Manselaiset merkit jyräävät Torikorttelissa!

Ihan mielettömällä paikalla Helsingissä, Kauppatorin kupeessa, vastapäätä Espan puistoa löytyvät Torikorttelit. Siihen kulmaan paraatipaikalle on avattu yhteinen liike kahdelta tamperelaiselta merkiltä, Uhana Designilta sekä Papu Storiesilta. Liike on jo ollut jonkin aikaa auki, mutta eilen vietettiin virallisia avajaisia, joihin pääsin osallistumaan ja kälyni lähti aveciksi.

Jarrutetaan tähän kohtaan. Koska nyt on pakko kertoa omaa tutustumistani noihin merkkeihin. En itse asiassa muista missä ja milloin olen tutustunut Uhanaan. Muistan, että 2015 mies osti minulle hääpäivälahjaksi ensimmäiset pisarakorvikseni. Ja siitä lähtien on mennyt muuten aika nappiin, jos ostaa Uhanaa lahjaksi. Papuun tutustumisen muistan paremmin, sillä se oli ihan sattuma. Haahuilin pitkin Sokosta vauvani kanssa vuonna 2013, taloamme rempattiin (tiedätte miksi) ja asuimme evakossa. Sokoksella oli pop up ja katselin, että onpa ihania pipoja. Ja niitä saa niin äidin kuin vauvan koossa! Näin meille kotiutui kaksi mustaa pipoa mustavalkoisella rusetilla. Papun tarina ja kasvu alkoi noista pipoista.

Vuosien aikana olen rakastunut aivan palavasti Uhanaan ja mielipiteeni Papusta on vaihdellut. Rakastin sitä aiemmin, sitten nakkikuosit hirvittivät ja viime keväänä ostin taas ihan parhaat mustat leggarit pinkeillä polvipaikoilla tytöille. Niillä on rymytty, niitä on pesty ja paljon eivätkä mene miksikään. Eilen avajaisissa sorruin Papun mekkoon (näette varmasti myöhemmin millaiseen) ja ylipäätään tykkäsin hirveästi heidän uusista kuoseistaan. Paljon somessakin näkyneet reput ovat ihania ja erittäin sopivia niin äidille kuin lapsillekin!

Mutta tärkeämpää kuin se mistä minä tykkään tai en tykkää on se, että kotimaiset, ennen kaikkea manselaiset merkit menestyvät. Voivat laajentaa niin, että avaavat liikkeen Helsinkiin. Kotimaisen designin ja tekemisen arvostus on jatkuvassa nousussa ja niin pitääkin. Nämä upeat naiset kahden merkin takana tekevät mieletöntä työtä mielettömällä intohimolla. Kehittävät brändejään jatkuvasti ja keksivät uutta. Miettikää, Uhanalta saa jo vaatteiden ja korvisten lisäksi muun muassa meikkipusseja ja lakanoita siinä missä Papulta saa aikuisten sekä lastenvaatteiden lisäksi raheja, reppuja tai vaikka leikkuulautoja! Mieletöntä kehitystä! Ja mikä lisäksi on upeaa, nämä molemmat merkit haluavat viedä eteenpäin myös syvempää sanomaa ja muuttaa maailmaa sekä asenteita. 

Saimme kurkkia tilaisuudessa syksyn uutuuskuoseja, jotka varsinkin Uhanalla poikkesivat totutusta. Itse kyllä ihastuin tuohon punasävyiseen kuosiin! Uusi Kyoto-mallisto kunnioittaa elämän keskeneräisyyttä ja sen harha-askelia. Papulla puolestaan oli syksyn kuoseissa muun muassa suloinen heppa niin aikuisille kuin lapsille!

Ihastelimme liikettä, sitä pinkin määrää ja Papun U-kirjaimen muotoisia sovituskoppeja ja kuuntelimme Annin (Mansesta, tietty) musaa. Voi että olen iloinen näiden mimmien menestyksestä, kiitos kutsusta!

Kenen muiden lemppareita? Mitä pidät uusista kuoseista?

Miksi kannattaa omistaa Alpa – ja miten miehenikin päätyi kameran eteen

*kaupallinen yhteistyö Alpan kanssa

Tämä postaus oli vaikeampaa aloittaa kuin mikään pitkiin aikoihin. Näihin kuviin kiteytyi niin monta tunnelmaa, näihin tuotteisiin niin paljon hyvää. Mistä aloittaisin? Vaatteesta, siitä hetkestä kun nämä kuvat otettiin vai siitä, miten paljon nostan hattua yritykselle Alpa? Mietin, että tästä postauksesta tulee pitkä. Mutta se on sen väärti lukea väittäisin!

