Viimeisimmät kuulumiset

Sunnuntaita ja ihanaa isänpäivää! Meillä on ollut ihan loistava viikonloppu josta lisää myöhemmin, mutta tiedättekö mikä viikonlopussa on ollut parasta? Perhe. Se, että olemme olleet koko ajan yhdessä ja se, että olen koko viikonlopun saanut viettää myös oman isäni kanssa!

Tämän postauksen ajastin jo perjantaina talteen, joten vastaukset sen perusteella. Ihanaa kun oli hetken aikaa lunta, ai että villiinnyin! Nämä haasteet kertovat jotenkin niin lyhyesti samalla paljon tekijästään, joten oli pakko napata tämä mukaan Outin blogista kun bongasin. Näitä on itsestään ainakin kivaa lukea.

Viimeisin viesti

Kumpi ostaa glögit? Jaoimme äidin kanssa viikonlopun reissun ruokavastuuta ja kysyin asiaa häneltä. Ei ehtinyt työkiireiltään vastata, olin jo poistunut kaupasta ja kotona (ilman glögejä), kun vastasi.

Viimeisin nauru

Ihan sydämeni pohjasta olen nauranut kuopuksen jutuille, hän on ihan oikeasti välillä hervoton. Se sanavarasto mikä 3 veellä on ja miten sitä käyttää. Ilmaisuja kuten ”aivan, kyllä” tai ”oikeastaan”, ne kuulostavat niin pikkuvanhalta metrin mitan suusta. Samalla hän ilmoittaa vakavalla naamalla keskellä kauppaa olevansa näkymättömän Ollinkaisen lapsi, eikä minun, että älä vaan äiti sano olevasi minun äiti. Nauroin ihan kaksinkerroin keskellä Prismaa. Josta hän tietenkin suuttui, koska ei hänen jutuilleen saa nauraa. Näkymätön Ollinkainen… :D <3

Viimeisin itku

Siis en tiedä mistä tuulee, mutta tämä viikko on mennyt täysin mielettömässä hyvän mielen flowssa. Töitä on piisannut, olen mennyt paikasta toiseen, urheillut ja kaikki on sujunut. Ja… Itken yleensä aina jotain uupumista tai stressiä, mutta nyt en muista kuin ilosta tai liikutuksesta itkemiset! Itkin tällä viikolla maanantaina, kun esikoiselta irtosi vihdoin ensimmäinen ja iltapäivällä myös toinen hammas. Minun iso tyttöni byääää! Seuraavana päivänä itkin, kun tarhanope sanoi kuopuksen olevan niin ihana, että hän adoptoi tämän ja samalla rutistivat toisiaan. Menin autoon tihuuttamaan liikutuksesta.

Viimeisin ruoka

Yllätytte! Lupasin kuopukselle Happy Mealin palkinnoksi perjantaiaamun mallikuvista. Hän haluaa hampparin, porkkanat ja maidon ja parasta ateriassa on… Lelu. Se oli siis hänen palkintonsa ja lelunakin oli kiva kirja! Minä söin Mäkkärin Caribbean Chicken salaatin, joka on mielestäni ihan super hampparipaikan salaatiksi. Linssejä, lehtikaalta ja kanaa, salaatti on ruokaisa ja jotain ihan muuta kuin tomaattia, salaattia ja kurkkua. Se on viimeisin ateria ja suosittelen testaamaan!

Viimeisin hermostuminen

Tapahtui perjantaiaamuna. Meillä on kotona kolme vessaa, mutta lapseni kirkuivat saman vessanpöntön äärellä ja tappelivat siitä, kumpi pääsee ekana aamupissalle. Oikeasti, meillä on kolme vessaa, lopettakaa!

Viimeisin ostos

Ahdisti, kun lapsilla tuntuu jäävän koko ajan vaatteita pieneksi. Ostin siis Papun alesta ota 4 ja maksa 3-tarjouksella molemmille mekot ja sukkikset. Ei jäänyt paljoa hintaa, ale ja tuo tarjous päälle! Tosin sukkikset olivat niin isot, että joutuvat odottamaan hetken kasvamista.

Viimeisin muutos sisustuksessa

Missä? Sisustus on jäänyt kyllä ihan totaalisesti. Lahjakorttikin sisustuskauppaan olisi, pitäisi käydä kurkkimassa tarjontaa. Mutta jouluvaloja (kaamosvaloja) on laitettu esille ja Tiinan taulua ihailen päivittäin!

Viimeisin lukemani blogiteksti

Myönnän, olen ihan surkea blogilukija nykyään. En vain ehdi. Ja sitten kun plärään kännykkää siirryn monesti Instaan, koska siellä on nopeampi kommentoida. Kännykkäni on siis pääsääntöisesti eri spostilla sisässä kuin blogger-profiilini millä pitäisi kommentoida moneen blogiin ja sitten en jaksa vaihtaa spostia ja en jaksa lukea blogeja koska en tykkää lukea jättämättä merkkiä ja… Seliseli! Luin Ladylta ainakin tämän koskettavan tekstin.

