäkään ja Ruby supatti ne korviimme. 5-vuotiaskin jaksoi kierroksen todella hyvin ja aikuinenkin tykkäsi lasten versiosta. Pommern on seilannut maailman merillä ja aina Australiassa asti, oli vaikuttavaa miettiä miten siellä on miehistö elänyt ja kahlannut vedessä. Huih, ei olisi itsestäni ikinä tuollaiseen, samalla mies sanoi, että haluaisin ylittää Atlantin purjehtien. En lähde mukaan, iik!

Kannattaa testata! Pommernia vastapäätä oli vielä myynnissä ihania matkamuistoja, meinasin jäädä aivan jumiin sinne. Kävelymatkan päässä odottikin sitten Baltic Princess ja kotimatka, jolla söimme Grill it-ravintolassa ja osallistuimme tietovisaan.

Aivan huippuja juttuja ja jäi tunne, että pitäisi päästä vielä uudestaan ja viettämään pidempiä aikoja esimerkiksi Smart Parkissa. Ahvenanmaa on upea ja tarjoaa rauhaa, kauniita maisemia, hyvää ruokaa ja samalla kuitenkin kivoja aktiviteetteja. Perheemme rakastui viimeksi ja nyt rakkaus syveni. Lämmöllä suosittelen testaamaan tämän kotimaan helmen!

Oliko tuttuja juttuja itsellesi vinkeissä vai tuliko uutta? Onko Ahvenanmaan reissua suunnitteilla?

Kesäseikkailu Urjalassa – valjakkoajoa Taikayöntiellä, Lasikylä, kartano ja paljon muuta!

Kaupallinen yhteistyö Visit Urjala

Jyske varstojen nyt alla orsien
yössä kertoo meille kutsun sen
Tartu varstaan vaan ja tule Urjalaan,
vie ne juosten huimalaan

Tämän kappaleen, Urjalan Taikayön, esitti Martti Innanen Urjalan kunnan 100-vuotisjuhlissa vuonna 1968 ja se on edelleen monelle se juttu, joka mieleen nousee Urjalasta. Tuo pieni pirkanmaalainen kunta, josta löytyy muun muassa Taikayöntie on monelle aika tuntematon paikka. Urjalan väkiluku on alle 5000 asukasta, mutta monelle mökkiläiselle se on tuttuakin tutumpi paikka, Urjala nimittäin tuplaa asukkaansa kesäisin. Minä ehdin käydä Urjalassa usein kylässä, sillä kälyni asui siellä vuosia, mutta tajusin, ettemme tutustuneet itse kuntaan ollenkaan. Kun pyysin matkaseurakseni Urjalaan toista kälyäni, hän sanoi, että voi lähteä, mutta kysyi myös mitä siellä Urjalassa oikein on? Hämmästyimme todella, miten paljon tekemistä Urjalasta löytyy ja miten paljon historiaa se kätkee sisäänsä. Kun ohjastin hevosta Taikayöntiellä kesäillassa, ajattelin päätyneeni Suomi-leffaan. Mikä idylli! Ei todellakaan tarvitse matkustaa kauas löytääkseen elämyksiä. Tulkaa meidän matkaamme kesäseikkailulle Urjalaan, vannon, että postauksen lopussa olet hämmästynyt mitä kaikkea paikasta löytyykään!

Nuutajärven kylä ja Nuutajärven kartano isäntänsä Saulin kanssa

Navigaattorin avulla ohjasimme auton ensimmäisenä kohti Nuutäjärven kartanoa. Kartano sijaitsee vastapäätä lasikylää ihastuttavan koivukujan päässä ja sen portailla odotti kartanon nykyinen omistaja Sauli Siekkinen. Hän johdatti meidät kartanon historiaan, joka alkaa jo 1500-luvulta. Nykyinen päärakennus on puolestaan peräisin vuodelta 1822. Sauli on ostanut kartanon kymmenen vuotta takaperin ja tekee siellä ison porukan kanssa valtavaa kunnostustyötä. Ensi vuonna vietetään 200-vuotisjuhlia ja päärakennuksen pitäisi muun muassa olla ulkopuolelta siihen mennessä kunnostettu.

