Näin yksinkertaista on perustaa yritys (not)!

Olin eilen aivan hiilenä. Mikään ei vain sujunut ja soittelin numerosta toiseen yritysasioihin liittyen. Aina noin 25 minuutin jonotusajalla. Pää olisi varmaan poksahtanut, jos en olisi viiden tunnin jälkeen tajunnut laittaa lenkkareita jalkaan ja juosta ulos. Lenkin jälkeen järki taas kulki.

Mistäköhän aloittaisin? Varmasti kyseessä ihan normaaleita uudelle yrittäjälle vastaan tulevia asioita. Silti on yllättänyt, kuinka hirveästi sitä asiaa onkaan, kuinka asiat eivät ns. vain suju helpolla ja kuinka vaikeaa tietoa on välillä löytää. Olen siitä onnellisessa asemassa, että juuri nyt aloittaessani oli edessä isoimmat projektit, muun muassa loppuvuodeksi työ somen ulkopuolella. Olisin siis halunnut keskittyä niihin varsinaisiin töihin, en viettää viittä tuntia tapellen byrokratian kanssa.

Miksi ylipäätään ryhdyin yrittäjäksi? Tuntui, etten saa ns. normaaleja palkkatöitä hakemuksista huolimatta. Olin vuosia tehnyt hommia kevytyrittäjänä ja tuntui, että esimerkiksi Ukko.fi vie kohtalaisen paljon palvelumaksuja ja toisaalta sivutoiminen yrittäminen täytyy olla sitten sivutoimista, eli välillä sai olla aika tarkkana tuloistaan. Että yrittäjänä sitten saisi tienata rajoituksetta ja vain itselleen. Pelkäsin kuinka hirveän vaikeaa se onkaan, toisaalta Uusyrityskeskus kannusti ja moni tuttukin näyttää selviävän. Ehkä minäkin?

Huhtikuussa marssin Uusyrityskeskukseen entisen työkaverin puheille, nyt asiakkaana. Juttelimme ajatuksista, hän kertoi, että yrittäjyyskurssi tarjotaan ilmaiseksi korkeakoulutetuille työttömille. Että nyt kannattaa! Tartuin asiaan vasta kesäkuun alussa ja ajattelin käydä kesällä kurssin. Se on ehtona muun muassa starttirahan saamiselle, jota ajattelin myös hakea.

Yrittäjyyskurssi lasten kesäloman keskellä oli sekin mielenkiintoinen projekti ja kesä vähän raskas. Jossain välissä kai syntyi liiketoimintasuunnitelma ja laskelmat. En oikeastaan itsekään tiedä missä välissä. Välillä istuin helteessä läppäri sylissä hikeä valuen kuunnellen luentoja ja tytöt leikkivät vieressä naapurin lapsien kanssa. Kävin isäni kanssa läpi laskelmia heinäkuussa mummilassa.

Elokuussa lähti starttirahahakemus matkaan ja kurssi oli käytynä. Odottelin muutaman viikon ja sitten aloin soitella hakemuksen perään, kun päätöstä ei kuulunut. VIIDES numero tärppäsi ja sain oikean ihmisen langanpäähän – hakemukseni oli otettu vastaan, mutta hukattu. Virkalija sanoi palaavansa asiaan ensi viikolla. Taistelin, että ei käy. Sain siinä puolen tunnin puhelun aikana myöntävän starttirahapäätöksen kun en antanut periksi.

Seuraavaksi siis yritykselle nimi ja perustamishommiin. Sitähän ei voi tehdä ennen kuin starttiraha on päätetty. Nimen keksiminen oli hurjan vaikeaa ja lopulta sen keksin, tein YTJssa ilmoitukset, vein asian Verohallintoon ja kaupparekisteriin. Istuin tunteja kirjanpitäjän luona ja opettelin käyttämään taloushallinnon ohjelmaa ja kuuntelin mitä kaikkea menee vähennykseen ja että tilikausi kannattaa päättää vasta vuoden 2020 loppuun, kun tätä vuotta on niin vähän jäljellä.

