Vuoden parhaita päiviä – purjehduksella Midnight Sun Sailingin Matamin kyydissä

PR-matka yhteistyössä https://www.facebook.com/MidnightSunSailing kanssa

Katselen ohi viliseviä maisemia ja peltoja hymynkare suupielissä. Tältä siis näyttää Kemiönsaari, josta on pari kaveria usein puhunut. Matka jatkuu kohti Taalintehdasta, joka mainostaa olevansa idyllinen ruukkikylä Kemiönsaaressa, jonka tehdashistoria ulottuu aina 1600-luvulle asti ja sitä se kyllä onkin. Edessämme avautuu kaunis vanha tehdasmiljöö vierasvenesatamineen. Aurinko paistaa täydeltä terältä saaden meren kimaltamaan, hyvin vieno tuuli osuu kasvoille, kun nousemme ulos autosta ja edessämme odottaa Midnight Sun Sailingin suurin purjevene, 51 jalkainen Gib Sea, lempinimeltään Matami, jonka kyydissä on tarkoitus viettää päivä. Huokaisen ihastuksesta ja jännityksestä, sillä purjeveneessä en ole monia kertoja ollut. Meri sen sijaan on hyvin tärkeä elementti itselleni aina Thaimaassa asumisesta asti. Hengitän syvään ja haistan meren, ihanaa päästä sen äärelle!

Midnight Sun Sailing – helppoa ja huoletonta purjehtimista Turunmaan saaristossa

Taalintehtaan satamassa häärii kolme miestä valmistellen päiväämme. Hannu, Iiro ja Mike ovat paikalla tekemässä päivästämme ikimuistoisen. Hämmästyn, kun kuulen, että yrityksellä on jo 30 vuotinen historia venevuokrauksessa takanaan. Veneitä on vuokrattavana 12 kappaletta eri koossa ja valittavana on pitkä viikonloppu tai vaikka viikko merellä. Huoletonta purjehtimista, sillä Midnight Sun Sailing hoitaa täysin varustellun ja siivotun veneen sinulle, omaksi tehtäväksi jää ruokien ottaminen mukaan ja matka voi alkaa. Vene täytyy tankata ja wc:t tyhjentää lopuksi ja siinä se. Jos ongelmia matkalla tulee, aina voi soittaa ja pyytää apuja. Jos sattuu niin, että karahtaa kiveen, on veneet vakuutettu ja omavastuu jää maksettavaksi. Purjeveneen vuokrauksessa on monia samoja hyviä ominaisuuksia kuin mökkivuokrassa – ei tarvitse hoitaa venettä talviteloille, huoltaa tai murehtia, miten se pärjää myrskyssä satamassa seisoessaan. Sen huolehtii henkilökunta.

Sekään ei ole fataalia jos kiveen kopsahtaa totesi laivan päällikkömme Hannu Pahta, niin käy jokaiselle purjehtijalle joskus ja Suomen vedet ovat kivikkoisia. Myös kuskin voi vuokrata, mutta aina sellaista ei välttämättä ole saatavilla, sillä Suomessa ei pysty päivätyökseen kukaan tekemään pelkkiä purjevenereissuja, mutta ehdottomasti kannattaa kysyä jos kiinnostelee, mutta taidot eivät välttämättä riitä veneen ohjaukseen. Varsinaisesti mitään ajokortteja ei tarvita, kokemusta kyllä.

Gip Sea lipuu kohti Saaristomerta ja hymyä ei voi estää

Sitten mennään! Kyydissä ovat me kaikkea ihastelevat matkalaiset sekä kolmen hengen miehistö. Isossa purjeveneessä on neljä hyttiä vessoineen, tilava keittiö jääkaappeineen ja astioineen sekä oma hytti ja sisäänkäynti kapteenille, jos sellainen on vaikka porukan ulkopuolelta. Helposti mukaan mahtuisi siis vaikka neljä pariskuntaa tähän isoimpaan veneeseen!