Kartanoa vuokrataan erilaisiin juhliin, kuten häihin. Täytyy nostaa hattua Saulille, kartano oli ollut tyhjillään vuosikymmeniä ennen kuin hän osti sen ja kunnostukseen on laitettu valtavasti paukkuja. Hauskana yksityiskohtana työn alla on upea puutarhasuunnitelma ja puutarhurina toimii entinen Ruotsin kuninkaallisten puutarhuri!

Näimme kierroksella kartanossa metsästysharrastuksesta kertovat muistot ja kuusi vierashuonetta – aikanaan vieraat viipyivät viikkoja matkustuksen ollessa hieman hitaampaa kuin nykyään. Vaikka rakennus oli ollut tyhjillään kauan, paikoillaan olivat niin hammasharjat kuin vaatteet kaapissa. Sauli esitteli meille lappua, joka löytyi rasiasta. Siihen kartanon rouva on laittanut ylös lapsensa kuumelukemia, lopulta lapsi menehtyi nelivuotiaana keuhkokuumeeseen. Aika on jotenkin pysähtynyt tässä paikassa. Opastettuja kierroksia on avointen ovien päivään, esimerkiksi Pentinkulmien päivillä.

Nuutajärven luontotorni ja Urjalan hiljaisuus

Kartanon mailta pystyy jatkamaan matkaa kohti Nuutajärveä, jonka länsipäässä sijaitsee pari vuotta sitten rakennettu luontotorni. Torni on syntynyt ahkeran kyläyhteisön voimilla ja on ehdottomasti kävelyretken arvoinen paikka. Ihana kaislikko suhisi ympärillä ja hiljaisuus kietoi otteeseensa, kun hipsimme kaksin kohti tornia. Paikkaan pääsee myös autolla, mutta meille jäi vähän epäselväksi mihin auto kuuluu jättää, niinpä parkkeerasimme kartanon pihaan ja kävelimme siitä tornille.

Tornista voi nähdä muun muassa liejukanan, joka havaittiin ensi kertaa rakentamisen aikaan. Arvoimme näimmekö kyseisen linnun kauempana, kiikarit olisivat olleet erittäin hyvä olla matkassa!

Nuutajärven lasikylä

Kartanosta alle kilometrin päässä sijaitsee puolestaan Nuutajärven lasikylä, joka hämmästytti todella. Siis Urjalassa on tällainen paikka! Lasinpuhallusta voi opiskella Urjalan lisäksi vain Ikaalisissa sekä Iittalassa. Opastettu kierros oli aika ehdoton ja oppaamme Marja-Leena Salo tunsi paikan kuin omat taskunsa. Lasikylästä löytyy koollaan yllättänyt Iittalan myymälä, iso lasten leikkipaikka, designpuoteja täynnä käsitöitä, asusteita ja matkamuistoja (kuriositeettina, löysin myynnistä myös Teeleidin teetä!) sekä taiteiljat ateljeineen. Tehdäänpä paikassa chilituotteitakin! Taiteilijoiden tilojen takaa löytyy vielä Designmuseo, entinen olutpanimo, sillä työläisten palkkaan kuului aikanaan 5 litraa olutta päivässä (vahvuus toki oli pienempi kuin nykyisessä keskioluessa).

1700-luvun lopussa kartanonherra Jacob Wilhelm De Pont perusti Nuutajärvelle lasitehtaan ja 1900-luvulla sen taiteelliseksi johtajaksi nimettiin Kaj Franck pian suunnittelijaksi Oiva Toikka. Tiesittekö, että nämä suurnimet ovat vaikuttaneet juuri Urjalassa? Minulle tuli täysin yllätyksenä. Jopa suhteellisen kuuluisa herra Stockmann on työskennellyt täällä! Lauantaina oli avointen ovien päivä ja niitä järjestetään kerran kuussa, suosittelen lämpimästi osallistumaan! Päivämäärät näet tästä linkistä.