Viimeisin suunnitelma

Apua, omassa päässä on 1001 suunnitelmaa aivan tauotta menossa. Siellä pyörii arkiruokaideat, kuvausideat, asukuvausideat, blogiteksti-ideat, reissuideat, siis ihan kaikki suunnitelmat. Olen suunnitellut salaa hiljaa päässäni jostain joulutorireissusta miehen kanssa joulukuussa, mutta kun tililtä rapsahtelee alvit, yelit, ennakkoverot ja muut, on tullut olo että ehken edes ehdota. Ajattelin hienosti kysyä vanhempiani lastenvahdiksi ja varata yllärinä pienen reissun esimerkiksi itsenäisyyspäivän ympärille, olen suunnitellut sitä kolme kuukautta vailla toteusta. Onpa hyvä suunnitelma, hah! :D


mekko PURA FINLAND/ sukkikset KAIKO/ villatakki VILA/ kengät DR. MARTENS/ rannekoru OXXO/ korvikset PINJAPUU

Sellaisia viimeisiä kuulumisia! Onpa ollut ihan älyttömän hyvä viikko, vaikkakin edelleen lapset sairastelevat vuorotellen. Ihanaa sunnuntain jatkoa kaikille! Tykkäätkö tällaisista postauksista? Hei ja huomasitteko, sain taas ympättyä muutaman suomalaisen ihanan merkin asuun!

MIB: Miten Gugguusta tuli ilmiö?

Olen jo pitkään seurannut MIBin eli Mothers in Business-verkoston juttuja ja saanut kutsuja tilaisuuksiin sähköpostiin. Harvemmin tulee silti mentyä, sillä tuntuu, ettei vain ehdi. Tätä olisi kyllä enemmän pitänyt hyödyntää kotiäitinä, sillä moniin tilaisuuksiin voi ottaa vaikka vauvan mukaan!

Mutta nyt osui kohdalle niin mielenkiintoinen otsikko, että sain aikaiseksi lähteä kuuntelemaan. Miten lastenvaatemerkki Gugguusta tuli ilmiö? Minäkin olen monesti ihmetellyt joidenkin asioiden ja ilmiöiden kohdalla, mikä saa nämä kyseiset merkit lähtemään lentoon. Itse tutustuin Gugguuhun vuonna 2013 esikoisen saadessani ja ostaessani hänelle keltaisen Gugguun hupparin. En ymmärtänyt hypeä merkin ympärillä ja sen jäädessä pieneksi myin nettikirppiksellä. Totesin hyvin pian laittaessani hinnaksi ”vain jotain”, että ne viisi sekuntissa tullutta ”jono”-viestiä kertoivat sen, että näille on kysyntää, enemmänkin käytetystä olisi maksettu! Gugguu-yritys oli perustettu vasta vuotta aiemmin, eli vuonna 2012 Anne Valli perusti siskonsa Miia-Maria Riekin kanssa uuden lastenvaatemerkin. Miia oli se, joka innosti Annen mukaan ja joka muun muassa suunnittelee heidän vaatteitaan.

Mutta mikä sai naiset perustamaan uuden merkin? Molemmat siskokset ovat kolmen lapsen äitejä ja sanoivat löytäneensä pääasiassa retrohenkisiä ja hyvin laatikkomallisia vaatteita lapsille. He kaipasivat hieman istuvampaa vaatetta lapsille, samalla myös värikästä, mutta ilman kuoseja. Näistä ajatuksista syntyi Gugguu. Kohta merkin jumpsuiteista ja tupsupipoista taisteltiin nettikirppiksillä.

Gugguun tekemistä ohjaavat arvot, joista löytyy muun muassa asiakaslähtöisyys, laatu sekä ekologisuus. Vaatteet tehdään Latviassa ja Virossa, jotta lähellä olevia tehtaita päästään helposti katsomaan paikan päälle. Neuletuotteet tehdään puolestaan Suomessa. Asiakaslähtöisyys näkyy esimerkiksi siinä, että mainoskuvissa on asiakkaiden lapsia. Ensi viikolla lanseerattavaan Mini me-malliston muotinäytökseen on lähtenyt kutsuja asiakkaille ja jokainen asiakaspalaute käsitellään huolellisesti.