Gip Sea, eli Matami lähtee lipumaan kohti Saaristomerta ja suu kääntyy hymyyn. Onhan tällainen purjehdus nyt järjettömän ihanaa, kun miehistö hoitaa kaiken puolestasi. Saa ihailla maisemia, valokuvata ja kysellä tyhmiä, sillä vähän tyhmiä tällainen ensikertalainen väkisin kyselee. On syyskuinen arkipäivä, eli meri on aivan hiljainen ja keli lämpöisempi kuin heinäkuussa. Istun kuumuudesta huolimatta pipo päässäni kuin paraskin Jack Cousteau ja aurinko lämmittää kasvojani. Hämmästelen saarten määrää ympärilläni, kun livumme kohti Högsåran saarta. Matkalla kuulemme faktoja niin purjehduksesta kuin paikkojen historiasta.

Näemme paikan, missä seisoivat sodan aikana paikallaan naamioituna Suomen suurimmat panssariveneet Väinämöinen ja Ilmari. Näemme kivikasoja, joista kysyn mitä ne ovat (sanoin, että olen noviisi näissä hommissa) ja Hannua naurattaa ”ne ovat kummeleita, tamperelainen näki ensi kertaa siis oikean kummelin!”. No niin näki, en ihan oikeasti tiennyt että ne kivikasat ovat rannalle rakennettuja, päivämerenkulkuun tarkoitettu kiinteä valaisematon merenkulun turvalaite, joka toimii karkean paikannuksen apuvälineenä. Kaikkea sitä oppii!

Seuraavaksi näemme Salmonfarmin, josta tulee Turunmaan saariston kalaa meille kauppoihin ja samassa toisella puolella lentää merikotka. Oikeasti, wau! Puun latvassa nököttää haikara ja miehistö kertoo, että noilla sijainneilla on juuri nähty hylkeitä ja Taalintehtaalla kävi tänä kesänä myös delfiini! Ohhoh! On mieletön fiilis lipua purje lepattaen merikotkan lentoa katsellen. Olenko oikeasti Suomessa? ”Parempaa keliä ette olisi voineet saada” toteaa laivan päällikkömmekin ja uskon. Tyyni meri ja uskomaton lämpö hellivät täysillä!

Högsåra  – idyllinen pysähdyspaikka sekä Saaristomeren paras kahvila Farmors Cafe

Matami lipuu kohti Högsåraa, jonka laiturilla on uimakoppirivistö. Kun lähestymme kohdetta, tajuan, etteivät ne olekaan koppeja vaan niiltä näyttävä seinä, joka on kuulemma rakennettu siihen tänä kesänä. Hyppäämme ulos laivasta ja suuntaamme kohti saarta. En näe missään yhtään ihmistä, kun lähdemme kävelemään kohti kylän keskustaa. Eteen tulee kyltti, jossa sanotaan nopeusrajoituksen olevan koko paikassa 20 kilometriä tunnissa. Huh, jo se kertoo siitä, miten pysähtynyttä elämä saaristoidyllissä on.

Lampaat sanovat kovaa määää kun kuljemme niiden ohitse, missään ei näy ihmisiä. On täydellisen epätodellinen fiilis. Kuin olisin pudonnut Suomi-elokuvan lavasteisiin. On lämmin kuin kesäpäivänä, mutta koska on syyskuun loppu, mikään paikka ei ole auki. Tsaari Aleksanteri III piti juuri tätä saarta kesäpaikkanaan vuosikausia ja voin ymmärtää – paikan kauneus on käsittämätöntä ja hiljaisuus suorastaan pelottavaa. En ole missään ikinä kokenut näin pysähtynyttä tunnelmaa, täydellistä hiljaisuutta ja kaunista maisemaa. Tulee olo, että haluan jäädä tänne muutamaksi päiväksi. Päästää luovuteeni valloilleen, juosta mereen ja miettiä elämää.

