Miksi ihminen tarvitsee lomaa loman jälkeen?

Saavuimme eilen illalla Kuusamoon. Taas. Ihan järkyttävän nopeasti lensi eteenpäin 11 viikkoa ja olemme täällä taas. Ensimmäisenä kurvasimme Prismaan ruokaostoksille ja hymyilytti, kun kassajonossa meidän edellämme oli Holiday Clubin ravintolan tarjoilija. Heti saapumisen jälkeen tuttu naama, kuin olisi kotiinsa tullut!

Mitä ihmettä me teemme täällä toisen kerran tänä keväänä? Niin, syitä on monia. Viikko 5 Kuusamossa oli todella ihana ja maisemat olivat kerta kaikkisen satumaisia. Se tykkylumen määrä, vaaleanpunainen taivas, joka ikinen hiihtolenkki yksinään metsissä – olin todellisessa talven ihmemaassa.

Sitten taas toinen puoli. Kuopuksemme ei oikein suostu menemään nukkumaan uusissa paikoissa, joten koko viikko mentiin vähän liian lyhyillä unilla. Pakkasta oli saapuessa -29 astetta. Seuraavana päivänä -27. Se teki sen, että me miehen kanssa hiihdimme, puuhasimme ulkona ja pärjäsimme, mutta lapsilla oli tiukempaa. Esikoinenkin laskettelin innoissaan -17 kelillä, mutta kuopus suuttui keleistä totaalisesti. Hän ei vaan halunnut olla ulkona pukemisesta huolimatta ja hermostui joka käänteessä kylmyyteen. Ymmärrän, lämmön ystävä ja vielä niin pieni, ettei liikekään pitänyt täysillä lämpöisenä.

Sitten oli se puoli, mistä perjantaina kirjoitin. Kun äiti lähtee lomalle, eikä sitten olekaan ollenkaan lomalla. Olin sopinut tuon viikon sisään aika monta yhteistyötä ja tein selkesti liikaa hommia. Ei kukaan perheestä valittanut, mutta itseäni harmitti, että velvollisuuksia ja aikatauluja oli vähän liikaa.

Sitten oli se meidän perheen pakkomielle, aktiivisuus huipussaan aina. Se on sisäänrakennettu minuun ja mieheen, kun on uusi paikka täytyy nähdä kaikki. Pulkkamäet, laskettelurinteet, lumikenkäilyt, vesiliukumäet, läskipyöräilyt, porot, kaikki! Meillä on vielä molemmilla miehen kanssa samat intressit, haluamme molemmat hiihtää, lautailla, kuntoilla, pyöräillä, olla lasten kanssa ja nähdä kaiken. Se vie ison osan päivästä, kun esimerkiksi urheilu on pääsääntöisesti tehtävä peräkkäin, sillä parivuotias lapsi ei vielä pärjää mukana rinteissä. Eikä siinä mitään, minä mielelläni laskin tubing-mäkeä hänen kanssaan miehen ja esikoisen lasketellessa, mutta sitten oli vähän kurjaa yksinään lautailla ja viestitellä koko ajan, onko tytöillä jo väsy, pitäisikö tulla takaisin ja miten menee. Sen kerran kun sain oman hetkeni, otti hissi ja pysähtyi 20 minuutiksi. EI! Näin ei voi tehdä, jos ajattelet puoli tuntia varastavasi yksin. Sitten siinä hississä lauta jaloissa viestittelin miehelle, että tähän jäi ja sain laskettua yhden mäen.

Kun istuimme vikana iltana saunassa, aloimme juttelemaan viikosta. Siitä, että rinnetouhu jäi ihan kesken, se ja se asia jäi tekemättä. Heitimme ilmoille ajatuksen, jos saisimme käyttää vanhempieni lomaosakeviikon 11 viikon kuluttua. Onko silloin edes lunta? No itse asiassa olemme olleet nuoruudessani usein Iso-Syötteellä huhtikuussa ja nehän olivat parhaita laskuaikoja. Koko aikaisen kevään ajan olen toivonut takatalvea ja sitä, että Kuusamossa säilyy lunta ja iloinnut kylmenevästä keväästä tällä viikolla. Olemme sopineet lastenhoitajan kahdelle päivälle niin, että menemme kaksin lautailemaan, jotta ei tarvitse yksin olla. Toivottavasti suunnitelma toteutuu.


paita POMP DE LUX/ housut BY PIA’S/ kengät ADIDAS/ takki H&M/ korvikset MAANANTAIMALLI

Oli jännää saapua tänne eilen. Poissa on mahtava talven ihmemaa, pulkalla ei voi enää kulkea sulilla teillä, lumi on ruskeaa. Asteita on 35 enemmän kuin alkuvuonna. Hotellin edestä ovat poistuneet hurjan upeat jääpatsaat. Ihmiset pyöräilevät kadulla. Se satumaisuus on kadonnut. Miehellä ei ollut lomaa, eli hän joutui tekemään tunnit sisään ja se on tuntunut arjessa pari kuukautta. Mietin monesti homman järkevyyttä.