Ok. Pian sainkin Y-tunnuksen ja homma pelitti. Seuraavana postilaatikosta putoaa kirje – yrityksesi nimeä ei ole hyväksytty, toinen nimi on liian lähellä. POSTISSA! Päätös oli tehty 10 päivää aiemmin. ARGH! Olin siis jo ilmoittanut nimen kirjanpitäjän systeemeihin ynnä muihin, kun luulin, että Y-tunnuksen myötä, kun yritys YTJ:n rekisteristä löytyi, homma olisi ok. Ei ollut. Sitten vain vääntämään uusia nimiehdotuksia ja lähettelemään niitä eteenpäin sormet ristissä. Tämä oli onneksi päivän homma, uusi nimiehdotus meni läpi ja aloin sitä muuttamaan erinäisiin paikkoihin.

Sitten, yrityksen pankkitili. Olin KOLMESTI soittanut pankkiin ja yrittänyt kysyä, voinko perustaa vain uuden tilin oman nimen alle. Ettei yritystiliä ollenkaan, sillä ne ovat hyvin kalliita. On ok, sanottiin. Kun soitin uudelleen kysyäkseni mihin valtakirja kirjanpitäjää varten toimitetaan, ei asiakaspalvelija ymmärtänyt suomea. Kolmannella kerralla käskettiin laittaa se verkkopankin kautta. Laitoin. Odotin viikon. Ei kuulunut mitään. Laitoin viestiä pankkiin, että minulla on jo lähtenyt laskuja, kirjanpitäjän pitäisi päästä tiliin kiinni. Vastaus tuli: nämä ovat yritystiliasioita, ei näihin voi päästä yksityistilillä. ARGH! Olin soittanut kolmesti ja kysynyt tätä! Siis on pakko olla yritystili, jos haluaa kirjanpitäjälle oikeudet tiliinsä.

Siis yritystilin kimppuun. ”Tee se hakemus netissä sanottiin 25 minuutin pankkijonottamisen jälkeen”. Yritin, tietyssä vaiheessa systeemi huusi aina ”VIRHE” yritä myöhemmin uudelleen. Ei sa***na sadattelin ja rämpytin. Ei toiminut. Lopulta sain ensimmäisen vapaan ajan pankkiin tehdä se suoraan heidän kanssaan. Se on kuun lopussa. Sitä ennen pyörii jo verkkolaskut siellä tiliohjelmassa vaan eivätpä pyöri, sillä rahaa sinne ei mene ja laskut eivät sieltä mene maksuun kun ei ole sitä tiliä! UAAAH! Savu nousi korvista.

Ja sitten pääsemme asiaan verotus. Siitähän Suomessa riittänee aika monella kaikenlaista sanottavaa, mutta siinä vaiheessa kun Verohallinnon puhelimestakin sanotaan ”en oikein tiedä” alkaa kylmä hiki ja hermostus nousta. Yrittäjähän maksaa ennakkoveroja tuloistaan. Lisäksi tarvitaan henkilökohtaiseen verotukseen verokortti, jolla verotetaan starttirahaa. Loppuvuodesta oli haasteellista tehdä se netissä, sillä en tiennyt arvioinko tuohon muutosverokorttiin yritystuloja vai jäävätkö ne sen ulkopuolelle, joten soitin Verohallintoon. Jonotin 18 minuuttia. Väännön jälkeen tulos oli, että jos otan ylipitkän tilikauden ja maksan veroja yritystuloista vasta ensi vuonna, starttirahaa verotetaan prosentilla 25%. Tuntui huimalta prosentilta alle 700 euron tuesta, joten otin yhteyttä kirjanpitäjään ja kysyin, kannattaako tuo ylipitkä tilikausi. Tulimme tulokseen, että ehkä ei, soita Verohallintoon ja muuta sitä. Soitin uudelleen, jonotin 21 minuuttia, muutin veroprosentit erilaiseksi niin, että maksan ennakkoverot loppuvuodestakin, mutta tilikausi täytyisi muuttaa itse YTJ:n kautta lomakkeella Y6.