Sitten löydämme ihmisiä! Saaristomeren parhaaksi kahvilaksi kehutun Farmors Cafen omistajat ovat pihamaallaan ja pysähdymme juttelemaan heidän kanssaan. Kahvila on jo kiinni tältä kesältä, harmi, sillä sen antimet ovat kuulemma mahtavia. Omistaja kertoo meille, että elämä on tänä vuonna keikahtanut vähän siihen, mitä se oli 100 vuotta sitten. Ihmiset ovat tulleet kaupungista pitämään hauskaa saarille tänä kesänä, sillä siellä on väljempää, sen sijaan että kesällä olisi haettu kaupungin huvituksia. Jo 1700-luvulta perheen omistuksessa ollut paikka jatkaa historiaa edelleen. Katselen pihamaan leluja ajatuksissani ja kaipaan lapsiani. Kunpa voisin näyttää heille saariston kauneuden jonain päivänä. Tiedän, että mieheni olisi haltioissaan purjehdusreissusta!

Kasnäs – kylpylälomaa ja herkullista ruokaa

Siirrymme takaisin laivaan ja suuntaamme kohti Kasnäsiä. Sieltä löytyy kylpylähotelli, ravintola, minigolfia ja iso satama saunoineen. Olen joskus Turun saaristossa, Iniössä tarkemmin, saunonut satamassa ja jutellut löylyissä purjehtijoiden kanssa. Jo silloin haaveilin, että voi kun mekin joskus pääsisimme purjehtimaan. Kasnäs ei ole aivan niin hiljainen kuin edellinen saari ja enemmän ympärivuotinen kohde, kylpylän ulkoporeissa näyttää istuvan muutama ihminen. Siirrymme ravintolan puolelle ja ihastelemme ikkunoista avautuvaa maisemaa. Ison terassin edessä on suuri lasten leikkipaikka, jota katselen ja sanon ääneen ”onpa ihana sijainti, saisi syödä rauhassa lasten päästessä viereen leikkimään”. Seurueessamme oleva Anni nauraa ääneen ”ja minä kun mietin miksi leikkipaikka on pitänyt iskeä maiseman eteen”. Heh, äiti-ihmisen aivot näkivät loistosijannin.

Tilaamme lähes kaikki kalaa, itse otan lohisalaatin ja muillakin pöydässä on kuhaa sekä lohta. Aivan älyttömän herkullista ruokaa ja tuoreita makuja. Kala on mielettömän hyvää. Sanoisin kyllä tuon aterian perusteella lämpimät suosittelut ravintolallekin!

Ruokailun jälkeen täytyy sanoa hyvästit veneelle ja hyppäämme auton kyytiin Kasnäsistä. Harmittaa, en halua lähteä vielä! Haukon happea laiturilla kuin heikkopäinen, sillä haluan imeä meren tuoksut sisääni. Haluan palata tänne perheeni kanssa, nähdä iloiset lapseni juoksemassa kohti leikkipaikkaa ja haluan kokea miltä tuntuu nukkua purjeveneessä. Kokemus jättää mielettömän innostuksen purjehdusreissua kohtaan, vaikka tiedostan toki, että reissumme oli aikamoinen luksus palveluiltaan ja keliltään.

Kiitokset sekä alekoodi venevuokriin

Vielä pisteenä I:in päälle Hannu kantaa kassini autoon saakka ja kiitämme kymmenennen kerran päivästä. Tuntuu, etteivät sanat riitä. Meri sykähdyttää aina. Uusien paikkojen näkeminen ja luonnon kauneudesta hämmästyminen pysäyttää. Tuntui, kuin olisin käynyt jossain kaukana ulkomailla.

Hyvin kiitollisena päivästä lähden taittamaan kotimatkaa ja mietin, että kirjoitan fiilikseni ylös ensi tilassa. Niin lämmin olo jäi kuplimaan päivästä. Voin lämpimästi suositella noita maisemia, purjehdusta ja kotimaamme tutkimista. Instassa satoikin jo viestejä siitä, että monelle saaret ovat tuttuja ja purjehdus haaveissa. Toteuttakaa haaveenne ihmeessä!