Hotelli Tyyne ja ravintola Sylvi

Lasikylästä löytyy myös ravintola Sylvi, joka hämmästytti meidät sekin. Paahdettu kukkakaali sekä savulohisalaatti oli valmistettu ensiluokkaisista raaka-aineista ja olivat todella maukkaita. Mene tänne ehdottomasti lounaalle! Myös aamiainen, joka sekin tarjoiltiin Sylvissä oli herkullista ja paikka huokuu historiaa. Sitä kannattaa myös kysellä yksityistilaisuuksiin, lauantai-iltana paikalla oli porukka katselemassa screeniltä Suomen jalkapallopeliä ja syömässä herkullista menua, katselin heidän listaansa seuraavana aamuna.

Entä sitten suloinen Tyyne? Siinä on kyllä kaunein kylähotelli, jota olen hetkeen nähnyt! Sylvin yläpuolella, entisistä toimistotiloista löytyy kahdeksan huonetta, joista päätyhuoneet ovat hieman muita suurempia. Tyyne on kunnostettu vuosina 2018-19 ja sängyt olivat yhdet parhaimmista hotellisängyistä! Paikka on sisustettu todella viehättävästi, pinkki keinutuoli ja räsymatot veivät sydämen. Pinkit verhot värjäsivät huoneen aamuauringossa suloisen vaaleanpunaiseksi. Yöllä ei kuulunut pihaustakaan mistään. Tänne hyviä unia varten! Nykyiset omistajat, lasimuotoilija Anu Penttinen ja kauppias Mari Korpikaivo ovat sisustaneet hotellin suurella lämmöllä. Anun käsialaahan on muun muassa Sukat makkaralla-mallisto, jonka moni varmasti tuntee!

Hessi-talli: valjakkoajoa, vikellystä ja laavuelämyksiä

Lauantai-iltana pääsimme tallille, jonka ansiosta aloin sunnuntaina taas houkutella, voisivatko tyttöni alkaa ratsastamaan ja sitä myöden voisin elvyttää heppaharrastukseni. Asuin tallilla oman hevosen myötä aikoinani ja pelkästään se tuoksu hurmasi! Meitä vastassa Hessi-tallilla oli upea energiapakkaus Heidi, joka tarjoili herkulliset tervetulojuomat ennen astumista sisälle maneesiin, missä odotti Ismo.

Hän oli upean uljas ja kaunis hevonen, joka vei sydämen välittömästi. Meidän tarkoituksenamme oli valjakkoajo ja minä pääsin ohjaksiin. Harjoittelin ensi maneesissa jalan Ismon perässä, seuraavaksi laitoimme kärryt Ismon perään ja hyppäsimme kyytiin. Heidi oli vieressäni turvana, kälyni uskaltautui myös kyytiini, vaikka en ole kyllä ikinä valjakkoa ajanut. Heidin ääni oli Ismolle tuttu ja Ismo aika turvallinen pakkaus, joten pärjäsimme hyvin.

Se hetki, kun menimme Suomi-idyllissä pitkin peltoja ja Taikayöntietä oli huikea! Olisin viihtynyt näissä maisemissa kyllä vaikka koko viikonlopun. Kävimme Urjalan kotiseutumuseon pihassa, joka oli myös valtavan idyllinen paikka. Kun olimme kiittäneet Ismoa kyydeistä, oli edessä teetä ja kakkua! Siis kyllä, meille oli tehty upea kakku, joita voi nauttia laavulla sään salliessa.

Hessi-tallilla järjestetään valjakkokisoja ja laavulla voi jopa yöpyä. Kannattaa olla yhteyksissä, jos haluaa esimerkiksi elämyksiä polttariporukalle – täältä niitä varmasti löytyy! Tilat ovat upeat ja maisema vailla vertaa ja Heidi niin innovatiivisen oloinen tyyppi, että kysy mitä vaan, hän varmasti kehittää porukallenne sopivan elämyksen! Vuodesta 1997 pystyssä ollut talli tarjoaa vaikka mitä, kannattaa kurkata nettisivut!