Asia selvä. Menin YTJ:n rekisteriin, taistelin tunnin ja aina sain vastaukseksi, etten voi muuttaa verohallinnon tietoja. En selitystä miksi. Itketti jo ja turhautti hulluna. Soitin kolmannen kerran verohallintoon, jonotin vain 14 minuuttia! Vastaus oli, että yritykseni ei ole vielä rekisterissä, sillä Verohallinnon jono on noin 6-8 viikkoa ja olen tehnyt oman rekisteröintini vasta nelisen viikkoa sitten. Siksi voin tehdä muutokset vain tulostamalla lomakkeen Y6, täyttämällä siitä yhden kohdan ja laittamalla sen etanapostiin. AHAAA!

Aloin sitten tehdä starttirahan maksatushakemusta ja etsin Oma verosta verokorttia, jonka virkailija oli luvannut sinne tänään saapuvan. En löytänyt. Soitin taas Verohallintoon, jonotin enää 8 minuuttia! Ohhoh, se onkin laitettu suoraan KEHAan (starttirahan maksaja), eikä ollenkaan Oma veroon sanoi virkalija. AHAAA taas!

Lopulta eilen viiden tunnin puhelurumban (en edes halua tietää millainen lasku tulossa, nuo 020-alkuiset numerothan ovat kalliita!) sain tehtyä (mielestäni) starttirahan maksatushakemuksen. Sain sovittua yritystilille perustamisajan kahden viikon päähän pankkiin. Sain selväksi millaiset verot maksan tänä vuonna ja sain tulostettua lomakkeen Y6. Hakkasin päätä seinään haukkuen itseäni, että yrittäminen on tyhmintä mitä olen saanut päähäni ja harmitti, kun varsinaiset työt jäi täysin tekemättä. Pistin lenkkarit jalkaan, juoksin 10 kilometriä ja henki kulki taas.


paita R/H/ farkut MANGO/ takki ONLY/ korvikset MAANANTAIMALLI/ kengät SO WHAT

Byrokratiaviidakossa tarpominen ei ole helppoa ja aloitteleva yrittäjä, joka tulee hommaan aika ns. pystymetsästä, joutuu opettelemaan monta hommaa ihan alusta. Lisäksi minun kärsivällisyys on huono, voi olla, että olin aika raskas asiakas eilen puhelimessa. Voi olla, että olen jotkin kohdat perustamisoppaasta lukenut liian huonosti (mistä olisi pitänyt tietää, että Verohallinnon rekisteröinti kestää kaksi kuukautta!). Osaksi olen saanut esimerkiksi pankilta täysin väärää informaatiota (kiitos Nordea) ja välillä on palloteltu niin vero- kuin pankkiasioissa henkilökohtaiselta puolelta yrittäjyyspuolelle.

Nyt tässä vaiheessa tuntuu siltä, että on kuulkaa ihan maailman paras idea tuo kevytyrittäjyys ja se summa, jonka Ukko.fi vie hoitaakseen kaikki vero- yms. asiat ei ole summa eikä mikään.

Toki tiedostan, että kun tili on kerran avattu, se sitten on. Kun starttiraha lähtee rullaamaan, sekin on jatkossa helpompaa. Opin itse koko ajan lisää. Mutta kyllä tämä on teettänyt töitä ja säätöä ja tuskaa paljon enemmän heti alussa kuin ikinä uskalsin ajatella! Miten ihmeessä kaikki nuoret kauniit bloginaisetkin vain huikkaavat perustaneensa yrityksen ja kaikki näyttää niin helpolta? Olenko ainoa uuno, joka saa tehdä kaiken tuplana ja uusiksi? En käsitä. Olin eilen todella lannistunut ja allapäin, ettei minusta ole tähän. Juoksulenkillä mietin, että hei, sain monta asiaa kuitenkin selvitettyä. Voi olla, että tokaisin Verohallinnon tädille, ettei ihme että niin moni yritys menee konkurssiin, eihän tässä ole mitään järkeä, voi olla, että sanoin pankkipojalle, että tämä ei ole todellista, kunpa voisin vaihtaa pankkia ja voi olla, että sanoin toiselle verohallinnon naiselle ettei tästä tule hevonhelvettiä. Tai sitten vain hoitelin asioita aurinkosesti, voitte arvailla kumpi on totuus. ;)

Jotenkin yrittäjyydestä annetaan välillä hirveän ruusuinen kuva somessa, mainoksissa ja Uusyrittäjyyskeskuksessa. Juu siitä vaan, ei se niin vaikeaa ole. No ei kai, mutta kyllä se työtä ja säätöä vaatii ainakin tällaisen blondin tapauksessa.