Ja samalla – lapset lähtivät penkkaan puuhailemaan saavuttuamme. Ketään ei palellut. Sen sijaan, että itse olisin stressannut tavaramäärästä ennen kuvia, kippasin reteästi vaatteet lattialle kasaan. Ja siitä sitte jatkettiin saunaan. Siinä missä pimeäkin tuli viideltä alkuvuodesta, nyt valoista on ysiin asti. Kaikkea mahdollista on kokeiltu ja paljon nähty, joten nyt keskitytään pariin lajiin, avataan ehkä välillä kirjakin, juodaan teetä ja saunotaan. Ollaan. Olen sopinut yhden kuvausreissun viikolle ja siinä se.

Lomalla on ”vaikeaa” olla ja unohtaa kaikki hommansa, varsinkin kun tekee sellaista, mistä tykkää kuin hullu puurosta. Toki kuvaan ja puuhaan tälläkin lomalla, mutta en päivitä kahta Instagrammia ja stressaa, että onhan joka nurkka tutkittu ja kuvattu. Uudessa paikassa ei aina tiedä, mihin lähtisi ja mitä testaisi. Ykköstoiveena on lautailu ja hiihto tällä kertaa.

Siinäpä syitä, miksi ihminen alkaa loman loppuessa kaivata lomalle. Katsotaan kuinka tällä kertaa onnistuu rentoutuminen, yritän parhaani. Nämä kuvat on otettu Tampereella, jonne saatiin taas alkuviikosta valkoinen maa, joten sopii hyvin keväiseen hiihtolomafiilikseen!

Oikein rentouttavaa sunnuntaita kaikille! Kuka tunnistaa ongelman, ettei osaa olla lomalla?

Äidin ja lasten kevätuutuudet ja ihana kuvaushetki!

*kaupallinen yhteistyö Silverjunglen kanssa

Lastenvaatteet ovat vähän tauoton työmaa, vai mitä tuumitte? Saa olla koko ajan miettimässä onko niin säähän kuin kokoon sopivia kenkiä, kurahousuja ja muuta kaapissa ja sen lisäksi pitää esillä niin topat kuin välikausivaatteet vielä näin huhtikuussa. Lastenvaatteissa on ehdottomasti parasta se, että niissä on hyvä olla ja toinen, että ne kestäisivät mahdollisimman pitkään. Etenkin leggareiden kanssa tuntuu moni tuskailevan, kun ulkohousut otetaan pois ja kaadutaan asfalttiin…. No, tiedätte.

Leikki on lasten työtä ja siksi esimerkiksi leggarit, tunikat, colleget ja muut pehmeät ja joustavat materiaalit ovat ihan parhaita leikkitouhuihin. Ei saa puristaa, ei saa kutittaa – toisaalta, kuka aikuinenkaan tykkää jos kutittaa tai puristaa, mutta lapset eivät siedä epämiellyttävyyttä yhtään. Heti tulee noottia. Kaikkein hankalimmiksi olen kokenut esimerkiksi farkkuhaalarit tai liivimekot, kun ne vain valahtavat sieltä olkapäältä ne henkselit pienillä. Sen sijaan ihan nappeja ovat olleet pitkät paidat/tunikat/mekot, jotka saattavat mennä kaksikin vuotta putkeen. Muuttuvat vain pitkästä mekosta lyhyemmäksi. Juuri eilen meillä oli päällä mekko, joka on otettu käyttöön elokuussa 2017!

Silverjungle on meille tuttu kotimainen merkki jo monen vuoden takaa ja muun muassa raskausajan käytin heidän pehmeitä toppejaan tauotta. Ulkomaan reissuille on jo monesti lähtenyt mukaan pitkä keltainen maksimekko, joka on superihana vaate! Tuotteet ovat eettisesti ja ekologisesti valmistettu ja niiden suunnittelu, mitoitus ja kaavoitus tapahtuu Suomessa. Vaatteet ommellaan pääosin Portugalissa ja niitä voi ostaa niin verkosta kuin kotikutsuiltakin, olen itsekin järkännyt Silverjunglen kotikutsut. Kaikki tuotteet ovat joko Global Organic Textiles -standardit täyttäviä tai/ja Ökotex-sertifioituja.