Vielä loppuun saan jakaa teille early bird-alekoodin, jolla saa venevuokrasta 15% alennusta. Marraskuun loppuun saat alennuksen normaalihinnoista koodilla EARLYBIRD tai puhelinvarausten yhteydessä mainitsemalla tarjouksen varausta tehdessä. Lisää tietoa vuokrauksesta https://www.midnightsunsailing.fi/fi/Venevuokraus-lyhyesti ja veneistä https://www.midnightsunsailing.fi/fi/B%C3%A5tar-och-priser

Lämmin kiitos päivästä miehistölle sekä seuralaisille! Mukana olivat:

Appa matkustaa
Elämän makuisia matkoja
Arjen Pilkahduksia
Essi Maaninka
Anni Maaninka

Herättivätkö kuvat sinussa purjehdusinnostuksen? Tai oletko jo kokenut purjehtija?

Villa Solgården – täydellinen majoitus Hangossa parisuhdelomalle

Mitä sinulle tulee mieleen, kun ajattelet Hankoa? Ne valkoiset pukukopit rannalla, pehmeä hiekka ja majoitus, jossa on idyllisen valkoista, hieman jalkojen alla nariseva lankkulattia ja hiljaisuus? Sellainen oli oma mielikuvani ja katsottuani kuvia Villa Solgårdenista Instagrammissa (on muuten aika ykköspaikka nykyään, kun bongailee hotelleja tai ravintoloita), päätin, että tuonne haluan. En edes kysellyt mieheltä mielipidettä, sanoin että tämä on ihana ja varasin meille kaksi yötä heinäkuulle. Ei ollut montaa kohtaa mistä valita, paikka ei ole suuren suuri ja kotimaan matkailu on huipussaan tänä vuonna. Villa Solgården tarjoaa vain kesämajoitusta ja siellä olikin suht viileää sateisella heinäkuun kelillä. Mutta millainen se oli, mitä pidimme?

Villa Solgården – only for adults

Ikäraja paikkaan on 12+ vuotta vanhempien kanssa ja sen kyllä huomasi, lähinnä aikuisia tuntui olevan liikenteessä. Astuessamme sisälle henkäisin ihastuksesta – ne valkoiset narisevat lankkulattiat paljaan jalat alla saivat rakastumaan paikkaan välittömästi (kengät täytyy riisua pääovelle). Paikassa ei ollut ketään juuri saapuessamme sisäänkirjautumisen aikaan kello 15. Kirjauduimme sisään ja saimme huoneen päärakennuksen alakerrasta, viimeisen käytävän perällä. Päärakennuksessa on 13 huonetta, joista 4 alhaalla ja 9 ylhäällä. Siellä käytävän päässä oli erikseen lasitettu kuisti, josta oli myös käynti sisälle – tuntui, että saimme vähän kuin oman lisähuoneen ja sisäänkäynnin!

Huone oli yksinkertaisen kauniisti sisustettu, valo tulvi ikkunoista sisälle ja joka puolelta näkyi puutarhaa. Hiljaisuus oli käsin kosketeltava. Ihanaa!

Aamiainen ja puutarha Villa Solgårdenissa

Paikassa on myös iso puutarha ja grilli, jonka mieheni heti spottasi. Ekana iltana söimme Hangon satamassa tapaksia ja totesimme, että jokainen ravintola on suht hinnoissaan ja emme kaipaa yöelämää. Valitettavan kylmäkin oli. Soitto Villa Solgårdenin omistajalle ja kysymys ”saahan sitä grilliä käyttää?”. Saa. Siispä kävelimme keskustan K-Supermarketiin (aivan valtava!) ja ostimme kaikkea valmista/helppoa grillattavaa. Astiat lainasimme aamiaishuoneesta. Kuistin ovi oli suht paksu, eli testasimme käytävällä, etteivät äänet kuulu sinne. Tosin olimme niin aikaisin illalla grillailemassa, että muut Villan asukkaat tuntuivat vielä olevan jossain menoissaan. Toisena iltana vettä tuli taivaan täydeltä, eikä tämä ratkaisu harmittanut yhtään. Ihan parasta! Kukaan ei kylmillä sadekeleillä istunut puutarhassa, eli saimme grillin helposti omaan käyttöön.