Että eteenpäin sanoi mummo lumessa. Ainakin arvostukseni ihan jokaista yrittäjää kohtaan on kasvanut kohinalla tässä tarpoessa omaa uraa eteenpäin! Lumesta puheen ollen, näistä kuvista ei ole kuin reilu viikko, kyllä on keli kylmennyt sen jälkeen!

Tsemppiä kaikki kanssayrittäjät, olen avoin vertaistuelle ja vinkeille! Menikö itselläsi ihan helpolla kaikki perustamisvaiheessa? Mitkä ovat seuraavat suurimmat haasteet? Onko tässä mitään järkeä?

P.S. KIITOS syyskuun asuäänestykseen osallistuneille, arpaonni suosi 6 tytön äitiä, spostia laitettu!

Superjännittävä loppuviikko

Onpa vaikeaa kärsimättömälle ihmiselle odottaa. Olen siis kohta kaksi viikkoa odotellut starttirahapäätöstä ja sitä alkujaan kahdessa viikossa lupailtiin. Voi, tulisipa pian! Ja sitten taas kun ei ole tullut, eipähän ole ainakaan tarvinnut pettyä. Mutta haluaisin hommiin!

Sitten toinen juttu, mitä olen odottanut ja jännittänyt tapahtuu huomenna. Pääsen nimittäin työhaastatteluun! Olen tästä niin superhyperinnoissani (ja samalla jännittää hulluna) ettette usko. Niin lukemattomia hakemuksia on täältä lähtenyt ja koskaan ei edes haastattelua. Koen pelkästään haastattelun jo upeana mahdollisuutena ja olen siitä todella iloinen! Se tapahtuu Helsingissä, eli tie vie sitten huomenna Helsinkiin päiväksi ja sieltä kurvaan suoraan junalla Jyväskylään, sillä ylihuomenna vietetään veljeni häitä.

Siis ne häät! Niinpä! Voi viude mikä keli on tullut heille hääviikolle, mahtavaa! Puheeni on valmis ja nyt vain jännityksellä odotellaan. Ja yritän kaikkeni, etten ajattelisi mahdollisia sairasteluja. Joku stressi otti jo vallan, sillä ystäväni herpes pamahti huuleen parahiksi paikalle haastatteluun ja häihin. Voi että, maailman tyhmin vaiva! Tuli mieleen kaikki koulukuvat, joissa se lapsenakin huulta koristaa, nythän taitaa olla juuri koulukuvausaika. No, jos sillä selvitään niin pieni juttu on. Morsiustyttö veti eilen lipat pyörällä ja verta tuli jalasta, kädestä ja kylki meni naarmuille. Onneksi naamasta ei tullut hakatun näköinen ja onneksi ei käynyt pahemmin!


mekko PAPU STORIES/ korvikset MAANANTAIMALLI/ rannekoru BY PIA’S/ tennarit CONVERSE/ panta LINDEX

Ja sitten kun ovat haastattelut ja häät ohi, pitäisi minun näillä näkymin kurvata sunnuntaina takaisin Helsinkiin ja olla muutama päivä reissussa. Reissun ohjelma on niin jännittävä, että sydän jätti lyönnin väliin sitä miettiessä (kuulette varmasti tästä myöhemmin). No, onneksi en ehdi miettiä, keskityn nyt siihen huomiseen ekana. Ja mitä laitan päälle! Apua! En koskaan kulje hirmu business-lookissa, joten en halua pukeutua liian tiukasti, sillä sitten olo on epämukava. Mutta kuitenkin siististi ja kunnioittavasti.

No, ei auta kuin aloittaa viikonlopun kamojen pakkaaminen ja siinä samalla miettiä huomisenkin asu. Huih kun jännittää nyt ihan kaikki! Wish me luck!