Tämän kevään uutuudet ovat ihan täydellisiä väreiltään. Tiedätte, miten paljon rakastan vaaleanpunaista ja se uppoaa myös tytöille, mutta Frozenin myötä myös turkoosi on yksi ehdottomia lempivärejä heillä. Tytöt saivat synttärilahjaksi Silverjunglen kevätuutuusleggarit ja mietin yhteistyön myötä, että nuo mintut collegehupparit ovat niiden kanssa ihan täydelliset. Ovat muuten hyvässä alessa juuri nyt, jos innostut! Minä näin huppareissa juuri sen pitkäikäisyyden, veikkaan niiden olevan käytössä pitkään. Ja kun katselin lapsia mintunvärisissä huppareissa, tuumasin värin sopivan myös heidän kasvoilleen täydellisesti. Olivat ihan supersöpöjä! Jäi kaivelemaan itsellenikin tuo samainen huppari!

Esikoinen valitsi kuitenkin suosikikseen bomberin, kuosi on hänen mielestään ihana ja bomber on lämmin ja pehmeä. Se menee takistakin noilla keleillä, joita viikonloppuna oli. Oli neiti kiivennyt yökylässä puuhun bomberissaan ja kun pakotin laittaamaan pesuun, itku tuli kun sitä ei saanutkaan eilen päälle päiväkotiin. Ehdoton suosikki siis.

Minä sain puolestani yhteistyön myötä samaisen bomberin, vaaleanpunaisen mekon ja samat leggarit kuin tytöillä. Veikkaan, että mekosta tulee kesällä erittäin pidetty vaate, se on helppo ja mukava ja rakastan sen taskuja. Se on myös samanhenkinen kuin paljon käyttämäni Silverjunglen jumpsuit, joka on yksi mukavimpia lämpöisen kelin vaatteita.

Loppuviikosta oli lähes kesäinen keli ja me kuvasimme vaatteita lasten nauttiessa. He hihkuivat jo kesäfiilistä ja olivat maailman onnellisimpia, kun ei tarvinnut laittaa pipoa! Tunnistan itsekin tuon fiiliksen, voi kuinka askel rullaa juoksulenkillä yks kaks, kun ei ole lunta maassa, saa laittaa kevyemmät trikoot ja jättää pipon varastoon. Elämä on yhtäkkiä kevyempää! Otamme vähän takapakkia nyt sään suhteen, mutta ei se kevät kaukana ole. Luonto on vielä aika rujo talven jäljiltä, mutta olen huomannut, että juuri siksi on tullut vedettyä päälle viime aikoina keltaista ja pinkkiä – pakko saada värejä maisemaan! Ja miten alastomalta tuntui laittaa ekaa kertaa Converset jalkaan tänä keväänä, huh!

Kuvaushetki oli kyllä täynnä naurua, en pystynyt olemaan vakava kun katselin lasteni menoa ja onnea. Kaikki ehdotukseni ”ollaanko käsi kädessä” tms. olivat kuopukselle EI, joka meni menojaan ja sai muut kolme nauramaan. Mahtavat tytöt, olipa hauska hetki!

Mitä tykkäät näistä väreistä, iskeekö itsellesi hempeän keväiset setit? Iloista tiistaita lumisateesta huolimatta, ensi viikolla viimeistään taas paistaa!

Tyttöjen leggarit saatu synttärilahjaksi, muut yhteistyön kautta. Meillä kuvissa seuraavat Silverjunglen tuotteet, minulla koossa XS, kuopuksella koko 98/104 ja esikoisella koko 122/128, eli reiluhkoja ovat!

leggarit (alessa!)
collegehuppari (alessa!)
bomber
tunika

On oloja pidellyt

Äkkiä näin lumiset asukuvat alta pois vai mitä? Kun tasan kaksi viikkoa sitten laitoin tuona päivänä kun kuvat otettiin tennarit jalkaan, se tuntui vähän höhlältä. Nyt kaksi viikkoa myöhemmin tennarikuvia vilisee jo vaikka kuinka paljon somessa ja lumet ovat kadonneet. Äkkiä se käy!

On se hyvä, että kuvia kuitenkin jää varastoon välillä, sillä tämän viikon postaukset on tehty huonoissa fiiliksissä. Ihmettelin eilen, miksi alkuviikon Aamulehden välissä on Moro-liite, sehän tulee torstaisin. Jostain tajuntaani tuli, että tosiaan, on muuten torstai! Alkuviikko meni todella ohitse.