Aloitetaan suloisesta, hieman arasta eläimestä nimeltä alpakka, joita kohtasimme itsekin hyvin läheltä viime kesänä Korpilahden alpakkakahvilassa. Ja miehen ja minun kotikaupungistamme Jyväskylästä, jonka Tourukeskuksessa toimii yritys nimeltä Alpa. Se valmistaa muun muassa mekkoja ja neuletakkeja alpakan villasta. Kestävä, eettisesti tuotettu villavaate on vaate, josta muodostuu varmasti vaatekaapin kulmakivi. Kun yritys vielä ponnistaa Jyväskylästä nuorten voimin, oli ihan päivänselvää, että halusin tehdä heidän kanssaan yhteistyötä. Huomion kiinnitti heti erityisesti miesten tuotteet ja se, kuinka täydellisesti miehelle sopisi neuletakki ja kuinka se sopisi myös hänen vaatekaappinsa eettisyyteen. Miehelle, joka ei osta uutta kuin pakon edessä, eli jos edellinen on puhki ja harmittelee, kun vaatteet monesti menevät yllättävän nopeasti loppuun. Uskoin, että Alpan neuletakki kestäisi hänen kaapissaan pitkään ja olisi monikäyttöinen niin kesät ja talvet. Ja jos se sitten rikki menisi, Alpa tarjoaa myös korjauspalvelua!

Alpan tuotteet tehdään nimensä veroisesti alpakan villasta. Alpakka on luonnon kestävyyden kannalta mahtava eläin, sillä se ei kuluta pehmeillä tassuillaan luontoa eikä syö kasveja juurineen. Alpan materiaalit tulevat Perusta ja alpakka on kuituna aina mulesing-vapaata. Ei ole helppoa ostaa eettisesti kestävää vaatetta, sillä vaikka valitsisi luonnonkuidun kuten villan, ei eläinten tehotuotanto ja lampaan keritseminenkään ole välttämättä eettisintä toimintaa. Alpakka on siis yksi parhaimmista vaihtoehdoista eettisen vaatteen tuotantoon, mutta ei vielä niin tunnettu Suomessa, sillä myös huomattavasti kalliimpi materiaali kuin lampaan villa.

Kun itse laitoin alpakan villasta valmistetun Moonlight-mekkoni ensi kertaa ylleni, huomasin, että se on huomattavasti pehmeämpi päällä kuin perinteinen villa, joka monesti pistelee ja kutittaa. Minä puin mekkoni silkkisen, hihattoman aluspaidan kanssa, eli esimerkiksi hihat olivat suoraan paljasta ihoa vasten, eikä kutittanut. Hämmästelin miehellekin materiaalin pehmeyttä. Hän puolestaan puki neuletakkinsa pitkähihaisen farkkupaidan päälle ja sanoi, että kutittaa jonkin verran (on hyvin herkkä aina vaatteiden tunnun suhteen), mutta sen pitäisi kuulemma helpottaa parin viikon käytön jälkeen.

Alpan toiminta on hyvin läpinäkyvää ja tuotteiden alkuperä selvitettävissä helposti. Neuleet ommellaan Liettuassa ja pipot Suomessa. Vaatteet neulotaan muotoon aina kun mahdollista, sillä muotoonommeltu neule ei purkaudu saumoista ja siinä menee mahdollisimman vähän hukkaan.

Ihastelin pitkään Alpan tuotteita ja mietin valitsisinko mekon vai neuletakin ja päädyin lopulta ajattomuutensa vuoksi Moonlight-mekkoon, jonka voisin kuvitella pukevani talvella toimistoon, kesällä paljain säärin ja ties mihin menoon. Tosin, kun olin saanut tuotteen päälleni ja käyttöön, mietin, että pakko saada vielä Drizzle-neuletakki kaappiini. Tämä vadelmanpunainen neuletakki rajoitetusta erästä olisi ihan täydellinen kesää vasten! Sanon tämän ääneen, sillä muun muassa äitienpäivä on tulossa, hih! Ja hei, miksi sanoin, että haluaisin kesäksi villavaatteen? Nehän ovat pakkasvaatteita, eikö? Itse asiassa joo ja ei. Alpan perusajatus lähti siitä, että yrityksen perustajat kohtasivat Perussa reissatessaan niin pakkasta kuin hellettä ja alpakan villa toimi kelissä kuin kelissä. Vadelmanpunainen neule olisi täydellinen farkkushortsien parina viileässä kesäillassa. Se hengittää eikä tunnu liian kuumalta kesäillassakaan, hylkii likaa uskomattoman hyvin (mielessäni siintää jo festari-illan lämmike!) eikä kerää itseensä tuoksuja. Toivomuslistalla siis neuletakki!