Aamiainen oli kuin omista toiveista tehty: oli croissantteja, saaristolaisleipää, vihersmoothieta, appelsiinimehua, haudutettua teetä, INKIVÄÄRISHOTTEJA (rakastan niitä!), kananmunaa, leikkelettä ja todella hyvää mustikkatuorepuuroa. Oli täydellinen rauha ja kaunis näkymä ikkunoista. Ihanaa.

Jopovuokraus Villa Solgårdenissa

Olimme ajatelleet vuokrata Jopot, se kun on the juttu Hangossa. Villassa on 10 Jopoa (asukkaita mahtuu 32) eli voi olla, että niitä ole tarjolla. Alkujaan ajatuksemme oli, että tokana päivänä jopoillaan aamusta asti, mutta eipä ollutkaan pyöriä tarjolla. Niitä saa pitää lähtöpäivänään kello 15 asti, eli saimme vasta iltapäivällä ne käyttöömme. Tämä kannattaa ottaa huomioon päivää suunnitellessan, voi siis olla, että saat Jopon vuokratttua klo 15-15 väliseksi vuorokaudeksi. Hintaa sille tuli 15 euroa/kpl.

Otimme sitten iltapäivästä Jopot ja pidimme niitä lähtöpäivänä sinne kello 15 asti, huone oli luovutettu ja poljimme 10 kilometriä pitkin Hankoa. Oli hyvä tapa kartoittaa paikkaa laajemmin, vaikka olen viimeksi lapsena käyttänyt jalkajarruja ja käteni haroivat automaattisesti välillä jarruja. Mutta tyhjillä kaduilla tämä ei ollut onneksi ongelma ja tasaista, hyvin tasaista on!

Villa Solgårdenin miinus

Yksi tylsä kohta oli, josta nyt pääsee ylitse, mutta joka voi vaikuttaa mukavuuteen – vessa ja suihkut ovat käytävällä. Alakerrassa niitä jakaa 4 huonetta, eli meillä oli vielä parempi tilanne, yläkerrassa 9 huonetta jakaa yhden vessan ja kaksi suihkua. Ne ovat saman oven takana, mutta suihkuissa on erikseen ovi ja lukko, mutta toiset sulkivat suihkuun mennessään myös vessan. Siellä pari kertaa hypin paikallani odottaessa pääsyä vessaan. Suihkuja oli kaksi, eli pääsimme yhtä aikaa ja joudutimme sillä tavalla hommaa, mutta erityisesti aamulla kun ihmiset halusivat käydä suihkussa sai hetken odotella. Suihku sen sijaan oli ihana, valoa tulvi sinnekin, kaikki oli uudenaikaista, paikassa oli Bedheadin shampoot ja hoitoaineet ja kaikki oli supersiistiä. Ihan kaikki huoneista kylppäriin ja yleisiin tiloihin oli täydellisen siistiä.

Me siis tykkäsimme kaiken kaikkiaan todella paljon, vaikka hetkellisesti harmitti, ettemme tienneet Jopojen vuokra-aikaa tai vessaan piti jonotella. Pikkujuttuja silti ja paikan kauneus, hiljaisuus, hyvä aamiainen ja idyllisyys hurmasivat kyllä totaalisesti. Täydellinen parisuhdelomalle!

Onko tuttu majoitus itsellesi? Missä olet majoittunut Hangossa?

Viikon lähimatkavinkki: Teiskon viini

Hyvää alkanutta viikkoa ihmiset! Me teimme eilen jotain, mistä olemme puhuneet noin 19 vuotta. Muistan kun jo opiskelija-aikoina luin Aamulehdestä Teiskon viinistä ja mietin, että pitäisi käydä siellä. Matkamessuilla on myös käyty heidän pisteellään, mutta koskaan ei olla saatu aikaiseksi ajella (matkaa tuli 24 km) paikan päälle. Aika noloa, miten ne lähikohteet jäävät aina tutkimatta! Kun ajoimme Ähtäristä kotiin päätimme vihdoin pysähtyä siinä, mutta ei onnistunut – paikka on auki torstaista sunnuntaihin ja olimme ajamassa ohi keskiviikkona. Eilen kun päätimme lähteä mustikkametsään totesimme, että nyt kaksi kärpästä samalla iskulla. Piipahdus Teiskon viiniin ja johonkin lähimetsään mustikkaan. Ja näin teimme!