Mutta mikä teki merkistä niin suuren, että viime vuonna siskokset myivät pääomasijoittajalle siitä 43%? Se jäi itsellenikin vähän vielä arvoitukseksi, kysyntää selkeästi tällaisille värikkäille mutta simppeleille vaatteille oli. Varastona toimi ennen Annen vierashuone, nyt Pirkkalassa sijaitseva varasto on aika paljon vierashuonetta suurempi. Some on ollut suuressa roolissa Gugguun kasvussa, sieltä on tullut paljon hyvää joskin myös negatiivista palautetta. Muistan, että esikoisen ollessa kerhossa yksi äiti myöhästyi hausta, koska oli Gugguun uuden dropin kimpussa Ideaparkissa. Siitä tuli nopeasti somessa äitien keskuudessa ilmiö. Menestyksen takana on varmasti myös se intohimo, millä siskokset ovat hommaa tehneet. Työtunteja ei kuulemma koskaan ole vielä tähän päivään mennessä laskettu!

Anne sanoi, että oli vaikeaa myydä osa yrityksestä, koska heidän piti olla aina perheyritys, mutta halu kokeilla siipiä ulkomailla on suuri ja se vaati ilman ulkopuolista rahaa niin kovaa riskiä, että he päätyivät myymään viime vuonna yrityksestä osan. Jatkossa laajentumishaaveina on muun muassa Hollanti ja Ruotsi. Helsinkikin saa juuri oman liikkeensä Mikonkadulle ja Helsingin outletiin avautui jo toinen liike. Gugguu on kasvun myötä palkannut uusia työntekijöitä ja työllistää nyt 16 henkilöä.

Ei ole montaa vuotta, kun Annelle sanottiin ettei hän saa starttirahaa yrittämiseen, sen verran huono on idea lastenvaatteiden valmistamisesta ja myymisestä. Siihen hän oli sanonut, että he alkavat tehdä vaatteita tuli starttirahaa tai ei. Muutamassa vuodessa Gugguu kasvoi vierashuoneen varastosta ja siskosten ideoista kansainväliseksi brändiksi. Mieletön kehitys! Ja huikean inspiroivaa kuunnella asialleen omistautuneita ja menestyneitä naisyrittäjiä! Odotan innolla ensi viikon Mini me-lanseerausta, oli ilo päästä tutustumaan ja kuulla tarinaa yrityksen takaa! Ja tavata muita työelämässä olevia äitejä, onko moni teistä ollut mukana MIB-järjestön tilaisuuksissa?

Kuka on hurahtanut Gugguun vaatteisiin? Tai ollut mukana MIBin toiminnassa?

P.S. Illalla arvon tämän ihanan paketin, vielä ehdit mukaan!

Päivän surullisin uutinen

Olen joskus ennenkin mielestäni otsikoinut postauksen kohtuullisen samoin sanoin. Silloin kirjoitin siitä, kuinka kurjaa on, kun Nanso lopettaa Nokialla. Olin päässyt itse tutustumaan tehtaaseen, nähnyt ne motivoituneet, vuosikymmeniä tehtaalla töitä tehneet naiset, jotka jäivät nyt tyhjän päälle. Ollut kova ”fani” merkin suhteen ja surullisena luin uutisia ja mietin, miten porukan käy.

Nanson tuotanto siirrettiin ulkomaille, selvitin tällä viikolla, että vain 5% onneksi tuotannossa tapahtuu Kiinassa, loput esim. Virossa ja Portugalissa. Kuitenkin sovittaessani parin sadan arvoista neuletakkia I love me-messuilla en voinut olla hämmentymättä – sain putsata farkkujani pitkään siitä nukan ja lankojen määrästä, mitä vaatteesta lähti. ”Se tekee noin aluksi”, sanottiin messupisteellä. Kun höpötin asiasta IGn puolella, sain asiantuntevalta seuraajalta kommentin, että lanka on huonoa ja halpaa jos noin käy. Ei sitä pitäisi lähteä alussakaan. On hienoa, että Nanso työllistää suomalaista suunnittelua, mutta kyllä minulta jäävät tuotteet kauppaan, kun ne lentävät tänne Kiinasta asti ja laatu on tuollainen.

Lähes yhtä surullisia olivat uutiset kuluneella viikolla. Toki maailmassa tapahtuu paljon hirveitä asioita, mutta se mediahehkutus mikä kulutushysterialle annettiin oli mielestäni järkyttävää. Kuten kaikki varmaan tietävät, Mall of Tripla avasi ovensa Pasilaan ja hehkutus oli suuri. Mediat somevaikuttajista iltapäivälehtiin nostivat hyvänä asiana esille sen, että meillä on nyt lisää halpismerkkejä kuten RESERVED. Ihan mahtavaa! Kyseisellä merkillä mallisto vaihtuu KAHDEN VIIKON välein ja voitte vain kuvitella, millainen koneisto tekee ja millä laadulla sitä kamaa. Paljonko sitä jää myymättä. Paljonko se rasittaa ilmastoa. Vaateteollisuus tuhoaa ilmastoa enemmän kuin lentäminen.