Uskon, että olen saanut jo monen ihastumaan tuotteeseen, joten kerron vielä sanasen fiiliksestä kuvauksissa. Kun kyselin miehen suostumista kameran toiselle puolen vaihteeksi ja myin sen ajatuksella, että hän saa luottoneuleen kaappiinsa, hän suostui kohtalaisen pian ajatukseen. Seuraavaksi mietin, että kuvaammeko miehen kanssa vuorotellen toisiamme vai mikä olisi kiva setti? Kun kyseessä on iloa tuova, omasta mielestäni hyvän mielen tuote, haluaisin olla yhdessä kuvissa. Tuoda niissä jotenkin esiin myös 18 vuoden yhteenhitsautumisemme. Sitten älysin Saaran, joka sattui olemaan Kuusamossa yhtä aikaa kanssamme. Sovimme kuvaukset Rukan rinteisiin, jonne nousimme viimeisenä lomailtanamme gondolilla. Siinä olimme, suomalaisessa tunturissa, pukeutuneena upeisiin kotimaisiin tuotteisiin ja kameran takana ihana luottotyyppi, joka ohjasi miestä niin hienosti, että olin yhtä hymyä menoa katsellessani.

Seuraavaksi menimme kuviin yhdessä. Olin jännittänyt tätä – emme ole olleet kahdestaan kuvissa reiluun kuuteen vuoteen, kun meistä raskauskuvia otettiin. Sanoin Saaralle, että haluaisin näiden neuleiden hengessä kuviin sellaista vähän vaaleanpunaista tunnetta. Pussasimme rinteessä tytärten hihitellessä jaloissa, Saara teki hommansa loistavasti ja minusta saimme tallennettua juuri sen, mitä halusin. Perun vuoristoista Suomen tunturiin käyttöön rantautuneen idean. Mahtavan tuotteen, mahtavan lomafiiliksen, onnen ja ilon. Vähän muuten itkin, kun näin kuvat. Saarakin muuten spontaanisti kommentoi miehen neuletakkia todella hyvän näköiseksi (samoin kuin viikon rinteessä aurinkoa nähnyttä naamaa, mies oli kuin etelän lomalta!).

mekko ALPA MOONLIGHT
neuletakki ALPA EDGE
pipot ALPA PALMIKKOPIPOT, 100& baby alpakkaa

Oli valtava ilo tehdä yhteistyötä niin Alpan kuin Studio Mimi&Nöden Saaran kanssa. Kiitos ihmiset! Minä en unohda tätä settiä ikinä. Ja ihanaa julkaista tämä postaus vaatevallankumous viikolla!

Ja hei, jos innostuit tilaamaan, vinkkaan että koodilla optimismia10 saat verkkokaupasta 10% alennuksen aina 24.5.2019 asti. Lisäksi muuten 28.4. 2019 asti on myös ilmainen toimitus ja RePack-pakkaus vastuullisen vaatetuotannon viikon vuoksi.

Lempeää viikon jatkoa! Oletko kuullut Alpasta ennen tai onko kokemuksia alpakan villasta käytössä? Mitä tykkäsitte Saaran ottamista kuvista?

Kaikki kuvat Studio Mimi&Nöde

Miksi ihminen tarvitsee lomaa loman jälkeen?

Saavuimme eilen illalla Kuusamoon. Taas. Ihan järkyttävän nopeasti lensi eteenpäin 11 viikkoa ja olemme täällä taas. Ensimmäisenä kurvasimme Prismaan ruokaostoksille ja hymyilytti, kun kassajonossa meidän edellämme oli Holiday Clubin ravintolan tarjoilija. Heti saapumisen jälkeen tuttu naama, kuin olisi kotiinsa tullut!

Mitä ihmettä me teemme täällä toisen kerran tänä keväänä? Niin, syitä on monia. Viikko 5 Kuusamossa oli todella ihana ja maisemat olivat kerta kaikkisen satumaisia. Se tykkylumen määrä, vaaleanpunainen taivas, joka ikinen hiihtolenkki yksinään metsissä – olin todellisessa talven ihmemaassa.

Sitten taas toinen puoli. Kuopuksemme ei oikein suostu menemään nukkumaan uusissa paikoissa, joten koko viikko mentiin vähän liian lyhyillä unilla. Pakkasta oli saapuessa -29 astetta. Seuraavana päivänä -27. Se teki sen, että me miehen kanssa hiihdimme, puuhasimme ulkona ja pärjäsimme, mutta lapsilla oli tiukempaa. Esikoinenkin laskettelin innoissaan -17 kelillä, mutta kuopus suuttui keleistä totaalisesti. Hän ei vaan halunnut olla ulkona pukemisesta huolimatta ja hermostui joka käänteessä kylmyyteen. Ymmärrän, lämmön ystävä ja vielä niin pieni, ettei liikekään pitänyt täysillä lämpöisenä.

Sitten oli se puoli, mistä perjantaina kirjoitin. Kun äiti lähtee lomalle, eikä sitten olekaan ollenkaan lomalla. Olin sopinut tuon viikon sisään aika monta yhteistyötä ja tein selkesti liikaa hommia. Ei kukaan perheestä valittanut, mutta itseäni harmitti, että velvollisuuksia ja aikatauluja oli vähän liikaa.