Mietin, sanonko mitään oloista vai miten sanon, sillä sairaskertomukset ovat vähän ehkä epäsuosiossa ihmisten lukulistalla, eikä kukaan halua yksityiskohtaista kuvausta. Mutta kerron teille mahdollisimman tiivistetysti kuluneen viikon. Juoksin viikko sitten torstaina 13 kilometriä ja sen jälkeen sain jonkin tosi pelottavan kohtauksen. Lenkki meni hyvin ja olo oli hyvä. 20 minuuttia sen jälkeen alkoi hillitön kutina ja joka puolelle kroppaa nousi raju nokkosihottuma. Myös maha meni ympäri. Mietin kuumeisesti mitä ihmettä söin. Olo helpottui lopulta Zyrtecilla.

Perjantaina olo oli ihan ok, lauantaiaamuna jo herätessä vähän yökötti. Kaksi tuntia ennen lasten synttäreitä en pystynyt enää seisomaan, syömään mitään, heikotti ja pyörrytti hulluna ja lihaksia särki. Mietin kauhuissani mikä tauti iskee ja iskeekö joku tarttuva, en voi ekojen vieraiden saapuessa perua juhlia! Vedin hirveän määrän nestettä ja särkylääkkeen ja pysyin vauhdissa juhlat, olo helpotti. Ansaitsisin jonkun palkinnon siitä, miten osaan piilottaa oloni, oli kyse järjettömästä väsymyksestä tai mistä vain. Kuvien määrässä ja laadussa kyllä näkyi, etten todellakaan ollut oma itseni.

Olo palasi sunnuntaina. Sunnuntai, maanantai ja tiistai meni lihassäryssä ilman kuumetta. Mahakivuissa ilman oksennusta tai muuta vastaavaa mahatautiin viittaavaa oiretta. Olin väsyneempi kuin ikinä. Nukuin tiistaina kaksi kertaa tunnin päiväunet yhdeksän tunnin yöunien päälle. En jaksanut nostaa lusikkaa, silmäni pilkkivät jatkuvasta nukkumisesta huolimatta. Analysoin itselleni kaikkea ruokamyrkytyksestä (kävin kaksi kertaa loppuviikosta lounaalla ulkona ja söin juttuja mitä muu perhe ei) mahatautiin ja jonkin sortin burn outiin juhlastressin jälkeen. Mietin keliakiaa, syytin endometrioosia osista kipuja.

Mitään kurkkukipua, nuhaa tai kuumetta ei ollut. Vain kipu ympäri vartaloa, hirvittävän kipeä maha, ruokahaluttomuus ja järjetön, ihan järjetön väsymys. Hännänhuippuna mittasin kuopukselta 39 astetta kuumetta tiistaina, eli häneltä jäi tarhapäivät väliin ja minä sinnittelin tiistain kahden lapsen kanssa enkä jaksanut suunnilleen seistä.


t-paita H&M/ farkut MANGO/ neule ESPRIT/ korvikset VIA MINNET/ tennarit MINNA PARIKKA

Nyt voimat alkavat palautua, mutta edelleen olen vähän normaalia väsyneempi. Ruoka ei enää ällötä eivätkä hajut ällötä. Ruoka ei pyri ylös. Edelleen vähän seurailen oloja ja mietin, lähdenkö vielä selittämään nämä todella oudot oireet lääkäriin vai voiko esimerkiksi ruokamyrkytys viedä voimat ja kestää viikon? Kuka tietää. Näitä päiviä, kun on kipeänä kahden lapsen kanssa on viime vuosina riittänyt onneksi suhteellisen vähän, mutta arvatkaa tuliko mieleen viime kevään kahden viikon vatsatauti. Pidin seinistä tukea välillä ja mietin epätoivoisena, miksei kotiäideille ole tällaisiin tilanteisiin mitään apua. Nyt oli onneksi vain yksi toivoton päivä, mutta se on todella kurja tunne, kun ei jaksa tai pysty laittamaan lapsilleen ruokaa. Ai sitä riemua, kun pystyi laittamaan eilen ruokaa ensimmäistä kertaa tällä viikolla!

Että sellaisissa fiiliksissä tarvottu tämä viikko läpi, toivon todella, että kyseessä on joku ohimenevä homma eikä mikään vakavampi juttu. Juoksemista on tullut jo ikävä tässä neljän seinän sisällä pyöriessä.

Mutta nyt kohti viikonloppua, toivottavasti terveenä. Niin siellä kuin täällä, taas on monella kaverillakin riittänyt sairasteluja. Miten siellä voidaan, missä fiiliksissä aloitat viikonlopun?