Mutta suunnilleen kaikki uutiset mitä näin, huusivat isolla suomalaisten tekemiä ostoennätyksiä, hei me ostettiin enemmän kuin Lontoossa konsanaan menee vaatetta. JES! Onneksi soraääniä löytyi joukosta, mutta se kriittinen pohdinta tuntui kadonneen kokonaan. Me emme tarvitse enää yhtään Zaraa, Reservedia tai muuta halpisketjua. Ylipäätään on syytä pysähtyä ja miettiä hyvin tarkkaan, mitä vaatetta tarvitsee. Se halpa ei monesti olekaan halpa, koska kestää niin vähän aikaa ja joudut ostamaan niitä useamman.

Nettiostaminen on toinen kamaluus. Ihmiset tilaavat tavaraa muun muassa Wishiltä Kiinasta, koska on niin halpaa. Niin varmaan on joo, mutta kuinka se on valmistettu ja kuinka hirveästi se rasittaa maapalloa, valmistustapa ja lennättäminen? Ja sitten saa parhaimmillaan jotain aivan kuraa, jonka tunkee roskikseen. En ikinä ole tilannut Wishiltä ja vannon, etten tilaakaan. Ylipäätään nettiostaminen on haasteellista, koska monesti siinä klikkailee enemmän vaatetta ostoskoriin kuin kivijalkakaupassa ja palauttaminen saattaa jäädä.


paita LUMOAN/ housut PART TWO/ kengät MINNA PARIKKA/ takki GLOBAL ACCESSORIES/ neuletakki ESPRIT/ korvikset Kroatiasta paikalliselta taitelijalta suoraan ostettu

Minä en ole mikään malliesimerkki asiassa, tarkoitukseni ei ole kiillottaa omaa kruunua vaan herätellä keskustelua. Koska blogini on paljon pohjatunut asukuviin, minulla on varmasti vaatetta enemmän kuin tarpeeksi. Kokoni on blogiaikana vaihdellut 20 kilon verran puoleen ja toiseen, joten sekin tekee omansa, ettei aina ole mennyt samat koot päälle ja sitten kaikki on ollut liian isoa. Olen aina hyvin onnellinen, kun voin ottaa kuvia, joissa minulla on Uhanaa, Papua, Lumoania, Maanantaimallia tai muita upeita suomalaisia merkkejä. Koruissa olen pitkään pyrkinyt tukemaan juurikin suomalaista käsityötä. Mutta esimerkiksi lasten nopea kasvu ulos vaatteista, heidän kuluttamansa leggarien määrä kun ne kaatuillaan rikki ja omat rahavarannot kotiäitinä ovat saaneet monesti hakemaan kasan leggareita H&M:ltä.

Kaiken tämän manian keskellä vielä Stockmannkin julkisti uuden kantisohjelmansa, jossa voi edetä tasoille ja tasojen merkkinä on eri värisiä kangaskasseja. Koko uutinen oli minusta niin hullu, että luin useampaan kertaan kun mietin onko se edes totta? Oli se. Jos ostat Stockmannilta 25 000 eurolla, saat violetin värisen kassin. Tämä motivoi Stockmannin mukaan ostamaan lisää, kun innostuu yrittämään seuraavalle tasolle. HEI JES! Voi sitten erottua rahvaasta sillä violetilla kangaskassilla. Oikeasti aika yököttävä uutinen. Mies kommentoi, että voihan sieltä ostaa vaikka auton. No, kuka auton ostanut haluaa erottua rahvaasta kangaskassilla? En voi ymmärtää. Miksi buustataan ostamista, kun sitä pitäisi hillitä?

Sama kriittinen kuluttaminen koskee niin ruoka-, lelu kuin kaikkea ostamista, kaikki tuntuu välillä olevan niin hankalaa. Samalla kun en itse syö lihaa seison kaupassa miettimässä onko avokadojen ostaminen ok. Miksi ne parhaat kirsikkatomaatit pitää pakata muovipurkkiin? Ja lista jatkuu loputtomasti. Yritän itse jatkuvasti miettiä valintojani ja välillä onnistun valitsemaan hyvin, välillä en. Esimerkiksi ensi viikolle sain kutsun outletin avajaisiin ja tilaisuus kuulosti aika hienolta. Päätin olla menemättä, sillä outletit jos mitkä osaltaan myös lisäävät ostomaniaa. Millä sitä muulla voi äänestää kuin jaloillaan tässä asiassa? Tänä syksynä päätin myös jättää kosmetiikkakalenterit kauppaan sen roskan ja turhan tavaran määrän vuoksi.

Minkälaisia ajatuksia Mall of Triplan uutisoinnit herättivät sinussa? Tai ylipäätään tämä kulutushysteria ja maapallon tuhoutuminen?