Sitten oli se meidän perheen pakkomielle, aktiivisuus huipussaan aina. Se on sisäänrakennettu minuun ja mieheen, kun on uusi paikka täytyy nähdä kaikki. Pulkkamäet, laskettelurinteet, lumikenkäilyt, vesiliukumäet, läskipyöräilyt, porot, kaikki! Meillä on vielä molemmilla miehen kanssa samat intressit, haluamme molemmat hiihtää, lautailla, kuntoilla, pyöräillä, olla lasten kanssa ja nähdä kaiken. Se vie ison osan päivästä, kun esimerkiksi urheilu on pääsääntöisesti tehtävä peräkkäin, sillä parivuotias lapsi ei vielä pärjää mukana rinteissä. Eikä siinä mitään, minä mielelläni laskin tubing-mäkeä hänen kanssaan miehen ja esikoisen lasketellessa, mutta sitten oli vähän kurjaa yksinään lautailla ja viestitellä koko ajan, onko tytöillä jo väsy, pitäisikö tulla takaisin ja miten menee. Sen kerran kun sain oman hetkeni, otti hissi ja pysähtyi 20 minuutiksi. EI! Näin ei voi tehdä, jos ajattelet puoli tuntia varastavasi yksin. Sitten siinä hississä lauta jaloissa viestittelin miehelle, että tähän jäi ja sain laskettua yhden mäen.

Kun istuimme vikana iltana saunassa, aloimme juttelemaan viikosta. Siitä, että rinnetouhu jäi ihan kesken, se ja se asia jäi tekemättä. Heitimme ilmoille ajatuksen, jos saisimme käyttää vanhempieni lomaosakeviikon 11 viikon kuluttua. Onko silloin edes lunta? No itse asiassa olemme olleet nuoruudessani usein Iso-Syötteellä huhtikuussa ja nehän olivat parhaita laskuaikoja. Koko aikaisen kevään ajan olen toivonut takatalvea ja sitä, että Kuusamossa säilyy lunta ja iloinnut kylmenevästä keväästä tällä viikolla. Olemme sopineet lastenhoitajan kahdelle päivälle niin, että menemme kaksin lautailemaan, jotta ei tarvitse yksin olla. Toivottavasti suunnitelma toteutuu.


paita POMP DE LUX/ housut BY PIA’S/ kengät ADIDAS/ takki H&M/ korvikset MAANANTAIMALLI

Oli jännää saapua tänne eilen. Poissa on mahtava talven ihmemaa, pulkalla ei voi enää kulkea sulilla teillä, lumi on ruskeaa. Asteita on 35 enemmän kuin alkuvuonna. Hotellin edestä ovat poistuneet hurjan upeat jääpatsaat. Ihmiset pyöräilevät kadulla. Se satumaisuus on kadonnut. Miehellä ei ollut lomaa, eli hän joutui tekemään tunnit sisään ja se on tuntunut arjessa pari kuukautta. Mietin monesti homman järkevyyttä.

Ja samalla – lapset lähtivät penkkaan puuhailemaan saavuttuamme. Ketään ei palellut. Sen sijaan, että itse olisin stressannut tavaramäärästä ennen kuvia, kippasin reteästi vaatteet lattialle kasaan. Ja siitä sitte jatkettiin saunaan. Siinä missä pimeäkin tuli viideltä alkuvuodesta, nyt valoista on ysiin asti. Kaikkea mahdollista on kokeiltu ja paljon nähty, joten nyt keskitytään pariin lajiin, avataan ehkä välillä kirjakin, juodaan teetä ja saunotaan. Ollaan. Olen sopinut yhden kuvausreissun viikolle ja siinä se.

Lomalla on ”vaikeaa” olla ja unohtaa kaikki hommansa, varsinkin kun tekee sellaista, mistä tykkää kuin hullu puurosta. Toki kuvaan ja puuhaan tälläkin lomalla, mutta en päivitä kahta Instagrammia ja stressaa, että onhan joka nurkka tutkittu ja kuvattu. Uudessa paikassa ei aina tiedä, mihin lähtisi ja mitä testaisi. Ykköstoiveena on lautailu ja hiihto tällä kertaa.

Siinäpä syitä, miksi ihminen alkaa loman loppuessa kaivata lomalle. Katsotaan kuinka tällä kertaa onnistuu rentoutuminen, yritän parhaani. Nämä kuvat on otettu Tampereella, jonne saatiin taas alkuviikosta valkoinen maa, joten sopii hyvin keväiseen hiihtolomafiilikseen!

Oikein rentouttavaa sunnuntaita kaikille! Kuka tunnistaa ongelman, ettei osaa olla lomalla?