Upouusi Se Paikallinen

Illalliselle suuntasimme Se Paikalliseen, joka oli viikkoa vanha ravintola ihan Urjalan keskustassa. Listalla oli hamppareita, pizzoja sekä salaatteja ja mahdollisimman paljon lähituotteita listalla. Jälkkärikeksit ja patongit tehdään paikan päällä ja lista oli yllättävänkin laaja. Vähän arvoin vegehampparin sekä pähkinäisen kanasalaatin välillä ja päädyin jälkimmäiseen. Itse tehty vinegretti salaatissa oli täydellinen, olin tyytyväinen valintaani. Käly nappasi loput isosta kasvispizzasta matkaansa, sillä Tyynestä löytyi muun muassa iso jääkaappi omien eväiden säilytykseen.

Kun mopo lähti sopivasti käsistä – upea Pölkinvuoren kasvimaailma

Sunnuntaina suuntasimme Pölkinvuoren kasvimaailmaan, jonka kälyni nosti suosikkikohteekseen. Kilometrin matka isolta tietä, idyllistä mökkitietä kohti metsää ja humps! Mitä sieltä tulikaan vastaan. Hämmästyimme todella. Suuri kasvimaailma kunnostettuine lampineen ja pari vuotta vanhan kahvilarakennuksen kera avautui eteemme. Että tällainen tuli metsässä vastaan!

Lähdimme uteliaina tutustumaan paikkaan. Veli-Pekka Weckman joutui jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle vuonna 2012 ja sai päähänpiston istuttaa kukkia sedältään saamalle palstalle. Siitä se ajatus sitten lähti. Alue on valtava, kukkasipuleita on reilusti yli 100 000 istutettuna. On kota, puutarhapenkkejä, näköalapaikka, kahvila ja taimimyymälä, paikasta voi ostaa todella monenlaisia taimia ja puita matkaansa. Olipa tarjolla saksetkin raparpereiden kohdalla ja yksi varsi kustansi 50 senttiä – en voinut vastustaa ja muutama varsi lähti matkaan. Paikassa voi kyllä rauhoittua täydellisesti!

Tapasimme itse omistajankin, joka tietenkin möyri kontillaan tekemässä istutuksia. Aikaa varmasti saa paikkaan käytettyä loputtomiin, mutta on kyllä upea koko perheen kohde. Paikka on avoinna joka päivä kello 10-18 ja maksu on vapaaehtoinen. Tämä elämys täytyy kokea, älä jätä väliin tai poikkea jos ajat vaikka Urjalan ohitse!

Urjalan makeistukku – helppo piipahtaa

Urjalan makeistukku minulle olikin tuttu, siellä on tullut pysähdyttyä matkalla Turkuun. Paikka on helposti ison tien varressa ja auki joka päivä kello 9-18. Myös nettikauppa löytyy!

Makeistukussa on tietenkin valtava määrä makeisia, mutta myös vaikka mitä muuta kuten sipsejä, limuja ja jopa rautalisiä löytyi. Vähän jäi mietityttämään erikoisuus halloumin makuiset sipsit, olisi ehkä pitänyt ostaa testiin.

Ostimme karkit matkaan tuliaisiksi ja pyöritimme pihalla ollutta onnenpyörää, jossa ei tällä kertaa lykästänyt. Suut makeina kotimatkalle silti, veikkaan, että makeistukusta löytyy karkit ihan jokaisen makuun, niin valtava valikoima on! Löytyipä täydellinen setti omaankin makuun, puoli kiloa suklaata, salmiakkia ja lakuja. Juuri ne lempparini!

Kotimatkalle suuntasimme vähän pää pyörällä, olimme nähneet niin valtavasti ja paljon jäi vielä kokemattakin. Ja näin lähellä kotoa, paikassa, jossa olen usein kyläillyt mutten tunne kuntaa näköjään ollenkaan. Nyt jo paremmin! Kälykin totesi, että jos joku kysyy mitä siellä Urjalassa on, niin nyt hän osaa vastata jo aika kattavasti.

Ja tiedättekö mitä? Vuonna 2008 vieraanamme oli vaihtaripariskunta Ranskasta. Näytimme heille vaikka mitä Suomi-kohteita ja yhden yön saunoimme sekä uimme Urjalassa. Hekin sen totesivat tuolloin ”best part was Yrzala!”. Muistui yhtäkkiä mieleeni tätä kirjoittaessani.

Mene ja ylläty, läheltä löytyy valtavasti aarteita! Ovatko Urjalan paikat sinulle tuttuja?