*kuvat ovat taitavan Mimi & Nöden Saaran käsialaa ja mekko Papun uudesta mallistosta, eikö ole vastustamaton väri!

Manselaiset merkit jyräävät Torikorttelissa!

Ihan mielettömällä paikalla Helsingissä, Kauppatorin kupeessa, vastapäätä Espan puistoa löytyvät Torikorttelit. Siihen kulmaan paraatipaikalle on avattu yhteinen liike kahdelta tamperelaiselta merkiltä, Uhana Designilta sekä Papu Storiesilta. Liike on jo ollut jonkin aikaa auki, mutta eilen vietettiin virallisia avajaisia, joihin pääsin osallistumaan ja kälyni lähti aveciksi.

Jarrutetaan tähän kohtaan. Koska nyt on pakko kertoa omaa tutustumistani noihin merkkeihin. En itse asiassa muista missä ja milloin olen tutustunut Uhanaan. Muistan, että 2015 mies osti minulle hääpäivälahjaksi ensimmäiset pisarakorvikseni. Ja siitä lähtien on mennyt muuten aika nappiin, jos ostaa Uhanaa lahjaksi. Papuun tutustumisen muistan paremmin, sillä se oli ihan sattuma. Haahuilin pitkin Sokosta vauvani kanssa vuonna 2013, taloamme rempattiin (tiedätte miksi) ja asuimme evakossa. Sokoksella oli pop up ja katselin, että onpa ihania pipoja. Ja niitä saa niin äidin kuin vauvan koossa! Näin meille kotiutui kaksi mustaa pipoa mustavalkoisella rusetilla. Papun tarina ja kasvu alkoi noista pipoista.

Vuosien aikana olen rakastunut aivan palavasti Uhanaan ja mielipiteeni Papusta on vaihdellut. Rakastin sitä aiemmin, sitten nakkikuosit hirvittivät ja viime keväänä ostin taas ihan parhaat mustat leggarit pinkeillä polvipaikoilla tytöille. Niillä on rymytty, niitä on pesty ja paljon eivätkä mene miksikään. Eilen avajaisissa sorruin Papun mekkoon (näette varmasti myöhemmin millaiseen) ja ylipäätään tykkäsin hirveästi heidän uusista kuoseistaan. Paljon somessakin näkyneet reput ovat ihania ja erittäin sopivia niin äidille kuin lapsillekin!

Mutta tärkeämpää kuin se mistä minä tykkään tai en tykkää on se, että kotimaiset, ennen kaikkea manselaiset merkit menestyvät. Voivat laajentaa niin, että avaavat liikkeen Helsinkiin. Kotimaisen designin ja tekemisen arvostus on jatkuvassa nousussa ja niin pitääkin. Nämä upeat naiset kahden merkin takana tekevät mieletöntä työtä mielettömällä intohimolla. Kehittävät brändejään jatkuvasti ja keksivät uutta. Miettikää, Uhanalta saa jo vaatteiden ja korvisten lisäksi muun muassa meikkipusseja ja lakanoita siinä missä Papulta saa aikuisten sekä lastenvaatteiden lisäksi raheja, reppuja tai vaikka leikkuulautoja! Mieletöntä kehitystä! Ja mikä lisäksi on upeaa, nämä molemmat merkit haluavat viedä eteenpäin myös syvempää sanomaa ja muuttaa maailmaa sekä asenteita. 

Saimme kurkkia tilaisuudessa syksyn uutuuskuoseja, jotka varsinkin Uhanalla poikkesivat totutusta. Itse kyllä ihastuin tuohon punasävyiseen kuosiin! Uusi Kyoto-mallisto kunnioittaa elämän keskeneräisyyttä ja sen harha-askelia. Papulla puolestaan oli syksyn kuoseissa muun muassa suloinen heppa niin aikuisille kuin lapsille!

Ihastelimme liikettä, sitä pinkin määrää ja Papun U-kirjaimen muotoisia sovituskoppeja ja kuuntelimme Annin (Mansesta, tietty) musaa. Voi että olen iloinen näiden mimmien menestyksestä, kiitos kutsusta!

Kenen muiden lemppareita? Mitä pidät uusista kuoseista?