Teiskon viini eli viinikioski

Perillä odotti ihastuttava pihapiiri ja todella, todella ystävällinen palvelu. Siksi minun oli pakko kirjoittaa teille paikasta, vaikka en ottanut kameraa mukaan, joten kännykkäräpsyillä mennään. Vähän harmitti tämä, mutten arvannut mitä ihanaa paikan päältä löytyykään!

Viinikioskissa (on niin pieni tuotanto, että puhuvat kioskista tilan sijaan) on tarjolla kahvia, teetä, paikan päällä tehtyä vadelmalimpparia, tietenkin niitä viinejä sekä eilen oli vastaleivottua mansikkahyvettä. Lauantaisin tarjolla on kuulemma raakamaitoon tehtyjä munkkeja ja mies alkoi jo suunnitella pyörällä tuloa jonain lauantaina. Yllätyin miten monta eri viiniä heillä on, vaikka osa on kuulemma myyty tältä kesältä loppuun, kotimaassa matkaillaan nyt ja paljon! Saimme perusteellisen esittelyn siitä, mitä kaikkia viinejä heiltä löytyy, mitkä on tehty rypäleestä, mitkä tyrnistä, mikä kotimaisista tummista marjoista. Kaikki viinit tehdään takahuoneessa kokonaisista marjoista, eli ei mehuista. Siellä ne käsityönä puristellaan mäskiksi. Huih mikä työ! Kaisa Auer kertoi tekevänsä työn isänsä kanssa ja että totta tosiaan, ranteet ovat välillä kovilla. Rypäleitä kasvoi pihapiirissä jonkin verran ja loput tulevat Lempäälästä. Ihastutti valtavasti se, miten kaikki tulee läheltä, on kotimaista ja on tosiaan rakkaudella käsin tehty.

Teiskon viini – parasta asiakaspalvelua ikinä

Minä suorastaan häkellyin, kuinka hyvin meitä palveltiin. Kuinka tarkat tiedot ja esimerkiksi ruokasuositukset saimme kaikista tuotteista. Mitä lapsille suositeltiin ja miten heidät otettiin huomioon. He ihastuivat parkkipaikan lähellä olevaan junaan ja kiipeilivät siellä kun me kuuntelimme asiaa viineistä. Kun nelivuotias halusi tietää, miksi pihassa on juna, arvostin suuresti kun Kaisa kyykistyi hänen tasolleen kertomaan, että se on tullut Pikku Kakkosen puistosta aikanaan heille, pois uusien lelujen tieltä. Pihassa oli trampoliini ja keinut ja alustat pöytään tuotiin suorastaan juosten kun ne puuttui. Se kiitosten ja tervehdysten määrä oli sellainen, että suomalainen oli ihmeissään. En muista missään saaneeni noin upeaa palvelua, joka tuntui tulevan täydestä sydämestä. Maistelimme maistelulautaselta neljää eri viiniä (suosikkimme oli ehdottomasti heidän kaksi kuohuvaa, joista Eloisaa, tyrnikuohuvaa ostimme mukaamme), miehestä oli ihanaa kun kahviin sai kermaisaa raakamaitoa ja tytöt tykkäsivät mansikkahyveestä.

Teiskon viinissä järjestetään erilaisia polttaritapahtumia ja kokouksia, kannattaa kurkata jos sellaisia on mielessä. Ja ylipäätään käydä, todella lämmin suositus! Onko tuttu paikka sinulle?

TEISKON VIINI
Sääksniementie 76,
34240 Kämmenniemi

AVOINNA
To 11-18
Pe 11-18
La 11-18
Su 11-18